Etusivu

KAAPON KASVU

4.8.2009

Aika on mennyt uskomattoman äkkiä ja nyt vasta istahdin alas kirjoittamaan Kaapon kuulumisia. 

Kaapo on kasvanut jo melkein täysikokoseksi ukon-rutjakkeeksi, ja myös machoilu-eleitä on herralle tullut viimeisen parin kuukauden aikana. Kaapo kaapii maata tehtyään merkkauspissit, ja tämän lisäksi Kaspo merkaa aluettaan myös niin, että se "hieroo" takapäätään  puskiin! Kulkee siis ohi, ja käännähtää 90 astetta niin, että kulkee sivuttain viistäen takamustaan pitkin puskien lehtiä. On siinä naurussa pidättelemistä! 

Kaapo on myös ruvennut tekemään sellaista, että se haistaessaan jonkun, en tiedä kenen, merkkausta, murahtaa ja sitten itse pissaa päälle. Ilmeisesti poika haistaa kilpailijoita.... Kaapon machoilu on saavuttanut myös naisten suosion: rakkaustarinoita on ollut  niin berninpaimenkoiran, sileäkarvaisen noutajan, kuin norwichinterrierinkin kanssa. Mikään näistä ei kuitenkaan ole johtanut pussailua pidemmälle, onneksi ;)

Kaapon jalkakin alkaa normalisoitua. olemme käyneet Viikissä fysioterapiassa ja saaneet hyviä kotijumppaohjeita. Ja ulkoisesikin jalka alkaa olla ok, karva on jo melkein samanpituinen kuin toisessakin jalassa. 

Karvasta puheenollen, täyty myöntää, että tämä kevät/kesä on ollut yhtä raatamista karvan suhtee. Kaapon karva on erittäin pehmeää ja paksua, ja menee todella nopeasti takkuun. Kesällä oli harjaussessioita, jotka kestivät 45min/päivä. Parhaimmillaan turkkia harjattiin vajaa kolme tuntia päivässä... Nyt onnneksi alkaa vähän helpottua. Pahoja takkuja on vielä lonkkien päällä ja hieman vatsassa, mutta muuten alamme olla voiton puolella. 

Kaapon huono tuuri eläinlääkärin tarvitsemisen suhtee ei ole loppunut vielä, sillä kesäkuussa kävimme Apexilla pariinkin oteeseen, silmätulehduksen vuoksi. Saimme lääkekuurin, jonka jälkeen 1v. rokotuksessa silmä katsottiin uudelleen ja todettiin siellä olevan rakkulaista tulehdusta. Siispä jytymmät aineet kehiin, ja Kaapolle silmään tippoja aamuin illoin. Nyt silmä on katsottu jälleen, sillä punoitus ei ollut helpottanut kokonaan vieläkään. Lääkäri sanoi, että voimme huuhdella sitä suolaliuoksella päivittäin ja että tulehdus on yleinen nuorilla koirilla,joten ei ole syytä huoleen. Jos punoitus pahenee tai silmä alkaa rähmimään, menemme silmälääkärille.

Kaapon äidiltä Tessalta kantautui myös huonoja uutisia heinäkuun tienoilla: Tessalla todettiin SLO kynsisairaus. Toivotaan nyt että Kaapo ja muut Miracle-pentuelaiset selviäisivät ilman tätä inhottavaa koirien kirousta...  Voimia vielä Tessalle ja laumalle, ikävää, kun teitä noin koetellaan ... :(

                         Kaapo Mummolassa                                                         Kaapo, Haiti ja Tikru Tuomarinkylän pellolla

"                                

                    Kaapo istuu rennosti                                                                                                ROK- ROK!!

                Kaapo viettää mökkielämää                                                           Kaapo sukuloimassa Lappeenrannassa

                        Huomaa Kaapon tyytyväinen ilme... :D                                                     Mr. Miracle Blues 1v. 

             Mr. Miracle Blues 1v.                                                             Näin meillä nukutaan!

            He-he-hee-he!                                        Tämän syvemmälle ei poika mene! Ei vaikka mekin hypättiin uimaan.

                Kaapo antoi vauhtia riippukeinussa                                              Kaapo kerällä: huh, mökkiloma väsyttää...

                                                                    Mökillä on mukavaa. Eipä kesä päättyis koskaan.

15.3.2009

Aikaa on vierähtänyt siitä kun viimeksi olen kirjoittanut ja paljon on tapahtunut. Ensinnäkin mainittakoon, että Kaapon kaveri- kissan nimihän ei enää ole Elvis, vaan Kimmo. Avokkini jääräpäisyyttään kutsui kissaa alusta saakka Kimmoksi, ja eihän se Elvis sitten enää luonnistunut kummaltakaan. Duomme nimi on siis Kaapo & Kimmo. ;)

Sitten ikäviin uutisiin.

Olimme tammikuun viimeisenä päivänä lähellämme koirapuistossa myöhään illalla. Kaapo leikki siellä nätisti kahden shiban kanssa. Kaapo lähti jahtaamaan toista näistä, ja takaa-ajoleikki oli mukava ajanviete. No, Kaapolla sitten kova vauhti koitui kohtaloksi, ja poika juoksi ilmeisesti päin puistossa olleita kantoja. Kaapo kieri maassa mukkelis makkelis muutaman kerran, ja jäi maahan uikuttamaan. Juoksin äkkiä Kaapon luo, nappasin syliin  ja sain sen rauhoitettua siihen. Kun laskin Kaapon maahan, ei se varannut painoa ollenkaan vasemalle tassulle. No, eikun Kaapo avokkini syliin ja kiireen vilkkaa kotiin ja soitto Viikin hätäeläinpäivystykseen. Sieltä sanoivat, että voi olla että vain jokin lihas on revähtänyt, odotelkaa lauantai-aamuun. Tehtiin sitten niin, mutta aamullakaan vielä ei painoa poika jalalle laskenut. Soitin sitten heti Apexille ja saimme onneksi ajan sinne lauantai-aamupäivälle. Lääkäri kokeili Kaapon jalan läpi, todeten, että yleensä koira ilmoittaa, jos jalassa on murtuma, kun sitä painelemalla käy läpi. Kaapo ei turhia lääkärin käsissä valittanut; ainoastaan tylsyyttään (?), koska välillä murahteli lääkärille vaikka hän olisi koskenut mihin kohtaan. Kuvattiin sitten jalka varmuuden vuoksi, ja murtumahan sieltä löytyi. Värttinäluu oli poikittaissuunnassa poikki.

Jalkaan laitettiin lasta, ja maanantaina sain soiton ortopediltä, joka oli katsonut Kaapon kuvat ja totesi, että ei onneksi tarvitse leikata. Niinpä jatkettiin lasta-hoitoa viitisen viikkoa. Täytyy kyllä sanoa, että haastetta oli lääkärin antamassa hoito-ohjeessa; "koira pidettävä rauhallisena ja vältettävä hyppyjä ja reipasta liikkumista". Ei ihan helppo kakku 7kuukautiselle partikselle, jonka suonissa virta myös kengurun verta.. Mutta onneksi selvisimme suht' mukavasti tämän reilun kuukauden. 

Sitten kun saimme lastan pois, niin lääkäri huomasi, että karva tassussa oli huopaantunut lastan alla ja jalka tulehtunut. Eipä siinä sitten muuta voinut, kuin ajaa toisesta jalasta kaikki karvat pois, hoitovoide, ja antibioottikuuri kaupan päälle. Lasta onneksi saatiin tässä vaiheessa pois; jalka oli jo sen verran luutunut, kun kontrolliröntgenit otettiin. Nyt on sitten antibiootit syöty, ja voiteet voideltu, ja jalkakaan ei ole enää niin rassukka, kuin mitä oli 1,5 viikkoa sitten. Näyttely jäi vähän harmittamaan; Kaapon piti osallistua elämänsä ensimmäiseen näyttelyyn kasvattajan kanssa eilen lauantaina, mutta väliinhän se jäi... Onnittelut kuitenkin sisaruksille, Maisalle ja Nemolle, hienoista saavutuksista :)

Kaapo on kasvanut hurjaa vauhtia. Painoa pojalla on jo 21.5 kiloa. Vauhti ei ole yhtään hiljentynyt, vieläkin mennään ja lujaa. kaapo on saanut hyvää aivojumppaa, kun tämä äippä ilmottautui ongelmakoirakouluttajakouluun. Kouluun tehtävien käytännön harjoitteiden toteutuksessa saa Kaapo-herra olla mukana (tosin nyt 1,5 kuukauden aikana on ollut vähemmän, sattuneesta syystä). Mutta koulutus- ja harrastusjuttuja lisää harrastusosiossa. :)

Muuta ihmeellistä ei meille kuulu, jalan hoitamisessa on mennyt tämä lopputalvi / alkukevät, miten sen nyt sanoo. Tässä nyt van kuntoututetaan ja voimistetaan pikkuhiljaa jalkaa, ja toivotaan, ettei mitään enää satu. Alla vielä kuvia kaapo-raasusta.

