Lukijalle Tämän kokoelman tarkoitus on esittää muutamia Ellen G. Whiten kirjoituksista poimittuja huomiota herättäviä lausuntoja, jotka käsittelevät Jumalan kansan tulevia kokemuksia. Tähän kokoelmaan on koottu vain keskeinen aineisto, jotta se ei paisuisi liian laajaksi. Vaikka lausunnot on pyritty ryhmittelemään siten, että ne muodostaisivat selvän kuvan tulevista tapahtumista niiden oikeassa järjestyksessä, ei eräiden tapahtumien keskinäistä aikajärjestystä voida kuitenkaan ehdottoman tarkasti määritellä. Näin on etenkin laita voimakkaan huudon alkamisajan suhteen. Kehotamme lukijaa tutustumaan kirjassa Hengellisiä kokemuksia ja varsinkin kirjassa Suuri taistelu esitettyihin laajempiin kuvauksiin Jumalan kansan vaiheista lopun aikana.
Robert Leo Odom, kokoelman laatija
Viimeinen koe - kaksi luokkaa: ”Sapatinvietto on oleva suuri kuuliaisuuden koe, sillä tämä on se totuuskohta, josta erikoisesti väitellään. Kun ihmisten kestettäväksi asetetaan viimeinen koe, silloin tullaan vetämään rajaviiva niiden välille, jotka palvelevat Jumalaa, ja niiden, jotka eivät häntä palvele. Samoin kuin väärän sapatin noudattaminen, sopusoinnussa maan lain kanssa ja ristiriidassa neljännen käskyn kanssa, on julkinen tunnustus kuuliaisuudesta Jumalaa vastustavalle vallalle, samoin oikean sapatin viettäminen, kuuliaisuudessa Jumalan laille, on todistus uskollisuudesta Luojaa kohtaan. Kun toinen luokka suostuu vastaanottamaan maallisille valloille antautumisen tuntomerkin ja siten ottaa pedon merkin, niin toinen luokka valitsee merkin uskollisuudesta Jumalaa kohtaan ja tulee merkityksi Jumalan sinetillä.” (ST 590).
Enemmän valoa kirjakäärön avautuessa: ”Se valo, minkä olemme saaneet kolmannen enkelin sanomasta, on oikeata valoa. Pedon merkki on täsmälleen sitä, mitä sen on sanottu olevan. Kaikkea tätä asiaa koskevaa ei vielä ymmärretä eikä sitä tullakaan ymmärtämään, ennen kuin kirjakäärö avautuu; mutta maailmassamme tullaan suorittamaan mitä juhlallisin ja vakavin työ.” (6 T 17; 8 T 159).
Kansat omaksuvat yhteisen johdon: ”Viimeistä kriisiä lähestyessämme on varsin tärkeää, että Herran välikappaleiden kesken vallitsee sopusointu ja yksimielisyys. Maailma on täynnä myrskyä, sotaa ja erimielisyyttä. Kuitenkin yhden johtajan - paavinvallan - alaisena ihmiset yhtyvät vastustamaan Jumalaa hänen todistajiensa persoonassa.” (7 T 182).
Mikä on pedon merkki: ”Jumalan merkki eli sinetti ilmenee seitsemännen päivän sapatin, Herran luomismuiston, pitämisessä. 'Herra puhui Moosekselle sanoen: 'Puhu israelilaisille ja sano: Pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät.' (2 Moos. 31:12, 13). Sapatti on tässä selvästi määrätty merkiksi Jumalan ja hänen kansansa välille.
Pedon merkki on tämän vastakohta - viikon ensimmäisen päivän pitäminen. Tämä merkki erottaa ne, jotka tunnustavat paavin ylivallan, niistä, jotka tunnustavat Jumalan ylivallan.” (8 T 117).
(Ilmestyskirjan 14:9-12 selityksessä): ”Johannesta kehotettiin katsomaan kansaa, joka eroaa niistä, jotka palvelevat petoa ja sen kuvaa pyhittämällä viikon ensimmäistä päivää. Tämän päivän pitäminen on pedon merkki.” (Testimonies to Ministers and Gospel Workers, s. 133).
Sunnuntain yleismaailmallinen korottaminen on tämän näytelmän viimeinen näytös: ”Oikean korvaaminen väärällä on näytelmän viimeinen vaihe. Kun tästä [lepopäivän] korvikkeesta tulee yleismaailmallinen, on Jumala ilmoittava itsensä. Kun ihmisten lait korotetaan Jumalan lakien yläpuolelle, kun tämän maailman vallat koettavat pakottaa ihmisiä pyhittämään viikon ensimmäistä päivää, tiedä, että silloin on tullut Jumalan toiminnan aika. Hän on nouseva majesteettiudessaan ja tärisyttävä maata hirvittävällä tavalla. Hän on lähtevä sijoiltansa rankaisemaan maailman asukkaita heidän synneistänsä.” (RH 21. 4. 1901. Katso myös 7 T 141).
Huom! Se on oleva yleismaailmallinen, ei paikallinen eikä kansallinen, asetus, joka vie lopullisen ahdingon huippuunsa ja osoittaa sen hetken, jolloin Jumala astuu väliin ja vapauttaa kansansa.
Protestanttisuus liittoutuu paavinvallan kanssa: ”Julkinen protestanttinen maailma on tekevä liiton synnin ihmisen kanssa, ja kirkko ja maailma tulevat olemaan turmeltuneessa sopusoinnussa keskenään. Tässä tuo suuri ahdinko on kohtaava maailmaa. Raamattu opettaa, että paavinvalta saa takaisin menettämänsä ylivallan ja että vainon liekit syttyvät uudelleen niin sanotun protestanttisen maailman aikaansa palvelevien myönnytysten vaikutuksesta.” (Daily Bulletin of the General Conference, 13. 4. 1891, s. 257).
