Lähihistorian tutkimus:
Suomalainen EU-vaalipetos tiivistettynä "A-nelosella"
Vaalipetoksen ydin: Kansanäänestyslaki
Kansanäänestyksessä ei ollut kysymys vain kansalaisen "mustatuntuu" -mielipiteestä. Kansanäänestyslain (578/94) 3 §:ssä lukee: "Tuleeko Suomen liittyä Euroopan unionin jäseneksi neuvotellun sopimuksen mukaisesti?"
- Mikä oli neuvoteltu sopimus?
Jos kolme merkittävää sanaa ”neuvotellun sopimuksen mukaisesti” puuttuisivat EU-kansanäänestyslaista, ei mitään olisi enää tehtävissä.
Kaksi huijausta
Selvitykseni asiat koskevat jokaista kansalaista. Liitteillä näytän toteen, että EU-sopimuksen hyväksymiseen liittyy kaksi huijausta: Tekaistu EMU-varauma ja maatalousartiklojen vaiettu oikeudellisuus.
Presidentit Koivisto ja Ahtisaari sekä keskeiset ministerit tiesivät, mikä oli neuvoteltu sopimus, koska sen tiesi myös keskeinen EY-/EU-neuvottelija Antti Kuosmanenkin, joka joutui vetämään pois myynnistä paljastavan kirjansa ”Suomen tie EU:n jäseneksi”, Ultima Thule, Oulu 1999.
Petoksesta vastaa ensisijaisesti presidentti Mauno Koivisto, joka alkuperäisen Hallitusmuodon 33 §:n mukaan johti Suomen ulkopolitiikkaa.
Liitteet A-neloselle:
Liite 1:
UM:n SALAINEN EMU-PÖYTÄKIRJA 16/93
Tämä raportti kertoo Suomen salaisesta EMU-/euro-päätöksenteosta.
Olen salaisen EMU-pöytäkirjan asianosainen.
Raportti on liite laajempaan nettiraporttiin, linkki: "Suomalainen vaalipetos – Salaten ja valehdellen EU:hun"
Asia on tämän päivän eurotaloustilanteessa ajankohtainen.
Kaikkien Länsi-Euroopan maiden pankkien luottoriskit euro-ongelmamaihin eli Irlantiin, Kreikkaan, Portugaliin, Espanjaan ja Italiaan ovat yhteensä 2254,2 miljardia dollaria.
Pelkästään Saksan pankkien luottoriskit ovat 548 miljardia dollaria!
Lähde: Taloussanomat 19.1.2011: Vaikea myöntää, nyt pelastetaan pankkeja, osoite:
Suomen ei tarvitse lähteä pelastamaan muiden maiden talouksia.
PERUSTELUT:
1. EU-VAALIPETOS
Kansanäänestyksessä ei ollut kysymys vain kansalaisen "mustatuntuu" -mielipiteestä. Kansanäänestyslain (578/94) 3 §:ssä lukee:
"Tuleeko Suomen liittyä Euroopan unionin jäseneksi neuvotellun sopimuksen mukaisesti?"
- Mikä oli neuvoteltu sopimus?
Jos kolme merkittävää sanaa ”neuvotellun sopimuksen mukaisesti ” puuttuisivat EU-kansanäänestyslaista, ei mitään olisi enää tehtävissä.
2. SALAINEN EMU-VARAUMA
Ulkoministeriön salaiseen pöytäkirjaan kirjoitetut EMU-päätös ja tekaistu EMU-varauma ovat ulkopolitiikasta määränneen presidentti Koiviston johdolla tehty petos.
EMU-varuma tekaistiin, koska eduskunnasta ei olisi EU-liittymislain hyväksymisen yhteydessä löytynyt Hallitusmuotoon (HM 72§) kirjoitetun Suomen markan hävittämiseksi tarvittavaa 5/6 kiireellisyysenemmistöä.
Merkittävää on, että Korkein Hallinto-oikeus ryhtyi suojelemaan maanpetokselliseen toimintaan ryhtynyttä korkeata valtiojohtoa koventaen Ulkoministeriön salassapitoargumentteja.
