 PIKEN PAKINAT n:rot 1-50
PIKEN PAKINAT n:rot 51-100
PIKEN PAKINAT n:rot 101- ...
Ensin pakinat 100 > 73
sitten pakinat 51 > 72
100. Stadi anrast vinkkelist
Ku tota mollikanporotust senku jatku ja jatku eikä blosiksest ollu tietooka, tuli fundšattuu, et kait skönel on nii bläkää, et vilt meriyrjynenki voogais botšgiin kuivatteleen rubaškii. Lentävä lähtö duunist ja Kauppatordsille, mis yks jo useemmas polves suulperinkorventama spilkkas bongo-bongo -viidakkorumpuu ja šungas: "Hama-hama-hakki..." forte fortissimo. Tompan fišukojun kohal oli snadi kassajono M/S Kviiniin, ku on tän kesän trafikeerannu Fölikaan eli raflaavast "siltojen ja salmien Helsinki" -rundii. Redulaisii oli tommoset vajaat kakskyt, pari germaanii, loput vissii finskii eläkeläisjengii. Messii ois mahtunu ainaski triplast poppoot. Siin timmen rundil ei bjyydattu šaggaa, mut tiskilt gubbet kävi alvariins tšögaamas öölii. Mollikka helotti sen verran klaarist ja varist, et kansiplatsi ois ollu hipiälle liikaa, mut emmä salongiska viittiny sittaa, ku ahterin pääl oli snadist katsii ja veedraski.
Enste ventattii, et Suokin lautta starttas alt vegs, ja sen vanavedes vendattiin keula kohti etelää. Selostus skulas härmäks, hurriks, enkuks ja sakuks, vantkoille ois ollu pari liuskaa pabrupuhet. Snadilt tuntu kiulu Norpan Simffonin ja Ketšuplainin Gabriellan ja Sinderellan rinnal, silt välilt on Supersiikatti ja Nikolai II, mis on tuplakotka skorsteenin kyljes. Kauppahallin ja Kaivarin luksusvillojen lisäks saksmannei ja engelsmannei valistettii, et Hesa on samat leveysasteel ku Gröönlannin eteläkärki (eli jääkarhui passais varoo). Faarttii tuli Klippanin kohal sen vert lisää, et snadit pärskeet viilens nastast. Brunssan randšus on nyya maamerkki, 155 metrii korkee kraana, mist ne ku voogaa voi dyykkaa bendzi-stailii. Ei näkyny kanei eikä hyppyrottii. Mattolaitšigalki oli hiljast, hamnist kipot skönel, vaan brankkareiden oisko ollu öljyntorjunta-alus venttas lungnist hälyy. Pihliksen ja Melkin kaijan kupees on toi Viikinki Halmeen monikanttisen mutterin näköne kantamesta Karusel, ja safkaristeilijän laidas stoijaa "Doris ompi reissunainen".
Vanavesi rupes borneeraan valkosen, ku puskettii Ärtsyn kylkee Vastaseen. Niemelle on kasattu bulei santaläjii, ku jo skuttaa snadist vihantaa, yks on iha Sakkaran porraspyramiidin näköne. Sit starttas räävelinkopteri ja flygas vilt matalalt pään yli. Oiskoha ne kasat kukkerin "hiivarinmurtajii"? Tai sit ne tuupataa skönen fylliks. Kyl täälki rantaviiva on muutamas vuodes flytannu itään ja etelään, ku tänne meinataa hyggaa jollahamni ja Eiranranta-asuinalue.
Tos Tokan kohal kurssi oli luoteeseen, ja ulapalt vyöry melkost vihreet tyrskyy paapuurii vaste. Onneks molin treenannu helleöinä pitšgun puutarhagungas tätä rodeomeininkii. Totta oli Hesa-päivän jätkänredun opas puhunu: tääi on alvariins föogut metrist ylöspäin, ja nytki noli valkoharjasii. Orpo padlaaja keikku ku vuoristoradas. Skönelt näkee, kuin buli konttilageri oikeen on: Gresan Kanavanrannan byggat näyttää lilliputteilt sen vieres. Ei kiulun kiuluu eikä ees skeittaajii Ruohiksen hamnnis tos Kablun kohal.
Sit ekana Larun ja pian Länsiväylän silta, alikulkukorkeus viis metrii, ja trafiikki skulas pään pääl. Alkon eli Altian bygga on plastiikkaposas, ku sitä rempataa rosikseks. Salmiksen gamlat maamerkit, kolibärtsit, on viel framil (niille duunataan mailman suurint hiililuolaa, mis Arkkimedeen ruuvil verrataan ja lyftataa hiilt suoraan uuniin) ja santaa korkeet läjät. Kait ne meinaa täyttää pohjoisstrandee. Ei ihme, et viheriköt panee hanttiin, ku vasserin vaihtumine Seurasaaarenseläl on jo nyt siin ja siin ja Mätäjoen vodan varas. Sähkölinjaaki ollaan uusimas: ny tulee fiinei maisemapylväit, ku bläntsätää sinisiks. Muute näkymä Hiekkiksen ja Tölikan suuntaan on se gamla tuttu, mitä ny Fredikan linkkitorni tuikkii.
Jos joku ois halunnu otšgaa vaa Fölikaan tai tulla sielt kyytiin, kippo ois koukannu Seuriksen länsilaitšigalle, mut me kurvattii länteen ja kevennettiin rutkast kaasujalkaa, ku luksusvilloi rupes näkyy randšus. Muutenha hela horisontti on seläl pelkkää skutšii ja kaislikkoo - varmaan ylläri jollekki nykkiläisturistille. Kaskisaaren salmen sillan al kannel stoijaava korsto ois yltäny siroon bryggaan. Kokka kohti Keilaniemee, bluusin kraga pystyyn, ettei korvat kärtsäis mollikan helotukses. Raaden hampaan kavereiks on noussu kaikenmallisii lasilodjui nörttikyläks nii, et Teekkareiden vatutomi (vissiin kuuskytluvult) näyttää ihan antiikkiselt. Juppien muskeliveneet venttas strandes ku kalakaijaparvi.
Zeijäs brygga Stadin ja Espoon rajal on taas tota viiden metrin @aliiperii. Randšus ruskeeks paahtuneit kuusii. Vestendin hiffaa urnmonmillin hintaluokan skiglareist, Lauttiksest kurottaa vaan @yrkantorni tredurajan yli. Ihmeja kumma et saaren silokalliotja iit@it oli autioit. Mahtokoha folkka skidei myöte siikkaa ätskipinnaa ja pitää siestaa varjos? u hyrskyt taas rupes lyömään styyrpuuriin, pärskeet roiski pläsin uolaseks ja germaanimimmi ois keivannu vaik märkä te@epaita - nissikisoihi. Pari ekstreemisurffarii oli eksyny aika pitkälle ilapalle. Suht likelt kaplit§uunien kesämesta Melkkiiki koukattii. "ihliksest näky jääkauden sliippaamii kaltsei (yks näytti @alaanmuotoselt) rivieerai oikeen vanhanajan uimakoppei. Täälkä ga ei hitannu baadaajii eikä rantajellonii, vaik treffattii Eirast ulevajatakas Gresaan foikkaa rahtaava motšgari. Muute trafiikki skulas Stadist vegspäin, ja mitä snadimpi oli kippo, sitä glaidummin jengi heilautti lapaa. Ämyri suols hissaa Agrikolan tšyrkan tornist, ku on täysrempan kii stelninkihäkis, et piikki kiskastii inee krigun aikan, ettei vihollisbommarit ois käyttäny sitä molena, mut asevelisfritseille ttii sloboflygareist. Kopteri palas taas Piritan puolelt - montakoha kertaa soli täl välin kerinny sahaa? Harakka ja Särkkä ohitettii ny eteläpuolelt ja sit sliduttii tyhjäkäynnil, ku hela eteläsatama oli tukos: Norpan Ooppera ja kaaleiden suosima Mariella oli poikittain lahdes ja rannempana viel Jaanika-kantosiipi, Höggan Panda ja Kuninkaanportin rundin King. Skattan puolel hamni oliki tyköistuvast fulsat, ku uivan Doitsland-hotšgun kaveriks oli meidän reissun aikan ängenny nassaulainen hyperluksusristeilijä Seven sii voidzer ja raemekn kärlkeen Sii vind. Toistakyt minskaa vahdattii purkumanööverii ja kuunneltiin, kuin Hesan uloimmas saares Harmajal oli jo 1500-luvul ollu luotsiasema, ja et Viapori on mailman buleimpii merilinnotuksii... Stadin horisonttiki rullattiin lännest itään. Ku vihdon landattii lankonkii randšuun, vegs oli Koleera-altaalt hama-hamahakki, ja hissuksee tordsilki suju vahdinvaihto tuoretavarast turistikrääsään. Litšgi tuntu toi merijalka, vaik ei ollu tultu tšiigattuu horisonttiin ja napattuu konjakkareit.
99. Stydit kundit brotaa
Arska on täs syksyn mittaa usuttanu mua skrivaa sumost, ku on mun lempparilaji sportipuolel. Emmä tietty ite brotao (vaik ennen vanhaa japoneskigimmatki oli sumokoi, mut ny son vaa kundien heinii - saas nähä, joskos painonvartijoist reputetut femit hiffaa tän lajin), mut must on nasta tšiigaa Eurosportist tota japskien kansallisurheiluu. Geimei on kuus kertaa vuodes, ja turnaus kestää viistoist päivää (telkust 5 päivää). Seuraavat kisat on joulukuus.
Hissan ekan matsin eli sumain kävi šintolaisjumala Takemikazuchi ja yks vihollisheimopomo, ja siks geimeis on vielki kaikennäköst seremoniaa. Joka päivä skabat alkaa silviisii, et brotarit tulee prameis tallin förkkeleis näytille döhyolle. Son neljä ja puol metrii halkasjalt oleva rinki, ku on valettu savest ja rajattu olkipunoksel. Korkeut kehäl on reilut puol metrii. Ite koitokseen toinen sumoka tulee idän ja se anra lännen trabol. Paikal on ja dumari snygis kimonos ja fantšus kotšas venttaamaa spegeli hendus (šintolaisuuden kolme pyhää esinet on spegeli, päärlut ja fekta). Brotaajat viisaa sille handui ja klabbei levittämäl, et nill ei o mitää ekstraa messis, vaa 10 x puolelen metrin mawashi-silkkikaistale markkeeraa byygoi (se näyttää pamppersseilt). Juitsuihi kuuluu tömistely, et pahat henget (vibrat) lähtee hatkaa, ja gruovin suolan viskaamine kehän putsaamiseks (ku turnaus etenee, liiat suolat hoidellaan luudal vegs, et tanner ei ois liian liukas).
Matsi börjaa sillai, et brotarit on kyykkyetunojas polvet sivull höökiasennos ja kopauttaa hendul dohyoo ja sit yhtaikaa ryysaa päin anraa kaverit, niin ku myskisonnit gamlas sårkytroppimainokses. Idis ois ottaa tukeva ote toisen skjördest ja sit kampee se joko ulos ringist tai saada se koskettaan dohyoo jöllaki muul kohal kroppaa ku jalka pohjal. (Iha sama regeli on tilbettiläises painiski, niin ku Harrer skrivaa kniigas Seitsemän vuotta Tilbetissä). Konstei on monia: esmes tsennataa 48 erilaist heittoo (monet samat ku lännen brotareil), flitsareit saa läiskii (ei tu senkkaa knesast), mut fistil ei saa mottaa. Sgrogaritki on sallittua ja tietty skuffaamine ja švaneet. Sumos ei o mahist protesteeraa, ratkasemattomast otetaan matsi heti uusiks.
Pelkäl skruutaamisel ja saken divaamisel ei viel pärjää, vaik flesust onki jelppii, siks kait sumokat ei a meikäläisten hormooni-silikooni- bodareiden näkösii. Lajis ei o painoluokkii, vaa täs lokakuun turnees "höyhen" 120-kilone ja 20-vuotias mongoli Asashöriyu nettos parhaan kragaajan tittelin ja tuli kolmanneks. Se vinnas muun muas yokozuna (eli suurmestari) Musashimarun (elopainoa 224 kiloo) yodikilil (kehäst yyt) sillat, et se kävi snadimpana kii jätin klabbii, jo buli kundi joutu pomppii yhel koivel iha pallo hukas. Katso-no grilnas ja visko peffatyynyi ilmaan ja dohyolle.
Sumokat treenaa tietty styrkkaa, mut ennen kaikkee balanssii, ku lantio on lajin kiintopiste. Etenki nuorten ja kevyempien valttei on notkeus ja nopeus, gamlat ku yleena on sitä omppumudellii ja skuffaa koko massal ja niitten ote on ku pyyttonil.
Ku tyyppi on päässy makuchi-luokast ylöspäin, sen beena on ponkkari- nuttural eikä karssuu klipata ennen ku sumoka jää eläkkeelle. Kansallises turnauksea, mis skabataa keisarin ja pääministerin pokaaleist, nyyatki on ainaski komasubei, mist traba kerrallaa noustaa maegahira-tasolle ja täst neljäst peräkkäisest turnauksest 32 voitol (maks. 60) ozakiks (niit on ny puol tusinaa) ja huipul on suurmestari (nykyisin vain Musashimaru, ku 260-kilosest Akebonost tuli polviraakki ja se slyytas).
Ku yokozuna hävii skabois kaheksan matsii (viidesttoist), se joutuu eläkkeelle. Pykäläl putoo (tason tai luokan sisäl), jos skabas on tappioit enämpi ku voittoi. Sumoliitto nettoo fyrkkaa sponsoreilt ja dilkkaa sitä snadeis kuverteis ja oikeen hopeebrikalt etenki vikoina päivinä matsin riivanneille. Osa brotareist (esmes Mongoliast landanneet eks sikäläisen "vapaa" painin tähdet tulee tienaan Nipponiin) budjaa tallin muonis, osa on stuidui "sumoyliopistois".
Mun lemppariks lajin tekee, et tyhmempiki snaijaa, mist on kyse (ei tartto räknää pointsel), matsi kestää sekunnist (jos sumoka horjahtaa jo alkukyykys) yleens siin puoleen minskaan, vaik aikarajaa ei o (nojailust dumari ärähtää sassii), ei tšennata protestei, jälkipyykkii eikä tuuletuksii. Tåä ei o mikää väline eikä "voitelust kaikki on kii" -laji. Ja tietty tšiigaaha sitä komeit kundei.
98. Skabaa joka lähtöön
Siin mis ennen vanhaan gimmat kevään kunniaks slumppas nyyan skrällan, nykysin tšöbataa jonku trendisportinki klaidut ja vehkeet ja plärätää reissu-brošyyrei. Ekat vinkit nettoo,ku tšiigaa taivaskanavien lanseeraamii vikoi kiljauksii nois suulpeiin ja hiekkarandšujen mais.
Ekstreemit ja faartti jyllää vieläki. Trimmatut kundit ja friidut venttaa kunnon hiivarii ja painuu sit surffaan buleille fooguille. Ekstraforssii touhuun saa purjeest tai ilmapatjamudellisest snadin puoleisest laskuvarjost. Sit voiki ponnaa aallonharjalt flygaan ja heittää parit voltit sun muut kiepit.
Svenskikanavalt taas hittas esmes tällasen hobbin: kopteril johki Kiirunan takusille bärtseille, mis on vaa pari kuukaut vuodes järvist jäät vegs. Sit dyykkaan pelkis simmareis ja snorkkelis tonne kolmeenkymmeneen metriin tšögaa botnest lyysaavii fikkareit. Mammanpoikien "ekstreemi" on hyyraa 3 x 3 tai 4 x 4 metrin lautta, mis luksusmudellis on soputeltta, parin tähden hinnois skitušärmi ja skniidus viritelmäs vaa parasolli. Idis on tulla jotaki lungnii jokee alas sen
kummemmin rutsaamat. Tää onki enämpi psyykkauslaji: kestääks pinna iltaan asti, kolme päivää vai hela vekkan, ja mis ajas priimuksel kokatut Bloobandin pussisopat ja knekukaakka pistää landaa snägärin kohal. Ei soffaa eikä telkkarii, öölitki vaa vasseris lautan hinaukses.
Ketä hinkuu kesiksel stressii, sen kandsii (jos saldot piisaa) valkkaa Maikkaris pyörivä skaba. Siin jengi sukkuloi ympäri mailmaa idiksen kerkii seuraavaan mestaan alt aikayksikön. Ei siin hikispurtis maisemii tšiigata, vaa tšupataa flygafin, stogen, riksataksin ja botšgin peräs tšögaamas jostaki Saharan keitaalt slabari, mis stoijaa, et kipikipi Italiaan biligafabriikin pitšgulle tai Delhin basaariin.
Iha oma laji on toi partsikkaleirien sun muiden kastajaisten ketä hirvaa -skaba. Sen bravuureit on ihmesörsselit (Madventures-sarjast oli joka proggikses pätkä Terrrrvetuloa maailman yrrrrjöttävimpiin keittiöihin, kivi, sakset, paperi -skabas hävinny joutu skruutaa kaikkeen mikä liikkuu
ja/tai on muute vaa niljast.) ja sokko sun muut "kello kaksitoista lyö, ovi avautuu, joku astuu sisään, veitsi välälhtää..." mamisten pelkokerroint lyftaavat kulissit. Homma hoituu kypäräkameral, sekkareil, puputyttöjen huutosakil, tiimii ei saa pettää -moraalil kovien kundien ja
friidujen lajiks. Täi konseptil pyörii noi autioi saarel -tyypppiset joka teeveekanavan sponssaamat traibaiseikkailut, mis iltanotšgil jonkun tuikku slekataa, ja robinssonien silmis kiiluu buli potti taaloi tai dynastian slabaa.
Aika puuduttaviit touhut vähemmän sporttisest soffaperunast tuntuu, ku jossaki boltsisarjas tarttetaan viis loppuottelun tai ku Kova laji -skabas on kymmenen alkukisaa (ja tietty viisataa viel uusinnat), mis jokases samat kolme joukkuet luffaa, ronttaa krääsää, suklaa ja flengaa.
Ois poikaa vaa yks ja komee kisa ilman sen kummempia jälkipelei.
Entäs sit tavallisen stadilaisen ekstreemit sporttiklaiduis tai niis tavallisis? Ku tost snögekinosten yli hoppaamises ja gartsoil skrinnaamises on kondis ja hurtti hirvaus passelist kohonnu, voiki noit trendilajei farmisarjatasoi harrastaa vaik Aleksin jokakesäsen rempan ja Lipposen hiekkalaatikon eli Suomen suurimman avolouhoksen, ton Kampin montun, maisemis. Kiertotie vaihtuu harva se päivä: millo stepataa lankonkei pitki (tietty takan tulee joku, ku haluu bongnaa), millo joutuu
hoppaa montun yli tai kletraa santakasalle tai ties mille stelningille.
Trafiikki pelaa jos pelaa, ja joku ökyjuppi painaa kaasuu liisatus Bemaris tai oikeen maasturis. Janaritasotust ei tšennata, mut lisäpoindsei saa, jos skuttaa beibitšärroi tai rollii, kaijakiesit ei o kotikenttäetu. Sinisest linjast (Fasun sininen, HooKoon blöö ja HooKooÄllän piletti) nettoo kummast doupattuu bonusta tolle henkiselle puolelle, ku Engelin keskustast rundaa treeal vaik Kaivarin tai Tölikan
kautta ja moikkaa Mantaa tai Karhiksen nallee ja bamlaa lungnist gamlaa
vuoskertaslangii.
97. Klaaraa ja galsaa vapuntienoot
Jos pääsiäisest selvis Eurosportin sumoturnaust vahtaamal, nii klaara vappenina ainaski pitää näkyy ja kuuluu iha perinteisin menoin. Näin tärkeet sesonkii tarttee treenaa ja fiiraa vilt kovas kondikses vaik äänenavauksel lätkän, nallarien sun muiden jysyjen voimal, ja sit Stadille hilluun (gamla vaa telkkarii tapillamal). Just Mäntän vaahtokylpyhetkel suulperiki tuli tšiigaa kulttuuriskandaalii: Oli Artsun fabriikin kruukkumaakarit duunannu plastiikkatšubun, mis joku vieterintapane markkeeras lyyraa. Kylhä Manta stuidu ja ikinuori kiivis on.
Haalarirepuusien irrottelust klyyvari kohti länttä. Jo rantaruotsalaisten proggikses Oobust šungattii gamloi kevätviisui niinku Talvi on jo taannut riehumasta ja serenaadi kaksvuotiaalle Marialle oikeen blumsterien kera. Lisää aitoo Belmannii sun muuta kustavilaist tuli sveesien telkkust, ku Upsalas akateemisen köörin daameil oli longat satiinit ja silkit ja kundeil pingviinit niskas. Vaik mittari ei ollu ku kympin hujakoil ja blosiski meikone, "ruussor o akileijor" enteili jo kesist. Hesas rupes taas sade piiskaa fönsterii, ja soli siin ja siin, ettei ne baakkeissit, ku veederis braijaa, ruvennukki vetää: "Ei veettä rää-äntää-ä räkkäämpää". Vast daagen efter ja iha klaarina mä rupesin aamutuimaan veedraa tätä sisäolentoo (eli niinku skolas fiinist sanottii inessiivii) Gresankaijal. Etelähiivari oli kasannu koko Hietalahden täyteen ahtojäätä semmosiks puolest reilun metrin röykkiöiks. Seksan päättäril värjötteli kaks irkkukundii, ku froogas, et pääseeks skurul Statšalle. Noli menos Häneeniinnan togee vissii intereilil. Kalevankadult kurvas harmaa hiomavaunu ja ku sei bromssannukka, kundit huito viit stopmerkkii. Mä klaarasin, et kylhä sois nastaa otšgaa bastuvaris vaunus, mut ventataa ny litšgi bulimpaa sporaa, nii noi rinkatki saa messii ja pääsee sittaa.
Koitu tää metropoliuhoilu omaan nilkkaa, ku mä kiskoin Bullan OKO-pankin hantaakii. "Voiha tuppukylä, 'ma-pe klo 10-16.15'! No, ainaski Aleksin hippopankki on auki." Klabbii toisen etee. Entisen Tempon byggas Norppalainin fönaris mainostettu teemaristeilyi Nipponin henges ja parin silkkipabrust duunatun lohikäärmeen styrkal. Gamlal orientalistil klippas, et nythä on lohikäärmeen kuu (horoskoopis osuu yksii meikäläisen härän kans) ja 5. 5. fiirataa vedenroiskintakarnevaalii, et saatas yläkerrast vatuu, ja tollon eka ukonilma ois ku lottovoitto. Täshä ois hyvä teema vapunjatkoviikolle. Ei ollu Maleksinka pankkifröökkynät sitä aamuvirkkuu rotuu. Sii välin AI-assan Valtsuun ja Alepaan plokkaan tarjoomukset, sit OKOn kolikkokautomaattitambuuriin lämmitteleen. Kymmeneen mennes jonoo piisas jo gartsalle saakka. Ei mitää korttinörttijengii, vaa kantakirjagammeleit, ku ois ainaski parit penkit ansainnu. Birekast nelosslabari ja lähdevatuautomaatist venttailuknubbit, ku vaa kolmea luukul skulas toi söövissi.
Ku vihdon pääs himaa ja podlarit oli kiehumas, tuli täs vilastuu fönarist, kuin yks gimma ronttas kainalos jotaki snadii mustaa elukkaa Köykkärin parkkii. Mä jäin tšiigaa, onks se doggi vai katti. Snaran pääs oli snäbä nau vissii ekaa kertaa lenkil. Ei siin menny ku muutama sekka, ku viel kianiin hevoskastanjaan flygas varis, ku rupes kaula ojos aukoo nokkaa nii viit. Matte klappas pari kertaa hendui yhtee, ja fogeli flyttas litšgi kauempaan treduu. Mut ei menny ku hetkone, ku ton poskisolistin kaveri tuli krääkyy, ja puoltusinaa kalakaijaa ilmesty jostaki rundaa mirrin yläpuolel ku Hitškokin Fogluis. Ei maten auttanu, ku lyftaa snadi ja dallaa muutama metri vegs. Toi operaatio hämäski fogelit. Mutku katti taas pääs maalia, varikset riemastu. Sit mirrinrääpäle rupeski kiskoo remmii tiukalle tonne kiusanhenkiin päin. Se otti oikee matalan höökiasennon. Kait duuo oli yhtä äimänkäkenä ku mäki ja meni iha blyygiks ja sassii flygas vegs hela parkist. Vautsi! Täs vaa venttaa, kummonenkoha jellona katist viel vartttuuka, ku se jo pentupäissis viisas kyntens.
96. Ku leivottii abei
Sattupa tänä vuon oikee paraativeederi penkkaritorstaiks: pakkast aamul viitisen pykälää, päiväl sit suulperi griinas nii, et snöge pääs haihtuu kovaa faarttii. Tietty ain ku näkee abit, tulee mielee, kummosis pippalois sitä ite oli vallankumahdusvuon kuuskytkaheksan Teperin stanjas. Ku sitä koittaa muistella, millo toi abin eli skolast šingraajan titteli alko tuntuu omalt, nii eka mahis ois ollu seiskal, ku fiirattii gamlojen klaiduis ja jorattii dunnarii leffast Kerro minulle, Zorbas, et vihdon viimein me oltii skolen nestoreit. Mut toi fiilis pääs unohtuu, ku nyya oli melkone seula: reksi ei sieppais vikalle sellasii, ku vois reppaa skabois, ja šikkas monelle himaan brevun, et kuin ois muutama nelkku kevätspettaris, et kundil tai ginmmal ois mahis tuplaa. Kyl tos spennaukses abidiivailut unohtu. Ja sit vikan syksyn ei moni ees hogannu, et mentii Kettutien puolen äärimmäisest dörtšist inee ja et meiän naulakot oli iha maikkojenhuoneen ja reksin kanslian vieres. Ite skole oli vaa sitä tuttuu kaheksas pulsaan ja kahelt-kolmelt leediks, eikä ikälisätkä viel päässy kateederin täl vääräl puolel karttuu, niinku latinan+hurrinmaikka bruukas vihjaa.
Vast joulun jälkee jengi rupes herää tost rutiinist: reksi passitti hela tširigan Hiihtomäentielle yhen legurin himaan, mis vampyyri kävi kimppuun, et kummone on bluden jarkkutilanne. Sit Teperin Jokke paasas, et ketää ei saa stuiduskribois koglaa uusmuotosii kielten tehtävii (= jotaki kysymyksii ja esseit), vaa gamlal stailil pitää vendaa tekstit, ku vaa tätä on treenattu. Sen mielest neljä ainet sais piisaa eli : "Keskittykää!!!" Mul oli kuiteski gamlaa peruu hurri ja enkku suht kehveleit ja mä kruksasin, et ois liffaa ainaski pääst tšiigaa sakuu ja latinaa. Ihme ja kumma et gubbe ei pistäny hanttii, vaa rahasti ennakkoo täst hupist.
Klasel Jaska rupes räknää, kuin skabat menis. Systeemi oli tällane: niin mont ällää, aata ja iitä (ne see-ällät ei passannu kuvioihi; tollon oli viel neljän pykälän perinteinen skaala) ku oli tyypin nimes, sellasen spettarin se nettois. Jaskal eli Sarjasen Annelil hommaa hollas vatupassis, et älläl pysty lyftaa sitä iitä nii, et tšubu tulis. Mul toi ennustus oli neljä improbaatturii ja yks apro. Anra ennustus perustu tallin traditiokotšiin: reksi ronttas pari sekuu Kippari Kallen stailisii sini-harmait kipparilakkei, mis oli viel snaran pääs tupsu. Idis oli, et niit pidettäs penkkaripäivänä ja et jokanen (tai sen mutši) ompelis siihe nimen ja 1968 (se syynas nää, ku skrällat palautettu). Ja pitihä tietty tšiigaa, ketä oli pitäny just mulle dilkattuu kipparimyssyy ja kuin sii oli skribois käyny. Ainaska mä en tšennannu esipolvist yhtää skolen legendaa eli tyyppii, ku tulee kovat kaulas esmes itseppäisyyspäiväviikol gamlaan skoleens pitää äklön puheen tai sen nimi on vuoskertomukses, et son dilkannu jonku stipendin tai kniigan. No, onneks oli muutaki fundšattavaa: penkkarikuorkkeihi piti sorvaa jotaki reputurianttiherjaa ja tietty rimmaa šungei maikoist.
br>
Apinakapinapäivän maijerit piteli meit vaa pari timmee, ja sit päästii rundaa klaseis ja šungaa ja tietty viskoo Fasun sekalaisia. Esmes reksi ei oikee tykänny "Joukossa tyhmyys tiivistyy" ja Biitlesien "Kaikki Joukolla jäätä särkemään", mut Kellomäen kundille melodia "Sellainen ol'Viipuii, karjalaisten kaupunki" ja meiän kertosäe "Sellanen on Teperi, meikäläisten rehtori" oli mannaa. Yhteisen kortteerin hissan ja finskin naismaikat oli iha tulipunasii Tikust ja Takust, mil oli ikioma boksi: toinen bungas hyyryn ja anra slumppas koksin. Luokanvalvoja sakun maijerille tuli oikee tippa linssii Rööslainist.
Rondin päälle kletrattii jonkun faijan kuorkkien lavalle, otettii fotoi ja lähettii otšgaa reilun parinkymmenen pykälän pakkases ja tundran hiivaris kohti Stadii ja Espaa. Ja viimestää Brendikan bryggal muistu mielee, et villikset oli jääny himaa, eikä nappulatakin huppu paljo jelpannu kipparilakin kans, vaa knesa valu ja pläsii piti hieroo. Kaverii läpsittii selkään ja snadist koitettii laval letkistki. Mutku nähtii toisii abei, kiljuttii kilpaa - eihä meit sää voi säikyttää. Ties montaks rundii Ryynekreenin jumpari tuli ookattuu, ku kuski tykkäs, et suunta taas itää. Skolen pitšgul moltii nii syväjäädytettyi pakkaskakkaroit, et hyvä ku päästii hoppaa kyydist. Sit äkkii himaa ja hernesoppapurkkii öpnaa. Illal mutši froogas toisenki kerran, et skruutasiksä yksin hela ärtsärin. Mul oli viel illalki vilt kalis, ja nii faija rupes lämmittää bastuu, ja mä jätin iha sovinnol penkkarijortsut välii.
95. Snadii häikkää
On toi Puskan Jori snadimpi skutannu kummast härmäläisfaarttii. Joku Pera skrivas Hesarii, et Hesa-Vandšgul pitäs kiskoist löytyy ektaa finskii snägärii niinku karjalanpiirakoit ("burarii bregun päällä" niinku faija bruukas sanoo) eikä vaa Kokist, šeikkei ja burgereit. Joo, kannatetaa. Evääks vaa muikkukukkoo, kokkelipiimää ja maalaisegareit (emmä o
reklaameist hiffannu kaupunkilaisegui, vaik toi Härmän ykkös höönamesta Laitila tituleeraaki itteens "stadiks"), ja niille, ku tulee passin kans, vois vihjaa romantika- menyyst: tuhdist maksalodjuu alle ja mämmii päälle ja vast sit tšiigaa revontulii.
Täst on vaa snadi steppi Rapakon takaa puffatujen šaggojen ja trendien kriguboikottii. Kääkkikselle ei o urgis eikä mikää korvaa räppäykset letkiksel, aero- sun muut bikkaukset sauvakävelyl tai ketkupolkkailul ja Kanit ja rotat Salkkareil."Purejenkki" vois meinaa "puskii!",mut blaadin, ku iskee naisen katuun, bytšgaus frenkkelinkessuun tai mahorkkaan pistäs jo fundšaa sitä heftakuurii.
Entäs sit skidit? Ne ku heti aamust bruukaa söökaa muroloodast jotaki plastiikkadinoo, dallaa farkuis, kolitšeis, adidaksis ja beisboollippiksis. Niist on kuulii surffaa netin saiteil ja skeittaa gartsal. Ei ees gamlast Bengaalin sankarist tai indarist ja skoobarist ois jelppii, ja gimuleillekki barbi tuo mielee vaa sen blondiherjojen sankarittaren. Vesternit, Mäkkärit ja Akkarit ois neki kaseerattava arkan ja viikkiksen menettämisen uhal. Näin äkkisiltää daagiksen tanttoi vois muuntokoulii vaik braijaan punnitaan suolaa taik vedetään verkaa, kudotaan sarkaa jääköö se kyykän ihmeellinen mailma janareiden eksotiikaks) ja börjaan "ketä jää" värssyl: "Kiinan keisari ratsastaa, pystyy ratsunsa kavahtaa, maahan keisari tupsahtaa". Sit ennen nokosii passais lesaa Tuhatta ja yhtä yötä (ei mitää Disnin filkkojen
lälläfikamaa; litšgi bulimmat vois ite pluggaa sitä sensuroimatont versioo).
Jo heti moikkauksest ja snadeist sanoist sun muust hogaa, mikä on vikaa kiljaust ja ketä on tosi fisti. Haudi, sori, tänx, je(e)s(s), dziisös ja bulšit on vilt aut, ja kurssis on landelki tšennetut ja osin kekatut?) moro / huomentapäivää / mitäs kundi(/jätkä), hyvästi ja aamen, oho, tattisvaa, toki ja tietty laaja ja sujuva valikoima häntäniekan ärräpäit ja tuotetta basamajan maisemist. Muuntiiviin (=Kuunäköradion) ja Subtv: elikkä Subbarin (= Alatöllö?) proggiksiin esmes pleikkarist ja snoukast ja viel kielisoppapuolelt sitä aggressiivist genetiiviattribuuttii (niinku p-n 1 v-n 1 s-n huisi skaba) snoukast enkun- ja äikänmaikat vois järkkää suomennosskaboi.
Kinuskien gamloist bögeist hiffaa jälkiviisast vinkkii, kummone tyyppi pärjää sikruportaas ilman sen kummempia mokii. Eka pointti on, et on tšomikses ittens kans (Muistuupa mielee Jenkkiläst yks pressa, ku ei hallinnu ees omaa vetšgarii.). Sit pitäs tulla juttuun siipan ja klenurienki kans (Hinkus Arkaadianmäelle täs taannoin famili, mis äijäl oli tota lähikontaktii litšgi ykspuolisest duunis, sgremman titteli oli reklaameis daagiksen ope, ja kundi oli stara usvases videos. - Teksasin "ded or älaiv" -pressan klenurit taas änkes terästettyyn maitobaariin vääräl henkkaril ja ilman förkkelii.). Sit noi konfutselaiset vihjaa, et tosikiho pärjää sen kummemmin uhoomat klaaniski (ei piisaa, et aukoo päätä, on buli fisti ja kropas traibaltatskoi). Vast tällasen näytön jälkee joku isokenkäne voi vihjaa, et käviskö noi pätkäduunit. Ei okka ihme, et kinuskei tarvitaa yli miljardi, et byrokratiaan piisais protokollaporukkaa klappaan hendui. Irtos sitä kansanviisaut yhelt prosenteis longaan marinoidult kundiltki seksan sporas. Soli vissii jo Kyllast asti joutunu kuuntelee, kuin harbyijat jäkätti, et skuruis ei ikinä pääse sittaaja et vuoroi sen ku karsitaa. Se heittiki: "Taivaas on tilaaja tarjoomuksii."
