Etusivu

HARRASTUKSET

4.8.2009

Huhhuh minua laiskamatoa kun en ole jaksanut päivittää sivuja. Tässä kuitenkin tiivistelmää viimeiseltä puolelta vuodelta (kuulostaapa pitkältä ajalta näin kirjoittaessani sen!). 

Kaapon kanssa kävimme Koirakoulu Vision kautta viisi kertaa kestävän mini-Käytöskoulun, joka oli todella mukava kurssi. Siellä annettiin koirakoille yksityisopetusta, ja mentiin jokaisen koirakon omien koulutustarpeiden mukaan.  

Kaapon kanssa treenasimme pääasiassa kontaktia. Siinä on haastetta, silloin, kun ympärillä on muita häiriöitä. Kyseisen kurssin koulutuspaikka toi myös omat haasteensa,sillä läheltä meni pyörä- ja jalkakäytävät, autotie,  ja  niin edelleen . Ympäristöön nähden Kaapo pärjäsi ihan  hyvin.  Kontaktin lisäksi treenasimme  luoksetuloa ja hihnassa nätisti kävelyä. 

Otin kurssilla esille myös Kaapon ihmisiä vasten hyppimisen, että haluaisin sitä pois. Sain vinkin, että opettaisimme Kaapolle jonki korvaavan toimintamallin siihen. Otimme tällaiseksi liikkeeksi ihmisen käteen koskemisen. Kaapon tuli koskea miestäni käteen, jonka tehtyään se sai minulta namin. Ideana tässä on se, että tavatessaan uuden ihmisen, Kaapo koskee sen kättä ja saa minulta namin - sen takia, että jos palkka tulisi vieraalta ihmiseltä, se vain kasvattaisi Kaapon kiinnostusta vieraisiin ihmisiin. Olemme harjoitelleet tätä ja tehneet, Kaapo koskee hienosti eiri ihmisten käsiä sanottuani "Terve!" , ja tulee hakemaan minulta namin. Kävipä eräänä päivänä niinkin, että vastaantulevan ihmisen nähtyään, Kaapo tökkäsi kättäni ja tuli seuraamisliikkeessä mukanani tuijottaen ja odottaen namia! Lopullista tavoitetta päin siis hiljalleen mennään... 

Suurimmaksi haasteeksi on  osoittautunut Kaapon kanssa jokaisessa tilanteessa juuri  tuo edellä mainittu kontakti. Lenkilläkin jos vastaan tulee  muita, on Kaapon jäätävä tuijottamaan niitä ja muu unohtuu. Tämän poiskoulutukseen olemme ottaneet namien lisäksi köyden ja sen kanssa leikkimisen.

Kesän aikana kävimme eräällä toisellakin kurssilla. Siellä kurssin vetäjä veti kurssin englanninkielellä, joten harjoitusta riitti minullekin, eikä vain Kaapolle. Kurssin piti olla tarkoitettu erittäin aktiivisille koirille, jotka osaavat  kyllä, mutta eivät pysty keskittymään harjoittelluun. Pääsimme osallistumaan kurssin kolmesta kerrasta kuitenkin vain yhdelle, sillä kesän kiireinen aikataulu sotki suunnitelmia. Kurssilla teimme katsekontaktia, sekä keskittymisharjoituksia. Tämän lisäksi teimme istu-, maahan-, ja seiso- liikkeitä, eli aikalailla samoja, mitä muillakin kursseilla ja kotona olemme treenanneet.

Muuten olemme pitäneet koti-tokoa Kaapon kanssa, ja välillä opetelleet vähemmän tärkeitä temppuja. Nähtäväksi jää, mitä syksy tuo tullessaan... :)

15.3.2009

Ensimmäinen pentukurssimme päättyi joulukuun lopulla. Kurssilta saimme paljon käytännön elämää helpottavia vinkkejä. Keväällä olisi tarkoitus mennä pentu-agilityyn, tokoon tai pentukurssin jatko-osalle. Saa nähdä mitkä kurssit järkkääntyy :)

Aloitin itse ongelmakoirakouluttajakoulun tammikuun alussa. Sieltä olen saanut jo tähän mennessä hyvää tietoa eläinten oppimisesta ja koirien kouluttamisesta. Käytännön harjoituksiin olen käyttänyt kotona koekaniinina Kaapoa, ja hyvin on mennyt. Olen opettanut Kaapon muun muassa sulkemaan keittiön kaapin oven. Tämän koulutin kosketuskepin avulla, joka on uusi tuttavuus minulle, ja mielenkiintoinen! Naksutinta olen käyttänyt aiemmin, joten siksi opettelin tällaisen uuden kohteen, mitä käyttää hyödyksi. Olen opettanut Kaapolle myös viltille menon; kun viltti on maassa, ja sanon "viltille!" menee Kaapo siihen ja lysähtää maahan. 