Salaisen EMU-pöytäkirjan salaamisen merkittävimmät asianosaiset ovat:
1.
EMU-kokouksen aikaan (20.12.1993) Tasavallan Presidentti Mauno Koivisto ja Ulkoministeriön valtiosihteeri Martti Ahtisaari.
2.
EMU-kokouspöytäkirjan salaamisen aikaan (tammikuussa 2000) Tasavallan Presidentti Martti Ahtisaari,
pääministeri Paavo Lipponen ja Ulkoministeri Tarja Halonen.
3. PRESIDENTTI MÄÄRÄSI ULKOPOLITIIKASTA
HM 33 § kuului:
”Suomen suhteista
ulkovaltoihin määrää presidentti, kuitenkin niin, että sopimukset ulkovaltojen kanssa ovat eduskunnan hyväksyttävät, mikäli ne sisältävät säännöksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan tai valtiosäännön mukaan muuten vaativat eduskunnan suostumusta. Sodasta ja rauhasta presidentti päättää eduskunnan suostumuksella.
Kaikki tiedonannot ulkovalloille tai Suomen lähettiläille ulkomailla ovat toimitettavat sen ministerin kautta, jonka toimialaan ulkoasiat kuuluvat.”
(Lähde: Suomen Laki II 1990)
4. TUNNUSTUS
Juha Korkeaoja on SataSeutu-lehdelle (25.10.2001) antamassaan haastattelussa kertonut, ettei hallitus ole antanut eduskunnalle lakiesitystä markasta luopumisesta.
Linkki uutiseen: Korkeaojan haastattelu
5. EURON VAKAUSSOPIMUS
Ei ollut tarkoituskaan noudattaa euron vakaussopimusta!
Erkki Liikasen Brysselin päiväkirja:
"Keskiviikko
19.2.1992.
Lounas komission rahapolitiikasta vastaavan osastopäällikkö Jean-Francois Ponsin kanssa. Suomen devalvaatioon liittynyt ensireaktio on jäänyt taakse.
Kysyin, kuinka on ylipäätään mahdollista, että enemmistö voi täyttää talous- ja rahaunionin ratkaisevaan vaiheeseen liittyvät ehdot. Pons vastasi, ettei
näin varmasti käykään. Komissiolle kuitenkin riittää, että kehityksen suunta on
oikea ja että sitä tukee uskottava talousohjelma."
KOIVISTO - ULKOPOLITIIKAN JOHTAJA
Kalevi Sorsa luonnehti Mauno Koivistoa kirjassaan Muistikuvia, mielikuvia, Otava 1995, seuraavasti:
”Kaukopartiomiehenä minä häntä ennen kaikkea pidän: hän tähtää kauas, ei paljon hiisku tavoitteistaan, iskee rajusti, häipyy ja peittää jälkensä.”
Presidenttinä ollessaan Mauno Koivisto toimi ulkopolitiikkaan liittyneen Suomen EU-päätöksenteon johtajana Hallitusmuodon (HM) 33 §:n alkuperäisen tekstimuodon antamin valtuuksin.
On aivan selvää, ettei Koivisto sallinut kenenkään toimivan reviirillään tietämättään. Koivisto piti ohjakset tiukasti käsissään ja tiesi tarkalleen, miten Suomen EU-päätöksenteko on tehtävä.
Tämän päivän Suomen taloustilanne on seurausta presidentti Mauno Koiviston harjoittamasta toiminnasta, joka ei kestä päivänvaloa: markasta luopumiseen liittyvä salainen päätöksenteko.
Miksi Ruotsi sai pitää kruununsa? Ruotsilla oli EMU-varauma, vai oliko?
Ruotsin keskuspankilla on oma hallintonsa ja lainsäädäntönsä, johon parlamentti ja hallitus eivät pysty vaikuttamaan. Tästä syystä Ruotsi aloitti EY-neuvottelunsa ”varaslähtönä” päivää ennen varsinaisia neuvotteluja.