Protestanttien, spiritualistien ja Rooman kolmiliitto: ”Yhdysvaltain protestantit tulevat ensimmäisinä ojentamaan kätensä kuilun yli tarttuakseen spiritualismin käteen; samoin he kurottautuvat Roomasta erottavan kuilun yli puristaakseen tuon vallan kättä; ja tämän kolmiliiton vaikutuksesta tämä maa seuraa katolisen kirkon jälkiä omantunnon oikeuksien polkemisessa.” (ST 575).
Kansallisen sunnuntailain pohjalla protestantit liittävät kätensä paavinvallan käteen: ”Kun kansakuntamme on näin luopuva hallitusmuotonsa periaatteista säätäessään sunnuntailain, protestanttisuus on tämän lain perusteella liittävä kätensä paavinvallan käteen; se ei ole mitään muuta kuin hengen antamista tyrannille, joka on pitkän aikaa innokkaasti odottanut tilaisuutta siirtyä uudelleen harjoittamaan hirmuvaltaa.” (5 T 712).
Protestanttisuus on nyt tekemässä liittoa paavinvallan kanssa: ”Protestanttisuus on parhaillaan ojentamassa kättänsä kuilun yli tarttuakseen paavinvallan käteen, ja liittoa suunnitellaan neljännen käskyn sapatin työntämiseksi pois näköpiiristä. Synnin ihminen, joka saatanan yllyttämänä sääsi tuon väärennetyn sapatin, paavinvallan lapsen, tulee korotettavaksi ottamaan Jumalan paikan.” ( An Appeal to Ministers and Conference Committees, s. 38 (1892)).
Protestanttiset hallitukset tulevat olemaan mukana: ”Protestanttiset hallitukset tulevat saavuttamaan oudon aseman. Ne tulevat kääntymään maailmaan. Ne tulevat myös - erotessaan Jumalasta - toimimaan saadakseen vääryyden ja Jumalasta luopumisen kansakunnan laiksi.” (The General Conference Bulletin, III, n:o 5 (1900), s. 114).
Miten pedon kuva muotoutuu: ”Jotta Yhdysvallat voisi tehdä pedon kuvan, täytyisi siellä uskonnollisen vallan siten ohjata yhteiskunnallista hallitusta, että kirkko voisi käyttää valtiovaltaa omien tarkoitustensa toteuttamiseen.” (ST 441).
Milloin pedon kuva muodostuu: ”Kun Yhdysvaltain johtavat kirkkokunnat liittoutuvat tehostamaan yhteisiä opinkappaleitaan ja taivuttavat valtion pakkokeinoin panemaan täytäntöön niiden määräykset ja tukemaan niiden laitoksia, silloin protestanttinen Amerikka on tehnyt roomalaiskatolisen pappisvallan kuvan, ja sen välttämättömäksi seuraukseksi tulee yhteiskunnallisten rangaistusten määrääminen toisin ajatteleville.” (ST 443).
Millainen pedon kuva tulee olemaan: ”'Pedon kuva' esittää langenneen protestanttisuuden sellaista muotoa, joka kehittyy protestanttisten kirkkokuntien etsiessä maallisen vallan apua oppiensa täytäntöön panemiseen.” (ST 443).
”Paavikunta ei voinut korottaa itseään Jumalan yläpuolelle muulla tavalla kuin muuttamalla hänen lakiaan. Se, joka tietoisesti noudattaa tätä muuttamalla saatua lakia, antaa ylimmän kunnian sille vallalle, joka muutoksen on tehnyt. Sellainen kuuliaisuuden osoitus paavillisia lakeja kohtaan on merkki siitä, että ollaan kuuliaisia paaville eikä Jumalalle.” (ST 444).
Miten pedon ja sen kuvan kumartaminen saatetaan voimaan: ”Pakottamalla ihmisiä pyhittämään sunnuntaita protestanttiset kirkkokunnat pakottavat heitä kumartamaan paavinvaltaa eli petoa. Ne, jotka ymmärtäen neljännen käskyn vaatimukset valitsevat lepopäiväkseen oikean sapatin asemesta väärän, kunnioittavat tuolla teollaan sitä valtaa, joka väärän lepopäivän on määrännyt. Mutta kirkkokunta, joka maallisen vallan avulla saattaa voimaan uskonnollisen velvollisuuden, tekee pedon kuvan. Sen tähden sunnuntain pyhittämisen voimaan saattaminen Yhdysvalloissa merkitsee pedon ja sen kuvan palvonnan käyttöön ottamista.” (ST 446).
