 PIKEN PAKINAT n:rot 1-50
PIKEN PAKINAT n:rot 51-100
PIKEN PAKINAT n:rot 101- ...
110. Rastei söökaamas
Kesän redukaus starttas passelist Flooran päivän Stadin Slangi äryyn
suunnistuksel Etu-Tölikan maisemis. Arska vihjas, et porukkaan mahtuu,
ja niin mä taivuttelin duunikaverinki messii. Sitä tuli tšiigattuu
telkkarin sääprofeettojen karttoi ja fundšattuu, pärjäiskö sandaaleil
vai oisko läskärit passelit vai tarttettaisko oikee gammeleiden
jarrutšengoi, ku noi helteet meni förbii, ja yöpakkast ja ehkä regnii ja
snögee vois hamnaa Jäämerelt. Eli tambuuriin varalle tippis, toppis ja pipo.
Sit viel ennen Nukkumatin treffei piti psyykkaa, eli kummosen rundin
Arska ratamaestrona on kekannu.
Startti on Kiasman kupees, eli siithä on
suora sihti viiden pressan patsaisii. Neljän suht nyyan pystin rykelmä
on jemmas Eduskunnan sisäpitšgul. Arskal on toi hissa hobbina...
Elukkamuseol on takan vaihetta jos toista, ja moni tulee fundšanneeks,
et vaa Suurtorin kantil on tsaarittarien gartsoi. Humanisti tietty
tokkais rastit aasiankävijän pystille, mestaan, mis musan ja tieteen
jumalil on tärskyt (ja vinkkifotonki niist sais korkokuvist tai
"opetuslasten" mittisparkist). Jos tää on lällyy, nii löytyyhä Tölikast
vaik Jääkäriliikkeen syntymesta, höörne, mis ministeri möördattii ja
Jööran, ku sgragaa lohikärmeen kans. Vai oisko Arskal fyrkat mieles:
hittaaha täält Liikevoiton, yhen pankin (ku ei menny konkkaan)
pääkonttorin ja ennen eukka-aikaa bulimman sedlan gubben byggan... Ja on
noit mestoi nimetty Sörkan Sibeliukselle, pakinoitsijalle, "melkein
nobelistille", sepälle, värssynikkarille, kansiksen faijalle ja yks
tyyppi on netonnu kakski gartsaa... Näit kaikkii ku dallas tšiigaamas
sielunsilmäl, nii sehä kävi lampaiden räknäämisest.
Ku h-hetki koitti, taivas pukkas vatuu ja räntää ja hiivari sai
kleinimmät stannaa himas. Arskan keltanen äryyn lippis loisti ku majakka
ilmottautumisparasollin al. Pari Anna-Maija ja Pike pistiki puoltšuppii
kohti ekaa rastii tohon Mäntysen Hirvi-kopsun viereen, mis venttas vilt
frysaava ss-läinen. Sit klabbii toisen etee ja pitkin Arkadiankatuu.
Kauppiksen maisemis sentäs katos šyddas rastivahtii. Meil oli nii huisi
faartti pääl, et me jatkettii Rundskii Tšydenialle päin, ku tuli jo
lesattuu nelosrastin teksti kahest "Kalavaleen" sankaris, ja foto
viittas Väiskin mataliin byggoihi. Mut ketä ois se anra: Ilmarinenha on
linjas Väiskiin, ja sit tuli mielee vaa Aino, Kultsi, Joukahaine... Mut
enste pitäs hiffaa se torni. Sammonkatuu alas: täytyyhä tatsispigun olla
Rundskist länteen. Ei näkyny Mekeliinil ku kulmikkait erkkereit. Tää
pyöree on gamlempi ja yleens komeemmat on gartsojen höörnes. Ei muut ku
Arkadian kulmaan, mis vahti sittas nii jemmas, et moltii törmää tyyppii.
Samalle rastille landas kaks kundipartiooki, ja seuraava etappi
paineltii letkas.
Selvis se Väiskin kamuki: gimmojen vikittelijä (pois
se meist!) Lieto Lemminkäinen.
Vanhojenpiikojen byggan nallet oli vissi ja klaari. Sit piipahdettii jo
"naapurilähiön" puolelle, ku Etu-Tölikan raja luffaa pitkin
Hesperiankatui. Kontrollis gamlan Veroviraston nurkal taas kuitattii.
Takas reviirille ja pisto "sisä-Tölikaan" hurrimetodistien tšyrkalle.
Sit tuliki tenkkapoo. Eli kasirastin pitäs olla Apollonmäen ja
Sanomatalon mellas. Ekaks välähti, et taustalha luuraa Muskan pitšgun
yks knutte. Vast paikan pääl me hogattii, et aita/muuri ei okka bulii
nubarii, vaa nykysin son perattu (tos melkee puol vuossataa sitte muuri
oli kokonaan villiviinin gudjus). Mä vilasin tšyrkkapitšgullekki. Sit
vast klippas, et Aurora Karamssiinin villaha on nubarien takan ja jos
foto on näpätty ite rekoolist, lehtikuuset tulee etualalle. Santagongilt
näky se laattaki. Anna-Maija lesas tekstin, ku on kirilitsaa.
Suulis griinas jo, ku sihti oli tšyfelle. Sanomabyggan klitšupuffetis
HeSa piffas kuhjut ja smöresarvet, mis oli fyllin tomii, paprikaa,
gurkkaa ja sinkkuu. Suolane tekiki eetvarttii. Ku klabbei oltii
lepuuttamas, Arska paljasti, et Hakasalmen villan rastin laatas on
tosissaan doggi grevattuna: Aurooran 15-vuotiaaks eläny piski goisaa täs
ja vilkuilee pilvenreunalt Muskan karhuu.
Suunnistuksen vastapainoks sai sit följaa opast. Enste keltšus viisattii
skolelaisten "uutisverstast", ku on luokkaredukohde, ja landeltki
reissaavat rankkaa "puuhalandian" listan kärkeen Lintsin ja Höggan kans.
Sit hissil ihaileen lasikuution ylävooningin (korkeus puolet Stadikan
tornist) huisii Stadin panoraamaa: Tölikaa, Eltsuu, Sörkkaa,
Krunikkaa... Kyl tätä vois vahtaa vaik vebbikamerast duunipäivän ratoks.
Tsaittarintekijöiden reffinä (=käsikirjastona) on saman verran kniigoi
ku Rikun biblus ja nyyat kotimaiset heti framil. Tää inspiroiki
Anna-Maijan froogaan, montaks tyyppii putiikkii pyörittää. Yks
kirjastonhoituri ja jelpparit piisaa - ollaanka tääl markkinatalouden
armoil. Hesarin duunaamisvaiheist opas jutšgas, et kulttuuriplarit (täs
se käytti puntast sanaa 'niska' (biblusprookis se meinaa kniigan selän
yläreunaa)) on klaari iltakaheksalt printtiin, vikaks on sporttiniskan
hugi. Kolmossivun höögerist alanurkast voi tšiigaa, mitä painost
pluggaa: enste printattu merkataa kuudel tähdel, seuraava viidel ja tota
rataa.