Suomella oli EMU-varauma, mutta vain harhautustarkoitusta varten tekaistu.
Tämä raporttini keskittyy UM:n salaiseen EMU-varaumapöytäkirjaan 16/93 20.12.1993, joka on avain Suomen taloustilanteen, lisävelanoton ja kansalaisten hyvinvoinnin ratkaisemiseksi.
Muut Koiviston johdolla tehdyt EU-jäsenyyteen liittyvät päätökset ovat:
1. Vahvan markan politiikka.
Suomen Pankin pääjohtaja Rolf Kullberg antoi haastattelun Länsi-Savo lehdelle 3.11.1988:
”Kysyntä Suomessa on pakotettava alas ja tarpeen
niin vaatiessa se on tehtävä luomalla Suomeen keinotekoinen taantuma, ja
taantuman on oltava melko syvä.”
Kalevi Sorsa kirjoitti vuonna 1992 kirjassaan UUSI ITSENÄISYYS, luvussa Kovalla markalla pehmeään yhteiskuntaan, sivu 134: "Euroopan yhdentymisprosessia ei enää pysähdytä mikään, eivät edes kansanäänestykset."
Sivulla 261 olevan sitaatin pitäisi avata vasemmistolaistenkin silmät:
"Julkisen sektorin tehostaminen on uusi tehtävä. Se on kehitettävä kilpailukykyiseksi yksityiseen sektoriin nähden. Tämä on nimenomaan sosialidemokraattien tehtävä, koska kukaan ei epäile heitä julkisen sektorin romuttamis- ja yksityistämispyrkimyksistä."
Kommentti:
Terveyspalveluita
ei ole yksityistetty suomalaisille sijoittajille, vaan ulkomaalaisten
sijoittajien rahastettaviksi. Tästä on seurannut lisäksi, että
ulkomaalaissijoittajat ovat jättäneet lähdeverojaan maksamatta.
2. Korkeimman Oikeuden kyykytys Presidentin Linnassa 6.5.1992.
Presidentti Koiviston mielestä Korkein Oikeus oli tehnyt väärän päätöksen, sillä Koiviston mielestä pankit oli pelastettava! Niinpä valuuttalainaa ottaneita yrityksiä oli ajettava konkurssiin.
Oikeuspoliittisen seminaarin asiakirjojen salaamispäätös:
Siitä, mistä yllä olevassa seminaarissa on kysymys, kertoo Kjeld Möller Helsingin Kauppakorkeakoulun työpaperissa: SALATULLA ARVOPAPERISTAMISELLA TUHOTTIIN YRITTÄJYYTTÄ, Working Paper W-341.
Pankkien vakavaraisuus oli yksi EY:n talous- ja rahaliiton kelpoisuuden kriteereistä. EY:n liittymishakemuksen jättämisajankohtana Suomi ei täyttänyt liittymisehtojen vaatimuksia.
Sitaatti: ”Talletuspankkilain eduskuntakäsittelyn yhteydessä syksyllä 1990 oli selvää, että rahoitussektoria koskevaa lainsäädäntöä joudutaan varsin pian uudistamaan vastaamaan Euroopan yhteisön pankkidirektiivien mukaisia vaatimuksia, sillä kävihän Suomi neuvotteluita liittymisestä Euroopan talousalueeseen ETAan. Välittömästi talletuspankkilain eduskuntakäsittelyn jälkeen valtionvarainministeriö asetti rahoituslainsäädännön tarkastamistoimikunnan, jonka tuli selvittää Suomen kansainvälisten, erityisesti Euroopan talousalueen liittyvien velvoitteiden vaatimat muutokset maamme luotto- ja rahoituslainsäädäntöön.