Milloin pedon merkki vastaanotetaan: ”Menneiden sukupolvien kristityt viettivät sunnuntaita, luullen siten pitävänsä Raamatun sapattia; ja vieläkin on kaikissa kirkkokunnissa, myös roomalaiskatolisessa, tosi kristittyjä, jotka vilpittömästi uskovat, että sunnuntai on Jumalan määräämä lepopäivä. Jumala hyväksyy heidän tarkoitustensa vilpittömyyden ja heidän rehellisen vaelluksensa hänen edessään. Mutta kun sunnuntain viettäminen säädetään lailla ja maailma saa kylliksi valoa oikean sapatin velvoituksista, silloin jokainen, joka rikkoo Jumalan käskyn, noudattaakseen määräystä, joka ei ole korkeamman vallan kuin Rooman kirkon antama, kunnioittaa sen kautta paavinvaltaa Jumalaa korkeampana. Hän osoittaa kunnioitusta Rooman kirkolle ja sille vallalle, joka koettaa pakottaa noudattamaan Rooman säätämää lakia. Hän kumartaa petoa ja sen kuvaa. Kun ihmiset silloin hylkäävät sen säännöksen, jonka Jumala on selittänyt valtansa merkiksi, ja sen asemesta kunnioittavat sitä, minkä Rooma on valinnut ylivaltansa merkiksi, he ottavat sen kautta merkin uskollisuudesta Roomaa kohtaan - 'pedon merkin'. Vasta sitten, kun tämä kysymys on selvästi esitetty kansalle ja ihmiset ovat joutuneet valitsemaan Jumalan käskyjen ja ihmisten käskyjen välillä, ne, jotka jatkavat Jumalan käskyn rikkomista, ottavat pedon merkin.” (ST 446).
Sunnuntailait astuvat voimaan: ”Kirkon ja valtion viranomaiset tulevat yksissä neuvoin houkuttelemaan, taivuttamaan tai pakottamaan kaikkia kansanluokkia kunnioittamaan sunnuntaita. Jumalallisen arvovallan puute korvataan pakkomääräyksillä. Valtiollinen turmelus hävittää rakkauden oikeuteen ja totuuden kunnioittamisen; ja vapaassa Amerikassakin hallitusmiehet ja lainsäätäjät tulevat yleisön suosion tähden myöntymään kansan pyyntöön saada sunnuntain viettoon pakottava laki. Suurin uhrauksin hankittua omantunnonvapautta ei enää kunnioiteta. Pian alkavassa taistelussa toteutuvat profeetan sanat: 'Lohikäärme vihastui vaimoon ja lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiään vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus.'” (ST 578, 579).
Kansallista luopumusta seuraa kansallinen perikato: ”Kun kansakuntamme lakiasäätävissä kokouksissaan säätää lakeja sitomaan ihmisten omiatuntoja heidän uskonnollisiin oikeuksiinsa nähden, jotka lait määräävät pitämään sunnuntaita ja asettavat ahdistavia voimia niitä vastaan, jotka pitävät seitsemättä päivää sapattina, niin Jumalan laki saatetaan meidän maassamme kaikissa suhteissa voimattomaksi. Kansallista luopumusta seuraa kansallinen perikato.” (RH 18. 12. 1891).
”Kansallisen luopumuksen aikana, jolloin maan hallitusmiehet järjestyvät synnin ihmisen puolelle toimien saatanan sääntöjen mukaisesti, on synnin mitta täysi; kansallinen luopumus on merkki kansallisesta perikadosta.” (Daily Bulletin of the General Conference 13. 4. 1891, s. 259).
”Yhdysvaltain kansa on ollut suosittua kansaa; mutta kun se rajoittaa uskonnollista vapautta, luopuu protestanttisuudesta ja antaa tukea paaviudelle, sen syntimitta täyttyy ja sen kansallinen luopumus merkitään taivaan kirjoihin. Seurauksena tästä luopumuksesta on kansallinen perikato.” (RH 2. 5. 1893).
Kun kansakuntamme malja on oleva täysi: ”Tällä määräyksellä, joka pakottaa noudattamaan paavillista säädöstä ja rikkomaan Jumalan lakia, Amerikan kansakunta täydellisesti luopuu kaikesta vanhurskaudesta.” (1 Ts 292).
Luopumus on oleva merkki siitä, että armonaika on päättymässä: ”Kuten Rooman sotajoukkojen lähestyminen oli merkkinä opetuslapsille Jerusalemia uhkaavasta hävityksestä, niin on tämä luopumus meille merkki siitä, että Jumalan pitkämielisyyden raja on saavutettu, että Amerikan kansan pahuuden mitta on täysi ja että armon enkeli on lähtemäisillään, milloinkaan enää palaamatta.” (1 Ts 293).
Voimakas huuto vainon aikana: ”Kun vainon myrsky todella purkautuu yllemme, niin totinen lauma on kuuleva totisen Paimenen äänen. Uhrautuvia ponnistuksia tehdään kadotettujen pelastamiseksi, ja monet laumasta eksyneet palaavat takaisin seuraamaan Paimentansa. Jumalan kansa liittyy yhteen vihollisen edessä yhtyneeksi rintamaksi. Yleisen vaaran ilmetessä riita ylivallasta lakkaa; ei ole enää kiistelyä siitä, kuka on katsottava suurimmaksi. .. .
Näin totuus saatetaan käytännölliseen elämään, ja näin toteutuu Kristuksen rukous, minkä hän rukoili juuri ennen nöyryytystään ja kuolemaansa: 'Että he kaikki yhtä olisivat, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.' Joh. 17:21. Kristuksen rakkaus, veljiemme rakkaus, on todistava maailmalle, että olemme olleet Jeesuksen seurassa ja oppineet hänestä. Silloin kolmannen enkelin sanoma on paisuva suureksi huudoksi, ja koko maailma on valkeneva Herran kirkkaudesta.” (7 T 401).
Ahdingon alkaessa sapattia julistetaan täydellisemmin: ”Ahdistuksen ajan alussa meidät täytettiin Pyhällä Hengellä lähtiessämme julistamaan sapattia täydellisemmin.” (HK 38).
