Jolteon

Jolteonit viihtyvät vaihtelevassa ilmastossa, kuten sademetsissä. Jolteonin keino muuttaa turkkinsa piikeiksi on oiva suojautumiskeino kyseisillä alueilla. Sen keltainen väri toimii varoituksena suuremmille saalistajille. Yleensä nämä keinot tepsivätkin, ja jolteonin vaihteleva luonne auttaa muiden pokémonien karkottamisessa.
Jolteon on kaikkiruokainen, mutta se suosii hedelmiä. Jotkut jolteonit jopa noutavat ruokansa puusta, jos oksat vain ovat tarpeeksi kestävät ja tarpeeksi matalalla. Joskus jolteonit syövät jyrsijöitä ja lintuja. Suurempia saaliita se ei yleensä saa tapettua.
Jolteon saattaa joutua ainakin Persianin, Arbokin ja Charizardin saaliiksi. Saalistajat huomaavat yleensä erehdyksensä saalista maistettuaan…
Urospuoliset jolteonit elävät yksin, naaraat pentujensa kanssa. Pentuja se saa yleensä 1-5. Emona jolteon on hellä ja huolehtivainen, vaikka ei helposti piikeiksi muuttuvan turkkinsa takia pystykään hellimään pentujaan paljoa. Jolteon jättää pienet pennut yksin koloon lähtiessään hankkimaan niille ruokaa. Kasvettuaan pennut seuraavat äitiään ruuanhakumatkalle. Pennut jättävät emonsa omaa tahtiaan, viimeistään puolentoista vuoden iässä.
Jolteonin pennut ovat eeveeinä itsenäisempiä ja eivät välitä hellimisestä yhtä paljon kuin eeveeiden pennut. Mikäli ne jostain syystä muuttuvat toiseksi muodoksi kuin jolteon tai jäävät eeveeiksi, pentujen hoidossa saattaa ilmetä myöhemmin ongelmia.

Nopea ja ketterä jolteon ei pysy pitkään paikallaan ellei ole pakko. Niin villit kuin kesytetytkin ovat innokkaita tutkimaan ympäristöään, vaikka eivät olekaan erityisen suojelevaisia reviirejään kohtaan. Aikuiset, villit jolteonit tappelevat harvoin kohdatessaan. Jos jostain syystä syttyy tappelu, verta vuodatetaan harvoin sillä tappelu keskittyy enimmäkseen uhitteluun. Yleensä taistelun voittajaksi selviytyy lähempänä omaa reviiriään oleva jolteon. Eri sukupuolta edustavien jolteonien välille syttyy riitoja erittäin harvoin, tällöinkin vain jos naaras uskoo uroksen uhkaavan sen pentuja.
Jolteoneilla on löyhärajaiset reviirit joita ne noudattavat jos jaksavat. Uroksilla ei saata edes olla omaa reviiriä.
Jolteonit tulevat parhaiten toimeen pitkäpinnaisten pokémonien kanssa, jotka eivät välitä sen vaihtelevista mielentiloista ja sietävät pienet räsähtelyt joita tämä pokémon päästää säikähtäessään, suuttuessaan jne.
Jolteonit suuttuvat ja loukkaantuvat henkisesti yllättävän helposti. Niiden mieliala vaihtelee nopeasti, mikä tekee siitä haasteellisen kouluttaa. Hyvin koulutettu jolteon on kuitenkin kaiken sen eteen nähdyn vavan arvoinen.
Jolteonit oppivat temppuja nopeasti, mutta ne eivät käsitä miksi niiden pitäisi tehdä niitä. Vaikka jolteonit otteluissa tottelevatkin, on kouluttajan mielisteleminen tempuilla niiden luonnon vastaista. Yleensä jolteonille kuitenkin löytyy mieluisa palkinto, jonka edestä se on valmis temppuilemaan. Joillakin jolteoneilla on vaikeuksia tehdä joitakin temppuja kauluksensa ja peräpiikkiensä takia, ja tämä tulisi ottaa aina huomioon.
Pentujaan kohtaan jolteon on erittäin suojelevainen, ja on valmis tappamaan niitä suojellakseen. 

Jolteon on hyvin nopea, mikä näkyy myös otteluissa. Lisäksi sen erikoishyökkäysarvo on hyvä. Jolteonin piikit saattavat aiheuttaa hankaluuksia vastustajalle. Vihaista jolteonia on hyvin kivuliasta koskettaa piikkien takia. Tämän takia, jos ajattelee pokémonin parasta, on jolteonia vastaan taistellessa parasta käyttää hyökkäyksiä, joita tehdessä oma pokémon ei joudu tekemisiin jolteonin turkin kanssa. Useimmat jolteonit nauttivat ottelemisesta. Kouluttajan tulisi kuitenkin varoa, ettei jolteon kuumenisi liikaa ja menettäisi hermojaan. Tällöin se voi olla tappavan vaarallinen.

Jolteon on helppohoitoinen pokémon: sen turkki on karkeahko ja pysyy lähes aina puhtaana ja siistinä. Vihastuneen jolteonin piikeiksi muuttuneen turkin saa nopeimmin palautumaan normaaliksi harjaamalla sitä, mutta ilman harjaustakin turkki yleensä palautuu normaaliksi itsestään. Syksyllä lehtien pudotessa puista jolteonin omistajalla on hieman enemmän töitä nyppiessä lehtiä irti jolteonin kauluksesta ja peräpiikeistä.
Ravinnoksi jolteonille kelpaa kauppojen perusruoat, mutta jolteonille tulisi tarjota hedelmiä mahdollisimman usein. Muutoin saattaa käydä niin että jolteon lähtee etsimään niitä itsekseen – hyvällä tuurilla naapurin puutarhasta, huonolla tuurilla kauempaa. Itsenäisenä ja luonnossa yksinelävällä jolteonilla ei ole yleensä kiirettä takaisin, varsinkaan jos kouluttaja ei miellytä sitä. Silloin jolteon saattaa hyvinkin karata.
Jolteonin liikunnantarve on suuri, ja jos tahtoo saada sekopäisen jolteonin, se käy parhaiten lukitsemalla sen sisälle viikoiksi. Otteluttamalla jolteonin energian saa kulutettua, mutta myös erilaiset vaellusretket ovat jolteonin mieleen.

Jolteonin kouluttajan olisi hyvä olla joko erittäin pitkähermoinen, persoonallisuutta arvostava tai samanluonteinen kuin jolteon itsekin. Myös useimmat kokeneet kouluttajat osaavat käsitellä jolteonia. Pikkulapsille jolteon ei sovi: useimmat jolteonit vain hermostuvat pienten lasten kimeistä äänistä ja ennalta arvaamattomuudesta.
Jos kouluttaja huolehtii jolteonin hedelmien saannista, jolteon pärjää lähes missä ympäristössä tahansa. Se sopeutuu niin vuoristoihin, metsiin kuin vesistöjen läheisyyteen. Kerrostaloasuntoihin jolteon ei ole hyvä valinta.
Jolteon saattaa käydä vartijaksi, jos sillä on toinen pokémon tai ihminen mukanaan. Hieman rauhallisemmat yksilöt sopivat myös etsimään kadonneita.

Jolteon ei ole maailman helpoin lemmikkipokémon. Sitä ei missään nimessä saisi hankkia hetken mielijohteesta. Asiansa osaava kouluttaja voi siitä saada oivan kumppanin ja ottelutoverin.