Toinen sitaatti, lähteenä valtiosihteeri Eino Keinäsen muistio, Valtioneuvoston pöytäkirjan (5.4.1992) liite: ”Talouspolitiikan yhdeksi tavoitteeksi asetetaan, että Suomen kansantalous mahdollisimman pian täyttää Euroopan Yhteisön rahaliittoon liittymisen vaatimukset. Tehtyjen integraatiopoliittisten päätösten pohjalta Suomi osallistuu Euroopan talousalueeseen ja tähtää Euroopan yhteisön jäsenyyteen. Luottolaman torjumiseksi on ryhdytty toimiin pankkien vakavaraisuuden turvaamiseksi.”
VÄITÖS PUOLUEIDEN SALAISISTA EMU-PÖYTÄKIRJOISTA
Valtiotieteen maisteri Marko Karttunen väitteli 18.4.2009 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Evidence of Partisan Emphasis on EMU during 1994–1999: Comparing Finnish Parties.
http://www.helsinki.fi/valtiotieteellinen/uutisarkisto/vaitokset/karttunen.html
Ko. kotisivulla Karttusen väitöstä luonnehditaan maamme ensimmäiseksi sisältöanalyyttiseksi tutkimukseksi Suomen salaisesta EMU-historiasta 1990-luvulla.
Sivulla http://parlamenttikirjasto.blogspot.com/2009/06/vaitos-uusliberalismi-ajoi-suomen-emuun.html Karttunen kertoo:
”Huhtikuussa 1998 eduskunta päätti selvällä enemmistöllä, että Suomi lähtee EMU-maiden mukaan 1999 alusta. Mitkä olivat sitten ne päätekijät, jotka muovasivat kolmen pääpuolueemme Emu-kantoja ja samalla myös Suomen EMU-politiikkaa 1990-luvulla. Väitöstutkimukseni aineisto eli salaiset puolueiden pöytäkirjat ja julkiset kannanotot sekä puoluejohtajien haastattelut keskittyvät juuri EMU-kantoihin vaikuttaviin tekijöihin.”
Karttunen ei tiennyt, että Suomen EU-ministeriryhmä oli tehnyt jo 20.12.1993 salaisen päätöksen Suomen EMU-neuvottelujen sulkemisesta. Samassa kokouksessa Suomelle tekaistiin EMU-varauma, jonka avulla Suomen markasta luovuttiin kikkaillen ilman eduskunnalle annettua lakiesitystä. Nimittäin eduskunta ei Karttusen kertomana ajankohtana, huhtikuussa 1998, saanut hallitukselta lakiesitystä markasta luopumiseksi.
Karttusen väitöskirja kyseenalaistaa akateemisen tutkimuksen riippumattomuuden Suomessa. Herää kysymys; Peiteltiinkö eduskuntaryhmien salaisista EMU-pöytäkirjoista kertomalla raskasta rikosta, maanpetosta?
Tutkijalle, ohjaajalle ja väitöskirjan tarkastajille olisi ollut tietoa salaisesta
EMU-varaumasta syksystä 2000 alkaen.
Kokemäellä ilmestynyt SataSeutu-lehti uutisoi salaamisesta 25.10.2000
http://www.sataseutu.com/
Tämän jälkeen aineisto
on ollut SataSeutu-lehden kotisivulla
http://www.satanen.com/index.php?k=yleista&sivu=poytakirjat
.
Tietoa epädemokraattisesta EMU-päätöksenteosta olisi saanut myös Tuija Braxin haastattelusta Lallissa
14.5.1997, sivu 7:
Tuija Brax: Emusta päätettävä kestävällä tavalla
Emu-päätöksentekoprosessin on Vihreän liiton puheenjohtajan Tuija Braxin mukaan kestettävä myös tulevien vuosien ja vuosikymmenten kriittiset katseet. Siksi on hänen mielestään kyseenalaista perustella yksinkertaisen enemmistön riittävyyttä vain väitteellä siitä, että Suomi on jo EU-jäsenyydessä sitoutunut myös Emun jäsenyyteen. Brax sanoo toivovansa sydämestään, että kymmenen vuoden päästä emme joudu pohtimaan jäsenyyspäätöstä perustuslaillisena kiistana.”