(Eräässä myöhemmässä lausunnossa sisar White selitti täydellisemmin sitä todistusta, mikä mainitaan ylläolevassa kappaleessa, sanoen:) ”Tässä mainittu 'ahdistuksen ajan alku' ei viittaa siihen aikaan, jolloin vitsauksia aletaan vuodattaa, vaan se viittaa juuri niiden vuodattamisen edellä olevaan lyhyeen ajanjaksoon, jolloin Jeesus vielä suorittaa palvelusta pyhäkössä. Siihen aikaan, jolloin pelastustyö on päättymässä, tulee ahdistus maan päälle, ja kansat vihastuvat. Niiden vihaa pidätetään kuitenkin siinä määrin, ettei se pääse ehkäisemään kolmannen enkelin työtä. Sinä aikana koittaa Herran kasvoilta 'ehtoosade' eli virvoitus, mikä antaa voimaa kolmannen enkelin suurelle äänelle ja valmistaa pyhät kestämään aikana, jolloin seitsemän viimeistä vitsausta vuodatetaan.” (HK 98).
Armonajan päättymispäivää ei ole ilmoitettu: ”Meidän on vietävä kolmannen enkelin sanoma kaikkeeen maailmaan varoitukseksi ihmisille pedon ja sen kuvan kumartamisesta ja ohjataksemme heidät ottamaan paikkansa niiden riveissä, jotka 'pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.' (Ilm. 14: 12). Jumala ei ole ilmoittanut meille aikaa, milloin tämän sanoman julistaminen päättyy eli milloin armonaika on loppuva. Ne asiat, mitkä on ilmoitettu, meidän on omistettava itsellemme ja lapsillemme; mutta älkäämme yrittäkö tietää, mitä Kaikkivaltiaan aivoituksissa on pidetty meiltä salassa. Meidän velvollisuutemme on valvoa ja tehdä työtä, odottaa ja toimia joka aika ja hetki ihmissielujen hyväksi, jotka ovat tuhoutumaisillaan.” (RH 9. 10. 1894).
Kansallinen sunnuntailaki on Jumalan kansalle merkki jättää suuret kaupungit: ”Samoin kuin Rooman sotajoukkojen toimeenpanema Jerusalemin piiritys oli Juudean kristityille pakoonlähdön merkki, samoin se, että kansakuntamme [Yhdysvallat] käyttää valtaansa vahvistaakseen erityisellä asetuksella paavillisen lepopäivän, on oleva varoituksena meille. Silloin on aika lähteä suurista kaupungeista valmistuksena pienempien kaupunkien jättämiselle sekä asettua asumaan yksinäisille vuoristoseuduille.” (5 T 464, 465).
Saatanan ihmeellisen toiminnan aika: ”Kun protestanttisuus ojentaa kätensä kuilun yli tarttuakseen Rooman vallan käteen, kun se ojentuu yli syvänteen puristaakseen spiritismin kättä, kun tämän kolminkertaisen liiton vaikutuksesta Amerikka luopuu jokaisesta protestanttisen ja tasavaltaisen hallitusmuodon periaatteesta ja huolehtii paavillisten valheiden ja petosten levittämisestä, silloin voimme tietää, että saatanan ihmeellisen toiminnan aika on tullut ja loppu on lähellä.” (1 Ts 292, 293). Huom! Saatanan ihmeteoista suurin tunnusmerkein ja spiritistisin ihmein kertovat Matt. 24:24; 2 Tess. 2:9 -12 ja Ilm. 13: 13; 16:14.
Kaikki maat tulevat seuraamaan Yhdysvaltojen esimerkkiä: ”Muut kansat tulevat seuraamaan Yhdysvaltojen esimerkkiä. Vaikka Yhdysvallat on johdossa, sama ahdinko odottaa kansaamme kaikissa osissa maailmaa.” (6 T 395).
”Kun Amerikka, uskonnonvapauden maa, liittyy paavinvallan kanssa pakottamaan omiatuntoja ja vaatimaan ihmisiä kunnioittamaan väärää sapattia, ihmiset maapallon kaikissa maissa tulevat johdetuiksi seuraamaan Amerikan esimerkkiä.” (6 T 18).
”Sekä vanhassa että uudessa maailmassa paavinvalta tulee saamaan kunniaa sen kautta, että kunnioitetaan sunnuntaisäädöstä, jonka ainoana perustuksena on Rooman kirkon arvovalta.” (ST 566).
Kun kansakuntien malja on täysi: ”Jumala pitää kirjaa kansoista: tilimerkinnät kasvavat niitä vastaan taivaan kirjoissa; ja kun on tullut laki, että viikon ensimmäisen päivän rikkomista seuraa rangaistus, silloin niiden malja on oleva täysi.” (RH 9. 3. 1886).
Milloin suuri ahdinko tulee:”Tämä ahdinko tulee, kun kansakunnat yhtyvät tekemään Jumalan lakia tyhjäksi.” (5 T 524).
Yhtymistä pidetään tärkeänä askeleena kohti maailman kääntymistä: ”Katolilaiset, protestantit ja maailmanlapset tulevat samalla tavalla vastaanottamaan jumalisuuden muodon ilman voimaa, ja he pitävät tätä yhtymistä suurenmoisena, maailman kääntymistä ja kauan odotetun tuhatvuotisen valtakunnan toteutumista jouduttavana tapahtumana.” (ST 575).
Sunnuntainvieton tehostamista vaaditaan: ”Selitetään, että ihmiset loukkaavat Jumalaa, rikkoessaan sunnuntaisapattia, että tämä synti on aiheuttanut onnettomuuksia, jotka eivät lopu, ennen kuin tarkka sunnuntainvietto pakkokeinoin saatetaan voimaan, ja että ne, jotka esittävät sapattikäskyn vaatimuksia ja siten hävittävät sunnuntain kunnioittamisen, ovat kansan häiritsijöitä, jotka estävät sitä pääsemästä Jumalan suosioon ja saavuttamasta ajallista menestystä.” (ST 577).