94. Ku Härmä änkes Eurooppaan
Tää stoori börjas siin kymmenkunt vuot sit, ku osseist tuli vessei, eikä täälkä tarttenu enää buugaa Neukkulaa päin. Sillo tuli vilt horijoppii saada finskit lipittää vinkkuu, imailee irkku portterii, skruutaa prošuttoo ja motsarellaa ja usuttaa valkkaa skolas frentšu tai saku longaks sprookiks, et pärjättäs fiineis piireis. Siin höseningis lanseerattu emut, eurot ja šengenit. Ny ku dallaa Stadis, nii kyl pärstät ja sprookit onki toiset ku Kännön Eilan ja Urkin aikaa ja sossun tantat on jo hamnis vastas jankkaamas niit oikeuksia, mut velvollisuuksist nei hiisku mitää. Somalii ja kurdii notkuuki kulmil pilvin pimein, vantkat kiilaa maffist Alepan jonos, tšetšeenit ja tšinnarit on hendu ojos ja kolme sormee ja nykäys -kuopis. Malluu, piraatti-seedeetä, pilvee ja tšödee saa höömest jost toisestki. Itäblokin tattarit ja mannet bruukaa landaa tänne kesäredulle loisii - finskei on niin iisii pitää joulupukkeina: kyl tääl fiudefyrkat käärii, ku velat muuttuu saataviks tai sit tšaatterlennol pääsee takas Drakulan maaha. Ei ees Molli-Jori ei o vislaamas perää, et "ainaha on maksettava eikös juu..." Ne, ku meinaa nettoo kutsun, viisumin ja vippibuugaukset, järkkää ittens esmes sgremman ronttauksen tai itikan kolkkauksen tai jonku muun skaban farmisarjan mestareiks siel jossaki tai ilmottautuu johki mööttii tai häppeningii (niinku "goisuläjän" jorpakkoon kippaukseen) - ja griinaa vilt, ku šengenis saa reissaa vihreet linjaa. Näin sitä ollaa eurooppalaistuttu.
* * *
Lisää ongaa bastus heitti hovipelle Klinge Hesarin jutus, ku se ehdotti, et Stadin mestoille annettas sellasii nimii ku De Goolin, Tšöötšillin, Napoleonin ja Aleksanteri Nevskin bulevardit, avenyyt tai promenaadit. Ei toi hissan proffa fundšannu juttuu loppuun asti: tokas bulis krigusha Nenä-Ilso-Kalle ja WC oli sii puolelle, niille sanottii: "Ruki veer!", Napenki kans Sveea-mamman ja Santtu ykkösen välit oli vähä nii ja näin, se Nevski prospektin tyyppi taas hakkas Bider-jaarlin härmäläisrevohkan - mut hissaha on ain ollu voittajien skrivaamaa. Tietty sit pitäs viel Mogadiššuavenyyn tyyppien kunniaks ristii joku gartsanpätkä Lumumbaks, Tsautseskuks tai Rutševiks. Kumma hinku on viime vuodet ollu noi longat adressit. Ennen piisas pelkkä Ruuneberi tai Lönruutti, mut ny pitää etunimet ja tittelitki ottaa messii. Klingen välkkyi on jo ku raeteises raakattavat Vapaaherra Säärnvallin promenadi ja Margareetta Leijonhyvvydin puistikko. Jätkäänki laivapojan ja messitytön kaveriks tulis Tulindbergii ja Krusellii, ku vastarannal on konservatorio. Miksei vaik laivakoira, laivakorppu, sumusireeni, kapteeninpöytä, valtamerenkyntäjä tai merikarhu vois nettoo oman gartsan? Mite tommoset tituleeraukset ja iha överist longat sepustukset mahtuu esmes lottokupongin riville?
Miksei se ota litšgi färikkäämpii niinku Eerikki Veripää neljästoist Vaasan, Laiska-Jaakko de la Gardiin, Reissu-Lasse Relanderin, Satusetä Topeliuksen, Isä Aurinkoinen Joosef Vissarionovitsi Staalinin tai tosihärmäläisten Lalloilan isäntä Lallin, Jaakko Ilkan, Sven Duuvan, Eugen/Oidšen šoomannin sun muiden nimii kyltteihi, mut ne tanhuat, raitit, polut sun muut pitkospuut passais jättää sinne mihi mansikitki.
Moni on äitynykki skrivaa tost snobbailust, ja Mäkelän Jussi ehdotti slanginimii niinku Bileebaana, Fyrkkakatu, Kliffanjutuntie ja Roskisdyykkarinrinne. Ja ainha sitä Flemarin kundi on dallannu Sturarii Brahikselle skrinnaa, mikä ylen fiinist vendattuna meinaa, et joko kenraalikuvenööri Herman Klaunpoika Flemingin (1619-73) tai valtaneuvos Eerik Jaakkimanpoika Flemingin (1487-1548) taikka Herman Pietarinpoika Flemingin (1520-83) tai sit sotaneuvos livar Jaakkimanpoika Flemingin (1490-1548) tai vaik marski Klaus Eerikinpoika Flemingin (1535-97) taikka vara-amiraali Henrik Klaunpoika Flemingin (1584-1650) tahi soturi-kirjailija Klaus Hermanninpoika Flemingin (1550-1616) taikka vapaaherra Klaus Hermanninpoika Flemingin (1649-85) tai valtaneuvos Klaus Laurinpoika Flemingin (1595-1644) tai laamanni Lauri Klaunpoika Flemingin (1621-99) taikka nyyhkäri Tuulen viemän ohjaaja Victor Flemingin tai penisiliinin kekkaajan Söör Aleksander Flemingin taikka Tseims Bondin skrivaaja lan Fleniingin gartsai budjaava tsali klabbas valtionhoitaja Sten Sture vanhemman (1440-1503) tai nuoremman Sten (Svante Niilonpoika) nuoremman (1492-1520) taikka samas duunis olleen Svante Niilonpoika Sturen eli Svante Nat o Daagin gartsaa kreivi, kenraalikuvernööri Pietari/Päär Braahen (1602-80) urheilukentälle luisteleen. Ei voi Norssin kundi Klingelle ja muille gartsojen kunuffisedille ku vihjaa, et jalkautukaa ihmees paljasjalkasten mestoihi skarpist kuuntelee, kuin kulmil bamlataa. Oisha se paljo liffempaa saada sitä oikeet kotiseutuoppii, ku noit Eurooppaprospektei on jos itis ku sitis. Samal moni skitsobakkalainen hogais, et Hietsun bileihi ei pääse seksan sporal. Kauhiksel oiski totta maar rimmaamist, kuin Kolmas linja ja Oivan portsari saatas istutettuu vaik Pohjoisen Rautatiekadun Indian traditional cuisine Namaskaarin maisemiin, ja EmMaa Numminen flyttais sgremmans kans Eduskuntatalon puistost vaik Ärtsyn Pyhän Birgitan rantabulevardille romantiseeraan.
* * *
Miks Rovaniemi on Härmän villein mesta bamarien vinkkelist? No, ku Lapin yliopistos pluggaa tulevat dumarit ja perusskoilen opet. Kaikist lungneint on Nurmijärvel, siel ku ei heilahda ees Jusan posa.
93. Gresan ääres
Gresa nettos nyyan patsaan Stadin synttärinä ja hamniki vihkastii. Ja niithä piti tietty lähtee tšiigaa heti lauantaiaamun, ku toi veederffi tuntu passelilt dallaa. Just ennen Larun bryggaa vensteriin alas Vooki-veistoksen ohi Tamrnasaaren kaijalle. Metšgaajat on näköjään flytannu bryggalt stoijaamast randšun penkereelle sittaan. Lungnii porukkaa, ei taida enää olla strimarikaus menos. Lauttiksen horisontti on viel ennallaa, vaik fabriikki- ja lageripuolel jo hullujussit jyllääki, et päästäs byggaa luksusmörskii, ja tost eteläkoikast meinataa täyttää skönee, vaik kanta-asukkaat pistääki hanttii. Täs kaijal on kivettyy patioo hehtaaritoikul ja jokune snadi lehmus. Mollikka griinaa, mut Acquan terassil ei o tyypin tyyppii. Onks HooTeeSeen korttelin keskari dyyrist vai eiks ketää hotšita dallaa näin kauas? Hamni on kapee allas. Ruohikses budjaavat valtuutetut on pistäny vilt slabaa palaan: on graniittitrabaa ja pengertä viimesen päälle ja skeidast vodaa ja siin viitisenkyt punast poijuu, muttei yhtää skigluu. Joha nörttijupeil pitäs olla varaa vaik muskeliveneisii. Ei näy ees skeittaajii, vaik mestas ois mahiksii ja ines Kablus on skeittirampit ja jossaki Gresan parkis baanatki). Vaa pari kalakaijaa kaartelee. Yks banderollirimssu hengaa kahen lyhtytolpan mellas: M-keskus - oiskoha se jääny niist avajaisist?
Aallonmurtajal stondaa se Valokide-veistos: yheksän uimakopin näköst pömpelii raadis ku aku-akut. Mä dallaan tšiigaa niit likempää. Särösest lasist duunatut umpikuutiot Ootaki 2 x 3 x 5 metrii kanttiins) staijaa siin puolen metrin korkusil mustii plootusokkeleil. Joka kuutios on kulttuurivuoden tähti (se veltto pipari) spiraalin keskel ja stadin nimi: Reykjavik, Helsinki, Bergen, Brussel, Kraköw, Praha, Avignon, Santiago de Compostela ja Bologna (Skönen puolel samat logot ja nimet paitsi Helsingfors ja Bruxelles). Niit rundates mä koitin tiiraa, joskos niihi pimeel vois tendaa vaik erifärisii valoi, mut piuhoi tai lamppui ei näkyny.(1) Laitšigan Ruoholahden puolel kolmimetrisen aidan takan on viel kapee kaistale santasiilojen käytös, ite kasat on Jätkän puolet. Mä olin kuviteltu, et Pihliksen botšgi ja muut sait-sii'ingit ois lähteny täst hamnist, mut sellast bryggaa ei näkyny. Hissuksee tuli käpättyy HooTeeSeen ohi kohti Stadii Tammasaarenkatuu pitki. Johki näille main pitäs nousta 76 metrii korkee brygga jo neljäs lahden poikki), ja sille jatkettas ottan sporan spoorei Jätkän puolelle, ku Saukonpaatta ruvetaan byggaa...
Ekaks tulee vastaan skidien peffamäil ja gungil varustetun, aamuaution Kellosaarenpuiston kohal mattojentvettausmesta, mis yks gimma oli pyykil ja kait sen siippa padlas keskel lahtee bulin traktorinrenkaan pääl. Lahdes oli skiglareit ja motšgareit. Nurtšil löhös filtin pääl friiduryytta suulaamas ja dokaamas. Ja löytyhä se Pihliksen kiulun laitšigaki. Jokune tyyppi venttas kyytii viereises Faro-nimises barbaari-pektopahis. Ilmotustaulul oli Pihliksen kartta (siel on itäsen saaren eteläkärjes nakualue, ja trippi bungaa neljä ja puol eukkaa, kippo lähtee sahaan tunnin välein yhelttoist ja vika palaa iltakuudelt). Ekan bryggan pääs Jätkän puolel on tPoijun terassi ja vaaleenharmaa tredu (piilipuu?). Ite sillan päihi ventataa vissii köynnösten kasvuu pergolaks - nastan näköst jo ny. "Täl puol vatuu" hittaa biblubusan pyskän Ruoholahden tordsilt, mis traboil hengas jengii, mille ei viel terassit aukee. Tos metro-ostarin kupees juottolat (ties montaks niit mahtaaka olla) onki viimest pritsii myöte fulsat. Fiilis on ku niis tahans proleputken varren peruslähiös.
* * *
1. Tuli mieleen, et oisko nää ne samat kuutiot, ku oli tos Nikolain tšyrkan maisemis pari vuot sit. Sillo mä en tullu katsastaneeks niit lähempää. Tekla muisteli, et niis oli erifärisii valoiki, mikä tietty ois kivan näköst Laruun päin ja skönelt tuleville. Stadin taidemuseon nettiplareilt mä en hitannu mitää juttuu näist Kiteist, mut saas nähä svaaraaks ne jotaki.
92. "Kaikkee hiffaa, ku ei kulje hendut fikkas"
Noin bruukas faija sanoo. Onki ollu melkeen liffaa olla leedil näin keskel kaamost ja dallaa päiväsaikaan gartsoi hendu "HooKoon sinises" ja törmää kaikennäkösiin satunnaisiin matkailijoihi. Yksiki gammeli trillas Hagiksen Maksin ees, mut ketää ei menny jelppaan sitä tolpille. Ku se näytti köykäselt linnunluult, mä tarjosin henduu. Onneks sii ei mikää paikka ollu poikki, ja me dallattii hissuksee käskynkkää skurupyskälle. Se sano, et son kurjas kondikses, ku kahden viikon sisäl silt oli just kolannu äijä ja vävy,ja vastnys oli ollu ekaa kertaa tšöbaamas šaggaa, ku mikää ei maistu. Kait sitä vähemmästki huikasis ja heikottas. Samai Hagiksen reissul Ympyrätalon Alepas yks spurgu huikkas mun takaa: "Rouva, voisitteks te auttaa?" Ku mä vendasin, se klaaras, et sen bögat oli just valahtamas ja pyys,et enks mä vois lyftaa niit. No, mä viisasin tota hendualibii ja pistin jobin kiertää hyllyjen välist vaglaavalle vartijan korstolle ja liukenin.
Sit on tullu törmättyy kaikennäkösiin "henkiparantajiin". Yks gubbe, ku on vuoskaudet dilkannu Alueuutisii meidän trabas, froogas, et kuin handulle on käyny, ja kaveeras, et joskus kahekskytluvul sil meni ranne. Sit se halas ja toivotteli Jeesuksen rakkaut. Samanlaine katukristus iski proleputken liukutrabojen alemmalt askelmal ja ryhty taputteleen flesaa tassuu. Tunnelis taas yks hemmo snadis fyllas änkes Kekan ja mun föliin ja froogas Kekalt, et saaks se halaa mua ja et "Jeesus parantaa". Mikä hemmetin halipula täs muka riivais? Karskimpaa porukkaa treffaa skurus ja busas ja idän tomaatin uusis karjavaunuis, mis pitäs roikkuu rekis, ku ählämien beibitšärroil on vilt plaanii. Niist ei kyl pritšii heltii, ku mutiaissällit sittaa gongin puolel se anra invaplatsi leedinä. Ettei täs ny iha lällyks menis, täytyy kertoo yhest bulist sgragingist. Hagiksen tordsin laidal aamuhämäris snadit naakat röövas torpeedoforssil gutat variksiit. Hela magis folkka oli hätää kärsimäs, ku mustat bommarit flygas melkeen päin pläsii ja sulat vaan pöllys. Ei pulut ikän o noin maffei,ja kalakaijatki pitää enämpi mekkalaa ja niil on toi täsmäase. Naakkoi tuntuuki olevan vähä joka puolel Stadii. Mistköhä ne yhtäkkii on hamnannu? No, parast painuu tšiigaa vähäosasten jelppaajaa eli nyyaa Lapinlahdenpuistikon (Albertin-, Eerikin- ja Lapinlahdenkadun kolmios) Arvo Kustaa Parkkisen patsast. Jouluaaton kinosten keskel Lepakon perustaja, Suojapirtti äryyn aktiivi, entinen rantojen reiska stoijaa, kujust ryyppyremmin penkilt nousseena hendu ojos kohti Meritaa, Varma- Sampooja Joutsen apoteekkii: "Pistä pari pientä rahaa, kun reiluja jätkiä ollaan..." Toi näköispatsas paljastettu tähä koiraparkin puistokemistien päähä (Ei visiii keivannu ökyjuppien Nokialle, Telialle sun muille Bisnes-Ruohiksen nörttifirmoille siihe Lepakkon kulmille, vois viel vaik joku nykkiläine pörssihai froogaa, et vieläks on bregujonoi.) just joulun al. Oikee Lipposen Pave ja Taipaleen Ile oli sprookaamas ja moikkas hendust Arskaa. Aika näyttää, mitä handuun ilmestyy. Promenaadeil tuli vilastuu nakkikiskojen menyitäki, ja snägärislangiiha niist hiffas. Hekan sanakirjast näytti frysaavan ainaski atomi (=Linnankoskenkadun busapyskän nakkarin selitys: lihapiirakka + muna + ananas + juusto + mausteet) ja vety ( = "palvikinkku"[siivuu?l + ananas + juusto + mausteet [+ vissiin jotaki breguntapast?. Näit oli jo kuuskytluvun alus, mut ei tullu koskaa smaakattuu, ku mun suosikkei oli feodoroffit ja Eitšun hillopiirakat ja lihikset. Sit oli viel kiskan listai topparii, tripburgerii, anjuskaa... Eli oisko täs aihet samlaa taiteen iltayön katutšögeperinnettä? Pännä ja slabari vaa messii lenkille, nii tšiigataa vaik ens möötis, kummosii perinnesafkoi eri puolel Stadii on.
* * *
Jos sä et viel o kuullu, mä otin borjarit duunist tiibetinstunden mutkan kaut himaan siin puol kuudelt 19.10. Atšgin ja Aikatalon mellas kävelykadul laattahampaasee (sana Edduit, meinaa katulaatan koholle jäänyttä reunaa). Tietty mä varoin höögerii rannet, ku murtu 5.3., ja hamnasin vensterin päälle: olkavarrenluu kolmena tšibaleena. Marian polil röntgattii, sit tsirral Tölikaan tutulle "tapainturmellusasemalle", mis mä venttasin yökahteen, et ne opereerais, mut se sikkas pirssil himaan ja sano, et skruutaa saa ennen kuutta ja aamuyheksäs takas. Osastol mä norkosin tiputukses iltakahekssaan a sit knivun alle: viis skruuvii, t-laattaa, vaijerii ja 34 nitojan niitil ventti kasaan ja osastolle spuglaan. Maanantain rundil mä lossasin nii tekopirteet, et leguri lens retkuun, skrivas veepeetä vuoden loppuun (tuli viel päälle kaks vekkaa) ja passitti himaan. Ny on jumpattu enste Tölikas (osu sama jumppari ku kevääl ja se tietty taivasten), sit Aleksin Medivirees ja paraikaa Työkunto-Mehiläises (sii on slanginimi Kuhnuri, ties vaik meinais kans looterii, leedii kinuuvaa kundii niinku ötököil) Kalevan ja Fredan böörnes. Kait se hendu siit hissuksee betraa. On pakko jumppaa, ku vippaskonsteil ei pärjää.
91. Kinuskien stoorei
Biibelii on jo moniki kundi vendannu slangiks, mut täs ois litšgi eksoottisempaa, ku ei viel o finskikskä eli snadei pätkii Chuang-tzun (tai niinku maokinuskit skrivaa Zhuang Zin) bögeist. Tyyppi eli tos vähä ennen Sokratest siin 500 ennen Kristust. Kinuskien stailin on pistää fundšaa, oisko hissas jotaki ituu. Folkka tykkäs, et Mao-ch'iang ja Li oli tosi snygei friidui, mut jos fišut ois tšiigannu niit, nois dyykannu heti botneen, jos fogelit ois nähny ne, nois flygannu saman tien vegs, ja kauriitki ois pelkäst vilauksest tšuppannu skutšii. Ketä siis tšennais, kuin missei vois mittaa? Kerran Chuang-tzu näki unta, et soli perhone, ku flygas sinne sun tänne glaiduna. Sei tienny, et soli Chuang-tzu. Yhtäkkii se heräs ja oli klaarist ku pläkki Chuang-tzu. Mut sil ei ollu tietoo, oliks se se Chuang-tzu, ku oli uneksinu, et soli perhonen vai ötökkä, ku uneksi, et soli Chuang-tzu. Vissii Chuang- tzun ja perhosen välii on jotaki eroo. Yksklabbine lohikärme K'uei on mustankipee tuhatjalkaselle, tuhatjalkane on svartta urinarille, kärmy tykkäis olla blosis, hiivarist ööga vast ois jotaki fiinii, ja ööga on iha debikses mielen iinnal. K'uei sano tuhatklabbiselle: "Mul on vaa yks klabari ja ku mä klenkkaan, nii se käy tosi hissuksee. Kuin sä hoitelet noit kaikkii tuhat klabbiis?" Tuhatjalkane svaaras: "Sä et snaijaa. Eksä o koskaa nähny, ku kundi spottaa? Se vaa blosaa ja spytti flygaa joskus klönttein ja joskus fiinin sumutippoin. Mä senku nostan kytkint sen kummempia fundšaamat." Tuhatjalkane sano kärmeelle: "Mä dallaan monel klabaril. Mite sa skimbailet ilman klabbei?" Kärme sano: "Mul skulaa noi refleksit. Mitä metkaa siin ois? Mitä käyttöö mul ois klabareille?" Käriny heitti hetulaa blosikselle: "Mä pistän vipinää ruotoon ja muskeleihi, mut sä bloosaat pohjoisen skönelt etelän fooguihi ilman mitää kroppaa. Mikä juju tos on?" Hiivari svaaras: "Joo, mä hönkään skönelt skönelle, mutku joku lyftaa sormenki, se riivaa mut. Jos joku steppaa mun päälle, mä jään hopeelle. Kuiteski mul on styrkkaa katkoo ikitredui ja hajottaa bulei byggoi. Son mun ainoo kyky. Snadit mokat mä käännän buliks tuuletukseks." Ku Chuang-tzu oli metšgil P'u-joel, Ch'un kunkku šikkas pari värvärii tšögaa sitä vakivirkaan. Chuang-tzu ja killas vaa kohoo ja sano: "Moon kuullu, et Ch'ussa on pyhä 3 000 vuotta sit delannu kilppari. Kingi on pakiteerannu sen tyykiin ja pistäny kirstuun esi-isätemppeliin. Eiks toi kilppari haluis mieluummin olla kolannu ja et sen luille buugattas ku elos ja kiskomas svanssee mudas?" Värvärit svaaras: "Tietty siit ois nastempaa elää ja raahaa svanssee mudas." Chuang-tzu tiuskas: "Lähtekää lätkii. Mä draisaan svanssee mudas."
Chi Hsing-tzu treenas tappelukukkoi. Kymmenen päivän pääst kunu froogas, joks niist ois skaboihi. "Ei viel. Non liika maffei ja rämäpäisii." Taas kymmenen päivän kuluttuu kunkku oli norkoomas. "Ei viel. Ne vahtaa äänii ja liikkeit." Meni taas kymmenen päivää, ja kingi froogas fogelien kondist. "Ei viel. Ne mulkkaaja uhoo." Kulu taas kymmenen päivää,ja kunkku ilmesty treeneihi. "Siinjasiin. Toinen kukko voi kiekuu, mut nei hievahdakka. Joku sano, et non ku slöidattui. Treeni on uponnu. Muut fogelit ei voogaa ees tulla tšiigaa, vaa luffaa vegs."
Sungin kunkku Yuan halus, et hovisekretäärit rupeis moklaa, ja dilkkas maalausbotnei. Sihteeriköt painu sittaa penkille, slikkas pensselii ja rupes duunaa tuššii. Yks kirjuri myöhästy, otti botnenja painu saman tien kämpille. Kunu šikkas tšupparin vaglaa, mitä kundi teki, ja sai kuulla, et soli heittäny klaidut vegs, oikassu klabbit ja löhös nakuna. Kingi sano: "Siin meil on tosi taiteilija'" Ch'ti Pi-yU fiiras 60-vuotissynttäreit ja oli muuttunu kuuskyt kertaa. Yhtään juitsuu sei sanonu fibaks eikä mässeliks. Eikä ketää tienny, oliks ny menos sen onnenvuos ja muut 59 vuot oli ollu niin ja näin. Chuang-tzu dallas Tiao-ling -parkis ja hogas tosi bulin fogelin, viritti piilipyssyn ja sihtas. Sillo se näki hepokatin, ku spiikkas glaidust. Ötökän selustaan smyygas rukoilijasirkka, mut seki oli unohtanu vilasta taakseen: siel kyttäs nälkäne fogeli. Chuang-tzu laski bösan ja vendas jumpari. Puistovage oli hogannu sen ja oli tulos meuhkaan salametsästyksest. Ku Meng K'ao-fu sai ekan duunin, se tšiigas blyygist skuurei, tokan jobin kohal se bokkas, ja ku natsoi tuli kuivanmuonan kans lisää, se paino globon permantoon. Yleensä eka mesta saa rinnan rottingille, liksannosto pistää tanssii proleputkes ja kolmannen jälkeen sitä jo rennost sinuttelee sikruportaan gamloi pappoi. Sun globos lyö tyhjää, ku sä et snaijaa, et kaikki juitsut on samanlaisia. - Mitä sä meinaat samanlaiset? - Kato, ku aapojen husse anto tammenterhoi ja sano: "Täs ois kolme aamul ja neljä illat", kaikki aapat sai raivarin. "No, sovitaan, et neljä aamul ja kolme illal", nii hela tširiga griinas.
90. Tiibettiläiset vinkit päivälle ku päivälle
Eka päivä.
Tänään käy viuhka. Älä me karvariin, tai sä et fiiraa satavuotissynttäreitäs.
2. Kandsii reissaa, trippi on siitä parhaast pääst. Älä šingraa friidun kans, tai pian kalma kolkuttaa.
3. Tvettaa karssu, nii käy fiaksi. Turha son vanhoi muistella, tai himas krahnataa pian.
4. Painu Arbiksee,bonjaat juitsui. Älä lähe nostelee,takas ei o tulemist.
5. Duunaa spiisi, nettoot fyrkendaalii. Älä leveile nyyas trigis, tuut vaa gisaks.
6. Paina niska limas duunii, liksa nousee. Älä lähe "tois pual jokkee", siel menee salkku ja tolkku.
7. Jos sä hommaat nyyan kortteerin, sust tulee vilt glaidu. Älä tee rätšgin hommii, öögat kärsii.
8. Ku sä slumppaat elukoit ja krääsää, sust tulee porho. Älä kudo tyykii tai oot pian pee aa.
9. Jaagaa vegs rasittavat tyypit, nii joha tuuraa. Liiast šungaamisest tulee vaa suru puseroo.
10. Koit olla ihmisiks ja tokkaa hugge. Älä šlaaffaa päiväl, jäät paljost paitsi.
11. Järkkää bileet, šaggaa piisaa. Älä tšöbaa hespaa, tai kamulle käy kanttulis veiskis.
12. Sgrabaa kanava, nii fyrkan tuloo ei voi mikää estää. Älä hommaa doggii, siit tulee maanvaiva.
13. Rupee kippariks, pian oot kulmien kingi. Älä törsää fogeleihi, saat turkkiis.
14. Mee taikoisii, suaki jelpataa. Älä kaada treduu, son siit elon anrast pääst vegs.
15. Älä o skniidu, nii elo griinaa. Älä listi lopponoi, sä et kerkii fiksuuntuu.
16. Pestaa apuheijari, tšeenaat enämpi. Älä tvettaa fledaa, letti harmaantuu.
17. Duunaa valmiiks se, mitä kolannu ei kerinny, nii pysyt friskinä. Älä mässää, ettei jää putki päälle.
18. Pa pöytä koreeks, saat kavereit. Älä diivaa nyyat klaidut niskas, hundet käy päälle.
19. Passaa pakkaa kapsäkki, pian oot onnenpekka. Älä dallaa uusis aporkois, tai tuut sippi kundiks.
20. 0 tänään skarppin: käy mässeli ja iskee mööffi. Älä o nokkana, vinstist ei o tietooka.
21. Paina urgiksel, valmist tulee. Älä ota jelppanii, menee vikatki slabarit.
22. Rupee pluggaa, fiksuunnut. Älä me legurii, siit ei o jelppii.
23. Byggaa tönö, son pystys monet hiivarit. Älä sliippaa jungoo, sulle käy kalpaten.
24. Älä hengaa mobbarijengis. Älä duunaa kiljuu, tuut flesaks. 25. Siumppaa tontti, pian sul on, "I mällää. Älä grevaa, daggareist nettoo bobban.
26. Nosta kytkint, homma lutviutuu. Älä ridaa, tai kaikki menee päin Brinkkalaa.
27. Tvettaa beena, saat hommat reilaan. Älä metšgaa, sut haukutaan lyttyy.
28. Pistä spada heiluu,jobit lähtee pyörii. Älä jemmaa jyvää, sil ei nettoo bregunemmet.
29. Anna lemput siipeilijöille. Älä rupee byggaa, sul ei o tarpeeks hintaa.
30. Pistä fyrkkas likoo, nokiat spurttaa. Älä me skoleen, et sä tu yhtää välkymmäks. Tänään 16. huhtikuut 2002 jellaa
26. päivän ohje. On kulunu 116 päivää siit, ku moliikka oli botten vooningis (21. 12. 2001). Tiibettiläisil on kuukaudes kolkyt päivää, sit loppuvuoden ennen talvipäivänseisaust pidetään karkauskuukaus (knafti vekka), jolion voi ottaa lungnist ja fiiraa vatulohikämeendäivii.
89. "Fundsaa, ennenku reissaat"
Näin sano yks Yasu" Roan -nimine japsi ja skrivas vuon 1731 snadin kniigan vinkiks niille, ku dallaa mutkast tiet näkymättömii.
1. Ekana päivänä tien pääl on tšekkattava tšengojen kondis iha vaa kepeel stailil. Et klabbit ei tulis gisoiks, kandšii huilaa useemmanki kerran. Kato, kiesat klabarit tekee häikkää hela reissun ajan.
2. Älä ronttaa ekstraa krääsää, siit ei o ku riesaa. Jos sä otat paljo roinaa mekkee, jotaki tärkeet tuppaa unohtuu.
3. Froogaa hotlas heti kättelys, n-iinnepäi fönarit on, ja fundšaa kummone lukaali on, mis on skitu ja mis dörtšit. Täst on jelppii eldiksen, röövarien ja fiaidiksen varalt. 4. Jos tää on eka trippi ja pitäs hommaa hespa tai ronttaii, järkkää asiat kondikseen isännän kans ennen pimeentuloo. Jos sä reissaat firman piikkii, tokkaa plektra respalle ja vaadi sassii söövissii heti huomenis. Tällai sä kerkiit ainaski kustipollen kyytiin.
5. Aamul on ain buli häikkä ja pitkäkyntisiltilaisuus. Pakkaa kapsäkkis ja pue sukat joillai.
6. Tšiigasin,kummoses motlas meinaat goisaa. Betšgaalitšgi enämmän ja valkkaa kunnon kämppä ja mesta, mis on paljo porukkaa.
7. Reissul tuleegalis ja vari, näist helle käy sisuskalujen päälle. Älä skruutaa outoo fogelii,fišuutai rääkkää, svampit, idut, arbuusi ja skaalattu riisi voi pistää ydöön ja ruigikselle.
8. Vaik sui ois kuin nälkä, älä ahmi. Äkkiskruutaamine debbaa ja vie styrkat.
9. Älä dokaa tyhjään magaan. 10. Ponuu ei koskaa saa vetää uhmamieles. Sakeja porottava moliikka pistää bolun virraan. 11. Ä.läbaadaa,ku sä oot nälkäne tai ylensyöny: kuuma onga voi käydä pumpun päälle. Jos vannaan on jonoo, tokkaa aluks kiabbit variin vatuun, sillo sä voit pistää horijoppii.
12. Kylpyjonos pinna tuppaa kiristyy, räknää kymmeneen vaik useemman kerran.
13. Kuumas baljus löhöömisest tulee iha lödeks.
14. Jos sui ei o tuli peffan al, älä koskaa reissaa pimeel. 15. Et tu katuu, jos jätät välii hotlahempukat, niii ku on bobbaa jos jonki sorttist.. Kesäi ne tarttuu iisimmin ja vaik hurstist ja matrassist. Mut tän pystyy estää, ku sivelee kunnon kolinal magapuolen.
16. Juo vaa puhdast vasserii, älä sameest brunnist. Pippureist on jelppii myrkkyi vastaan.
17. Älä goisaa puskis. Niis on ties mitä ötököit.
18. Ettone on paikallaa, et maga lasehtus safkan jälkee.
19. Älä ridaa, ku puskaskäyntikevennys ois tarpee. Sisibroskast voi pökraa.
20. Jos sä tarttet nyyan hestikan tai ronttaidn, šikkaa brevu etukätee.
21. Postiasemal soltut ja kaupparatsut saa kiilaa, vast sit on muitten hugi ilmottautuu ja pyytää söövissii. Varo, ettei sua ritsata.
22. Vahtaa ronttareit ja muit jelppareit,et nei laista hommist.
23. Kiirees apuheijarit paiskii pakaasei ja lastaa, mite sattuu. Räknää kollis ja lompsas.
24. Ku sä pakiteeraat klaidui tai pabrui bambukoriin, kääri ne tuplaöljypabruun. Tällain ei kastu,ku kahlataan. Parhaat kapsäkit duunaa Surugaya-lafka Edos.
25. Ku virta on vieny bryggan, duunataan lautta tai kahlataan. Älä steppaa outoon jokeen suin päin, vaa froogaa paikallisilt.
26.Ku messis on friidui ja skidei,ku skagaa joen pyörteit ja saa päänsäryn tai niilt meneeta ju kankaalle, sun on etukäteen klaarattava niille homman nimi.
27. Ennen kahlaamist tšekkaa, et kaikki roinat on kunnol kii. Joest niit on sit hankala hittaa.
28. Lastaa lautalle enste hepat ja sit jengi,muute elukat tuleen ärvereiks. Gamlat,gimmat ja skidit ei ikänä saa seilaa samas botšgis hestikoiden kans.
29. Vaik tfippi ois kiulul lyhkäsempi, älä hingu siihe. Jos afåärit pistää vipinäks, reissaa kuival maal. Ku ottaa lungnimmi, seilates huilaa, ja blosis vie, mut haveris on myöhäst katuu
30. Snadinki joen kans tulva-aikaan kandsii olla skarppi. Vasserin styrkka tempaa stebui ja tredui messii. Vuoristojoes voda nousee äkkii,ku snöge smeittaa ja rengnaa. Tulval ei pystyn byggaa bryggaa. Älä sillo kahlaa tai steppaa lankulle tai bryggalle,ku onvatunal, tai voit joutuu simmaa.
31. Ku on rengnannu longaan,tulee maanvyöryi. Älä koskaa goisaa maakielekkeen al tai joentörmäl.
32. Jengis jokane betšgaa oma tronttarit,hespat ja kortteerit. Jossä lond'sgaat fyrkkaa,karhuu skribuli tvärtviivan, muute se unohtuu.
33. Vaik reissus tultas kavereiks, älä jaa kämppää tai vaihda šaggoi tai troppei ees redin tyypin kans.
34. Ku sä ronttaat omii kamoi ja hiffaat kaiffarin, "I on hespa, älä lyftaa roippeitas sen selkään, vaa hoitele omat roinas.
35. Ku jengii on alle kuus kamuu, häikkää on snadimmin.
36. Älä reissaa aivariins dokaavien, räyhäreitten, hepuleit saavien, köhivien tai klesojen messis, ku ne voi saada šlaagin millo vaa.
