|
Kati Nummensalon blogi Takaisin Katin kotisivulle 26.9.2011 Tänään olin henkilöstöjaoston ja valtuuston kokouksissa. Seinäjoen kaupunginhallituksen henkilöstöjaosto käsitteli vuoden 2012 henkilöstösuunnitelmaa ja teki esityksen kaupunginhallitukselle, josta se menee valtuustoon lopullisesti hyväksyttäväksi. Henkilöstösuunnitelman teko oli taas aika vaikeaa. Tarpeita olisi enemmän kuin mihin pystytään vastaamaan. Kuitenkin on pakko palkata väkeä päiväkoteihin, joissa perustetaan uusia ryhmiä, sekä kouluihin, joihin tulee uusia luokkia. Vanhustenhoitolaitoksissa pyöritetään arkea melko pienellä hoitajamäärällä, ja nyt oli palkko palkata osaan niistä lisäväkeä. Emmehän voi jättää vanhuksia heitteille. Lisäksi joitakin muita vakansseja perustettiin, välttämättömiä kaikki. Noin kolmasosa esitetyistä vakansseista saivat osakseen punakynää, eli niitä ei perustettu. Lopputuloksena laskimme, että pakollisia uusien vakanssien perustamisia oli reilut 60, ja kun nykyinen Seinäjoen henkilöstömäärä on noin 4000 sijaiset ja määräaikaiset mukaanlukien, saadaan noin 1,5 % henkilöstömäärän lisäys. Se on saman verran kuin kaupungin kasvu, 1,5 % vuodessa. Ongelmana on nyt vaan se, että kaupunki velkaantuu mm. pakollisten investointien vuoksi ja meidän täytyisi tehostaa palveluntuotantoa yhdellä prosentilla vuosittain. Eli henkilöstömäärän kasvu saisi olla korkeintaan 0,5 % luokkaa. Tähän ei päästy. Näyttää siltä, että tänäkin vuonna kaupunki velkaantuu yli 10 miljoonalla eurolla lisää. Näinhän tilanne ei voi jatkua: otamme lainaa elämistämme varten, jonka maksavat lapsemme aikanaan. Konstit vaan ovat vähissä, kun lakisääteiset tehtävät on pakko hoitaa, ryhmäkoot päiväkodeissa ja kouluissa eivät saa kasvaa liian suuriksi jne... Myös Suomen valtio velkaantuu lähes miljardilla eurolla kuukaudessa. Näinhän emme voi jatkaa. Tosiasiassa ostamme aikaa: nykyiseen elämäntyyliin ei ole varaa, mutta jatkamme sitä velkarahalla sekä kunnissa että valtakunnassamme. Meidän täytyy alentaa palvelutarjontaamme, vaikka se kovasti kirpaiseekin. Kunta ei voi sitä yksin tehdä, sillä lakisääteiset tehtävät ovat olemassa. On kehitettävä uusi tyyli elämiseen maassamme: palveluita on niukemmin, ne on kohdistettava niitä eniten tarvitseville. Mitä ne palvelut sitten ovat ja kenelle niitä tarjotaan, se onkin kinkkisempi juttu. Väestön on otettava enemmän vastuuta omaisistaan, sekä vanhuksista että lapsista. Se, joka tämän lauseen lukiessaan älähtää, voi tarjota vaihtoehdon: mistä rahat otetaan nykyiseen palvelutarjontaan? On helppoa sanoa, ettei säästetä tuosta, mutta jostain muualta voidaan säästää. Mikä se jostain muualta sitten on? Hallintoa täytyy keventää, mutta sekään ei riitä. Helppoja ratkaisuja ei ole näköpiirissä. Ratkaisuiksi esitän kuitenkin palkkojen jäädyttämistä nykyiselle tasolle ainakin pariksi vuodeksi ja mahdollisesti pidempäänkin, jotta kilpailukykymme pysyisi kohtuullisena ja että kunnat selviäisivät henkilöstökuluistaan. Hallintoa on kevennettävä kautta linjan joka paikassa. Palveluita on karsittava. Veroja on nostettava. Näitä ”lääkkeitä” käytetään niin kauan, että saamme yhteiskunnassamme olotilan jossa jatkuva velanottomme saataisiin loppumaan. Sen jälkeen jää vielä otettujen velkojen ja niiden korkojen takaisinmaksu. 20.8.2011 Terveisiä puoluekokouksesta Kokkolasta! Onnea uudelle Kristillisdemokraattien puheenjohtajistolle: 1. Päivi Räsänen, 2. Teuvo V. Riikonen, 3. Sauli Ahvenjärvi (uusi), 4. Sari Mäki-Mattila (uusi). Oli tosi lämminhenkinen puoluekokous ja kivaa seuraa. Päivi valittiin jatkamaan ykköspuheenjohtajana ja eräs kokousedustaja sen kiteytti: "Me rakastetaan Päiviä ihan holtittomasti" ja väki taputti. Päivi itse sanoi, että jos muiden puolueiden puheenjohtajat tietäisivät sen rakkauden määrän, jonka Päivi omiltaan saa, he olisivat kateellisia. Pidin yhden puheen yleiskeskustelun aikana. Puheeni koski velkaantumisaihetta ja kuinka valtion ja kunnan pitäisi uskaltaa tehdä ratkaisuja, jotka vähentävät ja vähitellen lopettavat velanoton. Nykyisen kaltaiseen elämiseen kun ei ole varaa. Sain valtavasti myönteistä palautetta rohkeasta aiheesta. Seinäjoella pohditaan seuraavaksi kouluverkkoa ja valtuustoryhmien neuvottelijat kutsuttiinkin jo koolle syyskuulla pohtimaan sitä. Olen edelleen sitä mieltä, että kouluverkkoa voidaan supistaa, mutta kasvavien kylien kohdalla täytyy asia pohtia rauhassa eikä tehdä liian hätiköityjä päätöksiä. On myös mietittävä tulevaisuuden kaavoittamistarpeita, koulujen kuntoa, oppilasennustetta, välimatkoja ym. Jos koulun oppilasennuste on laskeva ja koulukiinteistön kunto huono, voidaan koulu lakkauttaa, kukn oppilasmäärä saadaan järkevästi lähikouluihin. Isoa vääntöä näistä kyllä tullaan valtuustossa käymään, sen tiedän. Olen itse opettanut sekä isossa että pienessä koulussa. Ratkaisevinta on luokan koko, ei niinkään koulun koko. Opetan itse aika isossa koulussa nyt ja pidän tärkeänä hyvän luokkahengen luomisen, yhdessä tekemisen ja kokemisen ja lämpimän ilmapiirin. 1.8.2011 Kesä alkaa olla loppusuoralla, mutta kyllä tämä elokuukin on hieno kesäkuukausi. Olen vaalien jälkeen levännyt kunnolla; jäin kesälomalle kesäkuun alkupuolella ja politiikkataukokin oli usean viikon mittainen. Vaalit veivät niin paljon energiaa työn ja perheen lisäksi, että kunnon tauko olikin tarpeen. Olemme touhunneet perheen kanssa kaikenlaista kesän aikana, uineet, reissanneet ym. mukavaa kesätouhua. Ensi viikolla alkavat koulut ja minun opettajantyöni. Miehelläni Janilla työt alkoivat jo. KD:n paikallisosaston toiminta alkaa ensi viikolla: lauantaina 13.8. Peräseinäjoen markkinoilla on teltta ja sinne saamme vieraaksemme tuoreen kansanedustajan Peter Östmanin. Tervetuloa tapaamaan häntä ja meitä muitakin paikallisosaston väkeä! Olen itse paikalla aamupäivällä. Syksy alkaa erikoisissa merkeissä talouden kannalta. Maailmantaloudessa on aihetta pessimismiin. Jopa talousasiantuntijat myöntävät nykyään, että ollaan kuilun partaalla. Yhdysvaltain velkakaton korotus auttanee hetken, mutta saman ongelman äärelle joudutaan palaamaan. Kreikan tukipaketti auttaa hetken, mutta miten kauan? Miten käy muiden valtioiden, kuten esimerkiksi Espanjan? Kun elämme globaalissa maailmantaloudessa, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Luin muutamia vuosia sitten David Wilkersonin kirjan "Taloudellisen tuhon jyrkänteellä" ja kaivelin kirjan uudelleen kirjahyllystä nyt, kun kirjassa esillä olleet asiat ovat erittäin ajankohtaisia. Kirjan sanoma on se, että tuleva taantuma ei ole hetkellinen, vaan kestää kauan, ja että se koskettaa lähes kaikkia länsimaalaisia. Kaikkien on tarkistettava elintasoaan -alaspäin. Silti ei ole syytä murheeseen, sillä meidän turvamme ei ole raha eikä omistaminen - valuuttakurssit heittelevät, omaisuus voi tuhoutua- vaan Jumala, joka tahtoo ja pystyy turvaamaan kansansa. Kansa ei tarkoita tässä kansakuntaa eikä yksittäistä kirkkokuntaa, vaan Häneen uskovien ja Hänen äänensä kuulevien joukkoa. Hän on luvannut antaa Henkensä kaikille, jotka sitä haluavat ja etsivät. Raamatussa Jumala ilmaisee itsensä, jos et ole ennen lukenut, kannattaa aloittaa esimerkiksi Johanneksen evankeliumista. Erikoinen alku tämän syksyn blogipäivityksiin, mutta jokaisen on myönnettävä, että erikoinen on syksynkin alku; riittää kun katselee parit uutiset. Palataan. 17.4.2011 Kansa on puhunut. Perussuomalaiset voittivat selvästi vaalit. Heillä on nyt näytön paikka. Oma puolueeni kristillisdemokraatit menettivät valtakunnallisesti yhden paikan. Vaasan vaalipiirissä pidimme paikkamme ja Bjarne Kalliksen seuraajaksi tuli puoluesihteerimme Peter Östman, oikein fiksu ja hyvä kansanedustaja hänestä tulee. Itse sain 1466 ääntä, joka on ensikertalaiseksi ihan OK äänimäärä. Ensi vuoden kunnallisvaaleja silmällä pitäen on positiivista, että 880 niistä tuli Seinäjoelta. KD:lla on nyt hyvä ja yhteinäinen tiimi eduskunnassa. Ääriliberaali poliittinen agenda koki vaalitappion ja valtakunnallisesti konservatismi nousi näissä vaaleissa voittajaksi. 15.4.2011 Vaalityö ihan loppusuoralla! Huomenissa on vielä pari kahvitilaisuutta: Peräseinäjoella kello 10-11 Lähetystori Kirpussa ja Ilmajoella Asematien Aarreaitassa kello 12-13.30. Tervetuloa tapaamaan! Mukanani on kälyni Anne, joka on kiertänyt kanssani useamman reissun. Mieli on hyvä vaalityöstä kokonaisuudessaan. Kampanja on ollut onnistunut, rahoittajia ja tekijöitä on löytynyt mukavasti ja olen saanut paljon kannustusta ja rohkaisua. Esirukoilijoitakaan ei ole puuttunut. Minua on myös kohdeltu hyvin: en ole saanut lokaa niskaani lainkaan julkisessa keskustelussa. Vaalirahoituksestani, tuloista ja menoista, on arvio kotisivullani, käy kurkkaamassa. Se on vasta arvio, sillä laskuja tulee vielä, eikä niiden suuruudesta ole ihan tarkkaa tietoa vielä. Myös jotkut lahjoitukset tulevat viiveellä. Ihmettelenkin sitä, että ehdokkaita patistetaan tekemään vaalirahoitusilmoituksensa monta viikkoa ennen vaaleja. Mistä tietää, mitä menoja ja tuloja loppumetreillä vielä ilmenee, vaikka kuinka hyvin olisi suunnitellut kampanjansa? Itsellenikin tuli kaksi isoa lahjoitusta vielä viime viikolla, joka vaikutti tietenkin myös kampanjamme loppumetreihin. Vaalivalvojaiset ovat kotonani, laita kotisivupalautteen kautta viestiä, jos haluat osallistua. Kaikki ovat tervetulleita! Tarjoilu hoituu nyyttikestiperiaatteella: kaikki tuovat jotain. Tarjolle on tulossa patonkeja, pullia, juustokakkua, sipsiä, keksiä, salaattia... Aloitamme 19.30 ja jatkamme yömyöhään. Kalenteriin kannattaa laittaa jo ajoissa: lauantaina 30.4. kello 14 on eduskuntavaalien kiitosjuhlat äänestäjilleni ja tukijoilleni Seinäjoella koulutuskeskus Sedun kahviossa, Kirkkokatu 10 (käynti sisäpihan kautta). Täytekakkukahvit ja ohjelmaa. Tervetuloa! 3.4.2011 Tällä viikolla julkaistiin kirjoitukseni verotuksesta, käykääpä lukemassa. On outoa, kuinka vähän keskustellaan verotuksen vaikutuksesta köyhimpään kansanosaan sekä vanhuksiin ja lapsiperheisiin. Lyhyesti: tasaverot kuten arvonlisävero, kiinteistövero ym. haukkaavat pienituloisen palkasta suhteellisesti paljon suuremman osan kuin parempituloisen palkasta. Verotuksen progressio eli veroprosentin nosto palkkatulon noustessa on tasa-arvoisempaa. Tällä hetkellä on paljon köyhiä ihmisiä, joiden on pakko hakea toimeentulotukea. Lue lisää kirjoituksestani. Vaalityössäni olen tavannut paljon ihmisiä ja siellä nousee esiin pari asiaa ylitse muiden: köyhyys, vanhustenhoito ja velkaantuneiden EU-maiden "pelastaminen". Meillä ei ole enää varaa verokevennyksiin suurituloisten kohdalla, kuten tähän asti on tehty. Työn on silti säilyttävä kannattavana. Työttömyyskorvaus olisi tehtävä vastikkeelliseksi, varsinkin nuorilla. Arvonlisäveron nosto on ongelmallista pienyrittäjillekin, varsinkin käsillään työtä tekeville. Hintojen noustessa asiakkaat vähenevät. EU:n ei tule tukea velkaantuneita jäsenmaita missään muodossa. 24.3.2011 Aikamoista menoa on ollut. Olen halunnut viettää aikaani myös perheeni kanssa, ja siksi olen karsinutkin menojani aika lailla. Nyt olen viimeiset viikot vaalivapaalla torstaista perjantaihin, ja lauantai ja sunnuntai tietenkin päälle.Tänään onkin ensimmäinen vaalivapaani ja tuli todella tarpeeseen. Olen käynyt läpi sähköpostejani, sopinut tulevia tapahtumia, levännyt, siivonnut ja lukenut Raamattua. Vuorossa olikin sopivasti Roomalaiskirjeen 1. luku, on muuten ajankohtaisempi kuin koskaan. Raamattu yllättää ajankohtaisuudellaan tasaisin väliajoin, vaikka olen lukenut sitä 20 vuoden ajan joka päivä. Kotisivuillani on tulevien päivieni ohjelmaa, käy katsomassa. Mieleni on kiitollinen kaikista tukijoistani. Niitä ilmaantuu lisääkin kaiken aikaa, se on tosi hienoa. Viimeisin rutistus oli 400 vaalijulisteeni levitys ympäri vaalipiirin teitä. Siinä oli mukana 14 miestä, kiitos jokaiselle. Sitä ennen oli 66 000 käsiesitteeni jako koteihin, mukana oli jakajia ja maksajia. Kiitos myös kaikille muilla tavoin tukeneille. Tukijaksi ehtii vieläkin, ota yhteyttä kotisivujeni kautta. Eräs henkilö kysyi, ajanko vain perheiden asiaa, kun sitä on niin usein kirjoituksissani ja mainoksissani. Tietenkin vaaliohjelmassani on sijansa myös muille ihmisille. Lue vaaliohjelmaani kotisivuiltani. Olen vain halunnut välttää yleistä "Kaikkea hyvää kaikille" -mielikuvaa, koska se ei oikeastaan koske ketään. Haluan tarttua kirjoituksissani ja sloganeissani aina johonkin tiettyyn asiaan kerrallaan. Olen saanut yhteydenottoja kaikenikäisiltä ihmisiltä, jotka äänestävät minua, se on rohkaisevaa. Vaalikoneet ärsyttävät minua. Olen vastannut muutamiin, ja huomannut, että niissä voi halutessaan "kikkailla". Olen kuitenkin vastannut realistisesti. On helppoa vastata, ettei menoleikkauksia tarvita ym., mutta onko se realistista? Itse olen sitä mieltä, että velkaantuminen on saatava loppumaan ja siihen tarvitaan verotuksen muutoksen lisäksi menoleikkauksia ja talouskasvua. Vielä muutama viikko ja vaalit ovat ohi. Mitä sen jälkeen, se on arvoitus. Kiitosjuhlani pidetään Sedun kahviossa (Kirkkokatu 10, Seinäjoki) vappuaattona 30.4. kello 14, kävi kuinka kävi. Kiitos on paikallaan kaikille tukijoille ja äänestäjille! 5.3. Ohessa videota / kuvaa Perheiden talvitempauksesta Seinäjoelta 26.2.2011. Katin kuva tuli tuohon alkuun ehkä hiukka liikakin pitkäksi aikaa, mutta jääköön nyt enempi viilailu :) 24.2. Kirjoituksiani on julkaistu eri lehdissä hiljakkoin, käykääpä kurkistamassa. Talviloma on jo ovella. Minulla se menee osittain vaalityöhön tässä tilanteessa tietenkin, mutta perheen kanssa teemme pari pientä reissua ja aikaa jää kotonakin lomailuun lasten kanssa. Kun kylmät tästä hellittävät, opetellaan pienempien kanssa lisää luistelun jaloa taitoa läheisen koulun kaukalossa. Vaalien läheisyys alkaa jo näkyä katukuvassa. Jotkut ehdokkaat ovat ottaneet varaslähdönkin tienvarsimainontaan, vaikka se on luvallista vasta kuukautta ennen vaaleja. Aika huonoa mainosta itse ehdokkaille... Itse ajattelin odottaa luvalliseen aikaan saakka. Vaaliesitteeni tulivat painosta, 66 000 kpl. Niitä jaetaan monella konstilla Seinäjoella ja lähiseuduilla. Talkoovoimin, urheiluseurojen ja jakelufirmojen kautta. Jakoaika on kuukauden verran. Ota yhteyttä kotisivupalautteen kautta, jos haluat jakaa tutuillesi tai avustaa jakokustannuksissa. Kivasti avustusta on tullutkin, kiitos kaikille. 1.2.2011 Kristillisdemokraattien istuva kansanedustaja Bjarne Kallis ei asetukaan ehdolle. Se oli yllättävä uutinen toissapäivänä, jonka kuulimme Lapualla vaalitilaisuudessa. Tähän asti hän on ollut ehdokkaana. Nyt olisi minulle paikka auki eduskuntaan :) 
Sunnuntaina olin vaalitilaisuudessa Lapualla (kuva), jossa käsiteltiin KD:n vaihtoehtobudjettia ja yrittäjyysohjelmaa, molemmat tosi hyviä. Yrittäjät itse ovat antaneet yrittäjyysohjelmasta arvosanaksi 10 +. Vaihtoehtobudjetti on vastuullinen ja oikeudenmukainen. Yrittäjyysohjelmaa ei -yllättävää kyllä- löydy miltään muulta puolueelta kuin meiltä Kristillisdemokraateilta.
Maanantaina, siis eilen, oli vaalitilaisuudet Seinäjoella ja Lapualla. Puheenjohtajamme Päivi Räsänen oli mukana. Minä järjestin Seinäjoen tilaisuuden paikallisten kanssa ja pidimme sen kauppakeskus Epstorilla. Kahviteltiin ja juteltiin ja jaettiin materiaalia. Väkeä oli toistasataa, ja kahvilan pitäjäkin ihmetteli väkimäärää! Oli tosi rohkaisevia viestejä ihmisiltä ja hyviä keskusteluja. Kiitos kaikille mukanaolleille! Isossakyrössä oli Päivin puhe ja vaalipaneeli ehdokkaille. Sielläkin oli hyvin väkeä. Isokyröläiset ovat niin ystävällisiä ja lämpimiä ihmisiä, siellä on aina ilo käydä. Ehdokas Mauno Jouppi järjesti tapahtuman isokyröläisten kanssa, kiitos hienoista järjestelyistä! Olemme tehneet paljon yhteistyötä Maunon kanssa tähän mennessä. 25.1.2011 23.1.2011 Voisin kirjoitella perheiden köyhyydestä tänään, mutta tein sen jo; Pohjalaisessa mielipidekirjoitus eilen. Se on kotisivullani, kuten muutkin, aiemmat kirjoitukseni. Suomessa on 150 000 köyhää lasta. Köyhyys on merkittävä riski syrjäytymiselle, mielenterveysongelmille ym. sosiaalisille ongelmille. Köyhyyttä aiheuttavat avioerot, pätkätyöt, työttömyys, syrjäytyminen, mielenterveysongelmat ym. Toisin sanoen: on kysymys kierteestä. Yhteiskunnalla on keinojakin. Lue lisää kirjoituksestani. Vaaleihin on aikaa enää vajaa kolme kuukautta. Toisaalta aika on hyvin lyhyt: paljon täytyy tehdä ennen sitä. Toisaalta kolme kuukautta on melko pitkäkin aika, kun ihmiset kiinnostuvat vaaleista toden teolla vasta noin kuukausi ennen vaaleja. Täytyy osata ajoittaa kampanja ja omat voimavarat ja rahat oikein. Teen paljon valmistelutyötä nyt, jotta sitten lähempänä kaikki olisi valmista. Jonkin verran osallistun tietenkin jo vaalitapahtumiinkin. Kaupunginhallituspaikkani meni nyt kokoomuslaiselle varavaltuutetulle, eli olen jälleen kaupunginhallituksen varajäsen. Kaupunginhallituksen henkilöstöjaoston varajäsenyyteni vaihtuu tosin varsinaiseksi jäsenyydeksi nyt samalla. 29.12.2010 Perhejoulu takana: on ollut kiva viettää rauhassa aikaa lastemme kanssa. Sukulaisiakin on tavattu, levätty ja syöty hyvin, totta kai. Välipäivinä on ollut vilskettä: autohuoltoja, ostoksia, kampaajalla käynti, vaalivideon kuvaus, vaalipalaveri jne… Täytyy muistaa levätäkin vielä lomalla. Vaalityötä on tullut tehtyä aika paljon. Vaalivideo kuvattiin tänään suomeksi ja ruotsiksi ja se julkistetaan muutaman viikon kuluttua. Yhteistyökuvioita on hiottu useankin ehdokkaan kanssa sekä tukijoiden kanssa mietitty työnjakoa. Tukijaksi ja vaalityön tekijäksi mahtuu hyvin vielä! Esitteen jakamista, kylttien pystytystä, autokuskia ym. ym. tehtäviä löytyy! Oli ilahduttavaa lukea viimeisin mielipidekyselyn tulos Vaasan vaalipiiristä: KD:lle lupailtiin 8,9 % kannatusta! Kahden ehdokkaan läpipääsy on jo aivan lähellä! Uskon, että saamme kaksi kansanedustajaa Vaasan vaalipiiristä tällä kerralla ja toivon tietenkin olevani toinen heistä. Tietenkin perheessämme on vielä kaksi aika pientä lasta: vaalien aikana noin 4- ja 5 –vuotiaat, mutta mieheni osaa kyllä hoitaa heitä kun olen poissa ja isovanhemmatkin auttelevat. Heillä on lisäksi reippaat isoveljensäkin turvanaan. Isossa perheessä on tosiaan se hyvä puoli, että sisarukset ovat seurana ja turvana toisilleen, vaikka vastuu toki on aina vanhemmilla. Pienet nauttivat selvästi isoveljiensä kanssa touhuamisesta. Kirjoitin Epari-lehteen ennen joulua kolumnin peruskoulun tuntijakouudistuksesta. Se on skannattuna kotisivuillani, kuten aiemmatkin julkaistut kirjoitukseni. Onnellista Uutta Vuotta 2011 kaikille! 16.12.2010 Joulutervehdys ao. videossa *<(: ) 19.11.2010 KD:n ryhmäpuhe Kati Nummensalo, Seinäjoen talousarviosta 2011, pidetty Seinäjoen kaupunginvaltuustossa 15.11.2010. Kokouksen Videotaltioinnissa hiukan puolen välin jälkeen. 8.11.2010 Nyt henkilöstösäästöihin löytyi mielestäni kelvollinen esitys, jonka kaupunginhallitus hyväksyikin yksimielisesti. Se on kombinaatio eri säästökohteista ja parista lisätulonlähteestä. Sijaismäärärahoja leikataan vielä vähän, tyky-rahoja leikataan, vuoden aikana jätetään täyttämättä 10 eläköitymisen kautta vapautuvaa virkaa, lisätään lainapottiin reilu miljoona vielä lisää lainaa ym. Seinäjoen kaupungin nettisivuille www.seinajoki.fi tulee yksityiskohtaisemmin vielä. Tuo on kaikista huonoista vaihtoehdoista vähiten huono, vaikka tiukka tuokin. Kuitenkin hyväksyin sen huojentuneena. Koko ajan olen odottanut kohtuullista esitystä virkamiehiltä, ja tuohon on nyt tyytyminen. 2.11.2010 Pidin Kristillisdemokraattien ja Kokoomuksen yhteisen ryhmäpuheen viime valtuustossa 25.10. henkilöstösuunnitelmasta 2011. Ryhmämme ovat yhteistyössä, mutta ovat erillisiä, ja yleensä ryhmäpuheetkin ovat erilliset, mutta minua pyydettiin pitämään puhe molemmista puolueista, ja sen mielelläni teinkin, kiitos luottamuksesta :) Hyväksyimme henkilöstösuunnitelman nollalinjan, eli että emme perusta yhtään uutta virkaa vuonna 2011. Vapautuvat täytetään (vielä). Puheeni on kuunneltavissa Seinäjoen kaupungin nettisivuilla www.seinajoki.fi -> valtuuston kokoukset verkossa. Sieltä pykälä ”Henkilöstösuunnitelma 2011”, puheeni on toisena, Keskustan Hokkasen jälkeen. Tuo oli vaikea päätös. Kasvavassa kaupungissa olisi tarvetta monille uusille viroille, mutta rahaa ei ole riittävästi. Syitä rahapulaan on monia: finanssikriisi ja sen myötä laskeneet verotuotot ym. ja kaupungin nopea kasvu. Tänne muuttavat uudet asukkaat tarvitsevat palveluita: päiväkoteja, kouluja, terveydenhoitoa ym., joten investointipaineet ovat valtavat. Velkaa voidaan ottaa investointeihin, mutta käyttömenoihin pitäisi löytää rahat muualta, ja sekin tekee tiukkaa. Kaupunginhallituksessa käsittelimme jo henkilöstösäästöasiaa. (Eli puolet lomarahoista lainataan vuodeksi ja korkona yksi vapaapäivä, tai jos järjestö ei siihen suostu, 3 % työajan lyhennys ja palkan pienennys.) Hankalaksi tämän asian tekee montakin eri asiaa: - Johtajien taannoinen palkankorotus. Nostetaan johtoryhmän palkkaa kunnolla ja parin vuoden päästä pyydetään lainaa henkilöstöltä. Se on ristiriitaista. En olisi noin isoja korotuksia hyväksynyt, mutta en ole ollut sitä päättämässä, joten en voi siihen nyt vedota. Säästöjä on nyt vaan löydyttävä miljoonatolkulla, eri paikoista, vaikka taustalla on tuollainen päätös. Sille en voi nyt mitään. - Osa järjestöistä on suostunut lomarahojen lainaamiseen, osa ei. Siksi henkilöstö on eriarvoisessa asemassa, mutta se ei ole kaupungin syy. Esitys on ollut sama kaikille. - Koska oma ammattijärjestöni on henkilöstösäästöjä vastaan, joudun tekemään ratkaisun, joka heikentää oman työpaikkani oloja. Mutta se ei saa olla peruste päätökselle: tässä on katsottava kokonaisuutta ja kokonaisuus on se, että säästöjä on löydyttävä. - Hankalaa on sekin, että lomarahojen lainaus on myös lainaa, joka täytyy maksaa takaisin. Kuitenkin se on kaupungin sisällä olevaa rahaa, jota lainataan ja maksetaan myöhemmin takaisin. Saadaan vuosi lisäaikaa reagoida asiaan ja onhan pohjalla jo päätös: ei perusteta uusia virkoja. Kun kaupunki kuitenkin kasvaa ja verotulot suurenevat sen myötä, onhan tuosta ratkaisusta odotettavissa säästöjä. Ne vain näkyvät myöhemmin. Sosialidemokraatit esittivät, että henkilöstösäästöjen sijasta nostettaisiin talousarvion verotuloennustetta ja otettaisiin pankkilainaa. Se ei oikein toimi, sillä verotuloennuste on jo aika optimistinen. Rahoituslaitoksen lainaa en taas haluaisi ottaa 3,5 miljoonaa lisää, kun sitä otetaan joka tapauksessa melkein 10 miljoonaa. Kaupunginhallitus äänesti nyt olevien tietojen perusteella, ja teki esityksen valtuustolle, että henkilöstösäästöt pysyvät mukana talousarviossa. Henkilöstösäästöjen puolesta äänesti 9 ja vastaan 3. Olen edelleen avoin uusille ehdotuksille, mitään pakkomiellettä minulla ei henkilöstösäästöihin todellakaan ole. En vain ole kuullut hyviä esityksiä. Veronkorotuksia kansalaiset tarjoavat nyt, mutta ne tehdään ensi vuonna, aika reiluina. Syy, miksi niitä ei kannata nyt tehdä, on se, että ensi vuonna ne rahat tarvitaan kahteen muuhun asiaan: kuntaliitoksen porkkanarahat loppuvat ja yhteisöverojen jako-osuus muuttuu (vai mikä se nyt oli). Tiukkoja vuosia on edessäpäin. Kuka uskaltaa tehdä tiukkoja päätöksiä? Löytyykö vielä valtuustoon mennessä jokin uusi ratkaisu? 18.10.2010 Syyslomalla! Tulimme juuri perheemme ja ystäväperheemme yhteiseltä uimahalli- ja pizzeriareissulta. Päätimme jäädä syyslomaksi kotimaisemiin lepäilemään, liikkumaan, tapaamaan ystäviä ja sukua sekä tekemään pihatöitä ja vaalihommia :) Oli kiva jäädä lomalle. Ekaluokkani on lähtenyt hyvin käyntiin ja oppiminen on ollut hurjan nopeaa. Esitteeni puolen vuoden päästä pidettäviä eduskuntavaaleja varten alkaa olla loppusuoralla. Eipäs muuten olekaan aivan helppoa väsätä sellaista esitettä, jossa olisi lyhyesti tärkeitä, ajankohtaisia teemoja ja tietoja ehdokkaasta. Esitteen pitäisi olla hyvän näköinen, sopivan kokoinen, muotoinen, painokustannuksiltaan kustannustehokas (ei hukkapaperia)... Olen nyt saanut kokoon tiedot ja Mari Viljanmaan ammattimaisella avustuksella ulkoasun alustava suunnitelmakin on jo valmiina. Kuvistakin tuli tosi hyviä! (Soila Kaski on ammattinsa osaava kuvaaja!) Kaupunginhallituksessa alkaa talousarvioehdotuksen käsittely maanantaina. Sitä käsitellään loka-marraskuussa hallituksessa ja sitten marraskuun puolessavälissä valtuustossa. Kaupungin talous on kyllä tiukka. Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa, eikä oikein kaikkeen tarpeelliseenkaan. Palvelut kuitenkin yritetään turvata ja ketään ei irtisanota, mutta velkaa joudutaan ottamaan investointitarpeiden vuoksi. Henkilöstöön kohdistuvista säästöistä on tullut paljon yhteydenottoja. Ehdotuksena on joko lomarahojen 2011 lainaus ja takaisinmaksu 2012, korkona yksi vapaapäivä tai sitten vaihtoehtoisesti 3 % leikkaus palkasta ja työajasta. Osa ammattijärjestöistä hyväksyy ensiksi mainitun, osa ei kumpaakaan. Tosin jälkimmäisen voi kaupunki toteuttaa kysymättä järjestöiltä lupaa. Hyviä ratkaisujahan eivät kumpikaan ole, mutta onko paljon vaihtoehtoja? Investoinneista ei karsittavaa kovin löydy enää. Ei minulla ainakaan ole pokkaa siirtää esim. Pohjan ja Joupin koulujen saneerausta vielä eteenpäin. Veronkorotukset ovat tietysti yksi vaihtoehto. Viime vuonna korotimme sekä kiinteistöveroa että tuloveroa. Ensi vuonna on tarkoitus taas korottaa, vai pitääkö korottaa nyt jo? Tosiasia kuitenkin on, että veroja joudutaan korottamaan valtavasti, jos muita toimenpiteitä ei tehdä. Siksi monipuolinen keinovalikoima on nyt välttämätön. En ole ottanut lopullisesti kantaa mihinkään säästökeinoon, paitsi kahden viikon lomautuksiin: niitä en tule hyväksymään. Palveluiden tasoa ei silloin voida ylläpitää, eikä ”asiakkaiden” eli potilaiden, oppilaiden ym. turvallisuutta taata. Muista säästökeinoista keskustelen hallituksessa, valtuustoryhmässä, valtuustoryhmien välisissä neuvotteluissa ja lopulta valtuustossa. Katsotaan, tuleeko uusia ideoita ja mihin keinovalikoimaan päädymme. Jos on erimielisyyksiä, niistä tietenkin äänestetään ja silloin enemmistö voittaa. Demokratia toimii niin. Mediassa käydään nyt kiivasta keskustelua Ylen homoillasta. Erityisesti Päivi Räsäsen kommentit ovat herättäneet keskustelua. Nyt kiistellään siitä, onko homous synnynnäistä vai ei. Jos ei ole, voiko se olla syntiä, ja voiko siitä parantua. Itse uskon Raamattuun tuossa(kin) asiassa, Roomalaiskirjeen 1. luvussa homoutta pidetään selvästi luonnonvastaisena ja säädyttömänä. (Kannattaa lukea Room. 1:18-32). Erityisen mielenkiintoista tässä keskustelussa on ollut se, että ei enää puhuta ”minun mielestäni” vaan ”minun Jumalani”, ”minun Raamattuni”. Onko jokaisella eri Jumala ja jokaisella omanlaisensa Raamattu? Esim. tuo kohta, jonka mainitsin, on aika vaikea ”tulkita” kuin yhdellä tavalla. Lue ja koeta tulkita se niin, että Raamattu ei tuomitse homoutta! Mahdotonta! Itse asiassa tuo osoittaa sen, että kristinuskoa ei oikeastaan enää tunneta, Raamattua vielä vähemmän. 2.10.2010  Olin käsityömessuilla Seinäjoki Areenassa KD:n osastolla tänään. Meillä on myynnissä käsitöitä ja taidetta. Lisäksi olemme esillä, kolme KD:n kansanedustajaehdokasta. Minä Seinäjoelta, Aliisa Tohni Alajärveltä ja Mauno Jouppi Isostakyröstä. Keskusteluja syntyi. Lisäksi tapasin pari vanhaa ystävää, joita en ole vuosiin tavannut. (Me perheenäidit elämme melkoisia ruuhkavuosia ja ystävien tapaaminen jää joskus jalkoihin.) Juttu jatkuu aina siitä, mihin on viimeksi jääty!