Henget tukevat uskonnollisten johtajien väitteitä:”Spiritualismin kautta ilmaantuva ihmeitä tekevä voima tulee vaikuttamaan niitä vastaan, jotka tahtovat totella Jumalaa enemmän kuin ihmisiä. Henget selittävät, että Jumala on lähettänyt heidät vakuuttamaan sunnuntaisapatin hylkääjiä heidän erehdyksestään, sekä väittävät, että maan lakia on toteltava Jumalan lakina. He valittavat maailman suurta jumalattomuutta ja tukevat sitä uskonnon opettajien väitettä, että siveellisyyden rappiotila johtuu sunnuntain pyhyyden rikkomisesta. Suuri suuttumus tulee heräämään kaikkia niitä kohtaan, jotka kieltäytyvät hyväksymästä henkien todistusta.” (ST 577).
Uskolliset leimataan yhteiskunnan vihollisiksi: ”Kun saatana koettaa tuhota ne, jotka kunnioittavat Jumalan lakia, hän toimii niin, että heitä syytetään lain rikkomisesta ja Jumalan häpäisemisestä sekä siitä, että he tuottavat maailmalle Jumalan rangaistukset.” (ST 578).
”Ne, jotka kunnioittavat raamatullista lepopäivää, tullaan julistamaan lain ja järjestyksen vihollisiksi, jotka kaatavat yhteiskunnan asettamat siveellisyyttä ylläpitävät esteet, aiheuttaen sekasortoa ja turmelusta ja vetäen maan päälle Jumalan rangaistustuomiot. Heidän omantuntonsa arkuus selitetään itsepäisyydeksi, uppiniskaisuudeksi ja esivallan halveksimiseksi. Heitä syytetään nurjamielisyydestä hallitusta kohtaan. Saarnaajat, jotka kieltävät Jumalan lain velvoittavuuden, tulevat esittämään saarnatuolista, että kaikkien velvollisuus on totella yhteiskunnallista virkavaltaa, koska se on Jumalan säätämä. Lain-säädäntösaleissa ja tuomioistuimissa Jumalan käskyjen noudattajat esitetään väärässä valossa ja heidät tuomitaan. Heidän sanansa tulkitaan väärin ja heidän vaikuttimensa selitetään pahimmalla tavalla.” (ST 578).
Onnettomuuksista syytetään Jumalan kansaa: ”Minä näin miekan, nälän, ruton ja suuren sekasorron maassa. Jumalattomat luulivat, että me olimme tuottaneet nuo tuomiot heidän ylitsensä, ja he ryhtyivät pitämään neuvoa keskenään vapauttaakseen maan meistä, siten muka ehkäistäkseen pahan riehumisen.” (HK 39).
Maailman yhdistyneet vallat langettavat kuolemantuomion Jumalan kansalle: ”Maan vallat yhtyvät taisteluun Jumalan käskyjä vastaan ja antavat määräyksen, joka velvoittaa 'kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat' (Ilm. 13:16) väärää sapattia viettämällä mukautumaan kirkon vakiintuneisiin tapoihin. Kaikkia, jotka kieltäytyvät noudattamasta tätä määräystä, rangaistaan yhteiskunnallisen lain mukaan, ja lopulta selitetään, että he ansaitsevat kuoleman.” (ST 589).
Kuolemantuomio on oleva yleismaailmallinen: ”Ihmisen viha yllytetään erikoisesti niitä vastaan, jotka pyhittävät neljännen käskyn sapattia, ja lopulta yleismaailmallinen laki julistaa heidät kuoleman ansainneiksi.” (PK 512).
Maailman johtajat neuvottelevat keskenään ja julkaisevat lain: ”Minä näin pyhien jättävän kaupungit ja kylät ja liittyvän yhteen asuen mitä yksinäisimmillä seuduilla. Enkelit pitivät huolen heidän leivästään ja vedestään, jumalattomien kärsiessä nälkää ja janoa. Sitten minä näin maailman johtohenkilöiden neuvottelevan keskenään, ja saatana ja hänen enkelinsä hääräilivät ahkerina heidän ympärillään. Minä näin erään kirjoituksen, jota monistettiin ja levitettiin maan eri osiin ja jossa määrättiin, että jolleivät pyhät luopuisi erikoisesta uskostansa, hylkäisi sapattia ja alkaisi pyhittää viikon ensimmäistä päivää, olisi kansalla vapaus määrätyn ajan jälkeen tappaa heidät.” (HK 313).
Huom! Kuolemantuomion julistamisen ja sen toimeenpanemisen välillä on siis ”määrätty aika”. Tämä ilmenee seuraavistakin lausunnoista.
Mitä tämä käsky sisältää: ”Annetaan käsky, että heidän täytyy hyljätä neljännen käskyn sapatti ja kunnioittaa ensimmäistä päivää henkensä menettämisen uhalla.” (1Ta 119).