37. Pidä fyrkat skjördelompsas ja ota yöllä povariin vaan yhen päivän slabarit.
38. Ku sä meet goisaa, tokkaa fekta hurstin alle, pertuska ja keihäät hollille.
39. 0 eldiksen kans targis. Botšgis flekkis on buli juttu.
40. Kupuskatja skutšipalaa,tšiigaa,etsäet joudu mottii. Älätendaa,kuonkuivaa.
41. Älä snutaa pitšguilt päärynii, persikoit, sitruunii tai mandariinei.
42. Vuoril ja pelloil voi treffaa friidui ja skidei, ku alsii tšyrkkaan tai samiaa rehui sun muuta. Jos sä jäät suustas kii, älä irvaa, vaik ne huastelloo eikä bamlaa, tai voit saada kuonoos.
43. Vaik hotla oiski mörskä, älä narise, vaa kasaa hynttyys ja nosta kytkintä. Tää on yks reissaamisen salaisuus.
44. Toisis maisemis sprookki, juitsut sun muut rutiinit on hepreaa. Jos sä morkkaat toisii landelaisiks, ne pitää sua maffina, ja mollailust tulee kragingi.
45. Jos joku šungaa tai vislaa, älä börjaa omaa šoutas, tai pian skabataa verenmaku suus.
46. Älä jää tapittaa, ku foikka flaidaa, skulaa, joraa, brotaa tai venttaa lynkkaust. Älä änkee ryysiksee.
47. Ku sa huilaat, älä skulaa pokkaa tai rupee firaabelihommiin.
48. Kuumist lähteist nousee rikkiongaa, ja fektat sun muut ruostuu.
49. Ekal tripii ja ku on bisnekset mieles, älä poikkee reitilt tšiigaa pystei tai nähtävyyksii.
50. Ku hotlas on eldis, šingraa sassii. Samlaa kamas, tšiigaa, mistpäin bloosaa, ja ronttaa roinas yyt. Tollon respast ei saa jelppii. Tšekkaa, et kaikki on messis.
51. Kimppamajotukses o targis, jos medes on dokui.
52. Jos hotšgus pämpätää, sovi kavereittes kans vahtihugit, et ketää ei käännetä.
53. Ku hepa saa hepulin, älä hyppää satulast, vaa hollaa pakaaseist ja suitsist kii. Jos lasti tippuu, älä me perää. 54. Alkukesäst janarien hespat on leedinä, ku ne styylaa. Tolion ridaaja tippuu iisist, ku hestika spurttaa döfiksen perää.
55. Kesäl paarinat riivaa hespoi, ja sä voit uinahtaa satulaan, ku mollikka paahtaa.
56. Älä ota hotlan troppei, vaan käy apoteekis.
57. Kustille kandsii antaa riksaa. Jos brevu hävii, bisnekset menee mönkään.
58. Ota reissulle lyhkäsii ja kevyit fektoi, älä pertuskoit, keihäit, sapeleit, piikkikannuksii sun muuta arsenaalii. Blyygi miini ja sekundaklaidut ei kerjää vaikeuksia.
59. Vaadi betyyg-ihotlastjalegurilt,josapuhe ijarituleegisakstaikolaa,taikohtalokolhii pahimman päälle. Pidä passi messis.
60. Jos suulberi tai kuu sattus pimenee, huilaa ja tšiigaa sitä.
61. Älä duunaa graffittei tai tägei tšyrkkojen seiniin, treduihi tai stebuihi.
88. Lande
Ekaa kertaa mä tönnäsin janarii, ku molin smobigan ekai ja menny Nertšun parkkii laskeen jäämäest (soli semmone tredust snikrattu longa bakke, mis oli korkeet kourut, ja skidit ruinas sekrust paffiloodii peffan alle). Kylhä mä tiesin, et toi parkki oli Lapparii käyvien reviirii, mut siin bakkes pääs siiduu tosi pitkälle. Mul ei ollu ees kaverii messis, ja tietty molin just saamas komeest kuonoo. Sillo yks litšgi vanhempi tsali tuli välii ja lopuks se sano: "Huu(d)a vaa minnuu, jos ne tulee taas kiusaan." Ton ritarin (eka mun elämäs) sanat pisti fund§aa: "Onks ton kuudin nimi Minnu? Emmä o tommost nimee enne kuullu. Oliks toi vaa herja, vai kehtaisiksmä kurkku suoran kiljuu: "Minnu!"?" Tais tsali olla kuimakunnan kunkku, ku mä sain laskee iha rauhas. Sit meni pari vuot, ja faija vei yksille seiskytvuospäiville Heinlammin Ahtialan kylään Jussilan maalaistaloon (son Lahden likei Hollolas siel, "s folkka sanoo: "Lule istu lullan Lailalla ja laulella luritteli. ") Enimä turhan pitkää kaffebuurdis sitannu, vaa mä šingrasin t@iigaa mestoi. Jotenski tuntu metkalt, ku vilssonnit ei tullu morjestaa, vaik kuin ois kutsunu: "Tse tse " (vai mitä ny nassuille bruukataa sanoo?) - ainha pulut ja gravarin kurret tulee vähemmästki norkoon gutaa. Sit mä hiffasin yhest kutšivajast bulin kollin ja ronttasin sen inee, et se sais berliininmakkaraa. Mut annas olla, ku kirkkoväärtit, gammelit sun muut näki sen, ne huus, et "Laske se katti alas! Se repii silmät sun päästäs!" Soli kuulemma kylän paras rottien jahtaaja. Mut mirri oli tosi skagikses ja dyyriist vissii ekaa kertaa sittas famis ku teddinalle. Sit matkal mut@i klaaraan, et landel elukoil on porttari himaan, ja et se berliini oli varta vaste bileisii slumpattuu janareille ku flesunpalat meinas elintasoo, vaik mä oisin kronkkinu ne vegs, jos ois ollu iha pakko skruutaa ykski siivu) eikä kateille meinattuu. Eli molin mokannu oikeen parhaimman päälle. Gimmaskoilas yks vuos painuttii hela skolen voimin busaletkana kevätredulle Nurmijärvelle. Meininki oli tšiigaa Aleksis Kiven maisemia (oliha sitä tos talven mittaa lesattu Veljeksii, Skut@areit, Kihlaust, Leaa sun muit). Sattu tihkune veederi, ja vissii landel oli jo muutaman päivän rengnannu nii, et me ketä piikkareis ketä pikkukengis jouduttu dallaa mutalillis yhelle harmaalle tönölle, niihi mei päästy ees inee. Oli kuulemma Seittemän veljeksen skrivaaja kolannu siel. Sit oli proggikses kietraamine Taaborin vuorelle, ja siin piti ottaa hendutki jelpiks, ku sammal oli iha litskuu ja kaitši suht jyrkkäki. Oiskoha maikat rundannu jotaki anraa reittii tai menny busaan venttaa? Bärtsil sit fiiliksii koitettii lyftaa šungil Terve, metsä, terve vuori ja kuunneltu, ku suomenmaijeri paasas jotaki kansallismaisemast sun muust, ku me skruutattii eväit, ja jotku maikat näppäili fotoi. Sit reksil kiippas, et ois paljo liffempaa päästä sassii busaan ja kohti stadilaiskuittuurii. Kyl moitiinki ansaittu loppupäivä leedii. Tää Numiljärven reissu (eli mun elon tähänastinen anra puolpäivää landel) vaikutti sen verran longaan, et ku yliopistoon ilmottautumisruljanssis froogattii osakuntaa, mä sanoin kasöörskalle, ettei mua kiinnosta koko touhu. Se sano, et fundšaa ny viel, niis ku on nastaa kotiseutufiilist, bileit klimppisopan, räätikkälooran sun muun nierkeis. Sit muutaman päivän pääst piti ilmottautuu jollekki fakiirille. Meit fuksei oli muutama sata, ja se sano, et ekaks byroosee ne, ku liittyy ESOon [Eteläsuomalaiseen osakuntaanl. Skolekamu Katti tuli suht sassii ulos jonku proopuskan ja pläryn kans. Sit oli EPON [Eteläpohjalaisen osakunnan] tuuri. Mutši ois halunnu, et moisin ruvennu hilluu Bottai, ku faijan mutšin faija oli Virroilt (mä en o ikinä ees visiteerannu siel). Sit ku viimenenki viipurilaine oli šingrannu, meit stoijas korridooris yks eläkeläisgubbe ja mä. Bisin ei tarttenu sen kummemmin klaaraa, niiks sitä ei hotgittanu toi osakuntatouhu, mut fiskaali rupes pulputtaan, kuin liffaa on päästä pluggaa maakuntatsaittareit, huastoo tuttuu murret, vekslaa stuidutšubuun nyyan fuuderi (emmä o kertaaka sit lakkiaiste koreillu koko kotšas vappusin enkä muullo), oppii tšennaa Hesaa, ku kiivikset vie rundille Kansallismuseoon ja Nikolain tšyrkkaan... Sit se froogas, mist moon kotosin. Ja tietty ESO ois se oikee. Mä vänkäsin vilt, et ei mui o uusmaalaisidentiteettii ja et mä meinaan pluggaa enkä bailaa (eihä sitä tullu kuuluttuu skoles teinikuntaanka). Enunä voogannu sanoo, et ESON vuosipäivän pippalot Kiven kuolinmö" ei oikee taida sytyttää. Vihdon ees jotaki meni tyypille perille, ja se duunas kräksin blankettii. Vast seuraavan vuon (ehti se
vallankumahdus Vanhan valtaamisinee tos välis litški tomuttaa byrokraattei) ei enää tarttenu bungaa osakuntamaksuu, mut sit ois äksäläisen pitäny hommaa nyya stuidukortti, mut seki jäi haaveeks. - Vielkä ei o stadilaisosakuntaa, vaik umpijanareille byggattii yliopistoo joka niemeen, notkoon ja saarelmaan tos seiskytluvun hajasijotusbuumis. Oisha se nastaa, jos paljasjalkasil ois kertšilukaali, slangibiblu ja stipendeiki heruis kotiseutututkimukseen.
88. Hissaa ja futuurii
Stadin synttärit tietty pitää jollain viisii juhlii oli sit veederi kummone tahans Oa Erkon ja Bandlerin vuonnaha sattu eka nihkeennahkee sadepäivä sitte snögekelien). Mul oli meininki painuu taas Erottajan(l) brankkiselle, ku ny tominki remppa on ohi ja pääsis tšiigaa maisemii. Tos Ludviginkadul mä hittasin gamlan Hesarin fönsterist slabarin "Päivälehden museo. Vapaa pääsy." "No, tonne katsastaan." Heti tambuuris sittas friidu ja kundi,ku moikkas,ja mä klaaraan, etei okka tullu hogattuu tällast mestaa (soliki öpnattu vast viime marraskuus), ja pitäähä sitä tulla visiteeraan. Se friidu tokkas heti stydin hissan henduun ikiomaks ja sano, et ite saa rundaa tai sit vajaan timmen pääst ois opastus. "Mä kurvaan sit sil välin tos brankkiksel." Tänä vuon brankkarit oli järkännyt pitšgulle litšgi gamloi tikas- ja tankkikalustoo ja parit tširratki, "hi skidit pääs inee koglaa namikoit - ja mutsit ja faijat videoi. Jaos oli ilmiksii ja pinssei, mis brankkari menee eikä meinaa. Yks kundi sai vokotettuu mut koglaa, kuin flekkiksen saa slekattuu kastrullist palopeitteel. Ku mui ei o tollast "filttii" himas, se sano, et kylhä räsymattoki käy. Ja tietty gamlan tantin piti kloppii sen verran valistaa, et nykysin tšöges bruukataa pitää mattoi, mis loimet on kalalankaa ja kuteet suht harvakseltaan plastiikkaa (et fundsaa ny litšgist/vilt, kuin siin käy),
ja et eiks vaik märkä froteehantuuki (Kel semmone ny ois tšöges?) ois parempi? Skolen köksäntunnin muistelona tuli jutggattuu, kuin painekattilast varotettii, ku joku ginima oli öpnannu kannen, ku inest viel kuulu Appilan pappilan apupapin papupadan porinaa, ja saanu hela ärttiksen päin pläsii. Museo tuli taas kerran vilastuu ja trabat torniin kletrattuu. Ja sit passelist Erkon Atskin rundille. Aulan ständeis oli Ildiksen elukka-aiheisii juttui niinku Ruoholahden jellona ja fosforinhohtoset strimarit. Se respan friidu tuli alt aikayksikön froogaa, kummosen esittelyn mä haluisin. "Mulle passaa mimmonevaa." Sit me pluggatti! Päivälehden näyte-eksemplaarii, mihi tollon just kolmekymppiset Eero Erkko, Johan Brofeldt (tšennataan nimel Juhani Aho), Arvid Järnefelt ja E. 0. Sjöberg oli skrivannu, et tsaittaris ois meininki valistaa folkkaa brenkust, duunareiden oloist, naisasiast, luonnontieteist, lakikysymyksist, aatevirtauksist sun muusta edistyst puolustavast vapaamieliseen finskistailiin. No,tommoselle urgikselle tietty pistettii sortovuosin jäitä hattuun,jase Erkko joutu pakkaan hynttyyt ja flyttaa Jenkkeihi pariks vuodeks jäähylle. Näyttelyyn oli Titanic-sähkiksen ja valmiin jutun mellaan möbleerattu konttori-verstas, kuin titauksest naputeltii uutinen, valettii kirjasimet, ladottiin palstat, vaiettiin paffi- ja lyijymatriisit... Toka äkgön-näkymä oli talvisodan pommitukses kärsineest työhuoneest, mist ny sattumoisin oli lamppu smetannu. Kevyempää kamaa oli pakinat, sarjikset ja tietšigat,"stoisajan kans voinu söökaa juttui. Ja niithä piisaa: nykysin vuodes Hesarii tulee reilun parinmetrin korkune pinkka eli 120 kilol sais jo mekaanon ja vissiin vekkarinki. - Iha nasta museo. Kandšii visiteeraa ti-su kloku ll-17, rundit on kahelttoist ja kahelt.
Erottajalt mä hyppäsin Larun busaan ja otšgasin just passelist kolmeks Gresan HooTeeSeehen (High Technology Center), mis olis dörtšit leväl Tammasaarenkadun neljäs byggas Veegas, Santa Marias, Pintas ja Ninas. Ku missää ei näkyny tervetuloplakaattii sun muuta, mä painuin turvallisuusfirman respaan froogaan, et täältäks se rundi starttaa. Nippertippa sano, et täs kuppilas passaa pyörii, ja siel hortoiliki pari mimmii joku brošyyri hendus. Ku opast ei näkyny eikä kuulunu, me lähettii nostelee lasigongei pitki tonne Lauttiksen suuntaan ja tultii taas teik-övei -kuppilaan, mis Ruohiksen OKO-pankin (tost nyyast marketist) pari tyyppii tarjos Mariannet ja vihjas, et vois täyttää slabarin, joskos voittas tripin Rääveliin(2). Ei täskä byggas porukkaa vilissy: oli korkee halli, mis ainaski lvi-monttööreiden hommii oli tehty iisiks, ku röörit oli framil (olipaha apinoitu Pariisin Pomppiduu-sentterii), ja fiilis oli ku jossaki gamlas fabriiksi, ku oli tokattu ansariin. Ei me täälkä ruvettu hengaa. Seuraavas pytingis oli ovensuus jotaki kempsun tapast, mis oli näytii tai piisaukses frisyyrinhoitoputeleit, mut myyjää ei ollu mail eikä halmeil. Sit oli taas tyhjä lounasrafla. Vikaki kompleksi oli iha samaa stailii: autio, kolkko, grafiitinharmaasävyne... Koko vartin lasirööritrippi päätty terassille Lauttiksen skönemaisemiin. Kyl sentäs tavallisena duunipäivänä ois luullu, et mestas ois ollu niit juppinörttei liikentees ja et "rundeille" ois satsattu joku optionkärkkyjä opastaan. Eli öliha peeärrää ja tulipaha naapuri-ingenjöörit tšiigattuu. Kyl näin gan-ila harbyija sentäs mieluummin budjaa asutus Stadis, ku on byggattu meetvurstikalliolle eikä Ruohiksen hissattomalle täyttömaalle.
1. Tuli jostaki pluggattuu, et Erottajaa on joskus sanottu Erätoriks, ku siit börjas Uudenmaan esikaupungit ja vissii skuti ja vähemmän fiinit adressit Bullaa lukuunottamat. Viiskytluvul Karhu-, Susi-, Ahma- sun muut tiet kartotettiin jo Hertšigaan ja Eränkävijäntorii sanottiin Erätoriks.
2. Seuraaval viikol sielt ringattii, et mä olin riivannu sen Räävelin reissun. Saapaha mutši lähtee 20 timmeks kruisaileen granin frouvan kans.
87. Tippaleipää
Wappuu tuli taas fiirattuu "perinteisin menoin", niinku telkkunevskeis bruukataa sanoo. Joo, noi veederitki osu just nappii: enste ei vissii kuukautee rengnaa tipan tippaa, tussilaagot, vuokot ja voikukat rehottaa, ja terasseil on intoimailijat sitannu jo šortseis ja pullistellu tatskamuskeleit. Palokäden daagiksen skiditki on parkis šungannu sitä elefanttiryyttaa, ku dallaa aurinkoista tietä eteenpäin. Ja sit tulee vappu, ja termomeetterin lukemat Mantan tšubun ja krabbisbrunššin aikaan vaivon nous ees kympin nurkille ja snadisti stikkaa vodaaki. Ansaitun siestan korvia rupes bloosaa ja suulperiki tšiigas, ja tietty se Köykkärinparkin iankaikkinen riesa kyykkärevohka tuli rakit niskas kolisutteleen pöllei ja propsei ja hihkuu gamlaan stailii. Sillo mä nostin kytkint. Pitäähä sitä ees snadi valpurinrundi Gresas dallaa, et näkee, kummost on elo livenä. Äkkijyrkän Miinan Pyhät (romis)lehmät oli saanu kaveriks fillarinraadon, mist kaikki irtoova oli naarittu vegs, ja parit koo-kaupan tšärrat (varmaan skönes on lisää roinaa täkäläisen Eitsun ajojen jäljilt). Randšun pyörätiel hyristeli metka letka ikiaikast pappamopoo (Tunturii ja Soliferii). Pärinäpojat ja jokune -friiduki oli viime krigut nähny, ja niil oli pääs valkoset kypärät, mis stoijas MDS, ja valkosis västeis oli jotaki snadii tekstii. AI oli vilt toppahaalarii. Ties mist kaukaa toi "karvalakkilähetystö" oli tšörannu. ffletsun altaan traboil sittas reiskoi ottamas moliikkaa ja kyttäämäs parii rutsuluokan alumiinikippoo, bulimpien kiulujen kippareit ei säät ollu säikyttäny. Mä kurvasin tost Bullalle. Seksan pyskäl venttas pari familii sen näkösin, et anoppi venttaa. Gamlan oopperan kuimil rupes näkyy gammeleit promenaadil. Rintapieles oli vappukukkaa ja stuidutšubus passeli patina - porvariston hillittyy šarmii. Lönkan trafiikist erottu serpentiinei ja stanjoliposailmiksii ja teknomusaa pursuuvii biligoit. Muute Kampis oli suht snygii, tai sit fiinderinplokkaajat oli samlannu urgiksel. Monirotune kööri veti viimesii serenaadei niinku hittii Miks leija lennät Suomehen... Lehtolasten parkis, Kannaksen höömes oli vast menos rullaati-vaihe. Ja evakot senku vaa skulas. Jotenski täl välin puskat ja heppakastanjat näytti entisestää freeššist vihreentyneen. Yks toinenki varma kevään merkki oli hollillaa: tänä vuon ei mollattu tšieguraa, vaa sveesit oli hiffannu supermyrkkyy sipseist ja frentšuist, ja siin syntipukiks oli noussu fritti eli uppokuumennus öljys (vaik öljyy on Härmäski viit agiteerattu smören tilalle ja podlareit kaikenmailman pastoi kalorisnoolimmaks hakkajaks). Ekaks tietty skidien, uusavuttomien ikiteinien ja muiden vähäväkisten menyy pisti räknää niit akryylei, mut sit finskit hogas, et samaan sarjaan vaan viikkokatsauspyttikset, tšödet, fisupuikot, hela gffllaus (paitsi ehkä halstratut strimarit), kornit (nii paukkujyvät ku murot), plädärit... Voihan Upponalle! Eihä mones familis muuta osata duunatakka. Sen verran paakarit sai hyssyteltyy, et sesongin tippaleivät, munkit ja rosetit skruutattii iha sovinnol. Ku toi politiikka on ollu aneemist, yks Arkadianmäen komitea koitti nostaa profiilia ja lanseeras sviduaarien kahen tolpan ööli-idiksen. Ees Pohojanmaan kevättulvien muute nii kuivilt lakeuksiit ei o pahemmin kuulunu hurraata. Ja Räävelin botšgilinjat sen ku byggaa vilt kantosiipee ja rahtaa biligan ja lapparit kybäl. Onneks sentäs telkku-uutisis sanottii, et liika safkojen terveysvahtaamine tekee gisaks, ja vika on globos. Kait tol meinattii, ettei folkan tartte smyygistoa kassann ohi) käydä slumppaamas šaggaa ja kostuket. Gamlat onki kertonu, et ku pula-aikan ei elukoille saanu antaa jyvää sun muuta, ykski tyyppi pistettä kolmanteen asteeseen, ku sen höönat oli plötsei, et mil on tullu muonitettuu, nii se svaaras: "Mä tokkaan aamusin kukolle kympin henduun ja sanon, et ruoki familis."
86 Bamarist on moneks
Stadin skoudet fiiras 175-vuotissynttäreit, ja pitihä sitä lähtee Arskan
kans bamarimessuille Wanhaan satamaan katsastaan. Me valkattii passeli
kellonlyömä, et skolelaiset ois jo himamatkal ja vegs jaloist.
Enste me tšekattii, onks henkkarit ja passit ookoo. Sit vilastii kifrui
ja prätkäformuu, mis oli stydist topninkii ja vilt jarkkuu. Arska intos
froogaan fillarijepeilt niitten rukeist, ja piisasha niis tekniikkaa ja
faarttiiki ”ainaski alamäes”, niinku sgrode skoude litšgi maffist
klaaras. Ei o enää dynamoo forssii hidastamas, vaan kissansilmä sun
muut pelaa akun voimal. Siin spatseeras henduun tokattii infoo skönel
liikkumisest, ja tietšigalt yks kundi pläräs faktaa, paljonks biligoit
snutataa miltki Stadin kantilt.
Mä koukkasin tšiigaa likempää fotoi Karhupuistost, ja siihe änkes yks räpätäti klemmariks leveileen, kuin se istuttaa parkkiin blumstereit, skuuraa penkkei ja järkkää siel vaik synttäreit (ei kait sentäs pultsareille). Enää ei mestas o ees šakkiremmii, vaa eurofiinist skulataa petankkii. Arska käytti kuollutta kulmaa, ja mä poimasin yhen
aa-nelosen kunniakkaan vetäytymisen merkiks, ja onneks yks gimma eksy samaan looššiin, et mä pääsin häippäsee. Arska klaaras, et sil on sattuneest syyst sukset ristis sen tantin kans.
No, piisasha messuil karkkarii, tarraa, heijastint ja pinssii ja nyyaa haastet. Maksan kondiksen sai testaa. Siit vaa hendu sydämmel täyttää, paljonks oli tullu napattuu morkkiksen kans tai ilman, rokulil tai silmä
kirkkaana noin vappuputken jatkoks. Ja poindsien räknäämisen jälkee
vampyyrin kynsiin ja sit puhutteluun ja tilastointiin. Ja täs skabas
Arska kirkkaasti jäi hopeelle gamlalle hapolle. Lohtuu sentäs tuli
Ohranan looššis, mis Stadin Arska anto palautet yhen bamarien kniigan
kannen fotost, kuiteska Supon kyttä ei päästäny meit tietšigoilleen (tarttettas kuulemma tietosuojeluvaltuutetun lupa). Mut heti grannes me päästii oikeen briljeeraan, ku yhes masinas pyöri slangiskaba (saas nähä, tärppääks potkulauta ja kypärä). Iha siin likel Medivireen hoitšut dilkkas hiirijumppavinkkei ja mittas bludenpaineit ja fistien
puristusstyrkkaa samal, ku seinäl pyöri värväysleffa ”Epäsäännöllinen
työaika mut säännöllinen palkka”.
Sormenjäljist tuli kaveerattuu pitkät pakinat yhen nuoren konstun kans ja veikattuu, oliks yks buli patinoitunu ruustukki tšubun venytyst,
bumaskojen prässäyst vai kolmat astet palvellu.
Lasigallerias Arska hittas formut ja yhen snygin slurbaanofriidun
(kumpikoha mahto osuu enste sen öögaan) ja rupes froogaa natsoist. Sit me täytettii Trabi-skaban slibarit, mihi piti pistää ”koko”, vaikkei me hogattu, mitä vois vinnaa (toi luksusvuosikerta kärpässarjan maijaa vai
teepaita). Mut tiedoks hela Jengille, et ekan itäblokin
ystävyyskaupungilleen lahjottaman yy-yy-aa -biligan nettos Kuusankosken pollarit.
Moltii jo šingraamas, ku yks jeppe tuli jutšgaa, ja mä froogasin, onks
jossaki nelijalkasii näytil. Se heilautti henduu salin perälle, ja
sielhä oli must hela messujen kluu: kolinmusta sutjakka labbis Ansa, ku on koo-är-peen breguis palohundena. Son treenattu vainuun flekkisten spooreist bensa- ja petruskafläkit. Tosi symppiksen ympäril piisas porukkaa paijaamas, ja ties monenks timmeen hugi dogil oli ja vaik soli
jo iha puolipitone, sen svansse jakso vispaa, ja se slikkas slikkas yhen
friidun pläsiiki.
Kummast vaan siel pari stundee hupsahti, vaikkei me ees kaikis looššeis
visiteerattu (proggikses ois ollu viel vaik skotaamist eko-pistaril,
slurkkiskolen kuntotestii raskaamman päälle taljanvetona ja
penkkipunnerruksena, pantakansan söövissei, evakkoeloo tietšigast,
futist… ja randsus ”prutkujepareil” avoimet ovet). Hespoist me nähtii
pelkkä visiittikortti. Sit vaa dallaa himaan hendus sen
maksa vamppyyrin viinan kauhistust mainostavas plastiikkakassis vilt pluggattavaa ja skideille dilkattavaa.
Liffaa oli. Gratulis jepareille!
85 Lenkil ja promenaadil
Tos viiskytluvul Etu-Tölikas ei iltašaggan jälkeen löhähdetty
soffapodlareiks (mitä ny tietty Markus-setää kuunneltiin), vaan
bruukattii lähtee snadille lenkille. Me budjattii Mussa kaheskympis, ja
arkisin vakkarireitti oli joko Astran tai Hesperian rundi. Astran
lenkki kulki Mussaa, Oksasen katuu ja Tundšigaa, mis katsastettii levari
Astran ulkovitriinien fotot ja välil poikettii aulaanki tšiigaan
tulevien filkkojen reklaamei ja proggiksii, ja faija slumppas kiskast
pikkusigrui. Sit vendattii Rundskille, ja mutsi halus killaa Kata -
Duka -butiikin fönstereiden särviisei. Seuraavast höörnest tultiin
takas Mussalle ja stannattii Neuuviuksen ja tyyki- ja lyhyttavarakaupan
uutuuksii katsastaan.
Toka iltarundi läks Syngee Manskulle. Niitten höörnebyggas oli lemmikkielukkalafka, ja fönaris hamsteri tšuppaamas ”mailmanpyöräs”, taisit häkis oli aika looterinnäköne marsu, ku skruutas vaan. Mut mutsii
ja faijaa kiinnosti enämpi mööpelibuidun fönsterit ja ne koitti
tiirailla inemmäkski. Mut pian tuli kivempaaki katsastettavaa,
Hesperia-levarin vitriineis ku oli inkkarii ja skoobarii, joskus
Tartsanii ja Tsorrooki. Mestan liepeil notku kaiken mailman
lättähattuu, ja kundeil saatto olla fistit pystys. (Etelä-)Hespiksen
höörnes oli lyhyttavara-afääri, ja sehä oli mursan heinii: oli
kombinääsii, figuraa, spetsialkkarii… ja nailoni vaan glenssas nois
ihanuuksis. Siit me dallattii Hespist ja yleens vendattii aika tylsälle
Töölönkadulle ja Syngee himaan. Joskus me valkattii litšgi longempi
rundi, ku Vänskän höörnes oli taas niit mööpeleit. Mut oliha tiedos
hela familille Ritsin levarin fototarjonta (siel pyöri Disnin longat
piirretyt, ja sekös oli faijalle mannaa), ja sit Oksasen ja Apollon
höörnes just niitten trabojen kohal oli ja on vielki
porsliininmoklaustilpehöörin ja muitten snadien koristeiden lafka, mist
fade ei just piitannu (se vissiin fundsas, ettei kait taas himaan tu
lisää nimppariputtoi sun muit pedaalipoikii piirongin päälle). Sit
Mussan paritont trotuaarii tšiigaan kahen snadin pabruhandelin
fönstereiden kitikoit, ompelukuvii, pabrupainoi, penaalei,
väritysvihkoi, vesifärei, jännii rantullisii kumei ja kaikensorttist
bakeliitist ja plastiikast duunattuu snadii ”statuskamaa” niinku
hyppiksii, terkkareit, kukkaroit, linjaalei, spennei… Ja näisthä
kandsi noin ohimennen vihjasta, jos vaik joulutontut sattus oleen
kuulol, tai kiltteys noin muuten vaan hogattas. Mutsi kuiteski skimbas
Sunilan lyhyttavaraliikkeen valikoimiin ja sille redun kluu oli kemma
tai oliha se oikeen fiini parfymerii, mis snadit kultakorkkiset butelit
ja stailit tuubit bungas ainaski sadan jätskilitran verran. Tällasten
lenkkien jälkeen radiost tuliki jo seittemän uutiset ja Päivän peili ja
maanantaisin viel kuunnelma.
Sitku lähettii oikeen promenaadille, bytšgattii melkeen
paraatiklaiduihi, ja mutsi ja fatsi piti mua henduist kii, et mäen vaan
trillais mihkään kuraplottiin. Sunnuntai-iltapäivisin, ku oli enste
kuunneltu Lepopäivän ratoks ja drikattu borkat, lähettii Mussaa
Manskulle. Ekaks tšiigattii Reksin sotafilkkojen fotot ja painuttii sit
(gamlaan) Foorumiin, mis mude ja fade rundaili nuohoomas radio-,
mööpeli- ja klaidulafkojen fönsterit, mut mä suunnistin suoraan pitšgun
puutarhagungaan siihe suihkulähteen tykö. Sit hela familin voimin snadi
vilasu Hyysiksen uutisfotoihi ja sen kummemmin Kapitoolin vitriineist
piittaamat (sielhä pyöri pelkkii neukkujen pitkäpiimäsii filkkoi)
Uusarin fönsteriin reporttereiden fotoi katteleen, ja framil oli buli
böge, mis oli leväl plari vuosientakusest tsaittarist. Mut mä jo
venttailin Tempon valikoimii (toi ”tavaratalo” oli eka Stadin
halpahalli, mis sai ite valkkaa hajusaippuoit, hiusspennei,
joulukuusenkoristeit….). Tavallisest me lähettii täst takaspäin
Manskun anraa trotuaarii ja tehtiin ikkunaostoksii Stokkal ja Sokoksel,
mut joskus kival veederil venytettiin spatseeraust Etelä-Espaa
Kauppatorille. Siel Hamusen skuurit ei just mua säväyttäny, mut snadi
Vedenneito-suihkukaivo anto jo vinkkii Mantast ja mun spruittaavast
lempparifisust siin Kappelin kupees. Pohjois-Espan muuten tylsän
Matlinin hoitsu-uniformulafkan fönsteris oli hunde, ku heilutti päätä ja
svanssee. Siit me kurvattii Aleksille vilkaseen, mitä Eltsu oli tokannu
framille. Joskus faija ehdotti, et painutaan tšiigaan stogei. Tollon
ite Stat¿an byggan bulin hallin keskel oli kiskoi niin, et oli
rundattava joko pilettijonojen tai ulkokaut. Mua toget ei pahemmin
hetkauttanu, paljo nastempaa ois ollu hengailla blankkareiden ja
pakaasitiskin maisemis, vaik jänskää oli dalsii Eduskuntatalon ohi
alakaut, jos viel sattus tuuraa ja tunnelist tulis stoge koval ongal,
niin sitä ei paljo flöittais, jos sanos, et on tullu kävästyy melkeen
landel.
84 Nahkaredut
Opparin ekal luokal eli nahkavuonna meil oli luokanvalvojana Elsa, ku
oli plötsi hurrinmaikka. Se vissiin fundsas, et me gimulit ruvettii
kaamoksen mais näyttään aika aneemisilt niin, et meihi tarttis saada
noit vitamiinei, et me jaksettas pluggaa Lyydia Almilan Skolelaisen
hurrinbögest: ”Hevonen e hest, o pappi e prest, suola e salt, o kaikki e
alt.” (Tälhä jo vois päästä vaik Slussenin sissin sussuks.) Niin se
järkkäs meille yllärin: me lähettäs snadille redulle.
Meidän redumesta oli Siffin limsafabriikki Bullan pääs. Siel me
tšiigattii bulei tankkei, mis jo näin joulun al borneeras vappusimat, ja
kuultiin, kuin limsa duunataan vodast, saftist ja hiilihapost. Buteleit
piisas longat liukuhihnal, mis mimmiryytta vahtas niit silmä kovan ja
kaseeras sekundat vegs. Sit me kletrattii ylävooninkiin, ja siel fiinis
kabinetis meit venttas snadeil pyöreil pöydil puoltusinaa
limpsamerkkii. Senku vaan korkattas ja drikattas korkeist glaseist.
Siin samal pyöri rainaesitys fabriikin hissast enste Suokis ja sit näis
Sandiksen maisemis. Ku kaikkii sorttei oli leivättömän pöydän ympäril
smaakattu, maikka vihjas, et kandsis piipahtaa klosetis. Ja niithä
piisas seinän verran ku parhaimmiski oktooberfesteis. Iha nastast täl
rundil tuli sivuutettuu hurrin- ja jumppatimme.
Tokast redust me kaveerattii tosi paljo jo etukäteen välkkäril.
Meininki oli Fasun karkkifabriikkiin. Jotku (tai ainaski joku niitten
kamu) oli käyny karkkariredul jo aiemminki ja ties, et ekaks painutaan
lakuosastolle, sit tulee karui ja vikaks sukuu niin, et kandsii
huusholleeraa, et maga viel loppusuoralki vetää. Me ookattii heti
aamutuimaan etta-aal Mantalt iha Tehtiksen päähä. Heti dörtšin
sisäpuolel knesaan tuli makee ja lämmin tuulahdus, mist hittas ainaski
aniksen ja salmiakin aromei. Bulit masinat vatkas lötköö
lakritsataikinaa, ku sit venytettii ja poikkastii pötköiks ja käärästiin
tuttuun viiden markan lakupekkapabruun. Yks mimmi tuli brikan kans
antaan meille maistiks viel varei kengännauhoi. Niit mutustelles rundi
jatku tšinuskipatoi tšiigaan ja kolapruuville. Sit oli Fatserin
parhaiden hugi, mut täs vaihees mä jo valkkasin sitruunakarkkarin.