Visiitist me netottii viel musta-valkoset t-paidat slouganil "tästä
elämästä" ja Ildikset (HeSoiki ois ollu jaos). Buli pabrukassi hendus me
dallattii Statšalle päin ja tuumattii et nasta reissu. Tuli passelist
nyyaa tietoo, kondis nous, muistot friskaantu, ja ny suulperiki värmas
selkää.
109. Leedii skolast
On täs tullu surku nykyskolelaisii, ku niitten pitää keskel mätäkuut jo painuu svettaa pulsaan johki homeiseen viipaleskoilaan. Ja maikat nipottaa, et ei se passaa, et tullaan iha napa paljaana ja daisarit kaula-aukost vilkkuen ja sit viel noi vesirajakoltut... Mut niuhot morkkaa kundeiki, vaik niil on ainaski viis kaliperii liian bulit ja tosi lököbyygat, fliispusakat ja lenkkarit ja viel lippis tai pipo pääs stundelki. Kyl siin niska limas paahtuu, vaikkei paahtaiska. Muistais vaa meikäläisen ikäset kansankynttilät, kuin hipit sai minimekois tikkui reisiin lohjeneist fanskutuoleist eikä halaatin alla ollu just mitää. Tollon kesis oli kolme kuukaut ja vaik painettii lauantaitki täyttä häkää duunii, oli johki 60-uvun puolvällin kuukauslupaa, ku meinas, et kerran kuus (must tuntu, et soli torstai, ku oli mun lempparii, sitä ärtsärii) oli yks päivä leedii.
Sillonku me budjattii Mussal, mun piti ain kuukauslupapäivän painuu grändllle. Mutsi tokkas heti aamult varttikilon kaffepaketin ja busarahan ja sano, et käyttäydykki ihmisiks. Mä ookasin Tölikan viiskulmast trollin päättärille, ku oli Telakan ees ja myöhemmin Tukholmankadulla mis grändi budjas kolmestoist. Sil oli proggist venttaamas: yleens me painuttii mankeliin Pihlajatielle, sit skruutattii strimarilaatikkoo(gutempaa ku mutsin laagaama)Ja tvetattii fönarilt ja bytšgattii stooresit ja portšerit tai jynssättii kattokruunun kuuppii ja killuttimii. Sit pidettii kaffe-paussi ja lähettii hissuksee dallaa Ruoholahdenkadun suntaan mis grädi oli puolpäivuduunis Punases Ristis. Tos Topsul mä koitin olla tavallist kiltemmän näköne, et se antas luvan muutamaan rundii sparkkaushärvelis. Soli haka dallaan eikä valkannu suoraa reittii, vaan kaars Rundskilt Arkadiankadulle ja sit Fredalle ain Bullan höörneen saakka ja tšiigas malkal kaikki lafkojen fönsterit. Sit se viel saatto mut toho Tennispalatsille. Mut heti ku soli kuolleeskulmas, mult lens rusu ja snygit sormikkaat fikkaan ja mä pistin tšupiks ja oikasin Temen plottien ja Murmelin ja mun inkkariluolan kaut porttariin, mist pääs Tundšikalle just passelist sekrun kohalle slumppaan parit nallekarkit. Sit äkkii himaan bytšgaa klaiduja, mutsin kauppalistaja mölökannu messis HOKin mjölkkiksee ja Ekkast tšöbaa ranskis ja reikis (se ite kävi sekikses ja tšöthandelis, et varmast saatas färskii) ja tšgaa Vänskält slabarii vastaa sklobot skutsarist tai klänninki Amarikaanost.
Opparis dilkattii spettarit neljä kertaa vuodes, ja siin viikkoo enne oli maikkojenkokous parina aamuna ja meil vaa muutama timme. Mut tollo ei oikee hatsittanu braijaa, ku sitä tundšas, et mitähä me mahtaa must jutšgaa, ois ollu nastaa tsittaa katsis flyygana. Mut sitku me köksäs präkättii niille greddakakku, mis oli puolukkasylttii mellas, meille selkis et no senku pitää bileit.
108. Mailmanmenoo
Tuli noi ekat snöget ja holodnat aikasin tänä talven,ja sköneki on taas pitkäst aikaa jääs. Stadi spaaraa sillai, et "ei talvikunnossapitoa" -kylttei näkyy gartsoil entist enämpi, ja tekeeki mieli froogaa, et mis sit ois - paitsi tietty tos Aleksil, ku kaukolämmönjämil värmatul trotuaaril ei tartte sliduu. Onneks sentäs Kiveläst londšgataa vähemmänki klenkoille tšeboi sun muuta tilpehöörii, et ne gammelit, ku voogaa promenaadille, naputtelee tšeban jääspigul saman tien noit jäitäki.
Bytšgais ny fysikaalisen jumpparit rolleihi nastarenkaat, et härvelis ois vetoo ja pitoo umpihanges ja/tai gartsoil, ku on skrinnibaana kondikses, vai meinaaks ne, et kyl toi skuffaaminen muskeleit kasvattaa ja käsijarru botnes passaa sliiraa mutkast tietä näkymättömiin, ku kinoksii ei förata vegs eikä arkisen virka-ajan ulkopuol aurakuskit tšöraa asuntokaduil (Paljonks piilokonttoreit tiputtaa gartsan tähän kastiin?). Jossain böndel non kekannu, et levitetään santaa vaan snadiks rantuks, et sparkkarii pääsee maamiesseuran illatšuuneihi. Stadis toi rantu on kyl levee mut harsunen, eikä hiekanmurenii tuu ku pari stiflan alle. Tää pistääki fundšaa, mihi kohtaa klaiduis kandšis kehitellä niit biligoist tuttui turvatyynyi, vai pitäskö trillauksen varalt dallaa Mišeliin-haalareis.
Yks konsti pysyy tolpil on pyytää sporakuskii öpnaa dörtši ei pyskän (ainaski Stokkan edes non iha spegelikondikses) vaan kinoksen kohal), parempi vaik doginskeidat punteis ku klabbi bajukas.
Oli sitä silmä pyöreenä, ku telkku-uutisis arkkipiispa sano, et sitä korpee, ku popparit järkkää joulukonserttei ja -karaokei tšyrkois ja nettoo bulit kolehdit. Olis vaa pantakansa tsomikses Teoston kans, niin ain ku daagikses, skoles, tšyrkas, gammelis tai himas enämpi ku yks šungaa tai on kuulol, ku älppäriit tai livenä tulee tip-tappii tai Mustaa Saaraa, nii eukka kirstuun kilahtaa. Joha piruntorjuntapatteris kanttorit on hendu sojos, vaik non kuukausliksal. Niitten pointti on, et ne tekee taidetta. Pappien saarnaekstrat tyrmättii kertalaakil, mut voisko ne vaik siit iltapalan särveeraamisest nettoo riksaa?