Sekä vanhassa että uudessa maailmassa noudatetaan samanlaista menettelytapaa: ”Kun sapatti on tullut erityiseksi riitakohdaksi kaikkialla kristikunnassa ja kirkolliset sekä maalliset viranomaiset ovat yhdistyneet pakkokeinoin saattamaan voimaan sunnuntainviettoa, se pieni vähemmistö, joka jatkuvasti kieltäytyy myöntymästä kansan vaatimukseen, on tuleva yleisen kirouksen kohteeksi. Vaaditaan, ettei saa suvaita niitä harvoja, jotka vastustavat kirkon säädöstä ja valtion lakia, sillä on parempi antaa heidän kärsiä kuin syöstä kokonaisia kansoja sekasortoon ja laittomuuteen. ... Tämä peruste on näyttävä ratkaisevalta; ja lopuksi julkaistaan asetus niitä vastaan, jotka pyhittävät sapattia neljännen käskyn mukaan. Tämä asetus julistaa heidät ankarimman rangaistuksen ansainneiksi ja antaa kansalle vapauden määrätyn ajan kuluttua surmata heidät. Katolilaisuus vanhassa maailmassa ja luopioprotestanttisuus uudessa tulevat noudattamaan samaa menettelytapaa niitä kohtaan, jotka kunnioittavat kaikkia Jumalan käskyjä.” (ST 598).
Kuolemantuomio julistetaan armonajan päätyttyä: ”Minä näin neljän enkelin pidättävän neljää tuulta, siksi kunnes Jeesuksen työ pyhäkössä oli loppuun suoritettu, ja sitten seitsemän viimeistä vitsausta vuodatettiin. ämä vitsaukset herättivät jumalattomien raivon vanhurskaita kohtaan. He luulivat, että me olimme aiheuttaneet heitä kohdanneet Jumalan tuomiot sekä että vitsaukset lakkasivat, jos he voisivat puhdistaa maan meistä. Annettiin käsky, että pyhät tapettaisiin. Tämä käsky saattoi pyhät huutamaan pelastusta yötä päivää. Tämä oli Jaakobin ahdistuksen aikaa.” (HK 42).
Huom! Pankaa merkille, että kuolemantuomio julistetaan armonajan päätyttyä ja seitsemän viimeisen vitsauksen alettua vuotaa maan päälle. Tämä näyttää soveltuvan yhteen Ilm. 16: 5, 6 kanssa. Voimmeko siis odottaa, kunnes näemme näiden asioiden tapahtuvan, ennen kuin ryhdymme valmistautumaan loppua varten? (Ks. Matt. 24:42, 44).
Silloin alkaa Jumalan kansalle Jaakobin ahdistuksen aika: ”Jumalan kansa on silloin joutuva siihen ahdingon ja tuskan hetkeen, jota profeetta nimittää Jaakobin ahdistuksen ajaksi.” (ST 598).
Huom! Jaakobin ahdistuksen aikaa kuvaillaan Jer. 30:5 -7.
Kuolemantuomio on samanlainen kuin Ahasveroksen säätämä: ”Säädös, joka tullaan julkaisemaan Jumalan kansaa vastaan, tulee olemaan hyvin samanlainen kuin se, jonka Ahasveros julkaisi juutalaisia vastaan Esterin aikana.” (1 Ts 291).
Huom! Tuomion julistamisen ja sen toimeenpanemisen välillä on tietty väliaika.
Suunnitelma Jumalan kansan hävittämiseksi yhdessä yössä: ”Kun inhimillisten lakien suoja riistetään niiltä, jotka kunnioittavat Jumalan lakia, valmistaudutaan eri maissa samanaikaisesti tuhoamaan heidät. Säädöksessä määrätyn ajan lähestyessä kansa ryhtyy yksissä neuvoin toimenpiteisiin tuon vihatun lahkon hävittämiseksi. Päätetään antaa määrättynä yönä ratkaiseva isku, joka lopullisesti vaientaa erimielisyyden ja nuhteen äänen.” (ST 614).
Huom! Tässä sanotaan, että tuo kuolemantuomio astuu voimaan yöllä. Lain mukaan vuorokausi alkaa keskiyöllä. Tämän tähden voimme otaksua, että tämän käskyn toimeenpanoaika alkaa keskiyöllä. Myöhemmin tässä tutkistelussa saamme huomata, että Jumala on keskiyöllä ilmaiseva voimansa vapauttaakseen kansansa.
Jotkut yrittävät aloittaa surmantyön ennen määräaikaa: ”Vaikka yleisellä säädöksellä on määrätty aika, jolloin Jumalan käskyjen noudattajat saadaan surmata, heidän vihollisensa yrittävät joissakin tapauksissa ottaa heiltä hengen jo ennen määräaikaa. Mutta kukaan ei voi päästä sen voimakkaan enkelivartion läpi, mikä ympäröi jokaista uskollista sielua. Muutamien kimppuun hyökätään heidän paetessaan kaupungeista ja kylistä; mutta heitä vastaan kohotetut miekat murtuvat ja putoavat maahan yhtä tehottomina kuin oljen korret. Toisia puolustavat sotilaina esiintyvät enkelit.” (ST 610).
”Muutamilla paikoilla, ennen käskyn täytäntöönpanemisaikaa, jumalattomat hyökkäsivät pyhien kimppuun tappaakseen heidät; mutta enkelit sotamiesten muodossa sotivat heidän puolestaan.” (HK 314).
Huom! On järkevää uskoa, että Jumalan kansa on käyttävä hyväkseen tuon ajan ja pakenee, ennen kuin kuolemantuomion täytäntöönpanopäivä koittaa. (Ks. Matt. 10:23a; Apt. 14:5, 6; Joh. 7: 1).
Jumalan kansan kimppuun hyökätään sekä kotona että pakomatkalla: ”Ahdistuksen aikana me kaikki pakenimme kaupungeista ja kylistä, mutta jumalattomat vainosivat meitä tunkeutuen aseineen pyhien asuntoihin. He kohottivat miekkansa tappaakseen meidät, mutta ne katkesivat ja putosivat maahan voimattomina kuin oljenkorret.” (HK 39, 40).
