Aaltoliikeopin kurssista tiedämme, että harmoninen voima
F = -kx (1)
synnyttää värähdysliikkeen.
Tarkastellaan liikeyhtälöä, joka (1):stä seuraa.
Nopeudelle saadaan
(2)
yhdistetään tähän paikan ja nopeuden välinen relaatio
(3)
Näin saadaan differentiaaliyhtälö, jossa esiintyy paikan toinen derivaatta ajan suhteen
(4)
Tämä voidaan kirjoittaa usein käyttökelpoiseen muotoon
(5)
Yhtälö (4) tai (5) voidaan ratkaista monilla eri tavoilla. Tarkastellaan tässä niistä kolmea opettavaista.
Etsi päästäsi tai jostain trigonometristen funktioiden derivointisäännöt:
D sin(x) =
D cos(x) =
Laske sitten lisää derivaattoja
·
D2sin(x)
·
D2cos(x)
· Dsin(ωx) ω on vakio
·
Dcos(ωx)
·
D2sin(ωx)
· D2cos(ωx)
Edellinen derivointi toivottavasti sai sinut huomaamaan sukulaisuuden tarkasteltavan differentiaaliyhtälön ja trigonometristen funktioiden välillä
Tarkastellaan ensin yksinkertaisempaa yhtälöä
y”(x) + y(x) = 0
eli y”(x) = - y(x) (6)
Tehtävästä 2 huomataan, että sekä sin(x) että cos(x) toteuttavat tämän. Ne ovat yhtälön yksityisratkaisuja.
Yleiseen ratkaisuun on otettava ne molemmat.
Osoita, että ratkaisu y(x) = A cos(x) + B sin(x) on yhtälön 6 ratkaisu.
Ihmettelet ehkä, miksi integroimisvakiot A ja B asetettiin noin!
Osoita, että y(x) = A cos(x) + B sin(x) +D ei olekaan tehtävän 6 ratkaisu.
Palataan sitten alkuperäiseen yhtälöön (5). vakioiden ongelmasta päästään myös tehtävän 2 avulla.
Osoita, että valitsemalla sopiva ω saadaan (5):n yksityisratkaisuksi x(t) = A cos(ωt)
Mikä onkaan ω.
Osoita sitten, että Yleiseksi ratkaisuksi yhtälölle (5) tulee saamallasi ω:n arvolla
x(t) = A cos(ωt) + B
sin(ωt) (7).
Johda kaavasta (7) nopeuden v(t) lauseke.
Otetaan mukaan alkuehto , että hetkellä t= 0 värähtelijä on origossa. Miten ratkaisu 7 muuttuu?
Piirrä tehtävän 8 alkuehdon tapauksessa x(t) ja v(t). Miten A:n ja ω:n arvojen muuttaminen vaikuttaa.
Osoita, että värähdysajalle saadaan peruskurssilla ilmasta vetäisty kaava:
![]()
Miksi olisi mielekkäämpää valita tehtävään 8 alkuehdoksi x(0) = B? Miten tulokset muuttuisivat?
Tulos (7) voidaan esittää myös yleisessä muodossa vaihekulman avulla
x(t) = C cos(ωt-φ) (8)
missä
ja ![]()
Osoita, että (8) on yhtälön (5) ratkaisu.
Jos hermosi kestävät voit trigonometristen kaavojen avulla johtaa tuloksen (8) tuloksesta (7).
Jos yhtälössä (6) vaihdetaan merkki:
y”(x) = y(x) (9)
ei ratkaisu enää olekaan trigonometrinen. Muistetaan kuitenkin, että eksponenttifunktion derivaatta on funktio itse. Niinpä (9):n yksityisratkaisu onkin
y(x) = Aex.
Kuten ehkä oletkin jo oivaltanut on toisen kertaluvun differentiaaliyhtälöillä aina toinenkin yksityisratkaisu. tässä tapauksessa
y(x) = B e-x
Osoita, että funktio y(x) = A ex + B e-x on yhtälön (9) ratkaisu.
Herää kysymys voidaanko yhtälö (6): y”(x) = - y(x) myös ratkaista eksponenttien avulla.