Tai sit kutsumusduunarit vois plisaa illalliskorttei.
Mut maallisempaan menoon. Gresan Äs-marketis on muutaman kerran tullu tšiigattuu nykystailii: skidi on passitettu "äidin
asialle", ja kaiketi mutši on toises kännykäs ja sanelee ostoslistaa, ku tsali tai gimuli svaaraa: "Ei tääl o niit punasiii purkkei." "Mis käytäväs näkkärit on?" "Omput on kaks eukkaa." Jne jne. Sit tšöde/fišutiskil snadi tokkaa kännelin plisarin handuun ...
Onks ketää slangigangstereist skulannu ammuneppist? Tällast eksoottist janarisporttii sponssaa Valio. Kneppiskanttura on klipattu mölöpurkin kyljest anno 2002 vinkiks, jos Stadin Slangi järkkäis skimbiksel heinätšengois landanneiden perinnepaivät vaik tos Nokian patiol Gresas.
107. Dinot skarppina
Fiinisti sanottuna seniorikansalaiset (eli 55 plus -porukkka) on netonnu jokasyksysen pohjoismaisen kääkkisten viestintäpäivän. Tarpeeks varhaiskalkkiksena mäki fundšasin et sekaan vaa, eikai ne henkkarii dörtsil froogaa (ainha sitä voi sanoo, et mutsin asial tai et on vaa hyvin säilyny). Lokakuun kuudestoist oli proggikses tietšigan ja kännykän esittelyy Stadin bibluis, arbiksis, gammeleis... Tölikan biblun tokas vooningis pöydän ympäril sittas ryytta harmait panttereit, ja yks niukast parikymppinen juppi viisas kännykkämudellei. Siin pritsii ventates tuli täytettyy joku slabari: skabas ois jaos viis huntin latauskorttii (aivolataamoon?). Brošyyrei heltis nii finskiks ku hurriks. Ku sit tuli hugi ring-said -mestaan, sitä hogas, et jengii oli ainaski kolmee sorttii: yhet oli netonnu kait skideiltää kännykän ja ohjepläryn, mut niil ei ollu hajuuka, kuin kännelil skulataa. Yhel mummelil oli oikee lahjapaku rusuinee päivinee messis. Muut taas froogas hintoi, induktiolenkkii kuulokojeen kaveriks, kuin tekstiviestiin saa öökkösii sun muuta. Nää oli jääny jumiin, ku niitte oli pitäny skulaa lankafooniin, tai ne skagas, et koko familin nuorempi polvi luopuu langast. Sit oli sitä meikäläisen sorttist rupusakkii, ku oli ollu kuollees kulmas ain, ku kenkäpuhelin oli pirissy skurus kukkuu- tai titityytunnarii täysii. Mut toisaalt kyl sitä pitäs ees pystyy ringaa jepari, tširra tai brankkari tiukan paikan tullen, jos maisemis ei ois ku se kännykkä. Mut koville nääki alkeet otti, ku se Soneran juppi sano, et eri merkeis ja eri fabriikeil on strategises starttinäppäimes vihree tai sininen luuri tai siin stoijaa ookoo tai on. Eiks maakarit ny vois päästä tsomiksee?!
Yhen harbyijan masinast kundi totes, et tos ei o just mitää semmost söövissii, ku jellais Härmäs, ja tantti myönski, et soli slumpattu jostaki mollikkamaan basaarin piraattialest, ja et soli vilt yrittäny vendaa sanakirjan kans niit ohjeit (mut eihä noin nyyaa sanastoo hiffaa bögeist) ja koglannu ties mitä knabareit. Mut on toi kännyl lankaan skulaaminenki aika janarii touhuu: sitä joutuu Stadiski ottaa nolla-ysin eteen. Tää oli nii mulle ku aika monelle gamlalle friidulle nyya juttu. Kännykkään kaivattiin bulimpaa ja skarpimpaa näyttöö. Yks majava oli kekannu, et piironginlodjun kulmas "reissufooni" pysyy paikal, ja soli virittäny pöytälampun passelist sen yläpuolelle, ku öögat ja darra teki häikkää. Toi pani kaihol muistelee, kuin lyftattii luuri ja väännettii sentraalisantralle ja börjattii haloolla, mut kännykäs enste valkataa tai söökataa vempaimen muistist numero ja vast sit näpätää sitä luurii. Ku myyntitykki rupes briljeeraa logoil, datansiirroi, tšätil sun muil gutil, poppoo alko kummast liukenee, mut vaa harva voogas jatkoille tietsiganurkkaan. Siel sai oikeen vierihoidos privaattiopen, ku oli biblun leivis ja tšennas, kummosii kysymyksii bruukataa tehä.
Gammelit halus vinkkei elektropulust, ku ny on nii tautiset ajat (oli just Jenkeis saatu sätky ekoist ruttobreiveist). Mul taas oli tähtäimes toi internetti. Biblun masinast se hittas päällimmäiseks Guugle-söökausrobotin, ja sielt pääski Tiibet-plarille ja hiffas Pekan ja mun opetuslapsen yhen Laitakarin Timpan duunaaman musasivun, ja siit piti tietty saada oikee pabruversio (eikä viis ekaa printtii bungannu mitää). Samal tuli suullist infoo, et Lasipalatsis on trotuaaritasoi IGS-mesta, mis voi rauhas treenaa ja froogaa tietšigoist. Mä sanoin, et tost on tullu lesattuu jostaki gasetast ja et molin kuviteltu, et nörtit skulaa siel, eikä vihreet hirvaa jengii. Sen toka vinkki oli, et Tölikan biblus on kolmannes vooningis timmen ja kahen buugattavii masinoit ja jelppii heltiäs
sinnekki. Söövissi oli nii höövelii, et sitä tuli kolleega blyygiks,ja kateekski kävi: eimei HYKis tollai kruusata kundei eikä ees vakiduunareit. Tarttis vissii sujauttaa slabari alotelodjuu, et päästäskö me Stadin bibluun vaik kaamosredulle.
106. Sun gartsoillas koulutie
Jos jo iha skyfänä ei ollu hogannu, et himademokratia on sitä, et skidit on hiljaa tai..., nii viimestää smobigai kandši sittaa ku kusi sukas ja käyttää kuollut kulmaa ees edes sittaavan selän takan. Mut ain tää taktiikka ei jellannu, ku liiveis pistettä tavaa aapisest ja skiivauksii tai patalapunemmet oli pakko viisaa opelle, tai sit joutu
taululle vinguttaa kridee tai lausuu värssyi tai šungaa kateederilt. Useimmite kylmiltää, ku läket oli kummast unohtunu, ja muikkaritason moka oli, ku vihko tai kniiga oli jääny himbee. Sitä oli kahen rindiksen kiigus: ope pisti svettaa, ja kavereitten silmis blaskas: mammanpojat ja siivot friidut griinas, vaik kyi ne tais itekki skagaa, millo niitten
hugi ois. Mite mahtas gamlam starbei tai harbyijal dödö pettää ja korvat punottaa tommoses rääkis mont timmee kuuten päivän viikos, ja legurit sanois,et verenpaineet ontuhatja sataa,jaentäs se työpaikkamobbaus?
