Nuoriso hakeutui sofistien oppiin. Suurin osa heistä halusi oppia sivistystä ja väittelytaitoa edetäkseen urallaan Ateenan hallinnossa. Protagoran kerrotaan haastaneen maksamattomasta opetusmaksusta  oikeuteen oppilaan, joka suostui maksamaan vaan jos voittaisi ensimmäisen oikeusjuttunsa. Protagoras toteaa, että jumalista ei voi varmuudella tietää mitään, eikä yhden kansan hyväksi kokemat lait välttämättä sovi toiselle. Protagoras opetti väittelytaitoa siten, että oppilaan tuli väitellä jonkin näkemyksen puolesta, ja sen jälkeen sitä vastaan. Lause ihminen on kaiken mitta on sisäisesti ristiriitainen.  Sekä se, että sen vastakohta saattavat olla tosia. (pohdi tätä) Sokrates ihmetteli miten Protagoras voi periä opetuksistaan maksun jos hänen opetuksensa eivät ole sen oikeampia, kuin kenenkään muunkaan. Protagoraan mukaan oppi voi olla parempi kuin toinen, vaikkei se oikea olekkaan.

Sokrates vertaa itseään kätilöön (jollainen hänen äitinsä oli), auttaessaan ihmistä synnyttämään sen tiedon jonka tämä jo osaa. Esimerkkinä tästä mainitaan tietämätön orjapoika, jonka Sokrates johdattaa ymmärtämään geometriaa. Pelkkä uteliaisuus ei Platonin mukaan tee ihmisestä filosofia. Filosofi haluaa ”katsella totuutta”.

Sofistit ja Ateenan poliitikot ajateltiin viisaiksi.  He olivat Sokraten mielestä kuitenkin omien uskottelujensa vankeja.  He luulivat tietävänsä asioita, mutta tällainen kirjatieto ei kuitenkaan ole oleellinen totuus (vrt. Uudentestamentin kirjanoppineet). Jos tajuaa oman tietonsa rajallisuuden on päässyt askeleen pidemmälle todellisuuden tiedostamisessa. Keskusteluillaan Sokrates pyrki näyttämään ihmisille, ettei heidän tietonsa ollut yhtä lopullisen varman totuuden kanssa. Tämä ärsytti monia. Lopullinen varma tieto kuuluu niin sanottuun ideoiden maailmaan, josta Platonin yhteydessä lisää.  Ihmisellä ei tähän epätäydelliseen maailmaan kuuluvana otuksena ole mahdollisuutta tätä täydellistä viisautta tajuta, mutta hän voi nähdä siitä vilauksia. Filosofit ovat kuitenkin ihmisiä, jotka rakastavat viisautta niin paljon, että kulkevat lakkaamatta sitä kohti, vaikka ymmärtävät, etteivät sitä saavuta.

On mahdotonta luetella kaikkia ominaisuuksia, jotka tekevät hevosesta hevosen, eikä esimerkiksi seepra ole hevonen. Yksi mahdollisuus on ajatella, että hevosen käsite on kaikkien hevosten joukko. Yleiskäsitteet jotka ovat adjektiiveja ovat vielä hankalampia. Miten määritellä käsite hyvä?

Aksiomaattista tieteenihannetta on Aristoteleen jälkeen vaalittu vuosituhansia.  Se soveltuu logiikkaan ja matematiikkaan, joskin kauneimmillaan se toimii edelleen Eukleideen geometriassa. 1900-luvun alkupuolella huomattiin kuitenkin, etteivät vähääkään laajemmat aksiomaattiset järjestelmät voi olla täydellisiä, Gödelin epätäydellisyyslause. Luonnontieteissä on vaikea löytää välttämättömiä totuuksia. Lähes aina voi olla poikkeuksia. Yleisten totuuksien laita on samoin. Yleinen totuus saadaan luonnosta vain induktiivisesti havaitsemalla suuri määrä tapauksia. Esimerkiksi nisäkkäät synnyttävät eläviä poikasia: Ihmiset, kissat koirat…Kuitenkin on munia muniva nokkaeläin. Humen  kuuluisan induktion kritiikin jälkeen on ajateltu yleisesti, että induktion avulla saadaan vain todennäköisiä tuloksia.  Sellaiseen tiedon varmuuteen, josta Aristoteles haaveili ei päästä.

Looginen totuus on Aristoteleen ja muiden kreikkalaisten mielestä jollain tavoin muiden totuuksien yläpuolella.  Totta onkin, että looginen totuus on jollain tavoin selvästi varmempi, kuin empiirinen tieto.  Looginen totuus ei oikeastaan kerro kuitenkaan maailmasta mitään.