19.10.2002, Hardgospel Cafe, Vuosaari

PÄIVÄ alkoi allekirjoittaneen osalta iloitsemukseen siitä, että kaksi kärpästä tuli läiskästyä yhellä iskulla. Saavuin jo päiväsaikaan Helsinkiin (liian monien ihmisten kaupunki) tapaamaan vanhaa tuttua ja istahdin hänen kanssaan kahvikupposen ääressä. Neljäksi oli sovittu saundtsekkauksien alku mutta tulin metrolla, jota syvästi ällöksyn ihmisten tuppautuneisuudesta johtuen, jo ennen puoli neljää.

Taivaalliseksi keikan teki paitsi se että tekstimme ovat suhteellisen kristillistä kamaa myös se, että muutamat enkelinystävällisen luonteen omaavat Vuosaaren seurakunnan nuoret olivat Jugen kanssa pykänneet koko setin pystyyn, jokaista piuhaa ja rumpua myöten, eikä minun ja Tomin tarvinnut muuta tehdä kun tulla paikalle ja soittaa. (tai mistä minä tiiän, Juge ne on kuitenkin lahjonu jollain the rainin t-paita korruptiolahjalla...) Tästä kuitenkin kolmelle-neljälle aktiivinuorelle ja Jugelle armoton kumarrus, olisipa keikan säätämiset aina näin helppoja. Juuri niin, joka seurakuntaan "Miksauksen alkeet ja artistin kunnioittaminen" -kurssi, jolla kaikki Suomen seurakunnat voisivat palvella pikkuliksalla yhteisen hyvän eteen raatavia muusikoita.

KLO 16-18 koko bändi on kasassa, Tomin Renault ei siis levinnyt, ja homma sujuu loistavasti. Niin, no… Tsekkauksessa Jugen styrkkari pätkii komeasti, juuri niin kuin ei pidä, ja korjaustoimenpiteenä tehdään: "No, toivottavasti ei keikalla pätki." (Juge) Muuten saundipolitiikka toimi tarpeeksi hyvin. Jotakin syötäväksi kelpaavaa pitäisi saada ja pakasteesta löytyykin pizzat eikä meillä ole huolen häivääkään. Päälle myrkyllistä kahvia, jäätelö kioskilta, ja pienehkö rentoutus ennen lauteille nousemista. Niin, ja tietysti rukous varmuudeksi ja vakuudeksi.

KLO 19 Keikka, jossa bändin nuoruuden takia koko triolle on kasassa biisejä vain kahdeksan, joten Jugen trubailua käytetään hyväksi. Juge starttaa trubana biisin verran jonka jälkeen lavalle astuu allekirjoittanut ja Tomi. Juge myös päättää keikan trubana. Ensimmäiseksi keikaksi ei hassumpi veto, n. 43 minuuttia ja encore päälle, ja vastaanotto, vaikka Jugen tuttuja nuoria varmasti yli puolet olikin, tuntui ihan mainiolta. (Itselläni oli täydellisen tönköt ja epäsvengaavat soitto-olotilat, mutta tulipahan tehtyä, eikä ketään ammuttu, eikä ristiinnaulittu. Kiitos Jeesukselle siitä.) Biisit ja Jugen spiikit käsittelivätkin monia elämämme keskeisiä ja kipeitäkin asioita, ja kokonaisuuden teemaksi nousikin rakkaus, muodostaen kauniin kolmisäikeisen punoksen ihmisten ongelmien, maailman synkkyyden, ja Jumalan armollisuuden välille. Herranjestas, kuulostan käsittääkseni jo musiikkilehden kriitikolta, jonka realismin taju on sumuttunut bändin säkenöivän ja loistavan esityksen vuoksi.

Soitannan jälkeen V. ja T. poistuvat nopeasti takavasemmalle, ja roudaus oletettavasti sujui yhtä helposti kuin aiemmin päivälläkin. Ensikeikka on tehty, enkä itse ainakaan odota mitään muuta, kuin lisää mahdollisia keikkoja, kilometrejä, ihmisiä, Jumalan puhetta ja koskettavaa soitantaa.

Nähdään taas.

- Järvenpäässä 24.11.2002, Veikko


Joo eka keikka ohi... Tunnelma oli kahvilassa mukavan lämmin... ja lavalla tietysti myös ihan konkreettisesti... siksi lavaa ilmeisesti myös lauteiksi kutsutaan :) Muutamia kämmähdyksiä (minun osaltani) mutta ne lienee kuuluvat asiaan varsinkin ensimmäisellä keikalla. Yleisökin tuntui pitävän kun takaisinkin taputtivat ja mukanakin lauloivat. Kiitos yleisölle lämpimästä vastaanotosta :)

Juge