SLANGI.NET 2.0 / SLANGISET / B6.html / 1.12.2002
1.12.2002
Paljaat klabbit ja muut … souwat?
Mä oon paljasjalkane, ku mä oon födannu Stadissa. Ja ku mun faija oli födannu kans, ni mä oon toisen polven paljasjalkanen. Mut souwat, sou fakin wat?
Mä en bonjaa yhtää mitä välii, mis sut on revitty tähän galsaan maailmaan: Länsimäes vai Mellunmäes tai vaik jossai hevon Haukilahdes? Tai Malmil ennen krigui ku se oli viel landee vai niiden jälkee ku se oli sit Stadii.
Must paljasjalkasuus on tasan samaa fuulaa ku horoskoopit: ne ku jotai määräis millasii häppöningei sulle elämäs varrel sattuu, skodaatsä dokun vai dirigan, rupeetsä tsennaan fillarin päälle vai pysytsä dorkana vauvasta vaariin? Kaikki ois kii, mis asennos tsärnat staijas tai mis mutsis sattu oleen ku sun aikas tuli.
Ja ”polvet”, ne on samaa skeidaa. Montaks faijaa tai faijanfaijaa sul on tääl hillunu, ai et se jotain merkkais … mut voitsä olla ees sale niist sun faijoistas, mutseistaha aina voi. Ja jossain raosha tänne ollaan koko baletti flytattu - et mikä numba, se on ihan yks sen maku!
Sillo ku sä födasit, sullei geenit reivannu kunnanrajojen mukaan. Stadin kälynen ilma, jota sä vetäsit sillo ekan kerran, tuntuu yhtä sairaalta ku ihan mis vaan. Se hetki on ku kullin luikaus ja voisha funtsaa, et tärkeempi oiski siitos, silloha sut alkuun pantiinki! Eniwei – niist sä mitään stigmaa saat.
Ja paljasjalkasuus on gamlaa kamaa, niit ajoilt ku oli jotain et budjas samas mestas koko iän, handut kii omas tuvas ja perunamaas. Nyt ku jengi rundaa ympäri boltsii jo skidinä, nehä ei paljoo kelaa, ootsä alkanu räkii Kallios, Keraval, Kölnis vai Katmandus.
* * *
Mut stadilaisuus on ihan eri osastoo; siihen mihkään paljaat klabbit riitä – ei, vaiks passis blukkais, et oot födannu Stadis.
Stadilaiseks sä ku et födaa, etkä sitä dokaa mutsis milkistkää, vaik starat on iät ajat runois niin vääntäny. Stadilaiseks sä voit tulla vaan ku budjaat Stadis, hillut pitkin pihoi ja kartsoi, bailaat snygeil mestoil ja tsennaat sen, miten Stadi skulaa ja rulaa – ja sivus slangi tarttuu sun hihaas ku rytsölöille lamborgini. Joskus sä voit alkaa hiffaa, et tää mestaha passaa sulle: kiinnyt näihi kulmiin, bärtseihi ja sköneen, meluihi ja döfiksii ja jengiin ku budjaa tääl. Ja tsennaat, et sähän oot ku himassas.
Jos sä oot reilu ja jeesaat muita, et blisaa vodaa flindas, etkä käy kii frendin kinkkuu. Et bölli köyhält, etkä vedä snadimpii daijuu tai mummoja nurin eli hoidat hommas ja loppuajan relaat, nii sä vähitellen hiffaat, ihan vähitellen … et sä oot stadilaine ja et Stadi on paras mesta, sitä se on, vaik muut ei oo huonompii…
* * *
Mut nyt uhoomist tullu jo liikaaki; ne ku tsennaa ne tsennaa, ja ne ku ei, niin ei, vaik rautalangast vääntäs … souwat!
Johannes
22.9.2003
Mitä on olla stadilainen
* Stadilaiseksi ei kukaan synny, eikä sitä äidinmaidostakaan imetä.
* Stadilaiseksi voi vain kasvaa, kehittyä; asumalla täällä, oppimalla tuntemaan kadut ja pihat, torit ja rannat, käymällä täällä koulua ja/tai töissä ja viettämällä vapaa-aikaa Stadissa.
* * *
* Stadilainen ei elämöi omalla ¨stadilaisuudellaan". Hänelle on tyypillistä ennemminkin vaatimattomuus kuin rehentely: moni stadilainen pitää nykyistä ”slangi-buumia” liiallisena ja turhanpäiväisenä.
* Stadilainen "tietää itsensä, mutta antaa arvon toisillekin”: Hän tietää, että Stadi on paras mesta, mutta että muut eivät ole huonompia.
* * *
* Stadilainen on avoin ja uusia vaikutteita vastaanottava sekä suvaitsevainen erilaisia ihmisiä ja heidän ajatuksiaan, tapojaan ja kulttuuriaan kohtaan, kunhan ne eivät ole yleisesti hyväksyttyjen ihmisoikeuksien vastaisia.
* Hän tuntee lämpöä omaan synnyin- ja/tai asuinpaikkaan, sen ihmisiin, luontoon sekä rakennettuun ympäristöön, joista kaikista stadilainen tuntee vastuuta - toki hän tajuaa, että kaikessa on aina parantamisen varaa.
* Hän ymmärtää ainakin jonkinverran paikallista kieltä, Stadin slangia, sekä tietää Stadin historian pääpiirteet ja nykyajan käytännöt. Hän tuntee syvästi kuuluvansa tänne, tiedostaa olevansa ”stadilainen”.
* * *
* Stadilainen arvostaa avoimuutta ja rehellisyyttä ihmissuhteissa ja auttaa aina toista stadilaista, mutta myös muita avun tarpeessa olevia. Näitä piirteitä kutsutaan monesti sanalla reilu.
* Hän ei hakeudu väkivaltaan - ei siis ole tappelun aloittaja - vaan yrittää selvittää ristiriidat puhumalla.
* Hän voi kuitenkin tahtomattaan joutua tilanteeseen, jossa fyysiset otteet ovat ainoa kunniallinen tie selvittää syntynyt ristiriita. Tällöin hän käyttää väkivaltaa vain minimimäärän; eikä potki vastustajaa, eikä käy maassamakaavan kimppuun.
* * *
* Stadilainen tietää olevansa kuin näyttelijä Stadin kaduilla, mutta samalla myös katsoja. Hänellä on tässä “teatterissa” useita rooleja, joita hän vaihtaa luovasti tilanteen mukaan. Näiden roolien summa on hänen hänen minuutensa, jonka alituisen muuttumisen hän on oppinut sietämään.
* Hän on oppinut elämään kaupungin jatkuvassa ärsyketulvassa ja osaa reagoida vastaantuleviin uusiin haasteisiin nopeasti.
* Hän tietää, että selviytyäkseen hänen tulee suhtautua kaupungin sykkeeseen ja sen tapahtumiin toisinaan viileästikin, vaikka se tekeekin hänestä joskus etäisen, toisten mielestä jopa kovan ja ylpeänoloisen.
* Hän on monessa suhteessa ”suurkaupunkilainen” - suurpiirteinen, ei mikään niuho - vaikka Helsinki onkin suurkaupunki vain Suomen mitassa.
* Stadilainen arvostaa ympäristönsä viihtyisyyttä eikä sorru yhteisten tilojen roskaamiseen, töhrimiseen, rikkomiseen eikä muuhunkaan “vandalismiin.” Yhteinen merkitsee hänelle kaikkien omaa, eikä "ei-kenenkään omaa".
Johannes