Koulun puolelta tulleiden harjoitusten lisäksi olemme tehneet muitakin temppuja ja aivojumppa-juttuja kotona. Eräs Kaapon lemppari on Nina Ottosonin Dog Twister -aktivointilelu. Tämän lisäksi piilottelemme välillä nameja sinne tänne asuntoon ja teemme nenänkäyttöharjoituksia. Välillä teen ulkona jälkeäkin Kaapolle . 

Kotona olemme treenanneet perusjuttuja; istumista, maahanmenoa, paikoillaan oloa, luoksetuloa, irtilaskemista, ja sitä, että namia ei saa ottaa lattialta nenän edestä, ennenkuin siihen saa luvan. Sitten olemme tehneet näitä vähemmänn tärkeitä, mutta ah, niin hauskoja temppuja; siivoamista (että Kaapo nostelee paperipaloja kun heittelen niitä lattialle), vilkuttamista, "kuolemista", käskystä haukkumista, ympäri pyörimistä, ja laskemista. Laskeminen on sekä minun, että Kaapon, että vieraiden lemppari. Se siis menee niin, etä laitan laatikon kaapon eteen lattialle, ja istun itse siihen vastapäätä. Tämän jälkeen kysyn Kaapolta esim. "paljonko on 2+2", jonka jälkeen Kaapo napauttaa tassullaan laatikkoon neljä kertaa. Välillä tosin poika innostuu tästä laskemisesta niin paljon, ettei malta lopettaa, vaan paukuttaa, välillä molemmilla tassuilla laatikkoa! ;)

Mutta tässä tarinaa harrastus-osioon tällä kertaa, toivottavasti pian tietoa agility-kentiltä!

14.12.08

Pentukurssilla kävimme Malmin aseman tietämillä harjoittelemassa kaupunkikävelyä ja ihmisvilinässä kontaktin ottamista. Kerta oli todella vaativa. Kaapolla herpaantui keskittyminen useaan otteeseen, ja kontaktia oli vaikea saada. Tai jos sen sai, se ei kestänyt montaa sekuntia pidempää. Myös hihnassa vetämättä kulkeminen tuotti vaikeuksia, ja matka asemalta kouluttajan autolle kesti, ja kesti, ja kesti... Olen nyt lenkeilläkin puuttuneet entistä enemmän siihen, jos hihna kiristyy liikaa. Olen toiminut niin, että käännyn 180 astetta ympäri, ja sitten kun Kaapo malttaa istahtaa alas ja odottaa liikkeelle lähtöä, matka jatkuu. Myös hihnasta tehtävä "vyötäröremmi" on osoittautunut hyväksi, mutta en ole sitä hirveän montaa kertaa käyttänyt. Näitä hihnakävelyn kikkoja olemme treenanneet pentukurssilla ohittamistilanteiden ja ihmisten tervehtimisen lisäksi.

Ohittamistilanteet ovat myös usein haastavia. Nyt olen kuitenkin kiinnittänyt Kaapon huomion itseeni namien avulla, ja muutama onnistunut ohitus tulee aina päivän aikana. Mutta kun ne IHMISET ON NIIN IHANIA!!! Ja koirat, ja kissat, ja lapset jne jne.. ;)  Olen ajatellut, että käytän naksutinta seuraavaksi apuna lenkillä, jos se auttaa. Olen käyttänyt sitä silloin tällöin temppuja opettaessani. Sillä ainakin ajoituksen saisi kohdalleen, ja koiralle ilmoitettua selkeästi, minä hetkenä se tekee oikein. Saa nähdä auttaako.

Nyt olisi tiedossa enää yksi pentukurssin kerta, ja sitten pitää miettiä jatkoa. Itselläni olisi kiinnostusta jatkaa pentukurssi kakkoseen, ja sitten tottelevaisuus-kouluun. Toivottavasti sellaisia keväällä alkaa.