        Ensimmäinen ilta, 31.1.2009, lääkäristä tultua                                                     Kapteeni Koukku - Kaapolainen

                                Koukku ulkoilee                                                                  Jalka on kuin linnunpoikasella..

14.12.08

Kaapon elämässä tapahtui iso muutos noin pari viikkoa sitten, kun otimme Kaapolle kaveriksi kissan, Elviksen. Kaapo oli alussa vähän turhankin innokas partismaiseen tapaansa tekemään tuttavuutta, eikä meinannut millään malttaa tutustua rauhassa. Myös Kaapon "leikki"-otteet eivät ihan alussa olleet mitenkään inhimillisiä, mutta nyt Kaapo on jo tajunnut homman jujun ja pojat tulevat ihan hyvin juttuun keskenään. Tästä esimerkkinä eräänä päivänä lattialle vedetty kukka, josta kissa oli levitellyt mullat pitkin lattioita ja syönyt kukan lehdet ja Kaapo oli tehnyt lirut lattialle levitetylle mullalle. Ah, eläinihmisen arki sitten joskus palkitsee... :D

Kaapo on jo kasvanut huimaa vauhtia, painoa alkaa olla melkein 16 kiloa. Karvankin sekaan on alkanut ilmestyä "aikuiskarvoja", ja turkki on niin tuuhea ja niin untuvan pehmeä, että sitä saa olla harjaamassa joka toinen päivä. Onneksi Kaapo on jo tottunut harjaamiseen, ja makaa kyljellään nautiskellen harjatessani sitä. Helpottaa kyseistä hommaa huomattavasti, kun harjan ympärillä ei ole Kaapon ylä- ja alahammaskalusto ;)

Kiva juttu oli viikko-pari sitten se, ettei Kaapoa tarvinnut joka lenkin jälkeen käyttää suihkussa, kun oli lunta. Kaapokin tykkäsi lumesta, etenkin siitä, jos sitä heitteli sille ilmaan. Lumipallojakin kokeilin heittää, Kaapo kyllä otti sellaisen suuhunsa, mutta säikähti sitten että mikähän hitto tämä tällainen jäinen pallo on. Täytyy kyllä sanoa, että oli poika aikamoisen näköinen kun telmi lumessa ja kaikki ne ihanat lumipahkurat jäivät palloiksi turkkiin kiinni... Todistusaineistoa löytyy hieman galleriasta.

Viikonloppuna yritimme päästä Kaapon kanssa Messukeskukseen tutustumaan tuhansiin koiriin ja ihmisiin. Junamatkalla eräs tyttö, jolla itselläänkin oli koira mukana, kysyi, olemmeko menossa näyttelyyn ja sitten selvisi, ettei sinne pääse turistikoiria..! Kävimme sitten Messukeskuksen kuitenkin ovella pyörähtämässä ja yritimme päästä sisälle, mutta ei. Menimme sitten junalla takaisin kotiin. Noh, tulipahan ainakin lisää matkustus-treeniä pojalle... Josta tulikin mieleeni, että siinäkin olemme edistyneet; Kaapo nousee itse junan kyytiin ja tulee sieltä pois, todella reippaasti. Bussinkin kyytiin se nousee, tosin, vielä vähän vastahakoisesti, mutta namin avulla kyllä. Poishyppääminen bussista ei taas tuota mitään ongelmia.. Ei taida Kaaposta bussimatkustajaa tulla.

Muun arjen ohessa olemme ehtineet käymään lenkkien ohessa myös koirapuistossa. Siellä Kaapo on leikkinyt muiden koirien kanssa, ja on päässyt purkamaan fyysistä partis-energiaansa kunnolla. Myös eräs lenkkipolulla tapaamamme labradorinnoutaja oli Kaapon mielestä erittäin kiva tapaus, eikä Kaapo olisi malttanut millään lopettaa leikkiä sen kanssa. Sosiaalistaminen on siis mennyt (onneksi ainakin vielä tähän asti) kiitettävästi.

Itsenäisyyspäivänä Kaapo pääsi telmimään muiden partanaamojen kanssa. Kävimme silloin partis-treffeillä Järvenpäässä. Paikalla oli monen monta partasuuta omistajineen, ja meno oli melkoista myllerrystä.. Kaapo tuli toimeen parhaiten veljensä Romeon kanssa, jonka kanssa leikki yli kymmenestä muusta partiksesta huolimatta melkein koko ajan. Niinpä sovimme jatkossakin näkevämme, että veljekset pääsevät telmimään. :)

Viime perjantaina tapasimme erään partacollien, Fokun, ja hänen omistajansa kanssa kanssa Tuomarinkylän pelloilla. Selvisikin, että pojat ovat serkuksia! Tulivat hyvin vielä juttuunkin keskenään; pelloilla meni juostessa noin kaksi tuntia. Koirilla ei ollut kylmästä tietoakaan, mutta emännät olivat pellolla käyneessä viimassa kuin hypotermian saaneita.

Nyt sitten odotellaan vain joulun tuloa ja jos sitä luntakin vielä saataisiin... :)

19.11.2008

Taas on vierähtänyt aikaa siitä, kun olen viimeksi kirjoitellut... Paljon on tapahtunut.

Kävimme pyörähtämässä itä-suomessa viikko sitten. Maalla oli mukavaa, Kaaponkin mielestä. Kaapo sai juosta vapaana pihalla ja metsässä, pelata jalkapalloa, ja jopa jahdata jänistäkin.. *krhm*. Onneksi jänis oli nopeampi, ja Kaapon kiinnostus loppui aikanaan, ennen pihasta eksymistä. :D

Automatkoihin olimme varautuneet niin, että ostimme matkapahoinvointilääkettä, jota annoimme Kaapolle ennen matkaa - eikä poika oksentanut kertaakaan koko reissun aikana. Kuolaamistakaan ei ollut ollenkaan. Autoon Kaapo suhtautui varauksella, mutta rauhallisesti. Ensimmäisen tunnin- puolentoista ajan Kaapo oli autossa ihmeissään; istui farmarin takaosassa ja tuijotti takaikkunasta ulos, eikä liikkunut mihinkään. "Alkujärkytyksestä" (?) toivuttuaan poika rupesi nukkumaan takatilaan. Pois tullessamme Kaapo jo itse meni takaisin autolle pissitauoilta, ja hyppäsi puoliksi sisäänkin, nostaen etutassunsa auton kyytiin - ilmeisesti loppujen lopuksi Kaapo totesi, että reissaaminen on ihan mukavaa. Kun saavuimme reissusta kotiin, oli Kaapo silminnähden iloinen; se veti hirveästi kotia kohti ja halusi ITSE mennä sisälle, kantaen ylpeänä pehmolelu-orankiaan suussa. Oli ikävä kotiin, Kaapollakin, eikä vain omistajilla. :)

Mukavia hetkiä on siis ollut, ja lisää tulee. Kaapo on saanut paljon paljon kehuja, miten söpö se on, monilta vastaantulijoilta. Yksi ilta vähän hymyilytti, kun eräs mies naurahti, että "sinähän erikoinen kaveri olet", kun Kaapo meni tervehtimään ensin miestä, eikä miehen koiraa.. Ehkä hieman ihmisrakas, juu..!