Sit viel spettari tuli just joulunal, kuois tarttenu tšeenaa niit kiltteyspoindšei. Esmes mun mutsinmude eli grändihalusain syynaa torkkarin ja sano sit: "Ei lasta tarvitse turhaan kouluttaa." Kirppulinnan smobigan päättöspettaris ope oli viel pannu meiät paremmuusjärjestykseen, ku jotku pyrki jo tokalt kymmenvuotiseen SYKkiin. Kansiksen neljännet oli sit armoton preppaus oppariin pääsemiseks: esmes joutu stoijaa kateederii, ja ope pommitti kertomataulul pahemmin ku Heikoin lenkki -skabas. Ja taas popula rankattu priimuksest kuraportaasee, ku oppikseen nettos lisäpoindšei täst järjestysluvust, uimataidost, samas oppistyypis (privaatit ja valtion skolet) olevist systereist, broideist, mutsist, faijast ja esipolvist (esmes reksi Lyydia Almila lesas Tyttönorssiin päässeiden listaa ja sano, et jollekki gimulille pidettii döffiii leväl, ku sen kolme syskaa, mude ja mutsinmursa oli käyny Tipulaa - täytyhä tos olla jo geenistyrkkaa).
Nykysin skolelaiset saa ekan numerotorkkarin aikasintaa joskus femmal, ettei vaa ketää snadii sorsittas. Yhenki tutun friidun sanallises oli vaa: "Kati askartelee näppärästi." Gamlast tantast ei tommosen "betyygin" etee paljo tartte pingottaa. Ihatoine juttu on, et klasesjokane tietää tasantarkkaa, ketä jää vikaks, ku vaikataa pesisjoukkuet. Ja täähä merkkaa tietty paljo enämpi, ku joku kielisopan tai lassan numero. Jos ja kun gamlan skoilan maikkoi ei jonku pärstäkerroin miellyttäny, oli ain toi tuntiosaamine, mil pysty rukkaa numeroit kummast. Välkythä oli joko ain hendu pystys tai sit ne niias ja pokkas vilt syvää ja nettos hymypoikapystei, pölkkyi oli kaht sorttii: ne ku anto piupaut hela skoletouhulle, ku oli muitaki hobbei, tai sit noli niit blyygei, mil polvet skulas fimtsannakkii, ku oli esitelmähugi tai luokkajuhlis jokasen piti esittää jotaki. Nykysin legurit vissii skrivais niille jotaki pamii. Tietty joskus sattu reiluki maijeri niinku mutsille: "Ottaako Ilona viitosen vai laulaako?"
Kerran sitä sai litšgi vinkkii, kuin noit numeroit räpätää. Gimmaskoilan jumppamaikka Janne sano, et endas pitää roikkuu niin kauan, ku ylös kletranneelt menee aikaa, nii sillo saa kutosen. Jos kiskoo ittens puolvälii, nettoo kasin. Mut tietty tää oli vaa yks laji. Kateederin sil ei-ikälisii-kasvattaval-puolel jellas logiikka, et skabojen keskiarvol neljä ja puol voi viel nettoo femman, ja ettei Haaska (sakun ja enkun maikka) ja Manta (suomen hirmu) voi antaa kaihle ehtoi, vaik ala-arvosii kisoist ropiski, eli hyväl tuuril kolmosetki saatto spaaraa kesäurgikselt, mut yks miikkojen kans kandši satsaa "huolellisuus ja tarkkaavaisuus" -filmaamisee ja nostaa henduu vast sit, ku maikka oli jo pannu jonkun toisen svaaraa (hyvä sytytys mut pitkä lanka). lisimpää oli olla hajuton, mauton ja näkymätön, et tuntiosaamisest ei maikalle jäis minkäänlaist muistikuvaa ja ehkä se järkeilis, et tyyppi oli vissiin harmaat kutos-vitosen massaa. - Nykysin konstit on toiset: valkataa häiriköinti (kylhä ennenvanhaaki maijerin vitseille griinattii eniten takapenkis, niis tiedot oli jääny harsusiks), et pääsis klasest jäähylle. No, ainaski kovis säästyy mamiksen ja pingon maineelt.
Jotku on sanonu, et painajaisia skoilast rupee rankemman päälle näkee vast, ku on stengannu skolen dörtsin. Tält kantilt nois ikäihmisten yliopistois on kaks pointtii: enste niil lykkää altsuu, ja sit viel saa goisaa ilman suurempia trillereit (kait painajaisis maikat on niskan pääl gamlaan stailiin, ja snadi on vähintään kolmannen asteen suullises, ja välispettaris jo longa raadi nelkkui).
105. Kiskamuonis
Se mun eka kiska oli tietty jätskikioski Nertšun ja Mussan höörnes Mussan parkis (mist meinataan Signe Branderin parkkii, ku folkka luulee Mussan parkkii Muskan eli Kansallismuseon pitšgun puistoks). Toi tšärrämudelline, markiisikatsine kiska ilmesty lehtikoijan kaveriks vast toukokuun lopul, ku Espal alko kesä jo vapust. Mun päivä-äiti Ellen-tädin kans me slumpattii kiskast portieriin pari jädepalloo ja skruutattii ne sit himas. Sen mielest vaa hampparit skruutaa gartsal ja seisovilt ku hestikat, ja siks mä ihmettelinki, ku se sano, et se ja Mimmi-setä käy sunnuntaisin ulkon syömäs.
Sit smobigan myötä sitä oppi föraa gamloi tsaittareit pabrunkeräyksee ja nettos muutaman huggen. Ainoo mesta, niis oli pergamiiiniin käärästyi nekkui, oli pyöree, beešfärine limsakiska, mis oli lippakatsi ja trallit luukun kohal. Ei sen likel kauaa hengailtu, ku soli Bottan Handelin ja döfaavan panssarin mellas. Tollon viiskytluvun alus kipsas vattuslikkari, Tšigako-purkka ja markankarkit bungas saman verran ku sekruis, mut täält oli snadin liffempi tšöbaa, ku tantat ei kiilannu ja sit jääny juoruun plisarin kans.