19.11.2008

Pentukurssilla on mennyt hyvin. Nyt takana on kaiken kaikkiaan kolme kertaa. Toissakerralla harjoittelimme sitä, että koirat tottuvat siihen, että ihmiset rapsuttelevat ja tutkivat heitä (muutkin kuin tutut ihmiset). Niinpä kaikki kurssilaiset saivat tutkiskella kaikkien koiria. Kaapolla ei ollut tätä vastaan mitään, yllätys yllätys... ;) Omaa vuoroaankin Kaapo odotti tosi hienosti, kentän reunalla, puuhun sidottuna. Ei haukkunut eikä vinkunut, vaan istui rauhassa ja seuraili mitä kentällä tapahtuu.

Samaisella kerralla opettelimme ei-sanan ja murinan merkitystä. Laitoimme kertakäyttölautasille nameja, ja omistajan piti puolustaa lautastaan, ettei koira vie siitä nameja, murisemalla. Noh, minun murinani ei todellakaan tehonnut Kaapoon - jätkä vaan ahmi namit lautaselta suin päin. Niinpä toistimme harjoituksen, ja kun Kaapo ei uskonut taaskaan, oli kurssiin vetäjällä kolinapurkki kädessä. Ei- sanaa tehostettiin rämäyttämällä purkkia kädessä pari kertaa, ja se tehosi. Kaapo tosin säikähti ääntä, ja vetäytyi kentän reunalle, eikä liikkunut mihinkään hetkeen.. Mutta oppi meni perille, sillä toisessa harjoituksessa piti kulkea koiran kanssa kolmen namipala-lautasen ohi kieltämällä koiraa ottamasta matkalla nameja, niin Kaapo ei suostunut osallistumaan koko harjoitukseen. Kaapo kuitenkin oli loppuajasta jälleen oma itsensä, kun toimintakyky palautui hetken käveltyämme keskenämme kentän reunaa. Ja loppuajan leikkihetki oli taas se mukavin vaihe :)

Harjoittelimme myös luoksetuloa, niin, että kurssin ihmiset muodostivat "ihmistunnelin", mikä kapeni kerta kerralta, ja minkä läpi koiran piti tulla omistajansa luo kiiinnittämättä huomiota vieressä oleviin ihmisiin. Tämä meni odotettua paremmin. Arvelin ensin, että Kaapo jäisi hömppäämään jokaisen luo, mutta ei. Se juoksi suoraan luokseni kutsuttuani sitä. :) (namit saavat ihmeitä aikaan!)

Viime kerralla pentukurssilla kävimme läpi oman koiran terveyden tarkkailua, lämmittelyä, ja joitakin perus-turvallisia venytyksiä. Treenasimme myös peruuttamista, ja kierähtämistä 180 astetta ympäri myötä- ja vastapäivään, sekä kahdeksikon pujottelua omistajan jalkojen välissä. Kieppiä ja kahdeksikkoa olemme kotonakin treenanneet, ja ne menevät ihan mukavasti. Pakittaminen oli aluksi Kaapolle vaikeaa; se tuppasi aina pomppimaan vinoittain edessäni taaksepäin. Kuitenkin muutaman kokeilun jälkeen Kaapo tajusi idean, ja nyt kun sanon "Pakki", lähtee se peruuttamaan, jos itse kuljen eteenpäin jalat kiinni sen rintakehässä.

Tutustuimme viime kerralla myös agility- esteisiin; puomiin, tunneliin, pussiin ja renkaaseen. Kaapo ei oikein uskaltanut tulla ensin puomin yli, mutta loppujen lopuksi sain sen houkuteltua kouluttajan kanssa köysi-lelun avulla, ja pienellä ohjauksella estettä kohti. Kouluttaja sanoikin, että tärkeää paimenkoirien kanssa on näyttää, että on tilanteita, milloin ei oikeasti ole mitään hätää, jos koira näyttää aristavan. Sitten mennään itse ensin ja otetaan vaan koira reippain ottein mukaan että nyt mennään. Kun koira tulee, palkitaan ruhtinaallisesti ja kehutaan paljon. Tämä tekniikka toimii Kaapon kanssa. Tunnelista Kaapo tuli hetken mietinnän jälkeen hyvin läpi, ja pussista vielä paremmin. Renkaan läpi juokseminenkin onnistui. :)