Kuvassa minä ja ahkera vaalityöntekijäni Kaija Eilola Seinäjoelta. Olemme Kaijan kanssa olleet monissa tapahtumissa yhdessä töitä tehden vuosien varrella. On kivaa kun ei tarvitse yksin puurtaa! Ikäeroa meillä on sen verran, että kutsumme toisiamme tyttäreksi ja äidiksi ;) Kun reilu vuosi sitten olimme yhdessä puoluekokouksessa Järvenpäässä, moni luulikin meitä oikeasti äidiksi ja tyttäreksi, sillä olemme aika samannäköisiä. Kaija muuten marssi puolueen puheenjohtajan luo ja sanoi: ”Tästä Katista kuulette vielä!” Kannustus motivoi! Tällä viikolla on ollutkin politiikkaa oikein kunnolla. Henkilöstöjaostossa pohdimme henkilöstösuunnitelmaa. Periaatteessa nyt olisi sitouduttava nollalinjaan: ei perusteta uusia virkoja kuin esimerkiksi päivähoitoon, joissa on uusia ryhmiä ja hoitajien ja lastentarhanopettajien virkoja on pakko perustaa, tai kirjastoon, joka laajenee ja näin ollen tarvitsee lisähenkilökuntaa. Kun kaupunki kuitenkin kasvaa, nollalinjahan tarkoittaa käytännössä palvelujen heikkenemistä. Useilla työpaikoilla samalla henkilöstön määrällä hoidetaan yhä useampia kaupunkilaisia. On erittäin tiukka taloudellinen vuosi. Velkaa ei saisi ottaa enempää, joten tiukkana olisi oltava. Ei ole kovin vastuullista ensin perustaa virkoja ja sitten lomauttaa koko henkilöstö pariksi viikoksi. MUTTA asia ei ole niin yksinkertainen. Joillakin aloilla, jos lisäväkeä ei palkata, joudutaan turvautumaan ostopalveluihin ja nehän ovat usein kalliimpia tai ainakin samanhintaisia kuin itse tuotettu palvelu. Se hyvä puoli siinä on, että silloin kun tarvetta ei enää ole, voidaan palvelujen osto lopettaa, kun viran- tai toimen haltijaa ei voida potkia pois, jos tarve on jatkuva. Mutta esimerkiksi lastensuojelussa tehdään nyt erittäin paljon korjaavaa työtä, joka on huomattavasti kalliimpaa kuin ennaltaehkäisevä työ. Kuinka paljon lapsiperheiden kotipalvelun työntekijät voisivat ehkäistä korjaavan työn tarvetta? Ennaltaehkäisevän työn suuntaan olisi mentävä, mutta kun ei olisi rahaa palkata uusia kotipalvelun työntekijöitä. Mistä saisi rahat siihen, että palkattaisiin uusia kotipalvelun työntekijöitä? Uskon, että ne vähentäisivät kalliimpien ja järeämpien toimenpiteiden tarvetta. Henkilöstösuunnitelma jäi pöydälle ja sen käsittelyä jatketaan maanantaina. Valtuustossa oli viime maanantaina lyhyt kokous eikä mitään maata mullistavia asioita. Hyvä niin, sillä lokakuussa käsitellään henkilöstösuunnitelmaa ja marraskuussa budjettia ja niistä riittääkin keskusteltavaa. Valtuuston talousseminaari pidettiin torstaina. Eri tulosalueilta saatiin tietoa nykyhetkestä ja pohdittiin tulevaisuuden suuntaviivoja. Karsimista täytyisi löytyä budjetista vielä. Investointipuolella on kolmen miljoonan vajaus. Lykätäänkö jotain investointia vai otetaanko lisää lainaa taas? En haluaisi kumpaakaan... Veroja korotimme juuri viime vuonna, siihenkään ei tahtoa valtuustosta löydy. Rakenteellisia uudistuksia etsitään ja toteutetaan, mutta säästöt tulevat viiveellä eikä niitä oikein ole riittävästi. Lisäksi rakenteellisia uudistuksia vastustetaan ankarasti. Hankalaa… 19.10.2010 Otinpa nyt minäkin kantaa julkisesti käytyyn maahanmuuttokeskusteluun. Kirjoitukseni ”Maahanmuuttajat - riesa vai rikkaus?” julkaistiin Ilkassa viime viikon sunnuntaina. Toisaalta ymmärrän maahanmuuttokeskustelun, jota nyt käydään: turvapaikanhakijoita on valtavasti, Suomi näyttää houkuttelevalta maalta. Perheenyhdistämiset ym. ovat joissain tapauksissa löyhin perustein tehtyjä. Turvapaikka-anomuksien käsittely kestää hurjan kauan. Maahanmuuttajien keskuudessa on turhautumista, väkivaltaa ym. Kuitenkin täytyy muistaa, että maahanmuuttajat ovat heterogeeninen ryhmä, kaikki ei päde kaikkiin. Nykyisin kaikki tummaihoiset joutuvat kärsimään ihonväristään Suomessa, kun yleinen ilmapiiri on koventunut. Seinäjoella hyökättiin maahanmuuttajien pitämään ravintolaan, ja tummaihoisten pelko lisääntyi. Monet ulkomaalaiset ovat itse kertoneet pelostaan minulle. Raamatussa ennustetaan, että ”lopun aikoina kansat nousevat kansaa vastaan” (tarkemmin sanottuna ”etniset ryhmät etnistä ryhmää vastaan”) ja juuri niinhän tässä on käymässä. Jonkinlainen uusnatsismin nousu on näkyvissä ja siitä en pidä lainkaan. Maahanmuuttopolitiikkaa täytyy tarkentaa ja parantaa, mutta ei se oikeuta jyrkkään vastakkainasetteluun suomalaiset - ulkomaalaiset. Kansainvälisyys on jo keskuudessamme, emme voi peruuttaa jo tapahtunutta kehitystä. Maassamme jo asuvilla ulkomaalaisilla on oltava ihmisarvoinen elämä. Maahanmuuttaja hakee töitä – ei saa ihonvärinsä ja vääränlaisen nimensä takia. Häntä haukutaan sosiaalipummiksi. Maahanmuuttaja saa töitä – häntä haukutaan, kun vei työpaikan suomalaisen nenän edestä. Enpä tosiaan tahtoisi olla ulkomaalainen Suomessa nyt. Niin tai näin, aina väärinpäin. Asuin lapsuudenperheeni kanssa nuoruusvuosinani useita vuosia Ruotsissa, jossa tunnetusti suomalaisia ei pidetä erityisen korkeassa arvossa. Arvo piti ansaita: kieli oli opittava salamannopeasti –sen teinkin. Epävarmuutta ei saanut näyttää, vaan oli otettava paikkansa kaveripiirissä ja harrastuksissa. Kovaa se oli, mutta eipä minua finnjäveliksi haukuttu kertaakaan. Yhden kerran kirjastokorttiini (jota säilytettiin koulun kirjastossa) oli kirjoitettu ”finne”, mutta en siitä ottanut nokkiini, totesinpa vain, etteipä tyyppi ollut uskaltanut minulle tulla sanomaan. Kovan koulun kävin, mutta sain ison ystäväpiirin, menestyin hyvin koulussa ja opin sellaisia asioita, joista on nyt hyötyä politiikan kovassa maailmassa. Oma paikkansa täytyy ottaa, sitä ei kukaan anna eikä raivaa valmiiksi. Siihen vaadittavat taidot on ensin kartoitettava ja sitten hankittava kovalla työllä. Samalla reseptillä maahanmuuttajat periaatteessa pärjäävät Suomessakin. Mutta entä jos silti haukutaan, että on vienyt suomalaisen työpaikan? Ja entä jos ei pärjääkään? Monella pakolaisella on vaikeita traumoja takanaan, useiden vuosien asuminen pakolaisleirillä, koulutuksen taso on heikko jne. Inhimillisyyttä tarvitaan maahanmuuttokeskusteluun nyt, vaikka lakeja ja käytäntöjä onkin tarvis muuttaa. Lisään vielä yhden tärkeän asian: valikoisin Suomeen lähinnä kristittyjä pakolaisia monestakin syystä: - Kristittyjä vainotaan monissa maissa. Kristittyjen vainot eivät ole vähentyneet aikojen kuluessa; he tarvitsevat suojelua. WEA:n YK:lle tekemän raportin mukaan nykyään arviolta 200 miljoonaa kristittyä kärsii jonkinasteisesta vainosta ja jopa 250 000 kristittyä menettää joka vuosi henkensä uskonsa vuoksi. Lähde: Wikipedian artikkeli - Kristityt sopeutuvat helpommin suomalaiseen (jälki)kristilliseen yhteiskuntaan muita maahanmuuttajia paremmin samojen arvojensa ansiosta. - muslimien elintavat poikkeavat huomattavasti kristittyjen elintavoista. Kuka muuttaa omia käytänteitään silloin? Raukkamaiset kristityt: ei enää uskonnollisia aamunavauksia joissakin koulussa, ei ruokarukouksia kaikissa luokissa – ja kaikki parin muslimioppilaan takia. - Muslimien pyhä sota –käsite on niin hirveä, että tappaa voi uskonsa takia ja se onkin ainoa tapa päästä suoraan paratiisiin. Heidän jumalakäsityksensä kun on niin ankara, että Allah ottaa paratiisiin kenet tahtoo, mutta jihadin, pyhän sodan kautta pääsee tuosta vain. Onko ihme, että itsemurhaiskut ovat niin suosittuja? - naisten alistettu asema kammottaa minua islamissa. Raiskaustapaukset ovat seurausta tästä. Ihmisarvo silti täytyy olla täällä asuvilla muslimeillakin, ja suurin osa heistä on rauhaa rakastavia ja useimmat heistä hyvin maallistuneita. En silti kovin isoja muslimipopulaatioita ottaisi Suomeen. Kristittyjä pakolaisia on maailmalla paljon ja muitakin kristittyjä maahanmuuttajaryhmiä, heidän ongelmansa muodostuvat huomattavasti pienemmiksi Suomessa kuin muslimien. En silti lietso vihaa muslimeja kohtaan, huomaa tämä. 10.9.2010 Syksy on ollut kiireistä aikaa. Luokanopettajan työ vaatii aina alkusyksystä paljon suunnittelu- ja valmistelutyötä, politiikassa on heti alkanut monien vaikeidenkin asioiden prosessointi ja miehelläni Janilla on kesäloman jälkeen paljon työreissuja ja kiireitä. Kaikki neljä lastamme ovat ehtineet sairastaa flunssaa ja mahatautia enkä näytä itsekään ilman flunssaa selviävän. Tähän hässäkkään osuu myös eduskuntavaalityön alku. Olen saanut tehtyä kaiken, mitä pitää, mutta joitakin ei-niin-pakollisia-juttuja on ollut pakko jättää välistä nyt. Kyllä tämä tästä rauhoittuu, onneksi. Eduskuntavaalikampanjani alkaa olla suunniteltuna. Väkeä tarvitaan monenlaisiin tehtäviin, joten saa ilmoittautua ;) Osa töistä on jo jaettu, mutta lisää väkeä tarvitaan. Vaalibudjettini on kohtuullinen, mutta ei päätä huimaava, ja sen vuoksi monet asiat tehdään talkootyönä, esimerkiksi vaaliesitteiden jako kantakaupungissa. Rahaa tarvitaan kampanjaan, ja nyt keräyslupa on jo hankittu, mutta numeroa ei vielä ole minulle asti saatu. Kun sen saan, laitan tilinumeron kotisivujeni yhteyteen. Seinäjoen kaupungin talousarviota ollaan jo pitkälle valmisteltu. Vaikealta näyttää, karsittavaa pitää löytyä. Moni kaupunkilainen varmaan vielä älähtää kun säästökohteita etsitään ja se on täysin ymmärrettävää. On kuitenkin kaikkien etu, ettemme velkaannu enää kohtuuttomasti, vaan pistämme vyötä tiukemmalle. Eri asia onkin sitten, mistä säästetään. Itsekään en tahtoisi, että lapsiperheiden ja vanhusten palveluista alettaisiin ensimmäisenä tinkiä. Mielessäni on ollut lapsiperheiden kotipalvelun työntekijöiden lisääminen Seinäjoella jo useamman vuoden ajan. Työntekijöiden määrä on nyt niin pieni, ettei läheskään kaikkia perheitä voida auttaa, jotka tarvitsisivat sairastelun tms. takia apua. Toisilla on sukulaisia apuna, toisilla ei. Ei ole kenenkään etu, että lapsiperheen vanhemmat uupuvat. Tässä taloudellisessa tilanteessa lisävirkojen perustaminen on kyllä vaikeaa, mutta kuten sosiaali- ja terveysministeriön tiedotteessa sanotaan, kotiavun lisääminen nostaa kaupungin kustannuksia aluksi, mutta osa-aikaisen tuen avulla voidaan ehkäistä myöhempää raskaampien ja kalliimpien tukitoimien tarvetta. Lokakuun alussa vietetään vanhustyön viikkoa ja siihen liittyen kirjoitin kolumnin Epariin ja se julkaistiin tällä viikolla. Se on skannattuna kotisivuillani. 21.8.2010 Kurikan markkinoilla käyty tänään vaalityötä tekemässä. Jaoin KD:n erinomaista perheohjelmaa, ja se saikin ansaittuja kehuja. (Se on luettavissa KD:n nettisivuilla www.kd.fi) Mietin kyllä aamulla, että kansanedustaja-tavoitteeni todella vaatii vaivannäköä ja uhrauksiakin. Olen valmis näkemään vaivaa tavoitteeni eteen. Mottoni on: elämä ilman tavoitteita menee hukkaan. Kun on tavoitteita, on selvä suunta, mitä kohti mennä. Totta kai levätä saa ja lomailla (niin kuin teinkin perheeni kanssa oikeastaan koko heinäkuun), mutta elämä on tosi mielekästä, kun on tavoitteita. Tavoitteita on minulla ainakin useita kerralla koko ajan, lyhyen ja pitkän tähtäimen tavoitteita ja vähän eri elämänaloilta. Millaisia tavoitteita sitten kannattaa asettaa, onkin toinen juttu. Millainen itse on luonteeltaan, siitä tavoite tietenkin riippuu. Mikä on Jumalan tahto elämässäni? Aina sitä ei ole aivan helppo tietää. Sitä ainakin itse jatkuvasti rukoilen ja kyselen, ja huomaan saavani vastauksia matkan varrella. Uskoni on suhde Jumalan kanssa, ja rukous on parhaimmillaan keskusteluyhteyttä Hänen kanssaan. Totta kai usko voi olla jollekin totena pitämistä ja rukous opittuja värssyjä, mutta minulle se ei ole riittänyt. Olen halunnut enemmän, ja se on näyttänyt olevan mahdollista. Valtuuston kokouksessa maanantaina on tulossa esille kuuma aihe: yhdistetäänkö Seinäjoen Vesi Seinäjoen Energian tytäryhtiöksi? Se on osa rakenteellisia muutoksia, joita olen itsekin ollut periaatteellisesti kannattamassa. Minun on kerrottava tulleeni hieman toisiin aatoksiin tässä asiassa. Olen lukenut selvityksiä ja sähköposteja ja olen kuunnellut monenlaisia asiantuntijoita ja näkökulmia. Monet asiat puhuvat yhdistämistä vastaan. Vaikea juttu. 18.8.2010 Olen toista viikkoa uudessa työpaikassa Pajuluoman koululla. Ekaluokkani on lähtenyt käyntiin ja oppilaat opettelevat koulun tavoille. Ihan hyvin on mennyt, vaikka työsarkaa riittääkin :) 
Lauantaina olin Peräseinäjoen markkinoilla kristillisdemokraattien teltalla. Sää oli kaunis ja ihmiset iloisia ja hyväntuulisia. Oli monia hyviä kohtaamisia ihmisten kanssa. Jaoimme 200 annosta ruispuuroa ja mustikkakeittoa (oikeastaan kälyni jakoi, itse keskustelin ihmisten kanssa).
Kuvassa minä, Bjarne Kallis ja Mauno Jouppi. Lauantaina 20.8. menen Kurikan markkinoille ja olen siellä tavattavissa aamupäivällä. 8.8.2010 Mietiskelin juuri mieheni kanssa eduskuntavaalikampanjaani. Millaista mainontaa kannattaa tehdä? Kuinka paljon ja missä ja koska kannattaa kiertää vaalipiiriä? Teimme suunnitelmia ja myös sellaisen johtopäätöksen, että aikani on hyvin rajallinen. Minulla on täysipäiväinen opettajan työ ja neljä lasta, joista kaksi pientä ja kaksi koululaista. Näihin menee aikaa. Lisäksi olen aktiivisesti mukana kaupunginvaltuustossa ja kaupunginhallituksessa sekä muissa luottamustoimissa ja nekin haluan hoitaa hyvin. Haluan myös ehtiä olla riittävästi mieheni Janin kanssa ja levätäkin täytyy joskus. On todella harkittava, miten kampanjani hoidan, että siitä tulee mahdollisimman tehokas. Vaalityössä on hyötyä ja haittaa siitä, että on ison perheen äiti. Hyötyä sillä tavalla, että todella tiedän perheiden arjesta paljon omasta kokemuksesta ja ympärillä olevien perheiden kertomuksista ja heidän elämäänsä seuranneena. Politiikassa ei ole liikaa pikkulapsiperheiden vanhempia, ja siksi uskon saavani ääniä sellaisilta, jotka itse elävät sitä vaihetta. Haittana pikkulasten vanhempana kampanjoinnissa on kuitenkin jo edellä mainitsemani ajan puute. En tahdo olla jatkuvasti iltoja ja viikonloppuja poissa, vaan viettää aikaa myös perheeni kanssa. Luulisin saavani näkyvän kampanjan aikaan joka tapauksessa, vaikka en voikaan kierrellä kaikissa mahdollisissa tapahtumissa vaalien aikaan. Tavalliset kohtaamiset ihmisten kanssa ovatkin tärkeitä nyt. Monet haluavat jutella ja vaihtaa ajatuksia. Usein ihmiset seurakunnassa ja tapahtumissa toivottavat siunausta yhteiskunnalliselle vaikuttamiselleni. Se tuntuu erityisen hienolta. Kanssani voikin tulla juttelemaan koska ja missä vain: kaupungilla, seurakunnassa, kaupassa, missä vain. Usein pikkuisista joku on mukana, joten hetket eivät aina ole erityisen rauhallisia, mutta tilanteen mukaan eletään. Usein vanhemmat ihmiset ovat huolissaan vanhusten palveluista. Niihin haluan perehtyä, kuten lapsiperheidenkin asioihin. Nämä ryhmät ovat sellaisia, jotka eivät oikein saa ääntään kuuluviin yhteiskunnassamme. Peräseinäjoen markkinoille menen ensi lauantaina, 14.8., siellä voidaan tavata. Vapaakirkollakin minua näkee useimmiten sunnuntaikokouksissa kello 17 alkaen. Muuten, tänä iltana puhun siellä koululaisille ja heidän vanhemmilleen. Tilaisuudessa siunataan koululaiset. Kerron koululaisille, millainen etuoikeus Jumalan siunaus on ja mitä se tarkoittaa. Vanhemmille puhun koulun kunnioituksesta. Lapsen on turvallista olla koulussa, kun kodin ja koulun (opettajan) yhteistyö sujuu molemminpuolisen kunnioituksen vallitessa. Jatkan tästä aiheesta myöhemmin. 1.8.2010 Ihanaa elokuuta kaikille! Elokuun tummat, samettiset yöt ja päivien pehmeä lämpö tekevät minusta elokuusta parhaan kuukauden vuodesta. Kypsyvät marjat ja hedelmät sekä kasvimaan sato lisäävät elokuun ihanuutta. Pienellä kasvimaallamme on perheellemme yllin kyllin herneitä, salaattia ja muuta, 12 marjapensastamme antavat jo hyvän sadon ja kahdessa nuoressa omenapuussammekin on jo satakunta hedelmää. Vaikka koulut alkavat ja työnikin sen mukana, elokuussa kaikilla on paljon virtaa työpäivien jälkeenkin puuhailla ulkona ja tapailla ystäviä, joten kesä vain paranee tästä vielä. Terveisiä Ruotsista tällä kertaa! Perheemme oli siellä reilun viikon reissulla lähinnä parantamassa minun ja mieheni kielitaitoa, mutta toki lomailu oli päämäärämme myös. (Olen asunut Ruotsissa neljä vuotta aikoinaan, joten ruotsin kielen taitoni on tosi hyvä, mutta vaatii päivitystä välillä.) Asuimme Vättern-järven pohjoisrannalla Askersundissa, josta kävimme Örebrossa kahtena päivänä ja mennen tullen vietimme puoli päivää Tukholmassa. Kuninkaanlinna, aarrekammio, Skansen ym. tulivat tutuiksi sekä paljon muuta. Kävimme Askersundin Missionskyrkanin jumalanpalveluksessa, jossa tutustuimme ihmisiin ja saimme myös kyläillä erään mukavan pariskunnan luona. Siellä oli aikaa keskustella Ruotsin ajankohtaisista asioista. Lehtiä luin ahkerasti mm. Vättern-järven rannalla makoillessamme ja lastemme uidessa. Minua kiinnosti kovasti, mistä Ruotsissa keskustellaan eduskuntavaalien lähestyessä (heillähän vaaleihin on aikaa enää pari kuukautta). Kyllästyin kyllä jo alkuviikosta aiheeseen, jota siellä jahkailtiin mediassa aivan sanoin kuin täälläkin: seksuaalivähemmistöjen oikeudet. Syynä oli todennäköisesti Tukholman lauantainen Pride-festivaali, mutta aihe on kyllä ollut tapetilla jo kauan, kuten täälläkin. Mittakaava Ruotsissa oli kuitenkin toinen: Siellähän homoparien vihkimisoikeus on jo ja Svenska kyrkan (luterilainen kirkko) vihkii jo homopareja. Itselleni yllätys oli kuitenkin se, että osassa vapaiden suuntienkin kirkkoja (Missionskyrkan, Pingstkyrkan, Evangeliska Frikyrkan jne.) homopareja vihitään ja siunataan. Asia kyllä jakaa todella mielipiteitä seurakunnissa. Lakiuudistusta seksipalvelujen oston sallimisesta mietitään. En vaan enää jaksa jauhaa tuosta aiheesta enempää nyt, vaihdan nyt puheenaihetta ja jatkan joskus, jos tarvis on :) Ruotsissa alennetaan eläkkeitä parhaillaan ja sekin oli puheenaiheena. Ruotsissahan on sama ongelma kuin Suomessakin väestön ikäjakauman suhteen: paljon vanhuksia, vähän työikäisiä. Se ei ole vanhusten vika, ja heidänkin oikeuksiaan täytyy puolustaa. Itse näkisin ratkaisuna esimerkiksi eläkekaton. Ylisuuret eläkkeet sotivat tavallisen kansalaisen oikeustajua vastaan, mutta minimieläkkeenkin kuuluisi olla sellainen, jolla oikeasti tulee toimeen. Työurien pidentämisestä on puhuttu monenlaista. Olennaista on ihmisen yleinen hyvinvointi: kun ihminen voi hyvin, hän jaksaa myös työskennellä. On keinotekoista vain nostaa eläkeikää, sillä työkyvyttömyyseläkkeelle joutuvat eivät välttämättä voi työkyvyttömyydelleen mitään. Mitä sitten on yleinen hyvinvointi? Yhteisöllisyyttä, hyviä, kestäviä elämänarvoja, oikeanlaisia terveysvalintoja, raittiita ja terveellisiä elämäntapoja, läheisiä ystäviä ja sukulaisia… Voimmeko me auttaa toisiamme näiden saavuttamisessa? Valinta on tietysti jokaisen oma, mutta usein jo ystävällinen yhteydenotto voi tehdä toisen ihmisen päivän paremmaksi. Maahanmuuttajakysymykset olivat Ruotsissa ajankohtaisia, niin kuin Suomessakin. Tästähän on selvästi tulossa yksi vaaliteemoista Suomessa. Olen ajatellutkin kirjoittaa kolumnin siitä aiheesta lähiaikoina, joten seuratkaa kotisivujani, sinne skannataan kolumni, kun se julkaistaan. Kunhan vain saan punaisen langan juttuuni, niin kirjoitan sen, asiaa olisi paljonkin. Kolumnissa täytyy minusta olla jokin punainen lanka, sillä en pidä kolumneista, joissa luetellaan mielipiteitä ilman, että ne punoutuvat jonkin keskeisen teeman ympärille. Teema vaan ei saa olla liian laaja, sillä kolumni ei saa olla liian pitkä. Kuka jaksaa pitkiä kolumneja lukea, vaikka ne olisivat kuinka mielenkiintoisia? 15.7.2010 Terveisiä huippuhelteisestä Saksasta! Käväisin siellä kahden poikamme kanssa veljeäni ja vaimoaan tapaamassa, jotka siis asuvat siellä nykyään. Olimme päivän Bremenissä ja joitakin päiviä Braunschweigissa. Saksan kieli tuli taas mieleen pitkän tauon jälkeen. Ihmeellistä, kuinka ”uinuva” kielitaito herää kohdemaassa nopeasti. Olen opiskellut saksaa aikoinaan 6 vuotta ja ollut ylioppilaskevään Sveitsissä au-pairina, mutta siitähän on jo aikaa. Ensimmäisenä päivänä en muistanut juuri mitään saksan kielen sanoja, pelkkää englantia ja ruotsia pyrki suustani ulos, mutta jo toisena päivänä muistin tärkeimmät asiat ja seuraavina päivinä jo keskustelin saksalaisten kanssa. Veljeni kehui etukäteen saksalaisia avoimiksi ja helposti lähestyttäviksi, ja oli täysin oikeassa. Monessa paikassa saimme jutella paikallisten kanssa, ja usein aloite oli heidän! Lapsiin he suhtautuivat erityisen ystävällisesti. 11-vuotiaalle Ilkallemme kokemus oli erityisen tärkeä, kun hän on opiskellut saksaa nyt vuoden ja sai pikkuisen kokeilla orastavaa kielitaitoaan. Kirjoitin kolumnin Ilkkaan aiheesta sukupuolineutraali avioliitto. Se on skannattuna kotisivuillani. Olen saanut paljon myönteistä palautetta siitä, mutta tiedän, että asia jakaa mielipiteitä. Olen siis sitä mieltä, että avioliitto instituutiona tulee säilyttää vain miehen ja naisen välisenä ja sillä tulee säilyä yhteiskunnallinen erityisasema. Ne, jotka liputtavat ”tasa-arvoisen”, ”suvaitsevaisen” avioliittokäsityksen puolesta (siis jotka ajavat homoparien avioliittoa), unohtavat joskus suvaita meitä, joiden arvoja kyseinen ajatus loukkaa. En mitenkään voi hyväksyä sitä, että homo- ja heteroparit olisivat samalla viivalla kun säädetään lakia avioliitosta. Ei ole kysymys mistään tasa-arvosta eikä suvaitsevaisuudesta tai niiden puutteesta vaan terveestä järjestä: onhan miehen ja naisen välisellä avioliitolla oltava erityinen asema yhteiskunnassa! Sitä paitsi, onhan homopareilla rekisteröitymismahdollisuus jo, miksi homoliittojen täytyy välttämättä olla tasan samalla viivalla heteroliittojen kanssa? On muuten aika ristiriitaista, kun kyseiseen asiaan kielletään sotkemasta uskontoa. Anteeksi vaan, koko länsimainen, hyvinvoiva, kukoistava kulttuuri ja lainsäädäntö on näihin päiviin saakka nojannut kristillisiin arvoihin ja perinteeseen. Toiseksi, homoparit itse ajavat lujasti oikeutta kirkolliseen vihkimiseen samalla kuin muutosta avioliittolakiin. Kolmanneksi, kaikki uskovat johonkin. Ateisteja on hyvin vähän, tutkitusti noin 5 % maapallon väestöstä ja hekin kyllä uskovat johonkin: sattumaan, itseensä? Luin mielenkiintoisen blogin iltalehden nettisivuilta. En ole ihan kaikista yksityiskohdista samaa mieltä, mutta kirjoitus on loistava. Laitan linkin tähän. http://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/2010/07/13/vahva-vastaus-yhteiskunnalta-suvaitsemattomille/ Muuten, joskus on kaivattu kommentointimahdollisuutta omille blogikirjoituksilleni, mutta tässä kotisivukoneessa se ei onnistu. Jaa, miksi valitsin aikoinaan tämän kotisivukoneen? Siksi, kun tämä on niin halpa… Kotisivupalautetta saa antaa kotisivujeni etusivulla olevasta linkistä ja sitä tuleekin, kiitos kannustuksesta ja rohkaisusta! Saa sinne muunkinlaista palautetta antaa, mutta eipä ole vielä tullut sellaista. 4.7.2010 Valtuusto kokoontui tällä viikolla. Äänestettiin monta kertaa, eri asioista. Karvasuo-asia äänestytti edelleen. Osa haluaisi pitää Karvasuon Honkakylän toimenpidekiellon mukana, osa haluaisi irrottaa Karvasuon erilleen, joka mahdollistaisi turvetuotannon aloittamisen aiemmin. Toimenpidekieltohan ei sinänsä vielä sanele Karvasuon kohtaloa, mutta antaa aikaa ympäristön vaikutusten arvioinnille, kaavoitukselle jne. Kaupunginhallituksen esitys voitti, eli Karvasuon alue kuuluu viiden vuoden toimenpidekiellon alle. Minusta on syytä rauhoittaa nyt tilanne ja antaa toimenpidekiellon aikana löytyä ratkaisut, mitä Karvasuolle tehdä tai olla tekemättä. Myös Koura – Keski-Nurmon alueen toimenpidekielto äänestytti valtuustoa. Osan mielestä toimenpidekielto kaavoitusta varten on liian laaja ja liian pitkä. Minusta alueella on tarve kunnolliselle kaavalle ja siksi olen sitä mieltä, että toimenpidekielto voidaan alueelle tehdä. Eihän kaavoituksessa kuitenkaan välttämättä mene viittä vuotta, vaan toimenpidekielto voidaan purkaa aiemminkin. Jos toimeenpanokieltoa ei kaavoituksen aikana ole, voidaan helposti pilata alue epäjohdonmukaisella rakentamisella. On ekologista ja järkevää kaavoittaa koko alue nyt. Alue on vetovoimaista, kaunista maaseutumaista asuinaluetta, jossa on kaksi kouluakin. Kirjasto tarvitsee lisärahaa uuteen rakennukseensa taas. Siitä äänestettiin myös, annetaanko lisärahaa. Olen sitä mieltä, että on väärin ylittää jatkuvasti budjetti, mutta kun hanke on käynnissä ja on päätetty esim. lastenosaston siirtämisestä uuteen osaan, joka lisäsi rakennusalaa ym. syitä lisäbudjettiin, äänestin lisämäärärahan puolesta. En silti periaatteessa kannata lisävelkaantumista, sille on jotain pakko tehdä. Monitoimiareenasta (lue:luisteluhallista) puhuttiin kaavamuutoksen yhteydessä ja siitäkin äänestettiin. Osa (minä mukaan lukien) oli valmis laittamaan pöydälle kaavamuutoksen, joka mahdollistaisi monitoimiareenan rakentamisen. En oikein ole vakuuttunut kaavamuutoksen järkevyydestä ja kiireestä nyt, kun monitoimiareenan rakentamispäätöstä ei edes ole vielä tehty. Minusta pitäisi ensin tietää, mitä Jouppilan alueelle on tarkoitus tulevaisuudessa rakentaa ja vasta sitten hyväksyä kaava. Tässä taloudellisessa tilanteessa painaisin mieluummin jarrua kuin kaasua monumentaalisen kokoiselle monitoimiareenalle. Talouden kehittämistoimikunnan esityksistä keskusteltiin. Käytin ryhmämme puheenvuoron, jossa sanoin, että on tärkeää kulkea nyt avoimella asenteella: olisivatko talouden kehittämistoimikunnan esitykset sellaisia, joita valtuusto on kuuluttanut kysellessään rakenteellisten muutosten perään? Kaupunkimme velkaantuu ja sille tarvitsee tehdä jotain. Säästöihin ollaan suhtauduttu nuivasti, mutta rakenteellisia uudistuksia haluttu. Nyt niitä olisi tarjolla, hyväksymmekö ne? Vanhaan ei ole paluuta, taloudellinen tilanne on oleellisesti muuttunut. Jotain täytyy tehdä! Pikkukoulujen lakkauttamisesta puhuin sen verran, että minusta täytyy huomioida kylän kasvu ja kehitys. Jos kylä kasvaa ja on elinvoimainen, ei voida kiirehtiä 2-opettajaisen koulun lakkauttamista. Toisissa kylissä taas ei nuorta väkeä juuri ole, ja silloin koulun lakkauttaminen on eri asia. Valtuuston kokous on netissä www.seinajoki.fi Puheenvuoroni löytyy pykälästä ”Talouden kehittämistoimikunnan esitykset” 23.6.2010 Pari päivää järvellä teki terää. Oli kauniita, lämpimiä päiviä, jotka vietin mökkirannassa lasten leikkejä seuraten, auringosta nauttien ja toki itsekin uiden ja saunoen. (Emme omista mökkiä, mutta saamme silti silloin tällöin nauttia mökkielämästä ystäviemme ja sukulaistemme ansiosta.) Usein kesä on poliittisesti aika tapahtumaköyhää aikaa, mutta nyt ei ole ollut, kun pääministerikin juuri vaihtui. Mari Kiviniemi on joutunut kaikenlaisen arvostelun (negatiivisen ja positiivisen) kohteeksi vähän joka elämänalueellaan. Suhteettoman paljon arvostelu on kohdistunut hänen persoonaansa ja ulkonäköönsä. Onko niin, että naispoliitikkoja arvostellaan enemmän kuin miehiä? Luulen, että naispoliitikolta vaaditaan enemmän itseluottamusta kuin miehiltä, sillä julkisuus vaikuttaa aika armottomalta välillä. Hyvin Mari on pärjännyt. Kokoomuslaiset tekivät puoluekokouksessaan aloitteen sukupuolineutraalin avioliiton eteenpäinviemiseksi. Spekuloin heti, että nyt taittuu Kokoomuksen nousu ja väkeä häipyy Kokoomuksesta. Kokoomushan on ollut tähän asti kolmesta suuresta puolueesta arvoiltaan konservatiivisin, mutta otti nyt selkeän askelen arvoliberaalimpaan suuntaan. Gallupit todistivatkin hyvin pian Kokoomuksen kannatuksen roiman laskun. Arvelenpa yhtenä syynä olevan juuri tuon liberaalin suunnan. Arvelin kristillisdemokraattien kannatuksen hieman nousevan sen jälkeen, mutta niin ei käynyt ainakaan tuon gallupin mukaan, vaan sen sijaan perussuomalaiset nostivat kannatustaan. Eikö KD osaa tuoda ohjelmaansa kunnolla esiin? Ongelmanahan pienillä puolueilla on heikko medianäkyvyys. Osittain se on varmasti niiden omaakin syytä, mutta suurin syy on se, että media ei oikein tahdo noteerata pieniä puolueita. (Perussuomalaisten Timo Soini tosin on ollut vuosikausia median lemmikki.) Poliittisilla toimittajilla tuntuu olevan täysi työ suurten puolueiden kanssa, eikä pienten puolueiden ohjelmille riitä aikaa. Se on sääli demokratian kannalta. KD:n edustajilta kysellään aborttikysymyksistä, viinaverosta ym., olivat vaalit mitkä tahansa. Kyllä meillä olisi sanottavaa moneen muuhunkin asiaan. Vihreiltä kysytään: ”Niin, vastustat ydinvoimaa?”, oli se ajankohtainen asia tai ei ja vaikka ihmiset kuinka tietäisivät vihreiden vastustavan sitä ja vaikka edustajilla olisi muistakin asioista sanottavaa. Minua vaivaa tuo sukupuolineutraalin avioliiton ajatus niin paljon, että varmaan kirjoitan siitä kolumnin johonkin. Silläkin uhalla että saan leiman otsaani ja muusta asiasta ei sitten vaalityössäni paljon kysellä… 10.6.2010 Kesäloma alkoi minulla ja kahdella koululaisellamme. Mieheni Jan pitää myös muutaman päivän loman tässä alkukesällä ja loput myöhemmin. Haikeaa oli jättää Kouran koulu vuoden jälkeen, kun oppilaiden ja työkavereiden kanssa oli koettu monenlaista vuoden aikana. Opettajan työ on siitä mielenkiintoista, että työkaluna on oma persoona ja oppilaiden kanssa muodostuu yhtä monta erilaista ihmissuhdetta kuin on oppilaitakin. Oppilaiden ja työkavereiden antamien kukkien, lahjojen ja korttien kanssa tulin kotiin vähän ”takki tyhjänä”. On kyllä tosi mukavaa mennä elokuussa vakituiseen virkaan uudelle Pajuluoman koululle, joten turha taaksepäin on nyt vilkuilla. Haapaluomalla hyvästeltiin jo maanantaina 31.5. koulujen välisten maastojuoksukisojen jälkeen. On ollut ihan hyvä lukuvuosi. Raskaita aiheita on nyt blogiini tulossa, kun mielessä on kaksi asiaa: Helsingin vapaa-ajattelijoiden tempaus ja Israelin tilanne. Vapaa-ajattelijathan järjestivät tempauksen, jossa he vaihtavat Raamattuja, Uusia testamentteja ja muuta hengellistä kirjallisuutta PORNOLEHTIIN (!). Tarja Koivumäki Vapaa-ajattelijoista perusteli tätä näin: ”Seksuaalinen vapautuneisuus ja avoin suhtautuminen seksiin kulkevat käsi kädessä yksilön oikeuksien, liberalismin ja tasa-arvon kanssa”. Itse ajattelin, että miten voi olla mahdollista jakaa pornolehtiä ja puhua tasa-arvosta, kun nämä juuri ovat näkemykseni mukaan ristiriidassa keskenään? En voi käsittää. Muutenkaan en ymmärrä, kuinka joku voi väittää Raamattua seksuaalisesti kielteiseksi. Joka niin väittää, ei ole lukenut Raamatusta maailman kauneinta rakkauslaulua, Laulujen laulua. (Se löytyy Raamatun Vanhasta testamentista. Vanhassa käännöksessä sen nimi on muuten Korkea Veisu.) Kuningas Salomon ja hänen rakastettunsa puhuvat rakkaudesta sivutolkulla niin kauniisti, että suosittelen kaikkia lukemaan Laulujen laulun. Siteeraan tässä lempikohtani, josta on sävelletty laulukin, jota kuuntelen työmatkoilla usein: ”Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten, pane sinetiksi ranteesi nauhaan. Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki. Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa, virran tulva ei vie sitä mukanaan. Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat rakkauden hinnaksi, hän saisi vain toisten pilkan.” Laul. 8: 6-7. Liberalismiahan tuo ei kyllä ole, enkä sellaista kannatakaan. Sitoutuneisuus ei sovi kaikkien nykyiseen, sitoutumattomaan elämäntyyliin, sillä ”sido minut sinetiksi sydäntäsi vasten” kuvastaa syvää sitoutumista. En kannata ihmissuhteita, joissa toisen kanssa ollaan niin kauan kuin se antaa jotain, ja kun se ei enää anna, ”kasvetaan erilleen” eli erotaan. Sellainen rakkaus, mitä Raamatussa kuvaillaan, on minusta hyvin tavoittelemisen arvoista. (Tietenkin avioeroja tulee erilaisista, traagisista syistä, enkä ota kantaa nyt sellaiseen, vaan periaatteelliseen sitoutumattomuuteen.) Laulujen laulussa on myös monia eroottisia kohtia, joita vain harvat ovat näköjään lukeneet. Siksi minua loukkaa väite Raamatun seksuaalikielteisyydestä. En ikinä vaihtaisi rakasta Raamattuani johonkin iljettävään pornolehteen, koska se rakkaus, mitä pornolehdissä esitellään, on irvikuva kauniista rakkaudesta ja erotiikasta. Sitten toinen aihe: Viime päivinä Israel on saanut taas tuomion lähes kaikissa tiedotusvälineissä toimistaan. Iltalehti teki poikkeuksen ja julkaisi Juho Rissasen kolumnin, jossa kirjoittaja valottaa myös Israelin näkökulmaa. On muotia tuomita Israel ja katsoa suopein silmin vain Hamasin toimia. Lainaan koko kolumnin tähän: Fakta on se, että laivalla tapahtui yhteenotto Israelin kommandojen ja turkkilaisten "avustustyöntekijöiden" välillä. Useita ihmisiä sai surmansa. Siitä ollaan kuitenkin monta mieltä, kumpi rähinän aloitti. Israel oli varoittanut laivoja saapumasta alueelle. Selkeää varoitusta ei kuunneltu. Israel pysäytti laivan ja iskujoukot valtasivat sen. Videokuvilla näkyy, kuinka sotilaita vastaan hyökättiin. Jos väkivaltaa ei olisi turkkilaisten taholta käytetty, eivät israelilaiset olisi todennäköisesti ampuneet laukaustakaan. Maltti olisi ollut avustustyöntekijöillä valttia, mutta sitä heiltä ei tässä tapauksessa valitettavasti löytynyt. Juutalaisten ja palestiinalaisten välinen kärhämä on jatkunut nykyisen Israelin alueella jo vuosisatojen ajan. Hämmentävintä siinä eivät enää edes ole molempien osapuolten tekemät jatkuvat iskut toisiaan vastaan vaan se, että ihmiset, jotka eivät asiasta mitään ymmärrä tai tiedä, valitsevat puolensa vain tunteiden perusteella tai sen vuoksi, mikä sattuu olemaan milloinkin muodikkainta kuuntelematta lainkaan toisen osapuolen mielipiteitä. Kaikkein röyhkeintä on Israelin toimien vertaaminen natsi-Saksaan, kuten viime aikoina monissa mielenosoituksissa on tehty. Tämä ei voisi olla kauempana totuudesta. Miksi ihmiset haluavat loukata israelilaisia pahimmalla mahdollisella tavalla? Jos he ovat oikeasti rauhan puolella, kannattaisi varmasti vastapuoltakin kuunnella asiallisesti ja unohtaa järjettömän natsi-kortin pelaaminen, turha syyttely ja suoranainen provosointi. Huolestuttavaa on myös tällä hetkellä erityisesti Euroopassa muodissa oleva Israelin vastainen mieliala. Myös suoranainen juutalaisviha on nostanut monessa Keski-Euroopan maassa jälleen ikävästi päätään ja antisemitistiset rikokset ovat lisääntyneet. Israel on tehnyt historiansa aikana monia virheitä. Se on päivänselvä asia. Se ei kuitenkaan ole pelkästään yksin syyllinen palestiinalaisten tämänhetkiseen surkeaan tilaan. Siitä voidaan syyttää osittain myös keskenään jatkuvasti nahistelevia palestiinalaisryhmittymiä sekä muita arabimaita, joille Israelin ja palestiinalaisten välinen jatkuva konflikti on poliittisesti tärkeää. Näin ne varmistavat muun muassa sen, että maailman sympatiat ovat pitkälti niiden puolella. Kaiken lisäksi Israel tukee jatkuvasti humanitäärisesti itse palestiinalaisia. Nämä ovat kuitenkin näköjään asioita, joita ei varsinkaan Euroopassa tällä hetkellä haluta tai pystytä ymmärtämään. Vaikka Israelin ja palestiinalaisten tilanne voi tuntua joskus suomalaisesta näkökulmasta kaukaiselta, on se tärkeä koko maailman ja myös meidän kannaltamme. Sen lisäksi, että alueen tapahtumat heijastuvat väistämättä koko maailman poliittiseen ja sotilaalliseen tasapainoon, on Israelin tilanteella myös paljon symbolista arvoa. Jos nämä kaksi kansaa eivät opi elämään rauhassa keskenään, mitä toivoa meillä muilla sitten on? Pohjois-Irlannissa onnistuttiin saamaan lopulta aikaan rauha eri uskontokuntien välille, vaikka se ei tuntunut moneen vuoteen mahdolliselta. Mahdoton tavoite saavutettiin. Monet pitävät Israelin tilannetta yhtä mahdottomana. Sitä se ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi Nobel-palkitun rauhansovittelijan Martti Ahtisaaren nimeä on väläytelty Israelin ja palestiinalaisten kimurantin tilanteen ratkaisijaksi. Tämä on hyvä ajatus. Meidän tulee oppia välittämään toisistamme, rakastamaan toisiamme ja elämään rauhassa. Niin kauan, kun tuomitsee yksipuolisesti vain Israelin toimet, on turha esittää itsetyytyväistä rauhanrakentajaa tai ihmisoikeusaktivistia. JUHO RISSANEN Sellaisia juttuja tällä kertaa. Palautetta saa antaa kotisivupalautteen kautta ja todennäköisesti sitä tuleekin. Tiedostan, että kirjoitin aroista aiheista ja moni ei ole samaa mieltä kanssani, mutta tiedän hyvin monen olevan. Monet ovat lehtien mielipidepalstoilla valottaneet asiaa eri näkökulmasta kuin tiedotusvälineet. Tiedotusvälineet ovat välillä hyvin yksipuolisia, muistammehan olla kriittisiä? 1.6.2010 Aika kauan on vierähtänyt viimeisestä blogin päivityksestä. Tämä loppukevät on opettajan työssä aina melko työntäyteistä: kokeiden korjaamiset, todistusten miettimiset ja kirjoittamiset, seuraavan lukuvuoden suunnittelu ym. varsinaisen opetustyön ohella. Vaikka minulla on ollut tänä vuonna vähän tunteja, on työtä ollut ihan riittävästi. Pienet aloittivat syksyllä hoidon ja heistäkin huomaa loman tarpeen. En ole kirjoitellut kolumnejakaan nyt pitkään aikaan. Kirjoittaminen tarvitsee oman rauhansa, ja sitä ei nyt ole ollut. Nyt minulla on kyllä hyvä aihe mielessä, katsotaan, jos siitä syntyisi jotain vaikka ensi viikolla. Isommat lapset menevät muutamaksi päiväksi Vapaaseurakunnan lastenleirille, sopiva alku kesälomalle. Ilkka-lehti kyseli jokin aika sitten valtuutetuilta mielipidettä taidemuseosta Seinäjoelle. Juttu julkaistiin sunnuntain lehdessä. Taidemuseostahan on puhuttu tosi kauan, mutta eipä ole nytkään ajankohtainen vielä. Taloudellinen tilanne on sellainen, että on pakko huolehtia peruspalveluista ja pyrkiä lopettamaan velanotto. Taidemuseohan olisi sinänsä maakuntakeskukseen aivan tarpeellinen, mutta kun rahaa ei nyt ole… Seinäjoella on valtavan suuret investointitarpeet ja sen myötä keskimääräistä suurempi velka asukasta kohti. Nyt velanottoa on syytä hillitä. Toivottavasti taidemuseo jossain vaiheessa perustetaan. Pohjalainen-lehti taas kysyi pari kysymystä ja sitä juttua en ole vielä nähnyt julkaistavan lehdessä. Sieltä kysyttiin, mitä mieltä olen isoäitien käännyttämisestä maasta ja kerjäämisestä. Isoäitejä ei mielestäni ole tarpeen käännyttää, sillä heidän on hankala pärjätä kotimaassaan ilman perhettä, joka on Suomessa. Kerjäämistä tulisi mielestäni rajoittaa, mutta se ei ratkaise itse ongelmaa. Todennäköisesti se muuttaisi muotoaan esimerkiksi aggressiiviseksi kaupusteluksi. Toiseksi kerjäläisiä todennäköisesti houkutellaan tänne väärillä mielikuvilla. Asia on EU:n tasoinen ja kuuluisi ratkaista yhdessä muiden valtioiden kanssa. Perustin Facebookissa ryhmän Kati Nummensalo eduskuntaan 2011. Jäseniä siinä on nyt vähän vajaa 100. Ihan hyvä alku! Muutenkin olen todella iloinen kaikesta kannustuksesta, jota olen saanut monelta suunnalta. Olen saanut hyviä neuvoja ja vinkkejä, joista on oikeasti hyötyä. Lisäksi neuvot ovat mielestäni myös kannustusta. Varsinaista tukiryhmää en ole vielä kasannut, ja vaalipäällikkökin on vielä hakusessa. Vaalipäälliköllä pitäisi olla kokemusta vaalityöstä, aikaa, innostusta ja vähän vaikka mitä. Mistä sellaisen löytää, on nyt vielä auki, enkä ole edes kysynyt vielä ketään. Joka tapauksessa ylin vaalipäällikköni jo kuntavaaleissa oli Jumala, jolta aina saan kysyä neuvoja rukouksessa. Hän todella vastaa rukouksiin! Hän on viisauden alkulähde ja ilman Hänen viisauttaan ja apuaan en haluaisi edes politiikassa olla. Minusta oli kiva lehtijuttu Ilkka-lehdessä pari viikkoa sitten ja sama juttu julkaistiin Pohjalaisessa otsikolla ”Nummensalo ehdolle eduskuntaan”. Se oli kivasti kirjoitettu ja valoisa kirjoitus, kiitos toimittaja Marjalle! Nyt lähden sulattamaan pakastinta ja kääntämään kasvimaata, palataan! 16.5.2010 Helteinen, pidennetty viikonloppu takana. Torstai ja perjantai olivat vapaapäiviä helatorstain takia ja kun hellekin alkoi, tuntui kuin kesäloma olisi alkanut! Oli synttärit, häät ja muita ystävien tapaamisia, joten kiva lomanen oli. Huomenna kuitenkin alkaa taas arki ja normaali koulutyö sekä luottamustoimet. Kyllä arkeenkin taas pääsee nopeasti kiinni. Huomenna kaupunginhallituksessa onkin pitkä lista asioita. Yksi on talouden säästötoimet. Seinäjoella erikoissairaanhoito on tullut maksamaan budjetoitua enemmän ja jotta lainamäärää ei jouduttaisi kasvattamaan, tehdään reilun kolmen miljoonan eli yhden prosentin säästöt toimintakuluista. Niistä ja jatkotoimenpiteistä keskusteltiin hallituksen talousseminaarissa Törnävän kartanolla maanantaina. Kun säästöjä täytyy löytyä, sekä päättäjillä että kansalaisilla tulee ensireaktiona helposti ajatus, että ”omalta” sektorilta ei voida säästää, mutta muualta voidaan. ”Oma” sektori voi tarkoittaa alaa, jolla työskentelee tai jonka muuten tuntee hyvin. Aika vaikea on tietysti löytää säästökohteita juuri miltään alueelta, mutta onhan niitä löydyttävä. Samaa mieltä ollaan siitä, että lainamäärää ei voida kasvattaa, vaan menoja on yksinkertaisesti pienennettävä. Ainakin itse yritän ajatella kokonaisuutta ja toisaalta tasapuolisuutta. Yksi säästökeino, joka on jo käytössä, on lyhytaikaisten sijaisten palkkaamisen rajoittaminen. Siitä tulee erityisesti opetusalalla palautetta aika paljon (negatiivista), mutta olen ainakin itse yrittänyt saada ihmiset ymmärtämään, että tämä oli ainoa säästökeino, joka kohdistui henkilöstöön viime syksynä. Paljon järeämpiäkin konsteja on, mutta niihin ei onneksi jouduttu. Seinäjoki on selviytynyt lamasta erittäin hyvin, tutkimuksen mukaan jopa toiseksi parhaiten heti Helsingin jälkeen, kun isoja kaupunkeja verrataan. Siksi meillä ei ole kovin suurta hätää varsinaisesti, mutta haasteita riittää silti. Kaupunkiimme muuttaa koko ajan uutta väkeä, joille tarvitaan palveluja ja investoinnit täytyy saada jotenkin maksettua. Toisaalta vanhusväestön osuus kasvaa ja heidän hoivapalveluihinsa tarvitaan rahaa. Ei tästä mikään helppo vuosi ole tulossa. Keskiviikkona olin Mahdollisuuksien torilla paneelikeskustelussa, aiheena Ilmastonmuutos. Lisäksi olin istuttamassa puuta kaupungin 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. KD:lla oli teltta, jossa paistettiin luomulättyjä. Niitä menikin kaupaksi niin paljon kuin ehdittiin paistamaan. (Kiitos paistajille ja muille teltalla olleille sekä kaikille keskustelemaan tulleille; oli mielenkiintoisia ja rakentavia keskusteluja!) Kuvia paneelikeskustelusta ja KD:n kojusta ja ihmisistä on Seinäjoen KD:n kotisivuilla uutisissa. Siellä on myös kuvia Rollaattorimarssista johon osallistuimme viikko sitten. 2.5.2010 Valtuuston kokous pidettiin tällä viikolla Ylistaro-talolla. Ihan kiva idea sinänsä järjestää valtuuston kokous yhdistyneen kunnan uudessa kaupunginosassa, mutta oli hiukan hankalaa. Jouduin peräpenkkiin, josta ei nähnyt eikä kuullut oikein mitään ja puheen pitäminen oli vaikeaa toisten selän takana ilman mikrofonia. No, meni se näinkin, mutta tuli ikävä omaa valtuustosalia mikrofoneineen ja puhujanpönttöineen. Pidin kristillisdemokraattien ryhmäpuheen henkilöstötilinpäätöksestä. Sen voi kuunnella netistä, jos kiinnostaa www.seinajoki.fi → oikealla valtuuston kokoukset netissä. Kokouksen voi katsoa pykälittäin tai kokonaisuudessaan. Kirjoitin puheeni osittain ja jos löydän sen vielä, liitän kotisivuilleni sen. Henkilöstötilinpäätös puhutti valtuustossa enemmänkin. Onhan Seinäjoella lähes 3000 työntekijää ja heidän tekemisillään ja johtamisellaan on suuri merkitys. Demokratia-hankkeen osallistujia, Nurmon lukiolaisia oli seuraamassa meitä muutamaa valtuutettua ryhmäkokouksissa ja valtuustossa. He myös kyselivät kysymyksiä ennen kokousta, kuten mikä on kivaa / vaikeaa politiikassa, miksi on lähtenyt mukaan jne. Minulla oli kaksi ohjattavaa opiskelijaa ja heitä tämä kunnallispolitiikka tuntui selvästi kiinnostavan. Epariin kirjoitin kolumnin nuorten aikuisten eläköitymisestä pari viikkoa sitten. Kolumni on skannattuna kotisivullani. Blogini on jäänyt hieman vähemmälle huomiolle viime aikoina, koska olen kirjoitellut ja puhunut ahkerasti muualla. Koetan aina osan niistä laittaa kotisivuilleni, kannattaa seurata niitäkin. On ollut kiva kuulla, että näitä sivuja luetaan aika ahkerasti! Kotisivupalautettakin tulee aina silloin tällöin, laittakaa vaan palautetta tulemaan, kysymyksiä ja kommentteja! KD:n Seinäjoen johtokunta piti tehokkaan kokouksen torstaina. Melkein kaikilla oli kiire, mutta saatiin paljon asioita päätökseen. KD:lla on hyvä henki ja meno nyt päällä, innokkaita vastuunkantajia löytyy, ystävyyttä tekemisessä on ja hyviä ideoitakin putkahtaa välillä esiin. Meillä on hauskaa tehdä töitä yhdessä, se on minusta puheenjohtajana tärkeää. Kuka jaksaa näitä töitä tehdä, jos se ei ole hauskaa? Hauskuus ja tehokkuus ovat minusta jopa kytköksissä toisiinsa. Tässä kokouksen satoa: Lauantaina 8.5. kristillisdemokraatit järjestävät rollaattorimarssin, toisin sanoen ulkoiluttavat vanhuksia Simunanrannan vanhainkodissa kello 10.30 alkaen. Sinne! Keskiviikkona 12.5. Seinäkuun Yössä KD:lla on teltta Kauppatorilla kello 15-20. Kojullamme myydään muurinpohjalättyjä ja kukkalannoitteita, järjestetään arvauskilpailu ja pidetään esillä KD:n ekokonservatismi-teemaa. Olen teltalla sen minkä ehdin, sillä aion myös mennä kansalaisopiston kahvioon vastailemaan kansalaisten kysymyksiin ja istuttamaan puuta Olavi Pihan puistoon Seinäjoen kaupungin 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Valtuuston puheenjohtaja istuttaa puun, me muut katsomme ;) Seinäkuun yössä nähdään! 10.4.2010 Kävin tänään esittäytymässä Kauhajoen kristillisdemokraateille. Paikallisosasto on siellä aika pieni, mutta saimme hyvän keskustelun aikaan. Puhuimme kyläkouluista pitkän tovin. Kun oppilasmäärä vähenee, täytyy tehdä vaikealtakin tuntuvia ratkaisuja, kun mietitään, mitä kyläkouluja säilytetään ja mitä lakkautetaan. Vaa'assa painaa välimatka seuraavalle koululle, oppilasennuste, kunnan taloudellinen tilanne ja monet muut seikat. Kauhajoellahan lakkautettiin vasta kolme koulua ja siksi aihe on Kauhajoella ajankohtainen. Puhuimme toki muistakin asioista, kuten omaishoitajien tilanteesta, laitoksessa hoidettavien vanhusten muutto-oikeudesta, perhevapaauudistuksesta ym. Keskustelu jatkui kun tulin kotiin. Meille tuli viikonloppuvieraaksi lintutieteilijä, dosentti Lennart Saari. Hän on myös kristillisen luononsuojelujärjestö A´Rochan puheenjohtaja Suomessa. Keskustelimme mm. energiavaihtoehdoista. Pohdimme, mikä olisi Suomessa järkevää energiapolitiikkaa. Soitahan Suomessa on valtavasti, ja turve on erittäin käyttökelpoinen polttoaine. Mutta ongelmansa silläkin. Turvehan ei ole uusiutuvaksi luokiteltu polttoaine. Turpeen nostoon vaikuttavat nostokauden sääolot ja esimerkiksi toissa talvena sen pelättiin loppuvan kesken voimalaitoksilla, mutta talvi olikin leuto. Lisäksi turvevoimaankin liittyy ns. NIMBY-ilmiö (niinkuin kaikessa muussakin energiantuotannossa) eli Not In My Backyard – ”ei minun takapihallani”. Mitään energiaahan ei haluta tuottaa lähellä omaa asumusta. Saattaisipa minunkin poliittinen urani saada surkean lopun, jos alkaisin vaatia, että Paukanevalta tuosta läheltä alettaisiin nostaa turvetta. (Paukaneva on virkistysalueena aika suosittu pitkospuineen ja nuotiopaikkoineen.) Sain kutsun KD:n puoluevaltuuston kokoukseen (olen varajäsenenä puoluevaltuustossa). Se tietää Helsingin keikkaa ensi lauantaina, ihan mielenkiintoista. 27.3.2010 Joskus politiikka ärsyttää ja väsyttää. Se on kuin köydenvetoa: toiset toisella, toiset toisella puolella ja vahvin tai monilukukuisin porukka voittaa. Olin voittajien puolella maanantain valtuustossa, mutta yhtään en osaa siitä iloita, sen verran ärsyttävä ja rasittava koko päivystyskeskusjupakka oli. Kaikki eivät varmaan edes kunnolla tienneet, mistä oli oikein kysymys, niin monenlaisia asioita vedettiin keskusteluun mukaan. Tai sitten tahallaan otettiin esille sivuseikkoja, vaikkapa vain populismin vuoksi. Kristillisdemokraattien kaksihenkinen ryhmämme jakaantui kahdelle kannalle ensimmäistä kertaa, mutta se ei haittaa. Tiukat ryhmäkuripäätökset eivät ole oikein, ihmisten pitää saada muodostaa oma kantansa asioihin. Valtuuston kokous kesti lähes puoleen yöhön. Jos jotakuta kiinnostaa katsella sitä jälkeenpäin, se löytyy Seinäjoen kotisivuilta, hallinnon ja kaupunginvaltuuston kohdalta. Pidin kaksi ryhmäpuhetta. Ensimmäisen pidin Lastensuojelusuunnitelmasta ja sain luottamuksen sekä omasta Kristillisdemokraattien ryhmästä että Kokoomuksen ryhmästä pitää sen molempien ryhmien yhteisenä ryhmäpuheenvuorona. Kirjoitin puheen etukäteen ja liitin sen kotisivuilleni, jossa se on nyt luettavissa. Toisen ryhmäpuheen pidin Y-talon päivystyskeskusasiasta. Siitä en nyt jaksa kirjoittaa sen enempää, olen aikaisemmin kirjoittanut siitä blogissani. Kommentoin valtuustossa myös erityisopettajien palkkaamista. Se on oikein hyvä asia. Hieman kuitenkin mietityttää avustajien määrän vähentäminen. Kysyin myös uuden kirjastotalon lasisesta julkisivusta, miten mahdollinen lintuongelma hoidetaan (lasiseiniin usein törmää lintuparvia, mutta kaupunginarkkitehdin mukaan lasi on säteiltä suojassa eikä lintuongelmaa pitäisi tulla). Kirjoitin jo viikkoja sitten Opettaja-lehteen, mutta kirjoitus julkaistiin vasta nyt. Ajattelin ensin, että harmi, kun se julkaistiin vasta nyt, kun se ei enää ole niin ajankohtainen, mutta STT julkaisi juuri uutisen, jonka luettuani asia onkin hyvin ajankohtainen. Kysymys on lasten liian varhaisesta seksuaalisesta heräämisestä mainosten, TV-ohjelmien ym. vuoksi ja heidän suojelemisestaan. Kirjoitus on skannattuna kotisivuillani. Olen jo saanut siitä hyvää palautetta. Olin kuluneella viikolla Isossakyrössä puhumassa ajatuksistani KD:n paikallisosaston kevätkokouksessa. Vastaanotto oli hyvin lämmin ja myönteinen. Saan varmasti tukea eduskuntavaalikampanjaani sieltä päin. Parasta, mitä he jo nyt lupasivat tehdä, on rukoilla puolestani. Lähiaikoina menen Kauhajoelle samoissa merkeissä. Tukijoukkojen kokoamisessa on oma työnsä, mutta se kannattaa. Minua tunnetaan aika vähän vielä maakunnassa, joten sinne täytyy auton nokka suunnata aika ajoin. Kävin tänä aamuna tuomassa kaupungin tervehdyksen Pohjanmaan oppaiden aluekokouksessa Seinäjoki-salissa. Puhuin Seinäjoesta ja omia kokemuksia oppaiden hyvästä työstä, kuinka 16-vuotiaana tyttönä erään oppaan esittelemänä Alvar Aalto -keskus heräsi henkiin minulle. Kaupunginhallitus siirtyy sähköiseen kokouskäytäntöön ensi viikosta alkaen. Sain oman kannettavan tietokoneen ja opastuksen tällä viikolla. Täytyisikin lukea illalla maanantain kokouksen esityslistaa ja se on jo sähköisessä muodossa. Luin itse asiassa juuri yhden romaanin saadakseni ajatukset pois politiikasta, nyt voi taas kääntää ajatuksia toiseen suuntaan. (Ikkunanpesua minun olisi pitänyt tehdä, mutta romaanin lukeminen oli nyt aivan välttämätöntä :) 13.3.2010 Sain vakituisen luokanopettajan viran! Valmistuin luokanopettajaksi peräti 13 vuotta sitten ja tein luokanopettajan sijaisuuksia ensin Oulun, sitten Raahen seudulla. Sieltä muutimme Nurmoon ja parin vuoden jälkeen Seinäjoelle. Syntyi lapsia perheeseemme ja halusin hoitaa heitä kotona ja olinkin kotiäitinä yhteensä yhdeksän vuotta, neljän lapsen kanssa. Luokanopettajan työkokemusta kertyi pätkittäin lasten syntymien väleissä. Sain aina pitkiä määräaikaisia työsuhteita, mikä on hyvä asia, mutta vakituisen viran saaminen Seinäjoella on ollut kyllä todella hankalaa. Hakijoita on joka vuosi todella paljon. Nyt tärppäsi uudelle Pajuluoman koululle, jossa saan aloittaa ekaluokan ja kehittää työn ohessa osittain ruotsinkielistä opetusta. Hakijoita tuohon Pajuluoman virkaan oli peräti 104, joten olen kyllä iloinen tuosta virasta! Nyt talomme on täynnä lahjoja ja kukkia, kiitos niistä! Työ Pajuluomalla alkaa 1.8. ja 31.7. asti minulla on työsopimus Kouraan ja Haapaluomalle. Eduskuntavaaliehdokkaita aletaan tosissaan kalastaa Etelä-Pohjanmaan vaalipiirissäkin. Kristillisdemokraatit etsivät Etelä-Pohjanmaalta reilut kymmenen ehdokasta ja loput Keski-Pohjanmaalta. Istuva kansanedustaja Bjarne Kallis Kokkolasta on jo ilmoittautunut lähtevänsä mukaan ja minähän olen päättänyt jo aiemmin lähteväni kisaan. Tavoitteena piirillä on kaksi kansanedustajan paikkaa. Aion tehdä tosissani vaalityötä, katsotaan, mihin se riittää! Olen saanut jo pesämunaa vaalikassaankin, ihan yksityishenkilöltä ja täysin pyytämättä! Rohkenen piakkoin laittaa kotisivuilleni tilinumeron, johon voi halutessaan laittaa rahaa.Työhän on yhteistä, mutta antaminen täysin vapaaehtoista. Rahaahan eduskuntavaaleissa tarvitaan mainoskuluihin, kulkemiseen, valokuvauksiin, tarjoiluihin ym. ym. Olin kristillisdemokraattien Etelä-Pohjanmaan piirin kevätkokouksessa tänään. Sari Essayah oli puhumassa ajankohtaisista asioista EU:ssa. Teimme kaksi julkilausumaa ajankohtaisista asioista, ja liitän ne tähän luettavaksi: Kristillisdemokraattien kevätpiirikokouksen julkilausumia Lapualla 13.3. 2010 Ruokaa lastenlapsillekin Vastuumme ulottuu tuleviin sukupolviin. Yhteiskuntaa tulee rakentaa sosiaalisesti, henkisesti ja ekologisesti kestäväksi niin, ettei tulevien sukupolvien elämä kärsi tehdyistä valinnoista. Ekologinen elintarviketuotanto toimii luonnon kestokyvyn ehdoilla. Etelä-Pohjanmaan Kristillisdemokraatit edellyttävät, että keskeisten elintarvikkeiden tuotanto ja saatavuus turvataan. Lähellä kuluttajia tuotetun ruoan laatua ja ruoan turvallisuutta voidaan valvoa ja kuluttajan on voitava valita geenimuuntelematon ruoka lautaselleen. Luomutuotannon osuutta on lisättävä ja jatkojalostettava vientituotteiksi. Lähiruoan tuotanto ja jatkojalostus parantavat työn tekemisen edellytyksiä lähellä ja pitävät siten maaseudun asuttuna. Kulutusvalinnoilla työtä suomalaisille Etelä-Pohjanmaan Kristillisdemokraatit kannustavat jokaista tekemään kotimaisia kulutusvalintoja, ne vaikuttavat suoraan Suomen työllisyyteen ja talouteen ja sen myötä yhteiskunnan hyvinvointiin. Yksityinen kulutus on puolet bruttokansantuotteesta ja se ylläpitää yhdessä julkisen kulutuksen kanssa 1,5 miljoonaa työpaikkaa. Yllättävän pienillä valinnoilla on tehokas työllistävä vaikutus. Esimerkiksi 1 euron päivittäinen lisäys kotimaisten tavaroiden kulutuksessa jokaista suomalaista kohti merkitsee 30 000 työpaikkaa vuodessa. Ei siis keppiä, vaan suomalaista porkkanaa! 4.3.2010 Hiihtolomasta on vielä vähän jäljellä. Olimme perheeni ja kahden ystäväperheen kanssa loman ensimmäiset viisi päivää Kivijärvellä vuokramökeillä. Hiihtelimme, lepäilimme ja vietimme aikaa takan ääressä jutellen, rukoillen yhdessä ja tottakai paistettiin makkaraa hiilloksella. Kelit eivät oikein suosineet räntäsateineen, mutta kiva loma oli. Käväisin maanantaina kaupunginhallituksen kokouksessa mökiltä päin. (En malttanut sittenkään olla pois, vaikka ensin meinasin, kun oli niin merkittäviä asioita päätettävänä.) Y-talon päivystyskeskusasia on todella monimutkainen juttu. Lyhyesti, mistä on kysymys: sairaalanmäelle kohoaa uusi rakennus, Y-talo, jonne siirtyy terveyskeskuksesta erilaisia toimintoja. Nyt kiistaksi asti on noussut kysymys: kuka hallinnoi perusterveydenhoidon päivystystä: kaupunki, kuten tähänkin asti vai sairaanhoitopiiri. Päivystyskeskuksessa on erilliset, vierekkäiset tilat perusterveydenhoidon päivystykselle ja erikoissairaanhoidon päivystykselle. Suunnitelmissa on, että ns. triage-hoitaja ottaa vastaan potilaan ja ohjaa oikeaan ”soluun”. Tähän asti noin 90 prosenttia päivystystapauksista on hoidettu yleislääkärin vastaanotolla ja määrä tulee todennäköisesti jopa nousemaan, kun perusterveydenhoidossa on käytössä Y-talon tutkimuslaitteet. Potilaan kannalta on joka tapauksessa hyvä, että hänen ei tarvitse itse miettiä, pitäisikö lähteä päivystykseen terveyskeskukseen vai sairaalanmäelle, kun päivystys hoidetaan samassa paikassa jatkossa. Olen kuunnellut sairaanhoitopiirin Jaakko Pihlajamäen näkemyksen asiasta ja terveyskeskuksen ylilääkäri Tiina Perän esityksen, itse asiassa molemmat useamman kerran. Lisäksi olen tutustunut tarjottuun kompromissiesitykseen liikelaitosmallista. Täytyy sanoa, että asia on monimutkainen ja vaikea, koska asiantuntijatkin ovat keskenään erimielisiä. Olen saanut selvityksiä, miten asia on muualla hoidettu jne. Kaikissa malleissa on varmaan hyviä ja huonoja puolia. Lisäksi liikkuu huhuja siitä, että hallinnoinnista on kuulemma päätetty jo Y-talon rakennusvaiheessa, että sairaanhoitopiiri hallinnoisi päivystyskeskusta yksin. (Kuitenkin on myönnettty, että varsinaista sopimusta ei siinä vaiheessa tehty.) Nyt Y-talon hallitus on kuulemma tehnyt vuokrasopimuksen ainoastaan sairaanhoitopiirin kanssa, jotta kaupungilla ei olisi mitään asiaa tulla hallinnoimaan päivystystä sinne. Tätä pidän jo päättäjien uhkailuna ja ohjailuna. Kaiken huippuna pidän sitä, että maakunnan vihalla kiristetään, että jos Seinäjoki ei luovuta virka-aikaista perusterveydenhoidon päivystystään sairaanhoitopiirille tai liikelaitokselle, maakunnan suhde Seinäjokeen kylmenee entisestään. Kysynpä vaan: mitä maakunnalla on sanomista Seinäjoen virka-aikaiseen perusterveydenhoidon päivystykseen, kun yksikään maakunnan kunta ei ole siirtämässä omaansa sinne myös? Jos olisi, heitä kuunneltaisiin, mutta nyt päätös on Seinäjoen kaupungin käsissä eikä maakunnan. Äänestin kaupunginhallituksessa ns. ”kahden hallinnon” puolesta, eli että Seinäjoen kaupunki pitäisi perusterveydenhoidon virka-aikaisen päivystyksen omissa käsissään, vaikka muuttaakin erikoissairaanhoidon seinän taakse. Syitä päätökseeni: - Pidän liikelaitosmallia turhana hallinnointikuluna - Luotan terveyskeskuksen henkilökunnan näkemykseen omasta alastaan - Yleislääkäreillä säilyy päivystystaito ja eurolääkärikoulutus on mahdollista - Kulut perusterveydenhoidossa pysyvät kohtuullisina, kun suurin osa päivystystapauksista on kuitenkin lieviä sairauksia, kuten nuhat ja yskät - Perusterveydenhoidon päivystys on osa perusterveydenhoidon kokonaisuutta, johon kuuluvat vanhainkodit, neuvolat ym. Ja en ymmärrä, miksi päivystys pitäisi erottaa kokonaisuudesta - En ole saanut yhtään hyvää syytä siihen, miksi perusterveydenhoidon hallinnointi pitäisi siirtää pois kaupungin omista käsistä ja kyse on isosta asiasta Tein oman ratkaisuni niiden tietojen perusteella, jotka olen saanut ja voin olla väärässäkin. Joka tapauksessa olen tehnyt parhaani ottaakseni asiasta selvää, joten mistään ”musta tuntuu”-ratkaisusta ei ole kyse. Maaliskuun valtuustossa selviää, mikä malli voittaa. Aika näyttää sitten, mikä olisi ollut paras ratkaisu. 16.2.2010 Kaupunginhallitus sai eilen lisävalaistusta laitosten ruuan alkuperään ja hankintaprosesseihin. Materiaalipäällikkö Seppo Siikala piti erittäin seikkaperäisen esityksen ja sen jälkeen keskusteltiin ja Siikala vastasi kysymyksiin. Kohua herättänyt thaimaalainen ja brasilialainen liha olivat keskustelun keskiössä itsoikeutetusti. Koetan lyhyesti selittää, miksi ulkolaista lihaa on päätynyt kilpailutuksessa seinäjokisiin laitoksiin. Ylivoimaisesti suurin osa ruuasta tulee edelleen Suomesta. Kilpailutuksessa kotimaisuutta ei EU:n takia tosiaan voi laittaa hankintakriteeriksi, minkä tiesinkin, mutta ihmettelen nyt ministeri Anttilan kommenttia siitä, että sitä pystyy kiertämään. Se onnistuisi siinä tapauksessa, että tuoteryhmät pilkottaisiin hyvin pieniksi osiksi ja kilpailutettaisiin erikseen. Siinä tulee ongelmaksi toimitusten sujuvuus. Kun nyt Saarioinen toimittaa suuren osan lihoista ym., voidaan ajaa täysiä kuormia ja esim. kouluilla ei pyöri rekkaralli kaiken aikaa. Jos tuoteryhmät pilkottaisiin hyvin pieniksi, ajaisi useampi auto samoihin laitoksiin, kyydissään vajaa lasti. (Välivarastointia ei kaupungilla ole.) Onko useiden vajaiden lastien kuljettaminen ekologista tai järkevää? Saarioinen voitti tietyn tuoteryhmän kilpailutuksen viimeksi ja Saarioinen nyt tuo tietyt lihat Thaimaasta ja Brasiliasta, niinkuin monet lihatalot tekevät. Seuraavaa kilpailutusta tehtäessä täytyy olla tarkkana ja miettiä, mitä on tehtävissä. Yksinkertainen tuo asia ei ole. Mietittiin tuossa oppilaideni kanssa sellaistakin, että onhan sekin aika erikoista, että kylältä kuskataan maito Jyväskylään, jossa se meijerissä käsitellään, purkitetaan ja kuskataan takaisin kylälle. Maailman meno nyt vain on sellaista. Vaasalainen RKP:n pitkäaikainen kansanedustaja kertoi luopuvansa kansanedustajuudesta eikä halunnut asettua enää ehdokkaaksi. Yhtenä syynä oli kyllästyminen kansan sylkykuppina olemiseen. Vaikka olisi kuinka ahkera ja tunnollinen, saa haukut. Näinhän se on kunnallispolitiikassakin. Suurin osa kunnallispoliitikoista käyttää paljon aikaansa ja mitä siitä saa palkaksi? Toisinaan haukut ja vaatimuksen siitä, että työmäärään nähden hyvin kohtuulliset kokouspalkkiot pitäisi puolittaa tai jopa lopettaa. Sanonpa vaan, että tätä menoa eivät lahjakkaat ihmiset halua vaaleihin nimeään tahraamaan (haukut saa kuitenkin) ja se ei kyllä ole Suomen eikä demokratian etu. HUOM: en nyt puhu itsestäni, vaan yleisestä asenteesta. Itse olen saanut hyvää kohtelua ja paljon kannustusta, kiitos siitä! Kasvatan parhaillaan silti norsun nahkaa tulevia koitoksia varten, etteivät mahdolliset nuolet uppoaisi kovin syvälle. 