Kyllä voidaan, mutta sellaisten, joiden eksponentit ovat imaginaarisia. Niihin siis tulee imaginaariyksikkö
i, jolle i2 = -1.
Derivoi
· D eix
· D e-ix
· D2eix
· D2e-ix
Osoita, että yhtälön (6) ratkaisu on
(10), missä α ja β ovat
integroimisvakiot
Nyt voidaan kysyä onko tämä ratkaisu eri ratkaisu kuin tehtävässä 3 saatu ratkaisu
y(x) =
A cos(x) + B sin(x) (11)
Tunnettu matemaatikko Euler osoitti, että ne ovat sama ratkaisu. Trigonometriset funktiot voidaan nimittäin kirjoittaa eksponenttifunktioiden avulla niin sanotuissa Eulerin kaavoissa:
eix
= cos x + i sin x
e-ix = cos x - i sin x (12)
Johda kaavoista (12) seuraavat tulokset:
![]()
(13)
Eulerin kaavat ovat tavattoman tärkeitä differentiaaliyhtälöitä ratkottaessa ja muutenkin.
niiden avulla voidaan eksponenttifunktioita hyväksikäyttäen johtaa trigonometristen funktioiden ominaisuuksia.
Johda Eulerin kaavojen avulla sini ja kosini funktioiden derivointisäännöt.
Osoita että sin2x + cos2x = 1
Nyt voit osoittaa, että ratkaisut (10) ja (11) ovat samat. Toisin sanoen etsi relaatiot vakioiden A , B ja α , β välille.
Palataan sitten takaisin harmonisen oskillaattorin liikeyhtälöön
x”(t) + ω2x(t) = 0 (14),
missä
(vertaa
yhtälö (5))
Aiemmin osoitettiin, että tällä on ratkaisu
x(t) = A cos(ωt) + B
sin(ωt) (7).
Osoita, että yhtälöllä (14) on myös ratkaisu:
(15)
Osoita taas ratkaisut (15) ja (7) samoiksi. Toisin sanoen etsi relaatiot vakioiden A , B ja α , β välille.
Tällainen vakio kertoiminen lineaarinen ja homogeeninen differentiaaliyhtälö voidaan ratkaista yksinkertaisesti karakteristisella yhtälöllä.
Jos meillä on esimerkiksi yhtälö muotoa:
a y”(x) + b y’(x) + c y(x)
muodostetaan karakteristinen yhtälö seuraavasti:
a r2 + b r + c = 0
Sitten ratkaistaan tämä algebraalinen yhtälö r:n suhteen. Jos saadaan kaksi ratkaisua r1 r2
niin yhtälön ratkaisu on
y(x) = A er1x
+ B er2x
(16)
Jos ratkaisuja on vain yksi r on differentiaaliyhtälöllä ratkaisu:
y(x) = A erx + B x erx
Ratkaistaan yhtälö (9)
y”(x) = y(x) (9)
Muutetaan se muotoon:
y”(x) - y(x) = 0
Muodostetaan karakteristinen yhtälö r2 – 1 = 0,
jolla on ratkaisut r1 = +1 ja r2= -1.
Kaavan (16) mukaan saadaan: y(x) = A ex + B e-x . Vertaa tehtävä 14.
Lopultakin päästään ratkaisemaan harmonisen oskillaattorin yhtälö:
x”(t) + ω2x(t) = 0 (14) kätevästi karakteristisella yhtälöllä.
Tee se, vertaa aikaisempiin tuloksiin ja oivalla miksi höpinä Eulerin kaavoista oli niin tärkeää.
Mitä tekisikään yhtälössä (14) termi, joka sisältäisi ensimmäisen derivaatan x’(t)? no se aiheuttaa värähtelyn vaimenemisen (vastusvoimat ovat usein nopeuteen verrannollisia). Seuraavassa tehtävässä käsitellään kriittinen vaimennus
Ratkaise yhtälö: x”(t) + 2ωx’(t) + ω2x(t) = 0
piirrä ratkaisut.
Jos intoa riittää voit tarkastella alikriittisen ja ylikriittisenkin tapauksen
x”(t) +γx’(t) + ω2x(t) = 0
missä γ < 2ω alikriittinen,
ja γ > 2ω , ylikriittinen.