Nuoruudessaan Kant kehitteli erilaisia luonnontieteellisiä teorioita. Merkittävimpiä olivat teoriat planeettojen synnystä tiivistymällä, sekä teoria jonka mukaan tähtisumut ovat vieraita linnunratajärjestelmiä. Ensiksi mainittu teoria on vallitsevin nykyäänkin ja galaksien luonne osoitettiin 1900-luvun alkuvuosikymmeninä oikeaksi.
Useimmat muut Kantin teoriat olivat varsin spekulatiivisia ja nykyään tarkasteltuina lähinnä hupaisia.
Kantin mukaan planeetat olivat asuttuja ja niiden asukkaat ovat sitä älykkäämpiä mitä kauempana planeetta on Auringosta.
Maan pyörähdysaika kasvaa vuoroveden ja merenpohjan kitkan vaikutuksesta.
Tulivuorenpurkaukset muuttavat maan kiertoakselin suuntaa.
Nämä teoriat osoittavat, ettei Kant tuolloin ymmärtänyt luonnontieteiden empiiristä luonnetta. Saman tyyppisiin virheisiin lankeavat monet nykyajan amatööri teoreetikotkin.
Kantin nuoruuden ajan oppi-isän Wolffin filosofia osoittaa Kantin luonnontiedetutkielmien tavoin, kuinka hämärä oli ihmisten käsitys empiirisestä tieteestä tuolloin. Wolff pyrki nimittäin yhdistämään rationalismin ja Newtonin fysiikan, ja osoittamaan että luonnonlait voidaan selvittää rationalismin keinoin.
Seuraava kuvannee Wolffin dogmatismia:
Filosofian on oltava täysin varmaa. Koska filosofia on tiede, sen sisältö on esitettävä tekemällä oikeita johtopäätöksiä varmoista ja muuttumattomista periaatteista.
Jos haluamme tietää montako oppilasta on naapuriluokassa, meidän on paras tehdä empiirinen havainto. Laskettuamme oppilaat tiedämme asian.
Tällainen tieto on aposteriorista tietoa, joka meillä on vasta havainnon jälkeen. Samalla tieto on synteettistä eli oleellisesti uutta.
Kokonaan toisenlainen tieto sisältyy lauseeseen: Kaikki poikamiehet ovat naimattomia. Tällainen tieto on analyyttistä. Tieto koskee oikeastaan vain käsitteitä poikamies ja naimaton. Lauseen totuus ei tuo meille mitään oleellisesti uutta tietoa poikamiehistä.
Lause: Kaikki poikamiehet ovat naimattomia on myös itsestään selvä, ennen kuin olemme havainneet ainoatakaan poikamiestä. Näin tällainen totuus on apriorista.
Ratkaiseva väite Kantin filosofiassa onkin:
| On olemassa apriorista synteettistä tietoa! |
Esimerkkinä tarkastellaan matemaattista tietoa. Lauseke:
3 + 7 = 10
on apriorista tietoa. Voimme päätellä sen totuuden pelkästään algebran sääntöjen avulla ilman mitään havaintoja.
Lisäksi se on synteettinen koska käsite 10 ei sisälly sen paremmin käsitteisiin 3 kuin 7. Näin tietomme on lisääntynyt a priori.
Ajatusta apriorisesta synteettisestä tiedosta Kant käyttää koko etiikkansa peruskivenä. Hänen mukaansa tieto oikeasta ja väärästä on ihmisessä a priori.
Empiristit eivät hyväksy Kantin näkemystä apriorisen tiedon olemassaolosta. Se on hyvin lähellä ajatusta synnynnäisistä ideoista:
Sokraten mukaan kaikki tieto on synnynnäisesti ihmisen sisällä. Kysymys on vain siitä, että ihminen ei tiedosta totuutta. Tämä idealistinen ajatus on myös idän filosofioiden keskeinen teema.
Empirismiä edustava John Locke lähti sen sijaan ajatuksesta, että syntyessään ihminen on kuin tyhjä taulu (tabula rasa) johon kokemus luo sisällön.
Avaruus ja aika ovat ongelmallisia käsitteitä. Newton oletti absoluuttisen avaruuden ja absoluuttisen ajan hyvin ymmärtäen, että näihin käsitteisiin sisältyy ongelmia.
Einsteinin suhteellisuusteoriassa absoluuttiset ajan ja avaruuden käsitteet korvattiin suhteellisilla. Tällöin aika ja avaruus riippuu havaitsijan liiketilasta.
Kant toteaa, ettei avaruuden ja ajan käsitteitä saa suoraan empiirisistä havainnoista, mutta ihmisen on aina pakko sijoittaa ne havaintoihin. Emme voi ajatella havaintoja ilman avaruutta ja aikaa. Näin meillä on käsitys avaruudesta ja ajasta ennen havaintoja eli a priori.
Idän filosofiassa on yleisesti nähty avaruuden ja ajan käsitteet pohjimmiltaan harhana.
Esimerkkinä järjen ja tiedostamisen rajoista, sekä ajan ja avaruuden käsitteen luonteesta Kant esittää neljä antinomiaa, joissa sekä teesi, että sen vastakohta antiteesi on Kantin mukaan oikeaksi todistettavissa.
| Teesi | Antiteesi |
| Maailmalla on alku (ajassa) ja sillä on (avaruudelliset) rajat. | Maailmalla ei ole alkua, eikä rajoja |
| Kokonaisuus on osiensa summa. | Kokonaisuus on jotain muuta kuin osiensa summa. |
| On olemassa sekä luonnon, että vapaan tahdon kausaliteettia | On olemassa vain luonnon kausaliteettia |
| Jumala on olemassa | Jumalaa ei ole olemassa |
Kehitä itse todistuksia sekä teeseille, että antiteeseille