Marmelaadeiski kävi parhaiten kaupaks aplarinsiivut. Pastilliosastol
tuli mieleen betonimylly, ku Pektukset ja Eukalyptukset sai melkost
faarttii. Maistiaiskarut pistettiin talteen fikkaan. Vikana oli
fabriikin kunkkuosasto, niinku opas sano: tšokolaadin värkkäys ku on
tarkkaa hommaa termomeetteri ja kloku hendus, ja labras vahdataan, et
vaan priima-ainekset pääsee messiin. Siel valu kaakaomassa
sukulevyformuihi, ja konvehtien duunaaminen se vast jännält snadien
satsien spryyttaamiselt näyttiki. Longa raadi gimmoi oli sit
pakiteeraamas gutii stanjolipabruun ja sellofaaniin. Ja sit me nähtii,
kuin tšokoaski ladottii. Noit näpsii hendui tšiigates mul tuli mieleen,
kuin grändi oli kertonu, et ku se snadina budjas Kankurinkadul, monet
Rööperin gimmat oli duunis Fasul pakkaamas karkkei ja noli vapaast saanu
skruutaa taatelitahnaa, mut hampipeikko oli jo kolmes kuukaudes iskeny
pahemman kerran. Mut kyl mulle konvehti kelpas, vaik se jo tiukkaa
tekiki. Evääks me netottii jokanen posa Fasun parhait. Ja tietty
maikka heti varottaan, et skoles ei karkkei saa skruutaa (jo niitten
tuominen gimmaskoilaan oli kielletty). Sit me ookattii treean skurul
takas skoleen. Seuraaval timmel oli finskii, ja Manta pisti meidät
skrivaan täst redust. Se tšiigas ja litšgi griinas, ku gimulit sittas
kippural, ku magas vääns toi makeen elämän sokrušokki.
83 Hissaa tsaleille
Jengi kertoo ain gamloist grejuist, juitsuist ja jygeist, mut kuin gamloi ne oikeen mahtaa olla? Protostritsa oli jo Daavidil, ku se hittas stebaril Goljattii globoon. Mut iha nykymudellin ois voinu kekkaa maijainkkarit, ainaski ne skulas gummiboltšil jo sillon, ku spanskit landas rapakon anralt kantilt. Indarit oli kans kekannu, et kumitredun hartsii kandsii levittää pontšon päälle,
jos sattus rengnaa. Ja vissiin jollaki tsalil säteili, et klipataans tost kautšurotšin helmast remssa ja duunataan jotaki kättä pitempää.
Kaks ja puol tuhat vuot sit Kreikas kekattiin brennari. Sitku
Jeesus-marssilaiset painu hatkaan katakombeihi mollikan ulottumattomiin, ei tsaleil ollu sille käyttöö, ja hela vehje unohtu. Ählämit pluggas
helleenien gamloi prujui ja sliippas vuorikristallist nyyan prototyypin vajaat tuhat vuot sit, mut vast hollantilaiset teki brennarist joka kundin grejun.
Konstanttinopolin salainen ase oli kreikkalainen eldis (eli jonkin
sortin liekinheitin). Jos joku haluu koglaa tätä molotoffinkoktailii,
niin täs on resepti: rikkii, hartsii, suolaa, vuoriöljyy, asfalttii
(mustaa kultaa pulppus jo ammoin ihan itestään Mesopotamias) ja
kärtsättyy kalkkii. Viereen kandsii varaa samoihin aikoihin (600-luvun
puol mais) kekattu palospryytta (Ekat putkimiehet oli jo aikojen aamun
Kreetal ja miinus 300 vuon Appius Klaudius byggas 16 kilsan röörin
Roomaan, ja nollavuoden paikkeil siel oli brankkareit, ku oli vaan
yötisuris, ja ennenku ne pisti liiket lihaksiin, ne sopi urgisliksast
sen tyypin kans, ku budjas siin byggas, ku oli flekkikses.). ”Stidi
alla” ruvettiin huutaa siin vuoden 1300 tienoil. Ite rudjust
hissanbögeis on juttuu, et kinuskit kragas kin-tunguusei vastaan ja
duunas bulin jysyn vuon 1161. Euroopas ruutii sanottiin vuon 1240
skotauspulveriks, ja meni viel sata vuot, ennenku engelsmannit
koitti kolmel kanuunal lyhentää satavuotist kriguu. Härmäs evakot
fiiraa vuoden 1495 jysyy. Intias kekattii fransmannien bulin
rahvaanmetelin (niinku gamlas skolekniigas vallankumoust kutsuttiin)
aikaan, et bamburööriin voi stoppaa rudjuu ja perään vahatun snaran ja
kipinää (ite helvetinkone - ainaski sanana - tšennattiin v. 1690).
Eka paloraketti flygas vuon 1800, ja vuoskymment myöhemmin dansmannien
ruodikseen perustettiin rakettiosasto. Dynun styrkan Nobel hogas 1860
(saman vuon kekattiin hampipora, margis ja perustettiin Frälläkkä ja
Englannin futisliiga - vuon 1310 paavi oli pannu stopin pannubullal vai
oisko ollu vaan tavallisel brevul brittien boltšin futaamiselle).
Kaiken mailman piippareiden faija on ite Platon, ku siin 400:n
pakkasvuoden mais kekkas vatul skulaavan vekkarin. Jo muinaisil
roomalaisil oli ”fikkasuulperikloku”, et nei sais tukkapöllyy, jos ne
vaan metšgas Tiiberis, vaik mutsil oli šaggat venttaamas. Eka
sekunttiviisari nauriiseen duunattiin v. 1660, ja sehä oli mannaa
skabojen järkkääjille.
Snadist viel tost sporttipuolest: luusta duunatuil skrinnareil on ikää
4000 vuot, skimboil 500 vuot vähemmän. Gladiaattoreil oli fektausskola
jo vuon -250, mut vast vuon 1700 eka kneggausskola öpnas dörtsit
Lontoos. Sveesis simmaajat perusti v. 1790 äryyn, ekat skabat
järkättiin 1851 Haid Paakis. Jumppa tuli lukkariin juuttien skoles vuon
1810 (skolepakko 1716 Preussis, kait siel sulkeiset jumpast kävi). Karl
von Drais väsäs ekan oikeen sotkettavan fillarin (fransmannit oli
sitannu ja sparkannu itteens eteenpäin), ja ekat felo- eli
dresiinaskabat pidettiin Mynhjenis kaheksan vuot myöhemmin (1828). Ei
toi skeittauska mikään nyya juttu o: rullaluistimet on vuoden 1820
perui. Rantšusurffareitki oli jo samoihi aikoihi, ku Lutter heilu
vasaran kans: snadeis tšärrois oli tuulimyllyi ja purjeit ja passelil
blosiksel faarttii ois kyl piisannu, mut värkit tuppas hiiltyy, ku
kuulalaakereit saatiin venttaa viel vuoteen 1840, mut sillon piti olla
jo vääntöö ja onga soli, ku jylläs.
82 Bulien kundien hissaa
Halki mailman sivu kundit on stoijannu gartsal ja vislannu snygien friidujen perään. Mesopotamias jo ennen Baabelin tornii paras flaksi kävi gimmal, jos sil oli oikeen bulit hespan hampaat. Kato, tohon aikaan kundit vahtas kantturoit ja sgremmat jemmas jyvää. Sitku ohranjyvät oli plokattu, noil hampail börjas tosi urgis: gimmat puri jyvii ja spottas ne sit kruukkuun käymään birraks. Valtaosa viljast törsättiin kundien kurkun kostukkeeks, familis ei just duunattu smirgareit eikä baakattu bulkkii, skidit kyl pantiin lusikoimaan burarii. Samaan öölireseptiin voi satunnainen reissumies törmää viel
lakumurjaanien Afriikas.
Rättipää-ählamit taas kekkas, kuin sukkamehuun duunataan viinin henkee. Ku huugoo ei passannu hönkäillä Mekkaan päin, spiritusfabriikkei rupes nouseen Euroopas ekana luostareiden apoteekkeihin 1200-luvul. Pian kuiteski pannut alko borneeraa tavernas ku tavernas, ja meno betras siihe mallii, et 1480-luvul fiksuimmat kapakoitsijat hogas, et
luontoystävälliset puuhaarikat kandsii vekslaa tinapikareihi (täst vissiin tulee sanonta tyyppi on tinas). Viljapulas Lantingshausen kekkas vuon 1740, et podlareistki voi duunaa spiritus fortist silmänkirkastukseks. Hommat pyöri Härmäski ain vuoteen ”kuuskytkuus, jollon tuli laki uus: viinaa kiellettiin polttamast, herrainpäivii viettämäst”, sillon tiputtelu flyttas korpikuusten katveeseen, ja pahimpaan janoon legurit skrivas spittareseptei ”sianhoitoo varte”.
Ne muinaiset roomalaiset baadas vilt termeis ja veti lotioonii pintaan ja stadilki ne dallas kaikenmailman pyyhkeis ja hursteis. Mut Asteriksin ja Obeliksin porukka oli alvariins tekemäs häikkää tälle paitaressujengille. Keltit oliki kekannu dongarit, hestikoille tšengat ja mäntysuovan. Rooman uhon kääns tuhoks hunnit: oikeen roimabyygois ja satulas toi ridaaminenki suju faartil. Sit staili kerkis muuttuu sukkiksiks, puffišortseiks ja byssareiks, ennenku taas
fransmannit pisti kunkun giljotiiniin, ja moodeen tuli taas longat bögat.
Mailman vanhimman ammatin harjottajat oli eka motorisoitu armeijan osasto, ku Bismarkin porukka kekkas sakujen ja fransmannien krigun aikan, et stogerälssii oli byggattu vähä maan joka kolkkaan. Sit vaan värvään keikkaduunareit enste Viinist ja pian muualtki boheemien maalt. Ei siin tarttenu, ku moklaa goisuvaunujen kylkeen baišlaaffen (eli viekkouinailu) ja pistää kondarit rahastaan. Saas nähä, millo meillekki
tulee lättähatun reittei kiertävä katjuuša-ekspres.
Slangist on tietoi jo miinusvuodelt 424, ku peloponnesolaiskrigun
hissan skrivannu Thukydides hogas: ”Jo aikojen aamun joka kulttuurimaan folkka on bruukannu vekslaan tavallisen sanan tai herjan ite kekattuun sanaan. Tämmösel nyyal sprookil voidaan sit leuhkii mitättömil juitsuil ja mollaa tiukkapiposten saavutukset.” Pian näytelmienrustaajat hogas,
et stoorist tulee paljo mehevämpi, ku kulmien kundit bamlaa rennosti.
- Ois se vaan ollu kiva päästä kuuleen, mimmost kielt maffi paavi Sikstus nelkku käytti. Soli vuon 1472 saanu värvättyy Venetsiast ja Napolist botšgei ja se meinas skiglaa Jerusalemiin ristiredulle.
Seiloreilt haihtu puhti vegs jo Kreetan kohal ja ne vendas himaan ja niil oli tuliaisin 25 ikäloppuu turkkilaist kauppiast ja kaks kamelii sotavankein. Paavi järkkäs kuiteski oikeen muinaisroomalaisen triumffin ja pisti värssynikkarit sorvaan voitonsäkeit. šaggaaki dilkattii koko Roomas pari viikkoo, vinkku ja punkku virtas, ja jengi tykkäs, et mahomettilaiset oli saanu turkkiin.
81 Tölikan viiskulma
(Arskan skaba: Stadin urbaanein mesta)
Ei täält mitää frysaa. Ku dallaa Mussaa alas, taakse jää hela Härmän
hissa, ees on huomisen isokenkästen hautomo, Taivallahden skole (siin
mellas oli Mikin levari ja bastu). Anralt hollilt reitti kulkee
Mehiläisest (gamlojen tölikalaisten haikarašykiksest) kohti Kremist. Ja
faarttii piisaa: on skuruu, frenkkelii ja landelinjurii, mut trollika
on enää muisto vaan. Kulmas on kaikki valtionmahdit: tšyrkal kanslia,
pankeist on pärjänny vaan Merita. Vegs on KOPpi ja Uffen lenkki: ny
(syksyl 2000) toisest voi slumppaa skuurit, toises Frälläkän kirppis
antaa vinkkii, et kaikil ei pyyhi yhtä hyvin.
Kristallikruunuafääris on nostalgiaa porvariston hillityst šarmist.
"Elanto" stoijaa viel seinäs Sasu Punasen muutaman tredun takan, mut toi
tavaratalo on jo flytannu hissan puolelle. Risteyksen lafkoist
blumsterihandeli, Lindström ja frissa on gamloi. Snadi tšyfemesta
mainosti jo remppavaihees itteensä suomalaiseks; tänne ei o mäkit eikä
kebabit graffarihiippareineen ängenny. Tää on Waltarin Mikan,
Janssonin Toven ja Tikkasen Märtan, Lallukan ja Eliten urbaanii
kulttuurimiljöötä.
80 Neesuun
Helluntain al kuunneltiin toosast säätiedotuksii, et pysyiskö mittari
yölki plussan puolel. Sillo me yövyttäs Neesus (=Kivinokas), ja
mökkikausi börjais. Aattoiltapäiväl ku mutsi oli tullu duunist, me
pakiteerattii kimssui ja kamssui niin paljo, ku vaan jaksettiin
ronttaa, ja dallattii Tölikan viiskulmaan seiskan pyskälle. Skurul
ookattii Eltsun kaut, ja mä tšiigasin kuskin takana silmä kovan, kuin
se Hesarin alikulkutunnelis pyöriritti kampee, ja hetkeks sporas valot
sammu, ja sit näkyki jo Lintsin mailmanpyörä ja karuselli. Pian oltiin
Kurvis, ja siit oli vaan muutama steppi kesäbusa 31:n päättärille
Hämeentien ja Vilhovuorenkadun höörneen. Busa tuliki iha fulsat, ja mä
sittasin faijan famis. Me koukattii Pääskylänrinnet Lautatarhankadulle
ja siit gamlalle Brendikan puubryggalle ja Kulosaaren puistotiet
Naurissaaren puusillan yli ja kurvattii sit vensteriin tšitigan
vaaleenkeltaseks moklatun kesä-Elannon parakin pitšgulle.
Osa porukkaa painu siirtolapuutarhaan, muut rupes dallaa gravelitiet
vissii Brendikan kartanon mansikkapellon ja muhkeiden nokkospuskien
mellas. Pian kletrattii jyrkkää bakkee, ja sen mutkas kasvo buli
vaahtera. Veegenin oikeel puolel alko kunnanduunarien mökkialue tai
villat, niinku ne ite pröystäili. Noli maffii jengii ja tiigaš vindiin, ku
kartanon bastuun ja randsuun tuli Neesun kesämajalaisii (tää
oli se virallinen termi). Mä tšennasin sielt yhen Murmelin (Irmeli
Ruohonen vai oisko ollu Heinänen, mutsi ku bruukaa vääntää noit nimii),
ku budjas Temppelikadul ja braijas indarii Temel. Niitten pitšgul oli
upee riippumatto, mis oli oikeen katoski. Yht nitšguu siin ennen
mökkikylän vaksin punast byggaa ja puomii sanotii Ponnarien
(urheiluseura Ponnistuksen) kendsuks. Puomist vensteriin notkos oli
parkkipaikka, eli tähä saakka pääs biligal tai prätkäl, mut tollon
viiskytluvun alkupuolel vaan pari mopedii tai oikestaan häkäfillarii
stoijas pressun al.
Täst börjas se ehta Kivinokka: stebuu joka kokoo, synkkii kuusii,
mustikanvarpui ja pian niin vilt bludenhimosii itikoit. Ku eka bakke
oli kletrattu, moikkas kyltti: ”Älä riko luonnon rauhaa, älä mellasta ja
pauhaa.” Vaik tiet oli ain hyväs kondikses, folkka bruukas oikaseen
kendsun laitaa saveen trampattuu polkuu. Siin oli parit gungat ja
oikeen tegelimurskal päällystetty juoksurata ja pituushyppymesta.
Tienhaarast me kurvattii höögeriin ylös bakkee, mis oli harmaaks
bläntsätty skinderi ja vesikraana (ja täytyhä sitä koglaa, joskos Stadin
kesäsöövissi skulais). Likel oli yhen Sadun keltane mökki (Must Satu
oli iha metka nimi, ja kaverit sanoki sitä Aatuks). Vaihteeks näky
muutama koivu, ja tien alt kulki oja, mis rentukat blumstras
keltasenaan. Ny me painuttii jo skutsiin ja mäenharjan yli, ja sit
näkyki meidän punane huopakatto. Ite mökki oli beeššinfärine ja ku soli
rintees, verannalle noustiin tervattui traboi.
Eka homma oli vetää snaroi tredujen väliin ja ronttaa petivaatteet
veedraantuun. Mun jobin oli plokkaa kottei ja risui, et
Rapid-merkkiseen kaminaan saatas eldis. Täl ekal reissul meil oli niin
paljo krääsää messis, et faija ei ollu viittiny ottaa puna-keltast
petruskakanisterii mekkeen, vaan matkatoosa (Asa-merkkii) oli
tärkeempi, et kuultas Lauantain toivotut. Illal keltšust tšögattii
framille faden snikraamat puutarhatuolit ja se duunas mulle snaragungan
räystään ja stydin kuusenoksan varaan.
Huomenis mutsi ja mä dallattii tšiigaan, oisko kiska jo auki. Siel
oliki longa jono. Ja siin hugii venttailles, mä vahtasin, kuin
mehiläiset pörräs bulkkivitriinis, tšöden puolel näky fyygoi ja oikeen
raatiksiiki, eikä mutsi voogannu slumppaa tšieguraa. Me tšöbattii
knekukaakkaa, Juliaana-skorporeit, sokruu, limsaa, rapakaljaa… Sil
välin farssa oli heijannu pressun verannan katteeks ja krattas
pitšguplänttii, ja toosa laulo. Grannest Kettusen Vennu tuli moikkaan
ja kutsuun sojolle. Mun kamuist Hantasen Mauhi kletras jo pihlajas, ja
sen pitšgul oli puutarhagunga, ja sen faija lyftas punttii.
Anna-Onni-Paulaa (= mutsi Anna, fade Onni ja skidi Paula) ei viel
näkyny.
Ku moltii tankattu, me painuttii katsastaan mestoi pabrukassi messis
(plokattii samal käpyi, ennenku muut kerkiäis). Lankonkii pitki pääs
flydelle rantakaltsulle (mutsi ei hirvannu tulla bongnaan, vaan venttas
meit), mist me faijan kans iltasin bruukattii painuu simmaa. Ny vatu
oli viel liian galsaa ja ahvenruohoo vast snadist. Strandes Auvon mökki
ja rutsu oli talviteloil. Mut pajut oli just passelis kondikses, ja
faija slöidas mulle pillin. Pian kurret ja sorsat ilmesty norkoon
bulkkii, ja peippo šungas niin vilt, et hogatkaa ny ihmees, et tää on
sen reviirii. Illal me dallattii niemen kärkeen tšiigaan, joks Lamiksen
motšgaril pääsis Hagiksen tordsin laitaan, vai pitäskö pistellä tossuu
toisen eteen Melakarin pyskälle. Hertšigan jeppiksen pyskä oli kyl
likempän, mutku vyöhyke vaihtu Nauriis, kaikki skniidut patikoi
Brendikan puolelle.
Hei, Slangijengiläinen, Sä oot vissiin hogannu, et ny samlataa mat¿guu
(fotoi, stoorei…) Kivinokast, ku ens kesän fiiraa 70-vuotissynttäreit.
šikkaa hissat vuoden loppuun mennes Kivinokkalaiset ry Vellamonkatu 5 D
40 00500 Stadi, Järvimäen Peralt saa lisätietoo fooni 040 75 05 120.
Jorolavan kupeeseen paljastetaan Dallapén laatta 14.7. kloku 13. Samal
”Kivinokka - kesäinen keidas” bögee jelpanneiden kesken arvotaan
färitelkkari.
79 Passaa sitä olla polleeta
Me griinattii vilt, ku kuultii, et Heka oli vinnannu Tieto-Finlandian.
Bravo, Heka ja Marjatta! Ja et iha yliopiston nokkamiehelt irtos
slangii (täst diivas biblun tiedottaja Rahikaisen Esko ja heti perään
se klaaras, et Raivion Kari on sen skolekamui Viherlaakson yhtiksest ja
et soli varmuuden vuoks tšekannu sen skideilt, et gamlan sprookki
jellaa). On vissiin slangi pääsemäs gartsoilt ja jengeist oikeen
akateemisiin piireihi.
Täs onki litšgi fundsaamist sinne Sörkan rantatielle, vai mis se uusii
sanoi kelpuuttava raati sittaa. Onks se slangikko, slangaaja vai
slangari, ku bamlaa (ei kait sentää slangaa)? Fiinist vois kulmien
kundii sanoo munslangariks, ku on toi hanslangariki. Mut jos se liikoi
briljeerais, sois slangeerari / slangeeraaja. Joka paikkaan slangii
tokkaaval ois slangofilia äityny slangimaniaks tai tyypist ois tullu
landelle vierotuskuurille passitettava slangaanikko. Ektaa slangii
slangii vääräs jengis tai väärää sprookkii oikees porukas koglaava
leimautuu slang(i)veivariks.
Ite sana voi olla slangahtava, slanginen, slangeeraava tai munaus eli
slangirantin slangike tai snadimpana slangahdus. Pian äikänmaikat saa
hogaa slangibuumin koittaneen, ku skidien skrivauksis on slangismei, tai
ne böijaa sanoi slangoivast / slangaavast (Täst varotti jo mun smobigan
ope Taipaleen Terttu, et ei saa sanoo: ”Me mentii kadun katki.”).
Joskus vois lukkaris stoijaa ”slangist”, ku Stadin slangist tulis joku
viisaan eksoottisii rainoi gamlast Stadist ja bamlaan flädärien
stailil. Tai sit voitas pistää EuUuhun pabrut vetään, et netottas
gartsauttamisfyrkkaa: slangeroo ku ei iisist mobbata eikä plisata
Hagiksen tordsil, ja ku tost sprookist on vilt jelppii ainaski hurrin,
enkun ja miksei haroššinki snaijaamisee.
Yliopistoon slangistiikkaa tai miksei slangologiaa kuin vaan pluggaan
pyrkiville tasa-arvobyroo vissii buugais kiintiön janareille, ku hinkuis
oikeen akateemisest slangistuun, ku niil ois enste poindsei Tunnelin
langaamon immigranttilankipraktikumist. Ku stuidut ois paahtanu
kantaslangii ja gamlaa kirjaslangii, niitten proggikses ois
treenislanginnoksii, ja ne painuis mankka kainalos jonku paljasjalkasen
staran tai gamlan friidun himaan jututtaan Eltsun ajoist, lestinheitost
tai vaik strimarimarkkinoist taik Annanvennun joroist. Etäslangii sais
purkkii smyygist slangluurarina lähiöiden ostaripubeist lätkän
eräpaussil, ku fiilis ois korkeel. Vanhakantast emigranttisprookkii
kandsis samlaa Vandšgun tai Espoon gammeleist. Ku pluggaukset ois
pluggattu, bettaris stoijais timmemäärän mukaan slangigrafi, slangonomi
tai -logi.
Duunimestan hiffais sit Stadin kulttuuri-instanssin breguist Kolmannen
linjan slangiteekist tai nettois yrittäjäslidii slangkafeen tai oikeen
slangorantin perustamiseen. Näihi mestoihi janareil ois pääsy vaan omal
vastuul: liiallisest slangin nauttimisest ku vois tulla slangelo, mihi
jeleppoo vuan Partasen kalakukko Lammin vitosen kans.
Samal kellonlyömäl, ku Heka bokkas fyrkkendaalii, Muuna kerto
Hesaslangist Tieteen päivil. Son samlannu 113 skolelaiselt synonyymei
55 sanaan niinku friidu, dokaa, jeppe… Sanoi kerty 8797 ja erilaisii
oli 3180 eli aika hyvin. Näist 45 prossaa oli riikinruotsist (yleens
Stokiksen slangist), enkust viidennes ja finskist kolmannes. (Aikanaan
Jengin stooreist räknättii lähtösprookiks finski 33 prossaa, hurri 57
prossaa, enkku vaan 3,7 prossaa ja slobo 4,2 prossaa.) Täs on siit
yleisemmät pääst: bailu, muija, lesbo, peja (meinaa kaivaa kuvetta,
tulee enkun pei’st), homo, doka, fitta, face (=pläsi, tääki enkust),
kyttä, dela, kaveri, jätkä, frendi, krabbis ja tjej. Nastan jutun
kluuks Muuna spilkkas mankalt herjanheittoo ja dilkkas saman tekstin
pabrul. Täst supertorstaist sitä sanoo niinku gamla partsikalainen:
Hyvä, kiva, braa!
Antaa tulla lisää vaa.
Ei saa loppua ollenkaa.
78 Notgit
Temel [= Temppeliaukion kalliolla] braijas viiskytluvun alus indarit ja
sendas savumerkkei. Emmä voogannu snutaa himast stidei, mut brennari
mul oli, ja pianha tsaittarinpala rupes kärtsää. Litšgi makeelt
dövaavaa savuu läks torkatust rahkasammaleest. Sitä kasvo Temen
ploteis, ja me Murmelin kans nostettiin sitä kuivaan tšebojen päälle
meidän ”luolaan”. Kyl me koglattii tendaa notšgii hankaamal kalikoit
vastakkain, mut ei tol konstil eldiksest ollu tietooka.
Hesperian parkki oli toka mesta, mis ei ollu tanttoi vahtaamas. Siin
bakkel fektalle praataavan Kullervon takan tsalit duunas kärtsäreit ja
aika buliiki notšgii pihlajanoksist ja randsun kuivist kaislatupsuist.
Sit ku meidän famili oli flytannu Myltšigan veteraanikylään, skidit
bruukas nyhtää kimppaan (messis oli jyväjemmarin kundit Eki, Arska ja
Raikka) pellost yhen lantun ja painuu sit kaldsille slöidaan siit
skeglul tai linkkaril ohkasii siivui ja paistaa niit notšgil. Mestas
piisas kottei ja männynoksii. Yhes gamlas männys oli oksanhangas buli
sgrubu täynnä pihkaa, ja me kärtsättii siin kuivii neulasii, ja siit
läks guta döfis. Sihtikujan likel oli Sadan metrin nišgu ja siel
longa, puoliks jo ruti ja vissii Suomen raskaalt unohtunu vedupinkka,
mist me naarittii tuohta ja duunattii iltasin bulei notšgei, et itikat
ei ois nii skruutannu.
Paljo fiinimpii notšgei oppi kasaan partsikan reduil ja leireil.
Tavallisin iltanuotion mudelli pinottii klapeist kaks pitkittäin ja kaks
poikittain vuoronperään ja keskelle stopattii kuivaa sammalt ja kiehisii
sytykkeens. Kiehispakkaus duunattii tällai: sidotaan nipuks stidei ja
kastetaan ne materiaaliin saakka sulaan steariiniin. Pötkö kääritään
tuohenpalaan, sen jumpari kierretään snaraa, hela hoito kastetaan taas
steariiniin ja pannaan stidiaskin kans vasserinpitävään posaan ja se
skjördeen hengaan retkeläisen rautaisannokseks. Notšgin jumparil
šungattii, jutšgattii ja paistettii tikkuleipää. Sen resepti oli tää:
mukis sotketaa vehnejauhoo, leivinpulverii, suolaa (joskus vähä
sokruuki) ja sekaan kaadetaan vatuu ja baakataan passeliks taikinaks, ku
sit kierretään tšeban jumpari ja paistetaan tulenloimus. Tollon
viiskytluvun lopus ei viel paistettu tšieguraa, mut bulimpaan nälkään
duunattii plädäreit.
.
Yks syksy Hertšigan Hippiäisten partiolippukunta painu viikonlopuks
redulle Nuuksioon Kallion partsikapiirin majalle. Ku ines oli vähä
turhan tiukkaa, nii me bulit friidut päätettii yöpyy laavus. Jo päiväl
me duunattii iha oikeeoppine rakovalkee ja pari jätkänkynttilää
venttaileen. Iltapuolel rupes sit hissukseen rengnaa, eikä me saatu
rakovalkeet ku snadist nokeentuun, mut jätkänkynttilät sentäs palo miten
kuten ja savutti vilt. Me koitettii niitten pääl karahkan nokas saada
tšaikkavodaa borneeraan, mut hyvä jos lukemat nous ees feeberin
puolelle. Mul oli rakin fikkas Maggin höönabuljonkikuutio, ja ku sen
pisti mukiin ja kaato tota haaleeta vatuu päälle, nii eihä se sulanu,
vaa ihmeketto nous pintaan, ja smaakki oli tosi karsee. Pikil oli
Viola-ustii, ja sitä me slikattii knivunkärjest ja frysattii nii vilt ja
ventattii, ku kuuta nouseen, et tulis jo aamu. Joskus viiden mais me
hipsittii horkas hissukseen majalle ja ruvettii tšöges kokkaa kaurist ja
tšaikkuraa. Ku jengi seittemän nurkil alko heräilee, meil oli jo
aamiaispöytä koreena, ja me leuhkittii, et mollaan oikeit eränkävijöit.
Sil välin ku porukkaa oli skruutaamas, me painuttii steedaan vegs noi
tulisijojen skvalraavat spoorit ja fundsattii, et ens kerral me duunataa
iha gamlan stailin notšgi ja otetaan kyl messiin kynttilöit ja fikkarit.
77 Röntgensilmä ja piilolihas
Täs on kundien kantilt koittamas jänskit ajat: vappu on pian, ja gimmat
bytšaa kesäklaiduihi, ja sillo pistää fundsaa, onks lollot luomut vai
onks jelppin kaaritukee, puš-appii, geelitopninkii vai bloosattavan
barbaran patenttii. Ja vissiin joku eks-villamyssymissi stoppaa gamlaan
stailiin vaahtokumitötteröt tuplakuplien fylliks. Tietty ja
toivottavast tällasetki konstit jotaki optikon tarpees olevaa kundii
hämää. Niinku yks friidu, ku läks vumens-lib gimmaporukas (kait gamlat
muistaa ne rintšigoiden notšgiin heittäjät kuuskytluvun lopust, niist
faija sano: ”Eihä noi o ees naisen näkösii.”) raflaan ja sil oli niskas
bleiseri. Sit se hiffas yhen mukiinmenevän petterin ja painu pistään
pušgšu nokkaan ja sen bleiserin olkatopningit rintšigoihi. Ja täydest
menit.
Förbii on ne sesongit, ku Tviggi, vartalosukka ja beibiöljyl puleeratut
bodarimimmit (niil on ne snadit kolmiot napsujen pääl, et ne erottus
muskelimasoist) oli murkkujen ja ikiteinien ihanteit. Enää ei
Tsitsoliinaka nettois sukkapuvus slöböviuhahduksel parlamenttiplatsii.
Seha visiteeras Stadis tekemäs tsitsoliinat, ja Holkeri joutu telkus
naama punasen klaaraan, et on se ennenki daisareit nähny. Soli oikeet
tasa-arvon aikaa, ku passelist Rättipää-Arafatki oli Hesas viikon gamlas
skegges ja buli refluga (tai ainaski fudraali) vyöl. Oli siin matšoo
tšiigattavaa.
Kesäks pitää trimmaa randšu kondikseen nyyaks ulottuvuudeks tota
rintrustninkii Beivotšien ja Jenkkilän gou-gou-gimmojen malliin. Kuumat
kysymykset onki: ”Montaks desii?” ja ”Pitäskö sitä enste spaaraa ja
hommaa Räävelist proteesit?” Jotku rupsahtaneet venttaa, et legurit
kekkais keikkaduunareille (”tisureille”) baislariviagran. Ja käy noi
pumpattavatki kaupaks. EeUus meinataa duunaa silikoonidirektiiviki.
Ämmien gasetoiden banttispalstan toimittajat on kovan paikan ees:
uumasaturnus ku ei pomppaa pariikyt senttii, vaik kuin jumppais ja
räknäis kaloreit, ja fakta on, et ruippa on ain lauta.
Luomu vai vippaskonstit? Ku kundi on jortšuis tarpeeks fyllas, voi
koglaa lähiotet, mut friidut ei tykkää kopeloijist, ja jos ne hoksaa, et
kaveril on nuppari messis… Parast tšiigaa muutaki ku parmait. Skurus
kandsii antaa platsi mimmille, mil on avokaulane blyysi, ja jäädä
stoijaa litšgi takaviistoon. Reppu ja teepaitaki skvalraa ja betraa
röntgensilmää. Barbaran hittaa siit, et sil on kapeet rintšigansnarat
(ne leveet ku ei o seksyt). Liian maffist vamppaava lyylli on just
slumpannu volyyminlaajennust. Hiekkis on besta mesta: jos ryntäät on
samaa kokoo suulates ja skönest noustes, luomut passaa unohtaa. Tuttuu
friiduu voi usuttaa simmaa selkist ja sit tšiigaa, kummoset boltšit
kelluu. Ekta ryntäis ku on reilust proosallist flesuu eikä silikoonii.
Painukoot Piilaaksoon mokomat bluffifogelit!
76 Gresan pystit
Ennen vanhaan vapust alko sunnuntaipromenaadisesonki, ja skidien
vinkkelist kaikist jänskimpii kohteit oli suihkulähteet, ja niit
spruittaavii fisui ja merijellonii on Espoil, ja sielhä on jätskikiskoi
melkeen joka höörnes. Mut kummost ois spatseeraa sattuneest syyst
(viite 1) Gresas vappun 2001? Ku noi sääprofeetatki vähä kanaval ku
kanaval povas kosteet valpurii muutenki ku kuplivien ja kuohuvien
merkeis, mä päätin hyvän sään aikaan nostaa kytkint.
Itämerenkadun skönen kantil budjataa, anral on Bisnes-Ruoholahti: on
Teliaa, Viestituotet, Accenturee, Telehallintokeskust ja tietty Nokiaa
ja pääs entisii Pitkäripasen byggoi: yhteen tulee tukku, tokas on
Salmisaaren skola ja ”Liikkis” (niinku paikalliset sanoo, siel voi
simmaa ja svettaa punttisalil). Pitšgut eli snadit tordsit
(arkkitehtien sana) on viel loppusilaust vailla. Saas nähä, kummosii
pystei ja härveleit bulil fyrkal saa lasiseinästen nörttiverstaiden
komistukseks.
Ohimennen proleputken hallist tuli tšögattuu
Satas-tsaittari ja katsastettuu ostaril ilmaboltšitarjonta: pelkkii
sarjisprintattui stanjoliposii, Pokemonei joka toinen, ei sit yhtää
ektaa kumist ilmist, mist vois vapun jälkeen duunaa ties mitä jännää.