Kaaposta ilmeni myös sellainen jännä piirre, kun mustasukkaisuus (tai mikä puolustushalu lie ollut).. Eräänä päivänä nimittäin törmäsimme lenkillä novascotiannoutajaan, ja sen omistaja rapsutteli Kaapoa noin metrin päässä minusta, ja noutaja tuli minun luokseni rapsutettavaksi.. Kaapo kun huomasi noutajan antavan minulle poskipusua, se lähti rapsuttajansa luota, murahti ja hyökkäsi väliin ja noutaja pakitti pois :D  Hoh, mikä mies.. Kaapo ei nimittäin yleensä kuule eikä näe mitään, jos vain joku jaksaa paijata sitä.

Kaapolle on  alkanut muodostua eräs aika hauska tapa; kun olemme käymässä nukkumaan, sanomme sängystä vielä "Hyvää yötä Kaapo". Kaapo tulee sängyn vierelle, hyppää siihen (etutassut sängyn reunalle), ja antaa pusun, ensin toiselle meistä ja sitten Kaapo kiertää sängyn toiselle puolelle ja tekee saman toiselle :D Ihana karvaturri.

Mutta, tässä Kaapon elämän suurimmat viimehetkiset asiat, kirjoittelen taas lisää!

3.11.08

Viime viikon lopulla oli pentukurssin jännittämisen lisäksi (kts. "Harrastukset") myös toinen uusi tilanne Kaapolle; kävimme tutustumassa Helsingin rautatientoriin. Kaapo ihmetteli ihmisvilinää, ja sitä, miten niiiiin moni ihana ihminen pystyi menemään hänen ohitseen silittämättä tai edes vilkaisematta.. Kaapo kuitenkin ensi-ihmettelyn jälkeen lähti kävelemään junalaituria pitkin kanssamme, kunnes parin raiteen päässä oleva juna hyrähti käyntiin ja rupesi suhisemaan ja sihisemään. Kaapo joutui paniikkiin, ja ensin yritti pakittaa karkuun, mutta kun ei hihnan vuoksi päässyt mihinkään, istahti alas. Itse istuin Kaapon viereen, otin sen "kainaloon" ja juttelin sille rauhallisesti. Kaapo kyllä rauhottui siitä, mutta näytti, että oli kuitenkin vielä peloissaan, kun pääsimme jatkamaan laituria pitkin matkaa. Menimme sitten takaisin junan kyytiin ja suuntasimme kotia kohti. Ajan kanssa sitten uusimme käynnin, käymällä vaikka ensin pienemmällä juna-asemalla tutustumassa junan ääniin.

Muuta ihmeellistä ei arkeemme kuulu; lenkkejä teemme päivittäin, ja leikimme ja juoksemme ja treenaamme ja matkustamme ja käymme kylässä ihmisten luona ja paijaamme koko perheen voimin toinen toisiamme, syömme ja nukumme. Kaapolla on alkanut hampaatkin vaihtumaan. ja karva se kasvaa ihan hirveesti... Karvan väri on alkanut muuttumaan pentuajan hopeaturkista enemmän ruskean harmaaksi. Isä kun on ruskea, ja äiti musta, mutta silti todella kauniin hopeanvaalea, saa nähdä, minkä värinen tästä pojasta tulee...!

Ensi viikon loppuna meinasimme suunnistaa itä-Suomen suuntaan. Saa nähdä, miten Kaapo jaksaa autossa olla... Toivottavasti kaikki menee hyvin. Kaapo on varmaan innoissaan päästessään vapaana juoksemaan pitkin maita ja mantuja :)

Kirjoittelen sitten taas kuulumisia ja lisään luultavasti myös kuvia reissultamme!

21.10.08

Kaapo kasvaa kovaa vauhtia; painoa on jo kymmenisen kiloa! :)

Ensimmäinen junareissumme viime sunnuntaina meni yllättävänkin hyvin. Kaapo säpsähti hieman junalaiturilla ensimmäistä ohimenevää junaa, mutta siihen säpsähtelyt sitten jäivätkin. Kaapo oli junassa kiltisti, paljon rauhallisemmin mitä bussissa ensimmäistä kertaa. Myöskään kuolaa ei valunut niin paljon, eikä ollut oksennuspussillekaan käyttöä, onneksi!

Nyt sitä sitten odotellaan pentukurssin alkamista, muutamia perusjuttuja ollaan edelleen harjoiteltu, kuten sitä, että hihnaa ei kiskota lenkillä, ja miten seurataan nätisti rinnalla ja istahdetaan pyynnöstä viereen. Kaapon kanssa ollaan treenattu myös muita "peruskäskyjä" välillä, ja hauskaa on ollut. On kiva tehdä Kaapon kanssa, kun sen häntä heiluu ja näkee että se nauttii treenaamisesta, tehtiinpä sitten mitä vain yhdessä. :)

10.10.08

Kaapon galleriassa on nyt vihdoinkin uusia kuvia! :) Päivitystä myös hieman meidän arkeemme tulee tässä:

Kaapon kanssa on mennyt kivasti! Olemme ulkoilleet paljon, mm. käyneet tutustumassa lähialueemme pieneen "metsään". Kaapo juoksee siellä innoissaan, ei tietoakaan arkuudesta tai muusta. Uusien paikkojen tutkiminen on osoittautunut Kaapolle mieluisaksi puuhaksi. Ainoa, mihin ollaan edelleenkin totuttautumassa, ovat isommat autot, kuten rekat. Nykyään niiden ohittaminen menee kyllä kivuttomammin, mitä aikaisemmin. Siedätyshoito on siis auttanut! Olemme kävelleet lenkkejä nimittäin myös tien vartta pitkin, tarkoituksella, missä kulkee isoja autoja. Monta kertaa olemme pysähtyneet kadun reunaan ja istuneet vain ja katsoneet, kun autot ajavat ohi. Nyt Kaapo alkaa jo tottua niihin :)

Koiratuttavuuksiakin on syntynyt taas lisää. Ohittamistilanteet ovat ilman hömppäämistä edelleen vaikeita, toivottavasti pentukurssilla saisimme siihen hyviä vinkkejä, ja oppi menisi perille.. Kaikki ihmiset ja koirat kun ovat niin ihania.

Teimme tuttavuutta myös naapurimme kissaan toissailtana. Se käveli pihalla, kun olimme Kaapon kanssa ulkona. Kaapo ensin haukkui sille ja murisi, mutta kissa pakeni paikalta. Myöhemmin huomasin, että kissa seurasi meitä; se tuli vierellämme puskan takana. Tuttavuuden tekeminen Kaapoon siis olisi kovasti kiinnostanut, mutta ei uskaltanut tulla kovin lähelle. Kaapokin taisi huomata kissasta sen jännittämisen, sillä toisen kerran toisiaan kauempaa haistellessaan, ei Kaapo enää haukkunut eikä tehnyt mitään muutakaan, istui vain paikallaan ja tuijotti kissaa pää kallellaan. :)

Olemme käyneet Kaapon kanssa myös paljon lähikentällä juoksemassa. Kaapo tulee kauniisti vierelläni ilman hihnaa, ja pysähdyttyäni istahtaa eteeni napittaen silmillään minua, "missä makupala?". Olemme heitelleet kentällä Kaapolle myös frisbeetä luoksetulo - ja seurausharjoitusten lisäksi. Kaapo selvästi nauttii kentällä juoksemisesta, sillä viereistä kävelytietä ei pääse eteenpäin ilman Kaapon kiskomista kenttää kohti. :)

Muuta ihmeellistä ei ole ehtinyt viikon aikana tapahtua. Päivät ovat menneet mukavasti ja odotan innolla pentukurssin alkamista tämän kuun lopussa. Kun vain vielä saisin työvuorot niin, että pääsisimme osallistumaan mahd. monelle kerralle, niin saisimme parhaan mahdollisen opin. :)

2.10.08

En ole aikoihin kirjoittanut, ja paljon on tapahtunut. Kuvia en vielä voi päivittää, yritän sen saada aikaiseksi tässä lähiaikoina.. On tila täynnä kotisivuilla, ja jokaista kuvaa pitäisi pienentää, ennen kuin uusia voi lisätä. Mutta, se ajan kanssa, nyt Kaapon päiväkirjaan ja meidän touhuihimme. :)

Olemme käyneet ihmettelemässä monia uusia asioita, en tiedä, mistä aloittaisin...

