Länsimainen ajattelu on läpeensä dualistista.  Ennen kaikkea se näkyy logiikassa, joka pyrkii osoittamaan lauseet joko tosiksi tai epätosiksi.  Muodollisessa logiikassa se onkin helppoa, ja voidaan toteuttaa Aristoteleen syllogismien tai Boolen ja Fregen totuustaulukkojen avulla, kun tunnetaan atomilauseiden totuusarvot.

Muodollinen logiikka toimii kuitenkin vain formaalissa maailmassa, ei siinä maailmassa jossa me elämme.  Wittgenstein huomasi ongelmat jotka nousevat esiin siinä kun yritetään määritellä atomilauseiden totuusarvot empiirisesti.  Näitä sanotaan Verifioitavuusongelmiksi.

Käytännön esimerkki verifioitavuusongelmasta on tietokone, joka ei suinkaan tee loogisia virheitä, mutta tästä ei kuitenkaan seuraa se, että kaikki tietokoneesta saatava tieto olisi luotettavaa.

Länsimainen totuuden etsintä, joka hallitsee kulttuuriamme perin pohjin esimerkiksi tieteen muodossa on hyvä esimerkki dualistisesta ajattelusta ja sen voimasta.

Kuten tieteenfilosofian kurssi FF2 pyrkii osoittamaan kaikki tällainen totuus on suhteellista.  Absoluuttisen totuuden löytyminen on arkkityyppinen unelma, jota kohti ihmiskunta ponnistelee, mutta ei sitä tavoita.

Kuten Pelle miljoona laukussaan Aseet puhuvat runoilee:

Kaikki etsivät onnea, vain harva sen löytää

Kaikki etsivät totuutta, mutta kukaan ei sitä löydä

paluu