Alko on ainaski sumeilemat pistäry fyrkkendaalii likoon. Ottan
päättärin maisemis on Matti Aihan mustast alumiinist svetsaama
Rumba-patsas vuodelt 1992, ku Monopoli fiiras kuuskytvuotissynttäreit.
Komee 15 metrin teos tuo mieleen tiibettiläisten moklausten eldikset ja
pilviremssat. Sil oli reilust tilaa trafiikinjakajana, ja ööga hittas
sen jo kaukaa Larun bryggalt ja Stadist päin, mut sit Kablufabriikin
tontin laitaan byggattii kämppii Hilttonin hoitšuille (mä luulin
pitkään, et son joku lageri vihertävän lasiseinän takii), ja
trotuaariiki flytattii. šaade, et Rumballe kävi ku Marskille ja
Keetelle.
Iha Lauttiksen bryggan kupees (viralline adressi on Tammasaarenkaija) on
Alkon toka härveli Raimo Utriaisen Vooki. Se näyttää rimapinkalt tai
oskarinoksalt ja on päässy taidehissaan Härmän ekana
”täyskonstruktivistisena monumenttina”. Strategiset mitat on 12 x 6
metrii, ja son kasattu ruostumattomast teräksest ja alumiinist.
Monopolil pyyhki hyvin heti kieltolain kumoomisen jälkeen. Salmisaaren
puolel bryggaa (eks Alkon pääkonttiksen, ny seinäs stoijaa Altia ja
Primalco, katsil liehuu Kapiteelin flagu) seinäs on viis Gunnar Finnen
keramiikkareliefii teemast Elämän nektarii vuodelt 1938. Niit killates
tulee mieleen gamla neukkustaili, mut pistää ne litšgi griinaanki.
Vensterist päin on ekana gimma, ku hollaa talriikin pääl kröpöst
kippoo. Dreijaaks se kruukkuu? Tokas korkokuvas on vasemmalt ankkuri
ja kolme varvii foogui ja oikeel kundi, ku stoijaa kilven tai tynnörin
takan ja lippispäinen (koppalakkimudellii) tyyppi lyftaa kanisterii, mis
lukee Alko. Onks siin pirtusmuglari ja tulli (mut miks ”Alko” eikä
”Varsovan laulu”?)? Keskimmäises on polvistunu friidu hendus suht buli
glasari. Antaaks Lintulast tšöbattu työtakki niskas oleva kundi sen
sille, vai särveeraaks gimma? Täs ois femeille fundsattavaa. Kundin
takan on kolme hyllyy flindoi ja taustan kolme šärmii. Mis buduaaris ne
oikeen mahtaa olla, vai markkeeraisko ne esmes tšyrkan holvei, ja mimmi
ois sunnuntai-iltapalal? Sit on kuva kahest jannust selin. Ekal on
longa förkkeli ja se raadaa lestei hyllyyn, anral on joko lodju tai
pabrukassi. Vikas ollaan vissiin Handelis: keskel on tiski, vasemmal
starbe on apustanu flinderin kumpaanki henduun, oikeel stooaa kundi ja
friidu. (viite 2) Tän sarjiksen alapuolel on neljä pyöreet fönsterii,
kahes on joku lasimaalaus, mut ines ei ollu valoo, enkä mä voogannu
ringaa summerii.
Sit dallaan Kanavanrandšuu. Ruoholahdentoril siin likel metroo on kaks
yheksän metrin teräsröörikaarta ja niis keskel lasikoijat. Niinku siit
Vookist mulle tuli mieleen joku merimerkki, nääki vois olla hiivarin
murjomii loistoi, mut Dennis Oppenheim on ristiny ne Kihlaukseks
(2000). Vihjaaks Ruohiksen kappeli jotaki honkkipareille?
Gresan ala-asteen pit¿guu on Skoleinstanssi komistanu vuon 1996
Nevalaisen Pekan ABC:llä. Betonikuutiol on päällekkäin teräksiset A b C
ja niihi nojaa lasikuituset tikkaat,mis kletraa kaksulotteinen katti ku
muistuttaa Sylvesterii. Inspiksen on ollu loru ”Aa bee see / kissa
kävelee / tikapuita pitkin / taivaaseen”. Tää on sikäli jänski teos, et
snadi bee on Stadist päin dee, ja entäs sit ku mollikka griinaa tietyst
vinkkelist: Aa:n varjo on ku nuubialainen pyramiidi (Itä-Ahariikan
ählämithä diivailee, et non Egyptin mustien faaraoiden skidei), ja
härvelis ylimpän toi see on ku ilmetty moskeijan katsin kuunsirppi.
Turhaan ei tuubin tätä endaa sanota Kalkutaks: Mekeliinin ja
Gresankaijan mellas stoijaa kaks Miina Äkkijyrkän viime kesän
Tattarinsuon folkkareist svetsaamaa Pyhää lehmää. Enää ei lande ala
Kehä kolmosest, eikä susiraja kulje Kaiseksen parkis. Mä budjaan iha
vaa yhen relssin ja muutaman metrin Stadin puolel, ja Stokkalt on suora
sihti Kalevankatuu mölötingin maisemiin.
Tän šlaagin jälkeen sitä hinkuu jo gamlan stailin taidet. Muutama vekka
sitte Satakunnast Emil Cedercreutzin säätiön synttärilahja Hesalle
pronssinen jo vuon 1924 valmistunu Arcum tendit Apollo (=Apollo
jännittää jousen) ilmesty Lehtolasten parkkiin (Lapinlahdenkadun,
Ruoholahdenkadun ja Lapinrinteen kolmion Lastenlehtoon) komeest
rinteeseen. Siin mustal porfyyrijalustal on hespa kahel klabbil ja
seläs naku kundi (yleenshä pystien friidut on hävinny rättipokas;
tavallisest Apollo spilkkaa lyyraa laakerikranssi pääs ja sen
kaksoissysteri Diana on metsästyksen jumalatar) hollaa sen kaulast kii
ja on just skotaamas piilii (sitä ei o messis, kait sille kävis ku
Kultšin fektalle). Tää poikaenergia on promenaadin ainoo taideteos, mis
on kyltti messis.
Suht tiheest näky silmänruokaa täl vappulenkil, mut perinteisii pystei
(=rintakuvii) ja suihkulähteit mä hiffasin vaan kukkiksen fönaris. Oli
Beethovenii ja Sibbee ja snadii pöytämudellisuihkuu valol tai ilman tai
sit fišuu ja puttoo balkkarin komistukseks ja helteen helpotukseks. Kyl
tohon Sillilaitšigan maisemiin Stadi vois duunaa vaik ponttoonin varaan
pumpun ja suihkun niinku Töölöönlahdel tai byggaa Junapuistoon
vesiputouksii skidien iloks. Tietty ois liffa, jos fönarin al tos
Köykkärin parkiski ois passelii tšiigattavaa. Tarttiskoha pistää alote
vetään Helsinki-päivän?
75 (Aina sattuu ... )
1. Mä trillasin 5.3. kylppäris, ja värttinäluu brakas, globoon tuli
parit muhkeet kuhmut ja Tölikan tapainturmellusasemal viis tikkii.
Viikon pääst taas röntgattii, ja luut oli vinks vonks. Kipsi vegs, ja
leguri tokkas kolme puudutusspiguu, mut vaan peukku turpos vilt. Sit se
ja kaks hoitsuu murjo luutuman auki ja vääns henduu ku vierast sikaa, ja
mä purin sitä anraa peukaloo, ettei ois tullu tippa linssiin. Bajukkaan
tuli entist enämpi jarkkuu ja laastii, ja bindit oli kirrattu ku spanski
kraga. Kontrollifotos sit hogattii, et anra luu on stubumpi, ja
handukirurgi tuli tšiigaan. Se puukkojunkkari sano, et luuta voitas
tokkaa lisää, mut sit ne päätti, et tšekataa taas viikon pääst. Nyya
luunsahuri sano, et siit longast vois ottaa pätkän vegs. Mutku mä olin
rontannu kipsii jo näin kauan, nii katotaa sit pääsiäisen jälkeen, ku
sen saa vegs. Oli hendu vähä toises kondikses ku sitte viime näkemän,
mut leguri sano, et sormetha liikkuu ja on varit ja et jos rotukolotust
piisaa viel puolen vuoden pääst, tu viisaa, ja passitti jumpparille. Ny
moon kaks kertaa vekkas Tölikan fysikaalises ranneryhmäs, ja duunin
firaabelileguri sano, ettei toi hendu näytä alkuunka hyvält: hyvä ku saa
fistii, mut sil ei voogaa mottaa eikä ees vetää flitsarii. Oli siis
fiksumpaa jättää väliin samppakaljagalopit ja Lintsin avajaiset ja
vekslaa Mantan ryysis nyyan ”Ruohiksen” maisemiin. ”Gisaleedi” loppuu
sananlaskun mallii: ”Ei ketää nii flesa o, ettei se vapuks paranis.”
2. Tän vappustoorin kans kävi tosi metka viuhka, ku 3.5. ilmestynees
Ruoholahtilehdes oli Hokkisen Juhanin juttu Ruoholahden taideteokset
(julkastu jo 1998 Telehallintokeskuksen henkilö[stö]lehdes. Mä kopsaan
tähän sen tulkinnan Elämän nektarist: ”Alkon pääkonttorin julkisivua
haluttiin 1930-luvulla tehostaa siihen sovitettavalla graniittiin
hakatulla korkokuvaryhmällä. Asiasta järjestettiin suunnittelukilpailu,
jonka voitti Gunnar Finne. Tämän jälkeen tehtävän luonne kuitenkin
muuttui oleellisesti, kun graniittireliefin sijasta taiteilijalta
odotettiinkin klinkkereistä tehtyä korkokuvaa. Lopulta korkokuvat
tehtiin useista kappaleista, sillä koon vuoksi niitä ei voitu muotoilla
ja polttaa yhtenäisinä kappaleina. Polttaminen tehtiin Arabian
tehtailla. Vasen korkokuva kuvaa viinin syntyä ja siinä on Dionysos
rypäleterttuineen. Seuraava kuva symboloi alkoholin vientiä ja
tuontia. Keskellä on votiivilahjan tuoja, teollisuuden henkilöitymä
luovuttaa tuotteen yhtiölle. Kahdessa seuraavassa kuvataan pakkausta ja
jakelua sekä vähittäiskauppaa kuluttajalle.”
74 Kesis Neesus
Viimestää juhannukseen mennes joka mökis oli jo pelakuut ja violat ja
krassit kruukuis, penkeis ja verannan lodjuis. Monet oli kerinny
tvettaa matotki niemen kärjen mattolaituril. Pitšguille oli ilmestyny
tikkataului, renkaanheittotappei ja kroketin porttei, ja kuusenjuuret
teki radoist ekstravaikeit. Skidit oli kasannu tiipiin filtist tai
tervapabrust ja duunannu skoolningist stebun päälle gungan tai lankust
ponnarin. Nyya piilipyssy ja metšgi ja randšust ja skutšist hiffatut
kalakaijan ja harakan sulat kuulu indareiden varustuksiin. Meidän
mökilt kaldee alaspäin oli yhen äkäsen fakiirin mörskä. Sil oli talon
al häkeis kaniinei, mut mei voogattu mennä tšiigaan niit likempää.
Juhannusaatton folkka ronttas bulei kassei: oli ekaa kertaa nyyaa
podlarii, longaa gurkkaa (ohuit siivui klapattii kahen talriikin mellas
suolan ja sokrun kans ja sit lisättii vatuu ja etikkaa), salaattii,
retiisii, ruoholaukkaa, sil i dillii tai halstrattuu strimarii tai
böklinkii, pottubaakkelssei, bebeit, kanapeit, Pommakkii, Sitruunasuudaa
ja pilsuu (skidien blanninki: 9/10 sittist ja 1/10 pilsuu, niin tuli
simaa). Ku kesän ekat färskit vihannat oli skruutattu koivunoksil ja
flagul koristetul verannal, lähettii kevätjuhlaklänningis dallaan
uimarandsuun päin.
Strande oli passelist tienhaaras. Siel oli vaaleenvihreeks moklattu
mökki, mis juhlan kunniaks oli ämyri tatšil. Jorolava oli koivuil
duunattu bilekondikseen, ja randšumpan gamloist rutsuist kasattu kokko
venttas stidii. Ponttoonilaitšiga ja liukumäki oli jo paikoil. Rekis
jokune jannu veti leukaa lämpimikseen, et friidut hogais kovan kondiksen
noin jatkoi ajatellen. Gimmat ja gimulit oli tällänny ittens viimesen
päälle nailonklänninkiin ja tärkättyihi helmoihi. Proggikses oli tollon
viiskytluvun alus sokeen Orvokki Merosen yhen hengen kuulokuva: se
pysty esittään bulin familin eloo oikeen tehosteiden kans (ja kaikkiha
tšennas sen toosast). Mutsin ja faijan kans me tšiigattii kokon
eldaust, ja ne pisti jalal koreesti parit stykit. Mä norkosin lavan
reunal ja fundsasin, et tarttis olla daisarit, et kävis flaksi. Sit me
dallattii mökille jahtaan itikoit ja drikkaan Pommakkii ja skruutaan
bebeit. Ku molin höyhensaaril, mude ja fade painu viel jassaan.
Juhannuksen jälkeen randsus börjas simmaskole. Joka kerta me enste
braijattii sannal tervapataa tai felkkist, ja sit oli kuivatreeninä
rinulii. Vihdon me kahlattii ponttoonilaitšigan alkupäähä, ja skidit
piti tynnörien reunast kii ja potki vatuu. Sit pantii punane kumiletku
kainalojen alt niskan taakse ja sen varas uimaope talutti lait¿igalt
koiraa treenaavii. Muutaman viikon pääst mä nettosin elämän ekan
spettarin: molin simmannu kymmenen metrii vapaal stailil.
Ja siitäkös faija riemastu: Neesus oli sporttipäivä, ja proggikses oli
uintiskabat. Sil itel oli pokaalei kundien sarjast ja ny se hogas, et
alle seitsemänvanhojen kisaan ei ollu ilmottautunu ku kaks naperoo. Se
koitti saada mua innostuu: ”Sä saat varmasti pokaalin.” Mut mä pistin
jeevelist hanttiin: 25 metrin pääs oli vendauspaikan lankku, ja siin
likel kasvo kaisloi, ja niis flygas inhoi sudenkorentoi. Kendsul lajein
oli ainaski pituushyppyy, tšuppaust ja kuulantyöntöö. Tos randsun ja
kendsun välil oli yhen Polakan mökki. Sen plötsi faija hillu ain
verkkareis maisemis ja oli haka tikas.
Ku voda lämpis, Mauhi ja mä käytii simmaamas likel niemen kärkee
pohjoisrandsul. Poukamas oli vasemmal jyrkkä kaltšu ja strandes gruovii
soraa ja skönes vilt hyttysentoukkii. Tääl oli Neesun parhaat foogut,
ja Mauhil oli biligan sisäkumi, ja mä sain joskus londšgaa faijan
kapokkityynyy, ja niitten varas me padlailtii aika kauaski. Suulperii
me otettii niemenkärjen toisel puolel venelaitšigal, ja siel nahka
kärtsäs tosi sassiin, ja mutsi smörjas Niveal. Joskus me dallattii
Brendikan kartanon strandelle, mut siel oli leveit kunnanduunareit, ku
ain tuli soittaa poskee, et tää on niitten mesta. Kartanon bastuski
noli olevinaan betre folkkii, mut löylys tšiigattii, kuka on kuka.
Mieluummin neesulaiset käviki Kesäsaunas/Talviuimalas tos Nauriin
bryggan kupees Kipparilahden puolel. Soli keltaseks bläntsätty buli
bygga, mihi kletrattii longii tervattui traboi. Ei siel oikeet randšuu
ollu, vaan vedupinkkojen mellas gravelipolku vei laitšigalle, mist oli
puolentoist-parin metrin pudotus ja pääs dyykkaan kunnol. Vasseri
šiftas ku pulun kaula: oliha likel öljyhamni ja Paasivaaran
margisfabriikki (”Ennen katit pantiin multaan, ny ne pannaan
Suvikultaan.”). Iltapesul me käytiin Neesun kolmannel uintimestal
flydel kaldšil meidän mökin likel. Siin oli snadi pläntti graveli- ja
sauniostrandee, ja faija bruukas ronttaa krigufiltin ja matkatoosan ja
suulaa, mä heittelin leipii. Skönes oli tos kohtaa mutabotne, ja
kaltšul vaturajas kasvo loppukesäst levää ja syvemmäl ahvenruohoo niin,
et piti simmaa iha pinnas eikä kandsinu suklaa. Tält kaldsilt faija
muutaman kerran kesäs skotas rakettei Lamikseen päin. Se nettos niit
Vartšigan Ilotulitus-ooyyn pomtšigalt.
Mun sunnuntaiaamun jobei oli kiskal käynti. Yleens mä slumppasin HeSan,
rapakaljaa, Viola-juustoo, Suomi-sardiinei, Mensan redumakkaraa (hela
purkki pantiin spiisille lämpiin), kaneliskorporeit ja itelle
Kafa-pötkön. Mä bruukasin oikaseen vesiheinän ja poimulehtien notkost
bakkelle, mis oli stebareit niin vilt. Kerran menomatkal mä trillasin,
ja tietty skaali verkkokassis treffas stenun. Ei auttanu, ku painuu
takas mökille. Ku mutsi näki butelinkaulan mun hendus, se anto heti
tukkapöllyy ja vast sit se rupes kliistraan heftoi. Soli iha
jeeveli, ku sen oli ite painuttava jonottaan kiskalle. Sil välin mä
kletrasin yhelle bulille stegulle ja kolhin polveen ilkeennäkösen
ventin. Bludee valu nilkkureillekki, ja taas mutsi kävi karssuun nii,
et fleetat oli pian samal puolel globoo. Kato, ku grändi oli tulos
iltapäivätšyfelle, ja molin kaikkee muut ku snygis kondikses.
Faden duunikaveri Nuurdberin Guni oli Koiton lavan vagena Lamikses.
Sielt se rutsas helssaan meit ja toi bulei puutarhamansikoit sen omalt
palstalt. Muutaman kerran kesäs farssa londšgas sen rutsuu, ja sillo me
käytiin Blobbas ja Höggas ja Viikin kaislikos tšögaamas pamppui (grändi
tykkäs niist ja pani ne koko talveks korkeeseen vaasiin). Faija oli
duunannu fillarin putken päälle mulle sitsin, ja niin me reissattii
Kalviikkiin simmaa Sasekan hiekkakuopis ja Vartšigast plokattii
mustikoit ja Matokukkulalt ( nykysin fiinimmin Puotinharju ) vattui.
Täytyhä sitä muutamat piroogit paistaa kesän kunniaks. Mauhin famili
padlas inkkarikannaril Vantšgun suuhu, ja se föras sielt iha sileit
stebareit mullekki.
Kesän mittaan peipposet oppi visiteeraan lintulaudal, ja kurret tykkäs
laskee peffist verannan markiisii pitki ja sit landaa tšiigaan, mitä
gutaa ois tiedos kaffepöydäst. Noli jo niin plödei ja kylläsii, et ne
vaan jemmas maapähkinöit blumsterilodjuihi, mist pian nous ärtterin
näkösii ja makusii taimii.
Ku rengnas, sai ulkon olla simmareis ja kaltšun sammal litsku varpaiden
välis, ja me trampattiin Mauhin kans heinää ja sit otettiin faarttii ja
sliduttiin uimarenkaal sitä pitki. Ines me levitettiin filtti
permannolle ja skulattii kirppist. Mutsin kans mä ompelin lisää tilkkui
sen ”jääkarhuun”, niinku se sano tilkkutäkkii. Sillo faija rupes
verannal (mutsi ei tykänny käryst mörskäs) paistaan priimuksel
plädäreit.
73 Mökki
Krigun jälkeen mutsi ja fatsi snikras paalibredust pystyrimoin mökin
Neesuun. Mun muistin aikaan soli moklattu greddanfäriseks ja siin oli
tatsi punasest kattohuovast. Ku soli rintees, klitšu oli suht buli ja
korkee, ja faijan felo oli siel rimaristikon jemmas pitkäkoipisten
hämmärileegioiden mestas, mihi mua ei ois saanu kirveelläkä. Verannan
pääl oli pressuna vihree markiisikangas. Sinne mahtu blumsterilodjut,
pöytä, pari tuolii ja penkki ja viel hylly toosalle ja öljylampulle ja
kullanfäriselle plootutuhkikselle, mis oli keskel olymppiarenkaat ja
boordin eri maiden flagui. Se ja toosa oli slumpattu kisakesänä.
Tavallisest me skruutattii verannal.
Aamusojot keitettiin sassiin priimuksel (mä litšgi skagasin sitä, ku se
tuppas sihisee ja poksahteleen), lisäks oli Rapid-merkkine kamina ja
siin oli kaks rengaslevyy ja snadi paistouuniki. Enste skorsteenii
piti värmaa, ja faija rullas muutaman sivun HeSaa, tokkas ton ”sigrun”
petruskakanisteriin, sytytti ja änkes sit piippuun, jollo kuulu
humahdus. Risui, kottei, tsaittareit, skreepibreduu sun muuta samlattii
pabrukassiin ”veduiks”. Hellan vieres oli tšögen pöytä (alla fati ja
ämpäri, voda tšögattii tiepuolen kraanast, laskivatu annettii pit¿gun
blumstereille ja vaivihkaa mun skidikesinä sinne tyhjennettiin keijaki.
Toi puuseekulttuuri oli must aika kammoo, ku skitujen takan oli ain
kaatis ja vissiin siimahäntiiki. Meilt lähin skitu oli synkäs notkos,
mis kasvo saniaist, tervakukkaa ja horsmaa. Mieluummin mä kävin ojan
likel skinderis.), mis laagattii šaggaa, renssattii marjoi ja svamppei
ja tiskattii. Toka pöytä oli vastapäiset seinäl kaikkii snadei hommii
varte (lodjuist hiffas spigui, nageleit, nupei, huutongei, linkkareit…)
ja sen pääl snadi bögehylly (faijan sitomii Pilattui Paloi, Anna Olsonin
Kokkausböge, pari fogelikniigaa yms).
Takaseinäl oli kerrossängyt: faijan yläkerras oli katsinrajat snadi fönariki. Anras nurkas oli skafferi safkalle ja särviisille, anras vaatekomero. Neesuun tultii
ain stadiklaiduis ja sit bytšgattii: kundeil oli tuulipusakka ja
golffarit tai sit verrarit, gimmat dallas sääret paljaina sandaaleis ja
gamlois kretongeis, skideil oli šortsit, kipparilakki ja kummarit.
Seinät oli tapetoitu vaaleensinisiks, stoorekseis oli sinisii
blumstereit. Permanto oli kovalevyy ja moklattu vaaleenharmaaks ja sil
oli Mussalt reputetut, faijan musan kutomat räsymatot.
Ku mökki laagattii talviteloille, faija pisti fönstereiden eteen
luukut. Skimbiksel faija ja mä ookattiin Melakarin pyskälle ja siit
bastukertsin nurkalt painuttiin jäälle skimbaan ja landattii
uimarantšun kohal ja kävästiin tšiigaamas, et mökki oli okei. Peril me
korkattii termari ja drikattii varii saftii ja skruutattii smirgareit.
Iha harmaa, tupsukorvane kurreki saatto tulla osingoille. Strandest me
otettiin messiin pajunkissoi ja skimbattiin jäätä pitki Skattan kärkeen
ja hopattiin sielt femman skuruun.
51 Biblu senku levii
Biblus on viime viikot piisannu vipinää flyttaushommis. Nyyat mestat on korttelin Fabbarin puolel. Teklan kans me tšitataa paripulsas ja meidän fönari on Kirkkokadun höörnes eli gartsalt voi vaik moikkaa, ku mollaa ekas vooningis (sori vaa, et fönsterii ei saa öpnattuu, mut kundit saa kletraa paraatidörtšist). Samas maisemabyroos on duunis melkee parikyt tyyppii, ja dörtšin pääl stoijaa fiinist latinaks: ”Hic locus est, ubi mors gaudet succurrere vitae.” Ja seha skvalraa, et tää on semmonen mesta, mis kuolema griinaa, ku se tšeenaa elämää. Mollaanki gamlas stifien klippailusalis, ku meinaa klabbit edel inee ja sit snadiin buteliin simmaan.
Hissa börjaa Oobun bulist flekkiksest, ku yliopisto flyttas Hesaan. Pohjoissiiven ekas vooningis oli legurit, tokas filosofit, dumarit, pantakansa, musa ja jumppa, treeas kemma ja fyssa ja gamlat slabat ja mitšgut. Ensteks pitsgulle skitun ja klapiklitšun granneen snikrattii fektaus- ja bailaustreeneihi bredust kupolikatsine pytinki. Sit proffat rupes skagaan labran bulei jysyi ja keltšun färskien stifien döfist. (Mä luulin, et meidän tiibetin timmet on gamlas karsseris eli stuidujen putkas, mut mesta onki ollu toi lageri.) Parinkyt vuot ja legurit sai lemput Unioninkadun šykiksiin, ja anatomialle ja kemmalle nous bygga biblun taa Fabbarin puolelle. Ku reksin silmä vältti, ”leikkelysalis fiirattii alvariins, lyötiin korttii ja dokattii punssii ja šungattii bulil möykäl. Pirskeet paisu melkeen illallisiks, mut šagga skruutattii leikkelypöydilt” - ainaski parhais stooreis. Toi meidän siipi on byggattu 1890. Tollon jo balsamointi tšennattii. Kakluunit oli aut ja luksust toi kaasuvalo ja ilman värmaus klitšus. Flektin ja höyrytoosan kablut on nois rööreis. Labrast šingras kemistit, mut hokmannii kokattii sata vuot.
Ny byggaa on rempattu vuoskaudet, ja kesäkuus kundit pääsee tšiigaan korttelii. Ekas vooningis on musabögei ja skraittoi sun muit vehkeit. Siel on byroit ja slobokniigojen lageri. Tokast käy bökkereiden lontšgaus ja siel voi Fennica-salis tšittailla lesailemas vaik paikallishissaa, painuu Amerikka-kirjastoon valkkaan jenkkiläisii tsaittareit ja bögei tai Turvasalis tyyriin näkösen plärää gamloi brevui, tiiraa brennaril karttoi tai pluggaa tiibettiläisii pläryi. Avokokoelman böget on evakos Kaisan klitšus eli Stuidubiblust loonattavis. Mestaan pääsee vaik metrost liukutraboi.
Tšyrkkaa vastapäät gamlaan mestaan jää rotundan rempan ajaks gasetasali ja lukusali. Kuppilan skniidu mimmi räknää kundei. Ku ny ees kantapöytä säilys ja automaatist netottas tšaikat ja tsyfet.
52 Mätäkuun stoori
On sitä tullu monttu auki följattuu noit duuniministerin vikoi välkkyi. Enste se kekkas putsaa tilastoi ukaasil, et stuidujen on pistettävä pabrut vetään skutsiyliopiston lisäks ammikseen. Jos platsii ei järkkäänny, fyrkkaa ei kassoist tipu. No, ainaski kopsufirmoil bisneksiin tuli potkuu, ja skoleis sortteerataan betyygei: fiksuil on vientii niin pluggaan oikkariin ku lääkikseen ja dörtsi on leväl iha buugauksen kans mutterinvääntölinjallekki. Se tietääki sit skoileis tosi rumbaa, ku vihreelle oksalle kletranneet peruuttaa (jos muistaa) sekundamestoi ja varalistalaisille pulu ronttaa kutsui, ja näistki bestat on jo muis maisemis, mut piisaaha skabois repattuii. Ammikset bruukaa oleen pari-kolmivuotisii. Ku sit tyyppi, mil on kymmenen vensterii peukkuu, lesaa seuraavin vuosin litsgi enämpi vaik valtsigan pääsyskaboihi ja mahtuu jengiin, ammisajast sei o netonnu ku venttei henduihi ja skolešaggat. Ja sit on tietty porukkaa, ku duunaa rautalangast vaik hespan ja tšärrat, mut noi ammiksen kaut kurvanneet on vieny niilt skolemahikset, eikä ne bruukaa tokaa kertaa knakkaan dörtsille. Jotenski tost systeemist paistaa Kiinan kulttuurikumahduksen idikset: proffatha passitettiin turpeisiks ja fabriikeist förattii jengii jankkaan snadii punast bögee stuiduille. Härmäs taas ei o välii, mitä pluggaa, kuha ei dallaa kilsatehtaal. Varmin kikka työllistää ittens onki ryhtyy maikaks, ainha on jämimmältki kurssilt repattui, ku tarttee ekstratreenii tai stemppelin pabruun. Siin samas kandsiski toi oppivelvollisuus höijaa kaksvitoseen, ettei nykyskolelaiset ehtis tšeenaa omaa eläkepommii. Jottei noi ammissirkuksen klaaranneet tšennais itteens duunareiks, niil stondaa jo bettaris piuhamaisteri tai frissatohtori taik kruuppuproffa (mäki oon simmamaisteri oikee tammenlehvien kera).
Nyya idis on sit toi Piikakomitean välkky, ettei muka masinoidus huushollis ehdi pyykkään, tiskaan, imppaan eikä klippaan nurtsiplättii, vaa pitäs pestaa piika. Kuvitellaanks, et himas passatut gimmat (ja se tasa-arvon nimis vissiin kunditki) ottas buunaustrasun henduun tai rupeis stryykaan? Ei ainaska Härmäs, eri asia on sit aupairin. Telkus viisattiin parii tällast uuspiikaa: noli siin viiskymppisii mimmei (tuskin flaksii duunimestas) ja kait Stadiin piikoomaan flytanneit siihe mailmanaikaa, ku himajelppari budjas huushollis ja nettos kylkiäisen safkan ja puhtauden. Liksoil se sit kävi Lintsil ja kuuli baariapulaisen mestoist. Mut nykysin piianura ei meinaa Sitin valoihi reissaamist vegs himast. Ja sit viel ois se riski, et mutsi hogais, et nyhä friidu/kundi osaa laagaa šaggaa, et siit vaa tšögeen. Kyl nykygiltsit pakkaa rinkkans ja flyttaa oikeen EeUu-jelpil fritsien, brittien ja fransmannien breguihi ja skotaa siel jonku Pedron tai Abdullahhin. Turha son sit enää spitsgaa, et Härmä ukkoontuu ja kinuskit ja pitsanpyörittäjät valtaa nyyat duunimestat. Ois se korkee aika samlaa renkikomitea ideoimaan vaik liisibemareihi šaföörei ja kännykänlataajii.
53 In ja aut
Jetsetin stailii on ain bruukattu tapittaan mustankipein ja sit venttaan, et Honkkaris duunattas sassiin muovisii piraattikopsui Kaubamajan tordsifiliaaliin. Täytyyhä sitä grannen kiusaks slumppaa elintasoo ja pröystäillä niin, et desibellit raikaa ja neonpulssit šimraa. Siin ruljanssis on UFFiin lempattu hulahulaa ja minkkisoffaa, mossee ja krimpleenee, näkkärisalkkuu ja piippariklokuu. Ny divarien kantakundit on apustamas, ku toppijupit jo kaseeraa kännyköit ja multimediaa. Terävimmäst pääst ku skrivataan Korvatunturille, et voiku bisnekset sais hoideltuu ja treffit järkättyy viikol eikä himas vekkari ringais mitään listahittii kaamosaamun kunniaks. Yks niiden konsti on bytšgaa foonin numero salaseks, stoppaa dörtsitiukuun superlonii, draisaa gardiinit kii ja piffaa famili tripille Disnin puuhalandiaan Floridaan. Antaa sitä uraputkes viel rynnivien fundsaa, et mörskäs vissiin bailataa K - 18:n stailiin tai supervipit natoilee tai emuilee, tai sit bossi on förattu tšögen dörtsist johki kilsaremppaan, ja et ny ois korkee aika lyftailla profiilii.
On sitä reklaamiporukal litsgi kimurantti jobi klaaraa tät vikaa ökyrikkaiden huutoo, mut valkkaamal oikeet kikat per geili vois niil viel olla mahis tšittaa jatkoski vihreel oksal. Esmes viheriköille kandsis vihjaa, et fitselit šungaa vaan, ku niil on nokankoputtamist ja kaveri kuulol. Ny sit patruunat on hogannu, et desibellien spaaraus ei bungaa firmalle sedlan sedlaa ja et vissiin hommast nettois veroalee tai ainaski joutsenprenikan. Bikkaajiin ja beibiöljyn tšöbaajiin vois uppoo, et bodis on vaan kaks korvaa, eli ku kaikki haluu praataa, palveleva fooni rokottaa parikyt huggee minskalt. Skoilan rukkareist skraappaajat kandsis pistää fundsaan, kuin joku nettoo platinat biisist, mis ei o muit sanoi ku ”jee jee jee”. Steederskoil on šifonettitatsii tietsigoiden piuhastoon ja ne snaijaa iisist, ettei passattui pomtšigoit hotsita konttaa puudelijahdis. Kaikist rajuimmin bloosaa gimmojen gasetojen Leelian länsstooleis: jääks Kauniit ja rohkeet ainoiks trendinmäärääjiks, nytku vippien himaan on porttari? Ei siin auta, ku duunaa pikkujoulunumeroon testi Mitä ja kenet sä ottasit messiin autiolle saarelle? Minkä luksuksen sä vikaks kaseeraisit? Sit ois haalittava ees muutama tyrkkyjulkkis kertoon, kuin ne pärjäs sörvaival-kurssil tai klaaras erakkoudes ku ektat robinssonnit. Tollaset starat on kyl jenkkiraudan, missisussun ja geeämässän tseenannu, ja niist piisaa toilauksii jatkoski. Gamloist idoleist tuleeki sit joko legendoi tai sekundoi jo eläessään.
54 Snögest spurttii Stadille
Tuli täs nyya rekka Stadin tšyrkkatiheyteen, ku tohon Senaatin tordsille byggattii snögest Ulriikka Eleonooran snadi kopsu. Ny tšyrkat on fifti-fifti: kaks ortoo ja kaks lutterii, vaikkeihä entisetkä folkast pullistellu. Stadin pantakansan gamla mekka oli Etu-Tölikas. Siel Härmä-Sveesi -matsi on kaks-kaks: Petris ja Kristikas messutaan hurriks, Tölikan tordsin kupees mulle on kipattu vodaa päähä, ja vikaks on byggattu turistifellaks toi Malli Albaania. Jengi muistaa sen Biafra-moklauksist. Mä froogasin yhelt Tuntsigal ja yhelt Vänskäl budjaavalt tyypilt, onks Temen kaldsil klokui. Kumpiki tykkäs, ettei no kuullu sen ringaavan. Kolmet skulaukset piisaa tos Senaatin tordsin reviiriski.