Aloitan vaikka matkustamisesta. Kaapo on kulkenut kanssamme bussilla jo monta kertaa. Ensimmäinen kerta oli todella jännittävä; Kaapo tärisi alkumatkan sylissäni ja oli todella, todella ihmeissään/ peloissaan. Muutama ensimmäinen minuutti meni täristessä, ja minun kainaloon piiloon painautuessa, mutta huomattuaan, ettei mitään hätää ole, oli Kaapo jo rauhallinen. 

Samalla matkalla moottoritiellä alkoi Kaapolta valumaan kuola, ja paljon, mutta Kaapo ei kuitenkaan oksentanut. Viikkoa myöhemmin toisella reissulla, jonka teimme autolla, oksensi Kaapo takapenkillä =(  Eli matkapahoinvointia taitaa Kaapolla olla vähäsen... Tämän reissun jälkeen toisella autoreissulla Kaapo ei tosin oksentanutkaan. Ja esimerkiksi bussiin ei ole tullut oksennusta, kuolaa vain. Täytyy seurata tilannetta, ja toivoa, että tämä paha olo matkustaessa menisi iän myötä ohi.

Olemme myös käyneet katselemassa junia. Ensimmäinen reaktio niihin Kaapolla oli se, että poika tuijotti ihmeissään, korvat hieman luimussa, ja pelokkaan näköisenä. Juttelin sille, ja junan mennessä ohi Kaapo jatkoi matkaa normaalisti. Kävelimme radan vierustaa, ja toisen junan hurahtaessa ohi, ei Kaapo reagoinut siihen mitenkään, vaan käveli  eteenpäin maata haistellen. Vielä kovin lähellä emme ole junia käyneet, se on seuraava askel. :)  (mahdollisesti myös junalla matkustaminen.)

Olemme käyneet myös Tuomarinkylän kartanolla katselemassa hevosia. Kaapo pääsi seuraamaan ihan kymmenen metrin päästä, kun yli kymmenen hevosta meni meidän ohi. Yli puolet tästä hevoskaartista Kaapo istu rauhassa vieressäni, mutta sitten se pakitti toiseksi viimeisen hevosen kohdalla; meni selkäni taakse, ja katseli sieltä loput hevoset. Sen jälkeen jatkettiin vaan matkaa eteenpäin ja Kaapo näki vielä sielläkin hevosia, mutta niitä se ei pakittanut enää karkuun, vaan katto vaan hiljaa paikallaan istuen ihmeissään. Viikkoa myöhemmin, käydessämme uudelleen kartanolla, oli Kaapo vähän liiankin rohkea, kun meinasi hypätä häntä heiluen ohi talutettavan hevosen jalkaa vastan... *punastuu* Rohkeutta ei siis näköjään puutu, kun vain Kaapo toipuu ensin  alkujärkytyksestä uusien asioiden suhteen.

Lenkeillä on nyt viime aikoina käynyt monta kertaa hieman köpelösti, kun Kaapo on mennyt tien vierustaa pitkin, ja turkkiin on jäänyt takiaisia... Yksi on jopa tarttunut kuonoon, ja se oli lähellä huulta. Se oli aika inha ottaa pois.. Ollaan nyhdetty niitä turkista irti, ja tuntuu, että tuohon pehmoiseen pentukarvaan ne uppoaa vielä erittäin hyvin. Ärsyttäviä kasveja.

Olemme ilmoittautuneet myös Koiranonnen pentukurssille, ja vihdoin on paikka siellä varmistunut.  Kurssi alkaa tämän kuun lopulla. Mukava nähdä, miten Kaapo siellä käyttäytyy. Ainakaan muita koiria  (eikä myöskään ihmisiä) kohtaan ei ole ollut tutustumisessa mitään ongelmaa (partismaiseen tyyliin suoraan syliin ja kerjätään kaikki huomio ja rapsutukset). Kaikki ihmiset ja eläimet on niin ihania Kaapon mielestä. Etenkin lapsista Kaapo tykkää. Naapuritalomme pieni tyttö on eräs Kaapon lemppareista, ja Kaapo tytön lemppareista. Tavatessaan tämän tytön Kaapo kyöhnää jalkaa vasten, ja vaatii rapsutusta. Hassua.

Koiratuttavuuksia on myös tullut lisää; on ollut sileäkarvainen noutaja (4,5 -vuotias, joka heittäytyi selälleen Kaapon eteen haisteltavaksi!), pitkäkarvaista collieta, pari kettukoiraa, pari staffia, saksanpaimenkoira, suomenlapinkoira, lapinporokoira, bichon frisen 5kk pentu, jne... Ja tietenkin naapurin Vilma, shih tzun ja bichonin sekoitus. Kaapo oli leikkimässä Vilman luona eräänä sunnuntaipäivänä, ja jälki oli sen mukaista..! Naapurimme takapihalla kun on hyvää tilaa juosta, mukaanlukien kukkapenkit. Sen voikin sitten jokainen arvata, kun kaksi duracell-pupua  aitetaan mylläämään kosteassa mullikossa, että mikä on lopputulos... :D Pesemistä riitti! Mutta hauskaakin oli. :)
 

Viime viikonloppuna olimme kasvattajan luona Vantaalla pentutreffeissä. Kaapo haluaa kiittää vielä leikkiseurasta Maisaa, Romeota ja Nemoa! Oli kiva nähdä muitakin partanaamoja, ja miten ovat kasvaneet, ja kuinka erilaisia nämä pennut ovat. Leikit menivät hyvin, Nemolla ja Kaapolla oli havaittavissa pientä "kumpi-on-pomo"-juttua, mutta sekin kuulunee asiaan. Veljesrakkautta nääs :)

Rokotuksissakin olemme käyneet, ja ne menivät todella hyvin. Kaapo eo edes huomannut piikkiä, kun oli keskittynyt tutkimuspöydälle annettuihin makupaloihin. Meidän mies on sellainen, että tie sydämeen käy vatsan kautta! Eläinlääkärissä eläinlääkäri totesi, että Kaapon alakulmahammas painaa yläientä, mutta tulimme siihen lopputulokseen, että seurailemme tilannetta vielä. Odotamme että leuat kasvaa ja hampaat vaihtuu. Toivotaan nyt, että hampaat asettuisivat ilman sen suurempia operaatioita paikoilleen. :)

Yksin olemisetkin ovat Kaapolla menneet ihan mukavasti. Olemme naapureilta kyselleet, onko meiltä päivisin kuulunut haukuntaa tai ulinaa, ja ei kuulemma ole. Usein Kaapo on aika unisen näköinen, kun tulemme töistä; ehkä se nukkuu täällä päivät kun olemme pois. Ja illalla sitten riittää virtaa! Olemme jo juoksuttaneet Kaapo lähikentällämme vapaana hiljaisina, aikaisina viikonloppuaamuina ja harjoitelleet näin luokse tulemista. Se onnistuu todella hienosti (tässä apuna on siis Hillsin kuivat nappulat!). Olemme myös heitelleet kentällä frisbeetä, ja Kaapo on onnessaan päästessään juoksemaan jonkun perässä, jonka saa sitten tuoda meille takaisin.

Olemme hieman kokeilleet myös paikallaan olemista. ja sekin onnistuu Kaapolta. Tuntuu välillä, että olemmeko oikeasti kouluttaneet sitä niin paljon, vai onko se vain fiksu koira, koska Kaapo tuntuu oppivan todella nopeasti. Eräänä iltana näytin sille kaksi kertaa "Kaadu"-käskyn, eli ensin maahan (jonka Kaapo osaa jo todella hyvin!), ja siitä kyljelleen maahan.

Nooh, seuraavana iltana naureskellen mietin, että kokeillaas, miten meni oppi perille eilen" (naureskellen itselleni siis, että miksi edes odotan, että noin vähäinen toistojen määrä saisi vielä mitään tuloksia aikaan). Sanoin käskysanat ja palkitsin:  "istu" --> palkinto, "maahan"--> palkinto, ja "kaadu"--> ja odotin jännittyneenä. Ja mitä Kaapo teki?!? Se kaatui lattialle kyljelleen ja tuijotti kulmiensa alta partismaisesti "Noh? Tuleeko sitä makupalaa". En tiedä kumpi oli hämmästyneempi siinä vaiheessa, omistaja vai koira... Huh. Kaapo ei siis todellakaan tarvitse montaa toista tajutakseen, mistä on kyse. Toki oikea vireystila pitää olla, ja makupalat mukana koulutuksessa, mutta uskon, että saan Kaaposta hyvän harrastuskaverin.

