Rene Descartes 1596-1650
Descartesia on sanottu nykyaikaisen filosofian isäksi. Hyvällä syyllä voidaankin sanoa, että edellinen hänen veroisensa filosofi vaikutti antiikin Kreikassa.
Paitsi filosofi, Descartes oli myös hyvin merkittävä matemaatikko. Hänen uraa uurtavasta työstään analyyttisen geometrian alalla voidaan mainita edelleen kouluissakin käytettävä koordinaatisto, jota sanotaan karteesiolaiseksi koordinaatistoksi. Kartesius oli Descartesin latinalainen nimi. Fysiikassa Descartes kehitteli eetteripyörreteoriaa, jolla ei kuitenkaan ollut kovin suurta merkitystä. Oleellisesti tämä johtuu siitä, että suhteessa kokeelliseen tieteeseen Descartes oli platonilaisen kielteinen. Descartes asetti järjen kokeellisuuden yläpuolelle.
Tärkein Descartesin filosofinen saavutus oli kartesiolainen epäilyn metodi. Descartes lähtee pohtimaan sitä, mitä kaikkea hän voi epäillä. Hänen aikanaan oli tavattoman uskaliasta, jos uskalsi epäillä kirjoitettua tai puhuttua tekstiä, ainakin jos se oli Raamatun tai Aristoteleen vastaista.
Descartes menee vielä paljon pidemmälle ja luo menetelmänsä avulla kokonaisen rationalistisen järkeilyyn perustuvan maailmanjärjestyksen.
Descartesin argumentti |
Kommentti |
| Voin epäillä aistimaailman todellisuutta. Maailma voi olla unta. | Erilaisissa mielen tai ruumiin tiloissa ihminen aistii maailmaa eri tavoin. On mielenkiintoista pohtia, milloin maailman havaitsee oikein. Aistihavainto ei koskaan ole täydellinen |
| Logiikan tajunikin saattaa olla väärä. Paha demoni voi hämätä ja saada minut uskomaan, laskuuni, jonka mukaan neliössä on neljä sivua, vaikka demonin vuoksi teen aina saman laskuvirheen. | Platonkin piti aistimaailmaa
epäluotettavana. Matematiikkaa ja siten logiikkaa hän sen sijaan piti
absoluuttisena totuutena.
Descartes aloitti näin intuitionistisen matematiikan luonteen pohdinnan. Jos matematiikka ei olekaan niin universaalia ja jumalallista, vaan pikemminkin ihmisille ominainen ajattelutapa. |
| Sitä, että epäilen en kuitenkaan voi
epäillä.
Epäilen siis olen olemassa (cogito ergo sum) |
Päätelmä on karteesiolaisen dualismin
lähtökohta.
Empiiriset havainnot ja koko aineellinen maailma on epäilyttävämpi, kuin hengen todellisuus |
| Voin ajatella täydellisen olion Jumalan.
Jumala on siis myös olemassa |
Päätelmä on loogisesti ovela. Descartes ei ajattele, että kaikki ajateltavissa oleva on olemassa, vaan jos Jumala ei ole olemassa niin hän ei varmaankaan ole täydellinen. |
| Koska Jumala on täydellisen hyvä hän ei hämää minua, vaan voin edelleen luottaa aisteihini ja logiikkaan. | Descartesin päättely raivostuttaa useimpia
empiristejä. Se samalla toimii ja on toisaalta ilmiselvän
virheellinen. Ongelma sisältyykin termin täydellinen merkitykseen.
Mitä tarkoittaa se että jokin on täydellinen? Tämän tapainen pohdinta sai myöhemmin loogiset empiristit pohtimaan sitä, että ovatko kaikki filosofiset ongelmat vain kielellisiä. |
Yleensä ihmiset muistavat Descartesin päättelyn alkuosan. On kuitenkin paljon tärkeämpää, että hän johtaa positiivisen tietoteorian, eikä sorru nihilismiin eli kaiken kieltämiseen.
Toinen Descartesin merkittävä filosofinen ajatus on dualismi. Maailman jakaminen henkiseen ja aineelliseen substanssiin.