7.2.2010 Keskustelu suomalaisesta/ulkolaisesta ruuasta kouluissa ja laitoksissa käy kuumana. Minua kummastuttaa se, että toisaalta kuulemma kotimaisuutta ei EU:n takia saa pitää kilpailutuksessa kriteerinä, mutta toisaalta maatalousministeri sanoi, että se on vain tekninen juttu. Onhan se kummallista syödä brasilialaista lihaa kun samaan aikaan puhutaan lähiruuasta, ilmaston lämpenemisestä ym. Kiva alku oli tänään aamulle, kun Ilkka-lehden mielipidepalstalla joku ”Tarkkailija” Ylistarosta kyseli, ”onko media unohtanut kristllisdemokraatti Kati Nummensalon eduskuntavaaliehdokkuuden, kun on niin hiljaista.” Ilkka-lehtihän on tehnyt jo kahdet oharit minulle kun ensin ei julkaissut paikallisosaston päätöstä ehdokkuudestani (Pohjalainen kyllä julkaisi!) ja jouluaaton spekulaatioissaan mietti kyllä muiden puolueiden seinäjokisia ehdokkaita, mutta ”unohti” Kristillisdemokraattien Seinäjoen ehdokkaan, minut, jonka ehdokkuus olisi ollut jo tiedossakin. Sellaista se on, oli jo viime kunnallisvaalien alla, mutta täältä sitä tullaan silti! Jos ei Ilkka kirjoita, niin kivetkin huutavat :) Oli tosi rohkaisevaa, kun ”Tarkkailija” otti asian esiin, kiitos sinulle jos satut tätä joskus lukemaan! (En siis tiedä, kuka tämä ”Tarkkailija” on.) Toisaalta kun nousin kaupunginhallitukseen syksyllä, Ilkka teki kivan jutun minusta. Jääareena-asia askarruttaa nyt kovasti. Isoa hallia suunnitellaan ison tekojääradan päälle ja siihen olisi mahdollista saada isoja tukiaisia valtiolta nyt. Vanha jäähalli pitäisi uusia ja uutta jäätä saada, ja tämä korvaisi ne hankkeet. Areenan laajennusta suunnitellaan. Päätöksiä näistä ei ole tehty kuitenkaan vielä, vain se, että valtionapua haetaan Jääareenalle ja päätös tehdään sen jälkeen. En varsinaisesti halua olla mikään kehityksen jarru, mutta minua mietityttää kuitenkin näissä hankkeissa se, että niitä miljoonia tarvittaisiin kipeästi vanhojen koulujen saneeraukseen (Jouppi ja Pohja ovat jo kauan odotelleet), päivähoidon tilatarve on huutava, kotiapua saa kaupungilta tarvitseviin perheisiin aika huonosti ym... Minusta kaikenikäisten seinäjokisten peruspalvelut ja perheiden hyvinvointi olisi tärkeämpää kuin mikään muu. En haluaisi myöskään upottaa Seinäjokea velkasuohon, joka on aika upottava jo nyt. 30.1.2010 Valtuuston juhlakokous pidettiin maanantaina. Juhlakokous juhlisti Seinäjoen 50-vuotista kaupunkia ja siihen varatut kokouspalkkiot luovutettiin Mannerheimin lastensuojeluliiton paikallisosastoille ja Kehitysvammaisten paikalliselle yhdistykselle. Lisäksi jaettiin Seinäjoki-mitaleja luottamushenkilöille, lähinnä entisille valtuuston ja hallituksen puheenjohtajille. Mitään kovin isoja ja merkittäviä päätöksiä listalla ei ollut, ettei juhlakokous venyisi kovin pitkäksi. (Jos Y-talon päivystyksen hallinnoinnista päättäminen olisi ollut tässä kokouksessa, se olisi kestänyt tuntikausia pidempään.) Tonttien hinnoittelu- ja luovutusesitykset hyväksyttiin Kertunlaakson, Pajuluoman ja Soukanjoenasuntoalueilla. Etelä-Pohjanmaan korkeakoulusäätiön pääomaa kartutettiin 300 000 eurolla. Kotiseutuvaakunan (Seinäjoen maalaiskunnan entinen vaakuna) käyttöoikeuksista käytiin keskustelua ja palautettiin käsittelyyn. Sitä ei haluttu antaa yksinoikeudella Törnävä-seuralle, sillä maalaiskuntaan kuului muitakin kyliä, kuten Niemistönmaa, Jouppila ym. Kotihoidontuen kuntalisä tälle vuodelle lyötiin lukkoon. Siitä käytinkin puheenvuoron. Olen huojentunut päätöksestä ja kiitin työryhmää. Ei tämä tietenkään täydellinen malli ole, mutta tässä taloudellisessa tilanteessa OK. Kiinnitin huomiota mittasuhteisiin: 750 000 euroa on paljon rahaa, mutta sillä saadaan kotihoidontuen kuntalisä tai sisarlisä noin 1000 lapselle! Samalla rahalla saisi kunnallisen päivähoitopaikan vain 75 lapselle. (Lisäksi kotihoidontuki tietenkin Kelan kautta ja mahdollinen hoitolisä tulevat kotihoidossa oleville lapsille, mutta summat ovat huomattavasti pienempiä kuin kunnallisessa hoidossa.) Kunnallinen hoito on lakisääteistä, mutta kotihoidontuen kuntalisä lainsuojatonta. Mutta se siitä tällä kertaa. Työryhmä selvittää ensi vuoden kuntalisää ja sen mahdollisia vaikutuksia kunnallisen päivähoidon kysyntään. Seinäjoella on vain yksi avoin päiväkoti, jonne kotona hoidetut lapset voivat vanhempiensa kanssa mennä. Niitä tarvittaisiin lisää, sillä monet päiväkotipaikat ovat ns. virikepaikkoja. Kotona hoidettu lapsi viedään parina-kolmena päivänä viikossa hoitoon saadakseen virikkeitä ja kavereita. Avoin päiväkotitoiminta on kevyempää ja halvempaa kaupungille kuin ”virikepaikkojen” ylläpito. Kirjoitin vaihteeksi kolumnin Epariin. Se löytyy kotisivuiltani skannattuna (kiitos, Jan!). Parin kuukauden kolumnitauko oli, kun ei ollut oikein inspiraatiota. Nyt se tuli: lempiaiheeni tasa-arvo. Siis oikeanlaisen tasa-arvon puolustaminen, ei sellainen pakotettu ”kaikki naiset töihin ja muistakaa pitää vain pakolliset äitiyslomat ja laittakaa miehenne hoitovapaalle, jos hoitovapaita on pakko pitää!” Huom: minä olen viimeinen ihminen kuitenkaan määräilemään myöskään sitä, että kaikki naiset kotiin lapsia hoitamaan vaan vapaus valita on SE juttu. Nythän vallitsee kyllä näennäinen vapaus valita, mutta taloudellisesti kotiinjäämisestä sakotetaan oikein rankasti ja osa-aikatyökään ei oikein ole vielä todellinen vaihtoehto. (Olen tästä kirjoittanut ennenkin, lempiaiheeni kun on, mutta kertaus vielä: osa-aikatyötä tekevä joutuu useimmiten tekemään viiden päivän työt neljässä päivässä.) Kristillisdemokraatit-lehteenkin pääsin viime viikon seminaariin liittyen. Se oli kiva ja positiivinen juttu. (Sitä en voi skannata, kun se on toisen kirjoittama ja kuvaama.) Asiavirhe siinä oli erääseen ajamaani asiaan liittyen, mutta sellaista se on. Muuten oikein mukava juttu ja ainakin eduskuntavaalipyrkimys tuli selvästi esille jo etusivulla :) Onkin nyt haasteellista ajoittaa kampanja oikein. Vaaleihin on kuitenkin yli vuosi aikaa. Tietenkin kampanjoin jo pikku hiljaa koko ajan, mutta säännöllinen, määrätietoinen kampanja on sitten eri asia. 23.1.2010 Takana on tiivis päivä Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan kristillisdemokraattien strategiaseminaarissa Seinäjoen kaupungintalolla. Meitä oli paikalla 60 aktiivista toimijaa eri puolilta piirejä. Puoluesihteeri Peter Östman ja Leena Mantere Kristillisdemokraateista sekä kirjailija-kouluttaja Tapani Sopanen kouluttivat meitä. Innostava päivä se oli. Lopuksi pidimme vielä Seinäjoen paikallisosaston johtokunnan kokouksen, jonka puheenjohtaja olen. Mietimme jo tulevia eduskuntavaaleja ja tulevia tapahtumia. Torstaina oli valtakunnallinen yrittäjyyskasvatuskonferenssi Seinäjoella. Olin kaupungin edustajana pitämässä pienen puheen kaupungin tervehdyksenä iltatilaisuudessa. Liitän pitämäni puheen tähän: Hyvät yrittäjyyskasvatuskonferenssivieraat ja järjestäjät! Tuon teille tervehdyksen Seinäjoen kaupungilta. Olen Kati Nummensalo, kaupunginhallituksen jäsen. Olette tulleet varsin oikeaan paikkaan, Seinäjoelle, kun puhutaan yrittäjyydestä. Seinäjoki on Etelä-Pohjanmaan maakuntakeskus, ja Etelä-Pohjanmaata onkin kuvailtu yrittäjämaakunnaksi. Täällä on paljon yrityksiä suhteessa väkilukuun. ”Kyllä täälä osatahan, ja uskalletahan”, on yleinen asenne. Niin pitää ollakin. On totta, että monet yrityksistä ovat varsin pieniä, yhden ja kahden hengen yrityksiä, mutta siihen olen keksinyt syynkin: ollahan niin hyviä, että omaa loistavaa osaamista ja uskaltamista ei aina raaskita antaa toisen palvelukseen, vaan pistetäänkin oma firma pystyyn! Toki isompiakin yrityksiä löytyy. Seinäjoen kaupungin tarina itsessään on selviytymistarina. Kuinka kurakauppalasta saatiin muutamassa vuosikymmenessä nopeasti kasvava maakuntakeskus, on mielenkiintoista sen vuoksi, että täällä ei ole luonnollisia, lahjana saatuja vetovoimatekijöitä kovin paljon. Kun Nokian imussa kehittyi muutama kaupunkiseutu, se ei hyödyttänyt Seinäjokea. Pääkaupunkiseutu on kasvanut jo kauan ja säteilee elinvoimaisuutta yhä kauemmas ja kauemmas, mutta ei nyt kuitenkaan Seinäjoelle asti. Yliopistokaupungit ovat itsestään selviä kehittyjiä, mutta ei ole emoyliopistoakaan Seinäjoella. Kun nämä lahjaksi saadut vetovoimatekijät Seinäjoelta ovat puuttuneet, voidaan kysyä, miten ihmeessä Seinäjoki silti voi hyvin ja kehittyy? Vuosikymmenten varrella ollaan uskallettu tehdä rohkeita ratkaisuja, kuten rakentaa ja kehittää Framia, joka on yrittäjille loistava verkostokeskus. Ammattikorkeakoulua ja koulutuskeskus Sedua on kehitetty ja niiden vetovoima saa paitsi jäämään nuoria omaan maakuntaan opiskelemaan, myös tuo tänne uusia nuoria. Yhteistyössä eri yliopistojen kanssa on syntynyt korkeakouluyksiköitä Seinäjoelle ja Epanet-professuureja. Liikenteelliset ratkaisut ovat tuoneet Seinäjoen helpoksi saavuttaa joka ilmansuunnasta. Lentokenttäkin on omin neuvoin pistetty pystyyn. Vasta saimme Seinäjoelle Elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskuksen. Luontoakin me olemme muuttaneet mieleiseksemme. Kun lakeudelta puuttuvat vuoret ja järvet, olemme tehneet sellaiset kotikaupunkiimme itse. Jouppilanvuori on täytemaasta rakennettu ja Kyrkösjärvi itse kaivettu Vaikka maailmaa koettelee finanssikriisi, Seinäjoen katukuvassa näkyy nostokurkia, mikä osoittaa sen, että eteenpäin mennään. Siinä näkyy mielestäni yritteliäisyys ja halu mennä eteenpäin. 13.1.2010 Toimintakausi on taas alkanut kaupunginhallituksessa ja muissa luottamustoimissa. Maanantaina oli vuoden ensimmäinen kaupunginhallituksen kokous. Hallitus otti myönteisen kannan ns. Kouran tien parantamiseen (leventämiseen), mikä oli oikein positiivinen asia. Jotkut ovat jo menettäneet toivonsa sen parantamiseksi. Kyseisellä tiellä kulkee paljon lapsia ja tie on erittäin kapea ja vilkkaasti liikennöity. Kaksi rekkaakin siinä on kaatunut... Leevi-asia puhutti kaupunginhallituksessa. (Ekaluokkalainen poika meni iltapäiväkerhoon, mutta kun hänen nimeään ei löytynyt listalta, ohjaaja pyysi häntä kokeilemaan, onko hänellä paikka viereisessä iltapäiväkerhossa. Sinne ei poika mennyt (eikä sielläkään hänellä olisi ollut paikkaa), vaan oli ulkona 25 asteen pakkasessa kaksi ja puoli tuntia.) Selvitys oli tehty ja posti oli mennyt väärään osoitteeseen ja sen vuoksi Leevin nimeä ei ollut listalla. Mielestäni tässä on kuitenkin pääasiana se, miten huolehdimme toinen toisistamme. Minusta iltapäiväkerhosta olisi pitänyt soittaa lapsen vanhemmille ja kysyä tilanne, ennenkuin lähettää häntä eteenpäin. Jälkiviisas on tietysti hyvä olla, mutta noinhan me opettajat toimimme. Kysymme lapsen nimen ja soitamme vanhemmille, jos lapsella ei ole tiedossa, minne mennä. Erityistä tarkkuutta tarvitaan paukkupakkasten aikaan. No, en halua ohjaajaa tässä moittia, mutta on hyvä, jos tämä tapaus laittaa ajattelemaan inhimillisesti ja yhteisvastuullisesti. Onneksi naapurilla yhteisvastuullisuutta oli ja otti pojan sisälle ja soitti vanhemmille. Leevi on onneksi kunnossa ja käy koulua ja iltapäiväkerhoa nyt normaalisti. Yksi ongelma tällä hetkellä on muuten koulukyytien järjestäminen niin, että oppilaille tulee aika paljon odotusaikaa koulun pihalla. Erityisen hankalaa se on, kun taksi hakee aamulla hyvin aikaisin lapsen koulun pihaan odottelemaan ja koululla ei vielä ole ketään. Kylmähän siinä tulee. Tiedän tapauksia, että kovilla pakkasilla vanhemmat kyyditsevät itse lapsiaan, ettei heidän tarvitse odottaa koulun pihalla niin kauan. Tästä tulee vielä puhetta, sen ”ennustan”. Ei ole kovin inhimillistä laittaa pientä koululaista talvipakkasella odottamaan koulun alkua pihalla pitkiä aikoja. Onko kysymys siitä, että kilpailutuksessa ei tätä asiaa ole huomioitu? Olin eilen KD:n Etelä-Pohjanmaan piirihallituksen kokouksessa Vaasassa. Kokous alkoi pienellä esittelykierroksella, kun uusia oli mukana. Vaikka on aika rankkaa työpäivän jälkeen reissata kokouksiin, on kiva kun porukka on mukavaa ja yhteishenki on hyvä. Näin on minusta ollut Seinäjoen kaupungin luottamustoimissakin. Vaikka asiaa on paljon ja aika raskaitakin käsiteltäviä asioita mahtuu mukaan, on ollut suorastaan hauskaakin. Tilannehuumoria on paljon ja vaikka asioista voidaan olla eri mieltä, se ei estä pitämästä vähän hauskaa välillä. 1.1.2010 Onnellista Uutta Vuotta 2010 kaikille! Onnellinenhan ihminen voi olla, vaikka elämässä olisi vaikeuksiakin ja niitähän nyt on aina. ”Minun onneni on olla Herraa lähellä”, sanotaan Psalmeissa ja se on minunkin onneni perusta. Sain sähköpostia tapaninpäivänä ja Etelä-Pohjanmaan, ”Eparin”, päätoimittaja Markku Leiwo pyysi lyhyesti vastaamaan, mitä pelkään ja/tai odotan vuodelta 2010. Vastaukseni ja joku vanha arkistokuva minusta päätyi lehteen. Näin vastasin: ”Pelättäväähän olisi on aina ollutkin kaikkina aikoina: sairaudet, lama, ilmastonmuutos... Minulla ei kuitenkaan ole mitään pelättävää, sillä minun turvani on ikiaikojen Jumala. Hänen turvassaan ja johdatuksessaan saan odottaa vuodelle 2010 -ja uudelle vuosikymmenelle- johdatusta elämääni ja haasteisiini, niinkuin tähänkin asti.” Olen saanut tuosta pikku kirjoituksestani runsaasti palautetta, paljon enemmän kuin mistään muusta aiemmasta kirjoituksestani. Kaikki palaute on ollut positiivista. Tiedän silti, etteivät kaikki tietenkään ole samaa mieltä kanssani ja joitakin tuo kirjoitus varmaan ärsyttääkin, mutta se ei minua vaivaa. Positiivinen palaute oli mukavaa, kiitos siitä! 21.12.2009 Kaupunginhallituksen vuoden viimeinen kokous pidettiin eilen illalla. Nyt on kolmen viikon politiikkatauko. Saatan päivittää blogiani, jos iskee inspiraatio, muuten en :) Kaupunginhallituksessa käsiteltiin mm. kuntalisäasia. Sosiaali- ja terveyslautakunnan esitys hyväksyttiin ja määrärahalisäys 200 000 euroa esitetään edelleen valtuustolle tammikuussa. Soraääniäkin päätöksestä kuului, että lisämäärärahaa ja ylipäänsä kuntalisää ei tulisi myöntää, mutta näillä mennään. Y-talon hallinnointia käsiteltiin edelleen. Hankalaa on, hankalaa on. Se on niin pitkä juttu, että palataan siihen. Asia tulee valtuustoon vasta helmikuussa. Tammikuun valtuuston juhlakokoukseen sitä ei haluta viedä, ettei juhlakokous mene riitelyksi ;) Kuntaliitoksesta Seinäjoen, Ylistaron ja Nurmon välillä on kulunut vuosi. Peräseinäjoen ja Seinäjoen yhdistymisestä on jo viisi vuotta aikaa. Olen vuoden aikana keskustellut kuntaliitoksesta eri puolilla uutta kaupunkiamme asuvien ihmisten kanssa. Asun Seinäjoella ja käyn töissä Nurmon ja Peräseinäjoen alueilla (Kouran ja Haapaluoman koulut). Monenlaisia näkökulmia on tullut esille. On ollut tyytyväisiä, tyytymättömiä, kriittisiä ja välinpitämättömiä ihmisiä. Kuntaliitos on näkynyt erilaisissa käytänteissä kaupungin sisällä. Toimintatavat ovat saattaneet muuttua paremmiksi tai huonommiksi. Usein syynä pidetään kuntaliitosta, vaikka syitä on toki muitakin. Joitakin toimintatapoja on muutettava aika ajoin riippumatta kuntaliitoksista. Taloudellinen raju ja yhtäkkinen taantuma tuli kuntaliitoksen kannalta huonoimpaan mahdolliseen aikaan. Tavallinen kuntalainen näkee palvelun huonontumisen syyksi usein kuntaliitoksen. Kun kunnassa ennen jokin palvelu hoitui hyvin ja kuntaliitoksen jälkeen onkin nyt vaakalaudalla, on ymmärrettävää, että kuntaliitos nähdään siihen vaikuttaneena tekijänä. Itse kaupungin keskeisimmissä päättävissä elimissä toimivana olen katsonut kokonaisuutta ja huomannut, että eri alueiden eduista on pyritty huolehtimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Rahat ovat taantuman myötä tiukassa, ja sitä ei voi laittaa kuntaliitoksen piikkiin. Toivonkin liittyneiden kuntien asukkailta erottelukykyä, mikä muutos johtuu kuntaliitoksesta ja mikä taantumasta. On selvää, että yhdistyneissä kunnissa olisi joka ikisessä jouduttu säästökuurille tänä vuonna, kun talous on mennyt hurjaa alamäkeä. Onneksi Seinäjoella menee kuitenkin paremmin kuin kunnilla keskimäärin taantuman aikana. Jossain määrin liittyneet kunnat ovat saaneet jopa erityiskohtelua kantakaupunkiin verrattuna. Esimerkiksi asukaslautakuntiin myönnetyt rahat menevät Nurmon, Ylistaron ja Peräseinäjoen alueiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Vastaavia rahoja ei ole Törnävän, Kasperin jne asuinalueilla, vaikka periaatteessa nekin ovat uuden kunnan kaupunginosia ja niissä on paljon asukkaita. Keskustelussa valtuustossa ja hallituksessa huomaa, kuka on minkäkin ammatin edustaja tai jonkin eturyhmän puolestapuhuja. Puolueen edustus näkyy myös puheenvuoroissa. Uutena lisänä ovat kuntaliitoksen myötä tulleet ”edustukset”. Keskustelu on ollut monimuotoista. Vaikka välillä kokoukset ovat olleet puuduttavankin pitkiä, on hyvä, että keskustelua on käyty. Ei uusi kunta vakiinnu hetkessä. 20.12.2009 Koulun joulujuhlat on pidetty ja todistukset kirjoitettu. Kahden ja puolen viikon loma alkoi ja tulee tarpeeseen; onhan syksy ollut työntäyteinen. Vaikka varsinainen opetustyö ei ole vienyt voimiani liikaa, kun sitä on ollut vain neljänä päivänä viikossa, on ollut niin paljon muuta uutta (esim. kaupunginhallitus), että myönnän olevani loman tarpeessa. Pikkuisemme ovat jaksaneet syksyn hoidon hienosti vähillä sairasteluilla. Itse en ole sairastanut kuin yhden viikonlopun verran (se on ihme, sillä koko ajan on ollut flunssaisia lapsia ympärillä joko kotona tai koulussa). Aion lomalla lenkkeillä, levätä, tavata ystäviä ja varsinkin olla perheeni kanssa. Valtuustossa keskusteltiin viime maanantaina mm. hallitusohjelmasta. Sitä pidettiin yleisesti ottaen hyvänä. Se on aika tiivis ja minulta on mennyt viikkokausia sen ymmärtämiseen. Ei sen vuoksi, että se olisi vaikea luettava, päinvastoin, vaan asioiden kokoluokan takia. Asiat siinä ovat valtavaa suuruusluokkaa, ja niin kuuluu tietysti ollakin. Esimerkiksi lause: ”Vahvistetaan Seinäjoen asemaa suomalaisissa kaupunki- ja osaamisverkostoissa” pitää sisällään koulutuksen, liikenteen, yritysten sijoittumisen jne... Ja lause: ”Ohjelman tavoitteena on tuottavuuden nousu vähintään 1 prosentilla siten, että sillä kyetään vastaamaan kaupungin kasvun tuomiin lisääntyviin palvelutuotannon kustannuksiin” vaatii todella pohtimista, miten tavoite saadaan toteutettua. Tämä tavoite on kuitenkin pakollinen, sillä kaupungin tulot eivät kasva menojen tahdissa. Asiat on tehtävä järkevämmin, tehokkaammin. Kysymys ei ole kuitenkaan esimerkiksi ihmisten hoidotta jättämisestä terveydenhoidossa, kuten joskus kuulee puhuttavan. Sellainen ei ole tuottavuuden kasvua eikä se olisi inhimillistä eikä laillistakaan. Tuottavuuden kasvu tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että samalla rahallisella panostuksella saadaan tuotettua yhden prosentin verran enemmän palveluja. Käytännössä asia ei tietenkään ole helppo toteuttaa. Sosiaali- ja terveyslautakunta teki keskiviikkona päätöksen lasten kotihoidon kuntalisästä vuodelle 2010. Lisämäärärahaa siihen laitettiin vielä 200 000 euroa, jotta lisä riittäisi koko vuodelle 2010. Yhteensä siis 750 000 euroa. Nyt lisää maksetaan kesäkuusta 2010 alle 2-vuotiaille, kun ennen sitä maksettiin alle 3-vuotiaille. Alle 1-vuotiaiden tuki puolitettiin 150 euroon kuussa. Ja sisaruslisä on nyt 30 euroa entisen 50 euron sijasta. Tarkemmat tiedot löytyvät sosiaali- ja terveyslautakunnan pöytäkirjasta Seinäjoen kaupungin nettisivuilta. Tämä päätös menee vielä kaupunginhallitukseen ja valtuustoonkin vielä. Olen tästä lautakunnan päätöksestä huojentunut. Eihän se täydellinen ole ja soisinkin, että lisää maksettaisiin 3-vuotiaaksi asti, mutta parempi näin, kuin että osa perheistä jäisi kokonaan tuen ulkopuolelle. Itsekin ehdotin eräälle työryhmän jäsenelle kahden vuoden ikärajaa, että saataisiin tuki riittämään useammalle perheelle. Lisämääräraha 200 000 euroa katetaan päivähoitorakentamiseen tai hoitajien palkkaamiseen varatusta määrärahasta. Näin sen kuuluu mennäkin. Sitä tosin vain mietin, että jos päivähoitoon varattu määräraha ylittyy vuoden lopulla, niin mielestäni kuntalisä ei välttämättä ole siihen syypää. Joku voisi viisastella, että jos määräraha ylittyy vaikka juuri 200 000 eurolla, sitä ei olisi tapahtunut, jos kuntalisä ei olisi lohkaissut kyseistä summaa määrärahasta. Muistutanpa vain, että tuo 200 000 euroa riittää vain noin 20 lapsen vuosittaiseen päivähoitoon! Määrärahaylityksiä voi tulla muutenkin, kun kyseessä on kasvava kaupunki ja lapsiperheiden määrä kasvaa. Itse asiassa kuntalisän avulla voidaan helpottaa päivähoidon painetta, kun osa vanhemmista hoitaa lapsensa kotona ensimmäiset vuodet. 2.12.2009 Maanantaina kaupungintalolla selvitettiin juurta jaksain kaukolämmön tuotantolaitosten mahdolliset sijoituspaikat Seinäjoella ja sijoituspaikkojen plussat ja miinukset. Selvitys oli erinomainen ja niin tyhjentävä, että epäselvyyksiä ei juuri jäänyt. Kaikissa paikoissa oli hyviä ja huonoja puolia, mutta selvityksestä kävi kyllä ilmi, mitkä paikat nousivat ylitse muiden. Tarkastelu perustui kaupunkirakenteen kasvun edellyttämään kaukolämmön tarpeeseen. Vara- ja huippuvoimalan rakentamisella alkaa olla kiire. Peruskuormalaitoksen aikataulu on väljempi, mutta sekin tarvittaisiin jo muutaman vuoden kuluttua. Kaukolämmön tuotantolaitosten ja tarvittavien verkostojen kapasiteetti, sijaintiedellytykset ja sijoituksesta aiheutuvat ympäristövaikutukset otettiin selvityksessä huomioon. Kaukolämmön kulutuksen painopistealue on kantakaupungin keskusta-alueella. Kovin kauas siitä tuotantolaitosta ei kannata sijoittaa, sillä siirtoverkoston rakentamiskustannukset ovat aika korkeita. Vara- ja huippuvoimalan selkeästi paras sijoituspaikka on Puhdistamonkadun varsi vedenpuhdistamon liepeillä. Se sijaitsee kulutuksen painopistealueen äärellä. Sen vierestä kulkee rautatie ja liittyminen päätieverkostoon on mahdollista. Kaukolämpöputken rakentamistarve on pieni ja voimajohto kulkee vierestä. Miinusta tulee siitä, että paikka on valtakunnallisesti arvokkaan maisema-alueen reunalla. Toisaalta siellä on jo vedenpuhdistamo ja alue on suorastaan törkeän näköinen. Korkeatasoisesti suunniteltu rakennus ja ympäristön siistiminen kohentaisivat alueen ulkonäköä, eivät rumentaisi sitä. (Vedenpuhdistamoa ei voida siirtää.) Lähelle rakentuu toimistoja, mutta joka sijaintipaikassa, jos puhutaan painopistealueesta, on lähellä rakennuksia. Jos laitos sijoitetaan kauemmas rakennuksista, tulee vastaavasti miinusta kaukolämpöputken rakentamistarpeesta. Toimistoja voimalaitos muutenkin haittaa vähemmän kuin asuinrakennuksia. Hyviä vaihtoehtoja oli toki muitakin, esimerkiksi Kapernaumi. Sielläkin tosin asutus on lähellä, ja lisämiinuksena on teollisuusrakennusten lunastuspakko, jos Kapernaumiin päädytään. Kun huippu- ja varavoimalalla on kiire, tämä vaihtoehto on hankala kaavamuutoksen tarpeen vuoksi. Puhdistamonkadulla kaavoitusvalmius on jo. Täytyy muistaa huippu- ja varavoimalan paikkaa määriteltäessä, että laitos toimii vain 40-50 tuntia vuodessa. Polttoaineellakaan ei ole silloin suurta merkitystä. Peruskuormalaitoksesta kirjoitan myöhemmin, kun se on ajankohtaisempaa. Energia on siitä hankala päätettävä, kun asioilla on niin monta puolta. Päätöksenteko energiantuotannosta valtakunnan tasolla saa koomisiakin käänteitä. Ydinvoimalaa sekä kannatetaan että vastustetaan. Kannattajatkaan tosin eivät halua sitä omalle ”takapihalleen” vaan jonnekin kauemmas. Vesivoimahan on hyvää, uudistuvaa energiaa. Tosin kukaan ei halua lähikoskeaan valjastettavan eikä mitään Vuotoksen altaita saa rakentaa. Tuulivoima on mahtava juttu, kunhan myllyt eivät tule liian lähelle omaa tonttia. Puita on tunnelmallista polttaa takassa, kunhan naapurin savut eivät kirvele silmissä... Sama juttu tämän huippu- ja varavoimalan kanssa. Tarve on ilmeinen, mutta yleinen mielipide on: ”kunhan se ei tule minun maalleni, minun näköetäisyydelleni, minun vaikutuspiiriini... Kaukolämpöä voisin silti ottaa vastaan, mahdollisimman halvalla...” Tiedostan sen, että jotkut vastustavat Puhdistamonkadun aluetta sijaintipaikkana, eikä se toki täydellinen paikka olekaan. Mutta kaikista epätäydellisistä paikoista se on paras. Eikä tässä päätöksenteossa ole ”oma lehmä ojassa”, sillä asun Niemistössä, hyvinkin lähellä kyseistä paikkaa ja näkisin laitoksen päivittäin. Kovaa on, mutta kaupungin etu ratkaisee. Emmekä edes käytä kaukolämpöä, sekin vielä. Aloitin Kristillisdemokraattien piirihallituksessa juuri. Ensimmäinen kokous oli eilen. Suunniteltiin mm. Seinäjoella tammikuussa pidettävää koulutus- ja strategiaseminaaria ja piirihallituksen Brysselin matkaa (huom. osittain omakustanteisena!). Tunnelma oli iloinen ja ilta mukava. Väki on kyllä niin tuttua, etten edes muistanut olevani ensimmäistä kertaa piirihallituksen kokouksessa. Olen muuten tehnyt vertailuja eri puolueiden perhepolitiikasta ja tullut siihen johtopäätökseen, että Kristillisdemokraattien perhepolitiikka on suorastaan ylivertaista muihin verrattuna. Vaikka joskus kieltämättä tuntee olevansa vähän pienestä porukasta, tuon vertailun tulos sai taas aikaan, että nostanpa pääni. Arvopohja on hyvä ja sen perustalle rakennettu kestää. 18.11.2009 Huh, huh. Olen aika väsynyt kotihoidontuen kuntalisäasian pyörittämisestä. Kolmeen päivään ennen valtuuston kokousta en juuri muuta ehtinyt kuin kuin lukea sähköposteja ja vastata puheluihin tuohon liittyen ja tietysti ottaa asioista selvää. Olen puhunut tuosta hallituksessa, Kokoomuksen/KD:n ryhmässä ja sunnuntai-iltana ryhmien välisissä neuvotteluissa. Ehdotin sunnuntaina, että sovittaisiin nykyisten sopimusten turvaamisesta ja työryhmän perustamisesta uutta kuntalisää varten. Ehdotukseni sai sekä lämmintä kannatusta, suoraa vastustusta että välinpitämättömyyttä osakseen. Sunnuntai-iltana olin jo aika väsynyt ja toivoton. Osa vastustuksesta tuli sellaisilta, joilta odotin tukea asialle. Toisaalta sain kannatusta sellaisilta, joilta en osannut sitä odottaa. Se oli iloista. Maanantai-iltana valtuustoon kävellessäni näin kaupungintalolla joukon (tuttuja ja tuntemattomia) kotiäitejä lapsineen vaatimassa kuntalisää. Sain heidän kanssaan jutellessani uutta virtaa. Kaupungintalon portaita ylös valtuustosaliin käveltyäni minulle tultiin sanomaan, että vanhoihin sopimuksiin löytyisi rahat budjetin ylijäämästä (joka on tietysti teoreettinen, mutta tietty rahamäärä sidotaan kuntalisäsopimuksiin), joten yksi asia oli hoidettu. Kun sitten valtuustossa ryhmäpuheiden jälkeen neuvoteltiin aikalisästä vielä, ja se meni läpi, voin sanoa olevani tyytyväinen. Täydellinenhän tämä sopimus ei toki ole. Työryhmä voi tehdä millaisen päätöksen tahansa. Mistä rahat uuteen kuntalisään? Mitä sopimuksia nyt tehdään puolen vuoden aikana? Minulla ei ole vastauksia kaikkeen, mutta vedän nyt hiukan henkeä ja katson niitä asioita sitten. Parempi tämä nyt kuitenkin on kuin alkuperäinen esitys, jossa määrärahaa oli 150 000 euroa, joka ei olisi riittänyt edes vanhoihin sopimuksiin, ja sopimus, että jatkossa kuntalisää maksettaisiin vain perheille, joissa on 3 alle kouluikäistä lasta (ei siis juuri kenellekään). Pidin valtuustoryhmämme puheen talousarviosta ja veroprosentin nostosta ja kiinteistöveron nostosta. En nyt kirjoita niitä enää tähän uudelleen, vaan puhe on luettavissa kotisivuillani www.katinummensalo.tk 7.11.2009 Talousarviokäsittely jatkuu vielä, mutta alkaa olla loppusuoralla. Tuloveroprosentiksi kaavaillaan 19,25 eli 0,25 prosentin nostoa ja kiinteistöveroihin maltillista korotusta. Olen ihan tyytyväinen tähän kombinaatioon. Kompromissiksikin sitä voi kutsua. Olen ennenkin sanonut tämän, mutta sanonpa vielä: eihän kukaan huvikseen veroja korota, mutta korotuksen tarve on aivan ilmeinen. Palveluista on pidettävä kiinni ja kaupungin infra pidettävä kunnossa. Siihen tarvitaan rahaa. Verotuotot ovat pienentyneet ja jostain tarvitaan lisävaroja kaupungin kassaan. Pikkuisen kuitenkin pelkään sitä, että talousarvio on tehty liian optimistiseksi. Kaikenlaista voi sattua: jokin kiinteistö voi osoittautua homevaurioiseksi ja talvesta tulla erityinen aurauksen tai suolauksen suhteen. Lisäksi lapsia voi ilmoittautua ennätysmäärä päivähoitoon ja erikoissairaanhoidon menot voivat kasvaa. Siinä sitä sitten ollaan tiukan talousarvion kanssa. Rahoitusjohtaja Honkola sanoi osuvasti: veroilla ei kannata kerätä ”jemmaan” kaupungin kassaan, sillä mitään jemmaa ei ole koskaan löydetty. Olen siitä samaa mieltä, mutta mietin vain, että riittääkö tämä 0,25 prosentin korotus. EN sano, että olisin sitä nostamassakaan, kunhan MIETIN. Miettiminen tekee poliitikolle yleensä hyvää :) Kauhea polemiikki on noussut luottamushenkilöiden kokouspalkkioista. Ensin lehdet uutisoivat, että ne puolitetaan kaupunginjohtajan esityksen mukaisesti, mutta niin ei tehdäkään. Kenenkään elämä ei ole siitä kiinni, mutta olen toisaalta sitä mieltä, että työmies on palkkansa ansainnut. Eivät ne kokouspalkkiot tyhjästä tule. Esimerkiksi valtuuston kokousta edeltää ryhmäkokous, esityslistan lukeminen ja monenlaista taustatyötä. Työn määrä on tietysti kiinni luottamushenkilön aktiivisuudesta ja ahkeruudesta. Lisäksi on muistettava, että kokouspalkkioista maksetaan puolueelle puolueveroa. Vaaleissa ehdokas laittaa omaa rahaansa joskus hyvinkin paljon vaalikuluihin. No, valtuustossa asia voi vielä mennä äänestykseen. Tosi hankalaksi tämän asian tekee se, että joudumme itse päättämään asian omasta puolestamme ja siinä piilee oman edun tavoittelun vaara. Toimihenkilökeskusjärjestö STTK on nyt antanut täystyrmäyksen perheverotusmallille (josta voi lukea esim. kolumnistani kotisivuillani). Puheenjohtaja Mikko Mäenpää (sd.) on sitä mieltä, että malli heikentäisi miesten ja naisten välistä tasa-arvoa, sillä pitkään kotona ollut kotiäiti jää väistämättä jälkeen palkkakehityksestä. Jos pienten lasten vanhemmat saisivat itse valita, käyttävätkö mahdollisuutta perheverotukseen vai eivät, en näe siinä mitään tasa-arvoa vaarantavaa. Perheiden hyvinvointi paranisi monissa pikkulapsiperheissä ja toimeentulo paranisi niissä perheissä, joissa pikkulapset hoidetaan kotona. Joskus tuntuu, että tasa-arvo ymmärretään niin kapeasti... Ei minun arvoni ainakaan ole yhtään vaarantunut 9 kotiäitivuoden jälkeen. On totta, etten ole saanut kahta palvelulisää, jotka olisin ehtinyt saada töissä ollessani, mutta onpa ainakin mieheni saanut luoda hyvän uran rauhassa niinä vuosina. Ei mieheni hyvästä urasta ole minullekaan kuin etuja :) Perhe on yhteinen yritys, jonka hyvinvointi heijastuu koko yhteiskuntaan. Tällä hetkellä kuuluu joka puolelta uutisia, että perheet voivat huonosti: on päihdeongelmia, aikapulaa, toimeentulo-ongelmia ym. Yhteiskunnan perussoluna voidaan pitää perhettä. Kaikki, mikä hyödyttää perhettä, hyödyttää yhteiskuntaa. Koskahan Suomeen saataisiin perheministeri? Alan valmistautua vuoden 2011 eduskuntavaaleihin. Niihin on kyllä vielä aikaa, mutta valmistautuminen helpottaa varsinaista vaalikampanjaa. Kerään tukijalistaa nettiin kotisivujeni yhteyteen. Tavoitteena olisi satoja nimiä. Laitan linkin tukijalistalleni kotisivuni kautta lähiaikoina. Jos haluat julkaistavaksi oman nimesi tukijalistallani (se ei sido varsinaisesti mihinkään), laita minulle viesti esimerkiksi kotisivupalautteen kautta (sinne pääsee kotisivujeni etusivun kautta). 