 Kaapo Vilman kanssa leikin jälkeen....!

Kaapo 12,5 viikkoa                                                                           Kaapo 12 viikkoa 

13.9.08

Kaapo on taas terve oma itsensä! Antibiootteja meni viiden päivän kuuri, ja nyt olemme pikkuhiljaa siirtymässä myös takaisin omaan ruokavalioon, Hillsin Puppy -nappeihin,  Hillsin i/d -ruoasta. Tämän suolistotulehduksen ja vatsan toiminnan tasapainotus -muonan vika taitaa olla myös se, ettei pojan paino ole oikein noussut viimeisen viikon aikana :(  Nooh, jospa se tästä lähtisi tasaantumaan...

Poika on kyllä muuten alkanut palautua omaksi normaaliksi itsekseen viimeisen muutaman päivän aikana. Hieman oli antibiootti-kuurin aikana havaittavissa väsymistä, eikä niin paljon jaksettu riekkua, mutta nyt alkaa olla asiat entisellä mallillaan. Leikki maistuu ja makupalojen piilotus on kivaa, samoin ulkona juokseminen ja mukavaa on myös kaiken mahdollisen pureminen. Uusi pehmolelu-leijona on osoittautunut erittäin hyväksi leluksi. Sen saimme ensimmäiseltä kaksijalkaiselta vieraaltamme, mieheni siskolta. Entiselle pehmolelulle, koiralle, onkin tehty jo keisarinleikkaus a' la Kaapo...!

Leikkimisen, painimisen ja ulkoilun lisäksi Kaapo on joutunut kokemaan viime päivien aikoina myös yksinäisempiä hetkiä, kun olemme alkaneet vieroittamaan sitä hiljalleen. Isännän loma loppuu tiistaina, ja paluu arkeen tapahtuu. Kaapo on ollut yksin kotona ensin vain roskapussin viennin ajan, sitten lehdenhaun, sitten pienien kävelyjen, kaupassa käynnin ja niin edelleen ajan. Kaikki nämä ovat menneet yllättävän hyvin. Kaapo on jäänyt ihmeissään katsomaan oven taakse, mutta ei ole naapureiden mukaan uikutellut yksikseen, eikä ole tehnyt tuhojaankaan. Aika usein Kaapo jää nukkumaan, kun me lähdemme pois kotoa. Sitten kun tulemme takaisin, on ilo taas ylimmillään, ja heittäydytään selälleen rapsutuksia varten etc... :)

Pihapiirissämme ulkoillessa on Kaapo päässyt tekemään kirsu-kirsua- vasten- tuttavuutta melkoisen koirakirjon kanssa. Olemme tavanneet aiemmin mainittujen rotikan, bichon frisenin, pitkäkarvaisen mäyräkoiran, terrierin ja shih tzun lisäksi muitakin rotuja viimeisten kahden viikon aikana: kaksi bokseria, kaksi dalmatialaista, silkkiterrierin, espanjan vesikoiran, sileäkarvaisen noutajan, tiibetinspanielin, salukin, toy-villakoiran, welsh corgi cardiganin, perhoskoiran, jackrusselinterrierin ja borderterrierin. Kauempaa kuin kirsu-etäisyydeltä poika on nähnyt kaukasianpaimenkoiran, joka oli aika köriläs..!

Kaapo on osoittautunut melko nopeaksi oppijaksi (silloin kun on yhteistyöhalukkaalla tuulella). Esimerkiksi ulkona se seuraa vierellä, kun toistaa sen nimeä iloisella äänellä, ja kontakti on aika hyvä aika ajoin (jos ei maassa ole mielenkiintoiselta haisevia puunlehtiä tmv...), ja kun pysähtyy, Kaapo pysähtyy myös ja istahtaa nätisti odottamaan makupalaa taskun pohjalta. Siinä omistaja tuntee hieman onnistumisen elämyksiä! ;) 

Huomenna onkin pojalle luvassa jännittävä päivä. Menemme Vantaalle kasvattajan luo, jossa tapaamme Kaapon mamman, isosiskon, siskon ja ehkä Kaapon veljen, Nemon. Voi olla, että vauhtia riittää! Innolla odotamme, miten partismainen päivä onkaan huomenna luvassa...!

7.9.08

Tänään aamulla jouduimme viemään pojan eläinlääkäriin, Apexin vastaanotolle. Onneksi se on auki näin sunnuntaisin!

Kaapolla oli ripulia heti aamulla. Ihmettelimme, mistä kummasta pojalla on mennyt maha sekaisin, ja päätimme seurailla tilannetta. Sitten Kaapo teki tarpeensa sisälle, ja uloste oli pelkkää "vettä". Hieman sen jälkeen Kaapo rupesi oksentamaan, ja oksensi kaiken aamuisen Hillsin pitkinä pötköinä ulos. Tämän lisäksi ripulointi vain jatkui.  Hieman alkoi hälytyskellot soida, ja suru tulla puseroon, että mikä hitto on mennyt noin pieneen koiraan. Kun ulosteessa näkyi myöhemmin myös vähän verta, tartuin puhelimeen ja otin puhelun Apexiin. Sieltä kehoitettiin tulemaan jo tämän päivän aikana, ja saimme ajan yhden jälkeen iltapäiväksi. Ennen klinikkakäyntiä yritimme juottaa Kaapolle vettä kuivumisen estämiseksi, mutta se ei oikein suostunut juomaan, eikä oikein syömäänkään. Sormesta se lipitti hieman välillä vettä, mutta sitten nukkui vain ja välillä kävi tarpeillaan sanomalehdillä.

Odotellessamme vuoroa klinikalla. Kaapoa kiinnosti kovasti vetelästä ja voimattomasta olostaan huolimatta berninpaimenkoira, joka oli myös "asiakkaana". Koirat haistelivat toisiaan muutaman metrin päästä, ja Kaapolla oli kova hinku päästä tekemään tuttavuutta, mutta onneksi saimme rauhoitettua sen syliini bernin mennessä hoitohuoneeseen. Vihdoin päästyämme vastaanotolle, alkoi pojan operaatiot ja selvittely, mikä on vikana.

Ensin lääkäri tunnusteli ensin Kaapoa, ja totesi, ettei siellä tunnu mitään ihmeellistä, eikä vatsassa tunnu mitään vierasta esinettä, joka aiheuttaisi Kaapon pahoinvoinnin. Sitten lääkäri mittasi Kaapon lämmön, ja voi jestas, kyllä lähti pojasta ääntä tämän operaation aikana...! Ilmeisesti ripulin vuoksi Kaapolla oli suoli niin ärtynyt, että kuumeen mittaaminen ainakin desibeleistä päätellen sattui aivan mahdottoman paljon.. Saimme kuitenkin lämmön mitattua, mutta sekin oli normaali. Tämän jälkeen lääkäri otti Kaapon tassusta verikokeen, ja siitäkään poika ei oikein pitänyt. Kaapo yritti pakittaa pois, mutta saimme pidettyä sen tutkimuspöydällä. Verikokeen jälkeen lääkäri toi huoneeseen tipan, ja laittoi Kaapon nahan alle nestettä 200ml, sekä pahoinvointia estävää lääkettä. Kaapo hieman inahti, kun piikki pistettiin sisään, mutta tiputuksen ajan Kaapo nukkui silityksessämme tutkimuspöydällä. Hienosti meni siis loppujen lopuksi. (Niin, emäntä taisi olla enemmän kauhuissaan, mitä koira... Minulla on siis suurempi totuttelu edessä, etten tartuta säikähdystäni koiraan seuraavalla eläinlääkärikäynnillä).