Siin viiskytluvun puolvälin jälkeen meiän famili rupes byggaa Myltšigan rindiskylään. Faijal oli jo tollon leedit lauantait, ja se häippäs heti aamutuimaan eväät messis sinne skutšiin. Jos mökis tarkeni goisaa, mutgi hoppas perään duunistja mä suoraan skolast Ertšun [=Eränkävinjäntorinl busaan. Kaamoskaudel hela famili heräs sunnuntaisin kukonlaulunaikaan ja dallas krääsinee tohon Hertsigan busaan. Sit iltahämäris lampsittii himaan ja slumpattii Statšalt varit feodoroffit. Tietty ois ollu vulgäärii skruutaa niit gartsal ja viel suoraa smörepabrupussist, mut me dallattiinki Eduskunnan ohi alakaut, ettei oltas törmätty tuttuihi. Ja gutalt maistu, olinha mäki paiskinu risusavotas ja ollu lauta-, spigu-, stegeli- ja laastipoikana ja siin sivus listiny vilt itikoit. Me gimmaskolelaiset bruukattii tšöbaa Atšgin höörnen longast, valkosest plootukiskast kullanfäriset Rojal-tšokolevyt. Sen kiskan plisari venttas ain yht kundii, ku lyftas trallei ja san-das sielt hilkut. Se kuulemma eli leveesti tälviisii.
Kuuskytluvun alus landas Jenkeist hotdogi eli knakkisemla, ja fundsattii, montaks nakkii piti olla mellas. Dynu oli tietty se eka ryyti, mut pian jotku tykkäs spryyttaa ketšuppii tai niit molempii, ja gubbet kinus viel löökirenkaitki. Toi tulisempi portsuuna oliki jo hottentotti. Hodariks pitkänomast sämpylän ja nakin viritelmää börjattii sanoo kait joskus yhekskytluvul. Sit oli viel kotitekone mudelli, mis semlaa ei halkastu,
vaa knivul tai sormel (nööden leesser ikke juridiik) tehtii breguun hole ja knakki stopattii sinne ilman sen kummempia tykötarpeit. Yks mun duunikaveri Saaren Jussi eli Jussuf Jusupov slumppas harva se aamu polakan ja pari-kolme purkkii tunnarii. Se kaivers bregun melkeen ontoks ja kippas fišut inee. Sit se kääri pötkön tervapabruun muhiin ja skruutas sen iltapäivät Työantajatkin tyytyväisiä šyfel. Joku hissanskrivaaja vois sanoo vaik, et täähä on se frysaava rengas kalakukon (Jussufin juuret oli kyi Pohojanmaal) ja täytetyn patongin välil. Minikolttujen aikaan semlast tuli pyöree eikä knakit oikee mallannu sen kaveriks. Mellaan tokattiinki stydi lauantain- tai mortadellansiivu ja/tai ustii. Joku lääppäs messiin dynuu tai lato ruskii suolakurkkuu. Tällane oli nykymittapuulla sippikundin hampurilainen. Landet vääns sen porilaiseks, ja kait tos Kehäkolmosen liepeil siit tuli purilainen. Pellikan Ile kerto, et Dianaparkin kiskaan oli ilmestyny utareet, "se plisari kisko soosei maun mukaan. Ku elintaso nous, ekana sernlas pihdattii suolaa, ja se maistuuki nykysin hötölt bulkilt. Mellas on jotaki biffintapast (elukka voi olla ammu, bööna eli kikeni, fišu eli eestikeelel kalupuik tai joku vegeolio), ustii, pupunmuonaa, maustekurkkuu. Kaikkeen enklana, tuplana tai triplana tai kingsaisina ja kaverina viel rasvas kuukattui podlarisuikaleit ja limsaa. Emmä o ikänä voogannu ees steppaa mihkää Mäkkäriin tai Heseen. Kato, fiinimpää ja eksoottisempaa tos seiskyt-kahekskytluvun taittees oli skruutaa kreppei eli vräppei, ku on rullalle käärästyi plädäreit, niis on jotaki silputtuu tai salaatintapast ines. Idis on sama ku reduräiskä leis: rullataanja stopataan sylttiin tai sokruun. Vräppei dipattii soijasoosiin tai greddafiil i-ryytisörsseliin (vinkkuu kittaavist fondyy-romantikoist tällane faastfuud oli kyl rappion huippu). Kevätkääryleist siirryttii tortiljoihi, takoihi sun muihi šaggoihi, niis särviisei ei
just tarvita. Ne onki päässy katutšögen menyysee kotosen keitetyn lenkinpätkän ja lihiksen kaveriks. Smörepabru on pitäny pintans talriikkina, mut nykysin bulit portšuunat särveerataan paffilautaselt tai -kipost oikeen plastiikkagaffelin kera. Ei sitä ois viel puol vuossataa sit aanannu, et Stokkan klokun ai ois trendikäst hengaa sponssatuist överhaalareis, reppu seläs, ll@arit jalas ja hendus vatulesti ja truutti podlareit, vaik pääs onki mutteritšubu.
S 1. Kaikki mailman nallekarkit duunataan edelleenki Germaanias yhes ainoos faniilifabriikis (viisas Doitše Velle). Toi pistiki fundšaan, kuin noin pian krigukorvausten jälkeen valuuttaa törsättii karkkareihi. Ei kait ne ny niitää sakun aseveliielppii ollu.
104. Mansikkapaikka
Sellasil, ku on budjannu useemman polven Stadis, ei o ihmeempää hinkuu landelle kaikenmailman hytkysten lätkimisskaboihi sun muihi festareihi
tai ekstreernioloihi mö"le grillaa HooKoon blöötä. Stadis ku on vilt kesismestoi korttelipubin terassilt Suokkiin plus ne iha ite kekatut. Tos seiskyt- ja kahekskytluvul tuli fillaril skulattuu esmes Ärtsyn kärkeen tšiigaan Ketšuplainin ja polskibotšgien häipymist skönelle ja viruttaan klabbei turistiprutkujen fooguis, ku randšuristeilijät näppäs fotoi Hesan horisontist. Jollei hotšittanu helteel sotkee nii kauas, Sillilaitšigal tos Sandiksen altaan suul oli liffa suulaa tai sit painuu Koffin parkkiin, ku oli viel sillo suht natyrel. Näis mestois sai sittaa ilman, et joku optikon tarpees oleva tuli urputtaa tarjouksia tai tantti lässyttää, et "Pienelleks sitä stikataa potkuhousuu?" Gresan lagerialueel nettos viit aromaterapiaa, ku ruusut, sauniot, apilat sun muut rehut dövas vilt, ku oli rengnannu. Mut kaikki nää mestat on parturoitu, peitetty stegeleil tai mellakkastebareil [eli noppakivetyksell tai sit non jääny kopterikendsun tai Bisnes-Ruohiksen alle. Täs onki monena vuon tullu ookattuu ottal Stadin rekooliin moikkaan karppei ja undulaattei, mut viime kesän täälki mahis löhöö omis ajatuksis ja pluggaa tai näprää rupes olee förbii: Kauko-Eteläst flytanneet kekkas, et mestas on ehtaa tropiikin fiilist ja kailotti ansarist toiseen, ja niitten nousevan polven tartsanien kans viherpeukalot oli helisemäs. Sit pari kertaa sattu parkin puolel penkkikaveriks iltapäiväborkan bjyydaaja tai auervaara (täälku viihtyy litšgi gamlemmat daamit ja vissiin iloset lesketki), ku hengas klemmarina, vaik mä flyttasin penkilt toiselle pariki kertaa.