3.11.08

Pentukurssin ensimmäinen kerta oli viime lauantaina. Harjoittelimme istumista, kontaktin ottamista ja sen pitämistä, luokse tuloa ja sivulle tuloa. Kaapo oppi nämä käskyt hyvin (tosin istumisen osasi jo ja kontaktiakin olemme harjoitelleet ja luokse tuloa myös). Ainut haaste koulutuskentällä oli se, ettei kaikkien muiden koirien ja ihmisten kanssa hömpätä "oppitunnin" aikana, vaan pitäisi malttaa keskittyä tekemiseen oman ohjaajan kanssa... *krhm* Oppiikohan tätä ikinä partiksen kanssa, joka rakastaa koko maailmaa ja ottaa sen avosylin vastaan?!?

Koulutuskerrasta jäi sillä tavalla hieman harmillinen mieli itselle, että sitä vaikeutti se, että pyhäpäivän takia bussit menivät todella huonosti ja ne olivat myöhässä, eli myöhästyimme kurssiltakin, ja keskeytimme näin ikävästi muiden treenaamis-hetken ja missasimme itse alun... Toivottavasti jatkossa pääsemme tunneille ajoissa! Tämän lisäksi Kaapo vielä oksensi ensi töikseen tullessamme kentälle, ilmeisesti bussissa oli tullut huono olo... :(

Kaapon lemppariksi pentukurssilla osoittautui 5 kk:nen vanha englannin lammaskoira. Tämä karvapallo-duo oli kyllä mainion näköinen pari yhdessä, kun temmelsivät nurmella koulutushetken jälkeen luvallisella leikkituokiolla. Kaaposta kävi ilmi hauska piirre, kun poika ei pysynyt enää muiden perässä; Kaapo alkoi vinkumaan ja vienosti haukahtelemaan juostessaan :D Tuli mieleen, kuin se olisi sanonut, että "hei, oottakaa mua, mun askel ei oo vielä noin pitkä....!"

Kaiken kaikkiaan koulutus meni hienosti, olen ylpeä Kaapon oppimis-nopeudesta. Olemme treenanneet nyt kyseisiä harjoituksia kotonakin, ja täällä ne sujuvat huomattavasti helpommin, kun ei oo muita häiriötekijöitä.

Ostin viime viikon lopulla koiran aktivointi-kirjan, jossa on monia hyviä (huom. mutta ei niin kovin hyödyllisiä), temppuja, koiralle aivojumpaksi. Olemme Kaapon kanssa treenanneet sieltä "vilkuttamista". Hyvin poika oppii, tassu nousee jo kuonon korkeudelle ja pari kertaa sitä välillä heilautetaan ilmassa, mutta vielä on tassun ylös-alas-ylös-alas- vilkutusliike hakusessa.. Tästä se lähtee! Mietin, että kirjassa on koiratanssinkin kannalta erittäin hyviä vinkkejä, kunhan sitä joskus pääsee kokeilemaan Kaapon kanssa.. :)

10.10.08

Harrastuksista väliaikatietoja; Olemme varmistaneet paikkamme Koiranonnen pentukurssille! :) Kurssi alkaa tämän kuun lopussa. Innolla odotan, mitä tuleman pitää..!

11.08.08

Kaapon varalle on paljon suunnitelmia jo nyt, vaikkei poitsu ole vielä edes kotona, vaan tuhisee tälläkin hetkellä vielä pentulaatikossa sisarustensa kanssa...! Normaalin lenkkeilyn ja leikkimisen ja temppujen opettelun lisäksi meinasimme harrastaa Kaapon kanssa muutamia lajeja, sekä koiran että omistajan parhaaksi. :)

Kaapon kanssa aiomme mennä heti kun mahdollista pentukurssille. Pentukurssin jälkeen suuntaamme jonnekin tottelevaisuuskoulutukseen ja myöhemmin olisi mukava kokeilla agilityä ja koirantanssia...

Ja jos Kaaposta kasvaa isona poikana kovakin nenätyöskentelijä, ei esimerkiksi mejä tai muukaan nuuskintaharrastus ole poissuljettu vaihtoehto. Aika näyttää, minne tiemme vie. :)