Sörkästä ...

Toimittaja Laitinen, 62 v, on lähestynyt mm. Slangi.nettiä oheisella kirjeellään:

"Tervehdys
Stadin slangin nykyiset ammattilaiset puolustavat synkeästi sanaa Sörkka. Lehdistö on myös ryhtynyt käyttämään sitä Sörkän sijasta. Tosin nämä käyttäjät ovat nuorehkoja, alle nelikymppisiä, ja yleensä muualta Suomesta kotoisin.Samantekevää kumpaa muotoa käytetään. Mutta minä puolustan Sörkkää seuraavista syistä:

- Koko lapsuuteni ja nuoruuteni kuulin Rööperissä puhuttavan vain Sörkästä.
- Birgit Krohnström käyttää vuodelta 1941 elokuvaiskelmässään Katupoikien laulussa muotoa Sörkkä; "laulu katupoikien, kätköissä Sörkän laitakatujen..."
- Ässä-rykmentin veteraani, joka sanoitti lomalla olevan sotilaan koti-ikävän, kertoi kirjoittaneensa sanat muotoon "kyllä skuru Sörkkään vielä föraa"... Paljon myöhemmin muut ovat laulaneet sen muodossa Sörkka. Sanoittaja oli siitä harmissaan.
- Olin kerran Ässä-rykmentin veteraanikokouksessa ja kysyin heiltä, kumpi se on, Sörkka vai Sörkkä. Ehdottomasti Sörkkä, sanoivat nämä yli 80-vuotiaan Sörkän alkuasukkaat yksimielisesti.
- Sörkän vankilan johtaja sanoi, että vankila on ehdottomasti Sörkkä. Samaa sanovat vangit. Siellä istuva Peter Fryckman puhuu vain Sörkästä.
- Anneli Tähti lauloi muistaakseni vuonna 1952 laulussaan Sörkän Ruususta. Sanat lauluun teki Reino Hirviseppä, Palle.
- Jussi Raittinen, perusstadilainen, lauloi joskus 70-luvulla Johnny Cashin vankilalaulun, joka suomalaisessa muodossa oli "Me Sörkkää vallataan".
- 1800-luvulla syntynyt sosiaalidemokraattinen poliitikko Martta Salmela-Järvinen (Sörkän kasvatti) puhuu 3-osaisissa muistelmissaan johdonmukaisesti Sörkästä. Samoin Väinö Tanner (s. 1880) muistelmissaan "Näin Helsingin kasvavan".
- Hämeentien alkupäässä oli 1950-luvulla tanssipaikka, jonka nimi oli Sörkän Vennu.
- Kalliossa ja Sörkässä oli jo ennen sotia nuorisojärjestö Sörkän Kristika. Taitaa olla vieläkin. Näin joku aika sitten vanhan lehden, jonka nimi oli Sörkän Kristika.
- Lapsuudestani ja nuoruudestani muistan usein kuulemani sanonnan Sörkän sälli. Ei koskaan Sörkan sälli.
En ole vanhemmissakaan kirjallisissa lähteissä tavannut muotoa Sörkka, jonka itsekin kuulin vasta 1960-luvulla muiden kuin alkuperäisten stadilaisten suusta. Kun olen kysynyt Sörkka-muodolle kirjallisia tai muita lähteitä, olen aina saanut ainoaksi perusteluksi väitteen. että se vain on Sörkka. Sillä siisti. Sörkkaa ei tarvitse perustella, jo jotkut nuoret kollegani vain suuttuvat, kun puolustan Sörkkää, sillä heillä ei ole mitään vanhempia lähteitä Sörkalle.
Helsingin kaupunginosien nimien horjuvuus on toinen ongelma. Grynderit ovat Helsingin Sanomien maalaistyttöjen avustuksella onnistuneet nimeämään Hernesaaren "Eiranrannaksi". Tietenkin Eiran nimellä saa asunnoista paremman hinnan kuin Hernesaarella, mutta joku tolkku pitää olla silläkin,millä väärällä nimellä minun Helsinkini kaupunginosia nimitetään. Tämähän ei ole mikään slangiongelma, vaan se, että muukalaiset nimeävät kaupunginosia uudelleen. Muualla Suomessa muukalaisten on hyväksyttävä paikalliset nimet ja perinteet.

1.3.2004

Kuollut kieli

"Skulaaks fiuden", sanon ravintolan vahtimestarille hänen ojentaessaan takkia päälleni.

