Mustavalkoinen elokuva alkaa aika tyylikkäällä krapulakuvauksella, jossa on erittäin tarkkaan mietitty, dagen efter-korvin koettu, liioiteltu äänikerronta. Jatkossakin ääni, erityisesti musiikki sulautuu hyvin elokuvan kokonaisuuteen. Mietittyä elokuvaa.

Laulava puhelinmyyjä on vekkuli idea, samaten Rentun ruusua hoilaava kaupparatsu (saa nähdä, mikä taho varastaa nämä keinot ensin, myyntialalla on tolkuttoman kova kilpailu).

Tomin työpaikalla korostuu jälleen äänikerronta: tussiviivat ja leimasimen mäjähdykset määrittelevät erinomaisesti Tomin työn luonnetta. Kafkaa on.

Elokuva muuttuu asteittain mystiseksi. Kuka on tuo "Moul", joka väittää olevansa Tomin työkaveri?

Tomin alamäkeä myötäilevä selostusteksti on sen verran ironista luokkaa, että otsa rypyssä tekijät eivät ainakaan ole.

Musikaalinumero 'Vihreä nummi - haiseva pummi' on vähän pitkänoloinen ja aika mekanistisesti kuvattu ja leikattu. Lopun yrjöäminen taas on varsin monumentaalinen. Seuraava raisu viinalaulu on jo kokonaisuutena oikein reipas. Heroiinihallusinaatiot toimivat myös. Miksi vain kaikki piti orjallisesti näyttää myös takaperin?

Tomin ja kihertävän työkaverin kohtauksessa on suojaviivavirhe: molemmat katsovat samalle puolen kameraa, jolloin he tuntuvat ottavan kontaktia toistensa ohi.

Kun "Hydro apnoen" (kesto 1 tunti 45 min) ensimmäinen tunti alkaa täyttyä, tulee katsojalle jo hieman pitkästynyt olo. Hallusinaatiot toistavat itseään. Tomin ja tytön tapaaminen asemalla on toteutettu kumman hermostuneesti. Seuraava musikaalikohtaaminen kantaa samaa ongelmaa. Nikotteleva silppueditointi saattaa myös olla tarpeellisen materiaalin puutteesta johtuvaa.

"Blair witch projectin" tapaan valaistu tappokohtaus progejazzeineen on tehokas aika pitkän tyhjäkäyntivaiheen jälkeen. Mutta kuka kuoli?

Kohtaus, jossa Tom kamppailee itsensä kanssa ja menettää tilapäisesti päänsäkin, on oikein hienosti toteutettu. Pystyn vain kuvittelemaan työhön käytetyn uurastuksen määrän.

Elokuva loppu hajoaa jotenkin. Musikaalinen itsariin päättyvä piknik on aika pitkä. Jaksoa seuraava ironinen selostusteksti ja Tomin sekoilu eivät oikein löydä toisiaan.

"Hydro apnoe" on kunnioitettava ja kunnianhimoinen työ. Turhan pitkä vain. Tiivistämällä vaikka tuntiin tästä olisi tullut iskevä kokonaisuus. Nyt on rakastuttu liiaksi trikkeihin, joista jotkut taitavat toistua viisikin kertaa.

Ja mitä ihmettä mahtaa tarkoittaa "Hydro apnoe"?

Matti Kuortti