Saimme heti käynnin jälkeen verikokeen tulokset, jotka näyttivät, että Kaapolla oli tulehdusarvot koholla. Lääkäri sanoi, että pentukoirilla se arvo yleensäkin on korkeampi, mitä aikuisilla, mutta pentujenkin korkeisiin arvoihin nähden Kaapon arvot ovat korkealla. Kaapolla oli akuutti suolistotulehdus. Hoidoksi lääkäri määräsi antibioottikuurin, ja sen lisäksi ruokavalion vaihdon nyt vähäksi aikaa Hillsin i/d -nappuloihin. Lisäksi hän suositteli raa'an naudan jauhelihan syöttämistä. Syytä ei oikein saatu selville, mistä tämä suolisto tulehdus oli oikein saanut alkunsa, mutta lääkäri kertoi ripulia olevan liikkeellä nyt. Tämän lisäksi mietimme myös, että Kaapo on ulkomaailmaa tutkiessaan saanut sieltä jonkun pöpön (onhan sillä usein suussaan heinää ja käpyjä ja muuta vastaavaa, joita saa sitten tonkia pois).. Lääkäri kehoitti kuitenkin vielä seuraamaan Kaapon oloa, ja jos siihen ei saa enää kontaktia ja Kaapo menee ihan "lötköksi", niin heti soitto Viikin hätäpäivystykseen. Toivotaan nyt, ettei sellaista tarvetta tulisi...!

Kotimatkan Kaapo oli todella väsynyt, se retkotti kuin makaroni sylissä. Ensimmäiset tunnit Kaapo nukkui, ja sitten saimme annettua ensimmäisen antibiootin, jauhelihan seassa. Ja ai että, oli herkkua... Slurps! Harmi vaan, että sitä syötetään vain pieni nokare, että lääke saadaan menemään alas.

Nyt illan aikana Kaapo ei enää ole oksentanut eikä ripuloinut, onneksi. Uni on maistunut pojalle, mutta Kaapon olo näyttää jo paremmalta mitä se oli aamupäivällä. Toivotaan, että selviäisimme tästä nyt tällaisella hoidolla... :/

3.9.08

Kaapo taitaa tuntea asuntomme onneksi jo kodikseen. Se liikkuu reippaasti huoneesta toiseen ja usein nukkuu siellä missä mekin ollaan: olkkarissa, keittiössä tai makkarissa. Joskus poitsu pitää vahtia ulko-oven edessä nukkumalla. Kaapo ottaa edelleen oman paikkansa ja rauhansa makkarissa, jos esimerkiksi olkkarissa katsotaan televisiota. Helpottavalta tuntuu, että Kaapo on jo niin reipas poika sisälläkin :)

Reippautta on pojalla esiintynyt viime päivinä myös sanan ei- niin- hyvässä- merkityksessäkin, kun poika on osoittautunut melkoisen omaehtoiseksi. Sitkeä kaveri. Olemme ruvenneet vähentämään ei- sallittua -käytöstä sillä tavalla, että jos Kaapo esimerkiksi puree käsiä tai jalkoja, lähdemme pois ja jätämme sen huomiotta. Kiitos partiskaverin Rollen omistajien koulutusvinkkien, tämä tuntuu toimivan aika hyvin meidänkin partanaamalla "rankaisuna". Jos Kaapoa nimittäin komentaa tai nostaa niskavilloista pois kielletystä paikasta, innostuu se vain enemmän. Huomiotta jättäminen on siis parempi keino.

Ulkona pojalla riittää virtaa! On kiva syödä lehtiä, ruohoa, voikukan lehtiä.. ja kuten tänä aamuna, etanoita. Kaapo nappasi kotilon suuhunsa ollessamme aamukävelyllä ja sitä oli sitten hauska heitellä ilmassa ja nappailla suuhun! Muutakin ihmeellistä on Kaapon mielestä pihalla ollut; eilisiltana ihmeteltiin kun pitkät heinät huojuivat tuulessa, ja niihin hyökkäiltiin, sade ihmetytti myös sekä katolta alas tulevat rännit, joista tippui vettä. Hassua seurata, kun kaikki on vielä niin uutta ja outoa.

Sisällä kummastusta herättää peili, jonka Kaapo on hokaissut olohuoneen kaapin ovesta. Siinä sitä edessä istutaan ja tassulla vähän kokeillaan, onko siinä vastapäätä joku toinen partanaama. Kummallista on muös edelleen soittaminen (nyt olemme soittaneet kitaran lisäksi koskettimiakin, ja nekin saavat Kaapon pään kallistumaan ihmeissään). "Kaapo"- ohjelman tunnaria soittaessa ja laulaessa Kaapo ei oikein tiedä miten suhtautua; häntä heiluu vimmatusti ja pää kallistelee, mutta välillä Kaapo myös haukahtaa pari kertaa. Nähtäväksi jää, tuleeko pojasta musikaalinen ;)

Pää oli kallistellut myös eilen, ja kovaa, kun Kaapo oli katsonut Antin kanssa televisiota päivällä. Antti sai tallennettua kameraan videon, jossa Kaapolla pää pyörii puolelta toiselle niin vimmatusti! Telkkari on siis ihmeellinen kapistus. Tänä aamuna samaa ihmettelyä oli lastenohjelman aikana. Niin, ja Tapiolan mainos, (se jossa vislataan), on eräs Kaapon lempimainoksista!

Eilen tuli kävelyllä ollessamme koettua pari onnistumisen elämystä, kun pari ohitusta (jossa oli koiria ja taluttaja) meni todella hienosti. Sain kiinnitettyä pojan huomion itseeni Hillsin nappuloilla, ja Kaapo ei tajunnut että joku meni ohi. Ohituksen jälkeen Kaapo jäi tosin vinkumaan ohimenevien perään, mutta en kiinnittänyt siihen mitään huomiota, niin hetken vinkumisen jälkeen taas mentiin eteenpäin. Kaapo osaa myös tulla välillä muutamia sekunteja hienosti vierellä, tuijottamalla silmiin, ja tästä ollaan aina pistetty "juhlat pystyyn". Palkinnoksi (vahingossa) seuraamisesta saa paljon rapsutuksia - ja Hills- nappulan. ;)  Ohitusten lisäksi Kaapolla on haasteellista sen paimennusvietti, joka tulee välillä ilmi kävelyllä ollessa. Mutta, tiedänpähän ainakin yhden harrastuksen, mitä käymme kokeilemassa, kunhan poika kasvaa...!

Eilisiltana kaikkien ulkoilujen jälkeen tutustutin kuivaamisen jälkeen pojan kampaan ja kynsisaksiin. En vielä leikannut kynsiä, mutta näytin saksia ja kosketin niillä kaikkia tassuja ja kun Kaapo oli kiltisti, taas palkitsin kehuilla ja Hillsillä. Nämä instrumentteihin tutustumiset menivät odotettua paremmin. Kiitokset tässä välissä haluan esittää Tessalonikalaisille, jotka ovat totuttaneet pentuja käsittelyyn pienestä pitäen. On paljon helpompi hoitaa esimerkiksi kuivaus lenkin jälkeen, kun pentu ei riuhdo pois käsistä. :)

Myös Kaapon oman pedin osto ei ole osoittautunut turhaksi. Kaapo nukkuu siellä välillä unia, ja hyppää sinne hienosti itse. Olemme laittaneet pedin viereen tyynyn korokkeeksi, mutta ei se sitä käytä kovin usein... Frisbee on myös osoittautunut hyväksi ostokseksi. Käytävää pitkin on hyvä heittää frisbeetä olkkariin, ja Kaapo hakee sen, nappaa suuhun ja tuo takaisin. Uskoisin, että takaisin tuomisessa Kaapo on tajunnut, että vain takaisin tuomalla frisbee lentää uudestaan. Fiksu poika.