"Anteeksi, mitä", vahtimestari ihmettelee. Hetkeksi olen unohtanut kuuluvani pieneen helsinkiläiseen sorrettuun alkuperäisvähemmistöön, jonka kieltä ei enää juuri kukaan ymmärrä. Toistan toivomukseni koulun evääksi antamalla kapulakielellä: "Olisitteko ystävällinen ja tilaisitte taxin."

Kovin harva osaa enää stadin slangia, tuota koulupoikien, merimiesten, taksikuskien ja Sorkan vankien kieltä. 1950-luvun opettajat tekivät pontevasti töitä kärsiäkseen slangin pois. Jos yksittäisiä stadin slangin sanoja yritti kirjoittaa vaikkapa repliikkinä kouluaineeseen kuvatakseen elämää aidolla tavalla, sellainen aine hylättiin.

Uskonnon opettaja haukkui minut pahan kerran, kun olin koiruuksissa kääntänyt jonkun ulkoläksynä olleen raamatunlauseen stadin slangille ja porotin sen sujuvasti. "Joko sinä olet tyhmä tai pirullinen", pastori jylisi. Suomenkielen opettaja oli vähällä heittää ulos luokasta, kun joululoman jälkeen esittelin suo-sikkikirjani Salingerin Sieppari ruispellossa, jonka Pentti Saarikoski oli kääntänyt upeasti stadin slangille.

Maalaistaustaisten opettajien korvissa stadin slangi, jossa ainakin kolmannes sanoista oli ruotsista ja venäjästä, kuulosti varmaan kamalalta. Samat opettajat hyväk-syivät maalaiskouluissa paikalliset murteet, jotka helsinkiläisnuoresta kuulostivat hassuilta.

Suomenkielen opettajien hienostelu sai 1950-luvulla koomisia piirteitä, kun tyttökoulun opettaja julisti, että Runebergille on sattunut paha lipsahdus, kun hän kirjoittaa Välskärin Kertomuksissa: "Äl yli päästä perhanaa." Opettaja neuvoi, että hänen tunnillaan lause luetaan näin: "Äl yli päästä hymhymhym."

Stadin slangia on yritetty elvyttää julkaisemalla Tsilari- nimistä lehteä ja sanakirjoja, Aku Ankkaa ja Raamattua on käännetty slangille, mutta käytännössä kieli on yhtä kuollut kuin monet antiikin ajan kielet. Taksikuskit eivät enää bamlaa stadiksi. Sorkan vankilan vierastunnilla ei kuule vankien vanhaa kieltä. Kun matkustaja-alus seisoo joskus talvella Katajanokan laiturissa viikonvaihteen yli ja miehistö juhlii paikallisessa kapakassa, merimiesten miet ja määt viiltävät korvaa.

Stadin slangi ansaitsee kuitenkin hieman kunnioitusta. Suurlähettiläs Äke Wihtolin muistelmissa kerrotaan kuinka Suomen Hampurin konsulaatille teki 1950-luvun alussa töitä saksalainen tulkki, joka oli sota-aikana ollut salaisen poliisin Gestapon palveluksessa ja kuunnellut Suomen lähetystön puheluja. Tulkki oli opiskellut Helsingissä kirja-suomea. mutta hän ei ymmärtänyt mitään, kun lähetystön virkamiehet arkaluontoisia asioita käsitellessään alkoivat puhua stadin slangilla. Suomalaiset diplomaatit olivat tuohon aikaan yleensä ruotsinkielisten oppikoulujen kasvatteja, joiden katukieli oli paksuinta slangia.

Tätä salakieltä käytti hyväkseen myös telakkajohtaja Martin Saarikangas, joka Moskovan kauppaneuvotteluissa tiesi varsin hyvin, että hotellihuoneessa, ravintolapöydässä ja puhelimessa oli mikrofonit. Vastapuoli yritti salakuuntelulla saada selville suomalaisten telakkamiesten salaisuudet.

KGB:n suomen kieIen tulkit olivat helisemässä, sillä kukaan ei ollut opettanut heille stadin slangia. Stadin slangilla oli sekin kulttuurinen etu, että se oli kätevä silta ruotsiin ja venäjään.