Lungni siestafiilis oli vegs. Ei tänä kesän himanurkilka passaa norkoo, ku tääi on kremppasten ja tiukkapiposten riesana pari nyyaa sporttii. Gosari tokkas traban ilmotustaululle slabarin, et fårikuulabösat on absolyyt kiellettyi pit§gul. Ainaski tos Albertinkadul, mis sissikamaa plisataa, stoijaa fönaris, et peinttipislareit saa slumppaa ja hyyraa vaa
kaheksantoist vuot täyttäneet. Ei kai ny korstot enää pitšgul ... Toka laji on "londšgaa" yöl postin parkkipaikalt rautalankahäkkei, "I roudataa pakui ja san-dataa paffii, ja tšöraa Duudsonien stailiin rullakkorallii, ku Eerikinkatu Oust mun fönsterin al) on passeli mäkkä riskaboilleja skeittaukselle. Siis menoks. Gan-dan hipin meininki oli painuu Tölikaan nuuhkii sireeneit, mut tuli fundsattuu, et oha niit tos Satasen vinojen pitšgulki. Ylös Köyden (niinku postinpulut sanoo Köydenpunojankatuu) pääst tost Gravarinbryggan (virallisest Ruoholahden silta) alt Junapuistoon (yhes kartas sen nimenä on Työmiehenpuistikko). Jo trabojen juures pähkinäpuskat rehotti ja haapa havisi noin passelin
viilentäväst. Siperianhemepuska blumstras keltasenaa, ja orapihlajat kurotti kolmeen neljään metriin. Kuin ihmees kaikki on näin villis kondikses? Kylhä daagiksen skidit renssaa ainaski alaoksat. Mut vegs oli vieterigungat ja peffamäki. Taitaa snäbät olla venähtäny lähikortteleis,
tai sit Stadi on stengannu päikkärin. Yks mimmelo goisas froteebantuukin pääl ja otti mollikkaa. Angervot kuohu valkosenaan, tuomis oli jo raakileit, paratiisifibluis jokune blumma jälel. Puskahanhikkiaitaa (Oliskoha se ainoo istutettu sortimentti?) oli klipattu, muut rehut oli valtoimenaan. Vissiin puutarhoist hatkaan lähteneit. Onha likel villat
plankkuaidan takan ja stogekuilun toisel puolet Marian šykis, hamnil ja togetrafiikilki on varmast osuutta asiaan. Sireeneit ei näkyny, mut viidast hittas saamin ja lehmuksen, oiskoha yks ollu jalava? Lastenkka-dinkka-dullan puolelt inee snygist ajoportist. Musta-valkone katti steppas pitšgul, pari gammelii praatas pootooral ja tietty tapitti tulijaa. Mitäs täs, fianeerataa ja tšiigataa maisemii ja hiljennetää
faarttii sireenipuskien kohal. Blumsterien, viinimarjapuskien ja ihatonttujen tykön yks faija lesas satuu parille kienurille. Mustarastas šungas, mummeli kasteli klitšun klapiluukun orvokkipataa...
Gamlat tredut šyddas passelist kalakaijainvaasion plommeilt ja
suulperiit. Näky tammee, lehmust, pihlajaa, koivuu ja yks parimetrinen kuusi (vissiin siihe duunataan valot pukkii varte). Tosi kesäkeidas, vaik Lauttiksen ja Espoon busat jyrää plankkuaidan takan. Tšiigaiskoha folkka vindii, jos mä ronttaisin ens kerral messis klaffituolin ja Eddunpokkarin tai vaik Tannerin Väiskin Näin Helsingin kasvavan? No, onha Junaparkiski melkeen privaatti kesämesta vaan muutaman minskan pääs himast. Oli mul korkee aika varttivuossadan Gresan gimmana visiteeraa täs kaupunginosan aikukodis.
103. Kaikkien aikojen suulperit
Tänä kesän on tullu vilastuu veedeiškarttoi siin toivos, et telkkariin pestattas profeettojen tilalle teologei, jos vaik pantakansai ois paremmat suhteet tonne yläkertaan tai ees pakkasukon suuntaan. Mut armottomat on olot: HYKin biblusanaston mutsi Lohis, ku budjaa Granis,
šikkas meilii, et niitten byggas on kolmen lukaalin klosetis pöntöt haljennu iha itestää, ja vodahaaveri on ollu melkone, ku jengi on ollu landel. Kuulemma matšguvika, eikä ainaska Pohjolan himavakuutus tu vastaan eukan eukal. - Mun mude taas lykkäs jonku strimarilodjun hellanuuniin, ja siit seisomalt eldisvahti rähähti ulvoon, ku tambuuriski oli 37 pykälää. - Duuniski ollaan päivähoidos muhimas kolmenkympin selssiukses, ja kosteusprossat pyörii kaheksankympin hujakoil. Kniigoi riivaa kirjahome, ja porukast kasvaa pian naavaa. Kuulemma Akateemises pyörii kuivuiit ku paremmiski aivoriihis. Kesän ekstreemilaji onki seisomaplatsi ruuhkabusas tai -skurus päättärilt päättffille. Luonnonlotionit ja - marinaadit tulee kaupanpäälle. Tangoist saa labraviljelyyn koko biotoopin ötökkäiset a slaim-muuvin rekvisiitan. Jos pääsee hirvaa sittaa, pritsiin jää ruma kuva. Tää onki aikaa, ku Hookooällän sininen on kovaa valuuttaa. Kato, ku sil voi otšgaa tuubis
vaik koko päivän Gresan ja Sörkan suht viileet välii. Sippifolkka taas tekee sokkotreffei Valtsun pakastealtaalle. Sitä tšiigaa näil keleil Stadii litšgi anrast vinkkelist: miks ihmees ne harvat penkit ja skidien gungat, peffamäet sun muut on parkeis nii trooppises paahtees eikä tredujen. al, snadist gamiempaa jengii ku ei hotšita löhöö nurtsil dokinskeidojen pääl. Viel viiskytluvul hittas buleist parkeist juomakraanoi ja pitšgul oli vesipostei, mut ny hyypän ku hyypän pitää rontaa haaleet vasserii jossain rensselis, eikä plastiikkalestit kelpaa ees roskisdyykkareille. Jotenski noi mellakkastebareil lasketut patiot, platsat sun muut kivierämaat esmes Kiasman maisemis ja Gresas on aika puuduttavii satunnaiselle dallaajalle, tsaarinaikaan ne sentäs duunas bulevaardei ja espoi siestan jälkeist promenaadii varte. Himaski vienost veedras spetsistooresien läpi, eikä oltu energiasyöppöjen propelien varas, ku fönstereit ei saa öpnaa 1 öpnattuu. Taitaa helteen helpotus olla taitolaji, ja konstit pitäs hiffaa korvien välist. Etenski Köykkärin parkin pulituuišööii ja hamnin suuntaan vaeltavat "yölaulajat" ottaa mallii fogeleist, ja öpnatust nokast lähtee viit desibelii. Landelt taas on noi "talonpoikaisjärjen" kikat niinku kyykänskulaus (fantitki spryyttaa santaa niskaans) tai öisen korttelirallin tuhatta ja sataa tšöraus ja Rusketusraidat-möykkä sterkoist. Ruohiksen skidit riskeeraa ja dyykkaa botšgitrafiikin sekaan tšitigaan kanavaan pulikoimaan. On se mulki menny "yöjuoksuks", ku pitšgun puutarhagunga on varjos iltayheksäst tonne aamukaheksaan, eli sinne suihkun kaut heti ku Lindin Arvi on pluggannu nevskit (Duunis muute arvuuteltii, et miks ankkureist ei viisata ku yläkroppa. No, ku ne sittaa paljaal kankul.), tomskuposa ja alttii messii ja hissukseen gungaa, siihe asti ku Mars loimottaa etelätaivaal. Sit himaan "vesisänkyyn" rullaan tonne kolmeen neljään ja taas gungaan venttaa, et kuudelt pääsee korttelin "säilykepurkkiin" simmaa.