22.10.2009 Talousarvion tekoa on luvassa nyt useiden viikkojen ajan. Tällä hetkellä on mietinnässä, onko olemassa jokin investointi, jota voitaisiin siirtää ja näin saataisiin väljyyttä talousarvioon. Kiinteistöveron nostoon suhtaudutaan aika kielteisesti, sillä se olisi epäoikeudenmukainen yrittäjille ja velkaisille lapsiperheille. Itse olisin jo valmis puolen prosentin tuloveronkorotukseenkin, mutta katsotaan, mitä saadaan aikaan muilla konsteilla. Valtuuston kokouksessa käsiteltiin tällä viikolla maapoliittista ohjelmaa ja henkilöstösuunnitelmaa. Osallistuin keskusteluun, jonka Paula Risikko aloitti liittyen mm. lapsiperheiden ongelmien ennaltaehkäisyyn. Puhuin samasta asiasta kuin vuosi sitten, eli perhetyöntekijöiden tarpeesta. Ehdotin, että joka vuosi perustettaisiin yksi perhetyöntekijän virka, jolloin meillä olisi kymmenen vuoden kuluttua kymmenen perhetyöntekijää nykyisten kahden/kolmen lisäksi. Vaasassahan ns. kodinhoitajia on 18! Nyt vakinaistettiin yksi perhetyöntekijän virka ja sanoin tyytyväni siihen tänä vuonna, koska taloudellinen tilanne on niin tiukka. Kuitenkin täytyy nähdä eteenpäin. Kerrallakin voimme kääntää tilannetta ennaltaehkäisevään suuntaan, niinkuin vanhustyössä on tehty, mutta se vaatii rahaa. Kun siihen ei näytä nyt olevan mahdollisuutta, voimme ”kääntää laivaa” vähän kerrallaan. Minulta on useamman kerran kysytty, miksi äänestin tyhjää kaupunginhallituksessa syyskuussa lukion kahden opettajan ”pakkosiirtoasiassa”. Tärkein syy oli se, että en ole saanut tietoja, joita päätöksenteon pohjaksi olisin tarvinnut. Niitä ei ole haluttu antaa. Toiseksi, lukion henkilöstön tilannetta hoitaa tällä hetkellä virkamiehistä koottu työryhmä, ja siihen työryhmään ei kuulu lainkaan luottamushenkilöitä. En ymmärrä, miksi minun siis pitäisi edes ottaa kantaa tuohon asiaan. Kolmanneksi, kysymys oli esityslistalla olleesta kaupungin lausunnosta valitukseen, jonka siirretyt opettajat ovat tehneet. Vastaehdotuksena oli, että ”pakkosiirto” hylätään ja oikeuskulut korvataan. Lausunnon oli laatinut kaupungin lakimies. En minä osaa lakia paremmin kuin hän, enkä siksi ollut valmis kumoamaan lausuntoa. ”Pakkosiirto” on jo tehty ja en pidä sitä parhaana mahdollisena ratkaisuna lukioasiassa, mutta mitä minä tiedän työryhmän työskentelystä? Äänestin tyhjää, samoin kuin Pirjo Aittoniemi, koska asia on monitahoinen ja kaikkea muuta kuin helposti ratkaistavissa. Olen itse asiassa erittäin huolestunut lukion tilanteesta. Tärkeintä tässä vaiheessa olisi rajata oppilaat kiistan ulkopuolelle. Heitä ei saisi kääntää ketään vastaan eikä houkutella kenenkään puolelle. Tässä on kysymys henkilöstön sisäisistä ristiriidoista, jotka eivät lukion opiskelijoille saisi kuulua millään lailla. Tottakai huono ilmapiiri heijastuu oppilaisiinkin, mutta heidän ei pitäisi kokea, että heiltä odotetaan kannanottoa tai puolen valitsemista tässä kiistassa. Kauheinta on, että kuuluisassa Jokelan koulussakin oli henkilöstöristiriitoja... Opettaja-lehdessä oli syksyn alussa juttu väitöskirjatutkimuksesta, jonka mukaan henkilöstöristiriidat vaikuttavat heikentävästi lukion opiskelijoiden tuloksiin. Seinäjoellahan tulokset ovat selvästi maan keskitason alapuolella. Googletin huvikseni pitkästä aikaa (itsekeskeisesti, anteeksi vaan) oman nimeni. Hauskoja osumia tuli. Yhden viestiketjun luin joltain keskustelupalstalta, joka oli kirjoitettu pari viikkoa sitten. Siinä spekuloitiin naiskiintiötä ja kuinka olin sen avulla päässyt hallitukseen ja jonkun mielestä valtuustoonkin. Onneksi joku oli korjannut, että valtuustoonhan ei ole mitään kiintiöitä, vaan sinne valitaan äänillä. Jonkun mielestä olen tervehenkinen poliitikko (kiva! Tavoittelenkin juuri tervehenkiseksi poliitikoksi), jonkun mielestä taas yksi ”niistä maakuntakeskuksen puolestapuhujista”. Naureskelin, kun jonkun mielestä ”siinä rouvassa olisi ainesta vaikka toiseksi seinäjokiseksi kansanedustajaksi ja pistetään nimi mieleen”! (Pistäkää vain, kyllä se paikka minullekin sopisi, eduskuntavaaleja kohtihan tässä mennään.) Hauskin oli: ”pyrkyä rouvalla ainakin tuntuu olevan”. (Taitaa olla ;) Minusta tuo ”rouva” kuulostaa jotenkin vanhalta eukolta, mutta olen kylläkin ollut rouva yli 13 vuotta, joten kai minua sellaiseksi sitten saa kutsua. Täytyy vain tottua julkiseen palautteeseen ja spekulointiin. Ei se aina hauskaa tule olemaan. Joskus voidaan sanoa varmaan hyvinkin pahasti, mutta siihenkin täytyy varautua. Sekä opettajan työ että politiikka ovat aika julkisia, omalla persoonalla tehtäviä töitä. Kritiikki kohdistuu silloin omaan persoonaan ja se vain täytyy hyväksyä. Siitä täytyy myös ottaa opikseen. Tähän asti olen kyllä saanut poliittisesta toiminnastani niin paljon hyvää palautetta, rohkaisua ja kannustusta yli puoluerajojen, että niillä voisi hyvin elää pari vuotta. Kiitos vain kaikille! 14.10.2009 Takana on neljän päivän onnistunut pikku syyslomareissu Vuokattiin oman perheen ja kahden ystäväperheen kanssa. Patikoimme kumpuilevassa Kainuun luonnossa, söimme maistuvia ruokia ja kylvimme illalla kylpylässä. Sen verran onnistunut loma oli, että varasimme saman tien mökit kaikille ensi vuoden syyslomaksikin. Postista oli loman aikana tullut paksu talousarvioehdotus. Sitä saan nyt loppuloman aikana lukea. Taloudellinen tilanne Seinäjoella ei ole mitenkään katastrofaalinen, vaikka tiukkaa onkin. Seinäjoen elinkeino- ja toimialarakenne on monipuolinen. Palvelu- ja elintarvikealaan ei lama ole iskenyt yhtä voimakkaasti kuin esimerkiksi paperiteollisuuteen. Kauppalehti otsikoi viime viikolla ”Seinäjoki on lamantappaja”: Seinäjoki on valtiotieteen tohtori Timo Aron tekemän vastavalmistuneen vertailuanalyysin perusteella Suomen parhaiten taantumasta selvinnyt iso kunta. Timo Aro tutki kehitystä viiden muuttujan perusteella. Niistä tutkija laski saldoluvut. Selvityksen pohjana on käytetty syyskuulle ulottuvia tilastotietoja kunnallisveron muutoksesta, väestön kokonaisluvusta, muuttotappiosta tai -voitosta, työttömyysasteesta ja työttömien määrän muutosprosentista. Selvityksen tilasi Pori Kakkoseksi selvityksessä tuli Vaasa ja kolmanneksi Vantaa. Tilaaja, Pori, oli neljäs. Huonoin oli Joensuu. Kouvola oli ainoa kaupunki, jossa tilitettyjen kunnallisverojen määrä laski edelliseen vuoteen verrattuna. Myös väestön määrä laski vain Kouvolassa. Helsingin ja Espoon kasvaneita väestömääriä selittää Aron mukaan pitkälti lisääntyvä maahanmuutto. Se tuo kasvusta jopa yli puolet. Suhteellisesti nopeinta väestönkasvu oli Vantaalla, Seinäjoella ja Oulussa. Kaiken kaikkiaan 11 kaupunkia sai muuttovoittoa Suomen sisäisestä muuttoliikkeestä. Määrällisesti parhaiten tässä pärjäsivät Tampere, Helsinki, Lahti ja Hämeenlinna. Suurimpien kaupunkien työttömyysasteessa selvitys löytää merkittäviä eroja. Vaihteluväli on Espoon 6 Joensuun 16 prosenttiin. Tälläkin mittarilla mitattuna Seinäjoki nousee kärkikastiin Vaasan ja pääkaupunkiseudun kanssa. Joensuun lisäksi työllisyystilaston häntäpäähän kuuluvat Lahti, Tampere ja Kotka. Hämeenlinnassa ja Salossa työttömien määrä on lähes kaksinkertaistunut vuodessa. Aron luvut perustuvat työministeriön työllisyyskatsaukseen. Aron mukaan taantuma on vaikuttanut suurimpiin kaupunkeihin hyvin eri tavalla. Taantuman negatiiviset vaikutukset ovat suurimmat siellä, missä elinkeinorakenne koostuu useista suhdannevaihteluille alttiista kulutusvetoisista toimialoista. Tällaisia kaupunkeja ovat muun muassa Helsinki, Tampere ja Jyväskylä. Yhteistä näille paikkakunnille on myös pitkä, yhtäjaksoinen kasvu. Vaikeuksissa taantumassa ovat lisäksi Salo ja Oulu, joissa elinkeinorakenne on vahvasti riippuvainen yhdestä tai kahdesta toimialasta. Eivätkä helpolla pääse myöskään paikkakunnat, jotka ovat joutuneet globaalin talouden pyöritykseen. Esimerkeiksi Aro nostaa Kouvolan ja Joensuun. Parhaiten taantumasta ovat selvinneet kaupungit, joissa elinkeino- ja toimialarakenne on monipuolinen. Myös sillä, että vientiteollisuus on enemmän investointi- ja kulutusvetoista on merkitystä. Tällaiset kaupungit - esimerkiksi Vantaa, Vaasa ja Seinäjoki - houkuttelevat uusia asukkaita ja yrityksiä. Valoa on näkyvissä myös alueilla, jotka ovat onnistuneet monipuolistamaan rakennetaan teollisuusvaltaisuudesta. Tällaisia ovat Pori ja Lahti. Laman voittajat ja häviäjät 1.Seinäjoki 2.Vaasa 3.Vantaa 4.Pori 5.Helsinki 6.Espoo 7.Kuopio 8.Lahti 9.Mikkeli 10.Oulu 11.Tampere 12.Hämeenlinna 13.Rovaniemi 14.Turku 15.Jyväskylä 16.Kotka 17.Kouvola 18.Lappeenranta 19.Salo 20.Joensuu Muistan, kun vuosi sitten finanssikriisin alettua valtuustossa arvailtiin Seinäjoen tulevaisuutta. Se maalattiin spekuloinneissa melko hyväksi. Onneksi näin on käynyt. Sanoisin tähän, että kiitos Jumalalle Seinäjoen hyvästä menestyksestä. Seinäjokikaan ei ole täysin säästynyt finanssikriisin vaikutuksilta. Verotuotot ovat pienentyneet työttömyyden ja yritysten pienentyneen liikevaihdon ja konkurssien vuoksi. Seinäjoellakin joudutaan menoleikkauksiin ja mahdollisesti myös veronkorotuksiin. Tilanne on kuitenkin huomattavasti parempi kuin monissa muissa kunnissa, ja siitä voimme olla kiitollisia. Minullekin on tultu sanomaan mielipiteitä ehdotetuista säästötoimenpiteistä. Ne ovat vaikeita asioita. Monet säästöehdotuksista koskevat yhtä lailla minua ja perhettäni, mutta osan olen silti valmis hyväksymään, kun ymmärrän, että kaupungin joka sektorilta on löydyttävä säästöjä. On selvää, että leikkaukset aiheuttavat pahaa mieltä, mutta tilannetta ei nyt juuri voi auttaa. Aion kyllä vahtia, että minkään yksittäisen ihmisryhmän, kuten esimerkiksi lasten, vanhusten tai vaikka opettajien oloja ei heikennetä liikaa. Leikkauksissa täytyy olla tasapuolinen. Liiallisuuteen meneviä leikkauksia en myöskään hyväksy, vaan silloin on nostettava veroprosenttia. Mietin kiinteistöveron nostoa, joka on tulossa käsiteltäväksi. Minusta tuloveronnosto olisi tasapuolisempi, sillä kiinteistöveron maksajiksi joutuisivat erityisesti lapsiperheet, jotka ”joutuvat” pitämään isoa taloa. Tulovero taas koskisi kaikkia. 1.10.2009 Viime viikolla blogini päivitys jäi väliin, kun odotin mielenkiintoisia uutisia. Kaikki muut aiheet tuntuivat kaukaisilta, kun ajatukseni askaroivat tämän mielenkiintoisen asian parissa. Tämä asia taas oli salainen maanantai-iltaan asti. Kun se ratkesi ja julkistettiin, en ole ehtinyt oikein muuta kuin ottaa vastaan onnitteluja ;) Uutinen on se, että pääsin kaupunginhallitukseen! Paikka oli Kokoomuksen naispaikka, joka vapautui Tiina Perän tultua nimitetyksi johtavaksi ylilääkäriksi. Paikan oletettiin aika yleisesti menevän kokoomuslaiselle varavaltuutetulle, joka on istunut hallituksessa Perän varajäsenenä. On monia syitä, miksi kuitenkin juuri minä sain sen. Ensinnäkin, miehillä ei ollut siihen mahdollisuutta, kun se oli naispaikka. Toiseksi, Kokoomus oli meille velkaa paikan viime vuoden paikkajaon jälkeen. (Silti oli ilahduttavaa, että saimme nyt noin merkittävän paikan!) Kolmanneksi, Kokoomuksella on valtuustossa nyt enää vain yksi nainen, joka on ministeri Paula Risikko. Hän ei tietenkään voi ottaa vastaan kaupunginhallituspaikkaa ministerin työnsä vuoksi. (Kokoomuksella on toki varavaltuutettuina naisia, joista yksi jo istuukin hallituksessa.) Neljänneksi, yhteistyö KD:n ja Kokoomuksen välillä on ollut erityisen hyvää, ja tämä paikka on tulos siitä. Koen, että olen saanut luottamusta lyhyen valtuustourani aikana muilta valtuutetuilta. Olen kyllä ollutkin ahkera, vaikka itse sanonkin. Luen materiaalit kunnolla ja otan selvää asioista. Lisäksi luonteeni on sellainen, että kuljen joka paikassa silmät ja korvat auki (ja suu, voisivat läheiset sanoa puheliaisuuteni vuoksi, mutta se ei nyt liity tähän). Silti tiedän, että minulla on paljon opittavaa kokeneemmilta valtuutetuilta ja kaupunginhallituksen jäseniltä. Haluan oppia. Raamatussakin sanotaan: ”Neuvonantajien runsaus tuo menestyksen”. Paria kysymystä on esitetty minulle kaupunginhallitukseen nousuni jälkeen: Kuinka ehdin, kun minulla on työ ja iso perhe? Mikä on minun suhteeni Kokoomukseen? Vastaus ensimmäiseen kysymykseen: Olen ollut yhteensä 9 vuotta kotiäitinä, ja nyt on aikani TOIMIA. Luokanopettajan työni on tämän lukuvuoden ajan neljänä päivänä viikossa, mikä on tosi hyvä asia nyt kun Silja on vasta kaksivuotias. Hän saa olla pitkän viikonlopun syliteltävänä. Mieheni Jan osallistuu tietenkin lastenhoitoon ja kotitöihin, se on itsestään selvää. Muutkin läheiseni tukevat minua ja hoitavat lapsia. Isossa perheessä on se hyvä puoli, että kukaan ei oleta minun leikkivän koko aikaa jonkun lapsen kanssa, vaan he ovat tottuneet leikkimään keskenään. Sitä paitsi parhaat puheeni ja kirjoitukseni olen miettinyt imuroidessani ja pyykkiä pestessäni. Vastaus toiseen kysymykseen: Olen kristillisdemokraatti ja sellaisena minut kaupunginhallitukseen valittiin. Mitään loikkauksen vaatimusta paikkaan ei liittynyt. KD ja Kokoomus tekevät hyvää yhteistyötä mm. yhteisten ryhmäkokousten muodossa. Silti ryhmämme ovat itsenäisiä ja pidämme mm. erikseen omien valtuustoryhmiemme puheenvuorot valtuustossa. Pääsin Ilkka-lehteen kaksi kertaa kaupunginhallitukseen nousuni vuoksi. Lisäksi kirjoitin itse Epariin kolumnin aiheesta ”Kuntatalouden säästökonsteja”. Sen ja edellisen kolumnini perheverotuksesta voi lukea kotisivuiltani www.katinummensalo.tk. 19.09.2009 Voiko finanssikriisistä seurata jotain hyvää? Talouden vapaa pudotus vaikuttaa nyt ainakin toistaiseksi olevan ohi. Konkursseja, työttömyyttä ja velkoja on kuitenkin jäljellä. Kunnissa painitaan rahapulan kanssa. Onko tulevaisuus pelkkää surkeutta? Täytyy palauttaa mieleen sanapari absoluuttinen ja suhteellinen köyhyys. Absoluuttisella köyhyydellähän tarkoitetaan köyhyyttä, jonka vuoksi ihmiset kuolevat aliravitsemukseen ja tauteihin, jotka olisivat lääkityksellä ja sairaanhoidolla parannettavissa. Puhtaan veden puute tappaa pikkulapsia absoluuttisen köyhyyden vaivaamissa maissa. Suomessa voidaan puhua suhteellisesta köyhyydestä. Täällä kukaan ei kuole nälkään eikä antibiooteilla hoidettavissa oleviin tauteihin. Oikeastaan kaikilla on vaatteita, ruokaa ja katto päänsä päälle. Köyhinkin henkilö Suomessa olisi rikas esimerkiksi Nepalissa. Suomessa köyhyys näkyy verrattaessa omaa elintasoa muihin suomalaisiin. Ei ole varaa matkustaa, ostaa uusia vaatteita, harrastaa kalliita harrastuksia, syödä ravintolassa jne. Syitä tällaiseen köyhyyteen on useita: työttömyys, sairaus tai päihdeongelmat muutamia mainitakseni. En ollenkaan väheksy suhteellisesti köyhien henkilöiden ongelmia. Varsinkin perheissä, joissa kasvaa nuoria, on vaikea selittää nuorelle, miksi hänelle ei ole varaa ostaa uutta kännykkää ja merkkifarkkuja, niinkuin kaverilla on. Kun nuoren itsetunto on vasta rakentumassa, on vaikeaa erottua muista. Juuri nyt olisi kaikkien suomalaisten aika tarkistaa arvojaan. Rakentuuko itsetuntoni ja arvoni ihmisenä hienojen puitteiden varaan? Asuuko kalliissa talossa arvokkaita ihmisiä? Kun arvioin toista ihmistä, onko kriteerinä ulkoiset vaurauden merkit vai hänen persoonansa? Olisi hienoa, jos pystyisimme elämään vähän vähemmällä, hiukan vaatimattomammin. Pinnan ei tarvitsisi olla ihan niin tiukalla laskujen takia ja yöunet voisivat olla levollisemmat. Rahaa voisi jäädä säästöönkin ”pahan päivän varalle” tai hyvään tarkoitukseen lahjoitettavaksi. Jos finanssikriisistä seuraa se, että ihmiset saavat materialististen arvojensa tilalle henkisempää ja hengellisempää pääomaa, voidaan sanoa, että finanssikriisistä on seurannut jotain hyvääkin. 12.9.2009 Ekonomistit ennustavat nyt valoisaa tulevaisuutta. Maailmantaloudelle ennustetaan jo ensi vuodeksi kolmen prosentin kasvua. Taantuman on ainakin mediassa olleiden otsikoiden mukaan oletettu olevan ohi. Toivottavasti näin on. Mietiskelen tässä kuitenkin ristiriitaa talousennusteiden ja kuntatalouden välillä. Kunnissa taantuman aika ei todellakaan ole ohi. Budjetin tekoa sävyttää palvelujen karsiminen ja säästäminen vähän kaikessa mahdollisessa. Tuloveroprosentin nostopaineetkin ovat todellisuutta. Mistä tämä ristiriita hyvien ennusteiden ja reaalitalouden välillä sitten johtuu? Täytyy muistaa, että kuntien verotulot ovat pienentyneet työttömyyden kasvun myötä. Pienentyneiden verotulojen mukaan pitäisi tehdä seuraavaa budjettia. On kolme tapaa saada kokoon budjetti tässä tilanteessa: palveluiden karsiminen, lainanotto ja tuloveroprosentin nosto. Mistä palveluista voidaan säästää? Ratkaisut ovat vaikeita, sillä terveydenhuollossa, kouluissa, vanhustenhoidossa ym. toimitaan jo niin, ettei karsittavaa kauheasti ole. Säästettävää on kuitenkin pakon edessä löydettävä. Itse vastustan liiallista lainanottoa. Joihinkin investointeihin lainaa on joskus otettava, sen ymmärrän. Mutta ei voida ajatella niin, että tietty elintaso on säilytettävä hinnalla millä hyvänsä. Tuloveroprosentin nostaminen ei ole kivaa sekään. Silti pidän sitä pienempänä pahana kuin hurjaa lainanottoa. Seinäjoella ollaan minusta lainanoton äärirajoilla nyt. Lainaa on otettu enemmän, kuin on suunniteltu. Onneksi lainanotto on ollut kuitenkin lähinnä kasvavan kaupungin investointeihin liittyvää eikä ns. ”syömävelkaa”. Vaikka tuloveroprosentin nostaminen kirpaisee kaupunkilaisia, se on kuitenkin pienempi paha kuin tyytymättömyys peruspalveluihin. Luulen, että kaikkia keinoja järkevästi käyttämällä voidaan saada kohtuullinen lopputulos. 6.9.2009 Tämän viikon valtuuston kokous oli verrattain lyhyt. (Ne ovat nykyisenä valtuustokautena olleet tosi pitkiä, useiden tuntien mittaisia.) Joskus mietin, kannattaako käyttää jostain asiasta puheenvuoroa vai ei. Jos olen samaa mieltä kuin esityksessä, ja asia näyttää menevän sellaisenaan läpi, en välttämättä käytä puheenvuoroa lainkaan, vaikka sanottavaakin olisi. Kun kokoukset ovat olleet niin hurjan pitkiä, ei tunnu järkevältä pitkittää niitä enempää. Toisaalta jos käyttää puheenvuoroja vain silloin, kun on eri mieltä kuin esityksessä, tulee helposti opportunistin leima. Tässä täytyy etsiä sopiva keskitie. Valtuutetuilla on selvästi erilaisia näkemyksiä tästä asiasta. On sellaisia valtuutettuja, joiden en ole koskaan kuullut käyttävän puheenvuoroa. Toisaalta on sellaisia, joilla kynnys puheenvuoron käyttämiseen on hyvin matalalla. Kuulun itse keskikastiin tuossa asiassa, mutta etsin vielä omaa tapaani. Kokouksessa käsiteltiin Kihniän kylätalon remontin määrärahaa. Asia oli hieman outo, sillä määräraha siirrettiin koulun liikuntatilan remontista kylätalon remonttiin. Kylätalolle tulisi isompi liikuntasali, joka olisi myös koulun käytössä. Kylätalon remonttiin ja lähiliikuntapaikan rakentamiseen on myönnetty EU:lta hanketukea, minkä vuoksi hanke tuntui järkevältä. Kyläläiset puolsivat kylätalon remonttia, mutta kuulin ryhmäkokouksessa edellisiltana, että koulun johtaja ei pitänyt määrärahan siirtoa kannatettavana. Kylätalon ja koulun välinen etäisyys on kilometrin verran, joka on toki hieman hankalaa. Minusta oli outoa, että emme saaneet tietää eri osapuolten näkemyksistä ajoissa. Päätös tehtiin kuitenkin esityksen mukaisena, eli raha myönnettiin kylätalon remonttiin. Uuden Seinäjoen kaava-asioista keskusteltiin pitkään. Huomaa kyllä, että kaupunkimme on jo aika laaja, sillä työn alla on valtavasti erilaisia kohteita, eri puolilla kaupunkia. Vaatii paljon karttoihin perehtymistä, että saa kunnollisen näkemyksen kaavoitettavista alueista. Onneksi ryhmäkokouksissa on saanut lisävalaistusta asioihin. Luulen, että siinäkin on suuria eroja, kuinka paljon valtuutetut perehtyvät asioihin etukäteen. Siinäkin etsin vielä omaa tietäni. Haluan olla hyvin perillä asioista, mistä olen päättämässä, mutta toisaalta mitään kattoa papereiden lukemiseen ei ole. Joskus postissa tulee niin iso kasa luettavaa materiaalia ennen valtuuston kokousta, että on taito sinänsä poimia tärkeimmät tiedot ja lukea ne huolellisesti. (Se, että vielä ymmärtää oikein kaikki monimutkaiset asiat, on tietysti oma lukunsa ;) Kristillisdemokraattien toinen valtuutettu, Seppo Lampi, teki hyvän valtuustoaloitteen, jonka minäkin allekirjoitin ja useat muut valtuutetut eri puolueista. Aloitteessa kaupunginhallitusta kehoitetaan tutkimaan, voisiko Seinäjoella lyhentää normaaliviikonloppuina ravintoloiden aukioloaikoja neljästä kello kahteen asti yöllä. Se vähentäisi ns. provosoimatonta väkivaltaa, jota Seinäjoellakin on saatu jo kokea erityisesti viime kesänä. Ravintoloiden aukioloaikojen lyhentämisellä on saatu hyviä tuloksia mm. Trondheimissa Norjassa, jossa väkivaltatapaukset vähenivät merkittävästi, kun ravintoloiden aukioloaikoja lyhennettiin. Aloitteen toteutuminen sopisi hyvin juuri hyväksyttyyn Seinäjoen mielenterveys- ja päihdestrategiaan, jossa yhtenä tavoitteena on riski- ja humalajuomisen oleellinen vähentäminen ja yhtenä keinona sen toteuttamiseksi kriittisyys alkoholin anniskelussa ja myynnissä. 30.8.2009 Viikonloppuna Suomen kristillisdemokraateille valittiin puheenjohtajisto seuraavalle kaksivuotiskaudelle. Olin itsekin paikalla siellä, puoluekokouksessa Järvenpäässä. Päivi Räsänen jatkoi varsinaisena puheenjohtajana, mutta varapuheenjohtajisto vaihtui täysin. Ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin savonlinnalainen rehtori ja varakansanedustaja Teuvo V. Riikonen. Hän oli yksi omistakin suosikeistani, ja yksi kolmesta, joita äänestin. Tykästyin Riikosen ajatuksiin KD-lehdessä ja siksi hän oli yksi äänestysvalinnoistani. Hän tuntuu ymmärtävän median merkityksen nykyaikana ja muistaa selkokielisyyden. Lisäksi hän muistuttaa, että puolueen aktiivitoimijoiden pitää verkostoitua myös muiden kuin oman puolueen jäsenten kanssa. Se on omasta mielestänikin viisasta. Hän varoittaa myös oman kristillisyyden ylikorostamisesta ja kehottaa ajamaan heikko-osaisten asiaa. Yksi syy vielä, miksi äänestin Riikosta, oli se, että hän sanoi osaavansa luopua muista tehtävistä, jos tarve vaatii. Politiikassa törmää usein siihen, että ihminen ottaa uusia tehtäviä vastaan, mutta ei luovu mistään vanhoista tehtävistä. Loppujen lopuksi hän ei voi keskittyä mihinkään kunnolla. Itsekin olen yrittänyt välttää sellaista ja ottaa vastaan uusia luottamustoimia silloin, kun varmasti pystyn hoitamaan ne kunnolla ja olen valmis tarvittaessa luopumaan jostain muusta. Muut varapuheenjohtajiksi valitut olivat kouvolalainen kansanedustaja Sari Palm ja helsinkiläinen kansanedustajan avustaja Jussi Kärmeranta. Hyviä valintoja kaikki, ja "rannallekin" jäi hyviä ehdokkaita. 22.8.2009 Kesäloma alkaa todella olla ohi. Työt, hoidot ja koulut ovat koko perheellä alkaneet, harrastukset alkavat pyöriä ja elämässä on taas selkeä rytmi. Ensi viikolla minulla alkaa syksyn politiikkakin: menen maanantaina henkilöstöjaoston kokoukseen ja valtuustoryhmien neuvotteluiltaan, tiistaina Liiveri ry:n hallituksen kokoukseen ja vielä perjantaista lauantaihin Kristillisdemokraattien puoluekokoukseen. Sunnuntaina taitaa olla vielä valtuustoryhmän kokous kun valtuusto kokoontuu maanantaina sitten. Menoja on kyllä liikaakin yhdelle viikolle näin perheenäidin näkökulmasta, mutta eivät viikot tuollaisia yleensä ole. Syksyllä tulee väistämättä vaikeita juttuja Seinäjoen valtuustoon. Miten saadaan palvelut tuotettua mahdollisimman vähällä rahalla? Kysymys on aika kurja, mutta realistinen. Koska täytyy puuttua rakenteisiin muuttamalla toimintatapoja? Minusta nyt kaikkien luottamushenkilöiden täytyy olla rohkeita ja tehdä tämän taloudellisen tilanteen mukaisia päätöksiä. Se voi joillekin maksaa jopa jatkokauden valtuustossa, jos vaikeista päätöksistä halutaan syyllistää joitakuita. Toivottavasti niin ei käy. Luottamushenkilöthän joutuvat olemaan kahden tulen välissä erityisesti nyt vaikeina aikoina. Toisaalta täytyy tehdä kipeitäkin ratkaisuja, toisaalta säilyttää äänestäjäkunta. Olin vierailemassa eräässä yksityisessä vanhusten hoitokodissa tällä viikolla. Yrittäjän viesti oli, että kunnat ovat kyllä erittäin kiinnostuneita yksityisestä palveluntarjoajasta, mutta kun tulee kysymys kunnan maksusitoumuksesta, kiinnostus onkin laimeaa. Kävi myös ilmi, että hoitopäivän hinnan vertaaminen yksityisen ja kunnallisen hoitokodin välillä on hyvin vaikeaa. Täytyy selvittää hyvin yksityiskohtaisesti, mitä hoitopäivän hintaan kuuluu. Yrittäjä ei ollut aivan tarkasti saanut kunnalta sitä tietää, joten hoitopäivän hinnan tarkka vertailu on siksi lähes mahdotonta. Hoiva-alan yritysten määrä on Suomessa lisääntynyt huomattavasti 2000-luvulla. Kesällä Länsi-Suomen lääninhallitus ja Kuluttajavirasto selvittivät yksityisen vanhusten palvelutalon hinnoittelua. Hintojen vertailu oli vaikeaa aiemmin kirjoittamastani syystä. Samassa palvelutalossa voi asua kunnan ostopalvelusopimuksen perusteella, kunnan palvelusetelillä maksavia ja täysin itse maksavia. Monimutkaista. Sosiaalipolitiikan emeritaprofessori Briitta Koskiaho kertoo Englannin kehityksestä, jossa on syntynyt kahden kerroksen hoivakotimarkkinat. Kunnat suosivat sellaisia hoivakoteja, joissa köyhempää kansanosaa hoidetaan halvalla. Sitten on olemassa hienompia hoitolaitoksia, joissa hoidetaan niitä vanhuksia, joilla on varaa maksaa. Seinäjoen apulaiskaupunginjohtaja Harri Jokiranta kertoi kesällä, että Seinäjoella tarjotut laitospaikat eivät läheskään aina kelpaa vanhusten omaisille. Halutaan vanhukselle oma huone ym. Sitten omaiset sanovat, että "kauheaa, kun kaupunki ei järjestä laitospaikkaa". Hankala tilanne. Toisaalta ymmärrän omaisia, jotka tahtovat läheisensä parasta, toisaalta ymmärrän kaupungin tukalan tilanteen. Mikä on se taso, jonka voidaan olettaa vanhusten palvelutaloissa olevan? Kuka sen määrittelee? Olisi järkevää, että jokainen laitoshoitoa tarvitseva ikäihminen saisi kunnalta palvelusetelin, jolla saisi "ostettua" paikan perustasoiseen laitokseen. Jos hän itse tai omaiset haluavat ylellisempää hoitoa, he voisivat maksaa erotuksen itse. Kysymyksiä tämäkin malli toki herättää: mikä on "perustaso"? Saisivatko kaikki vanhukset samanarvoisen palvelusetelin tuloista riippumatta? Näin pitkän kirjoituksen jälkeen huomaan, että kysymyksiä on ilmassa enemmän kuin vastauksia. Yksinkertaiseksi tätä asiaa ei voi sanoa. 14.8.2009 Ilkassa oli sunnuntaina vastine taannoiseen kirjoitukseeni maakunnan ja Seinäjoen välisestä suhteesta. Vastine oli aika asiaton, sillä tuntui, että kirjoittaja ei ollut kunnolla lukenut kirjoitustani. Miten hän muuten voi väittää,että olisin maakunnan kehitystä vastaan? Pointtinihan oli juuri se, että maakunta tarvitsee maakuntakeskuksensa ja maakuntakeskus maakuntansa. Mietin, jaksanko edes vastata siihen, mutta jos joku on lukenut vain vastineen eikä omaa kirjoitustani, hän saa ajatuksistani väärän kuvan. Siispä korjasin juttua. Sama henkilö jatkoi juttua ja kirjoitti taas tänään vastineen. Sama toistui: hän teki omat (väärät) johtopäätöksensä ajatuksistani. Kirjoitin vielä yhden, lyhyen vastineen ja siihen laitoin kotisivuni osoitteen, josta voi lukea alkuperäiset kirjoitukseni ja tehdä omat johtopäätöksensä niistä. Ne voi lukea kotisivuiltani www.katinummensalo.tk. Jos astuu mediaan tavalla tai toisella, sitä ei voi enää itse hallita. Jos kirjoittaa tai sanoo mielipiteensä mediassa, sitä voidaan kehua tai kritisoida, eikä siihen voi itse vaikuttaa. Hankalinta on, jos omia sanoja lainataan väärin. Sitäkin on tapahtunut monta kertaa. Jos sellaisen haluaa eliminoida, ei voi kirjoittaa eikä sanoa mediassa mitään. Turvallista mutta tylsää! Media on kuitenkin erittäin tehokas keino saada ajatuksiaan esille, joten kritiikkiä kannattaa vähän kärsiä. Sain alkuperäisestä kirjoituksestani enemmän hyvää kuin huonoa palautetta. Ainoastaan yksi palaute päätyi lehteen ja se oli nimelläni otsikoitu ja negatiivinen. Tällaista elämä on. Eräässä kirjassa sanottiin, että jos joku tunnettu henkilö, esimerkiksi ministeri, avautuu puhumaan medialle yksityiselämästään, toimittajat tulkitsevat asian niin, että jatkossakin hänen yksityiselämäänsä saa urkkia. Sitten alkavat spekuloinnit lasten koulumenestyksestä, avioliiton tilasta ja muista yksityisistä asioista. Mediaa ei voi hallita. Puhdistamonkadun varavoimalan kaavasta on riidelty keväästä lähtien. Keväällä asia jäi valtuustossa pöydälle vilkkaan keskustelun jälkeen. Ymmärrän toki vastakkaiset mielipiteet asioista, sillä tämä kaava-asia on valmisteltu sekavasti ja jopa harhaanjohtavasti. Kysymys ei edes ole mistään jätteenpolttolaitoksesta, koska jätteet kuskataan Koivulahteen Vaasaan. Kysymys on vara- ja huippuvoimalasta, joka lämpiää öljyllä. Silti lehdissä ja blogeissa on ollut kesälläkin eri kirjoittajien kirjoituksia jätteenpolttolaitoksesta. Asiaa on alunperin valmisteltu jätteenpolttolaitoksena tai varavoimalana. Nyt kaavaa valmistellaan nimenomaan vara- ja huippuvoimalaa varten. Aika isoa laitosta, 45 MW, se koskee, mutta ei siitä mitään pelättyä rekkarallia ja hajuhaittaa tule. Koko laitostahan käytetään vain silloin, kun lämpö ei muuten riitä kovien pakkasten tai häiriöiden vuoksi. Ihmettelin keväällä koko puhetta jätteenpolttolaitoksesta, kun päätös oli jo tehty Koivulahden laitoksesta. Tietoa on pitänyt itse hankkia. Linja-automatkalla Jyväskylään valtuuston seminaariin aiheesta sai lisätietoa ja valtuustoryhmän kokouksessa kesällä. Valtuustoryhmän kokouksessa sain vastauksia kysymyksiini ja nyt uskallan vielä selvemmin olla sitä mieltä, että kaava voidaan hyväksyä vara- ja huippuvoimalaa varten Puhdistamonkadulle. Mitä tulee lakeusmaisemaan, en pidä Puhdistamonkadun aluetta tällaisenaankaan erityisen kauniina. Hyvin maisemoitu voimala ei maisemaa rumenna. Muutenkaan asutuksen läheisyys ei ole este, kun tällaisia varavoimaloita on esimerkiksi Helsingissä 28 kpl asutuksen lomassa. Puhdistamonkatu olisi sikälikin hyvällä paikalla, että kaukolämpöverkostot ovat lähellä. Seinäjoki tarvitsee varavoimalansa. Miten muuten saadaan turvattua lisääntynyt lämmöntarve? 7.8.2009 Ilkka-lehdessä oli tänään iloisia uutisia. Opetusministeriön työryhmä esittää lakimuutosta, jossa nuorisotyöntekijä saisi haltuunsa nuoren yhteystiedot silloin, kun nuori on syrjäytymässä koulutuksesta, keskeyttää tai vapautetaan armeijasta. Etsivä nuorisotyöviranomainen sitten ohjaisi ja tukisi nuorta,että tämä löytää opiskelu- tai työpaikan tai saa tarvittaessa tuekseen kunnan sosiaalipalveluita. Etsivä nuorisotyö olisi hieno juttu toteutuessaan. Sitä on ollut aiemminkin hankeluonteisena, mutta lakimuutos toisi pysyvyyttä tähän työmuotoon. Hankkeista on tullut hyviä tuloksia. Eräs tuttavani, joka on nykyään "kuivilla" rankasta päihteiden käytöstä, on kertonut, että juuri tällainen työmuoto auttoi häntä osaltaan pääsemään kiinni päihteettömään elämään. Koska hän oli käyttänyt alkoholia ja huumeita koko aikuisikänsä, hän tarvitsi elämän ohjausta aivan kädestä pitäen. Jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle jopa miljoona euroa. Tällainen työmuoto olisi hieno satsaus nuorten tulevaisuuteen ja maksaisi itsensä nopeasti takaisin. Lakiesitys tulee eduskuntaan käsiteltäväksi jo mahdollisesti syksyn aikana. Voi, kun saisin olla siellä sitä käsittelemässä ;) Olin eilen mieheni ja kahden vanhimman lapsemme kanssa (kaksi pikkuisinta jäi mumminsa kanssa kotiin) Peräseinäjoella KD:n paikallisosaston saunaillassa. Järjestimme vapaamuotoisemman kesäisen illan. Sää oli mitä parhain ja ilta oli mukava. Keskustelukin oli antoisaa. Harmittaa vain, että olisi enemmänkin väkeä saanut tulla. Toistakymmentä aikuista ja melkein sama määrä lapsia kuitenkin oli. Ilahduttavaa, että uusia jäseniäkin oli mukana. Uitiin, saunottiin, syötiin ja keskusteltiin. On haastava tehtävä saada paikallisosasto pysymään vireänä ja uudistumaan. Väki vanhenee ja tilalle tarvitaan uutta, innostunutta väkeä. Nykyään ajankäytöstä kilpailee hurjan moni asia varsinkin perheellisillä, nuorilla aikuisilla. Juuri sitä kohderyhmää osastot tarvitsevat pystyäkseen nuorentumaan. Toki kaikenikäiset ovat tervetulleita. Nykyisin luottamustoimet KD:ssa ja yleensä kaupungissa vievät rajallisesta perheenäidin vapaa-ajastani sen verran, etten voi uusia aluevaltauksia muille alueille juuri tehdä. Kristillinen päiväkoti/koulu, Gideonit, seurakunnan vastuutehtävät ja monia muita kiinnostavia juttuja olisi, mutta tässä vaiheessa täytyy rajata tarkasti, mihin ehtii ja mihin ei. En ole lähtenyt mukaan kovin moniin juttuihin, koska haluan sitoutua siihen, mitä teen. Yhteiskunnalliset asiat ovat nyt kietoneet minut niin tiukasti, että keskityn siihen nyt enimmäkseen. Lasten harrastuksetkin vievät oman aikansa, mutta emme ole lähteneet sille tielle, että joka päivä pitäisi kuskata jotain lasta jonnekin. Pitää olla sellaisiakin iltoja ja päiviä, että kaikki ovat kotona eikä ole mitään erityistä ohjelmaa. Nyt on hyvä tasapaino olemassa. Muistan, kun minua toista kertaa pyydettiin mukaan KD:n johtokuntaan (ensimmäisellä kerralla pari vuotta aiemmin en ollut vielä suostunut, halusin seurata tilannetta). Meille oli juuri syntynyt kolmas lapsemme ja ajattelin taas kieltäytyä. Silloinen sihteeri sanoi, että minulle tekisi hyvää saada vastapainoa lastenhoidolle ja kotitöille. Kuinka oikeassa hän olikaan. Lähdin mukaan ja perheemme on vielä kasvanut. Silti olen nyt paikallisosaston puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu ym. ja iloitsen vastapainosta, jota kunnalliset luottamustoimet antavat perheenäidille. 