Safka, sapus-ka (ruoka), lafka (kauppa), skraitta (levysoitin), skuru (raitiovaunu), fillari (polkupyörä) jne. ovat joko sellaisenaan tai pienin muutoksin tulleet venäjästä. Ääntämyskin vaihteli kaupunginosittain. Kun kuopiolainen Spede toi sanan kliffa (kiva) uusiokäyttöön, vierastin sitä, sillä ainakin meillä Rööperissä kaikki oli gliffaa. Talonmieskin oli tshilari venäläiselä suhuäänteellä, eikä Tsilari. Slangilehden nimi on kirjoitettu ilmeisesti kalliolaisittain. Ihmettelin usein, miten herttoniemeläistyttö Eva Polttila osaa halutessaan niin kaunista stadin slangia, vaikka minun mielestäni stadi päättyi Kulosaaren siltaan. Hänet-hän nimettiin kesällä Stadin friiduksi ansioistaan.

Ilmeisesti stadin slangi on tullut Herttoniemeen Stadin Arskan eli Arvo Turtiaisen mukana ja Polttila on perinyt sen häneltä, isäpuoleltaan. Jotain omituista on siinä, että television uutisissa kaikki Suomen murteet ovat hy-väksyttyjä ja säätieteilijä voi puhua paksua savoa, mutta stadin slangin käyttäminen aiheuttaisi sen, että 5 000 suomenkielen opettajaa tukkisi katsojapalvelun. Miten ihmeessä stadin slangia on pidetty rikkaruohona ja alatyylisenä vulgaari-kielenä, vaikka siinä on suomen lisäksi ruotsin ja venäjän kauneimmat äänteet, väkeviä ja ilmaisurikkaita sanoja, lyhyttä ja selkeää ilmaisua sekä jonkinlainen läheisyyden ja toverillisuuden ilmaisuvoima. Stadin slangilla tuntuu luonnottomalta teititellä, sinuttelu kuulostaa kohteliaisuudelta.

"Stiggaaks huggen", kysyi laitapuolen kulkija vielä 1960-luvulla viinakaupan edessä. Stadilaisen kuului antaa pyydetty markka viinipulloon, varsinkin kun kundi yleensä ilmoitti olevansa Laguksen miehiä. Siinä vaiheessa kun viinakaupan edustan pummi hienosteli ja pyyteli, että "olisiko johtajalla antaa pari markkaa aamupuuroon", tuntui että suomenkielen opettajien kulttuuriterrori oli saavuttanut tavoitteensa.

Eduskunnassa on enää yksi kansanedustaja, joka osaa puhua 1950-luvun katupoikien kieltä. Vuorineuvos Martin Saarikangas pystyy vieläkin kevyesti muuttamaan puheensa stadin slangille. Halutessani voin mennä kahvi-lassa hänen pöytäänsä pilkkaamaan böndejä, jotka eivät snaijaa mitään tai ihmettelemään näitä sossufriiduja, jotka on budjannu Savossa ja luulee ett Stadiss kundit haluais skolen jälkeen duunata jotain dorkaa jonkun sosiaalitantan fölissä.

Aarno Laitinen

Julkaistu kirjoittajan luvalla
Aiemmin Iltalehti 11.10.2003 ja Tsilari 4/20032

. . .

Päkä tilittää: Skolessa ei kaikki menny ihan putkeen. Mä juoduin taas lauantaina sittaan pari timmee överii ihan vaan röökin takii. Ja sillon mä hiffasin: Mä en meekään himaan, vaan pummaan jonkun Hesarilta hakeen mulle lestin ja lähden joraan Alppilavalle.

No, mä heitin Nudikan huiviin, vedin Suavee lettiin ja stikkasin prätkätsubun kaaliin.
- Hei, mistä sä oot saanu brenkkuu ja miks sun tsuikkakin on ihan vindessä? kysyi Ende.
- Sil on, saatana, kananpersekin yhtä klenussa kuin kotsakin. Mä meen ainakin Lumperoon, vaikka vaksit stikkaiskin Päkän skutsiin jurrin takia, Hande sanoi.
- En mä missään jurrissa oo. Koska Nudikasta on mälliin tullu? Mä vedän hudaan niitä Jyryn bokraajia, Päkä heittää ja flygaa kuonolleen Lihalaakson parkkikselle.

Päkä oli bungannu sekä flindarinsa että Suave-tuubin. Mutta se olisi voinut olla snutattuakin krääsää…

Alppilava, Lihalaakso, Lumpero… yksi ja sama mesta.
tsubu, tsuikka, kotsa… sama päähine.
vinde, klenu…vinossa mikä vinossa.
lesti, flindari…voisi olla muukin pullo kuin väkevää viiniä sisältänyt Nordfors –leka.
vetää hudaan…voisi olla vetää kuonoonkin tai jotakin vastaavaa. snutattu krääsä…kuumaa kamaa eli varastettua tavaraa. Suavekin voisi olla yhtä hyvin Vitapointe, joka oli toinen mutsin tyynyliinojen surunaihe, jolla pystyi aika lyhyenkin niskatukan kampaamaan kananperseeksi takaraivolle.