Kemin kuistuneet keijut kasaa vuos vuodelt ain enämpi snögee ja morkkaa Stadin nyyaa tšyrkkaa pelkäks jääveistokseks. Mut nei saakka samaan fotoon jo ny tšitigannäköst tšyrkkaa ja poseeraan Santtuu ja jelloo. Oli ne metkat noi vihkiäispippalotki. Niit ku fiirattii ramadanin pimeel kuul ja yöl ku mustaa messuu. Telkus viisattii, kuin piispa ja yks jelppari tuli alas Nikolain traboi, eikä tordsil ollu jengii ees mäkdonaldsillist. Snögebyggal venttas mustakaapunen kööri, mist lie faun bottenvooningin kolilemppareist pestattu. Mut mitäs sitä tšymffaan, ku itelkä mahis harppuklubiin ei o häävi. Ines sulkasatosil enklunemmeil vois olla loko-olot: se vari stebuki ehtii jääkatsin läpi tippues jähtyy, mitä ny litsgi vodavahinkoi, mut onha dörtsi sentäs fantsguu gubbe Nooan stailiin. Gamla tšyrkka meinattiin vaan väliaikaseks. Saas nähä, kuin snögemesta pistää hanttiin roisille veederille ja mollikalle. Oisha se nastaa, ku vois bulin tšyrkan traboil suulaa ja sit painuu Ulla-Ellun boksiin jäähylle, mut jätskikiskat vois mennä konkkaan.
Ku täs muutaman päivän on tšiigaillu ohidallates tordsin autiut, panee fundsaan, kandsisko snögefyrkat pistää likoon bulimmalle porukalle. Jos vaik eurohäppeningiks byggattas Nikolailt joka suuntaan peffamäkii, mist sliirailtas pitkin Krunikkaa, Maleksii ja Espoi. Biligat vaa vegs gartsoilt ja kaistan verran baanaa. Faarttii piisais rännis keisarinnojen gartsoi Mantaa rundaan. Kappelis Stadi piffais varit saftit, ja Koleera-altaas ois nitrorussarit. Sparkkarikulit sotkis Espaa ja kuskais reissaajii. Kultasen löökin kaldsit jäädytettäs kletraajille. Rajumpii ja portsareit ja dumareit vaativiin julkimosportteihi plisattas biljareit Pressan linnan pitskulle. Näin Stadi spaarais sannois, ja klenkat tšiigailis himas virtuaalitelkkarist tätä friistailii.
55 Metkaa familii
Flygaspa tos vuoden 2040 paikkeil haikara Kustaankartanon balkongille ja rupes aukoon nokkaa yhelle gummelille: ”Moron, mullon menos inventti enkä mä saa räkninkei stemmaan. Voisiksä jeesaa?” ”Mist sul kiikastaa?” ”Kättäril on ollu jotaki häsninkii, ja mä förasin hivakat vika himaan. Ny tarttis klaaraa hela Virtasen familin hissa.”
Tostakos gummeli tuli glaiduks ja bjyydas fogelin tsufelle ja börjas sit gungasstoolis praataan: ”Sä osuit just nappimestaan. Kato, mun mutsin grändi oli jiftikses yhen Virtasen Ekin kans. Grändi hengaili krigun jälkeen laivastovisiittien aikaan Kaivarin ja sit Ensikodin reviireis. Mun mutsi pakkas reppuns ja läks interreilaan. Se bunkkas ool-juu-niid-is-lav -kommuunis ja palas sit fattan tingille mun ja Etiooppiast tšögatun toukan kans. Sit se flyttas Skitsobakkaan yhen staran siivelle, ja meit budjas mutsin, sen ja niitten skidei.
Tos yhekskytluvun jiftisbuumis mä retkahdin yhteen Janiin, ja me lykättiin noit beibihommii, eikä sit enää tuubikonstitka jelpannu. Mut Janin bestamanni oli velmu tyyppi: soli polttarien al nipsassu must solun ja sen idiksen oli, et hopeehääpäiväkeikin pupun ois mun klooni. Jani kuiteski sattu treffaan mun skidin, vai pitäskö sanoo systerin, kymmenkunt vuot liian aikasin ja bytsgas rupsahtaneen skremmans freeššimpään mudelliin. Ku jekku klaaras sille, se rupes viidenkympin villitykses kloonaan ittellens varapumppui ja hyyraan kohtui Murjaaniast. Pian sitä otti aivoon, ku snadit Janit teki sille jygee lontsgaamal henkkarii ja jättämäl kilikalikeikal sormenjälkii. Šaade vaan, et niilt on jääny buleiks legendaarisen eks-gartsojen kingin ja skoilan nörttiainštainin stiflat. Mua tietty debbas toi ruljanssi, mut mun ei passannu olla svartta nyyalle. Sossu ei onneks ruvennu rokottaan liksast junioriryytan viikkiksii. Motin takas ton Virtasnimen, oliha mun mutsi ekta yksöisolento, ku kerkis šingraa Kremiksen kaut ennen noit geenipankkei.
Siit mun kloonist tuli transsu ja se kävi Räävelin šyykikses operaatios. Sit se pisti hynttyyt yhteen yhen Tompan kans, ku salaa snutas sen solui ja meinas lisää Vanhojen Aatamien geilii. Mut söprais söprais, toukat oliki mun systeri-, skidi- vai jellaisko paremmin lapsenlapshaaremii. Non ny jo styylausiäs, ja mä spennaan, kummonen flaksi niil mahtaa käydä. Ku ne tšögaa piruntorjuntainstanssist spettarin, fundsaakoha ne sit, et sojot ja baakkelssit on iha šungin kans tullu förattuu väärään sänkyyn ja monenks kans munnari ja snugu oikeen on pistettävä podilkkis. Mul itel voi viel olla ees buli urgis, jos ne sattus froogaan, hotsittasko mua täs leedin takarivin tähten börjaa doupatuks mummohautomoks. Mut mitäs sitä poroist ennustaan, ku moon suvus ruskin ruletin vika. Klooneist on turha rupee räknään horoskooppei, neku vetää tutut kurvit suoriks skutsin kaut, eikä siin voi pitää jööt viisaamal venttei tai jankkaamal stoorei: ´ne dallaa kääkkiksen rundii ja hinkuu jo ny bibluun duuniin ja skarppaa ain, ku mä bamlaan slangii.
Kuule fogeli, turha sun on stressaa, must sois paljo liffempaa vaihteeks treffaa iha uusii tyyppei. Mitäs jos duunattas visiitin kunniaks viel kaffeplöröt ja sit skulattas vaik litsgist geenimanipuloituu Mustaa Pekkaa.”
56 Parit böget
Jylariks bruukataan dilkkaa kniigoi. Noin vinkiks täs tuli jo lesailtuu parit nyyat opukset. Julkimoist muistelmans on skrivannu Elon Arska (Elon aika). Bärtsin kundi skrivaa tietty, kuin telkkuun duunattiin illatšuunei, mut messis on stoorii tsali- ja kovisvuosilt ja niis on mellas stykkei slangiks esmes (s. 20-21): ”Kerran kytät vei Sepän Ekin sinne bamikselle, kun se ei suostunu hajaantuun Kurvin nakkikiskalt. Me muut kundit lähettiin mekkeen ja slurkit vei Ekiä. Koko matka soitettiin poskea, kunnes yhdeltä koukulta palo pinna. Se hujautti mua päin näköä niin, et mä lensin selälleni kartsalle ja uus kevätspriki tuli ihan skeidaseks. Ei siinä kuinkaan käyny. Mutta varmuuden vuoksi mä otin vähän aikaa lukua, kun maassa makaavaa ei enää saanut lyödä eikä monottaa. Se oli semmonen kirjoittamaton sääntö siihen aikaan. Ja mä luotin siihen, et ne skoudetkin tsennas sen…” Eihä tota ois voinu skrivaa: Kerran poliisit johdattivat pidättämänsä Erkki Sepän lähistön poliisikamarille (Pengerkadulle) hänen kieltäydyttyä poistumasta paikalta Kurvin nakkikioskille muodostuneen väentungoksen tultua hajoitetuksi… Bulin kundin Arska saa slangil kakastuu fiiliksii ja muutamal sanal se peittoo vaik koko harlekiiniromskun (s. 54): ”Tulee aika dorka fiilis ku mutsi delaa. Vaikka tuleehan dorka fiilis aina kun joku läheinen delaa. Mun pikkusysteri Salme, tai Mammekshan sitä sanottiin, hukku Sörkan rantsussa neljän vanhana. Mä olin sillon vajaa kuus. Faija ei toipunu siitä ikinä, eikä varmaan mutsikaan.” Taitaa slangi olla Arskallekki se todellinen äidinkieli.
Toka lukuvinkki on A-Z Helsinki culture guide by Sam Inkinen & Sami Hyrskylahti. Jupit raadaa Stadin menomestoi muugiksen vinkkelist: on raflaa, museoo, galleriaa, hissaa… Enste pisti litsgi fundsaan opuksen mimmikirjo: Minna Craucher, Aurora Karamzin ja Rosa Liksom, ku gubupuolel on parikyt artikkelii Vaasan Kustust Valdimir Iljitšin kaut Maraan, Ryyneberist Harliinin Renniin, Kaurismäen broidiksiin ja Lökö-Jöörniin. Mut Stadin paljastetut donnatki on ku haaveit vaan niinku Manta, Diana, Runotytöt, Työläisäiti, nimi ja tšenggat on vaan Larin Paraskel. Pokkarist on jelppii, ku meinaa rundauttaa vaihto-oppilait: Kallio: ”Bärtsil on Härmän Bronksin tai Kroitsbergin maine, ku siel on monii seksišoppei, muugiskolonioit ja yleens eks-Neukkulast landanneit ”omnia mea meekum portee (kaiken omani mukanani kannan)” niinku gamla latinanmaikka sanos -tyyppei.” Lapland: ”Stadi ei o Lappi, siks Hesas ei o poroi” [slangintaja pistää hanttiin: onha tääl Stadens renholning ]. Spirit of Helsinki: ”Hesan henki tšennataan hyvin koko boltšil… Ruski mafioosotki reisssaa Stadiin relaan, kait jakutsajengit on sopinu Hesan demilitarisoituks vyöhykkeeks.” Food: ”Pitsaa sanotaan finskiraflojen bestaks kiinteeks sortiks… Ku grillijonos reini räyhähtää, grilleist nettoo eksoottisen mut joskus vaarallisen kokemuksen.” Kniigast ei hiffaa halusanaa slangi; Languages on vaan: ”Hesas folkan bamlaukses on enämpi fluidii ja dynuu ku muual Härmäs. On paikallisslangi, ku lontsgaa sanoi hurrist, enkust ja slobost, sitä Hesan ulkopuolel ei välttämät snaijata.” Dictionaryst hittaa: ”Ööööö… ääää = venttaliitte, joku finski meinaa sanoo sulle jotaki.”
Eddust tos alkusyksyst ilmestyny Kivi Kallion Slangisanasto on ektaa kamaa.
57 Yläilmois rundaa
Ei sitä vaan moni tyyppi hirvaa lykkää kohtaloons toisen henduun, mut Masa onki Valkan kundei ja ties jo ennakkoon, et ainaski urmari luuraa horoskoopis. Siit sit vaan räknäileen. Iha enste froogataa syntymämesta ja mitä aikarauta tollon repi (Hesas mollikka on kakskyt minskaa jäles Härmän keskiajast, ku luffaa Pietarin horisontis). Masa ei tollon tullu vilasseeks kukkuklokuu niin, et timmen elukka ja elementti (vartti horoskoopist) jäi vaan baarnmorskan tiedoks. Tona keskiviikkon fiirattiin Kalakukkostadis Tieran päivän hespamarkkinoit ja bulimmal porukal vedulampaan päivää (vedu siks, et toi päkä on yin = feminiininen, se följaa treduhestikaa). Tollon kinuskien allakkaan oli skrivattu vinkiks: ”Lampaan päivän jätetään hokmannit väliin eikä piitata unist: seku uskoo goisuleffoihins, skagaa koht varjoonski. On tosi mäsis, jos rengnaa, ja ku hittaa sateenkaaren, nettoo yheksänkertasen tuurin.” ”Jos meinaat reissuun, trippi osuu nappiin. Älä reissaa friidun kans, tai käy kanttulis veiskis.”
Ku sit piti fundsaa toukalle nimee, aapas hengaillu kuu ois vihjassu, et nimen passais börjaa tavul GA, GI, GU tai GE (esmes Gad, Gideon, Gunnar, Georg…) ja jobeiks beibille povattiin metsgaamist, fišuhandelis bregun tšeenaamist, fogelien fongaamist, villinassun skotaamist, valkasemist ja seulomist (tuleeks siit bläk-änd-vait -nipottaja kännikaloille varpusen stikkaamisest?). Kaverien on hyvä tietää, et muute blyygis ja redis kundis velloo vitamiinit ain, ku heitetään hetulaa šungaamisest, spilkkaamisest, jalokivist ja svettiksest. Toi vuohen päivä osu vedupuffelin kuuhu, ja niil on sarvet vastakkain: härkä on duuninarkkari ja kili hilluis greddan hörhelöpippalois. Talvel ekan kerran krääkässeel häräl on käyny tšägä: se pärjää elos ilman simputusrumbaa. Maakärmeen vuos synkkaa härän kans ja hommaa betraa viel, jos kundi skotaa itteens nuoremman skremman, ku on lohikärme tai doggi (Stadin yös aapaan retkahtaminen on tosi buli fiba).
Mollikka lyftaa härän horoskoopin vipiks ja son troikan motti huonerundis: puffeli fundsaa hommat etukäteen ja sil pysyy vatupassi hendus. Urmari hoitelee fyrkkendaalit kraga kaulas (Monte Karloski toi staili elukka on ku himassaan). Ne kuuluu duunikolmioon, ja jengiin kandsis vislaa viel kukko, ku värkkäis reklaamit ja stondais plisaamas. Lammas surffaa fiiliskolmios, mis hengenheimolaisist vilssonni mässää ja pupu on softis. Ku ton yin-mäkättäjän hiffaa seksihuoneen kundien puoliskost, on korkee aika tšiigaa, kummosii vinkkei I-chingist hittais. Heksagrammi 62: ”Stikkaa jäitä kotšaan. Vänkäämisest nettoo. Snadit juitsut kandsii pistää reilaan, bulit rullaa, jos on skulatakseen. Huipul huippaa, montus ei studaa. Tokas kuus syntyneel käy ekstraviuhka”, siks Masal kolmannel linjal stoiaa: ”Ällii on, tšiigaa klyyvarii pitemmälle. Tarpeeks jäärä ja redi saa tahtons passelist läpi. Hommat hoituu familis, ja kaikil on nastaa. Vinkit: Ota ööga henduun, tšiigaa olan yli, böijaa ees muodon vuoks, steppaa ruotuun liksapäivän.”
Tšennasko yläkerran elukat Masan jo ennen meit? Paljonks kykyi jäi jemmaan?
Ekstrainfoo: Hans Wilhelm, Kiinalainen horoskooppi. 1980-luvul monii printtei, hittaa biblust ku biblust, liffat piirrokset.
58 Hendut pystyyn ja klabarit fikkaan!
Näinhä sitä huudettiin, ku onnas smyygaa selustaan [Eddu jatko viel: ”ja pää sinne, minne se mahtuu”]. Vaan pikkugimulit peitti öögat ja froogas: ”Arvaa ketä?”, ja ne ku lossas kingii, klappas styrkist olalle et ”haudi”, hyvä, ettei ne vetäny švaneet tai sgrogarii. Täs piinaviikol on tullu vilkuiltuu olan yli litsgi tiuhempaan ja dallailtuu kuollees kulmas yllätysten varalt. Vaikkeihä se mitään nyyaa mollikan al o, et vuosis tuppaa saldo karttuun plussan puolelle. Ees gamla totuus, et gimma täyttää kaheksantoist, et se pääsis muuallekki ku Kit-Katin nonariin ja Valion baariin, mut ees Erosen Ella ei lähestyny poikamiestytön strategist varttivuossataa.
Pruuvatut konstit on pakkaa kapsäkki ja häippää reissuun (sit rääppiäisillatšuuneis on smuglattuu tai täksfriit ja ranttaalivideoo). Tai sit tarttee pitää himas buli steedaus ja pistää pöytä koreks (tollon nettoo blumstereit, pyttyi ja puttoi). Jotku rankkaa frendins ja piffaa vaan greddalle raflaseššuunin (hivakat on snadimpii, ja grannet spaarataan serenaadeilt). Laihian stailii taas on, et ite vihjaa mutkan kaut synttäreist ja näin sgramlauttaa duunis ”yllätys”pirskeet (pakuist hittaa flinderin, tšokoo, bögen ja vaksilt slumpatun kortin). Sit biblus bruukataan rundaa huomenis nimens korttiin skrivanneille bjyydaamas snadit gutat tai lykkää Kirjaston viikkoon varit tattikset myöhäisgratuleeerausten haalimiseks.
Ku allakan merkit (synttäri osu pitkäperjantaiks) ja mun duunikamu Ulla oli turvaamas selustaa yllätyksilt, mul oli mahis šinksaa iisist neljänkympin nelistys viidenkympin villitykseks Nepalin tripil. Homman nimi oli tää: puhetiibetin maikka Tiinan idiksen oli, et painutaan pupun kuukauden alkajaisiks hela kurssi skruutaan johki etnomestaan. Sit justku moltiin timmen jälkeen draisaamas palsaa niskaan, Mikon kännykkä ringas, ja me kuultiin, et Tiina oli netonnu stipendin Lontooseen. Moltiin enste meinattu dallaa Kasvikseen, mut tollast tuurii piti krymppää oikeen buurtyykiraflas. Ja niin me painuttiin Ratakadulle Nepaliin, mis menyys oli snadist Tiibetin tšögeeki. Riisii ja tulist papustuuninkii skruutates praatailtiin horoskoopeist ja skoolates vasserii ja ryytitšaikkaa tuli vihjastuu, et täähä käy vaik synttärien fiirauksest.
Tätä skrivates on kiirastorstai pian slyyt. Suulperi lyysaa ausseille, ja vissiin Härmäs toi painovoima on snadimpi, ku aatos flygaa öisin iisimmin. Mä fundsailen, et gamlaks tulemisen hogaa ainaski siit, et skidin sitä ain synttäriaamun heräs ennen vekkarii ja sit oli lossattava, et sitä goisaa viel. Ny mullon litsgi samanlaine fiilis ku Yüan Mein värssys:
Vuos vuodelt moon tänä yön kuunnellu skarpist
Jokast ripinää ja rapinaa sarastukseen saakka.
Mut tänä aatton mäen o hirvannu, ku mä tiedän,
Et ku kukko kiekuu, mä flyttaan nyyalle vuostiialle.
Synttärien fiirauksest on jo yty vegs.
On ku kukko aanais mun fiilikset ja vitkastelis nokkans öpnaamises,
Ja tätä skrivates moon viel nelkytyheksän.
59 Susirajan takan
Snögen alt framille tuleva Härmä on präntänny kesisriehabrossan, ku slidus Snellun päivän (1996) postarist. Tos plärätes mä hogasin, et böndel on nii euro(?)fiinii juppeiluu, etten mä esmes snaijaa, kummoset on fitnesstreffit (bögest lunttaamal fitness = sopivaisuus, kelpoisuus, ruumiillinen kunto), onks Vierumäel blyygien vai Elman valkkaamien tärskyt? Ikaalisis skulataa street-lätkää ja katukorist. Passaa sitä vaa toivoo, ettei noi levii Stadin gartsoille (Jenkeis non slumminekrujen hobbei, meil sentäs on byggattu sporttihallei). Alastaros on Infotel Night Race - nettaajayökyöpelirotu? Levil hotsgus ”kokous- ja incentiveryhmille tehdään ohjelmat räätälintyönä”. Kniigast hiffaa, et incentive meinaa yllyket, vaikutint, kiihotint, kiihottavaa ja kannustavaa. Treffaaks siel agitaattorit, ja onks messis ohranasolutust vaik sömmerskoin? Ne vois ottaa syyniin, mitä P*larStar ja Horse Snow Oy duunailee.
On toi finskiki slanginbamlaajalle kimuranttii: Hankasalmel järkätää Kihveli soikoon (steederskojen rokkifestarit?), Ylöjärvel on Pöheikön pölläys ja Sänkipellon säpinät, Kangasniemel Ketokuhinat, Laitilas Munamarkkinat ja Alastaros Jokamiesluokan asfalttikisat - kait koht Vasikselki fiirataa jotaki performanssihäppeningii tai järkätään ees ale- tai taitonäytösskabat. Tsaittarin yhes rubaris stoias, et sentraaliprovinsseis on koko mailmas ainutlaatusii kumikanavii. Emmä kekannu muut ku, et nois bulei kourui jonoviritelmän tai tuubinhalvaa, ku kaamokseks rullattas lageriin. Vihdon stoorin hännil klaarattii, et ku botšgilomalaiset haluu vekslaa anraan vesistöön, kiulu förataan audel.
Mut arvotukseks jäi, mimmone se Merikarvian Koivuniemen herra oikeen on, mul ku on ollu intiimi suhde sen kans. Snadina ku me budjattii Tölikas, Koivuniemen herra venttas Maisema Luumäelt -maalauksen takan gudjus, ja mut pistettii poikittain tambuurin tuolille, ja trabaan kiiri kasvatuksen ääni. Sielt Merikarvialt sadomasot kait nettoo bonuskuponkei Konevitsan reissuun. Avohoitotapauksil on liffaa Lasten kihauksen Omenapihal, mis skruudataa hämmärimuffinssei - gimuleit ei ainaska hengaile maisemis. Ähtäris on ”veneilyy, mönkijöit (karvamasit viel menettelee, mut ne limaötökät, farkkumurkut ja idäntuliaiset), pelihallei ja piparinbaakaust”. Laajavuorelle on slumpattu rallisimulaattori, Saarijärvelle byggattu stunttirata ja Rukalle kesätšedibaana. Kuopios järkätään savusaunaristeilyi, Oolannis botšgisafarei ja Jämsänkoskel kannarisafarei, ties vaik bongattas rantajellonii leijonankitasavannil. Loimaan lomarenkaan nimi on Saappaat saves, tsaittarin grannepalstal on reklaami Rodoi ja romantiikkaa. Punkaharjulle on duunattu ”tekojärvi soutu- ja törmäilyveneineen”, mut Lahden likel vatuu tuntuu piisaavan: ”perho- ja virvelikalastusta omalla järvellä”. Hullu Poro on meinattu brittituristien mestaks - kuka muu siel hirvais skruutaa? Tuikku taas vokottaa: ”Nauti vohveli tai jäätelöä kuuman kahvin kera”, mut enste on kletrattava Levin huipulle. Täytyy niit olla iisimpiiki konstei. Passelilt tuntuu: ”Reposaaren saariyhdyskunnan erikoisuutena on keskipäivän aikaan vietettävä siesta”, mut sehä meinaa stoppii koko puuhalandias, ja tsyfet ja jätskit jää haaveeks.
Mut mahtuu sitä Härmään eksotiikkaaki:Hunajapuisto on elämys kukista ja mehiläisistä, viherkeidas Iittalan lasikeskuksessa. 130 mehiläiskasvia, lasinen mehiläispesä, hunaja-, yrtti-, riista- ja poromyymälä, minigolf, lintutarha. Maisemapelto ja luontopolku/hiihtolatu alkava pihasta. Kota perämetsässä. Vanhoja jalkapallovarusteita, palkintoja ja muistolahjoja, aitoa pukukoppitunnelmaa.
Ois sitä stadilaisest skoijii tšennaa noit landen ihmeit niinku, mitä noi 130 mehiläiskasvii on (bilsantimmen sankareiden blumstereiden ja mettiäisten jälkeläisii? Flygaaks ne?). Mitä maisemapellos kasvaa (moon kuullu vaan podlari- ja ruisuspellost)? Onks perämetsä joku Griin piisin pleisi vai ponutšögereviiri? Meinaaks ekta pukukoppifiilis linkkaril seinään väsättyy holee, pettänyt dödöö vai ahtaanpaikankammoo? Tost vikast klaarningiks, et ku molin skyfänä Mikin bastus froogannu: ”Mis mun rintsikat on?”, faija stenggas mut pukukoppiin arestiin, ja kundit griinas.
Mut tarttee täs hollaa pärstä peruslukemil, sitku folkka rupee palaileen kesikselt. Onneks brossast hiffaa vinkkei, mimmosii fotoi joutuu tšiigaileen: ”Napatanssia, maalausta, teatteria - todellinen aktiiviloma”, ”Maaseudulla lomaileva voi valita mökkilomaviikon höysteeksi lemmenkylvyn tai mökötyspaketin”, ”JukuJukuMaa pippaloi jättimäisen leikkikentän täyden kympin synttäreitä”. Ain osuu jengiin niit, ku leediltki föraa uraputkispettareit esmes Toivosen elukkaparkist poniajokortin ja Lystikin Luomuskolest ”ylimmän luomuilijan oppiarvon oppiaineina mm. metsälehmien bongaus ekometsässä”. Tosileuhkat on ollu Kuusamos Pongauksen (onneks muugiksille klaarataa: Finnish Bird Marathon - onks fogeliensuojelijoille reklamoitu fitselirääkist?), skönepitäjist mansikanplokkauksen, fisunperkuun ja santaveistosten, Tankavaaras kullanvirutuksen ja/tai itärajajelppin stiflanheiton äsämmäs. Tai sit noi petterit uhoo, kuin valkattii mailmanmestari suoluffaukses, sääskentapos tai sgremmanronttaukses (yks ählämi, ku draisas haaremins banttisdoupattuu anorektikkoo, sai valkkaa diskauksen tai sakkorundit). Jollei viikateniitos pärjänny MM-stahanoville, revanššist voi nettoo rukiinklippauksen härmänmestaruuden. Mut kandsii liukee borkkaporukast, ku stoorit kääntyy Hölmölän skimbausskaboihi tai hela bollan kylädorgahäppeningiin (pokaalit ja jumbopallille jäämisklaaraukset ku kuuluu kallonkutistamistiikkaan), hönkäillään Oulun kynslaukkayön fiiliksii ja/tai hengennostatust on tšögattu SM-vänkäämisskaboist tai Ufo-taidenäyttelyst. Sitä froogaa, et ratkesko Dekkarimaratonis Vekara-Varkaus (kidnappaus?), mut Improvisointirunokisalaiselle tai Kauniit ja rohkeit Imatran kylpyläs tšiigailleelle ei kandsi kippaa vasserii myllyyn. - Mullon kesis vast syyskuus, ku Puijo-Pekka, Upponalle ja Muumit on jo flytannu Pomppulinnast Koiramäen punasel busal MurrMurrlinnaan kaamosgoisulle.
Kyl brossan lesailun jälkeen litsgi pistää fundsaaan, et mihi ämteekoo niit eurofyrkkoi oikeen tarttee, ku: Viljapeltojen peittämän lakeuden rauhallisuuteen yhdistyy majoituskohteiden tarjoamat palvelut tutustua ja kokeilla maaseudun elämää, joita ovat mm. erilaiset kotieläimet, ratsastus, pyöräily pitkin laakeita peltoaukeita, kalastus ja retket luontoon. Jokilaaksoihin on helppo tulla valtatie 4:n tai valtatie 8:n kautta.
Oli siin stadilaisellekki jotaki: tääl on jo tsaarin ajoist ollu mahikset treenaa Itäsel ”vierretiel” ja Läntisel ”vierretiel” reissuu terassilt himaan ja föraa pokaali Saarijärven katukonttauksen SM:st. Mut tääl ei bruukata uhoon: ”Helsinki-päivä 12.6. Stadi”.
60 Kunnon kuuri ja luulot vegs
Krigun jälkeen Etu-Tölikan neuvola oli Kauppiksen tontil gamlas pytingis. Mutku mutsi kuuli stoorin , kuin yks mude oli skuffannu beibitšärroi pitkin Rundskii ku vikaa päivää, ja joku brankkari oli froogannu: ”Mikä hätän?” ”Rotta hoppas tšärroihi!!!” Ja kuin kundi sit oli sanonu: ”Sieppaa toukka!” ja samal kantrannu koslan, ja kuin siimahäntä oli lähteny luffaan, mursa päätti, et sei föraa mua tohon tsaarinaikuseen röttelöön syyniin.
Niin me visiteerattii lastenleguri Huhtikankaan himas Apollonkadul. Soli kiltti gamla gubu, ku lyftas stondaan puntariin, ja sen ainoo resepti oli ”lämmintä huttuu”. Kansist varte se yritti useemmanki kerran tuikkaa isorokkospiguu, mutku spoorist ei ollu tietooka, mutsi föras mut Stokkan vinnille täti Hökkerttin piikitettäväks. Se lykkäs mut famiin poikittain ja froogas: ”Mitä hespa sanoo?” Ja ku mä svaarasin, et ”Ihaa”, se tokkas oikeen bulil konispigul takuul kankkuluuhu saakka. Tosi umpikiero ja katala harppu! Mut sen spettari jellas, vaikkei spryyttauksest sgrubuu tai arpee jäänykkä.
Himas meil oli iha omii konstei snadeihi kremppoihi. Ku kurkku oli gisa, kaulaan duunattiin kylmänlämmittävä kääre: snadi hantuuki kastettii galsaan vodaan ja rullattii kaulan jumpari, sen päälle pistettii pergamiinipabruu ja sit villasukka hakiksel kii. Samal nettos valeriaanatippoi sokrupalan pääl, mut Hota-pulveri varis mölös sai melkeen spyttaan. Mut soli pient Venttilaanin rinnal: yks lusikka tota yskäntroppii eikä sen jälkee hirvannu inahtaakka, ettei karmee maku ois viel monen päivän pääst noussu magast. Siin yskä läks kerta laagil, mut hinku jäi. Ku mutsi ite oli joutunu drikkaan Möllerii, se slumppas mulle apoteekist Jekovit-tšokolevyi. Niit oli valkost (vanilja?) ja ruskeet sorttii. Kerran mutsi tarjos hövelist grändillekki, ja se valkkas sen bulimman palan. Sit se vääns metkaa miinii ja kaivo veskast vähä sassiin nästyykii.
Grändin kikkoi oli esmes hikkaan drikkaa vasserii kolme kulaus ja lyftaa glasari ja tšiigaa sen botnee. Syylii sun muit finnei varte nyhtästii hius ja duunattii siihe parit solmut, haudattii se kukkakruukkuun ja sanottii: ”Näärännäppi koirankoppi”. (Mude kyl käytti laapispännää.) Sen bravuurei oli heftat ja hauteet. Se leveili, kuin soli parantanu yhen legureil rundailleen gimman henduist ihottuman tälviisii: kaalinlehtii riivataan mössöks handuille ja päälle pannaan märät hantuukit. Toi baddauskonsti tepsi kuulemma yhes yös.
Mut hobbenbobbelit (= klapataa eguu ja sokruu ja drikataa) oli förbii, ku mentiin smobigalle. Klasen perälle lyftattii korridoorist penkkei, ja ope sano, ettei tsalit saanu kääntyy, ku gimulit pistettii riisuun iha nakupelleiks. Legurin juitsui oli stoppaa taskunauris korvanjuureen ja froogaa: ”Kuuluuko?” Sit se piikitti kankkuun niin, et viikkoon ei pystyny tšittaan. Ku taas sai vetää klaidut niskaan, mä hogasin, et mun alkkarit oli snutattu. Ja mä söökasin ja söökasin, eikä siin jelpannu, ku ottaa vikaks jääneet kalsarit, ku kollit ain välkkäril bruukas lyftaa helmoi. Huomenis oli sit rontattava opelle snadi paku ja mutsin brevu, mut kombinääsinhalva oli apustettu parempiin hoteisiin.
Yks päivä ope sano, et lähettäs redulle. Me dallattii parijonos Kirppulinnast Dagult Lapparin kansikseen ja hammasklinikkaan. Siel pistettii stoijaan rivis ja venttaan hugii klasekamun vieres, ku sitä porattii. Ton rääkin jälkeen me taas marssittii mörkkein takas skoleen, ja ope sano, et loppupäivä ois leedii, mut ees sei just saanu griinaan. Ja pitšgul viel tokaluokkalaiset šungas:
”Tiedän paikan kamalan,
koulun hammasklinikan.
Siellä hampaat kiskotaan,
Ikenetkin puhkotaan.”
61 Minkä skidinä oppii, se gamlana vaivaa
Ain sillon tällön me Pekan kans treffataan joku Hankkenin tai Polin käyny tyyppi, ku froogaa, et mitä ituu on pluggaa gamloi, jo kolanneit kielii, eihä niist o mitää hyötyy. No, sellaselle on iha turha vääntää paukkulangast mudellii, sil on vaa bisnekset mieles. Eikä se vissiin viihtys Slangijengiskä. Juppi mikä juppi.
Mut brittitelkkari suoltaa dokkarii, mis bulit instanssit on pestaamas gamlojen sprookkien tšennaajii. Turha son kummiska histfiilarien pakkaa kapsäkkii, vaan itäblokis dilkataan vihreit kortei tyypeille, ku osaa ENIACin aikusii kielii. Piilaaksoist gamlat masinat ku šikattii teknojelppin kolhooseihi. Mut nytku netis surffaa joka sortin skulaajaa, ja vuos 2000 kolkuttelee, taivaskanavien linssiluteen on kaheksanklabbine, jääränsarvine vuostuhannen bobbakoppis (millenium bug). Sit viisataa, kuin dirigat, inssit, buidujen kassat, jyväjemmarit ja hela folkka skagaa ja on valmis pistään fyrkat likoon, ku ne vaan jostaki hiffais kobolin tai algolin bamlaajii.
Saas nähä, rupeeks slangigangstereilki oleen vientii, ku on tää murrebuumi. Jos vaik joku Stadist evakkoon flytannu tarttis preppaust tai sit tänne stogebiljarii spaaraava hinkuis kielispettarii.
62/Skole (K) Opparis
Oppikses lassast tuli matikkaa ja sit aljaa ja jommaa, fyssaa ja kemmaa. Sit oli viel hissaa, enkkuu, hurrii, sakuu, mantsaa, luontsaa, pirraa, kässää ja ussaa. Opetki oli ny maikkoi ja niil oli sellasii nimii ku Manta (Malinen), Janne (Janhunen), ainoo miesmaijeri oli Eenokki eli Eunukki, sit yks flaisu oli Muumio ja tosikyylä Haaska (Havukainen).
Se skole oli tsaarinaikaan ollu Pyhän Marian kimnaasi ja rouvasväen koulu, sit siit oli tullu Hesan gimmaskole. Olot oli ku luostaris: ei saanu pitää pitkiksii eikä jumpperii, putsguu eikä ees färitönt kynslakkaa. Sit ku myöhästy, sai muikkarin ja kolmest joutu reksin kansliaan. Soli bulitšöde mimmi, ja ku sen eteen draisattii, oli parast kuvitella sitä simmareis, ettei ois ruvennu spitsgaan. Ku se hurahti johonki uskoon, se peitti filtil spegelit dörtsin kupeest ja kässäklasest. Vessois ei ollu dörtsei, ettei popula ois röökannu. Ku friidut tšittas stundel, maikat tšekkas gongis palttoiden fikkoi: jos ne hiffas nykkelin tai fyrkkaa (karkist ja purkast ny puhumattaka), ne tšögas taas kansliaan. Alvariins oli fikkasyynei: hamees piti olla kiintee buli fikka ja siel täiharava, snygi nästyyki ja lompsa. Ne stoppas handunski toisen fikkaan. Sit oli nimisyynei: joka krääsä piti olla merkattu, kait ne skagas, et joku snutaa blyijärinstubun. Niiden jobina oli näät sgragaa ranstakanheiluttajaa vastaan. Meidän friidujen bulein kiusaus oli tšuppaa Fabianii korttelin verran alas Hilulle (Hildénin pullakauppaan) slumppaan huggel possu tai kaks eilist. Tietty pitsgult ei saanu häippäst eikä skruutaa ja sokru pläsis skvalras…
Siel oli slangin bamlaamine kielletty, ja mä lensin kaares kansliaan, ku mä köksäs sanoin: ”Mä heitän tän laatikon uuniin.” Emmä ite ees hogannu mitää, mut maikka smyygas ja hittas selustast förkkelinsnaraan ja föras yyt. Kyl molin jo kauan snaijannu, ettei must mamssellii tulis, ja siks mä flyttasin Musikkaan eli Teperin stanjaan (Hertsigan yhtiksen lukioon).