Tänään aamulla kokeilin hieman Kaapon kanssa naksuttimen käyttöä. Laitoin nyrkin sisään Hillsin nappulan, ja pidin kättä nyrkissä lattialla. Kun Kaapo sai hajun, ja yritti saada nappulaa pois, se lopulta meni maahan ja samalla hetkellä, kun eturuumis oli painunut lattiaan, naksautin naksutinta ja avasin käden, josta löytyi nappula. Vähän poika ihmetteli ensimmäisellä kerralla naksahdusta, muttei kuitenkaan säikähtänyt. Harjoittelimme myös muutaman kerran luoksetuloa tällä samalla naksutin - palkinto -taktiikalla. Täytyy sanoa, että huolimatta muista häiriötekijöistä sisätiloissa, Kaapo tuli todella hienosti kutsusta luokseni olkkarista eteiseen. Eli eiköhän sillä älliä ole, kunhan vain omistajat löytävät oikeat narut, joista vetää, että puhumme samaa kieltä. :) Naksutin tuntuu hyvältä välineeltä koulutuksessa, koska sillä saa palkittua koiran juuri sillä hetkellä, kun se tekee oikein. Aiomme jatkossa käyttää sitä, ainakin osana koulutusta, jos emme jokaisen "tempun" kohdalla. Mutta se ei nyt vielä ole niin ajankohtaista, antaa pojan kasvaa ja kehittyä ja pikkuhiljaa mennään eteenpäin :)

31.8.08

Tänään Kaapo uskalsi tulla jopa leikkimään ja nukkumaankin olkkarin puolelle! Eli edistystä tapahtuu :) Koti-ikävä itkujakin on ollut vähemmän mitä eilen. Vauhtia piisaa ulkona edelleen; tänään aamupäivällä pojalla oli laukka-askeleet kovassa käytössä ja tuttavuutta tehtiin uteliaasti hihnan päästä neljään koiraan. Ensimmäisenä törmäsimme heti aamupissillä naapurin bichon friseniin, jota poika kävi tervehtimässä, mutta kun bichon ei oikein innostunut, Kaapo luovutti ja meni tervehtimään bichonin taluttajaa, jonka jalkojen ympäri pyöritteli kätevästi talutushihnan, heheh... Muihin kolmeen koiraan törmäsimme päiväkävelyillä takapihan lenkkipolulla. En uskaltanut päästää poikaa vielä tutustumaan lähemmin, mutta kirsut kohtasivat pienen terrierin, pitkäkarvaisen mäyräkoiran ja rottweilerin kanssa. Kaikki kohtaamiset menivät hyvin! Tosin, rotikan kohdalla poika haisteli pari kertaa ja sitten tuli viereeni istumaan ja tyytyi katselemaan komeaa urosta hieman kauempaa :D 

Ihmiset, joihin olemme törmänneet, ovat ihmetelleet pojan virtaa. "Eihän ne yleensä noin pienet ole noin rohkeita ja reippaita! Mikä ihmeen rotu tämä tällainen on?!" ;) Kaapo on siis hyvin *krhm* partismaiseen tyyliin tutustunut pihapiiriin ja sen erilaisiin olentoihin. Kun saisi välillä jarrutettua vauhtia, mutta herrasemme on pihalla kuin paraskin Actionman.

Tänään tapahtui myös edistystä sisiäsiisteyden suhteen; poika vinkui ovella, ja kun menimme ulos, teki se pissat ja sitten kolmekuuskympin ja pyysi takaisin sisälle! Toivottavasti ottaisi moisen käytännön tavakseen.

Kaapo on osoittanut hyvien puoliensa ja hauskuutensa lisäksi myös erään luonteenpiirteensä; jääräpäisyyden. Kun sitä komentaa, komentaa poika takaisin ja saa sanoa samasta asiasta monta kertaa. Lopulta sitten tullaan lepytellen nuolemaan naamaa tai käsiä, mikä vain sattuu olemaan kuonon ulottuvilla.

Paimennusviettiä (?) on myös havaittavissa, kun Kaapo pyörii jaloissa, ja on ruvennut repimään myös housunlahkeita ja hyppimään jalkaa vasten ja näykkimään sekä säärestä, että varpaista. Tässä eräs työnsarka, jota rupeamme opettamaan pois.

Illalla tuli Kaapolle uusi ihmetys, kun mieheni rupesi soittamaan kitaraa ja laulamaan. Sitä sitten kuunneltiin pää kallellaan, venytelleen kaulaa eteenpäin ja taaksepäin, ihmetellen mikä ihmeen ääni tuosta miehestä ja ihmeellisestä kapistuksesta lähtee.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa, pientä partanaamaa. :)

30.8.08

Ja nyt se on vihdoin täällä! Eilen illalla saimme siis pitkän odotuksen jälkeen Kaapon kotiin. Lähellä oli, etteivät onnenkyyneleet valuneet silmistä, kun näin Kaapon pihallamme ja mietin, että nyt se tosiaan on siinä! Oma koira. Huuuh. :,)

Kaapo tutustui aluksi (ja tutustuu edelleen) hyvin varovasti paikkoihin, ja ensimmäisenä päivänään eli eilen, ei poika oikein uskaltautunut makkaria pidemmälle. Sinne se linnottui turvalliseen paikkaan, meidän sängyn alle. :) Veimme Kaapolle makuuhuoneeseen sanomalehtiä, vesikupin ja leluja sekä ruokakulhon. Nyt tuntuukin, että poika on ottanut sen "turvapaikakseen", ja aina kun ollaan vähän uskaltauduttu tutkimusretkille, sinne sitten mennään suojaan, tuttuun ja turvalliseen paikkaan.

Ensimmäinen yö meni yllättävän hyvin, ei tullut edes jatkuvaa koti-ikävä ulinaa, jota hieman pelkäsin. Tietenkin pieniä itkemisiä oli, mutta Kaapo rauhoittui kun tuli käteni alle sängyn viereen lattialle ja rapsuttelin sitä. Ensimmäinen herätys oli 20 yli 1, kun Herra tahtoi leikkiä (oli nukkunut noin klo 19 saakka!), ja sen jälkeen herätti 20 yli 4 ja lopulta kiskoi minut ylös hiuksista 20 yli 6 aamulla ;)

Verrattuna eiliseen, tänään poika on jo hieman rohkeampi; Kaapo uskaltautui jo tulemaan omatoimisesti pois makuuhuoneesta. Aamupäivällä käytiin eteisen käytävällä seisoskelemassa ja tutustumassa siihen. Iltapäivällä Kaapo tuli jo keittiöön täysin omatoimisesti, ja jopa leikki siellä innoissaan meidän kanssa. Olohuoneeseen poitsu ei vielä ole uskaltanut tehdä tuttavuutta, ehkä huomenna sitten, jos tahti säilyy samana, 1huone/ vrk :)  Hitaasti mutta varmasti.

Täytyy kyllä sanoa, että ulkona Kaapo on erilainen verrattuna siihen, millainen se on sisällä. Siellä se ei niin varovasti etene, vaan ennemminkin ottaa laukka-askelia, aivan kuin käynti puuttuisi pojalta kokonaan..! Kaulapantakin on ollut kaulassa, sitä alussa hieman ihmetteli kyllä, mutta nyt on jo tottunut pantaan. TOSIN; jouduimme irrottamaan kaulapannasta hienon kaiverretun nimikyltin, joka roikkui siitä.. Kaapolla meni nimittäin aamupäivällä täysin hermot siihen! Raukka nappasi kyltin suuhunsa ja yritti kiskoa sitä irti ja kun ei lähtenyt, pyöri kyltti suussaan ympyrää makuuhuoneen lattialla muristen. Katsoimme parhaaksi vielä näin aikaisessa vaiheessa säästää poikaparkaa tältä stressitekijältä :D  Ehkä sitä kokeillaan sitten myöhemmin, kun Kaapo tuntee olonsa kotoisaksi ja turvalliseksi. Mutta ylipäätään kaulapannan laitosta täytyy kiittää kasvattajaa, joka on perheineen totuttanut pentuja käsittelyyn alusta saakka. Sen suhteen ei ollut mitään ongelmaa, vaikka jotkut koirat vihaavat "kiinnijoutumista", ja kaulapannoista voi muodostua hirveä mörkö.

Hindesin harjasta Kaapo ei pidä. Se tänään murisi sille ja hyökkäili sitä kohti ja haukkui todella lujaa :D (ihmettelen itsekin, miten siitä edes lähtee niin kova ääni).  Pentuharjan jälkeen on siis totuttelemista siihen, että se ei ole mörkö, vaan harja. Huh. :D

Tänään saimme kokea myös ensimmäisen koirakontaktin; ulkoillessamme aamupäivällä takapihan nurmella, tuli naapurin shih tzu tekemään kaukaista tuttavuutta Kaapoon. Hieman haisteltiin toisiaan metrin päästä ja shih tzu katsoi ihmeissään, kun taas Kaapo otti leikki-asennon ja heilutti häntäänsä innokkaana. Kaapolla olisi ollut ilmeisesti mielessään jo heti syvempi tuttavuus naapurin tyttö-koiran kanssa. Ei taida poika vielä ymmärtää hyviä tapoja, että pitää lähestyä hitaasti kosiskellen :D Saa nähdä syntyykö tästä Kaapon koirakaverisuhde, kunhan poitsulle kertyy ikää.