Kysymys kuuluukin: Onko yhtä ja ainoata oikeata slangia? Miten tässä hommassa käy, kun pannaan Jussilan Osmo ja nykyinen dirika Saksalan Harri vastakkain? Kumpi bamlaa slangia? Otetaan Paunoset tuomareiksi.

1.3.2003

Missä kundit ja kimmat luuraa?

Maaliskuussa on eduskuntavaalit. Kettufarmiin on Helsingistäkin ehdolla monenlaista monon kuluttajaa. Niin pitääkin. Helsinki on eräänlainen sulatusuuni, joten on enemmän kuin paikallaan, että ehdokkaina on kaupungissa asuvia ja vaikuttavia naisia ja miehiä. Helsinkiläisiksi kelpaavat kaikki kansalaiset, jotka tuntevat Stadin kodikseen ja asuinpaikaksi, jota pitää kehittää ja jonka asukkaiden eduista on pidettävä kiinni ja joiden asioita on ajettava tänään ja huomenna.

Mutta pelkät puolueiden Helsinkiin lähettämät ääntenkeräysohjukset alkaa ottaa koppaan jopa rauhallisimpiakin helsinkiläisiä, stadilaisista puhumattakaan. No, onneksi on muutamia kunnon helsinkiläisiä ja stadilaisia tyrkyllä. Minäkin.

Mun oli pakko aloittaa vaaleista, sillä Tsilarin lukijat yhdistäisivät nimeni joka tapauksessa tulevaan kisaan, sillä sen verran harvoin olen Tsilariin sentannut. Viime kesänä mä skrivasin Tsilariin jutun Varsiksesta, jossa mulla on mökki mutsin ja faijan peruja. Stoorista tuli ihan kivasti palautetta. Jotkut kehu sitä, joidenkin mielestä sen kieli ei ollut slangia, vaan ihan skeidaa.

Olisi ollut kliffaa kuitenkin jutskata itte Varsiksesta ja mökkeilystä eikä suinkaan siitä, kuka skrivaa ja bamlaa slangia oikein, sillä oikeata slangia stadilaisena en tiedä olevan olemassakaan. Jokainen kulma, kantti bamlasi tai pamlasi omaa ”murrettaan”, joka vilisi paikkojen salanimiä ja käsitteitä, jolla helposti eksytti naapurikorttelin tappelukaverit ja höynäytti mutsit, mummot, fatsit ja jopa vanhemmat systerit ja broiditkin. Siinä kielessä ei ollut ongelmana Sörkka vai Sörkkä, vaan se nousi siitä asfaltista, jota jengi polki ja jolla se tsörasi fillarilla, prätkillä, futasi ja skulasi talvisin lätkää.

Totta hemmetissä on hienoimpia jutskija stadilaisten kannalta, että Paunosen Heka on böönansa kanssa kyennyt paneen slangin styrkkiin kansiin. Knitskusta pitäisi stadilaisenkin hiffata, että jokaisella sanalla on kymmeniä versioita ja jopa niidenkin versoja, jotka ovat syntyneet, mitkä Vasiksen porttareissa, mitkä Porviksen pitskuilla, mitkä Tölikan pärtseillä tai Kaivarin rantsussa. Yhteisiä piirteitä kielessä, jota puhuttiin 50-luvulla, 60-luvulla tai niitä ennen tai niiden jälkeen on, mutta erilaisuutta niistä löytyy enemmän kuin oikeaoppinen kykenee korjaamaan.

Mä luulenkin, että jengimitassa stadilaisia on aika vaikeata koota porukkaan, joka luulee olevansa ainoa stadin slangin haltija. Stadin Slangin pitäisikin kutsua jengiä elämään stadilaista elämää, heittämään huulta sillä slangin murteella kuin ovat tottuneet ja skabaamaan tai skapaamaan omilla arvoilla ja staililla, jossa makkara on väliin makkara eikä sitä joka pleisissä käännetä tsiekuraksi tai jossa dogataan tai dokataan kahvia eikä aina vain borkkaa. Stadin slangi on tietenkin slangia, mutta Stadissa puhuttu slangi oli Helsingin yleiskieltä, josta nyt osin tv:n vaikutuksesta on tullut kansallista omaisuutta ja slangi on jäänyt pakostakin eräänlaiseksi ”muinaismurteeksi”.