63/K Jälkkäris
Näihi aikoihi syksyst sitä skolas oli jo tšeenannu täyden potin eli kolme muikkarii. Se ties jälkkärii. Smobigan ope lemppas hunsvotit stoiaan stundeks granneklasen eteen tapitettaviks. Sille ku ei pelkkä jälkkä piisannu, vaan se tšiigas fönarist, mite jengi sit välkkäreil lällätti: ”Esa ja Pirkko ne yhteen soppii, huomenna viedään pussauskoppiin…” Se fundsas kai, et toi se sieluu krassaa. Mut se šakas mistiin.
Kansiksen puolel ope divas porukan välkkyihi ja pölkkyihi. Välkkytöppäri pantiin pirrantimmel moklaan homeisii kukkakruukkui ruskeeel lillil, pölkky joutu skolan jälkeen jatkoille eli tšittaan klases, ku ope treenas oppariin pyrkivii.
Gimmaskoilas lauantain toivottui vahtas hugeis jumppamaikka Janne ja suomenhirmu Manta. Janne ei tšennannu just muut ku ryhtivoikan, ja jo sen terveysopinstundeil läkei kuulusteltaes kaikkien oli tšitattava böge knubun pääl. Siin ei voinu lunttaa eikä tšiigaa sivuille. Keskiskolen vikal klasel joku oli förannu skoleen ”epäsiveellisen vihkon” (reksin mukaan, mäen ees nähny sitä), eikä maikat hiffannu, kenen skrivaama soli. Niin me jouduttiinn jälkkäriin koko klase. Pari stundee kniigat globon pääl, sit päästii yyt yksitelle ja gongis viel joutu kolmanteen asteeseen. (Seuraaval viikol mul oli sikotauti enkä mä saanu tietää, kuin juttu eteni. Ny joulukuus on skolan 90-vuotissynttärit, mahtaiskoha joku muistaa?)
Mantan idiksen oli jankkaa knuburaan, miks gimuli oli joutunu jälkkäriin. Joka klasen seinäl hengas Keisarillisen Majesteetin armollisen Koulujärjestyksen (annettu Suomen Suuriruhtinaanmaalle Helsingissä 8 p:nä elokuuta 1872) Koulukuri-luvun pointit 1-10 fraktuurapräntil. Se, ku oli ekaa kertaa Mantan jälkäs, joutu kopsaan pläryn ysimillin konsulle blyijäril, tokal kerral mustepännäl, mut paatuneempii ja juitsut jo tšennaavii se rumbautti: eka puukstaavi punasel, toka sinisel, kolmas musteel, sit taas punapännäl ja töppäyksest hela jobi uusiks. Kyl se sentää vahtas, et provinsseihi ehti ennen yötaksaa. Siel skolas oli torkkarin huolellisuus ja tarkkaavaisuus kait sitä tsaarin meinaamaa ”siveyttä ja säädyllisyyttä”, ja skaalaa piisas kutosest kymppiin. Me taas treenattii pärstäkerroin ja kuollutta kulmaa: ”Eka enkeli, toka tonkeli, kolmas kovanokka…”
64/K Metkat meiningit
Täs on vuoden mittaan förattu Jengii tšiigaileen gimmaskolen reviirii. Viel kuuskytluvun alus ois gartsan puolelt Portsun A-siiven ylävooningeist (siel pluggattii mantsaa ja on vielki sääprofeettojen härveleit - siis alibi tiirailla fönareist) ja pitsgult Eltsun lagerin fönstereist ollu näkymät jumppasaliin. Pukuhuoneeseen taas painuttiin suoraan pitsgult ekskoliklitšuun, mis oli snadit luukut tatsinrajas (kaageebeen ois tarttenu löhöö magal seinän vieres). Tokas huonees oli suihkut, mut stoorin mukaan kraanast tulis vaan ruosteist möhnää tai galsaa vodaa. Kukaan ei ees hirvannu koglaa. Siks toiseks ei meil yleens ollu hikijumppaa vaan sulkeisii, ärtsyposien gungautteluu ja ryhtivoikkaa, ja pitsgun puoleinen fortuška oli leväl talvelki ja permanto tosi holodna. Jumppapukui oli kahta sorttii: nahat pantiin tšöbaan Skohast flagunsinine, ja sitku soli jääny snadiks, slumpattii musta bembergsilkkine puoleen reiteen hengaava (knabarit vasemmal olal, sivee kaula-aukko) kolttu, siihe kuulu punttimudelliset pöksyt. Kumpaanki halvaan ommeltii punasel merkkauslangal ristipistoil stidiaskin korkusest nimi ja klase. Yhelki skyfäl gimulil stoias viis rivii (kaulas napaan) Marja-Leena Rummukainen VI C, alkkareihi se rundauttamal käytti kaks raadii. Idis oli, et jumppamaikat tšennais takarivinki eikä kledjui taatust snutattas. Tilpehööreihi kuulu sinivalkoruutune hirttosnarallinen voikkaposa (siihe treenattii niit ristipistoi), tossut oli kielletty. - Nykyst menoo sisäliikkikses sitä tšiigailee ku anralt planeetalt: on salitossuu, damaskii, fillarointibögaa/leggingssii, bodii, fritsuliinaa, pantaa, ranniket, patellaskjördee… ja kaikki tietty vikaa huutoo. Kuka tollasen kledjuleegion kans enää jaksaa bikkaa tai skulaa korist tai sählyy?
Tippalas ei pitkiksii saanu käyttää ku sporttipäivin eikä ne sillonka ollu pakolliset. Mut jos jollaki oli pituus- tai korkeushyppystundel tuppihame ja/tai piikkarit, se joutu lontsgaan skoilan verkkaripöksyi ja oleen paljain jaloin (kyl nailoneiski sai tšuppaa). Ne verrarit oli lököt, myrkynvihreet ja vasemmas puntis stoias koko pituudelt punasin vaaksankokosin buukstaavein Helsingin tyttökoulu. Kandsi kyl ronttaa messis omii byygoi, ku oli dallattava Kaisiksen kendsulle, mis me skulattiin pesist ja treenattiin gimuleiden skrinnimerkkei. Rospuuttoaikoin saatiin rundaa treean lenkki Kaivaris. Tos Dianaparkin Stellan pottubaakkelsiibuidun kohdal moltiin skarppei, ettei kärtsättäs, jos maikka sattus tšittaan sporas.
Sit sukupolveen myöhemmin kasinojuppien aikan duunattii kymmenen sporttimallistoo vuodes, ja skoijii on, et just nois staileis klaiduis folkka painuu pröystäileen takaböndelle, mis snarabaana draisaa ne bakkee ylös skimbat klabbeis, ja sit maan vetovoimal slidataan alas (Onks tää urheiluu < urhee, reippailuu < reipas, liikuntaa < liike, kuntoiluu < kunto tai ees ulkoiluu, ku mestaan ookataan timmetolkul biligal?). Ennenvanhaan tonne rajaseudulle pistettiin jouluks meneen gamlat kledjut ja lelut, mut ny janarit föraa omppui ja podlareit Frälläkän šaggandilkkaukseen ja Tokoinrandsuun kirjolohii hätävaraks. Parast son stadilaisenki öpnaa öögat, meininki on ku krapinan aikaan: böndelle painutaan slumppaan karjunhalvoi, egui ja podlareit, ja rundaavil miinoil on sit pesti renssaan ne frysikseen, tšögen fönsteril tai balkkaril on itu-, luomu- ja hamppufarmi, ja gudjus borneeraa kemmafabriikki, koht meil kaikil budjaa snadi ammu, ja sapuska on kait kortil, ku budjuis popula vinguttaa visaa. Kledjutki rundaa taas buleilt broideilt tsaleille, lätkärubaskis ku ei o omaa nimee vaan Teemu Selänne.
65/K Son flytannu ajast painajaisiin
Hei, Jengiläiset, lähdettäskö redulle gimmaskoleen? Vois olla tönö viel pystys, jos Nikolain tšyrkkaa fundsattaes yks idis ois toteutunu: vanjojen gimmaskoila meinattii enste byggaa tohon Krunikan postin höörneen Kirkkokadulle, Mutku toi raksa junnas vuostolkul ja gimulit tartti saada arkkaan Viaporin uffareilt, höijas 1840-luvul Fabianskaja uulitsalle Aasin kortteliin Pyhän Marian kimnaasi ja frouvasväen koulu. Soli kokonaan steguu ja siin oli kaks vooninkii, ylemmäs oli goisumestat. Sortovuosin pleisit rupes käymään snadeiks, ku sinisukat levitti idiksiins ja faijat halus fröökynät mamssellien hoteisiin. Sillo byggaa höijattii vooningil, ja 1910-luvul finskit pääs niskan päälle, pisti fyrkat likoon ja skoilaa jatkettii Hallituskadulle (nykyselle Yliopistonkadulle). Gartsan puolel oli paraatidörtsi ja tatsil torni, pitsguseinäs oli kaks erkkerii, ja mul on sellanen fiilis, et gamlaan skoleen rempattii tollon traba tornimudelliseks juugentstailiin. Siin hässäkäs nimiki vekslattii Helsingin tyttökouluks. Nyyas siives oli keskuslämmitys, gamlast hävis köksänklasest veduspiisit saman kesän, ku mä tulin kuvioihi (1958).
Painutaa rundille. Rohkeest vaan Faban puoleisesti porttigongist ineen. Moni paljasjalkanenka ei tšennaa tätä byggaa skoleks. Heti oikeel tšögetrapaan. Ekas vooningis on porttarin pääl gosarin lukaali, oikeel on korridoori, mist pääsee köksänklaseen. Sen snadis pukuhuonees on lodjuis meidän hiirenharmaat rotsit, valkoset blyysit, valkoset huivit ja kaksi patalappuu (kaikis tietty bulist nimi). Kledjujen bytsgauksen jälkeen jauhokonttorin ohi tšögeen, mis on kaks kaasu- ja kaksi sähköhellaa. Hommii hoidellaan pareittain: sisäköt painuu klitšuun tšögaan podlarit ja syltit (kriikunaa, vihreit tomei, papui), slumppaa Kluvarin Pika-Eltsust vastabögel tšödet, pyörittää pottuteatterii, prässää juustoo ja duukaa. Kuukkerskat (kaks tai neljä) laagaa ain samannäkösist tšötinrentuist kalopsii, stroganoffii, dillilihaa tai klappaa kaljaa ja blooduu taik maksaa ja riivattuu podlarii. Strimarien renssaust mainostetaan priiman käsikräämin, ja Pore-saippual skruurataa niin permannot ku pilkkumitki, maikka tvettaa sil karssunski (ei ihme et se joutu tubikseen ja me ekstra fotoon). Kolmas porukkaa laagaa burarii tai puddinkii, jokasen on opittava majoneesin ja vaniljasoosin värkkääminen. Neljäs jengi baakaa, öörfiilat ja munkit on gimman ku gimman hallittava. Ennen maikkojen mööttei niille duunataan keikki: puolukkasylttii ja vaniljasoosii mellaan, päälle puolukkaglašyyri ja greddahörhelöö. Ruokasalis on syksyn lehtii tai männynoksii parafiiniöljys, järkkärit bloosaa niist tomut vegs, valkkaa särviisin ja viikaa särvietit. Kalaasit börjaa rukouksel, sit sisäköt särveeraa: podlareit on yks per iikka, tšödenränttyi kolmisen, vanikkaa saa ottaa vapaast ja vodaa menee tallimestarinkiislun kans. Korvarin jälkeen taas rukoillaan, sisäköt samlaa talriikit ja räknää gaffelit. Ruvetaan tiskaan. Klasel on köksää kolmes hugis: ne ku budjaa provinsseis, kokkaa kaheksast yhteentoist, susirajalaiset kahest viiteen ja Krunikast tullaan nattariin 17-20. Meidän aamujengist monet painuu skolen safkalle jatkoille (torstain on meidän lempparii ärtsysoppaa, perjantain karssu- tai tomivellii), mut päälle osuu jumppaa, mis Janne rumbauttaa turmanriipunnal.
Mut stannataan viel täs gamlas siives. Tos seinän takan on VI D eli matikanklase, skolen jämin mesta. Matikanmaikoil on yleens haku pääl, ja gamlat huuhkajat pitää niit uhkan gimmoille. Enste meil on Eunukki-/Eenokki-gubu, ku bruukaa alottaa jommanstunden: ”Otetaan viivotin ja harppi, ja Linruus tulee taululle”. Tollon mä huokaan helpotuksest. Gongist levii kosteiden palsojen dunkkis, klase on tosi mörkki, ramasee niin rutost, ja mä rupeen fundsaan, kuin reilu parituhat vuot ain joku on joutunu taululle vinguttaa studaavan harpin pääs kridee ja todisteleen Pytagorast kuueedee, ja päreit on törsätty mottitolkul, vaikkei täst skoilest o matikanvälkkyi tullu. Se Eunukki pääs Skolehallitukseen, ja vikal klasel me spennattii, saadaanks me niljo brylkreemi-ikistuidu Pääskynen vai joku nyya. Ja meit tuuras: Topi on pitkä mut vaalee, ja ainaski puolet klasen gimmoist punastelee, ku se vilkaseeki. Stunden alus regelin mukaan anra järkkäri stondaa kateederin oikeel puolel, ku maijeri spatseeraa ineen. Sit järkkä lyftaa stoolin passeliin mestaan, ja sil välin klase käy tšittaan, järkkäri öpnaa päiväkirjan, nostaa bläkkiputelin glasitapin, kastaa mustepännän, ojentaa sen maikalle, viisaa läketšipaleen kniigastaan ja sanoo esmes: ”Englannin tunti, läksynä käännös 15, poissa Rantanen, puhuttelussa Teristö.” Sitku maijeri on klaarannu sanelukirjotuksest ja antanu pännän vegs, järkkä stoppaa sen stelninkiin, stengaa flaskan, rullaa plumppabrul tekstin, flyttaa päiväkirjan kateederin knutteen ja jää stoiaan ku his maasters vois, et tarttisko tšögaa kartta tai muut grejuu. Mut Topi kaivaa povarist oman Pelikaanins ja litsgi griinaaki, eikä me sen jälkeen enää osata käyttää logaritmitaulukoit, vaan sen tarttee rundailla viisaamas, milt raadilt ne desimaalit hiffais.
Gongin knutes on kertsitila pikikselle, hospodille, ryssänmolotukselle ja biibelikretsillke ja snadi biblu, mis kaikki kniigat on päällystetty voimapabrul ja lontsgiaika viikon.
Sit mollaanki jo nyyal puolel, mihi yleens tullaan korkeit pitsgutraboi ja maikat nykkelil gartsan paraatidörtsist. Vasemmal on puolpyörees aulas narikka ja siit gartsalle päin kaks kolkkoo klasee IV D ja V D jämä- ja timmemaikoille ja jumppamaikan boksi, mist saa lontsgaa verrareit ja hokkareit, mitataan, punnitaan ja tšekataan kalmettefritsut. Peräl on sit jumppasali ja trabat.
Tokast vooningist löytyy syy, miks mut on pistetty gimmaskoilaan: viiskytluvul buleille ikäluokille byggattiin viipaleskolei susirajalle noin rahastusmieles ja niihi pestattiin maikoiks ties mitä jengii. Illon valtion skoilat rankattiin korkeelle, ku niis maijerit oli gamloi ja kokeneit ja systeemit skulaaviks hogattui. Faijal oli haave, et kokkaustaitoki vois meil betraa ja pysyttäs villapaidois. Mutsi, grändi ja sen mude oli naisasiaporukkaa. Niin mut pantiin pyrkiin Tyttönorssiin, mut pointsit piisas vaan tänne.
Tää paraativooninki on statusmesta, mis kantajengil on klasens. Skoila oli krigun aikan ollu evakos Korpilahdel, ja messis reissanneet maikat on systeemin greddaa. Klases I A on Mantan finskin stundet ja jälkkärit. Sen jujuna on skrivaa pukinsorkkaviidakkoon alvariin ”Opi jo”, ja se uskoo vissiin, et jankkaus vie gimulin vaik läpi harmaan skoilan. Mut onneks fönsterist sentäs näkyy pitsgun poppeli.
II A on Kärsämön/Kärsäkkään kasviopin ja mantsan klase. Son saanu nimens longast klyyvarist, ku gungaa, ku se praataa. Sen granis on snadi konttori, mis on rehu- ja ötökkäsamlinkei, ja siel Kärsäkäs pitää herbaariotenttei: ”Voikukka Taraksakum offikinale Kompoositee Mykerökukkaset” jokaikine syksy. Sen klasen fönarist on kliffa tšiigailla Portsun kuppilaan ja siin terassil spatseeraavii pului. Kärsämö pitää yleens lekkeripistareit eikä ite viitti ees vilast pabrui, vaan vieres tšittaava klasekamraatti saa lesaa ne, viiden minskan pääst maikka rupee klaaraan nyyaa läkee.
Traboist oikeel on rukkariaula, mis gamlan roosan färisil seinil hengaa reksien potrettei, harmooni ja korkee kateederi. Folkka stopataan sinne parijonos stoiaan reiluks varttitimmeks yheksält ja kahelt (skolas lesataan tuureis, ku klasetiloi on 14 ja gimuleit 24 klasellist eli pyöreest 900), ja kerberoshugin maikat vahtaa, et gimmoil on snygit virsarit (perjantaisin Hengelliset laulut ja virret) messis, ja luotsaa sit pökranneet vegs. Enste messutaan muutamat värssyt, sit tulee iso paha susi -stoori, mis häpi endiin föraa suojelusenklu, biibeli, Herran stydi fekta tai morkkis. Sit anotaan sielunklaarninkii ja veisataan virrenjämät ja painutaan taas henkitoreis klaseihi. Vikal klasel on taattu konsti höijaa ussannumeroo (ja peesis muitki) kletraamal kateederiin. Liki paristtuhannest (mun kakku seitteman vuot x 200 päivää x yks tai kaksi hugii) saarnast mulle on jääny mieleen vaan tää: joku mutsi oli fongannu kärpen lodjuun, sanonu skidille, ettei sitä saa öpnaa ja šingrannu. Ja tietty snadi oli painunu nuuskiin, ja flyyga lähteny hatkaan. Siis: meidän ei tu symffaa Eevaa siitn nipelin skruutauksest.
Tää rukkariaula on skolen statusmesta ja sen grannes on reksin hissanklase III A, mis seinil on Dööbeln kamuineen. Vieres on Räsymaton IV A. Son netonnu ton nimen karseest šaalist, muil maikoil on virkattui tai stikattui pelleriinei ja tsaarinaikusii klänninkei broššeineen. Täs vooningis se opettaa kasvioppii ja mantsaa, yläkerras gimuleille kaunokirjotust ja pirraa.
Sit me tullaanki taas gamlaan siipeen. Lasidörtsien takan on snadi aula, mist pääsee reksin kansliaan ja maikkojenhuoneeseeen. Köksänluokan pääl on gimuleiden snadi kässäklase, tyykit šärataan gongis longil mustil pöydil, mis bulimmat skruutaa skolen safkaa. Aamuseittemält sopat ja vellit förataan pitsgulle mölötonkis kinokseen. Yhelttoist huttui ei enää tartte blosailla, kolmen hugille steederskat värmaa gongin peräl šaggat ja tiskaa. Alaluokille murut draisataan ämpäreis klaseihi, ja maikat dilkkaa portšuunat. Kaikil on pulsal vihree-valkoruutune särvietti. Jos joltki on jääny smirgarit ja milkkiflaska himaan, se tietää skolenmuonaa. Gimmoist enää muutama on lusikointitingis (vapaaoppilaat velvollisuudest ja mä mutsin ukaasil, ku skolereissu on 7-16 busavuorojen takii), ja me tšitataan gongis: litra mölöö kymmeneen nesaan vitaburarin virutukseks. Vieres on maijereiden klosetit, mis glenssaavaööganen kässänmaikka piipahtaa alvariins röökil, sit se kesken vuot förataan dorgikseen.
Seuraava dörtsi vie skolen arkistoon, mis ne maikat, ku ei skruutaa klases, pistää borkaks. Mut mestal on kolkko kaiku: reksin kansliaan joutuu kunnon töppäyksest, mut arkistos hollataan nolsimmat puhuttelut. Rukkareis lesataan niiden nimet, ku joutuu föraan ekstraspettareit vapaaoppilaspleisii varte tai passitetaan kolmannen asteen jälkeen nyyaan keuhkorönkkaan. Idis on skagauttaa blaadaamisest ja sit saa sapiskaa eilisist huulimaalinjämist ja fritsuist. Siel arkistos hengaa skoiletrigin prototšibale ja klaiduohjesääntö: ”Koulun oppilaiden yhtenäisenä asuna on harmaansininen villaripsinen liivihame, valkoinen pitkähihainen kangaspusero ja musta villatakki. Tämän puvun toivotaan olevan koulussamme (urheiluvaatteita lukuunottamatta) ainoan, niin juhla- kuin arkikäytössä olevan puvun, jota ei kotikäyttöön aseteta.”
Kletrataan vaik noit tšögetraboi kolmanteen vooninkiin. Siel on ekan gimmojen buli kässäsali polkusingereineen ja kangaspuineen, yks Elna-merkkinen sähkömasina saatiin mun tokavikan vuon, siin on siksakkiki. Tääl duunataan vuoskatselmuksen mukaan: ”Viidennellä ja kuudennella luokalla: piirretty ja kuositeltu peruskaavat, pukuompelua, lisäksi kutoma-, neule- ja koruompelutöitä. Ommeltu revinnäisliina ja vauvan varusteita. Kudottu kangaspuissa karvalankamattoja, tyynyjä ja oppilaiden suunnittelemia kankaita.” Gongin toisel puolel on steedauskonttoreit ja gimmojen ainoo klosetti.
Tos reksin kanslian ja maikkojenhuoneen pääl on ”luonnonopin auditorio ja laboratorio” eli kemman ja fyssan klase aivonharmaine longine työpöytineen ja bunsenlamppuineen. Muumio kokkaa tšyfee dekantterilasis niinku kuulemma stuiduaikoinaan. Silt saa seiskan, ku osaa värkkää pinkkii Nevski prospekt -aromist soopaa ja fyssas käyttää vieterivaakaa. Täs klases fönsterit on oikeel eli vääräl puolel, ja välkkärii ventates voi tšiigaa Portsun tatsin propeleit, niin et öögois vilistää.
Mut jatketaan rundii nyyalle puolelle, mis on B-klaset eli litsgi sekundamaikat, ku krapinan jälkeen flyttas tänne Viipurin tyttökoulust. IV B on meidän luokanvalvojan, paljasjalkasen sortavalalaisen mesta, mis hengaa seinil Gallén-Kallelan Aino-sarja. Alli pistää meidät joka finskin stundeks jankkaan ainaski 16 rivii Kalevalaa, sit lesataan Ruuneberin Vänrikkii ja Hannaa, Kiven Leaa, Kihlaust ja Yöt ja päivää. Sen koommin mäen o härmäläisklassikoit öpnannukka. Hissan timmel se froogaa mult, ketä vinnas persialaiskrigut. Mä möläytän, et ne persiaanot, ja se räppää kestofemmen. Emmä tienny, et ku on tullu dunkkuun, saa lohduks antaa krapinalle nimens.
Mut grannes rapisee nelkkui. III B on hirmu-Haaskan luola, mist lohikärmeetki ois lähteny litoon pyrstö koipien välis. Sen bravuuri on nolaamine porukan ees, ja kaikki kelpaa: poliost krempaks jääny hendu, änkkäämine, klaidut, namina prässäämäl rutistettu väärä vastaus. Kesiksel se käy klippauttamas sappeens, muttei kiltisty. On sil yks hobbiki, noi vanderfoogelšungit, mut sillonki se hollaa karttatšebaa rystyset bleeguin. Vielki mä kuulen ton naputuksen ”an auf hinter in…” ja hengenvedon aikan kolme skarppii biittii ja höökiasento, ku hyydyttää. Saman päivän kakski kertaa Haaskaa: sakuu ja enkkuu. Ees valosas erkkeriaulas ei hotsita hengailla, vaan väläril painutaan paukuttaan kangaspuis stressit vegs.
Tokas Bees Palho jankkaa hurrii. Son skoilan harvoi rengastettui ja se ronttaa himastaan mankkaa ja pistää meidät hugis lesaan nauhalle ties mist bögest. Se kuuluu kaikenmailman klubeihi, sil on islantilaisii röijyi ja napit korvis ja se diggaa keuhkisrunoilijoit. Selväst hogaa, et son liian mont vuot pläränny Lyydia Almilan Koululaisen ruotsinkirjaa, mut eihä tää o ku keskiskole.
Ekas Bees eestaas partsaformus dallaava Latsarella käyttää oikeen olan takaa karttatšebaa. Kerran me nähtii, miten se koitti hittaa sormille, mut gimulil refleksit skulas ja pulsankans halkes. Toi ussanmaikka vaatii ulkoo Ingmannin Raamatunhistorian, keljumit ja katkismukset ja saa raivareit. Ku se kesken tulikivenkatkust niagaraa hyyty rukkareis, reksi pisti meidät veisaan seuraavanki virren, eikä Latsarellaa sen koommin näkyny, soli förattu kapalokyydil. Sen jäljilt kartta- ja kuvataulukonttoris hogattii, et kaikki planššit, mis oli ykski uros, oli liimapabrul sensuroitu.
Mut kletrataan valosampiin maisemiin šungi- ja spilkkausklaseen, mis Raakkelil on alvariins rajaseudun samlinkei ja raittiusseura Tuikun touhui. Sil on suhteit Siffille ja Fasulle, ja me netotaan klasegemeleihi gutat halval. Repertuaariin kuuluu maakunta-, kansallis- ja kansanlaului ynnä pinnaharpun, riapillin ja ukon skulaamist, anral timmel on sit virrenveisuut ja mussanteoriaa. Maikka on vissiin Feminan lukijoit: telkust tulee Englannin hovin häät (oisko ollu Margareetan tos iha kuuskytluvun alus), ja se kutsuu koko klasen himaans tšiigaan pippaloit. Sen kundin famili budjaa samas vooningis laulumaiden stailiin, näin telkkareit on kaks.
Gartsalle päin on longa ja kapee gimmojen pirrasali, mis pulsat saa molkausstelningeiks. Markkanen on iha eri kaliiberii ku muut kääkät: sil on taiteilijarotsi, bulit valkoset korvanapit , karmiininfärist huulimaalii, musta jakkupuku ja valkonen blyysi. Se väsää kruukuist, tyykist ja fibluist asetelman tai ronttaa framille koinskuutaaman pupun ja ryhtyy meidän kans skitsaan. Se föraa näytille omii töitään, ja gimmatki sujauttaa pirransalkkuun himas duunattuu. Sitä näkee usein dallaamas Stadil siippans kans, jol on mittaa alt puoltoist metrii ja kyttyrä, ja sillon meist tuntuu, ettei me niin bulei viel ollakka.
Byggan vika klase on erkkerifönsterine elukkaopin, pirran ja kaunokirjotuksen mesta. Siel Räsymatto pistää kopsaan mallivihoist ällöi sananlaskui. Ekal pirrantimmel se sano: ”Ruskeet färii ei o olemas” ja pisti meidät törsään koko kriden pyörittämäl reikäleipää - tosi inspiroivaa. Mut onneks tääl piisaa tšiigattavaa, ku jo dörtsin pääl on huuhkaja siivet leväl, seinil ötökkävitriinei, takahuonees topattui elukoit ja paraatitrabois tornin valos satoi fogeleit. Tääl Kärsäkäs hollaa privaattei fitselitenttei, ja fiilis on lungni, ku me tiedetään, et se ain froogaa käkee, ja sen tšennaa, et son kapaloitu keltasel snaral, snadit haukat on paremmas kondikses.
Katsastetaan viel toi pitsgu, mis Mantan vahtituuril ei saa nojaa seiniin, Janne pistää dallaan ringis, ja Muumio painuu koliklitšuun ain, ku latari on maisemis, mist ne tietty vainutaan romanssii (mut se vissiin vaan blaadaa). Gimmoil on orteerinki niiaa ”palveluskunnalle”, mut kaveeraamine on kielletty. Pitsgu on snadi. Sadekatoksen läpi kasvaa poppeli, anra on jumppasalin seinustal kuollees kulmas (passeli röökausmesta, toka on roskiksen takan (bakeliittiseen sukkavarrasfudraaliin mahtuu kaks Bostonii ja stidit)). Ny on alibi olla suulikselki sadekatokses: Janne on ronttauttanu sinne jumppasalist parit nojapuut ja ripustanu katsiin ties kuin monet tikkaat peräkkäin, et me voitas välkkäril flengaa ku tartsanit ja ryhti betrais. Keskel pitsguu trallien al on meidän pituushyppymesta. Asfaltille levitetään snadi kumimatonpätkä ja hopataan tohon mustaan puruun, son kait poppelikompostii. Mun rekka on 2.9 metrii ja sil heltii seiska. Jotenski noist poppeleist on tullu koko skolen vertauskuvii, mä ku en o koskaan nähny niit vihrein: spettarien dilkkausaikaan silmut on viel ruskeenpunasii, ja syyskuun alus lehdet keltasii, kovii ja koverii. Tää pistää fundsaan, oltiinks me tai maikat ees hengis tos byggas, ku hävis seistkytluvun alus niin, ettei Yliopiston museos tai arkistos o foton fotoo. Mut toivottavast täl redul klaaras, miks gimmaskoilat hävis, enää on jälel vaan muutama metka tyyppi.
66/K Ekat viikot
Syyskuun ekan 1965 mä dallasin Herttigan yhtikseen betyygi ja kesätienestit messis. Aulas reksi lesas lukiolaisten nimet, molin joutunu Ässälle, mihi samlattii kaikki tšitannneet ja muist skoileist hamnanneet. Yhteen tuttuu pärstää ei näkyny. Luokanvalvoja oli blyygin tuntune (myöhemmin klaaras, et soli käyny Kajaanin gimmaskolee) ja pian šingraamas mammaleedille. Se saneli lukkarin. Sen heinii oli saku. Muit maijereit piipahti ilmottamas, mitä bögei pitäs huomiseks slumppaa. Enkun tyyppi oli päättäny ottaa heti luulot vegs: kertausskabat keskiskolen bökkerist ois 19 timmen pääst, mut soliki jääkärikendsu Valven siippa, ku sporttipäivin ilmesty ratsareis. Muut maikat vaikutti ainaski päält päin suht normaaleilt: mimmeil oli jakkupukuu ja puupäärlyy, reksil ja pastoreil trigi napis. Keski-ikä tuntu gimmaskoleen verrattuna tipahtaneen puolvuossataa.
Porukkaaa valu Susitien bögehandeliin. Mäen viittiny tšöbaa keskiskolen kniigoi, vaan koukkasin biblun kaut. Onneks mude ja fade oli luvannu betsgaa lukukausmaksun (250:-, valtion skoles 50). Bökkerisuman keskel mä rupesin pluggaan Suulberin enkku kakkost. Outoi sanoi oli leegioittain joka tšipalees, mä aloin painuu paniikkiin. Niis skabois Millerin famili ookas kuoppastogel, slumppas krääsää ja skruutas raflas, enkä mä voinu lohduttautuu muul ku, et se tapahtu varmaan krigun ja säännöstelyn jälkeen (Almilan kniigois ku viel reissattiin kutšeis johki kartanoon tšaikalle ja liikkiölle.). Aljan kisojen jälkeen tuli juttuu maikan kans, ja mä viisasin gimmaskoilan vikoi skaboi: mul ois puoltoist vuot kurssii kirittävän. Molin tehny tosi fiksust, ku mäen ollu valkannu matikkalinjaa. Mut Aasin korttelis oli puhuttu ees jostaki oikeil nimil: translatiivit, finaalirakenteet ja supiinit oli painunu ”opi jo” häntänikamiin saakka, klasekamut sekoili viel objektis ja subjektis. Ja kielisoppaa tartettiin sakus ja latinas. Tos latinas oli jotaki timangii: jo ite böge börjas: ”Sikilia est iinsula” (Sisilia on saari.) eikä niinku muut: mikä sun nimes on tai inventoimal pöydäl lojuvaa krääsää.
Mut jengiin. Ku maikat froogas, mist skolest nyyat oli, Hesan gimmaskoila sai ne litsgi griinaan (muut oli Roihiksen tai Brendikan greddaa tai böndelt), ja kamut vinoili: ”Sua kundit rupes kiinnostaan.” Finskin ja jumpan maikat urkki, paljonks oli netottu niiden aineist. Sillo mä fundsasin, et eiks tää lakeelt buurdilt alottamine onnaakka. Sit oli viel toi nyya etiketti: toisten hupiks mä stondasin vastates gongil ku tšeba, mut paris päiväs toi äkseerausreflekti unohtu, ja mä opin skuttaan pöytää ja snadist lyftaan peffaa, ja tällai sulautuun porukkaan. Omituisil vastauksil mä pistin maijerien globoi skulaan, ku ne tykkäs, et niit tarttis klaaraa klaselle.
Mut järkkäs ne mullekki kovaa paikkaa. Ekal sporttitimmel maikka läks meidän messis (ei siis lintsausmahist) tšuppaan skutšiin. Mul oli valkoset hiihtaristailiset bögat, musta levee lakeriskjörde ja balleriinat. Sen urgiksen jälkeen mun kropan jokaikinen muskeli oli tosi flesa, hipiä raamuil, ja mä vannoin, et tokaa kertaa mäen skutšiin lähe. (Talvel mä flöittasin, et mun öögoil ei eroteta sgrubui ladul, ja sain skrinnaa. Ei mua hotsittanu slumppaa skiboi, monoi, rakkii… ja ronttaa niit busas skoleen, ja sit ois ollu viel toi inho tšittaa loppupäivä niljois kuteis.) Soli sillo siin ja siin, etten mä heivannu koko skolaskäyntii. Mut me flytattii kendsulle, mis spurtattii satasen silee. Ei Stadis ollu parkkii ku kuuskyt metrii, ja mä dallasin sen loppumatkan sekkaris 24.2, ja se rumbauttaja sano, et kyl mul ois raamei alle kahenkympin. Mut reilun vuoden pääst tuli mun hugi viisaa sille, ku jumpas piti järkkää komentotimme, ja mä tietty pistin sulkeisii ja ryhtivoikkaa, eikä se alkuunska hallinnu ”keinutus keinutus ’kehrää kehrää tyttösein, huomenna saat sulhasen’ ojentaen sulokkaan ilmavasti”. Teperin stanjan spesialiteettei oliki koris ja pislaril skotaamine, ja sielt Tokion olympiaadeihi reissas klasekamu Lehtosen Jykke, ja korridoorin vitriineis oli mitsguu ja pokaalii.