1.8.2009 Kesätauko on tehnyt tehtävänsä. Olen yrittänyt pitää ajattelun vähissä, joten nyt ovat aivot taas lyönnissä ;) Kirjoitin tällä viikolla kaksi kirjoitusta: mielipidekirjoituksen Ilkkaan ja kolumnin Epariin. Ne ovat luettavissa kotisivuillani www.katinummensalo.tk. Harmittava kolaus turhamaisuudelleni vaan, kun kuvani Eparissa oli jotenkin kummallisesti valottunut, että minulla näyttää olevan musta silmä... Ei paljon naurattanut, kun näin sen. Aiheenani kun oli vielä mielenterveys- ja päihdestrategia, niin en kyllä olisi halunnut "mustaa silmää" kuvaan! Asia saa jo koomisia piirteitä. Mieheni kyllä lohdutti minua, että ei kai kukaan luule minun lähettäneen sellaista kuvaa lehteen, mutta mistä sitä koskaan tietää. (Edellinen kuvani tältä kesältä Seinäjoen Sanomissa oli kokonaan niin tumma, ettei minua edes kunnolla erottunut siitä, mutta sekin olisi ollut parempi.) Puutuin mielipidekirjoituksessani Ilkassa Seinäjoen ja maakunnan vastakkainasetteluun. On tosi harmi, että vastakkainasettelu vähän väliä nostaa päätään. On hyvä, että maakunnan hyvinvointi on otettu Seinäjoen uudessa kaupunkistrategiassa esille pariinkin otteeseen. Kunhan strategia vaan saa ohjata toteutusta. Toisaalta toisinkinpäin: maakunnan on ymmärrettävä vahvan maakuntakeskuksen merkitys. Seinäjoki tarvitsee vireän maakunnan ja maakunta elinvoimaisen maakuntakeskuksen. Kirjoitukseeni oli pujahtanut virhe: "Yrittäjäopiston nuorten aloituspaikat" olisi pitänyt olla "Seinäjoen ammattikorkeakoulujen liiketoimintayksikön Kauhavalla tapahtuva nuorisokoulutus". Pahoittelen virhettä. Nämä ovat todella kaksi eri asiaa, vaikka toimivat saman katon alla. Korjasin virheeni Ilkkaan, julkaisivat 29.07. Eparissa kirjoitin vielä Seinäjoen uudesta mielenterveys- ja päihdestrategiasta. Valitsin sieltä kaksi tavoitetta: alle 18-vuotiaiden päihteettömyys ja riski- ja humalajuomisen oleellisen vähentämisen ja kommentoin niitä. Kun tarjosin kolumnia Epariin, mietin, onko hieman leimaavaa kirjoittaa päihteistä kun on itse kristillisdemokraatti. Kun se nyt vaan on niin tärkeä aihe, vähät välitin miltä se vaikuttaa. Olinkin ilahtunut, kun lehdestä tuli palautteena kiitokset tärkeästä aiheesta kirjoitetusta kolumnista. Sitten vielä, että niin kauan kun tämä kyseinen henkilö (Nissilä tai joku sellainen) on Eparissa töissä, hän yrittää antaa palstatilaa päihteetöntä elämäntapaa puolustaville kirjoituksille. En tosin tiedä, alanko vielä kirjoittaa kyseisestä aiheesta, asiaa tosin riittäisi. Katsotaan. 23.6.2009 Blogi on nyt kesätauolla elokuun alkupuolelle asti. Iloista kesää kaikille! 22.6.2009 En malttanutkaan vielä lomailla blogistani! Olen huomannut, että ajatellessani poliittisia asioita, ne muuttuvat usein päässäni valmiiksi blogitekstiksi, jonka tarvitsee sitten vain koneella kirjoittaa "puhtaaksi". Tänään oli valtuustolle Seinäjoen strategian info- ja keskustelutilaisuus. Hyvä, että sellainen järjestettiin ennenkuin se meni lehdistölle tiedoksi. Aika usein asioista on saanut lukea lehdestä ennen kuin asiasta on edes vielä lopullisesti päätetty... Nyt asiaan on selvästi tulossa korjaus. Seinäjoen kehittämisjohtaja Erkki Välimäen alkupuheenvuorosta yksi asia jäi mieleeni erityisesti. Menestyneillä, kasvavilla kaupungeilla on yleensä aina ollut jokin näistä asioista "vetoapuna": 1. yliopisto, 2. Helsingin läheisyys tai 3. Nokian tuotantoa. Seinäjoella ei ole ollut näistä mitään, ja silti se on menestynyt! Siihen ei voi kuitenkaan tuudittautua, että näin on jatkossakin. On pysyttävä ajan hermolla ja kehitettävä kaupunkia ja ympäröivää maakuntaa. Olen kirjoittanut tämän ennenkin, mutta emme voi asettaa vastakkain Seinäjokea ja maakuntaa, vaan molemmat tarvitsevat toisiaan ja molempien hyvinvointi on eduksi. 14.6.2009 Kesäajasta huolimatta minulla on takanani poliittisesti aktiivinen viikko. Alkuviikon, maanantaista tiistaihin, vietin Jyväskylässä valtuuston strategiaseminaarissa. Ohjelma oli erittäin tiivis, kun asiakokonaisuuksia oli niin paljon. Keskustelulle tuntui ajoittain jäävän liian vähän aikaa, vaikka seminaari oli kaksipäiväinen. Olen silti tyytyväinen seminaarin antiin. Ohjelmassa oli luentoja ja alustuksia, ryhmätöitä ja keskustelua. Itselläni jäi seminaarista päällimmäiseksi mieleen demokratian haaste. Miten se parhaiten toteutuu? Miten valtuutetut pystyisivät parhaiten vaikuttamaan asioihin? Jos asiat on valmisteltu huolellisesti pitkän ajan kuluessa, on aika suuri kynnys kyseenalaistaa koko juttu. Asioiden valmisteluun tarvitaan läpinäkyvyyttä, jotta niihin voisi mahdollisesti vaikuttaa jo valmisteluvaiheessa. Mahdollisia säästökohteitakin mietittiin jo ihan konkreettisestikin. Sivistysjohtaja Vierula antoi esimerkkejä mahdollisista säästökohteista sivistystoimen puolella. Esimerkiksi jos kouluverkkoa supistetaan vaikka lakkauttamalla kaksiopettajaiset koulut, se päätös tulee tehdä ajoissa ja suunnitella korvaavat koulut ym. hyvissä ajoin. Vaikea päätöshän se silti olisi. Yhdessä puheenvuorossani korostin sitä, että säästötoimissa on todella tärkeää kartoittaa tarpeeksi kyseisen säästön vaikutuksia. Kehen se kohdistuu? Mitkä ovat säästöt? Mitkä haitat? Helposti käy niin, että useat säästöt kohdistuvat samaan ryhmään, esimerkiksi lapsiperheisiin tai syrjäisten kylien asukkaisiin. Näin ei saa käydä. Seinäjoen vetovoimaisuudesta puhuttiin paljon. Komiat-markkinoinnista ei selvästi haluta tinkiä. Muistutin, että taannoiset isot otsikot ylisuurista päiväkotiryhmistä Seinäjoella syövät hienoimmankin markkinoinnin hyödyn. Kuka lapsiperhe haluaa muuttaa kaupunkiin, jossa päiväkotiryhmät ovat laittoman suuria? Mielestäni parasta markkinointia kaupungille ovat hyvin hoidetut peruspalvelut. Perjantaiaamupäivänä osallistuin vielä Etelä-Pohjanmaan hyvinvointiseminaariin. Siitä voin kirjoitella syksymmällä; siellä käsitellyt asiat kun varmasti ovat entistä ajankohtaisempia, kun aikaa kuluu. Iloista kesää kaikille! Itse aion mökkeillä perheeni kanssa (aloitinkin sen jo), liikkua luonnossa, uida ja saunoa ja vain nauttia kesästä. Ystävien ja sukulaisten kanssa aion viettää paljon aikaa. Meidän kaksivuotiaalle Siljallemme kesä on ensimmäinen kesä, jolloin hän osaa kävellä ja puhua. Kaikki on tosi mielenkiintoista ja ihmeellistä! 7.6.2009 Hurraa, Sari europarlamenttiin! Paljon sen eteen on Suomessa töitä tehty ja se kannatti. Vaaliliittokin oli onnistunut. Tässä on saatu viisautta ja johdatusta ylhäältä. Muutenkin iloista, että muitakin tunnustavia kristittyjä pääsi Suomesta läpi. Ainakin Hannu Takkula (kesk.), Eija-Riitta Korhola (kok.) ja Timo Soini (ps.) ovat pitäneet esillä kristillisiä arvoja. Olen oikein tyytyväinen vaalitulokseen. 13-jäseninen Suomen meppijoukko lähtee Brysseliin toivon mukaan yhtenäisenä Suomi-puolueena ajamaan pikkuisen Suomemme etuja. 30.5.2009 Tämän viikon valtuuston kokous oli taas pitkä, kolmisen tuntia. Käytiin pitkä keskustelu kaupungin säästökohteista. Kaupunginhallitus esitti, että vanhusten Myllypuistokodin avaamista siirretään kahdella kuukaudella alkuperäiseen suunnitelmaan verrattuna. Ensin sitä suunniteltiin siirrettävän kolmella kuukaudella tammikuun alkuun, mutta koska sairaala sulkee jouluksi osastoja, olisi hyvä saada korvaavia, lyhytaikaisia paikkoja Myllypuistokodista jo joulukuussa. Niinpä esitettiin, että se avattaisiin joulukuun alussa. Monien valtuutettujen mielestä on älytöntä seisottaa valmista laitosta tyhjillään säästöjen vuoksi. Kysyttiin, syntyykö seisottamisesta edes säästöjä? Vedottiin siihen, että vanhusten sijoituspaikoista on huutava pula ja että omaishoitajat ovat väsyneitä ja tarvitsevat lomaa. Keskustelun aikana kysyttiin, että kun raha Myllypuistokotia varten on budjetoitu, se voidaan siihen myös käyttää ja avata koti 1.10. kuten alunperin on suunniteltu. Kaikki argumentit ovat aivan totta ja oikeita. Juuri se tekeekin tästä asiasta niin vaikean. Kysymyshän on nyt siitä, että budjetti on tehty aikana, jolloin talouden jyrkästä alamäestä ei vielä tiedetty. Nyt ei olla riistämässä erityisesti vanhuksilta mitään, vaan säästämässä jokaiselta kaupungin tulosalueelta rahaa. Kaupungin tulot eivät siis ole niin suuret kuin budjettia laadittaessa on arvioitu. Jos nyt ei säästetä, joudutaan ottamaan entistä enemmän lainaa. Kuka sitä haluaa? Käytin puheenvuoron, jossa muistutin, että nyt täytyy etsiä säästökohteita ja luotan siihen, että kaupunginhallitus on miettinyt muitakin säästökohteita kuin Myllypuistokodin sosiaali- ja terveyspuolelta, mutta ei ole löytänyt niitä. Muistutin myös, että jos emme nyt hyväksy säästöä Myllypuistokodin avaamisen lykkäyksellä, seuraavaan valtuustoon tulee esitys jostain muusta säästökohteesta sosiaali- ja terveyspuolella. Millainen poru siitä syntyisi, jos alettaisiin säästää esimerkiksi terveyskeskuksen menoista? Sain puheenvuorostani positiivista palautetta yli puoluerajojen. Tottakai olisi huono asia, jos Myllypuistokoti ei avautuisi alunperin suunniteltuun aikaan, mutta mielestäni se olisi siinä mielessä "hyvä" säästökohde, että ketään ei jouduttaisi lomauttamaan, mitään osastoa ei tarvitsisi sulkea yhtäkkiä tms. Keltään ei tarvitsisi ottaa pois jo alkanutta palvelua. Ja alkaisihan Myllypuistokodin toiminta joka tapauksessa joulukuussa, vaikkei vielä lokakuussa. Äänestyksessä kaupunginhallituksen esitys kaatui, eli Myllypuistokoti avataan 1.10., kuten alunperin suunniteltu. Sinänsä hyväkin juttu, mutta mietityttää jo etukäteen, mistä säästöstä sen sijaan seuraavaksi väännetään kättä... On kuitenkin hyväksyttävä talouden alamäki, johon liittyvät vaikeat päätökset. Kaupunki ei mielestäni saa velkaantua enää lisää. Seuraava budjetti tehdäänkin tiukemmaksi, se on varmaa. 23.5.2009 Nyt on sitten yksi virstanpylväs ohitettu Suomen juomishistoriassa. Alkoholia kuluu yli kymmenen litraa per henkilö vuosittain. Se on Pohjoismaiden ennätys. Tunnen aika hyvin Norjan ja Ruotsinkin kulttuuria ja nekään eivät aivan "kuivia" maita ole, mutta Suomi kipusi ikävä kyllä nyt niidenkin ohi. Suomalaiset ovat nyt selvästi omaksuneet sekä perinteisen pohjoismaisen humalajuomisen että sen lisäksi etelänmaalaisen viininlipittelyn. Viime vuosina he ovat kehitelleet uuden siideri- ja olutterassikulttuurin, jonka kyllä huomaa katukuvassa. Lisäksi kesäisiin tapahtumiin kaljateltat kuuluvat lähes poikkeuksetta. Nämä kaikki ilmiöt yhdessä takaavat sen, että lähes aina on syytä juoda. Ei ole kumma, että alkoholinkulutus nousee nousemistaan. Kun alkoholiveroa nostetaan lokakuussa väkevien osalta 10 prosenttia, jotkut tahot ennustavat, että lisäverotuottoa ei valtion kassaan kilahtaisi yhtään vähentyneen kotimaisen myynnin ja Viron viinarallin vuoksi. Toisaalta Suomen terveydenhoitomenoista valtavan paljon rahaa kuuluu humalaisten tapaturmien ja viinasta johtuvien sairauksien hoitoon. Lisänä ovat tietysti väkivallasta johtuvat vammat, ja niissäkin suurimmassa osassa on alkoholi kuvioissa mukana. Jos viinan veronkorotuksella saadaan kulutus laskemaan edes vähän, se säästää paljon terveydenhuollossa. Eurovaaleihin on enää kaksi viikkoa aikaa. Melko vaisua julkinen keskustelu on ollut. Kunpa kristillisdemokraatit saisivat heräteltyä väkensä ja samanmieliset äänestämään; se olisi meidän voittomme. On myös jännittävä nähdä, kuinka suuren äänimäärän perussuomalaiset saavat, kun puolueen kannatus on ollut kasvavaa. 16.5.2009 Olipa taas pettymys tuo eduskunnan äänestyksen tulos. Lisää oikeuksia homopareille; lapsilta pois oikeus isään ja äitiin. Jokaisella on joka tapauksessa isä ja äiti, sitä tosiasiaa ei mikään vääntely voi onneksi häivyttää. Eräs perussuomalainen oli verrannut homojen lisääntyviä oikeuksia oikeuteen mennä naimisiin rakkaan hauvelinsa kanssa. Radikaali tokaisu, mutta vähän tottakin. Onko mikään enää pyhää? Avioliitto miehen ja naisen välillä on Jumalan säätämä. Sitä ovat nyt ihmiset käyneet muuttelemaan. Nyt lapsen asema ei mielestäni parantunut lakimuutoksella, vaan huononi. Pakko tässä vaiheessa lisätä, että tietenkään en pidä homoseksuaalisesti suuntautuneita ihmisiä pahoina. Homoseksuaalisuus on monimutkainen piirre ihmisessä, jota useat kokeneet sielunhoitajat pitävät eräänlaisena sairautena, josta on mahdollisuus parantua. Kysymys on nyt kuitenkin lasten oikeudesta. Siitä mielipiteestäni en tingi, etteikö lapsella kuuluisi olla oikeus sekä isään että äitiin. Miksei homoparin toiselle jäsenelle riittäneet jo olemassaolleet oikeudet? Onneksi kristillisdemokraatit äänestivät lakiesitystä vastaan. Tosi monet kansanedustajat eri puolueista olivat poissa. Ymmärrän, että monilla on matkoja ym. päällekkäisyyksiä, mutta olisiko tämä ollut liian vaikea asia joillekin kansanedustajille? Tiedän, että tämä asia todella jakaa ihmisiä. Olen kahden vaiheilla, ilmoittaudunko valtuuston strategia- ja talousseminaariin Jyväskylässä kesäkuun alussa vai en. Se kestää kaksi päivää, eikä minun neljän lapsen äitinä ole kovin helppo irrottautua kotoa yksin. Pitää kysellä lastenhoitajiltakin, pääsevätkö he hoitamaan pikkuisia päivisin mieheni ollessa töissä... Mieheni Jan kyllä hoitaa lapsia illat poissa ollessani, jos ei hänelle tule työmatkaa yhtä aikaa... Onneksi useimmat poliittiset menot ovat tässä lähellä kotia, joissa voin vain käydä ja tulla illalla kotiin. Sain kutsun kirjoittaa ensi viikon Seinäjoen Sanomiin Kutsuvieraskolumnin. Aiheekseni seuloutui "Peruskoululaisten kasvikset". EU on päättänyt jakaa kouluihin välipaloiksi kasviksia ja hedelmiä. Hyvä idea sinänsä, mutta tässä näkee EU:n kankeuden. EU-maissa on suunnilleen yhtä monta kouluruokailukäytäntöä kuin on maatakin ja nyt yhtä välipalamallia ajetaan kaikkiin maihin. Suomessa koululounas ajoittuu useimmiten keskelle päivää, joten mitä hyötyä olisi jakaa banaaneja tuntia ennen ruokaa? EU-rahat voisi käyttää salaatteihin ja lämpimiin kasviksiin koululounaan yhteydessä. Kuinka käy, se nähdään. Koko kolumnikirjoitukseni on luettavissa ensi viikolla Seinäjoen Sanomissa ja kotisivuillani www.katinummensalo.tk. 9.5.2009 Tässä kuluneina viikkoina olen ollut mukana Kristillisdemokraattien EU-vaalikampanjassa täällä Seinäjoella aika paljon, paikallisosaston puheenjohtaja kun olen. Olen järjestänyt paikan Piha- ja puutarhamessuille Seinäjoen Areenaan ja ollut siellä Sari Essayahin ja muiden aktiivien kanssa kampanjoimassa, ollut mukana organisoimassa katutapahtumaa Epstorin eteen ja kerännyt kokoon joukon, joka jakaa 5000 EU-vaalilehteä Seinäjoen alueella. Lähinnä vaalityöni on ollut porukan kokoamista, tiedottamista, paikkojen varailua, materiaalin tilaamista, soittelua ja sähköpostien lähettelyä. Jonkin verran työ on toki ollut näkyvää paikan päällä kampanjoimistakin, mutta se on vain jäävuoren huippu. Seinäjoen KD:n väki on lähtenyt mukavasti vaalityöhön mukaan. Aika harvat kysytyistä ovat kieltäytyneet. Onneksi väki on lähtenyt mukaan, sillä jos tämä työ jäisi vain muutaman harteille, näkyvyys olisi aika heikkoa. Nyt olemme saaneet juttuja eri lehtiin, näkyvyyttä kadulla ja messuilla ja kohta seinäjokisiin postilaatikkoihin tipahtelee EU-vaalilehtiä. Julisteiden liimausta ja itse vaalipäivänä vaalilautakunnissa toimimistakaan ei sovi unohtaa; niissäkin tarvitaan monia ihmisiä. Muuten ei-poliittiset ihmiset tuntuvat olevan aika välinpitämättömiä EU-vaalien suhteen. Aika harvat keskustelevat vaaliteemoista edes vaalitempauksissa. Euroopan Unioniin liittyvät asiat tuntuvat olevan aika kaukaisia tavallisten tallaajien mielestä. On aika harvoja aiheita, joista tavalliset ihmiset osaavat keskustella Euroopan Unioniin liittyen. Oman ehdokkaan valintakaan ei varmasti ole tavallisen tallaajan mielestä aivan yksinkertaista. Ehkä juuri siksi julkkikset saavat paljon ääniä tällaisissa vaaleissa; kokevathan monet heidät ikäänkuin tutuiksi. Siksi on hyvä, että meillä KD:ssakin ykkösehdokkaana on julkkis, Sari Essayah. Onneksi hän on oikeasti myös perillä asioista puoluesihteerinä, entisenä kansanedustajana ja kauppatieteilijänä, muuten en kyllä kehtaisi kaupata pelkän julkisuuden takia jotain ehdokasta muille äänestettäväksi. Eräs julkkis toisesta puolueesta oli muuten sitä mieltä, että lama voitetaan positiivisella ajattelulla. Minua aivan suututti moinen väite. Positiivista ajattelua on ollut taantuman aikana jo liikaakin. Ennen taantumaa ajattelu oli jopa yltiöpositiivista. Ajateltiin, että taloudellinen nousukausi jatkuu loputtomiin. Laman syvyys on yllättänyt positiivisesti ajattelevat. Nyt tarvitaan realismia, ei tuollaisia helppoja lausahduksia. Mutta se on jo toisen blogikirjoituksen asia. 3.5.2009 Tällä viikolla valtuustossa käytettiin valtava määrä puheenvuoroja liittyen Suomen ja Seinäjoen taloudelliseen tilanteeseen ja säästömahdollisuuksiin. Valtuuston esityslistalla oli lisätalousarvio, eli esitys, mistä voitaisiin säästää. Kristillisdemokraatit tekivät esityksen säästää lisäksi kaupungin johtoryhmän matkakuluista. Harmillisesti valtuuston puheenjohtaja päätti äänestyttää kyseisen esityksen erästä toista esitystä vastaan, joka liittyi aivan toiseen asiaan. Kristillisdemokraattien esitys hävisi, mutta äänestyksestä on tekeillä kunnallisvalitus, joten on mahdollista, että asia tulee uudelleen esille. Kahta eri asiaa ei voi äänestyttää keskenään, vaan niiden pitäisi liittyä samaan asiaan. Varsinaisessa lisätalousarviossa säästöt kohdistuivat ikävä kyllä pitkälti lapsiperheisiin ja vanhuksiin. Lapsiperheiden säästöt kohdistuivat kotihoidontuen kuntalisän ja yksityisen hoidon tuen leikkaamiseen, hampaiden oikomishoitoon jne. Vanhuksilla säästöjä etsittiin uuden Myllypuisto-laitoksen aloittamisen siirtämisellä, mikä asia kirvoitti useiden valtuutettujen kielenkannat. Yllä mainittu esitys koskikin juuri Myllypuisto-asiaa: koituuko sen aloittamisen siirtämisestä säästöä vai kustannuksia? Valtuutetuilla tuntuu olevan varsin erilaiset näkemykset nykyisestä taloudellisesta tilanteesta. Joidenkin mielestä turhaan pessimismiin on turha jäädä, toisten mielestä pessimismi on nykyisin realismia. Seinäjoen elinkeinorakenteen vuoksi nykyinen lama ei kovin paljon ole paikallista taloutta heiluttanut, kuten esimerkiksi paperiteollisuuden valtaamilla paikkakunnilla. Avoimeksi jääkin kysymys: kuinka paljon Seinäjoki joutuu laman vuoksi kärsimään, vai pääseekö Seinäjoki helpommalla kuin kaupungit keskimäärin? Siihen on vaikea saada vastausta etukäteen, mutta selvää on, että kulutusjuhlat ovat ohi tältä erää. Kun Cumbre Mundial del Tango -kilpailuun hurahtanut osa kaupungin johdosta sen vielä ymmärtäisi. 25.4.2009 Minut valittiin vähän aikaa sitten Seinäjoen seudun kehittämisyhdistyksen Liiverin hallitukseen. Siellä myönnetään (tai ollaan myöntämättä) avustuksia erilaisille maaseutua tukeville hankkeille. Ensimmäinen kokous oli erittäin mielenkiintoinen. Myönsimme avustusta mm. Kurikan jokilaivatoiminnan kannatuslaskelmien ym. tekoon ja sähköiseen portaaliin liittyen luontoreitteihin Seinäjoen lähialueilla. Nettiin tulevat kartat lähialueiden luontoreiteistä. Se on tätä päivää. Jos nuoret haluavat tehdä luontoretken ja etsivät karttaa, he eivät sitä mistään virastosta hae, vaan netistä. Opettajankin on helppo miettiä kevätretkikohteita esimerkiksi luontoreiteiltä. Muualta muuttaneet eivät tiedä, mistä reitit alkavat ja miten pitkiä ne ovat. Kaikki tiedot on helppo etsiä netistä. Lisäksi portaaliin tulee kuvia, videoklippejä ym. kohteista. Olen innoissani! Liiveri oli mukana järjestämässä "Proffat puhuvat" -tilaisuutta lähidemokratiasta ja aluevaikuttamisesta. Minulta pyydettiin loppupuheenvuoro tilaisuuteen. Sen toivottiin olevan maanläheinen ja konkreettinen. Tein pienen kyselyn maaseudulla asuville lapsiperheille, mitkä palvelut ovat heille merkittäviä ja kuinka lähellä niiden toivoisi olevan. (Kysyin juuri lapsiperheiltä, koska niitähän maaseudulle kaivataan.) Vastaukset olivat aika samansuuntaisia. Alakoulun pitäisi olla lähellä ja sen yhteydessä olisi hyvä olla monipuoliset liikuntamahdollisuudet, kuten kenttä, jossa talvella olisi jää, leikkikenttä ym. Toiseksi päivähoidon pitäisi olla joko lähellä kotia tai työmatkan varrella. Kylätalot ja kyläkaupat eivät tulleet vastauksissa tärkeinä esiin. Näyttäisi siltä, että perheet ovat tottuneet käymään isommassa marketissa ja ostamaan enemmän kerralla tai vanhemmat käyvät työmatkallaan kaupassa. 18.4.2009 Seinäjoella mietitään säästökohteita, niinkuin varmaan kaikissa kunnissa Suomessa (ja koko maailmassa?). Saa nähdä, kuinka samanmielisiä virkamiehet ja päättäjät ovat keskenään säästökohteista. Yhden prosentin säästötavoite ei kuulosta kovin suurelta, mutta kyllä se merkittävä osuus menoista on. Kenenkään mielestä esimerkiksi terveydenhuollossa ei varmaan ole kohtaa, mistä voisi säästää. Ei minunkaan mielestäni oikein ole. Missään tapauksessa en koskisi kouluruuan määrärahoihin. Kouluruoka on aivan perusruokaa, josta ei juuri mitään voi ottaa pois. Syön itsekin kouluruokaa parina päivänä viikossa opetuspäivinäni ja tiedän tarkalleen sen tason. Salaatteja olisi jopa syytä parantaa. Kuka haluaisi täyttää lautasmallin mukaan lautasensa puolilleen salaatin virkaa tekevillä suolakurkuilla? Entä etikkapunajuurilla? Miltä kirpeät kasvihuonetomaatit viipaleina maistuisivat puolen lautasellisen annoksena? Tuollaisina päivinä lautasmallin voi unohtaa. Miksi lautasmallia sitten opetetaan, jos sitä ei joka päivä voi toteuttaa? Onneksi oikeitakin salaatteja koulussa vielä tarjotaan. Onneksi Seinäjoella luovuttiin väläytetystä säästökuurista kouluruuan kohdalla. Annettiin kyllä ymmärtää, että säästöt kohdistuisivat pehmeään leipään, jota jatkossa tarjottaisiin vain noin kahtena-kolmena päivänä viikossa nykyisen viiden päivän sijaan ja että keitto- ja puuropäivät lisääntyisivät. Keitoissa ja puuroissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta niitä on nyt sopivasti silloin tällöin, ei niitä lisätä kannata. Puurossa on se huono puoli, että jos lapsi kotona syö aamupuuron, koulussa lounaspuuron ja välipalaksi leipää, ravinto on hiukan yksipuolista. Tämä ei siis onneksi toteudu näillä näkymin. Muita säästökohteita pitää miettiä... EU-vaalit alkavat olla esillä mediassa tämän tästä. Eihän vaaleihin ole aikaa kuin vajaat kaksi kuukautta. Itse olen tehnyt vaalien eteen jonkin verran töitä. Järjestän KD-ehdokkaan Sari Essayahin vierailun tänne Seinäjoelle viikon päästä viikonloppuna. Menemme Markki-puutarhamessuille lauantaina ja sunnuntaina. Myymme kukkalannoitteita ja jaamme kukkasipuleita ja siemenpusseja sekä tietysti esitteitä. Sari on itse paikalla sunnuntaina ja osallistuu samalla julkkisten kukkasidontakilpailuun sunnuntaina kello 13. (Tervetuloa keskustelemaan ja tervehtimään!) Olen iloinen, että aika helposti on löytynyt vapaaehtoisia vastuunkantajia messuille. Itse olen paikalla sunnuntaina kello 10-13.30. Sen jälkeen menen hetkeksi kotiin ja sitten valtuustoryhmän kokoukseen. Lauantaina en pysty olemaan paikalla, kun olen yksin neljän lapsen kanssa mieheni ollessa koulutusmatkalla. 11.4.2009 "Miksi hiivit Hänen haudalleen? Hän ei ole enää täällä! Miksi jäisit vielä pimeyteen, Hän ylösnoussut on!" Blogi pitää pääsiäislomaa, palataan asiaan viikon kuluttua uusin aihein! Iloista pääsiäistä kaikille! 5.4.2009 Viime aikoina julkisuudessa on keskusteltu koululaisten yksinäisistä iltapäivistä Suomessa. Missään muualla maailmassa alakoululaiset eivät vietä niin paljon aikaansa yksin kotona koulun jälkeen kuin Suomessa. Kovin monessa maassa ei ole niin turvallista, että koululaisia edes voisi pitää yksin kotona tuntikausia. Suomessa ei yleensä tarvitse pelätä tunkeilijoita tai varkaita. Liikenne on kohtuullisen rauhallista, joten lapsi voi kulkea koulumatkat itsenäisesti. Usein lapsilla on kännykät, joihin vanhemmat voivat soittaa varmistaakseen lapsen pärjäämisen. Valmisruokaa on helppo laittaa mikroon välipalaksi. Viihdelaitteita, kuten TV, dvd-laite, strereot, tietokone ym. on talo yleensä pullollaan. Ulkoisesti lapset kyllä pärjäävät hyvin ja sopeutuvat näennäisesti vallitsevaan tilanteeseen. Lapsethan sopeutuvat melkein mihin vain! Nyt on viimein havahduttu siihen, että lapsilla on yksinäinen ja turvaton olo heidän ollessaan kotona yksin pitkät iltapäivät. MLL:n puhelimeen soitellaan juuri iltapäivisin, kun lapsilla on yksinäistä ja he kaipaavat aikuista juttukaveria. Olisi keksittävä keinoja vähentää koululaisten yksinoloa iltapäivisin. Ensiksi: mitä perhe itse voi tehdä? Työaikoja voi ehkä muuttaa niin, että toinen vanhemmista menee aikaisemmin töihin ja tulee myös vastaavasti aikaisemmin kotiin. Ehkä mummo tai vaikka eläkeläisnaapuri voisi joskus tulla koululaisen kaveriksi kotiin? Toinen vanhemmista voi tehdä osa-aikatyötä tai peräti jäädä kotiin perheen pariin. Silloin täytyy vain valita halvempi asumismuoto ja pienemmät menot yleensä. Toiseksi: mitä yhteiskunta voi tehdä? Mielestäni perheverotus ratkaisisi monet ongelmat. Kun puolisoita verotettaisiin yhteisesti, ei molempien tarvitsisi olla päätoimisesti ansiotyössä, kun lapset ovat pieniä. Tällä hetkellähän verotuksessa ei huomioida mitenkään sitä, että perheessä on lapsia tai että tulonsaajia on vain yksi tai yksi ja puoli. Aikaisemminkin mainitsemaani osa-aikatyötä tulisi kehittää, mutta ollaanko omistusasuntojen maassa valmiita tinkimään hiukan palkasta perheen vuoksi? Luin artikkelin Ranskassa asuvasta monilapsisesta perheestä. Heillä mies kävi töissä ja vaimo hoiti pieniä lapsia kotona. Kotihoidontukea ei ollut, mutta perheiden yhteisverotuksen ansiosta miehen palkkaa verotettiin keveämmin sen vuoksi, että hän oli perheen ainoa tulonsaaja. Vaimo laski, että verotuksen keveys mahdollisti hänen kotonaolonsa ja että Suomessa pieni kotihoidontuki ei olisi sitä heille mahdollistanut. Perhe ei siksi halunnut palata kotimaahansa Suomeen. Jäisihän yhteiskunnalla tuossa mallissa jonkin verran veroja tietysti saamatta. Mutta onko siinäkään mitään järkeä, että täällä rakennetaan kalliita päiväkoteja ja palkataan niihin henkilökuntaa kunnan viimeisillä rahoilla, että terveyskeskukset pullistelevat lapsista, kun taudit tarttuvat isoissa lapsiryhmissä ja että koululaiset ovat yksin kotona iltapäivät kun vanhemmat ovat töissä? Onko Suomi niin köyhä maa, että lapsiperheitä pitää verottaa ankarasti? (On tutkittu, että Suomessa lapsiperheitä verotetaan ankarammin kuin muissa EU-maissa keskimäärin.) Lapsiperheet maksavat veroa ruuasta, bensasta, autosta, kiinteistöstä ym. sitä enemmän, mitä useampi lapsi perheessä on. Silti perheen kokoa ei huomioida ansiotulojen verotuksessa. Minusta se on väärin. Ei ole ihme, että perheet tyytyvät usein kahteen lapseen. Koululaisten iltapäiväkerhoja on tietysti oltava. Ne toimivat pienemmillä koululaisilla, mutta olisiko niitä mahdollista laajentaa niin, että niihin pääsisivät isommatkin koululaiset? Nyt kaikki halukkaat toisluokkalaisetkaan eivät pääse niihin. Entä haluaisivatko isommat koululaiset mennä niihin? Opettajien ohjaama kerhotoiminta koulun jälkeen olisi erittäin toimiva vaihtoehto. Silloin harrastus olisi tutussa paikassa ammattitaitoisen henkilön ohjaamana heti koulun jälkeen, jolloin ilta jäisi perheen yhteiseksi ajaksi. Me olemme ratkaiseet 8- ja 10-vuotiaiden koululaistemme iltapäivät samalla kun päätimme, että pienemmät, 1- ja 3-vuotiaat lapsemme hoidetaan vielä kotona. Olen kotona, kun koululaiset tulevat koulusta. Heillä on asioita kerrottavanaan, joskus ulkovaatteet märkinä, kova nälkä ja usein he vielä tarvitsevat apua läksyissä. Niinä päivinä, kun olen töissä, kotiin tulee hoitaja, joka pieniä hoitaessaan huomioi isompiakin. 