Musta on hieno homma, että kundit ja kimulit pitää yllä slangia ja jaagaa nyyaakin, mutta yhdistyksenä Stadin slangin pitää uskaltaa pyytää koko jengiä messiin, vaikka kieleen olisi tullut minkälaisia piirteitä maailman turuilta.

Pekka Saarnio

6.12.2002

Gamlat sprägärit

Stadin luonnossa liikkuu harvinaiseks käyvä otus gamla sprägäri (lat. flatus vetus). Sellasen voi bongaa jossain Kurvis tai Valkas, mis se födas joskus vuonna nollakaks. Gamlalla sprägäril on harmaa skegge, tseba handus ja flänä klyyvari, kert se braijas tsalina GeeBeetä Tölikän gibojen kaa.

Gamla sprägäri on muuten lungi hemppa, mut sen saa repii reppunsa sprookaamalla slangii eri taval ku mitä ne bamis Valkas kolkytluvul. Sen klaniin knubuun ku ei mee, et kielet elää ja kehittyy. Sillä nousee fingu pydeen ku heppi häissä ku kakskybäne finnifarmari pudottelee enkkupohjasta nykystadii. Menis ukki bibluun pluggaa sata vuot vanhoja Stadareit nii hogais, miten kieli ja staili on muuttunu. Niin kirja- kuin puhekielikin. Jos kieli ei elä, se on delannu. Sitäks nää sprägärit jaagaa?

Tsilari -lehdes ja muilla slangivirtuoosien urputusfoorumeilla spiidataan aina slangin ns. sekakäytöstä, eli uuden ja vanhan läpän miksaamisest keskenään. So assfucking what? Kysyn vaan, mitä tuheron jakoo kenelläkään on tulla dumaa muiden puhekieltä? Vaik näin ja näin ei sanottu Vaasiksen flätärijengissä vuonna viisviis, onks väärin sanoo niin Kondekan ostarilla 2002? Mikä ihme sen sotia edeltäneen slangin on kanonisoinu ainoaksi oikeaksi?

Me bamlataan mun broidin kaa stadii staililla, jota mä sanon fuusioslangiks. Blandataan 80-90 -luvuil gartsoil opittuu stadii ja toisaalt starbuilt kuultuu vanhaa läppää. Mä kelaan, et tää sekotus on vaan kunnianosoitus vanhaa slangii kohtaan, ei kielen raiskausta. Ei slangii plokata kniguist vaan gartsoilla, ja sillon kyl juniorien kielest tulee väkiste erilaist ku fabujen. Ainakaan meiän gängeissä ei mun muistaakseni heilunu yhtään nitroilmarii ku me päheinä viistoistkesäsinä imettiin norttii ja skemailtiin kulmilla.

Esimerkiks Slangi ry:n tehtävä on mun käsittääkseni tallentaa ja vaalia Stadin slangia, helsinkiläisten puhekieltä. Okei, sitä ”vanhaa ja oikeeta” slangii on kyllä jo tallessa sen verta paljon, ettei se takuulla mee gamlojen sprägärien messis gravariin. Entä innostaako nuorempii tyyppejä lähtee megeen helsinkiläisen kansanperinteen vaalimiseen tällä saralla, jos ei tuu ku turpaan siitä, et ei oo oppinu just samaa puhekieltä ku jotku fabut enne kriguu?

Korsiborsat griinaa aina - syystäki - stadilaisille, jotka ottaa slangin (ja ittensä) liian vakavasti. Yks dorkimmist jutuist jonka mä tsennaan on se iänikuinen Sörkka/Sörkkä -krigu joka toinen vuos lehtien yleisönosastoissa. No okei, kyl savolaisetki kinaa, et pitääks sanoo Riehkänsuar vai Räähkänsoar. Kai tällasest oppiriidast ainaki halvat adrenaliinijurrit saa jos ei Viagraan oo varaa.

Mä toivotan kaikkien alle viiskymppisten stadilaisten puolesta gamloille sprägäreille viel monta kliffaa vuotta ja snadisti enemmän pinnaa muuttuvaa slangii kohtaan. Ja pliis, älkää tulko vetää mua hudaan tän stoorin takii. Helsingin mun mielest tekee Stadiksi se, et tääl saa funtsii ja bamlaa just niin ku haluu ilman et tulee fudut hirviporukasta ja kirkkokuorosta - tiukkapiponen oikeeuskosuus ei kuulu suurkaupunkilaiselle.

Jyri Taskinen