Kaikist bulein enrinki must oli vapaudes. Esmes rukkarit hollattii narikka-aulas, ja folkka nojeili hyllykköihi ja lesaili ties mitä. Kellään ei ollu virsarii, vaan Ahven(lahden Olli tost rinnakkaisklaselt) spilkkas pianol säkeistön verran, ja papit Mielonen ja Pätkä-Halkka (sil oli piiloklaggojen takii viis kaliiperii liian bulit tšengat. Kerran se vaglas dörtsin takan, mut skimbat skvalras) ainoin messus, ja homma klaarattii viides minskas. Jos joku tollon yheksält myöhästy, se slepattiin rukkareiden jälkeen ineen eikä se netonnu muikkarii.
Safkiksel oli mahis skruutaa skoles (oma tšöge ja menyy, snadit käytti vaan lusikkaa, lukiolaiset sai tšittaa pöytien pääs ja niil oli gaffeli ja knivu) tai painuu himaan/baariin/buidust tšöbaan faast fuudii. Meidän jengi valu Ertsun (Eränkävijäntori) Eltsust slumppaan Rojalsukulevyn ja pari bantskuu tai satsumaa. Sit me dallailtiin Portimonpolkuu hissukseen skolelle ja blaadattiin (molin tollon jo slyytannu) iha avoimest. Pitsgul ei kukaan röökannu, vaan heitti hetulaa pasifismist, Namin krigust, Biafrast… Skarpimmat pointit oli Komosel, ku tšittas neljännel, mut jol oli ajokortti ja viinakortti. Toi parimetrinen ja reilun senttaalin painone kundi klappas Pätkä-Halkkaa olatte ja lupas sen kans Jeesusspektaakkelin jälkeen jäädä tšiigaan Skaalas kneggausleffaa. Ja maikoilki oli herjat hallus ja ihanteet korkeel: ”Sitku Komosestki tulee stuidu…” (ja tuliha siit seuraaval vuoskymmenel ja se vetää nykysin kymppitonnien liksaa joski ministeriös). Ja niin mäki rupesin melkeen viihtyyn täs geilis: ”Vii šäl ouvökam sam dei.”
67/K Neljän kopla
Tipulast mä flyttasin Hertsigan yhtikseen. Toi skola tšennattii sen ekast reksist Musikkan (Helsingin yhteiskoulu ja realilukio). Soli ensten (1924-31) ollu Käen korttelis Wladimirinkatu 34:s vuon 1860 rusthollari Reenholmin byggaamas pytingis Kanii vastapäät (sit siin oli Andra svenska lyceum) ja son yhä pystys. Sit skoila oli Hämikses (Kampinkatu 4-6) ja ny Kettutie kutoses. Lukios oli kieli- ja matikkaklaset ja Ässä, mis oli porukkaa kummaltki. Meidän äSKool oli neljä matikalt tuplannut ja latinisteiks bytsgannut kundii ja tusina gimmoi.
Manukulta rupes klase klaselt pingottaan ja hilautuun spyttirinkiin ja draisas ain messis oranssinfärist peffatyynyy, ettei byygat alkais glenssaan, ja me tietty vinoiltiin, et meinasko se tšittaa taas. Mut se halus olla alppisuulperišarmööri ja kutsu sakunmaikkaaki Rööslainiks (Ruususeks) ja styylas ykkösmissin kans. Sittemmin son ollu YK:n breguis ja ny son vilahdellu telkus. Iero oli himo stelninkijumppari, ja friidut piti sitä beibinä. Ku se sit sano lähteväns skönelle Stiinan kans, me fundsattii, kummonenkoha gimuli se mahto olla. Sit jollaki klippas, et sen faija oli hommannu tšinnarimissikalle gamlan skiglun, ja sil Stiinal Iero vahtas skidei ja ribarilaisii. Ny son duunis biblus tos grannekorttelis.
Se neljän kopla synty, ku reksi (Teperi) piti hissan stundee. Soli ite Kannaksen Kellomäen asemalt ja kaikki muut oli sille sekundaporukkaa. Meit tšittas samas ruodus Asta Härmän kulmilt, Kippis hämäläisii, Pihlis kans siit lungnimmast pääst ja mä. Se möläytti, et mollaan barbaareit, ja räppäs hela jengille femmaa ja kutost spettariin. No, mehä vaa griinattii, ja meist tuli frendei. Asta oli skoilan sporttitähtii. Se spatseeras vesirajakoltuis tai šortseis ja naris, et stooleist saa tikkui. Se lesaili filsaa ja totes: ”Rohkee rotan syö ja samppakaljaa juo.” Ny son grynderihommis. Kippis taas sano, et kyl Elämä ain hissan ja Keessarin hukkareissut vinnaa, ja sen vaalilause oli: ”Herra tulee huomenna uudestaan.” Portsari oli toivottanu sille näin, ku se fiiras 18-vuotissynttäreitään Kuopas. Se meinas tuomariks tai juomariks. Viimeks mä kuulin, et se tšöras mutsins blumsterihandelin pakuu. Pihlis taas oli klasen punasteleva runoilija, ja meil oli tapan skrivaa samast teemast ja bytsgaa sit stoorei. Ku folkka kekkas tän, noli varmoi säpinäst. Täst me äidyttii rustaan tosilällyy lemmenlurinaa ja jätettii brevut levälleen. Poppoo lens retkuun, ja me viel lisättiin ongaa: se kutsu mua Muusaks ja mä sitä Kaipuun siniseks kukaks - tollonha elettiin hippiaikaa. Siit kundist tuli sitte kirjallisuusarvostelija. Lököstundeil tavallisest joku sujautti mulle slabarin ja pyys tutkiin käsialaa tai duunaan horoskoopin tai sit pabrui oli kaks ja niist piti säveltää, kuin noil synkkaa. Noit juitsui mä sit rupesinki pluggaan ja väsäilen vielki hobbina. Ja taas moon Jengis bytsgaamas stoorei.
68/K Ei ois siitkä tyypist
Oli siin ammatinvalkkauksenohjaajal fundsaamist, ku se lesas mun keskiskolen lemppariaineit: mussan teoria, pikis ja kemma. Ku ei ollu reseptei harakanvarpail skrivaavan posetiivarin mestoi leedin, se lykkäs mut testeihi, mis mä limbosin, ku piti vertaa fotoist pläsei, mut molin haka palikois ja paukkulangast tampausrottingin väännös. Täst kaikest se sumpli, et lasaretit hinkus jus tällast tyyppii, ja moisin passeli röntgaan ja tšiigaileen labran dörtsist listgi smyygist aamutuimaan lykättyi snadei buteleit ja stidilodjui. Mä tšittasin siin vissiin haavi auki: molin klasen gimmoist taatust ainoit, ku ei lesaillu nyyhkypinkkei leguri-hoitsu -romskui eikä mun globoon ois ikinä tullu änkee šyykikseen duuniin. Mut toisaalt emmä koskaan ollu rukkareis pökrannu, mutten ollu kleini enkä bleegu systerikää. Ja ku mun tartti lataa ees jotaki jumppamaikkahirmu Jannelle kolmannes astees, mul klippas, et labbisskole ois yks mahis, sinne fabriikki- eikä lasarettiklaselle. Niin gimmaskolen maijerit kait griinas ja hogas, et turha mua on enää kaheksat vuot keskiskolas hollaa, ja räppäs armost spettariin enkust kutosen, hurrist ja sakust femmat ja ”osallistunut ammatinvalintaopin opetukseen ja osoittanut hyvää harrastusta”.
Heti seuraavan päivän mä dallasin Hertsigaan Teperin stanjaan ilmottautuun lukion kielilinjalle. Sillo sen reksin pokka petti ja se sönkkäs jotaki skolans luksuslabrast ja matikanmaikan hobbikertsien toppiklasest - sil kait itsesuojeluvaisto heräs: se jänkkäs kielipuolel hissaa, matikal mei treffattas, eikä siel tarttis yo-skabois skrivaa reaalii, ja täs stondas yks sekoboltši. Tasan ei käy onnen lahjat: sakun hyväks mäen ees bögee öpnannu, ku sitä ruvettiin lukios pluggaan alust ja kerittiin saman verran ku gimmaskoles, kuiteski numero spurttas kisakondikseen. Se reksi taas rokotti hissan vitosil ja kutosil, mut mitäs se tenttas niit samoi stoorei: joha Tusina-Kallelle, Napelle ja Aatulle oli kuuskytluvun alus käyny kalpaten vantkojen provinsseis.
Abina molin taas ton uranvalkkauksen ees eikä mua hotsittanu painuu AVOon tuikkaileen kräksei ruutuun ja vihjaan, et passais hiffaa jotaki tyypille, ku pärjää latinas ja psykkas (testaajaks Vatikaaniin?).
Sitku syksy koitti, mä rupesin tos grannebyggas studeeraan hissaa ja filosofiaa, noil filsan luennoil tšittas joskus Sariolan Mauriki. Tollon 1968n fukseille oli kaks linjaa akateemist vapaut: tiimi- et ulkoduunit föras opintolainal Puolueen herrahissiin, ja sil anral kerkis filosofeeraan litsgi privaatimmin, betsgaan veroi ja visiteeraan lauantaiaamusin tenteis (kaheksalt buli luentosali ja Portsu ykkönen oli Sitin ainoit valastui pleisei) ja tällai rumbauttaa proffii, joit se sporttisempi jengi yritti kampee.
Ku mä sit öljykriisin aikan olin saanu spettarin henduun ja dallannu kortistoon, myllyst parin kuukauden pääst bjyydattiin työttömyysduunei joko Kasvatus(tieteen)laitokselle (gamlaan Bullan hurrien gimmaskoleen) tai Nikolain tšyrkkaa vastapäät bibluun. Ku koko aika oli ajolähtö sieluu krassaavast biblukorttien pilkunnipotuspestist, mä kävin haastattelus John Nurmisel, Skönentutkimuslaitoksel, Skönemannien brevuopistos, Pellervos (siel stoiaa porttigongin pääl Maalaisten talo)… ja siin ruljanssis pistin pabrut infokurssille pluggaan kirjastotiedet. Emmä koskaan o meinannu HYKis stannaa, mut bögeklitšust on longa trippi Tiibetin snögebärtseille ja ties mihi noin botnen kaut.
69 STADI - janarien mollikka
Vartti-gasetas oli stoorii, mihi Hesast förattas folkkaa kriguu hatkaan. Slangijengist Masa flyttais Valkast Korpilahdelle, Juha Hertsigast Muurameen, Pekka Sörkast Petäjävedelle ja Väiski Rööperin paraatitraban adressil Jyväskylän landebyyhyn. Ne voiski järkkää Päijänteen poppoon treffit. Arskal ja Teklal ois kortteeri Suonenjoel. Eddu sais pakkaa kapsäkkins Pukevan vakikundien Sukevan granneen Vieremälle. Mulle tulis trippi Kampist Kiuruvedelle tai Gresast Leivonmäelle. Hela jengist ei sit ”stadilaisii” ois ku Arska ja Tekla ja mä siel Kiuruveden sitis. Kaikkiha tšennaa Suonenjoen mansikkapippaleeraukset, niit ku fiirataa viikkotolkul, et folkkaa ehtis Piritan randsust plokkaajiks. Kiuruvedel on eniten kantturoit per knubura, eli mahiksii ois vaik jumbopallille kylän lypsymissiskabois.
Täs onki tiedos Klaude-Kopterin ja Arskan tiukka matsi: kumpaan hamnaa är-yy? Filiaalin kyltis stoiaa sit Savon slangi. Meil Gresankaijal ny budjaavil ois kyl fiinimpiiki nimii esmes Baakkelssivodan bamlaajat (Leivonmäen lanki tai Baislaribärtsin blondit). Vieremäl ja Leivonmäel ois mahiksii saada Slangi perusskoilaan ja tulkkisöövissei, ku Sköne-Rastikan ja Kalkutan murjaaneillekki järkättäs ählämii, ja me jos ketkä oltas paragraaffien meinaamii landelle flytattui, ja kulttuuriiki tarttis spaaraa. Ties vaik viis prossaa menis rikki ja kunnanbyroihi vaadittas spettari anrast sprookist (niet snajuu, ei tajuu) ja mölölaitsigal ois tuplakyltit illatšuuneist. Joromestois punanen fritsuliina ois tosi šik.
Mullon himas vaa aa-kolmoskokone Härmän kartta ja mä tsiigailin oikeen brennari handus, mis toi gresalaisten mekka Leivonmäki luuraa. Ei sit muu jelpannu, ku painuu biblus bulimpaa kniigaa plärään. Pilattujen palojen reissukartaston listast tuli hiffattuu, et sinne voi tšöraa 474-tiet ja bensaa kandsii slumppaa tankki täyteen Teboilist (jos masuttii on piisannu sinne saakka). Ite kartast mestan hittaa tosi snadein ja bleeguin buukstaavein yhen nimettömän plotin likelt Varkauden ja Rääkkylän mellast. Bensapumppu betsgaa verot Heinäveden lompsaan. Ku munkkii, nunnaa sun muut populaa räknättiin pari vuot sit 5499 globoo, noi Baislaribakken söövissit pisti bluggaan Heinolast Heinävedelle -bögee, mut siin ei ollu halastuu sanaa evakkomestast. Mist ihmeest Hesan byrokraatit on kekannu sen (meinaaks joku pistää fyrkoiks grynderistailiin)? Sit tšiigaan tietosanakirjoi. ”Mä-kans-baakaan”: Jyväskylään 50 km, peltoa 4%, metsää 79%, asukkaita (1982) 1482. Heinolan tuomiokunta, Mikkelin hiippakunta.” Ny joku bluffaa. Eihä tollanen Heinäveden vartti voi olla jemmas, ja Ateenaanki sielt on fogeleil ainaski 170 kilsaa.
Dekkarin motin oikeen harppuunan (niinku me jommanstundel sanottiin harppii), ja tuliha mesta hogattuu Päijänteen itästrandelt (ois kandsinu skulaa Juhalle, silku on villa grannes Joutsas). Nyyas kniigas stoias, et folkkaa budjas pari vuot sit enää 1339 ja vakifestareit on kotiseutupäivät ja kuoreliippiäiset (tšittaaks ne randsus kuuppa tai tuslaaki hendus fongaamas norssei, ku dövaa ku rutto?). Ny mä snaijaan noi evakkojuitsut: Gimmat ja skidit ekaks meinaa, et Stadin ykstoist friiduu tiiaa kundii kohti muuttuu landen sinkkujätkien eduks niin, et ne pääsee oikeen valkkaan. Tokaks Gresas sikii murjaanii pilvin pimein, ja Baakkelssibakkest flytataa harppuklubiin tai straadaa viiskytyheksän parin prossan vuosfaarttii. Klaudest ja must tulis sit ekstraa Päijänteen populaan, ainha sitä padlaamal, sparkkaril tai norskeil möötteihi pääsis. Ja ku oikeen spitsgais Stadin perää eikä Lammin vitonenka jelppais, niin happilestit ja muut suklarinvehkeet niskaan ja Päijännetunneliin simmaan ja dyykkaan pintaan Silvolas ja sit klyyvari kohti Pönttövuort.
70 Myltšigan maisemii
Ku viiskytluvun puolesvälis stoijas Viikintien korkeimmal kaldsil ja tšiigas koillisee, niin siel näky kaks korkeet bärtšii (idänpuoliselle nous sit svampinmalline vatutorni) ja niitten mellas peltoo, nitšguu ja skutšii. Toho laaksoon läks stogeradalt Myllärintie, ku hissanbögeis vei Hertšigan kartanost gamlalle Kuninkaantielle, ja sit tšaari vikoina urgiksinaa pisti kinuski-hunhuusit [näist on skrivannu Haleenin Harry böges Kulkumiehiä] tokkaan nubareit ainaski plutikkokohtii, et Paukkulaan saatas duunattuu muutaki ku kansanhiihtolatu. Ku krigujermuille oli dilkattu kartat henduu ja ne tuli tšiigaan tonttei, Mylläri[ntie]l budjas kolme familii Stadin hyyryläisin: Sarsan[tien] ja Kolsin[tien] mellas Henrikssonnit itäpuolel ja vastapäät niitten "torpparein" Pakkaset, mil oli snadist podlarii ja höönaa ja pitšgu ku Ryysyrannas. Sit Jalgiksen [=Jalkamyllyntien] höörnes budjas Eskoliinit: faija tšinnari, mutši Hämeest, viis skidii, hespa, kaks ammuu ja höönii. Niil oli peltoplänteil snadiigurkkaa, lanttuu ja kauran seas ärtsyy.
Aikasemmin noli koglannu mansikkaa, mutku Siilarii [=Siilitietä] ruvettii byggaan… Kantturat Ruusu ja Ulla skruutas millo milki nitšgul. Huushollin mutši nettos mölötingeist snadist lisätienestii ja faija föras hestikal sillon tällön roskiskeikkoi Myltšigan [myrkky]kaatikselle [ja sai sit magasyövän], mut tavallisest se goisas krabbikses trabojen vieres. Mylläri[ntie]st siin parinsadan metrin pääs kulki kummalki puolel bulit ojat. Sen idänpuoleisen Stadi grevas rindistonttien torkkaamiseks, ja sen penkkoi pitki ja miksei botneski [vodaa oli yleens alle viis senttii] me skidit bruukattii dallaa. Oliha se keskel hela kylää, mut gamlat kierss Myllärin kaut, ettei läskäreihi ois menny santaa. Viel kuuskytluvun alus Myllärin parilliset eli länsipuolel budjas vaan neljä familii, ja nii meiän braijausmestoi oli bärtsit, skutšit ja vissii ekan mailmankrigun aikane oja, mis oli pari bongnauslankkuu, mut me bruukattii hoppaa longal tšebal yli - mitäs sitä ny turhaan rundaa.
Heti stogeradan ja Viikintien risteykses oli bärtsiin louhittu ruutiklitshu, mis tollon oli lageris sillitynnöreit ja döfis sen mukane. Se sivuu pääs kuiteski kätsyst kletraan kaldsille ja punamullal moklatun longan lagerin [se tais vissiin olla joku stogeasema] tervatulle katšille suulaan. Mestan oli hiffannu spurgutki ja niil oli koitšui tatšin lipan ja kaldsin mellas. Ja mikäs siin oli sittailles, ku sielt läks ekaks snöget eikä hyttysetkä skruutannu. Mesta on fillarikartas numeroitten 10 ja 11 mellas. Tos kympist aavistus pohjoisee oli ammoin Stadilt [?] unohtuneit halkopinkkoi, mist me naarittii tuohta ja Eskoliinin pellost lanttu ja sit me kletrattii Kaldelle [ku meinas Kolsii vastapäist bärtsii] duunaan notšgi ja kärtsäileen lantunsiivui ja nappaileen suolaheinää kryddaks. Jos tuli galsa tai rupes rengnaan, me painuttii Eskoliinin latoon kletraan ja flegaileen endois ja goisaileen heinis. Siin likel oli Stadin muuntajakoppi treenaamiseks, ja rintees heitettii häränpyllyi ja puolvolttei.
Kaks kertaa viikos Eltsun kauppa-auto tuli tohon Seula[tie]n höörneen, mut sen tšötit ja tšiegurat oli iha harmait, eikä mutšille kelvannu ku bregu ja rapakalja buleis ruskeis lesteis. Eskoliineist tokalle muuntajalle [ku oli nykysen Harakkamyllyntien kohal] oli stydist saniaisii, lillukanvarsii ja vattubuskii ja siel jemmas vilt urmareit. Kerranku yks kyy oli jo Katin kummarin pääl, ja me tšeboil enste jaagattii se hatkaan ja sit motitettii ja kolkattii se, mun mutši sattu kuuleen, mimmost madonlukuu meilt siin touhus ja tohinas pääs. Ja soli vika kerta, ku se anto oikeen kunnon tukkapöllyt, mut faija griinas vaa: eihä gimmaskoilan stailil ja sprookil jermukylän kundien kans pärjää.
Myltšigast sinne nykysen Kurkimäen hollille me painuttii sotkeen fillareil, siel ku oli armeijan treenien gamloi poteroit ja bulimpiiki grubui ruutikuivas puolukka- ja jäkäläkankaas, ja ruosteenfärine putšgunhieno santa vaan pöllys, ku me skujattii ramrist. Tälle kantille rupes nouseen kuuskytluvun puolel harmaanvalkost tornitaloo ja kundšin byggaa ja snadi ostari [Ihatsun kookauppa, Eltsun kemppari ja valinta], ku skruutas vegs kauppa-auton ja meiän sieni- ja pihlajanmarjamestat. Rindiskyläst slumppas tonttei tyypit, ku ei ollu kerinny messiin krapinaan, ja byggas tegelimuurit villojens jumpari. Mut Myllärin länsipuolen skutšit ja kaldsit on vielki byggaamat, vaik Viikin luomukorttelit sun muut ja nyya Hallainvuori hissuksee koittaa levii. Ois se vaa liffa tietää, onks joku jo hiffannu yhen bulin siirtolohkareen alt sen pläkkisen Rengas-tšyfepurkin, mis oli meidän kertšin kamaa niinku yks salainen päiväkirja.
71 Missikisat
Kyl jokane viiskytluvun alkupuolen skidi ties, ketä on Armi Kuusela: oliha siit alvariins fotoi gimmojen gasetois. Ja missien valkkaus tuntu vaan leviivän. Yhen mutsin tutun friidulle hampitohtori duunaspurukaluihi skaalit, ja sit gimma treenaan spegelin ees griinaamist. Ja sit ku se otti osaa johki Keravan vai oisko ollu Järvenpään
missiskaboihi, se jätti nimettömät vegs, et nei ois näkyny pinkin patiiniklänningin alt makkaroin. Vaikkei se riivannu ees snadii pokaalii, se dallas nokka pystys. Ny se plisaa pesukoneit Poris. Iha toisennäkösii "friidui" oli faijan duunimestan pikkujoulupippalois: puoltusinaa kundii oli hyyrannu oikeen Kuokkaselt enklunkikkurat ja tällänny kaulaan stanjolipabrul päällystetyist lankarullist käätyy, joulukuusenkorkistekrimskramssu glenssas korviksina ja vappuhuiskahörhelöö oli buuan. Jokunen oli saanu klabbit survottuu sandaalipiikkareihi, ja yhel oli tupsupistokkaat. Rintakarvat vaan röyhys, ja "baislareis" oli reilust topninkii. Illan kluu oli vamppimissi, mil oli knaftis koltus longa halkio ja kaikkeen karvasimmat kintut. Gamlas musta-valkoses fotos ei stydit huulimaalit, rouget,
kauneusprikut ja ripsiproteesit pääse oikeuksiins.
Marraskuus sunnuntaipromenaadil me stannattiin Hyysiksen ikkunan kohal tšiigaan, ketä ois söötein Lusiia-kandi. Sitku valkattu lumikuningatar steppas alas Suurtšyrkan traboi, fiilis oli ku saduis. Söde ja hyväst familist oli Paula-tyttöki, ku Hassumellis särveeras snadit tšyfet. Kuuskytluvun alkupuolel, ku telkkari rupes olee melkeen joka toises huushollis, missikisoi päästiin tšiigaa ja repostelee hela familin voimin. Faijan vakifraasei oli: "Vegs riippakintut näyttämölt" ja "Noil lapaluil lähtis vaik flygaan". Mutsi ois raakannu ain muutaman: "Ei toi ainaska sikopaimenena pärjäis" ja "Miltköhä noi näyttäs iha bastupuhtain?" (Kerran tais Speden spiikkaamas kisas missit litšgi simmaakki, mut frisyyri ei saanu lyttääntyy.) Heti seuraaval viikol gimmaskoles Janne rumbautti meit ryhtijumpal oikeen rankemman päälle.
Vuoskymmenen lopus ku engelsmannien mannahiiri Tviggi (kaikkien anorektikkojen esiäiti) oli kova sana moodemailmas, Härmänki missikandit rupes venyy pituutta ja banttaa nii, et faijan mukaan: "Noitten luukiikkujen ulkonevin kohta on solisluut ja magaki iha kuopal ja öögat meikattu ku gravarist nousseil". Ei tommosis humalasalois ollu klasen kundienka mielest mitää silmänruokaa, ja nii hela missitouhu jäi vaa kaiken mailman Annojen ja Gloorioiden hehkutuksee. Missit taas koitti hengaa linssilutein ties mil tempauksil: kel oli Nykis nekru boifrendi, ketä dokas rankemman päälle tai tinki simmareist. Oli telkkuvisan "dumarii", iskelmätähtee… tai sit tehtiin buli numero, et pabrut heltis valtšigast - eihä snygin friidun passaa olla viel fiksuki (mut sei ollukka blondi). Ku tota satoo sillon tällön samlataa johki šouhu, nii moni on ikäseksee aika huuhkaja, jollaki on pinttyneet diivan elkeet ja hyvä meikki (hei, lattiamanu, filmaa mua vaan kahest metrist ja passelist vinkkelist) eli näist voi sanoo, et non ehkä joskus ollu pelkästää kauniita. Yks ainoo missi, ku on ruvennu säteileen luonnollist sisäist kauneut, on toi Pohtamon Anne: sen ei tartte hengaa meikkipurnukan ja managerin varas.
Yhekskytluvul misseiks meinaavil alko olla kova urgis: enste oli finnattava farmisarjas joku teiniprinsessan, Yyterin tai tikkelperinplokkaajien skaba ja sit junnattava pintasliippareiden stailikurssei, ja hobbit oli tietty skeittailu, punttisali, hespat, bikkailu… ja kylhä se rupes näkyy kropaski: hartiat oli ku hengari, ja lenkkareis ja farkuis tšuppaamisen jälkeen toi piikkareis steppailu oli iha toist ku niitten mutsien ajan skittafigyyrisil. Tasa-arvo on pistäny kunditki skabaan, jos tangokunkun tai mister muskelin titteli ei tärppää, nii onha vuoden miest sun muut juppijuippii, mis beenaan tarttee ottaa färii ja permist, goisaa solariumis, smörjaa beibiöljyl pintaa… Jenkeis ne treenaaa gimuleit heti, ku Pamppersseist on päästy: siel on skabois ainaski lännentyttönumero ja iltapukurundi, ja pointšei nettoo šungist, stepist ja vilt griinaamisest. Ja mutsit ja sömmerskat värkkää nyyaa kolttuu ja tilpehöörii, ku sirkust on harva se viikko. Kyl tollane jo pistää fundsaa, kummone luonne sitä skidille kehittyy.
72 Skabat
Heti kansiksen neljännen syksyl ope šikkas himaa slabarin, et meinaaks teiä friidu opparii. Sit hissuksee me hogattii, et korridooris vagehugit rupes jäämää välii, eikä me enää saatu tšögaa sekrust opelle fiblui ja vissyy.
Kansikses stannaavat passitettii jelppaa invaklases, ja ne nettos takarivin ja dörtsin puoleiset pulsat. Meiät taas pistettii svettisrinkiin, mis alvariins rundas kertolaskukaruselli, joutu klasen ees lesaan ja pirran ja
kaunokirjotuksen ja kässän timmel muistist skrivattii ties mitä stoorii. Sit mutsin ja fatsin piti slumppaa Oppikouluun pyrkivän opas, ja ope jauho joka päivä "arkkana" stunden tai pari sen tehtävii, vaik mollikka ois kuin griinannu ja kaverit hopannu snaraa. Jotku joutu viel pingottaa privaattitreeneiski. Sit yhes ja toises familis pluggattii snadist vihost eri oppareist: paljo poindsei viime vuon oli tarttettu, moniks reppas stuiduskribois, mitä kielii vois valkkaa, onks skole valtion vai privaatti… ja sit viel huokailtiin, et mollaan se bulein ikäluokka. Näist vinkkeleist Etu-Tölikan gimuleille Tipula eli Tyttönorssi oli ehdoton etta, sit oli Apollo ja Arkadia, mut Kulmakoulu eli Ii-äf-höörnan oli pohjanoteeraus.
Ku oli joutunu armas aika, nii heti huomenis yheksäks Rundskille punategelibyggaan ja traboi yhteen ylävooningin klaseen, mis pulsal venttas konsuarkki. Miesmaikka rupes pätkis lesaan stoorii yhest friidust, ku oli duunannu juuston, ja kuin korppi snutas sen, mut kettu pisti fogelin šungaan, juusto tippu, ja kettu nettos sen. Kyl mä koitin olla skarppina, mut yks sana tuli missattuu sen korpin toilauksist, ja mä sävelsin et "krääk". [Ny reilun
40 vuoden pääst tuli tšiigattuu niit skaboi, ja pätkä kuulu: "Korppi lentää kuhnusti siihen". Onks ketää hela Jengist kuullu tommosest kuhnustuksest? Emmä ainaska - mitä lie savvoo. Eihä sitä voi flygaa ykkösvaihteel tai tippuu,jos se ny jotaki lungnin tapast sattus meinaa.] No joo. Sit välkkäril monen mutsi oli muonittamas ja nokkimas rusuu kondiksee ihan ku kneggausmatšin hantuukinvispaajat. Mut väläri mikä väläri, ja pitšgul oli nastoi nubareit ja aidalki sai sittaa, eikä maikkoi näkyny maisemis.
Sit inee timmeks räknäilee pännän kans: 400 000 - 7 054 + 7 053 = 2 078 x 309 = 54 023 : 83 = Kerro kuudella 70 hehtolitran kahdeksasosa. Montako kertaa 28 metriä sisältyy 58 kilometriin 16 metriin? Sit faarttii vaa lisättii, eikä ees sormii ois kerinny ottaa jelpiks: 7 + 17+ 27 = 1 x 2 x 3 x 4 x 5 = 3 hl - 25 l = Liisa ja Maija jakoivat 2 m 50 cm:n silkkinauhan siten, että Liisa sai 10 cm vähemmän kuin Maija. Paljonko Maija sai? Tän svettiksen jälkee oli jo timmen safkiksen hugi, mut Tippala ei piffannu šaggoi, vaan mä tšuppasin himaa smirgarille. Sit oli taas matikkaa, ku oli jemmattu ties mihi stooreihi: Isä antoi Matille syntymäpäivänä pyörän ostoon 1 500 markkaa ja äiti 600 markkaa. Tällöin Matti huomasi saaneensa kolmanneksen, mitä hänellä jo oli säästössä. Paljonko Matilla nyt oli rahaa kaikkiaan pyörää varten? Muodosta luvun 52 189 numeroista suurin mahdollinen kolminumeroinen luku ja pienin mahdollinen nelinumeroinen luku ja laske lukujen erotus. Ja tän rumban ja snadin välkkärin jälkeen sitä ois viel pitäny toi värssysuoniki spruittailla. Inspiksen lähteiks oli tarjol: Meidän hauskin leikkimme (Ketä sitä hirvais Tipulaan skrivaa Temen kärtsäreist?), Kettu kanavarkaissa (Mäen ollu nähny kettuu ku Höggas ja nakun höönanraadon Kniffen tšöthandelis - sorvaa niist ny joku stoori.), Olin kovassa työssä (Eihä sitä ny viel oltu Kivimäkeen jouduttu.), Lintujen elämää seurailemassa (Töölönlahden pullasorsii ja parkin pului) ja Saisinpa polkupyörän (Mä taisin skrivaa täst, ku mulle oli luvattu felo, jos mä pääsisin oppariin. Mutsi kuiteski bytšgas sen litraks jätskii, mut enhä mä viel tollon tienny sitä.). Tän urgiksen jälkee otettii jako ykkösii ja kakkosii, ja mul ois lesaamist vast huomen ja ny leedii.
Toka päivä börjas fiinist reproduktiokokeel, mis maikka lesas stoorin, ja me skrivattii, mitä satuttii muistaan. Hämmäri oli slumpannu sislarilt oikeet Kissalan poikien kliisterii ja se meinas repareeraa verkkoons. Sit sislari
tuli karhuun hämmärilt fyrkkoi siit kliisterist. Mut hämmäri sano, et son iha peeaa. Mut sislari ties, kummosen vempulan kans son tekemisis ja sano, et kyl roinaki käy, jos slabaa ei järkkäänny. Hämmäri viisas murjuuns ja sano, et siin on kaikki. Sislarii otti aivoo, ku hämmärin snadi luukku ei ollu siit minkää väärtti. Korkeel tredus oli kotkan lukaali. Hämmäri kletras sinne ja sano, et pistä toi guta sislari poskees. Kotka styrtsas yläilmoist kohti
sislarii, ku närverin dallas tredun jumpari. Ku se hiffas kotkan spurtin, se hoppas iha skagin hämmärin snadiin holeen. Kotkaa korpes ja se jäi vahtaan holelle. Hämmäri griinas vilt ja sano, et ny ollaan sujut, ku sislari bunkkas sen kortteeris. Vast iltamyöhäl sislari hirvas painuu himaan ja soli tosi mörtsi.
Ku oltii veedrattu aivoi, oli taas niit matikan sanallisii niinku: Hiihtokilpailuissa Matti lähti kahdeksantena ja Pekka seitsemäntenätoista. Montako oppilasta lähti heidän välillään? Sit jo ne eiliset ykköset pääs himaan, mut mä kävin vaan murul, ku iltapäiväl oli se sisäluku, ja kniiga sattu olee Pikku Heidi (Saikoha skolet ite valkkaa? Ainaski tää oli passelii gimmaskoilen matšguu. Emmä noin lällyy ois vapaaehtosest lesannu.). Maikoil oli sit buli jobi räknää poindsei, ja heti aamust mutsit ja gimulit venttas Tipulan trabas, ku reksi Lyydia Almila tuli lesaan greddan nimet. Jämät sai pabrut henduu ja vinkin, et kandsis painuu Hallituskatu ottaan Helsingin tyttökouluun tšiigaa, tärppäiskö. Moisin halunnu Apolloon, ku ois ollu meilt vaa bakkee ylös, ja Arkadiaki ois ollu iha ookoo (ja sinne ois tullu mutsist lisäpoindseiki. Siihe aikaa jos systeri, broidi, mutsi, faija… oli (ollu) valtion opparis, se noteerattii ekstrafiksuudeks, privaattiskolet oli tokas ryytas.), mut mude ja mä spurtattii pirssil sinne gimmaskoilaan, mist mei ees oltu kuultu. Mut oliha se valtion skole (ja varal ois ollu viel nyya kokeiluskole Alppila jossaki stogeradan takan). Me taidettiinki olla ekoi, ja reksi Aune Pennane pisti mut sittaa gamlaan pulsaan ja froogas sit mudelt, et longa enkku vai saku (mursa ite oli pluggannu sakun ehtoi ja sano et gringoklaselle). Likel hengas skoletrigi: valkone blyysi, liivikolttu ja musta röijy, ja reksi sano, ettei toi ny iha pakolline o. Sit illal me hela familil dallattii tšiigaa skolen porttigongin listoi, ja must oli tullu gimmaskolelaine.
Julkaistaan tekijän luvalla.
|