Viilennykseks on tullu lesattuu keskiajal skrivattui stoorei viikingeist sun muuta arktist5 ja fundsattuu , et tällaset kelit oli menoks mammuteille ja neandertaaleille. Ja nythä on taas käynnis invaasio etelän ja idän suunnalt, ja mutsitki pelottelee: "Jos sä et o kiltist, sinilevä tulee ja syö sut." 1 Saxo Grammatieuksen Danskmannien hissast: " Finskit on folkkaa ääripohjoses, siin mailmankoikas, mis ei just budjata eikä pistetä jyvää jemmaan. Non kihoi keihäskundei, eikä muut populat hakkaa niit Iirnpunheitos. Ne kragaa buleil ja leveil piileil ja hinkuu pluggaa loitsui. Non hakoi jaagaan elukoit. Niil ei o vakimestoi, vaan kämpät kulkee messis. Ne otšgaa käyrii plankuil ja luffaa korkeil snögeharjuil
[... 1 Ku Arngrim jaagas niit, ne viskas taakseen kolme snadii stebarii, ja ne näytti buleilt bärtseilt, [... 1 sit finskit viskas snögee, ja se näytti tosi kymeit. Tällai svenskeilt oli iha boitši hukas, ku ne kuuliki mahtavan kosken äänen, ja finskit pääs hatkaå [... 1"
102. Mestaa jos toistaki
Iha snadina kaikki tärkeet mestat ois pitäny skrivaa bulil alkukirjaimei niinku Bastu, Pitšgu ja Parkki. Vast sitku käytii Laulumiesten saunas, tost gamlast vakimestast tuli Mikin bastu (samat sisäpihal ku oli Mikin levari). Pitsgu pysy kuiteski ain meiän talon pihana, ja se eka parkki, mis niit hiekkakakkui tuli baakattuu, oli myöhemminki vaa Parkki (paitsi parin talven, ku Eemil Skuug sai aikaseks siihe skrinnibaanan (omille kundeillee, nii ainaski skvalrattii) ja sillo soli Skuugin kendšu). Niil muil lähistön parkeil oli sellasii nimii ku Muska (Kansallismuseon piha), Nertšu (Nervanderin puisto) ja Gunga- eli Puliparkki siin Bottan Alkon reviiris.
Siin vaihees ku sai nykkelin kaulaan, pyörittii Temei (= Temppeliaukion kaltsil) ja kuviteltu, et ollaa vegs kaiken mailman tanttojen silmist, vaik hela bärtšii kiertää talokehä, mist on suora sihti. Siel duunattii notšgei, snadei jysyi sun muuta, mitä ei ois voogattu Pit'sgui. Temel meil oli sellasii mestoi ku Sola (vajaan tšenganlevyne "hylly" kaldšin reunas), mitä pitkipää justjajust hivuttautuu Luolaan, kuoliinkkareille Tiipii. Bäffiinlaei oli Plutikoit, niist hiffas fölist lasii ja joskus hylsynki. Ja himas sit nettos tukkapöllyy: "Ootsä taas ollu niis Ploteis, ku skuurit on litimärät?!" Eli tsennas mutšiki ne (tää on niinku määreinen artikkeli viittaamas siihen buliin puukstaaviin) jorpakot ganilana Ilmarinkadun friiduna. Tartsanin Viidakko taas oli Auroora Karamssiinin (=Kaupunginmuseon) takan Hakikses (=Hakasalmen puistos, osa Hesparii = Hesperian puistoo ny Finlandia-talon parkkipaikka). Sieltki tultii himaa vähemmän snygis kondikses, jos oli esmes sattunu trillaa savi-Ikuraslidus. Mut mestas kasvo tussilaagoi, karborrei, koiranputkii...
Myltsigan uudisraivaajasukupolvena sitä pääs noin niinku huomaamat antaa hestoille nimii. Iha ekat nimet oli maamerkkei niinku Suuren Seefferin talo. Hurtan nimiki oli jo tiedos, ku se spurttas pitsgult suoraa mun felon kylkee, ja motin komeest ketoo Seulan (=Seulatien) jyrkäs bakkes. Tollon byggaa sanottii Kimin taloks. Seuraavas vaihees, ku siel budjannu Tuula kuulu jengii, käytettii nimee Tuulan talo. Ku Tupu ja sen broidi Tapsa flyttas takas mutšis tykö, mestaa esmes mun mude sano Komulaisen Tuulan isoäidin taloks. Yleens mestojen nimet oli "skidinyymei", eli ne tšennattii kundien ja gimmojen nimii niinku Pape (Paula Siltanen),Tumppusuora (yhen ventta liitte -kundin mukaan) ja Hellu (Helena Haapamäki). Snaditha sanoo: "Mennää Sepille."
Sit oli faijojen ammattei: Brankkari, Putkinotko (putkimies), Kahvikuningas (Oka- paahtimos duunis) ja Skutsari. Jokune bygga ristittii orffinaisuuden mukaan: Rähjäbärtsi < Rajakallio (pitsgu oli romulagerina), Napoleon (hyyryllä eno, ku oli matala kundi) ja Kaimukki (kellervähipiäisen ja pärstävärkilt vierasheimoisen vaimon takii). - Näist kaikist ristiäisist on jo nelisenkyt vuot. Oiski nasta tietää, paljonks nimist on tallel ja kummosii nimii myöhemmät byggaajat ja talojen slumppaajat on antanu.