”Jumala ei salli jumalattomien tuhota niitä, jotka odottavat muuttamistaan ja jotka eivät tahdo kumartaa pedon määräystä eivätkä vastaanottaa sen merkkiä. Minä näin, että jos jumalattomat olisivat saaneet luvan tappaa pyhät, se olisi ollut mieluista saatanalle ja hänen pahoille enkeleilleen ja kaikille niille, jotka vihaavat Jumalaa. Ja oi, mikä riemuvoitto olisikaan saatanalliselle majesteetille omistaa viimeisessä loppukamppailussa valta niihin, jotka jo niin kauan olivat odottaneet saadaksensa nähdä hänet, jota he rakastivat! Ne, jotka ovat tehneet pilkkaa pyhien taivaaseen menemisestä, saavat nähdä Jumalan huolenpidon kansastaan ja katsella heidän ihanaa vapautustansa.”
”Kun pyhät lähtivät kaupungeista ja kylistä, ajoivat jumalattomat heitä takaa koettaen tappaa heidät. Mutta aseet, jotka ojennettiin Jumalan kansan surmaamiseksi, katkesivat ja putosivat maahan voimattomina kuin oljenkorret. Jumalan enkelit suojasivat pyhiä.” (HK 315, 316).
Jotkut uskolliset joutuvat vankilaan: ”Kun kristikunnan eri häiritsijäin antama määräys riistää Jumalan käskyjen noudattajilta hallitusten suojeluksen ja jättää heidät vihollistensa valtaan, he pakenevat kaupungeista ja kylistä, kokoontuen hyvin autioihin ja syrjäisiin seutuihin. Monet löytävät turvapaikan vuoristosta. ... Mutta useat kaikista kansakunnista ja kansanluokista, ylhäiset ja alhaiset, rikkaat ja köyhät, mustat ja valkoiset, joutuvat mitä kohtuuttomimpaan ja julmimpaan orjuuteen. Nämä Jumalalle rakkaat kristityt joutuvat viettämään väsyttäviä päiviä kahleissa, vankiloihin suljettuina ja kuolemaan tuomittuina, jotkut ilmeisesti jätettyinä kuolemaan nälkään pimeässä, inhottavassa tyrmässä. Yksikään ihmiskorva ei kuule heidän huokauksiaan, eikä yksikään ihmiskäsi ole heitä auttamassa. . . .
Vaikka viholliset voivat heittää Jumalan lapsia vankeuteen, eivät vankilan muurit kuitenkaan voi katkaista heidän sielunsa ja Kristuksen välillä olevaa yhteyttä. Hän, joka näkee kaikki heidän heikkoutensa ja tuntee heidän kaikki koettelemuksensa, on kaikkien maallisten valtojen yläpuolella. Heidän yksinäisiin vankikoppeihinsa tulee enkeleitä, tuoden valoa ja rauhaa taivaasta.” (ST 606, 607).
Demooniset sotajoukot kiihottavat jumalattomia: ”Maanpiirin jumalattomat asukkaat näyttivät ympäröivän heitä [Jumalan kansaa]. Kaikki ulkonaiset seikat todistavat heitä vastaan ... Mutta jos heidän silmänsä olisivat avautuneet, olisivat he nähneet Jumalan enkelien ympäröivän heitä. Tämän suojaavan enkelijoukon takana oli kiukkuisten jumalattomien suuri joukko ja heidän takanaan pahojen enkelien joukko, joka kehotti jumalattomia kiireesti tappamaan pyhät. Mutta ennen kuin he saattoivat lähestyä Jumalan kansaa, heidän täytyi ensin tunkeutua mahtavan, pyhän enkelijoukon läpi. Se oli mahdotonta. Jumalan enkelit pakottivat heidät peräytymään saattaen myös heidän ympärillään tunkeilevat pahat enkelit vetäytymään pois.”
”Hetki oli pelottavan ja hirvittävän tuskan hetki pyhille. Öin päivin he huusivat Jumalan puoleen vapautuksensa puolesta. Ulkonaisista seikoista päättäen ei näkynyt pelastuksen mahdollisuutta. Jumalattomat olivat jo alkaneet riemuiten huutaa: 'Miksei teidän Jumalanne vapauta teitä meidän käsistämme? Miksette mene taivaaseen ja pelasta henkeänne?' Mutta pyhät eivät tarkanneet heidän sanojaan ... Enkelit, uskollisina luottamustoimelleen, jatkoivat vartioimistaan ... Aika, jolloin hän [Jumala] oli ilmaiseva suuren voimansa ja vapauttava pyhänsä kunnialla, oli melkein tullut.” (HK 314, 315).
Vapautuksen hetki: ”Kun Jehovan lain pilkkaaminen käy melkein yleiseksi, kun Jumalan kansa saa kokea kärsimystä lähimmäistensä puolelta, astuu Jumala väliin. Hänen kansansa hartaat rukoukset saavat vastauksen.” (The General Conference Bulletin, 3, n:o 5, ss. 113, 114).
”Jumalan lapset, jotkut vankiloissa, jotkut piiloutuneina syrjäisiin metsiin ja vuoristoihin, rukoilevat yhä Jumalalta suojelusta, samalla kun aseistetut miesryhmät, pahojen enkelien kiihottamina, kaikkialla valmistautuvat kuolon työhön. Tänä äärimmäisen hädän hetkenä Israelin Jumalan on tarttuva asiaan ja vapauttava valittunsa.” (ST 614).
Vapautus tapahtuu keskiyöllä: ”Huutaen, pilkaten ja kiroillen turmeltuneiden miesten joukot valmistautuvat hyökkäämään saaliinsa kimppuun, kun yhtäkkiä synkkä pimeys, synkempi kuin yö, laskeutuu maan ylle. .. .