29.3.2009 Seinäjoella kansalaisten puheet johtoryhmän palkankorotuksista eivät ole vieläkään laantuneet. Asia otetaan usein puheeksi kahvipöytäkeskusteluissa ja Ilkan yleisöosastollakin asia on esillä harva se päivä. Eräässä kolumnissakin asia oli esillä viimeksi tänään. Uutinen palkankorotuksistahan on jo kohta puoli vuotta vanha; harvoin mikään asia vaivaa kansalaisia näin kauan. Mikä Seinäjoen johtajien palkankorotuksissa sitten loukkaa kansalaisten oikeustajua niin paljon? Syitä on monia. Yksi on se, että asia julkistettiin heti kunnallisvaalien jälkeen, jolloin kansalaiset kokivat, että asia pidettiin heiltä salassa, ettei se vaikuttaisi äänestyskäyttäytymiseen. Toinen syy on se, että taantumauutisten aikaan ihmiset pelkäävät työpaikkojensa ja lomautetut toimeentulonsa puolesta. Ymmärrän oikein hyvin, että silloin johtajien huimat palkankorotukset tuntuvat kohtuuttomilta. Nyt keskustelu on saanut vielä lisää vettä myllyynsä, kun Ilkkaan lipsahti tällä viikolla etuajassa uutinen kouluruuan määrärahojen supistamisesta, kun asiaa ei ollut päätetty. Eräs henkilö kirjoitti Ilkan mielipidepalstalla ajattelevansa, että Seinäjoen kaupungilla on kaksi rahataskua. Toisesta riittää otettavaa johtajien palkankorotuksiin, toisessa on niukasti rahaa, josta pitäisi riittää moniin palveluihin. Osuvasti sanottu. Silloisilta päättäjiltä olisi ollut viisautta jättää palkankorotukset tekemättä. Kai palkankorotuksiin jonkinlainen oikeuskin oli Seinäjoen kaupungin kasvettua kuntaliitosten myötä, mutta kaikkia oikeuksia ei tässä maailmassa kannata käyttää. Nyt kun alkavat säästöt ja leikkaukset, on hullua,että juuri myönnettiin roimat palkankorotukset enestäänkin kovapalkkaisille virkamiehille. Kristillisdemokraattien valtuutettu Seppo Lampi on yrittänyt parhaansa palkankorotusten perumiseksi, mutta asialle ei ollut enää mitään tehtävissä. Istuin maanantaipäivän valtuuston strategiaseminaarissa. Asiaa oli paljon, ja jokainen aihe olisi vaatinut pidemmän käsittelyajan. Seminaarin anti jäi siksi hieman pinnalliseksi. Vain noin puolet valtuutetuista oli paikalla, joten ryhmissä käsiteltiin kaksi asiakokonaisuutta yhden sijasta ja aika tuntui loppuvan kesken. Olen kevättalven ajan miettinyt Seinäjoen kaupungin kotihoidontuen kuntalisäasiaa. Se on nyt epäreilu, koska lasten lukumäärää ei oteta huomioon kahden lapsen jälkeen lainkaan. Jos perheen tulot otetaan huomioon, on väärin, ettei lapsilukua oteta huomioon myös! Tein valtuustossa maanantaina aloitteen kotihoidontuen kuntalisän muuttamisesta niin, että sitä voisivat saada kaikki perheet niin, että mitä useampi kotona hoidettu alle kouluikäinen lapsi, sitä suurempi tuki olisi. Perustelin sitä sillä, että päivähoitopaikat ovat kalliita ja niistä on pulaa, joten kaupungille olisi eduksi, jos mahdollisimman moni alle kolmevuotias lapsi hoidettaisiin kotona. Luin Raamatusta Joosefista, joka otti vastaan isänsä ja veljensä perheineen Egyptiin nälänhätää pakoon. Hän antoi ruokaa jokaiselle veljelle "sen mukaan, kuinka monta ruokittavaa kullakin oli". Samaa voisi soveltaa Seinäjoellakin kotihoidontuen kuntalisäasiassa. Mitä enemmän hoidettavia, sitä suurempi tuki. Asian luulisi olevan itsestään selvän, mutta kun ei ole. 21.3.2009 Olin tällä viikolla Etelä-Pohjanmaan liiton esittelyssä, joka oli suunnattu nuorille kuntapäättäjille. (Kyllä, minut laskettiin nuoreksi vielä. Näissä piireissä olen todella aika nuori, eli ikä riippuu siitä mihin vertaa.) Tilaisuuteen osallistui harmittavan vähän väkeä, vaikka se oli oikein mielenkiintoinen. Olen itse E-P:n liiton valtuuston varajäsen, joten senkin vuoksi minua kiinnosti, millainen kyseinen liitto on. Maakuntajohtaja Asko Peltola esitteli Etelä-Pohjanmaan liittoa ja tätä aluetta seikkaperäisesti. Me eteläpohjalaiset olemme tilastojen valossa aika kurjaa kansaa: ylipainoista, huonosti koulutettua ja ei-kansainvälistä. Maisemamme on yksitoikkoista, tasaista ja vesistöjä on hyvin vähän. Lisäksi maakuntamme väki vähenee hiljalleen ja meillä ei ole yliopistoa, joten opiskelemaan pitää lähteä muualle. Meidän käsityksemme itsestämme on kuitenkin aivan toinen: olemme "ittellisiä", toisista riippumattomia, komeita, yritteliäitä ja suvaitsevaisia (niin kauan kun kaverit teköö niin kuin mä sanon). Maisemammekin ovat aakeita laakeita, hienon avaraa ja "kuka ny uira tahtoos". Mitä me tilastoosta? Kyllä me itte osatahan arvioora, mitä me ollahan! Seinäjoki on merkillinen kaupunki. Huomaan rakastavani sitä todella. Mikä tässä kaupungissa on niin erityistä? Pääkaupunkilaisten silminhän tämä saattaa näyttää aika pieneltä ja jopa rumalta kaupungilta, yliopisto on kaukana ja historia ei kovin havise. Minulle tämä on sopivan kokoinen, tuttu ja turvallinen. Seurakunnat ovat isoja ja hengellinen toiminta erittäin vireää. Kauppoja on runsaasti ja kaikki tarvittava löytyy Seinäjoelta; Vaasaan ei ole vuosiin tarvinnut kaupoille lähteä. Tekojärvessä ja joessa voi hyvin uida. Koulutusmahdollisuuksia on monenlaisia. Me eteläpohjalaiset olemme lujasti kiinni maaperässämme. Vaikka lähdemmekin muualle opiskelemaan, haluamme yleensä takaisin tänne opiskelujen jälkeen. Menemme usein naimisiin toisen eteläpohjalaisen kanssa. (Olen itsekin lähtenyt Ouluun opiskelemaan, mutta palannut opintojen jälkeen Seinäjoelle ja olen mennyt seinäjokelaisen kanssa naimisiin.) Etelä-Pohjanmaan liiton tilaisuudessa pohdittiin, kuinka Seinäjoen vetovoima ja dynaamisuus säteilee ympäristökuntiin. Kuinka kauas se riittää? Riittääkö yksi vetovoimainen kaupunki vai tarvitaanko Etelä-Pohjanmaalla muita, pienempiä "keskuksia"? Maakunta tarvitsee Seinäjokea ja Seinäjoki tarvitsee maakuntaa. Nyt ei ole vastakkainasettelun aika. Tarvitsemme vireän maakuntakeskuksen ja hyvinvoivan maakunnan. Miltä Seinäjoki muuten näyttää Helsingistä päin katsottuna? Kehä kolmosen ulkopuoli on monelle pääkaupunkilaiselle harvaan asuttua seutua. Seinäjoki on uuvuttavan kaukana. Jotta Seinäjoki olisi tarpeeksi houkutteleva asuin-, työ- ja opiskelupaikka, sen eteen on tehtävä töitä. Siihen Seinäjoki tarvitsee maakunnan tuen, sillä jos Seinäjoki kuihtuu, kuihtuvat ympäristökunnatkin. Silti on aina muistettava ympäristökuntienkin hyvinvointi. Se yhtälö täytyy ratkaista järkevin päätöksin vuosien aikana. 14.3.2009 Olen ollut jo kauan huolissani lasten K18-tietokonepelien pelaamisesta. Tiedän, että niitä pelataan, vaikka se laitonta onkin. Peleissä merkintä K18 on sitova, ei suositus. Mepit haluaisivat nyt tietokoneisiin ja pelilaitteisiin "punaisen napin", joka estäisi alaikäisiä pelaamasta aikuisille tarkoitettuja K18-pelejä. Ajatus on sinänsä hieno, mutta jos vanhemmat antavat nykyisin lasten pelata näitä pelejä, eivätkö he voi jatkossa painaa sitä punaista nappia lastensa puolesta? Punaiset napit ja muut keksinnöt eivät estä lapsia pelaamasta aikuisille tarkoitettuja tietokonepelejä, jos vanhemmat eivät uskalla sanoa lapsilleen: "Ei, sinä et pelaa tuota peliä" ja yleensäkin valvo lastensa tietokoneenkäyttöä. Kulttuuriaihe ei jätä minua rauhaan (eikä siis teitäkään, arvoisat lukijat...). Perjantaina olin työni vuoksi alakoulun oppilaiden kanssa Seinäjoen kaupunginteatterissa katsomassa koko perheen musikaalia "Tivolilapset". Aluksi musikaali oli melko tavanomainen, mutta kun alkoi tapahtua, tapahtuikin sitten kunnolla. Noidat houkuttelivat esiin vainajahengen, zombiet tanssivat verivanat heiluen, noidat rukoilivat lapsen parantumista ym. Huh huh. Mitä hyötyä tällaisesta pelottavasta, ahdistavasta henkien melskauksesta on lapsille? (Tai aikuisille?) Näytelmä oli toki valtavan hienosti toteutettu. Esiintyjät olivat taitavia, puvustus loistavaa ja lavastus suorastaan upeaa. Näytelmässä käsiteltiin hiukan myös ajankohtaista aihetta: aikuisten unelmia ja kuinka ne voivat viedä yhteisen ajan lasten kanssa minimiin. Huomaa kyllä, että musikaaliin oli satsattu paljon rahaa; se oli oikein huolellisesti tehty. Kun käsikirjoitus olisi ollut sopivampi, kuinka hieno opetustilanne ja kokemus lapsille olisikaan syntynyt tästä teatterireissusta! Ihmettelin todella, miksi näin hienoon ja isoon projektiin valittiin tällainen käsikirjoitus. Asiaan liittyy mielenkiintoinen kytkös: käsikirjoittaja on naimisissa Seinäjoen kaupunginteatterin entisen johtajan kanssa! Suhteetko ratkaisevat? Olisi ollut paljon sopivampia käsikirjoituksia koko perheen musikaaliin, sellaisia, joissa on erotettu selkeästi hyvä ja paha. Tässä Tivolilapsissa suurin ongelma oli mielestäni se, että noitia ei kuvattu selkeästi hyvinä eikä pahoina, ruumiit esiintyivät irrallisina ilmiöinä liittymättä tarinaan mitenkään ja että annettiin ymmärtää, että vainajahengiltä todella voisi kysyä jotain. "Henkien sekamelska" on sanapari, joka kuvaa tätä teatterikokemusta. Onneksi kielsimme omilta 8- ja 10-vuotiailta lapsiltamme tämän kauhukokemuksen. Heidän ikäisilleen se kai oli silti suunnattu? Kulttuuri on todellakin arvosidonnaista. Me kristityt olemme ajautumassa nurkkaan arvoinemme. On tärkeää, että myös me tunnustavat kristityt luomme kulttuuria ja taidetta ja pidämme kiinni arvomaailmastamme sitä luodessamme. Voi, kun saisimme käyttöömme samat resurssit kuin esimerkiksi "Tivolilapset"-musikaalin toteuttajilla oli! Kirjoitin mieheni kanssa lehteen jutun postimerkkiasiasta, josta kirjoitin viime blogissani. Sain ilahduttavan soiton kirjoituksen julkaisemisen jälkeen. Seinäjoen postista soitettiin ja todella pahoiteltiin, kun olimme joutuneet ostamaan rivoja 2-luokan postimerkkejä, kun muita ei ollut tarjolla. Tämä henkilö halusi hyvittää asiaa ja tarjosi meille kirjekuoret seuraavia KD:n jäsenkirjeitä varten! Hienoa! 7.3.2009 Palaan vielä pikkuisen viime viikon kulttuuriaiheeseeni. Pahoittelen hieman negatiivista näkökulmaani aiheeseen. Olen kyllä taiteen ja kulttuurin ystävä, mutta rajanvetoa tarvitaan, mikä on kaunista ja mikä ei. Kauneus on kyllä katsojan silmässä, mutta silloin kun taide loukkaa joitakin ihmisiä, se ei ole sopivaa. Hyvä, että lapsipornokuvista taidetta tehnyt taiteilija sai tuomion. Vaikka hän perusteli aihetta sillä, että hän halusi herättää keskustelua lapsipornoa vastaan, ei minun mielestäni vain ole sopivaa esitellä sellaisia kuvia muille. Onneksi se ei tuomareidenkaan mielestä ollut sopivaa. Lähettelin KD:n paikallisosaston sihteerin kanssa jäsenkirjeitä kakkospostilla. Tuli ongelma vastaamme, kun oli pakko ostaa sellaisia sadan postimerkin pakkauksia, joissa joka kolmannessa postimerkissä oli rivo kuva. Yhteiskuntaamme vaivaa seksin ja väkivallan arkipäiväistyminen. Siihen törmää postimerkeissäkin! Seinäjoen seudulla keskustellaan vanhusten päiväkahveista laitoksissa. Osassa terveyskeskuksista kahvi keitetään päivittäin ja tarjoillaan vanhuksille; osassa sen saavat ne, jotka jaksavat itse hakea sen käytävältä. Osassa ei tarjoilla päiväkahvia ollenkaan, toisissa vain viikonloppuna. Joissakin käytäntönä on päiväkahvin tarjoilu lounaan yhteydessä. Käytäntö päiväkahveista laitoksissa on hurjan kirjavaa. Selityksiä käytännöille on monia: joidenkin hoitajien mielestä päiväkahvit pilaavat ruokahalun ja päiväruoka ei maistu vanhukselle, jos lounaan ja päivällisen välissä tarjoillaan pullakahvit. (Onko päivällinen tosiaan tarjottava jo kello 16?) Toisilla selityksenä taas ovat säästöt: tarjoiluihin tarvitaan paljon työvoimaa. Omaisiakin toivotaan joissakin paikoissa vierailulle kahvitermoksen kanssa. On sellaisiakin henkilöitä, joiden mielestä kahvit eivät ole tarpeellisia. Eivät päiväkahvit tietenkään välttämättömiä ole. Kyse onkin sosiaalisesta tilanteesta, päivän kohokohdasta. Sodan ajan eläneet, korvikekahvin kokeneet vanhuksemme todella arvostavat kahvia ja varsinkin kahvihetkeä. Kahvihetkessä on hohtoa, sen myöntävät kaikki, jopa sellaiset, jotka eivät kahvia juo. Nyt puhutaan vanhuksen arvokkaasta hoidosta. Lisäksi pullan tuomat lisäkalorit ovat vanhukselle usein tarpeellisia, kun ruokahalu on päivästä toiseen huono. Pahasti dementoitunut mummani siirrettiin syksyllä vanhainkodista terveyskeskukseen. Juttelin terveyskeskuksessa mummani hoitajan kanssa. Hän kyseli mumman mielipuheenaiheista, kiinnostuksen kohteista, sukujuurista. Ne kirjoitettiin tarkasti muistiin, jotta mummalla olisi uudessa paikassa turvallista olla, kun hoitajat voivat jutella tutuista asioista. Hoitaja kertoi mumman makuuhaavan paranemisprosessista ja sanoi sitten mummalle: "Kun haava paranee, me juomme Anjan kanssa kakkukahvit!" Liikutuin. Tuli todella tunne, että mummasta välitetään! Muistan lukuisat hetket, kun lapsena mumman kanssa "juotiin kakkukahvit" ja minä sain kermalla maustettua kaakaota. Silloin oli juhlan tuntua! Olemmeko me todella viemässä juhlahetket vanhuksiltamme säästämällä kahvihetkistä? Olen iloinen, että mummani saa arvokasta hoitoa. Todella uskoin hoitajaa, kun hän sanoi: "Me pidämme omiemme puolta". Annammehan me päättäjät hoitajille mahdollisuuden siihen? 28.2.2009 Kalevalan päivänä mietteitäni ”kylttyyrin” tilasta Suomessa. Olimme perheeni ja äitini kanssa hiihtolomareissulla muutaman päivän. Hiihtämisen, ulkoilun, saunomisen ja lastenhoidon lisäksi jäi aikaa lueskella lehtiä ja katsoa TV:tä, jota en ole juurikaan viime aikoina katsellut. Mittani tuli TV:n suhteen täyteen jo parissa päivässä. Niin paljon seksiä ja väkivaltaa en olekaan aikoihin nähnyt. Miten veronmaksajien rahoilla voidaan tuottaa niin karmeaa ohjelmaa televisioon? Ilkan mielipidepalstalla on kauhisteltu TV-ohjelmia useampaankin otteeseen. Minusta tuntuu, että mitta alkaa olla täynnä muillakin kuin tällaisilla ”hihhuleilla” kuin minä. Kuka näitä seksillä ja väkivallalla täytettyjä ohjelmia oikeasti haluaa katsoa? Sellaiset vanhat sarjat kuin ”Metsolat”, ”Pieni talo preerialla” ja ”Vihervaaran Anna” kokoavat yhä uudelleen suuret katsojamäärät, vaikka sarjat on uusittu jo moneen kertaan. Niissä ei ole seksiä eikä väkivaltaa, mutta ovat jännittäviä, mielenkiintoisia ja viihdyttäviä. Miksei sellaisia sarjoja tehdä enempää? Antakaa palautetta Ylelle, mehän ohjelmatuotantoa maksamme. (Itse en kyllä enää maksa, kun laitoimme TV:n pois, mutta voisin maksaakin, jos ohjelmat siistiytyisivät.) Onneksi on Taivas TV 7. Sitä katsomme netistä kun ehdimme ja tuemme säännöllisesti. Silti minusta Ylekin saisi ottaa onkeensa kansalaisten palautteesta. Olisi kiva katsoa arvoiltaan hyvällä pohjalla olevia sarjoja, joita katsoessa ei yököttäisi koko ajan. En minä tahdo kuunnella jatkuvaa kiroilua, katsoa väkivaltaisia kohtauksia tai varsinkaan todistaa aviorikoksia. Toinen asia, josta ”vedin herneen nenääni”, oli Ateneumin taidemuseon Kalevalan 160-vuotisjuhlanäyttely. Kalevalaa juhlitaan Ateneumissa talon täydeltä. Niin kauheita kuvia näin sieltä uutisista ja lehdistä, että en kyllä haluaisi mennä paikan päälle. Erityisen karmea oli Kalervo Palsan ”Kullervo” vuodelta 1983. En halua kommentoida kuvaa tarkemmin, mutta taiteilijan näkemys Kullervon sukupuolielimistä tuli selväksi. Muutenkin ahdistavia kuvia oli paljon ja niitä näytettiin auliisti TV:ssä lastemme katseltaviksi. Taiteilijan koko sielunmaailma todella tulee taiteeseen näkyviin. Tällaisiin näyttelyihinkö veronmaksajien rahoja paasataan? Eikö ole mitään rajaa, millaisia taidekuvia lehdissä ja TV:ssä saa näyttää? Olin jo aika epätoivoinen Suomen ”kylttyyrin” suhteen. Kotiin tultuamme sitten luin KD-lehdestä elokuvaohjaaja Klaus Häröstä. Ihana juttu! Lainaan tässä hänen sanojaan: ”Se, että kristillisyys tämän päivän taiteessa on marginalisoitu ja ajettu nurkkaan, on erittäin valitettava asia, niin yhteiskunnan kuin siinä harjoitettavan taiteenteon kannalta. Onneksi vielä löytyy niitäkin, jotka tuovat kristillisen arvopohjansa taiteeseensa.” Olen täysin samaa mieltä Härön kanssa ja olen keskustellut tästä asiasta erään taitelijan kanssa aiemminkin. Jutussa sivutaan myös viihteellistä nykyelokuvaa, jonka aihepiiri on usein ”väkivaltaisen toiminnan, rikollisuuden, seksin tai huumeiden kyllästämä”. Härö on poikkeus valtavirrasta. Kun vielä kuuntelin KD-kompassista hienon jutun Häröstä, ajattelin, että onneksi on näitä poikkeuksia. Tein vaalikampanjani aikana kesällä ja syksyllä 2008 yhteistyötä taidegraafikko Riitta Ylisen kanssa. Hän on Suomen taidegraafikkojen liiton jäsen ja arvostettu taiteilija ja opettaja. Tein hänestä sen jälkeen vielä radio-ohjelman Radio Deihin. Riitta Ylinen on myös raikas poikkeus valtavirrasta. Hänen töissään näkyy kristillinen arvopohja, vaikka kuvien aiheet eivät varsinaisesti ”hengellisiä” olisikaan. Puhtaalta kristilliseltä arvopohjalta taidetta tekevä henkilö saa taiteeseensa aivan erityisen hengen. Joka haluaa tutustua Riitan taiteeseen, voi tulla hänen ateljeeseensa perjantaina 13.3. kello 17 lähtien. Siellä on avoimet ovet silloin ja saa tulla vain juttelemaan eikä mitään ostovelvoitteita ole. Osoite Vainiotie 14, Seinäjoki. Puh. 06-4148071. (Huom. tämä ei liity vaalikampanjaani enää mitenkään ;) 22.2.2009 Kannatan lämpimästi Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmän esitystä henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuudesta. Siinä armahdetaan ihmistä, jonka yritystoiminta ei ole sujunut, niinkuin hän itse on suunnitellut. Alkuperäinen "velkavankeusmalli" on ollut armoton velalliselle ja hänen läheisilleen. Tiedän sen, koska sukuni yritys meni 80-luvun alussa konkurssiin ja isäni on "roikkunut löysässä hirressä" yrityksensä velkojen vuoksi parhaan aikuisikänsä. Sellainen ei auta yhteiskuntaa yhtään, vaan ihmiselle olisi annettava uusi mahdollisuus. Onneksi lakia velkojen vanhenemista on jo muutettu, mutta vielä armollisempi laki olisi tervetullut. Pidän Seinäjoen häpeäpilkkuna lapsiperheiden kotipalvelun vähyyttä. Täällä pari työntekijää yrittää vastata suureen tarpeeseen, kun suunnilleen samankokoisessa Vaasassa työntekijöitä on toistakymmentä. Sellainenkin tapaus tuli vastaan, että perheen äiti, joka hoitaa päätoimisesti lapsiaan kotona, joutui sairaalaan ja perhe ei saanut kotiapua kaupungilta, kun lapsiperheiden kotipalvelua ei Seinäjoella juuri ollut. Kotiutuessaankaan hän ei saanut apua lastenhoitoon, vaan joutui järjestelemään avun läheistensä kautta. Toinen vaihtoehto kai olisi ollut, että lapset olisi laitettu päiväkotiin siksi ajaksi, ja siihen hänellä olisi ollut oikeus. Kotihoidossa olevaa (pientä) lasta on hankala yhtäkkiä viedä hoitoon isoon, outoon ryhmään. Ja kun hoitopaikoista muutenkin on kova pula, tätä ratkaisua ei perheille kovin mainostetakaan. Meillä kävi muutama vuosi sitten niin, että mieheni kanssa sairastuimme molemmat tosi ankaraan influenssaan, emmekä kuumeessa pystyneet hoitamaan lapsiamme, jotka olivat kolmen ja viiden vanhoja. Vanhempamme ovat vielä työelämässä eivätkä päässeet päivisin auttamaan. Soitin kaupungille ja kysyin, emmekö saisi "kodinhoitajaa" tai jotain muutamaksi päiväksi, kunnes pääsemme jalkeille. Vastaus oli, että "tavallisilla perheillä" (joilla ei ole päihdeongelmaa tms.) ei ole mitään mahdollisuutta saada kotiapua kaupungilta. Olin tyrmistynyt. Tuli vain mieleeni, että kaljaako tässä pitää alkaa kitata, että saisi apua, kun me molemmat vanhemmat sairastamme. Tästä tilanteesta on onneksi menty eteenpäin ja perheet voivat saada kaupungilta väliaikaista kotiapua, mutta erittäin rajoitetusti. Pelkäänpä, että tiukkenevassa taloudellisessa tilanteessa tämä asia ei kovin äkkiä korjaannu. Aion pitää ääntä tästä kuitenkin jatkossakin. SDP:n valtuustoryhmä otti tämän asian ilokseni esille valtuustoaloitteessaan viime maanantain valtuustokokouksessa. Kävin antamassa hyvää palautetta heille. 14.2.2009 Kirjoitin ystäväni Anniinan kanssa mielipidekirjoituksen perhevapaauudistuksesta. Se julkaistiin Ilkassa eilen ja on luettavissa kotisivuillani. Lyhyesti kuitenkin vielä samasta aiheesta eli Suomen perhevapaauudistuksesta. Suomessa ollaan uudistamassa perhevapaita, toisin sanoen vapaita, joita vanhemmat voivat käyttää kun perheeseen syntyy vauva. Stefan Wallin ehdotti, että Suomessa harkittaisiin niin sanottua Islannin mallia, jossa perhevapaa jaettaisiin kolmeen yhtä pitkään osaan, joista ensimmäinen olisi varattu vain äidille, toinen vain isälle ja kolmannesta vanhemmat saisivat itse päättää. Ehdotuksen mukaan jaksot olisivat Suomessa kuuden kuukauden mittaisia. Mallissa on ehkä hyviäkin puolia, mutta itse olisin ollut kauhuissani, jos minun olisi ollut pakko lähteä ansiotyöhön vauvan ollessa kuuden kuukauden ikäinen. Siihen loppuisi imetys ja minun ja vauvan välinen symbioosi. Mieheni on aina hoitanut lapsia kanssani iltaisin, öisin ja viikonloppuisin, mutta hänen olisi ollut tosi hankala jäädä puoleksi vuodeksi kotiin työnsä luonteen vuoksi. Muutenkin minulla ja miehelläni työnjako on mennyt niin, että minä hoidan vauvan ja hän touhuaa isompien lasten kanssa. Minusta se on ollut järkevää ja tasa-arvoistakin. Yhteiskunnan ei tulisi ohjata perheitä liikaa, vaan antaa valinnanmahdollisuus erilaisiin vapaisiin ja hoitoratkaisuihin. (Minusta) vääränlainen tasa-arvoajattelu on tämän Islannin mallinkin takana. Sekö on tasa-arvoa, että naiset ja miehet osallistuvat kodin ja lasten hoitoon sekä työelämään yhtä paljon? Minusta perheiden pitää saada itse ratkaista, kuka vauvan ja lapset hoitaa ja kuinka kauan he saavat olla kotona sekä sen, kuka käy ansiotyössä. Muuten, miten osa-aikatyön voisi tehdä houkuttelevammaksi? Vai onko niin, että ihmiset haluavat täyden palkan eivätkä halua tinkiä siitä? Osa-aikatyö ratkaisisi koululaisten iltapäivähoidon ongelmat, antaisi aikaa vanhemmille olla lasten kanssa, vähentäisi riskiä työuupumukseen, antaisi keski-ikäisille aikaa hoivata iäkkäitä vanhempiaan, antaisi töitä useammalle henkilölle jne. Pärjäisikö nykyään vajaalla, osa-aikaisen työntekijän palkalla? Varmasti suurin osa pärjäisi, mutta elintasostaan ehkä joutuisi tinkimään. Mutta mikä on elämässä oikeasti tärkeää? Ulkomaanmatkat, kalliit harrastukset, merkkivaatteet, hieno auto, edustuksellinen koti? Vai aika lasten, suvun, ystävien kanssa, levännyt olo? Ymmärrän toki, että kaikki eivät millään voi tehdä osa-aikatyötä toimenkuvansa vuoksi, mutta nyky-Suomessa osa-aikatyö on niin harvinaista (paljon harvinaisempaa kuin esimerkiksi Ruotsissa), että varmasti olisi varaa lisätä sitä. (Sekin on totta, että moni tekee täyttä työpäivää pienellä palkalla, eivätkä rahat riitä aina edes välttämättömään.) Osa-aikatyötä tulisi myös kehittää niin, ettei työntekijä joudu tekemään lyhyemmässä ajassa samoja töitä kuin ennen ja pienemmällä palkalla. Tunnen muutamia isiä ja äitejä, jotka ovat tehneet osa-aikatyötä pystyäkseen viettämään enemmän aikaa perheensä kanssa. Ongelma on lähes kaikilla ollut se, että työmäärää ei ollut vähennetty ollenkaan verrattuna kokoaikaiseen työhön. Se ei juuri houkuttele osa-aikatyöhön. 7.2.2009 Seinäjoella kiistellään itäisen ohikulkutien linjauksesta kiivaasti. Sen alkuperäinen linjaus kulkee Kertunlaakson asuntoalueen halki hyvin läheltä uusia omakotitaloja. Koko juttu on melko outo. Ihmettelen suuresti, miksi noin lähelle tietä on kaavoitettu asuintontteja, kun tien linjaus on ollut siinä jo kauan ennen asuinalueen kaavoitusta. Lisäksi kaikki tontin ostajat eivät ole tienneet tielinjauksesta mitään. Mahtoi olla järkytys kuulla, että kodin viereen tulee Seinäjoen itäinen ohikulkutie, joka ei ole mikään pieni kärrypolku. Tien linjausta on jo yritetty siirtää, mutta silloin alle jäisi maatilojen maita, joita on hankala korvata. Nyt tietä suunnitellaan 20 metriä alkuperäisen linjauksen viereen. Asia on kovin vaikea, kun joka tapauksessa joku joutuu kärsimään. Tosiasia kuitenkin on, että tie on aivan välttämätön, koska nykyään raskas liikenne jyrää Seinäjoen keskustan halki. Syyllisiä tällaisiin on turha etsiä, täytyy vain etsiä parhaita mahdollisia ratkaisuja. Syyllisiä on kuitenkin yritetty etsiä eri suunnista. Sen vain olen huomannut, että Nurmon entisen kunnan sisällä on aika paljon riitoja, ja nyt monilla nurmolaisilla on lisäksi vaikea sopeutua kuntaliitokseen. Toivon vain, että myrskyt laantuisivat ajan kanssa ja saisimme rauhassa yhdessä rakentaa uutta kaupunkiamme. Minusta Seinäjoesta on tulossa hieno kaupunki! Itselleni on ollut aika samantekevää, millä puolella kuntarajaa milloinkin olen asunut. Olen asunut todella monella paikkakunnalla vanhempieni töiden, omien opiskelujen, mieheni opiskelujen ja töiden vuoksi. Ehkä suhtaudun kuntaliitoksiin enemmän järjellä kuin tunteella siksi, että olen huomannut, että monilla paikkakunnilla voi elää elämäänsä onnellisena. Nyt en kyllä enää helposti vaihtaisi paikkakuntaa, kun olen vuosien ajan "opiskellut Seinäjokea" politiikan vuoksi. Olen myös kotiutunut tänne asuttuani täällä yhteensä toistakymmentä vuotta. Istuin maanantai-iltana päihdestrategiaseminaarissa. Seinäjoen mielenterveys- ja päihdestrategiassa minua ilahdutti kovasti kohta, jossa tavoitteena olisi päihteettömyyden arvostaminen. Hieno juttu! Siinä oli konkreettisia menetelmiäkin tavoitteeseen pääsemiseksi ja alle 18-vuotiaat oli huomioitu erikseen. Tämä kun toteutuisi! Itse ainakin aion tehdä kaikkeni omalla paikallani tuon tavoitteen saavuttamiseksi. Vau, tavoitteena PÄIHTEETTÖMYYDEN ARVOSTAMINEN, ei mitään lällyä vähentämistä tai kohtuullisuutta vaan PÄIHTEETTÖMYYTTÄ. Rohkeaa. Tulipa hyvä mieli. Seinäjoella on yhdistetty mielenterveys- ja päihdestrategia, mistä olen pahoillani. Päihde- ja mielenterveysongelmat eivät yleensä liity toisiinsa kovinkaan kiinteästi. On totta, että alkoholistilla on usein univaikeuksia, masennusta, harhakuvitelmia, maanisuutta, ahdistusta ym. mielenterveysongelmien kaltaisia oireita, mutta kun hän raitistuu, henkiset ongelmat vähenevät. Hän oppii käsittelemään elämän iloja, suruja ja pettymyksiä ilman viinaa. Alkoholi aiheuttaa mielenterveysongelmien kaltaisia tiloja, tottakai. Kuka pystyy ryyppyputken jälkeen ahdistumatta ja masentumatta muistelemaan tai kuulemaan toilailuistaan, rikkimenneistä ihmissuhteistaan tai työpaikan menetyksestään? Ahdistaisi minua ainakin. Kyse ei silti ole mielenterveysongelmista, vaan alkoholismista. Minnesota-mallissa alkoholismia käsitellään sairautena. Minulla on useita läheisiä, jotka ovat raitistuneet Minnesota-hoidossa ja pidänkin sitä lähes ainoana mallina, joka TOIMII. Läheiseni ovat vuosien raittiina olemisen jälkeen kasvaneet henkisesti hyvin paljon, eikä heillä ole jälkeäkään mistään vanhoista "mielenterveysongelmista", vaikka he eivät ole saaneet hoitoa muuhun kuin alkoholismiinsa. Tietenkin mielenterveysongelmia on olemassa, sitä en tietenkään kiellä. Asiaa mutkistaa se, että alkoholisti saa usein diagnoosikseen masennuksen tai vastaavan, koska hän kieltää alkoholisminsa jopa lääkärilleen. Alkoholismiin kuuluu ongelman kieltäminen. Lue lisää Minnesota-hoidon sivuilta . 1.2.2009 Vietimme viikonlopun ystäviemme luona Raahessa. Saatuamme lapset siskonpetiin nukkumaan, aikuisten kesken keskustelimme pitkän aikaa ajankohtaisista asioista. Israelin tilanne tuntuu vaivaavan monien uskovien mieltä, ja siitä keskustelimme taas pitkään, kuten monien muidenkin ystäviemme kanssa viime aikoina. Sota Israelin ja Gazan välillä on todellakin hengellinen. Ihmettelen sitä, kuinka Suomenkin media on kovin yksipuolisesti uutisoinut ainoastaan Gazan lasten hädästä vaikka Israel ei ole sotaa halunnut eikä aloittanut. Sitäkään ei enää muisteta, kuinka oppikirjoista olemme lähes kaikki lukeneet muslimien "pyhästä sodasta", jossa kuolema on muslimille onnellinen asia, ainoa varma tie paratiisiin, ja sen vuoksi jopa tavoiteltava asia. Vai minkä tähden Gazan sotilaat muuten pitäisivät lapsiaan suojakilpinään? Onneksi TV 7:llä, hengellisissä lehdissä ja joskus maallisissakin on ollut tietoa asioiden todellisesta laidasta. Ajankohtaista Israelin tilanteesta ICEJ-sivuilla. Olen omassa alkaneessa valtuustotyössäni jo nyt saanut elää todeksi Raamatun kohdan Jesaja 33:6 "Sinun tulevat päiväsi Hän turvaa, hetkestä hetkeen, hänellä on varattuna apua yllin kyllin, viisautta ja tietoa". Olen tiedostanut oman keskeneräisyyteni ja sen vuoksi painanut tarkasti yllä olevan kohdan mieleeni. Viisaus ja tieto on yhdistelmä, jota meidän tulisi tavoitella. Olen jo huomannut saavani tietoa yllättävistäkin paikoista asioihin, joihin olen etsinyt lisävalaistusta, ja rukoillut viisautta sen soveltamiseen. Olen aivan varma, että Herramme antaa viisautta ja tietoa niille, jotka sitä Häneltä anovat, ja vieläpä yllin kyllin. Valmistelen tällä hetkellä valtuustoaloitetta Seinäjoki-lisän (lasten kotihoidon tuen kuntalisän) laajentamiseksi niin, että se koskisi useampia perheitä kuin tällä hetkellä. Olen saanut useita yhteydenottoja, että Seinäjoki-lisän uudistaminen on mennyt metsään. Sitä saavat tällä hetkellä ne perheet, jotka saavat myös Kelan hoitolisää tulojen perusteella. Jos perhe ei saa Kelan hoitolisää, ei tipu sitten Seinäjoki-lisääkään. Isojen perheiden kannalta tilanne on Seinäjoella todella tukala, koska Kela ei tunne tulorajoissaaan isoja perheitä. Mietin vain, miten aloite kannattaisi muotoilla ja rajata, jotta siitä tulisi riittävän hyvä, mutta että sillä toisaalta olisi mahdollisuus mennä läpi. Eräs äiti kerää adressia aiheesta ja mahdollisesti siitä saataisiin lehtijuttu Ilkkaan. Julkinen keskustelu aiheesta olisi hyvä juttu ennen valtuustoaloitetta. Tuntuu, että kirjoitan ja puhun aika paljon lasten kotihoidon puolesta, mutta kuka siitä kirjoittaisi, ellen minä? Olen niin pitkän linjan kotiäiti (8 ½ vuotta kotiäitinä yhteensä nyt), että tiedän kyllä tarkalleen, mistä puhun. On myös hienoa, että minuun yhteyttä ottaneilla on joku, joka tietää tilanteen. Kotiäideillä ei turhan montaa puolestapuhujaa ole ollut. En halua syyllistää työssäkäyviä äitejä (olen muuten itsekin kahden lapsen äitinä ollut vuosia töissä ennen kolmannen lapsemme syntymää), mutta haluaisin mahdollistaa lasten kotihoidon useammalle perheelle. Lasten varhaisimmat vuodet olisi hyvä saada viettää kotona. Palaan asiaan, kun asia etenee. Lupaan kyllä hoitaa muitakin asioita ;) Selvitän esimerkiksi myös Seinäjoen päihdehoidon tilannetta juuri, mutta se on pitkä juttu. Palataan! 24.1.2009 Eilen oli valtuuston kokous, jossa nimettiin lautakuntien jäsenet. (Kaupunginhallitus ja pari lautakuntaa nimettiin jo joulukuun kokouksessa.) Maakunnallisia paikkoja jätettiin vielä jakamatta. KD:n paikat Seinäjoella näkyvät kohtapuoliin netissä osoitteessa www.kdseinajoki.net. KD sai hyvät paikat. Tein valtuustoaloitteen, jossa esitin, että kotona päätoimisesti lapsiaan hoitavat vanhemmat pääsisivät Seinäjoen uimahalliin puoleen hintaan, kuten työttömät ja eläkeläiset. Kotona lapsiaan hoitavat kotiäidit ja –isät tienaavat vähemmän kuin edellä mainitut ryhmät ja jäävät usein vaille mitään etuja ja alennuksia. Valtuustoaloite on piakkoin luettavissa kotisivuillani www.katinummensalo.tk. Eilen valtuuston kokouksen jälkeen kävin kotona ja lähdimme pian mieheni kanssa valtuustopäivällisille Törnävän kartanoon. Ne pidetään joka vuosi tammikuun ensimmäisen kokouksen jälkeen. Söimme pitkän kaavan mukaan ja kuuntelimme valtuuston puheenjohtajan Raimo Ristilän ja kaupunginjohtaja Jorma Rasinmäen puheet. Puheista jäi päällimmäisenä mieleen kuntaliitokseen liittyvät asiat ja taloudellisen tilanteen tuoma jännite. Pitkän ruokailun jälkeen ”baari” avautui kartanon loisteliaassa aulassa, ja sinne kaikki kokoontuivatkin. Ihan mukavia keskusteluja kävimme useiden ihmisten kanssa. Viikko on mennyt hurjan nopeasti taas. Joskus mietin, kuinka paljon voin tehdä politiikkaan liittyviä asioita ilman, että puoliso ja neljä lastamme kärsivät siitä. Ainakin tähän asti olen saanut tukea läheisiltäni ja olen yrittänyt asettaa tärkeysjärjestykseen asioita ja menoja. Enhän edes pystyisi olemaan politiikassa mukana, jos puolisoni ei tukisi sitä. Hän on valittamatta hoitanut lapsia, kun minulla on ollut menoja. Toisaalta myös toisinpäin: mieheni on luonut työuransa niinä monina vuosina, kun olen ollut kotiäitinä. Oma työurani on hyllyllä edelleen, mutta eiköhän se sieltä löydy, kun aika on. Mieheni on kyllä tuntenut minut hyvin aikoinaan kosiessaan; hän on kyllä tiennyt saavansa aktiivisen ja menevän vaimon ;) Asiasta toiseen. Minulla on jäänyt korviin soimaan Ilkka-lehdessä lähiaikoina ollut lause suurin piirtein näin: ”Tätä maanantaita voisi irtisanomisten ja lomautusten määrän vuoksi kutsua mustaksi maanantaiksi, jos ei olisi pelkoa tulevista, vielä mustemmista maanantaista.” Kukaan ei voi sanoa, kuinka paljon irtisanomisia ja lomautuksia vielä tulee. Useat sukulaiset ja ystävät ovat jo saaneet tuntea taantuman omalla kohdallaan juuri lomautuksena tai irtisanomisena. Suomessa on paljon eläkeiän kynnyksellä olevia ”suurten ikäluokkien” ikäistä väkeä, ja heillehän asia ei ole suuri ongelma. Eläke alkaa vähän aikaisemmin ja siinä ei ole yleensä suurta dramatiikkaa. Muulle vakituiselle väelle tilanne voi olla vaikea. He ovat saattaneet rakentaa talon ja perustaa perheen vakituiseen työpaikkaansa luottaen. Vuokratyöläiset ja määräaikaiset ovat lähteneet jo aikaisemmin ääntä pitämättä. Heitäkin olen miettinyt. He ovat usein nuoria äitejä ja isiä, jotka ovat vasta luomassa työuraa ja perustamassa perhettä. He ovat ehkä varovaisesti toivoneet saavansa ”jalkansa oven rakoon” yritykseen, johon ei enää ole toiveita päästä töihin. Elämän suunnittelu on siinä tilanteessa aika hankalaa. 