Nii skidivuosien Mussan (=Museokadun) ympäristös ku Myltšigan veteraanikyläs toi nimipuoli oli vissii samansorttine ku landel (tää mahtavan puolen päivän böndevierailun perusteet): mestoi oli yks joka sorttii, ja silloha piisaa yleissana: Mjölkkis, Sekru, Frissa, Kaltsi ... Jos halus vaihtelun tai fiinimpää, slumpattii kookosleivät Hokist, pumppernikkelit Eltsust ja baislarit Stellast. Samal sitä sai oppii, et esmes Tordš meinas Ellen-tädille Töölöön torii ja brändii Lopen perunat ja just Raskilt, ku taas faija, ku oli duunis Skattal, tšöbas jeddan Kauppatoriit. Tai sit yks ja sama tantti budjas Oksasenkadul ja Aalkvistinkadul.
Siltiksest pohjoseen niskan pääl on is-loppuset nimet niinku Porvis, Vasis, Kustis .... ja se toka tyyppi on ari-/ äri-johtimel väännettyi: Flemari, Sturari, Hesari sun muut. Tölikaan mahtuu Väiskii, Manskuu, Appist, Topsuu, Nertšigaa, ja sit on iha lyhkäsii niinku Fjella, Dagu, Synge ... Kaikist eniten lyhkäsii nimii kantakaupungis: Espa, Snellu, Bulla, Freda, Roba, mut mahtuu jengiin Tehtist, Kluvarii ja Lönkkaaki. Oiskoha nii, et hurrilähtösist nimist on tullu niit nasevan
lyhyit, mut finskeis on ekstraa toi slangiloppu? Niin tai näin yks juttu on ainaski vissi: mestojen slanginimii tšennaa vaa ne, ku on luffannu gartsoil, kletrannu bärtseil ja simmannu käsibotnee uimahuoneil ja ties jorpakois.
101. Skabaa joka lähtöön
Siin mis ennen vanhaan gimmat kevään kunniaks slumppas nyyan skrällan, nykysin tšöbataa jonku trendisportinki klaidut ja vehkeet ja plärätää reissu-brošyyrei. Ekat vinkit nettoo,ku tšiigaa taivaskanavien lanseeraamii vikoi kiljauksii nois suulpeiin ja hiekkarandšujen mais.
Ekstreemit ja faartti jyllää vieläki. Trimmatut kundit ja friidut venttaa kunnon hiivarii ja painuu sit surffaan buleille fooguille. Ekstraforssii touhuun saa purjeest tai ilmapatjamudellisest snadin puoleisest laskuvarjost. Sit voiki ponnaa aallonharjalt flygaan ja heittää parit voltit sun muut kiepit.
Svenskikanavalt taas hittas esmes tällasen hobbin: kopteril johki Kiirunan takusille bärtseille, mis on vaa pari kuukaut vuodes järvist jäät vegs. Sit dyykkaan pelkis simmareis ja snorkkelis tonne kolmeenkymmeneen metriin tšögaa botnest lyysaavii fikkareit. Mammanpoikien "ekstreemi" on hyyraa 3 x 3 tai 4 x 4 metrin lautta, mis luksusmudellis on soputeltta, parin tähden hinnois skitušärmi ja skniidus viritelmäs vaa parasolli. Idis on tulla jotaki lungnii jokee alas sen kummemmin rutsaamat. Tää onki enämpi psyykkauslaji: kestääks pinna iltaan asti, kolme päivää vai hela vekkan, ja mis ajas priimuksel kokatut Bloo bandin pussisopat ja knekukaakka pistää landaa snägärin kohal. -Ei soffaa eikä telkkarii, öölitki vaa vasseris lautan hinaukses.
Ketä hinkuu kesiksel stressii, sen kandsii Oos saidot piisaa) valkkaa Maikkaris pyörivä skaba. Siin jengi sukkuloi ympäri mailmaa idiksen kerkii seuraavaan mestaan ait aikayksikön. Ei siin hikispurtis maisemii tšiigata, vaa tšupataa flygafin, stogen, riksataksin ja botšgin peräs tšögaamas jostaki Saharan keitaalt siabari, mis stoijaa, et kipikipi Italiaan biligafabriikin pitšgulle tai Delhin basaariin.
Iha oma laji on toi partsikkaleirien sun muiden kastajaisten ketä hirvaa -skaba. Sen bravuureit on ihmesörsselit (Madventures-sarjast oli joka proggikses pätkä Terrrrvetuloa maailman yrrrrjöttävimpiin keittiöihin, kivi, sakset, paperi -skabas hävinny joutu skruutaa kaikkeen mikä liikkuu jaltai on muute vaa niljast.) ja sokko sun muut "kello kaksitoista lyö, ovi avautuu, joku astuu sisään, veitsi välähtää..." mamisten pelkokerroint lyftaavat kulissit. Homma hoituu kypäräkameral, sekkareil, puputyttöjen huutosakil, tiimii ei saa pettää -moraalil kovien kundien ja friidujen lajiks. Täi konseptil pyörii noi autioi saarel -tyypppiset joka teeveekanavan sponssaamat traibaiseikkailut, mis iltanotšgil jonkun tuikku slekataa, ja robinssonien silmis kiiluu buli potti taaloi tai dynastian slabaa.
Aika puuduttavilt touhut vähemmän sporttisest soffaperunast tuntuu, ku jossaki boltsisarjas tarttetaan viis loppuotteluu tai ku kova laji skabas on kymmenen alkukisaa (ja tietty viisataa viel uusinnat), mis jokases samat kolme joukkuet luffaa, ronttaa krääsää, suklaa ja flengaa. Ois poikaa vaa yks ja komee kisa ilman sen kummempia jälkipelei.
Entäs sit tavallisen stadilaisen ekstreemit sporttikiaiduis tai niis tavallisis? Ku tost snögekinosten yli hoppaamises ja gartsoil skrinnaamises on kondis ja hurtti hirvaus passelist kohonnu, voiki noit trendilajei farmisarjatasoi harrastaa vaik Aleksin jokakesäsen rempan ja Lipposen hiekkalaatikon eli Suomen suurimman avolouhoksen, ton Kampin montun, maisemis. Kiertotie vaihtuu harva se päivä: millo stepataa lankonkei pitki (tietty takan tulee joku, ku haluu bongnaa), millo joutuu hoppaa montun yli tai kletraa santakasalle tai ties mille stelningille. Trafiikki pelaa jos pelaa, ja joku ökyjuppi painaa kaasuu liisatus Bemaris tai oikeen maasturis. Janaritasotust ei tšennata, mut lisäpoindsei saa, jos skuttaa l)eibitšärroi tai rollii, kaijakiesit ei o kotikenttäetu. Sinisest linjast (Fasun sininen, HooKoon blöö ja HooKooÄllän piletti) nettoo kummast doupattuu bonusta tolle henkiselle puolelle, ku Engelin keskustast rundaa treeal vaik Kaivarin tai Tölikan kautta ja moikkaa Mantaa tai Karhiksen nallee ja bamlaa lungnist gamlaa vuoskerta slangii.
|