On keskiyö, kun Jumala ilmaisee voimansa vapauttaakseen kansansa. Aurinko tulee näkyviin ja paistaa täydeltä terältään. Merkit ja ihmeet seuraavat nopeasti toisiaan. Jumalattomat katselevat kauhulla ja hämmästyksellä tätä näkyä, kun taas vanhurskaat ylevällä ilolla tarkkaavat vapautuksensa merkkejä. Luonnossa näyttää kaikki poikenneen säännöllisestä kulustaan. Virrat lakkaavat juoksemasta. Taivaalle nousee synkkiä, raskaita pilviä, jotka vyöryvät toisiaan vastaan. Keskellä uhkaavaa taivasta on selkeä sanomattoman kirkas kohta, mistä kuuluu paljojen vetten pauhua muistuttava Jumalan ääni, joka sanoo: 'Se on tapahtunut.' Ilm. 16: 17.
Tämä ääni järkyttää taivaita ja maata. Tapahtuu suuri maanjäristys, 'niin ankara ja suuri maanjäristys, ettei sen vertaista ole ollut siitä asti, kuin ihmisiä on ollut maan päällä'. Ilm. 16: 18. Taivaankansi näyttää avautuvan ja sulkeutuvan. Jumalan valtaistuimesta lähtevä kirkkaus näyttää välkehtivän sen läpi. Vuoret värähtelevät kuin ruoko tuulessa, ja rosoisia kivenjärkäleitä syöksyy joka suunnalle. On samanlainen pauhina kuin ankaran myrskyn noustessa. Meri raivoaa. Kuuluu pyörremyrskyn kirkunaa, joka tuntuu hävitystyötä suorittavien paholaisten ääneltä. Koko maa nousee ja laskee kuin meren aallot. Sen pinta murtuilee. Sen perustukset näyttävät pettävän. Vuorijonoja vajoaa maahan. Asuttuja saaria häviää. Raivoava meri nielee satamakaupunkeja, jotka ovat Sodoman tavoin turmeltuneet. Suuri Babylon on tullut muistetuksi Jumalan edessä, niin että hän antaa sille 'vihansa kiivauden viinimaljan', ja 'suuria rakeita, leiviskän painoisia', sataa taivaasta, suorittaen hävitystyötään. Ilm. 16: 19, 21. Maailman komeimmat kaupungit tuhoutuvat. Muhkeat palatsit, joihin maan mahtavat ovat tuhlanneet rikkauksiaan hankkiakseen itselleen kunniaa, hajoavat raunioiksi heidän silmiensä edessä. Vankiloiden muurit kukistuvat, ja Jumalan lapset, joita on pidetty vankeudessa uskonsa tähden, pääsevät vapaiksi.” (ST 615, 616).
Huom! Tässä sanotaan, että keskiyöllä Jumala on vapauttava kansansa. Keskiyöllä Jumala astui vapauttamaan Israelin Egyptistä. (2 Moos. 12:29, 30). Heti tuon julistuksen jälkeen: ”Se on täytetty”, alkaa seitsemäs vitsaus vuotaa. Katso Job 34:20.
Jumalattomat surmaavat toisiaan niillä aseilla, joilla aikoivat surmata Jumalan kansaa: ”Kun Jumalan ääni oli vapauttanut pyhät, kääntyvät jumalattomat joukot raivoissaan toinen toisiansa vastaan. Maa näytti tulvivan verestä ja kuolleitten ruumiita oli maan toisesta äärestä toiseen ääreen asti.” (HK 321). ”Kansa huomaa tulleensa petetyksi. Ihmiset syyttävät toisiaan siitä, että heidät on johdettu turmioon; mutta kaikki kohdistavat katkerimman tuomionsa sananjulistajiin. Uskottomat saarnaajat ovat ennustaneet mieluisia asioita; he ovat saattaneet kuulijansa tekemään Jumalan lain mitättömäksi ja vainoamaan niitä, jotka ovat halunneet pitää sen pyhänä. Nyt nämä opettajat epätoivoisina tunnustavat maailman edessä harjoittaneensa petosta. Kansanjoukot raivostuvat. 'Me olemme kadotetut', he huutavat, 'ja te olette syypäät meidän häviöömme.' He kääntyvät vääriä paimenia vastaan. Ne, jotka kerran näitä paimenia eniten ihailivat, syytävät heitä vastaan mitä kauheimpia kirouksia. Kädet, jotka kerran heitä laakereilla seppelöivät, kohoavat surmaamaan heitä. Miekkoja, joilla aiottiin surmata Jumalan kansaa, käytetään nyt sen vihollisten tuhoamiseen. Kaikkialla on taistelua ja verenvuodatusta.” (ST 633).
Vapauttaja saapuu: ”Pian ilmestyy itäiselle taivaalle pieni musta pilvi, suunnilleen miehen puolen kämmenen suuruinen. Tämä on Vapahtajaa ympäröivä pilvi, joka etäällä näyttää olevan pimeyteen verhottuna. Jumalan lapset tietävät tämän olevan Ihmisen Pojan merkin. Juhlallisella hiljaisuudella he katselevat sitä, kun se lähestyy maata ja tulee yhä valoisammaksi ja kirkkaammaksi, kunnes se muuttuu suureksi, valkeaksi pilveksi, jonka alaosa on kuluttavan tulen näköinen, yläpuolellaan liiton kaari. Jeesus saapuu mahtavana voittajana.” (ST 618).
Takaisin aloitussivulle