17.1.2009 Tällä viikolla pidin ensimmäisen johtokunnan kokouksen paikallisosaston ja johtokunnan puheenjohtajana. Paikalla oli 4 johtokunnan jäsentä ja yksi kunniajäsen. Kaksi jäsentä puuttui. Harmillista, että juuri Ylistaron ja Nurmon edustajat eivät päässeet, kun kokous oli ensimmäinen virallisesti yhteinen johtokunnan kokous. Mutta toivotaan, että jatkossa mahdollisimman moni pääsee, vaikka ainahan voi olla päällekkäisyyksiä. Miehelläni Janilla oli myös yllättävä työreissu, mutta sain anopin lastenvahdiksi. Päätimme johtokunnan järjestäytymisestä. Sihteeriksi tuli Merja Marjeta, jolla on kokemusta Lapuan Kristillisdemokraattien toiminnasta. Hän on toiminut KD:n rahastonhoitajana Lapualla asuessaan. Rahastonhoitajaksi tuli Jouko Pitkäranta ja varapuheenjohtajaksi Kimmo Rantanen. Päätimme myös lautakunta- ym. paikkojen jaosta yhdessä keskustellen. Meillä oli paljon ehdokkaita syksyn kuntavaaleissa, mutta aika monelle saimme jonkin luottamuspaikan. Keskustelimme tulevan vuoden toiminnasta. Luottamushenkilöille pidämme kevätkokouksen yhteydessä koulutusta. Valtuutetut Seppo Lampi ja minä pidämme poliittista tilannekatsausta kolmesti vuoden aikana, ja samalla KD:n jäsenet saavat keskustella, kysellä ja vaikuttaa valtuustotyöhön. Ensimmäinen kerta on kevätkokouksen yhteydessä, toinen kesätapaamisessa Peräseinäjoella ja kolmas syyskokouksen yhteydessä. Hyväksyimme johtokunnan kokouksessa uusia jäseniä paikallisosastoomme ennätysmäärän, noin kymmenen uutta jäsentä! Osa on ehdokkaina olleita, osa ystäviäni, jotka sain mukaan jäseniksi. Suurin osa uusista jäsenistä on nuoria aikuisia. Visioni on, että saisimme Seinäjoen KD:n paikallisosastoomme lisää virkeyttä sekä jatkuvuutta, kun monet vanhemmat vastuunkantajat hiljentävät jo tahtia. Työ on jo hyvällä alulla. Tänään kävin yhdessä osastomme varapuheenjohtajan Kimmo Rantasen kanssa onnittelemassa 90-vuotiasta Seinäjoen Kokoomusta Seinäjoen KD:n puolesta. Kokoomus on yhteistyökumppanimme ja suhteiden hoito on tärkeää. Kirjoitin onnittelukorttiin Jer. 29:7: ”Ja harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon Minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne”. 9.1.2009 Lautakuntapaikkaneuvottelut alkavat olla loppusuoralla Seinäjoella. KD neuvotteli Kokoomuksen valtuustoryhmän kanssa viime keskiviikkona paikkajaosta ryhmän sisällä. (KD ja Kokoomushan ovat yhteistyössä.) KD:lle saatiin kohtuulliset paikat: kaupunginhallituksen varajäsen, henkilöstöjaoston varajäsen, perusturvalautakunnan jäsen, sivistyslautakunnan jäsen, nuorisolautakunnan jäsen, Sedun johtokunnan jäsen ja pari muuta paikkaa, joita en nyt muista. Yhteistyö Kokoomuksen kanssa on alkanut ihan hyvin. Meille on etua siitä, että saamme osallistua isomman valtuustoryhmän kokouksiin, jossa on myös ministeri (Paula Risikko), joten meillä on suora yhteys eduskuntaan. Risikko on osoittautunut helposti lähestyttäväksi henkilöksi, jolla on arvot kohdallaan. Asiasta toiseen: nyt on meneillään Lasten oikeuksien julistuksen 20. vuosi. Nyt korostetaan lasten mahdollisuutta osallistua ja tulla kuulluksi. Ihan hienoja periaatteita, mutta jotenkin vain tuntuu, että niillä on aika vähän merkitystä, jos lapsi on yksinäinen ja laiminlyöty. Suomessa on paljon yksinäisiä ja laiminlyötyjä lapsia. Vanhemmilla on kova kiire luoda uraa ja harrastaa. Aina ei muisteta, että kaikkea ei voi saada, kun on perheessä pieniä lapsia. Vanhemman tai vanhempien alkoholismi on varmaan suurin syy, miksi lapsen asiat eivät ole hyvin. Suomessa perheillä on tarkat yksityisyyden rajat. On vaikea puuttua toisen perheen ongelmiin, vaikka tietäisikin niistä. Lisäksi alkoholismi salataan niin tiukasti, että aina perheen lähipiirikään ei tiedä alkoholiongelman laajuudesta. Tai vaikka tietäisi, alkoholiongelmainen ei todennäköisesti ole kovin innokas olemaan yhteydessä sellaisiin henkilöihin, jotka epäilevät ”jotain”. Suomessa pitäisi luoda tukitoimia alkoholiperheissä eläville lapsille. Asia ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen. Lapsen ei ole helppo itse selvittää, mihin voi ongelmissaan ottaa yhteyttä. Toisaalta alkoholiongelmainen vanhempi saattaa kieltää asiasta puhumisen ja pelotella esimerkiksi huostaanotolla : ”Jos kerrot jollekin, joudut sijaiskotiin”. Lapsi rakastaa vanhempiaan ja toivoo kaiken selviävän ja tulevan hyväksi jälleen. Silti on aivan pakko selvittää keinoja alkoholistiperheiden lasten auttamiseksi. Heitä on joka koulussa, todennäköisesti joka luokassa. 4.1.2009 Useiden ystäviemme kanssa olemme joululoman aikana puhuneet holtittomasta ryyppäämisestä, joka Suomessa näkyy olevan nykyajan trendi. Ryyppääminen on Suomessa saanut sellaiset mittasuhteet, että tästä ei hyvä seuraa. Ryyppääminen näyttää olevan jonkinlainen normi ”tavallisten ihmisten” pikkujouluissa, uudenvuodenjuhlissa, kavereiden tapaamisessa ja vähän vaikka missä. Tai miltä kuulostaa opettajanhuoneen perjantaipullon arpajaiset? Kun raitis ystäväni ei halunnut osallistua opettajanhuoneen perjantaipullon arpajaisiin, hänelle selitettiin, että tuottohan menee ”hyvään tarkoitukseen”. Tuo hyvä tarkoitus muuten on opettajien virkistysillanviettoa, jossa myös ryypätään! Alkoholinkäytön näkemiseltä on vaikea välttyä oikein missään julkisessa paikassa nykyään. Ensi kesä oikein pelottaa minua, kun terassit avautuvat, kansa juhlii pihoillaan ja parvekkeillaan yömyöhään, Seinäjoen yleisötapahtumien liepeillä tungeksii juopuneita alaikäisiä jne. Juopuneet eivät osaa ottaa toisia huomioon. Yhteiskunnassamme eivät lievät konstit, kuten tipattomaan tammikuuhun tms. kehottaminen enää riitä, vaan järeät konstit olisivat tarpeen. Järeitä konsteja on mm. Päivi Räsänen ehdottanut, mutta vieläkään eduskunta ei ole ollut valmis hyväksymään niitä. Meille kristillisdemokraateille on nyt tilausta. Uudistetaan vanhat raittiusohjelmat nykyaikaisiksi ja pidetään raittiusasiaa esillä. Mikään ajamani asia ei ole saanut niin paljon hyvää palautetta kuin ”Raittiimpi ja turvallisempi Seinäjoki”. Alkoholinkäyttö häiritsee lukemattomien ihmisten elämää. Kuinka monen lapsen elämän se pilaa, siitä ei edes ole tietoa. Palaan aiheeseen myöhemmin. 29.12.2009 Joulun juhlinta takana, uusi vuosi edessä. Joulu oli ihanaa aivojen tyhjentymisen aikaa. Kun joulunpyhinä yritin ajatella jotain vähänkin monimutkaisempaa, ajatus leijaili jonnekin piparintuoksun ja kuusenhavujen sekaan ja katosi. Se teki hyvää. Syksy on ollut aika tiivis: neljän lapsen hoidon, kotitöiden ja osa-aikaisen opettajantyön lisäksi sain käyttää suuren osan vähäisestä vapaa-ajastani ennen vaaleja vaalityöhön ja vaalien jälkeen kaupunginvaltuustoon ja muihin luottamustoimiin orientoitumiseen. Molempiin uuden valtuuston kokouksiin sain lukea valtavasti materiaalia. Myönnän: luin joululomalla tiiliskiven paksuisen superhömppäkirjan ”Rhett”, joka kertoo Tuulen viemää –tarinan karismaattisen Rhettin näkökulmasta katsottuna. Kovin kristillinen kirja ei ollut, mutta minua on aina kiinnostanut Yhdysvaltojen varhaiset vaiheet, ja tuossa romaanissa siitä sai lukea helpossa muodossa. Mustien asema on nyt mielenkiintoinen Barack Obaman noustessa presidentiksi. Voin vain kuvitella, millainen itsetunnon kohotus musta presidentti on niille, jotka ovat joutuneet kokemaan vähättelyä vain siksi, että ihonväri on tumma. Olen yrittänyt muodostaa käsitystä Obamasta. Se on osoittautunut vaikeaksi, sillä hänessä tuntuu joka asiassa olevan kaksi erilaista puolta. Jatkan salapoliisityötä edelleen. Hän vaikuttaa joka tapauksessa erittäin karismaattiselta, hurmaavalta persoonalta, josta on helppo pitää, vaikka olisi asioista eri mieltäkin. Lähi-Idän tilanteesta. On harmillista, että aina kun Lähi-Idässä soditaan, syy on Israelissa. Kuinka ihmiset voivat olla niin sokeita, että pitävät Israelia ainoana syypäänä sotaan, jossa raketit lentävät molempiin suuntiin? Vaikka Israel puolustautuisi Hamasin iskuilta, on Israel silti syypää. Mutta Jerusalemhan on ”asetettu väkikiveksi kaikille kansoille”. Raketeista puheenollen, pianhan ilotulitusraketit lentelevät täällä Seinäjoellakin. Täällä on tehty aloite ilotulitteiden kieltämisestä kaupunkialueella. Minusta aloite on hyvä, sillä aika turhaa se räiskiminen on. Ainakin keskikaupungilla ja asuntoalueilla järkeä saisi olla enemmän niiden käytössä. Naapurustossamme ei ole ollut ongelmia raketeista, ne on ammuttu kadun päässä olevalle metsäaukealle päin. Ilkka-lehti uutisoi etusivulla ”runsaasta lasten kotihoidontuen kuntalisästä”. Minua harmittaa Seinäjoen uusi kuntalisä, joka on nyt tulosidonnainen, kun ennen se oli riippuvainen alle kouluikäisten lasten lukumäärästä. Miksei jokainen kotona hoidettava lapsi ole vieläkään tasa-arvoinen? Miksi toisissa perheissä kotihoitoa tuetaan, toisissa ei? Miksei myös korkeasti koulutettua pariskuntaa kannusteta hoitamaan lapsiaan hetkisen kotona? Kuntalisien ehdot ovat erittäin kirjavat Suomessa. Kohta kotiäitivuoteni päättyvät, mutta aion silti taistella kotihoidon puolesta, että mahdollisimman monella perheellä olisi mahdollisuus niin halutessaan valita lastensa hoitomuodoksi kotihoito. (Itse olen ollut yhteensä yli 8 vuotta kotiäitinä, enkä ole koskaan saanut kuntalisää riippuen milloin mistäkin kriteeristä. Kriteerit ovat vaihtuneet moneen kertaan 8 vuoden aikana.) 20.12.2008 Joulutohinan keskellä istahdan koneelle purkamaan ajatuksiani Suomen taloudelliseen tilanteeseen liittyen. Tällä viikolla Seinäjoen uuden valtuuston kokouksessa kaupungin lainataakkaa arvosteltiin liian suureksi . Laina on nyt reilut 1800 euroa/asukas. Se on suurempi kuin kaupunkistrategiassa on suunniteltu, jossa sen arvioitiin pysähtyvän 1400 euroon/asukas. Tilanteeseen tuo pikkuisen lohdutusta se, että lainaa on otettu kasvavan kaupungin investointeihin, eikä ”elämiseen”. Se on mielestäni kuitenkin laiha lohtu, kun muistaa, että laina on päässyt noin suureksi pitkään jatkuneen taloudellisen nousukauden aikana. Nyt nousukausi on huippunsa saavuttanut ja nousun jälkeen on alkanut alamäki. Näinhän se menee; ei nousu voi jatkua loputtomiin. Valtuustossa toisaalta moitittiin velkamäärää, toisaalta haluttaisiin ”elvyttää” taloutta investoimalla uusiin kohteisiin. Nämähän ovat oikeastaan vastakkaisia asioita. ”Elvyttäminenhän” on sitä, että käytetään rahaa (velkarahaa?) rakentamiseen, jotta työpaikat säilyisivät. Talouden elvyttämisessä on oltava erityisen tarkkana, kuinka paljon lainaa otetaan ja mihin sitä käytetään. Laina on aina maksettava pois, ja edellistäkään lainaa kaupunki ei ennätysmäisen pitkän talouskasvun aikana saanut maksettua pois, vaan otti lisää lainaa. Osa valtuutetuista puhui suoraan taantumasta tai lamasta, kun taas toiset eivät halunneet ”maalata piruja seinille”. Itse puhun asioista niiden oikeilla nimillä, ja mielestäni asia ei muutu hyssyttelyllä paremmaksi. Muistan, kun vuonna 2003 pohdimme talon ostoa perheellemme. Hinnat olivat silloin jo korkeat. Ajattelimme, että jos pari vuotta odottelisimme, nousukausi ehkä taittuisi ja hinnat tulisivat alas. Emme kuitenkaan odottaneet, vaan rakennutimme tilavan perustalon vuonna 2003. Varmuuden vuoksi otimme kiinteäkorkoisen lainan, jotta suhdannemuutoksessa lainan korko ei kasvaisi kohtuuttomaksi. On ollut erikoista seurata, kuinka Suomen talous on kasvanut sen jälkeen vuosi vuodelta, paljon kauemmin, kuin osasimme odottaa, ja lainojen korot ovat olleet ennätyksellisen alhaisia pitkän aikaa. 12.12.2008 Opetusministeri Sari Sarkomaa teki minusta hienon päätöksen asettaessaan perheen tärkeysjärjestyksessä työn edelle. Uskon, että tästä vielä keskustellaan monissa yhteyksissä. Hän ei varmasti kadu päätöstään myöhemmin, sillä lapset ovat pieniä ja tarvitsevia vain hetken, mutta politiikka pysyy. Itsekin olen neljän lapsen äitinä monet, monet kerrat miettinyt, miten yhdistää työ ja perhe. Käytännössä olen ollut kotiäitinä ne vuodet, kun lapset ovat olleet aivan pieniä ja mennyt töihin vasta sen jälkeen. Olen saanut tehdä osa-aikatyötä luokanopettajana, vaikka se on periaatteessa mahdotonta. Uskon, että osa-aikatyö on ollut Jumalan siunaus perheellemme. Kokoaikatyö neljän lapsen äidille olisi aika raskasta, kun kaksi pienintä valvottavat öisin ja pyykkivuoret kasaantuvat huimaa vauhtia. Korvaani särähti Ilkka-lehdessä ollut erään veroasiantuntijan kommentti suurin piirtein näin: ”Lähtökohta pitäisi olla se, että perheessä molemmat vanhemmat tekevät ansiotyötä.” Ansiotyö on arvostettava asia, tottakai. Mutta onko lapset vai ansiotyö tärkeämpää? Perheen pitäisi saada valita, hoidetaanko lapset kotona vai kodin ulkopuolella, ja molempiin olisi yhteiskunnan annettava mahdollisuus. Maksaahan kotihoidon tukeminen, mutta ei päiväkotien rakentaminen ja niiden ylläpitokaan ilmaista ole. Tällä hetkellä eriarvoisuus hoitomuotojen tukemisessa on niin räikeää, että välillä oikein ihmettelen sitä. Esimerkiksi päiväkotiin menevää lasta tuetaan useilla sadoilla euroilla, kun kotihoidossa oleva lapsi saa puolet siitä tuesta, ja sisarus 50 euroa. Kaikki työssäkäyvät äidit, älkää ymmärtäkö minua väärin. En tuomitse teitä, vaikka peräänkuulutankin valinnan mahdollisuutta lastenhoidossa. 9.12.2008 Seinäjoen koulutuskuntayhtymän yhtymävaltuustossa päätettiin viime viikolla äänestyksessä siirtää Kauhavan yrittäjäopiston nuorten 55 aloituspaikkaa Seinäjoelle, koska Kauhavalle ei ole riittävästi hakijoita ja keskeytysprosentti on suuri. Se kirvoitti joidenkin vastustajien, toisin sanoen maakunnan miesten ja naisten kielenkannat. Ymmärrän heitäkin. Tuntuu toki kurjalta, jos oman kylän tai vaikka naapuripitäjän opisto lakkautetaan. Mutta jos nuoret ovat jo jättäneet ”hukkuvan laivan”, mikä järki on säilyttää sellaista, millä ei ole tulevaisuutta? Seinäjoen kaupunki ei ole ottamassa Kauhavalta mitään, vaan Koulutuskuntayhtymä päättää siirtää aloituspaikat sellaiseen paikkaan, minne nuoret hakeutuvat helpommin. Täytyy muistaa, että kilpailu maakuntakeskusten välillä on kovaa. Ei ole itsestään selvää, että Sedu menestyy. Sen pitäisi maakunnankin ymmärtää eikä yrittää vastustaa kaikkea Seinäjokeen liittyvää. Maakuntakeskuksen menestys on maakunnan elinvoimaisuuden elinehto. Olen saanut paljon hyvää palautetta ison Tangotapahtuman, Cumbre Mundial del Tangon vastustamisesta. (Kyse ei siis ole Tangomarkkinoista, vaan ylimääräisestä tangotapahtumasta Tangomarkkinoiden ”sisällä”.)Minusta se ei ole parasta mahdollista kansainvälisyyden edistämistä, ja rahaa palaa aika tavalla. Monet tuntuvat olevan kanssani samaa mieltä. 4.12.2008 Pieni juttu tasa-arvosta. Se tuntuu menevän kaiken ohi, jopa perheen hyvinvoinnin. Esimerkiksi puolisoiden yhteisverotuksesta ei pidetä osittain siksi, että se muka uhkaisi tasa-arvoa! Eihän kukaan pakota sitä käyttämään, jos sellainen MAHDOLLISUUS annetaan. Nyt lasten kotihoito on taloudellisesti erittäin haastavaa, mutta sitä ei haluta juuri helpottaa, ettei tasa-arvo vaarannu! Nyt vaarantuu lasten ja koko perheen hyvinvointi, mutta se hinta ollaan ns. tasa-arvon vuoksi valmiit maksamaan. Minusta tasa-arvo ei edes ole sitä, että miehet ja naiset tekevät samoja asioita, samalla tavalla. Tasa-arvo on sitä, että kaikki ovat yhtä arvokkaita, tasa-arvoisia, riippumatta valinnoistaan ja asemastaan …kirjoittelee kotiäiti… 2.12.2008 Tulin juuri valituksi Seinäjoen paikallisosaston ja johtokunnan puheenjohtajaksi. Paikka tuntuu nyt sopivalta minulle, kun olen valtuutettukin. Sinänsä puheenjohtajan ei tarvitse olla valtuutettu, mutta puheenjohtajan työhön valtuuston työstä on hyötyä asiantuntemuksen kautta. Eilen olin elämäni ensimmäisessä kaupunginhallituksen kokouksessa. Tuntui alusta asti siltä, kuin olisin aina istunut kaupunginhallituksessa! Käytin yhden puheenvuoron liittyen Cumbre Mundial del Tango –tapahtuman hakemiseen Seinäjoelle. Minusta siihen käytetyt rahat eivät edistä kansainvälisyyttä parhaalla mahdollisella tavalla, koska se on pienen piirin juttu. Jos oikeasti puhutaan kansainvälisyydestä, keinoja sen edistämiseen ovat mielestäni ystävyyskaupungit, -koulut, nuorisovaihdot ja niin edelleen. Tangomarkkinoiden pelastamiseksikaan Cumbresta ei ole, koska se on vain kertaluonteinen tapahtuma. Muutenkin minusta Tangomarkkinoiden elämänkaari alkaa olla lopuillaan. Onneksi täällä järjestetään usein isoja hengellisiä tapahtumia, niihin osallistumme mielellämme. Ensi kesän Herättäjäjuhlilllekin Seinäjoella menemme varmasti, vaikka emme kyseiseen herätysliikkeeseen kuulukaan. Tulisivatkohan körtit Vapaakirkon kesäjuhlille vastaavasti? Me uskovat voisimme pitää yhtä, ja tukea toistemme juhlia. 30.11.2008 Ensi viikko on täynnä politiikkaa. Läpäiseehän politiikka tietysti koko elämäni nykyään, kun luen lehtiä, kuuntelen uutisia ”sillä silmällä ja korvalla”: mitä Seinäjoella, Suomessa ja maailmassa tapahtuu ja miten se vaikuttaa talousarvioon ym. Olen viimeistään nyt kaupunginvaltuutettuna ymmärtänyt, että politiikkaa ei voi karsinoida ”kunnallispolitiikkaan” ja ”valtakunnanpolitiikkaan”. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, niin kuin nyt tämä taloudellinen taantumakin. Mutta ensi viikolla minulla on maanantaina kaupunginhallituksen kokous, tiistaina uuden kaupunginvaltuuston strategiaseminaari ja illalla KD:n paikallisosaston syyskokous ja vielä torstaina Koulutuskuntayhtymän yhtymävaltuuston kokous. Luen silmät punaisina esityslistoja ja muita materiaaleja läpi. Haluan olla hyvin valmistautunut siihen, mitä käsitellään. Seinäjoen taloussuunnitelmaa vuosille 2010-2012 lukiessani jäin miettimään väestörakennetta ja sen vaikutuksia. On aikamoisia haasteita tulossa. Vanhusten määrä kasvaa, kun suuret ikäluokat tulevat vanhuusikään ja ihmiset elävät yleisesti pidempään. Sen myötä eläke- ja hoivapalvelujen menot kasvavat. Entä kasvavatko tulot? Työväestön määrä vähenee ja sen myötä veropohjan kasvu hidastuu. Oman lisänsä yhtälöön tuo talouden kasvunäkymien heikentyminen, mikä voi kiristää kuntataloutta huomattavasti. Tietyn työvoiman saantivaikeudet saattavat lisätä palkkamenoja ennakoitua enemmän. Tosiasia on kuitenkin se, että sivistyneen yhteiskunnan täytyy hoitaa vanhuksensa mallikkaasti. Se, miten se tapahtuu, voi vaatia uudenlaista näkökulmaa. Onko omaisten otettava suurempi vastuu iäkkäistä läheisistään? Voiko ”täyden palvelun” vanhainkoteja ja vuodeosastoja enää olettaa olevan? Ei olisi aivan huonokaan asia, että omaiset hoitaisivat iäkästä läheistään vanhainkodissa jo nykyäänkin enemmän. Oman mummani syöttäminen terveyskeskuksessa tuntuu aivan oikealta; onhan hän syöttänyt minua vauvana sadat kerrat. Yhteiskunnan ei tietenkään saa jättää ketään heitteille. Jos vanhuksella ei ole ketään läheisiä, ei häntä voi hoitamatta jättää, vaan yhteiskunnan on otettava täysi hoitovastuu. Minulla särähtää korvaan, jos joku puhuu suurista ikäluokista ”ongelmana”. Ihminen ei ole koskaan ongelma! He ovat joutuneet jo koululaisina tungeksimaan täpötäysissä kouluissa ja luokissa, lapsena jakaneet sänkynsä sisarusten kanssa ja joskus ehkä kokeneet, että heitä on liikaa. Emme saa ajatella, että kohta vanhuksia on liikaa. Voisiko ajatella, että lapsia ja tulevaisuuden veronmaksajia on liian vähän? Perheitä pitäisi kannustaa hankkimaan kolmas ja neljäskin lapsi! Puhuminen ei tietysti riitä, vaan pitäisi nostaa lapsilisää ja kotihoidontukea ja sitoa ne elinkustannusindeksiin, antaa mahdollisuus perheiden yhteisverotukseen, selvittää verovaikutukset ison perheen autolle, talolle ja valtaisille ruokakasseille ja huojentaa ison perheen verotaakkaa. Pelkkä raha ei ratkaise lapsilukua, mutta rahanpuutteen takia monilla lapsiluku jää kahteen. 23.11.2008 Monikohan tulee ajatelleeksi, miten laaja vaikutus sunnuntaikaupalla on yhteiskuntaan? Tietenkin sunnuntaityö koskee kaupan työntekijöitä, mutta myös heidän perheitään, lähipiiriään ja sukuaan. Äiti tai isä ei ole kotona koululaisten vapaapäivinä. Perheen yhteinen kirkossakäynti, kyläily ja muu yhdessä oleminen ei ole mahdollista. Viikonloppureissuja on hankala tehdä. Ostoskori kallistuu, kun sunnuntaityön kustannukset siirtyvät tuotteiden hintoihin. Yksinhuoltajaperheissä ja niissä perheissä, joissa molemmat vanhemmat käyvät sunnuntaina töissä, täytyy viedä lapset hoitoon, eli päiväkotien aukioloaikoja on lisättävä. Ihan halpaa sekään ei ole, sillä kai sunnuntailisää sielläkin pitää maksaa? Pitäisikö joukkoliikenteen toimia paremmin sunnuntaisin, että ihmiset pääsevät työhön ja viemään lapset hoitoon sekä kuluttajat ostoksille? Pitäisikö bussilippujen hintaa silloin nostaa, jotta kuljettajille saadaan maksettua sunnuntailisät? Mitä kaupassa myydään sunnuntaina, jos tuoretuotteita toimitetaan vain perjantaina? Tuoretuotteita pitäisi ruveta tekemään lauantaisin ja kuljettamaan ne kauppaan, jos sunnuntaiaukiolo yleistyy. Elintarviketehtaiden ja kuljetusliikkeiden väki hommiin lauantai-iltapäiväksikin! Leipomoiden pitäisi toki leipoa sunnuntaiksi tuoretta leipää, joten leipurit töihin sunnuntaina! Pitäisikö sunnuntailisä laittaa leivän hintaan leipomossa, kun kauppakin sen laittaa… Ostosten lomassa tulee nälkä ja jano, joten kauppakeskusten lounaspaikkojen pitäisi palvella myös sunnuntaisin! Päivi Räsäseltä loistava idea: sunnuntailisä pitäisi laittaa vain sunnuntaisin ostosten loppusummaan esimerkiksi 20 %, muina päivinä ostosten tekijät saisivat asioida ”normaalihintaan”. Se olisi reilua! Miksi kaikkien pitäisi maksaa kaupan sunnuntaiaukiolosta, kun muinakin päivinä pääsee kauppaan? Me sunnuntaiaukioloa vastustavat voimme tehdä pienen teon: jätämme kaupassakäynnin väliin sunnuntaina. Idea on sama kuin luonnonsuojelussakin: pieni teko yksittäiseltä ihmiseltä, mutta kun moni tekee saman, vaikutus on suuri. Turha ensin miettiä, kuinka moni tekee samoin, sillä voithan itse olla ensimmäinen ja näyttää esimerkkiä! Jos kaupan kannattavuus sunnuntaina on pieni ja kustannukset suuret, kaupan kannattaa miettiä aukioloaan uudelleen. Tosin järki ei aina toimi näissä asioissa. Ihailen Halpa-Hallia, joka ei myy tupakkaa, kaljaa eikä iltalehtiä, eikä myöskään pidä sunnuntaisin kauppaa auki! Lisäksi työntekijät pääsevät viikolla jo kahdeksalta kotiin lukemaan pikkuväelle iltasatua, jos pikkuväkeä kotona vielä on. Hienoa on myös se, että Halpa-Hallissa on tarjolla kristillisiä kirjoja ja äänitteitä. Toivon todella, että uusi polvi Halpa-Hallin johtajissa pitävät hyvistä periaatteista kiinni jatkossakin! Mennään suurella joukolla Halpa-Halliin! (Mainostus sallittakoon tässä tilanteessa ;)) 15.11.2008 Eilen oli Seinäjoen Kristillisdemokraattien ehdokkaiden yhteinen kiitosjuhla. Siellä oli paikalla ehdokkaita, tukijoita, äänestäjiä ja ystäviä yhteensä noin 30-40 henkilöä. Ilta oli lämminhenkinen. Nykyinen paikallisosastomme puheenjohtaja Pentti Taipalus toivotti tervetulleeksi, minä ja Seppo Lampi puhuimme molemmat ja laulujakin saimme kuunnella. Omassa puheessani aluksi tietysti kiitin koko joukkoa hyvästä vaalituloksesta. Tiukassa kilpailutilanteessa äänestysprosenttimme nousi 4,5 prosentista 4,6 prosenttiin. Se oli hieno saavutus! Kilpailutilanteen teki kireäksi Perussuomalaisten mukaantulo kunnallispolitiikkaan, muiden puolueiden ehdokasasettelu, jossa oli selvästi samoista äänestäjistä kilpailevia ehdokkaita kuin meillä sekä kuntaliitos ja sen mukanaan tuomat haasteet. Edelleen jatkoin, että meillä Kristillisdemokraateilla on järkevää ja maltillista, oikeista arvoista nousevaa politiikkaa, ja sillä on kysyntää tiukkenevassa maailmantaloudessa. Osaamme asettaa asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen arvoperustamme vuoksi ja sillä ON merkitystä. Palvelujen kysyntä ei laske, vaikka rahavirrat vähenisivätkin. Meillä on uskollinen äänestäjäkunta, mutta työtä pitää edelleen tehdä. Minä ja valtuustoryhmäkaverini Seppo Lampi teemme parhaamme Seinäjoen valtuustossa. Seinäjoesta on tulossa 56 000 asukkaan kaupunki ja sijoittuu Suomen 20 suurimman kaupungin joukkoon. Meidän on maakuntakeskuksena toimittava viisaasti. Toisaalta meidän täytyy ottaa paikkamme maakuntakeskuksena, toisaalta varoa ”kuppaamasta” maakuntaa. Maakuntakeskuksen hyvinvointi on koko maakunnan hyvinvoinnin edellytys, se on aina muistettava. Tiukkenevan talouden aikana meidän ei tarvitse vaipua epätoivoon, sillä toivommehan on ylhäällä, Uudessa Jerusalemissa, jossa kadutkin ovat kultaa. Siihen asti meidän on tyydyttävä Seinäjoen katuihin, jotka eivät ole kultaa, eivätkä ikävä kyllä aina kunnollista asfalttiakaan. Toimimme oman kaupunkimme parhaaksi niiden resurssien puitteissa, jotka meillä kulloinkin on. Olen iloinen niistä 170 äänestä, jotka sain vaaleissa. Iloitsen niistä melkein 40 äänestä, jotka sain Ylistaron, Nurmon ja Peräseinäjoen alueilta. Ne antavat minulle rohkeuden toimia kaupunginvaltuutettuna koko Uuden Seinäjoen parhaaksi. 11.11.2008 Tulin aika vasta ensimmäisestä uuden Seinäjoen valtuuston kokouksesta. Olo on erittäin hyvä sen jälkeen. Kokous oli pitkä, mutta mielenkiintoinen. Lisäväriä uuteen valtuustoon tuovat liittyvät kunnat Nurmo ja Ylistaro ja ”heidän valtuutettunsa” sekä kaksi uutta valtuustoryhmää, Lupa luottaa ja Perussuomalaiset. Pidän näitä uusia asioita virkistävinä asioina valtuustotyössä. Asiat saavat uutta näkökulmaa. Ensimmäiseksi meidät valokuvattiin yksitellen, ja sen jälkeen koko valtuusto kuvattiin. Eteisessä valtuutetut kuvauksen lomassa puolin ja toisin onnittelivat toisiaan valtuustoon pääsyn johdosta. Useat henkilöt eri puolueista tulivat halaamaan minua ja jotkut sanoivat toivoneensa läpipääsyäni! Se tuntui erityisen hienolta tulevan yhteistyön kannalta. Minua ehdotettiin kaupunginhallituksen varajäseneksi. Olen tyytyväinen tuohon paikkaan. Toki varsinainen jäsenyyskin olisi ollut mahtavaa, mutta se ei nyt ollut mahdollista, kun meitä KD:n valtuutettuja on vain kaksi. Täytyy muistaa, että puolet valtuuston jäsenistä jää ilman varsinaista tai varajäsenpaikkaa kaupunginhallitukseen! Tosin kiittäminen tästä paikasta on Seppo Lampea, valtuuston toista KD:n jäsentä, sillä hän ”antoi” sen paikan minulle, ei pyytänyt itselleen varapaikkaa edes kahdeksi vuodeksi. Hän sanoi, että minulle uutena valtuutettuna on hyvä päästä heti asian ytimeen. Ja pääsenkin, sillä heti joulukuun alussa saan osallistua kaupunginhallituksen kokoukseen! Kokouksessa käytin yhden puheenvuoron. Henkilöstösuunnitelmassa oli jätetty pois perhetyöntekijän toimen perustaminen ja toivoin, että sen perustamista harkitaan tulevaisuudessa uudelleen, koska se on ennaltaehkäisevää perhetyötä ja sitä kaupunkimme nyt tarvitsee. Apulaiskaupunginjohtaja Harri Jokiranta sanoi, että ennaltaehkäisevää perhetyötä tullaan jatkossa tehostamaan. 04.11.2008 Yhteistyökuviot alkavat hahmottua. Me, 2 hengen Kristillisdemokraattinen ryhmä, olemme kallistumassa kohti yhteistyötä Kokoomuksen kanssa. Siitä on etua sekä heille että meille. Molemmat ryhmät saavat yhdessä enemmän luottamuspaikkoja ja asiantuntemuskin on laajempaa yhdessä. Olen miettinyt omaa paikkaani valtuustopaikan lisäksi. Minulle kaavaillaan varajäsenen paikkaa kaupunginhallituksessa ja se vaikuttaisi aika sopivalta nyt. Kaupunginhallitus kokoontuu suhteellisen tiheästi, joten eiköhän sinne pääsisi varajäsenenäkin silloin tällöin. Lisäksi kaikki kaupunginhallituksen esityslistat tulisivat minullekin. Saisin rauhassa ”opiskella” niitä. Uskoisin, että tuo yhdistelmä, siis kaupunginvaltuusto ja kaupunginhallituksen varajäsenen paikka voisi olla sopiva minulle nyt, kun lapset ovat pieniä ja valtuustotyökin on vielä aika uutta. (Tosin olenhan varavaltuutettuna päässyt valtuustoonkin silloin tällöin, ettei se nyt aivan uutta ole.) 30.10.2008 KD:n puoluesihteeri muistutti tänään KD-lehdessä, että valtuustopaikkajaon jälkeen vasta puolet vallasta on jaettu. Nyt käydään neuvonpitoa luottamuspaikoista, tai ensin kaupunginhallituspaikoista. Meillä KD:ssa on Seinäjoella kaksi valtuutettua, valtuustokoon ollessa 51. Hallituspaikkoja on jaossa 13. Toivomme, että saamme joko Kokoomuksen tai pienten ryhmien (Perussuomalaiset, Lupa luottaa ja KD ainakin) kanssa sovittua jonkinmoinen hallituspaikka KD:llekin. Esim. 2 vuoden paikka tai varapaikka. 28.10.2008 Olen päättänyt noin vuosi sitten, että jos tulen valituksi Uuden Seinäjoen valtuustoon, alan kirjoittaa blogia. Tässä se nyt on. Tosi-TV:n tyylistä yksityiselämän kaivelua on turha odottaa, mutta tuoreita ajatuksia yhteiskunnallisen vaikuttamisen maininkien keskeltä. Kaksi päivää vaalien jälkeen olo on vieläkin aika ”ravistunut”. Vaalityöurakka takana neljän lapsen hoidon ohella vei voimia, mutta tuotti tuloksen! Pääsin 169 äänellä Seinäjoen uuteen valtuustoon uutena valtuutettuna. Se ei ollut aivan itsestään selvää kolmen kunnan yhdistyessä. Ehdokkaina oli pelkästään istuvia valtuutettuja enemmän kuin uudessa valtuustossa oli paikkoja. Lisäksi olivat tietysti uudet ehdokkaat. Meitä uusia pääsikin uuden Seinäjoen valtuustoon vain 9 valtuustopaikkojen ollessa 51. Vaalityön aikana kuitenkin huomasin myötätuulen puhaltavan ja se antoi voimia. Sain valtavasti rohkaisevaa palautetta ja sillä todella oli merkitystä! Kiitos kaikille rohkaisijoille! Vaali-iltana oli ilo kuulla tukijoideni puheluita ja lukea viestejä, kuinka he jännittivät tahoillaan. Koin, että monet tutut itsekin innostuivat politiikasta, vaikkeivät ennen innostuneita ole olleetkaan. Meillä oli Seinäjoen KD:n ehdokkaiden joukossa monta innokasta yhteisen vaalityön tekijää. Se oli erityisen ilahduttavaa. Jaoimme käsityömessuilla ja kauppojen pihoissa yhteisiä esitteitä, joissa oli jokaisen ehdokkaan kuva ja tiedot. Se oli äänestäjää kunnioittavaa; saihan hän itse valita joukosta ehdokkaansa. Vaikka jaoimme omiakin mainoksia lisäksi, oli tunne, että tämä työ on yhteistä. |