Estetiikan historiaa on käsitelty suomen kielellä niukanlaisesti. George Dickien Estetiikassa historiaa on kolmisenkymmentä sivua, Eino Krohnin teoksessa Esteettinen maailma noin 50 sivua, ja Yrjö Hirn puhuu aiheesta 17 sivun verran teoksessaan Esteettinen elämä. Ainoa kirjan kokoinen esitys on K. S. Laurilan vuonna 1911 julkaistu Johdatus estetiikkaan; historiallinen osa, johon kannattaa yhä tutustua.
Estetiikan klassikoita ei ole estetiikan historian kattava esitys. Rajoitun länsimaiseen estetiikkaan, keskityn käsityksiin taiteesta ja kauneudesta sekä näiden välisestä suhteesta ja valotan mielipiteiden muutosta lähinnä esittelemällä suuria vaikuttajia, klassikon aseman saavuttaneita kirjoittajia. Pyrin selostamaan asiat yksinkertaisesti mutta toisaalta niin yksityiskohtaisesti, että lukija saisi riittävän käsityksen ajattelun kokonaisuudesta ja käytetystä sanastosta. Näin hän voi siirtyä lukemaan alkutekstejä ja kommentaareja, kun kaipaa lisävalaistusta.
Suuria vaikuttajia tutkimalla saadaan kuva joistain muutoksista, mutta toiset jäävät hämärään. Klassikoiden esittelyn aluksi tai lopuksi valotan hieman aikakauden muuta estetiikkaa ja seuraan varsinkin kahta varjoon jäävää virtausta. Ensiksi ajatellaan nykyään yleisesti, että esteettinen arvo kattaa monia lajeja: suloinen, hieno, elegantti, koominen, traaginen, groteski, jopa ruma. Tämä asioiden tila on tuskin sadan vuoden ikäinen, ja seuraan kuinka siihen on tultu. Toiseksi taide on parin sadan vuoden ajan erotettu muista tekemisen lajeista perusteena, että taiteessa päämääränä on juuri tuo edellä mainittu esteettinen arvo. Tämä erottelu on pysynyt voimissaan, vaikka sitä on myös vastustettu syntyajoistaan saakka. Seuraan kuinka siihen päädyttiin ja kuinka sitä on puolustettu ja arvosteltu.
Yksi tapa tehdä mennyttä ajattelua nykylukijalle ymmärrettäväksi olisi upottaa se ympäristöönsä: muuhun ajatteluun, talouden, politiikan, tieteen yms tilaan. Voitaisiin sanoa että silloin ja silloin oli luontevaa korostaa ykseyttä kauneuden ehtona kun hallitusmuotokin oli tiukan hierarkkinen. En ole yleensä lähtenyt tälle tielle, koska tarkoituksenani ei ole herättää lukijan myötätuntoa menneisyyden mielettömyyksiä tai yksipuolisuuksia kohtaan. Yleensä esitän käsitykset sellaisinaan ja pyrin kaivamaan esiin niissä piilevää mielekkyyttä. Tarkoituksena on että lukija ehdotuksiin tutustuttuaan voi syventää omaa näkemystään.
Koska ei ole mahdollista luetella kaikkia, joiden apu on tehnyt tämän kirjan valmistumisen mahdolliseksi, tyydyn kiittämään niitä, jotka tutustuivat käsikirjoitukseen ja auttoivat minua parantamaan sitä ehdotuksillaan ja kritiikillään: estetiikan tutkijaseminaariin osallistujat Aarne Kinnusen johdolla sekä Timo Jeskanen, Johanna Jutila, Oiva Kuisma, Markku Mustaranta, Matti Suurpää, Harri ja Maila Vuorinen.
Takaisin sisällysluetteloon
Seuraavaan osaan eli Johdantoon
Päivitetty 4.8.2000