Ainiin; pohdimme, että onkohan poika nopea oppimaan. Tänään päivällä se käveli käytävää eestaas ja tuijotti minua ja meni ulko-ovelle ja tuijotti taas ja ravasi eestaas, kunnes tajusin, että se taitaa pyytää pihalle! Noh, eikun hihna käteen ja takki päälle ja menoksi; ja sinnehän se heti ulospäästyämme teki pissat ja kakat. Toisenkin kerran on Kaapo tänään pyytänyt pihalle, vinkumalla ulko-oven takana. En tosin tiedä, onko kyse siitä että on hätä ja se tajuaa että ulos täytyisi tehdä tarpeet - vai onko poitsulla vain kova kyty päästä ravaamaan pihalle. Mene ja tiedä, mutta hienosti on pyytänyt pihalle! 

Kaaposta täytyy vielä kertoa, että kun ulkoa lähdetään sisälle, ja kannamme Kaapon portaita ylös, niin ilme on kyllä silloin aivan mahtava. Poika näyttää siltä, kuin olisi maailma kaatunut niskaan. Mietin, että mököttääkö se oikeasti, kun pitää mennä sisälle, vai rauhoittuuko se vain sylissä niin täysin, ettei liiku mihinkään ja hengitys tasaantuu. Hmhph. Hassu.

Mutta nyt on iltapalan ja ulkona käynnin aika, kirjoittelen taas Kaapon kuulumisia lisää myöhemmin.

Kiitos vielä Tessalonikan väelle, meillä on hassunhauska partispoika, joka on aivan omaa luokkaansa. Nauruja on naurettu parin otteeseen tänäänkin niin, että vedet ovat valuneet silmistä :) Kiitos.

Ainiin; kuvia ensimmäisiltä päiviltä löytyy Galleriasta :)

24.08.08

Perjantaina 22.8. kaikilla pennuilla oli eläinlääkärin tarkastuskäynti. Käynnit olivat menneet hyvin ja kukaan pennuista ei ollut kuulemma edes ulahtanut sirua asennettaessa! Terveitä ja tasapainoisia kaikki pennut, oli lääkäri todennut. :)

Pentukurssinkin osalta pullat on hyvin uunissa; sopiva kurssi on löytynyt läheltä kotia, ja mikä parasta, Kaapon veli omistajansa kanssa on aikeissa tulla myös mukaan kurssille. Innolla odotan syksyä ja kurssille pääsyä! 

Tänään saimme olla hoitamassa Kaapoa ja sisaruksia, nyt viimeistä kertaa ennen pentujen teitten eroamista. Kaapo ensin nukkui rauhassa (tykkää nukkuessaan kömpiä jonnekin omaan rauhaan ja jos häiritään, vaihtaa paikkaa toiseen nurkkaan tuhahtaen), mutta sitten kun Herra heräsi, niin huhhuh taas sitä menoa ja meininkiä...! Kaapo tuli viereeni kun olin polvillani maassa, ensin tassullaan kaapi reittäni ja sitten kun kysyin "No mitä?" niin Herra murahti matalalla äänellä ja haukahti minulle pari kertaa ja rupesi kiskomaan sormista! Se oli ilmeisesti Kaapon tyyli sanoa että nyt leikitään, mitä siinä vain istut. Kaapo kävi myös hereillä ollessaan härnäämässä muita, ja yritti saada sisaruksiaan leikkimään, mutta ainoa joka suostui painikaveriksi taisi olla sisko Maisa. :)

Kova oli Kaapolla hinku myös minun hiuksiin. Menin mahalleni maahan niin Kaapo oli ensimmäisenä kiinni hiuksissa ja niin sitä ponnari levisi auki alta aikayksikön.. Vauhti oli myös kova leikittäessä köydellä. Mutta sitten kun energia oli saatu purettua, niin Kaapo meni taas nukkumaan nurkkaan ja sinne se tyytyväisenä jäi vielä silloinkin kun itse jouduimme lähtemään kotia kohti. Mutta, onneksi ei enää ole kuin viisi päivää, niin Kaapo nukkuu meidän nurkassa... Tai toivottavasti ei nurkassa, vaan omalla paikallaan!:)

Alla kuvasarja: Kaapo tykkää punapäistä... ;D

Kuvat hieman vauhdikkaita, mutta vauhdikasta oli menokin.

13.08.08

Olen onnellinen nainen, sillä olen saanut olla nyt kaksi päivää putkeen Kaapon kanssa. Eilen olimme mieheni kanssa yhdessä hoitamassa pentuja aamupäivän, ja tänään (kiitos kasvattajan vieraanvaraisuuden) pääsin jälleen näkemään tulevaa Kaapo-herraamme. :)

Kaaposta täytyy todeta, että poika on kova leikkimään köysilelulla. Kun lelua vetää lattiaa pitkin, Kaapo vaanii lelua hetken ja sitten "hyökkää" köyteen kiinni. Se on yksi Kaapon lempileikeistä. Myös muut lelut ovat olleet Kaapon suosiossa, kuminen vinkuva siili, sekä vessapaperirullat, viltin reuna, kaapin kulma, vinkuva tossu ja niin edelleen... Niin ja tietysti minun sormet, joihin on niiiin kiva teroittaa uusia kulmureita ja hinkata kutiavia ikeniä. :) 

Tänään kylässä ollessa Kaapo leikki aika paljon sisarustensa kanssa, painimatsit olivat tämän päivän juttu... Videoitakin tuli kuvattua pari, joissa Kaapo mittelöi voimiaan ja murisee siskojen ja veljien kanssa.

Eilen sain kyllä hyvät naurut, kun Kaapon kanssa leikkiessä menin koirien elekielellä leikkiin-kutsu-asentoon, ja Kaapo siitä innostuneena vastasi samalla tavalla ja rupesi kaupan päälle murisemaan kuin isompikin korsto :D  Sen lisäksi poitsu vielä heitti vaanivan katseen ja "hyökkäsi" häntä viuhtoen minua kohti ja sitten otti takapakkia ja eikun sama uusiksi :D  Oli kyllä loistava kokemus, nauratti aikalailla. Kaapon leikkiä leluilla oli myös huvittavaa katsella eilen, kun se otti leluja kohti aivan mielettömiä spurtteja. Välillä poika meni tyynyn yli vauhdilla mukkelis-makkelis, ja eikun uutta rundia vaan kehiin. Pojalla ei vauhti päätä huimaa, huh, saa nähdä, väsähtääkö mamma jatkossa nopeammin...!!

Kaapo ja vinkuva siili vauhdissa

11.08.08

Tähän tullaan kirjoittamaan kuin päiväkirjaan Kaapon tärkeimpiä kokemuksia arkielämässä, eli siis kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Tässä vaiheessa voin kertoa jo jotain Kaaposta. Mitä ulkonäköön tulee, Kaapo on komea uros jo nyt. Kaapo on saanut kuulla olevansa pentueen paras pentu muutamalta pentulaatikolla käyneeltä.. :)  Kaapo on pentulaatikon ainoa sininen poika.

Mitä luonteeseen tulee, luonteeltaan Kaapo on osoittautunut melko reippaaksi pojaksi, uteliaaksi sekä melko rohkeaksi. Kaapon rohkeudesta kertoo mielestäni seuraava esimerkki; ollessamme Kaapon kasvattajan Sarin, sekä pentujen kanssa pihalla viime viikolla, ei Kaapo pelännyt viereiseltä työmaalta tulevien kaivinkoneiden ääniä. Kaapo tutkaili pihaa lähtemällä yksin pentujen aitauksen perimmäiseen nurkkaan. (Samaisena päivänä sain muuten Kaapolta ensimmäisen pusun, nostettuani sen syliin tuon piha-seikkailun jälkeen.. :) ) 

Kun olen käynyt katsomassa pentuja, parina viimeisenä kertana on Kaapomme ollut viimeisimpien joukossa leikkimässä, kun muut sisarukset ovat jo nukahtaneet. Että voi olla, että energiaa ja tarmoa pojalta löytyy :)