MAASTRICHT-AIHEET
EU-ministeriryhmän EMU-kokouksen 20.12.1993, pöytäkirjan 16/93, mukaan
Suomi ilmoitti, että Maastricht-aiheiden neuvotteluluvut (yhteinen raha,
puolustus ja perustuslaki) voidaan sulkea. Neuvottelulukujen sulkeminen
tarkoittaa, että neuvottelut voidaan päättää.
Ministeriryhmä hyväksyi euroon siirtymisen etukäteen, eduskunnan sivuuttaen, koska Hallitusmuodon 72 §:ään kirjoitetusta Suomen markasta luopumiseksi ei olisi EU-liittymislain hyväksymisen yhteydessä löytynyt perustuslain muuttamiseen tarvittavaa 5/6 kiireellisyysenemmistöä. Pääministeri Ahon johdolla kokousta pitänyt ministeriryhmä turvautui kikkailuun ja toivoi, ettei asia koskaan paljastu.
SUOMEN EMU-VARAUMA
Eduskunnan pöytäkirja 13.6.1994 kertoo EMU-varauman luonteisen asian, kun
pääministeri Esko Aho vastasi hallituksensa nimissä Vasemmistoliiton (Claes
Andersonin) EU-välikysymykseen. Pääministeri Aho nimittäin ilmoitti
eduskunnalle mm:
"Kansalliset päätökset Suomen osallistumisesta EMU:n kolmanteen vaiheeseen
tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa. Tämän olemme neuvotteluissa
Euroopan unionille ilmoittaneet.”
Puheellaan Aho antoi kansanedustajille mielikuvan, että Suomi oli neuvotellut
varauman päättää markasta luopumisesta liittymissopimuksen jälkeenkin. Missä
neuvotteluissa ja milloin EMU-varauma oli ollut esillä? Turkulainen Viljo
Vuoristo ja muutama muu henkilö etsi vastausta kysymykseen.
Pääministeri Esko Aho ja virkamiesneuvottelija Veli Sundbäck olivat
EU-neuvottelujen asiantuntijoina syyskuussa 1994 antaneet
perustuslakivaliokunnalle neuvoteltaessa todetun EMU-varauman luonteisen
lausuman.
SALAISEN PÖYTÄKIRJAN AVAINHENKILÖT
VINKKI PÖYTÄKIRJAAN
Lehdistöneuvos Reijo Kemppinen antoi kirjassaan ”Suomi Euroopan
unionissa” , Edita 1999, vihjeen Suomen ainoasta EMU-varaumaan viittaavasta
tekstistä. Vihjeen johdosta pöytäkirjaa etsittiin UM:n arkistosta muutaman
viikon ajan, kunnes se löytyi. Allekirjoittanut sai pöytäkirjaotteen
eduskunnasta faksattuna aamupäivällä 1.12.1999
(alla olevassa kuvassa mustalla kehystettynä).
Pöytäkirjaotteen eduskunnan tietopalveluun luovuttanut Päivi Luostarinen
(Ulkoasiainministeriön EU-sihteeristöstä) ei tiennyt, kuinka aran asian
pöytäkirja sisälsi.
Yksi kopio julkisuuteen vuotaneesta pöytäkirjaotteesta meni turkulaiselle Viljo
Vuoristolle heti joulukuun alussa. Yksi kopio oli mennyt alajärveläiselle
maanviljelijälle, joka halusi tietää, ketkä kokoukseen osallistuivat. Viljelijä
otti yhteyttä oman paikkakuntansa kansanedustajaan Raimo Vistbackaan.
Niinpä Päivi Luostarinen lähetti 20.1.2000 eduskuntaan kokouksen
ministerinimilistan sähköpostitse otsikolla "EMU-päätös". Vistbacka
kiinnostui asiasta nähtyään viestin tulosteen ja pyysi koko pöytäkirjaa
nähtäväkseen. Nyt ulkoasiainministeriössä havaittiin pöytäkirjan arkuus ja
pöytäkirja päätettiin salata kansanedustajalta.
Pian Viljo Vuoristo oli saanut kuulla, ettei kansanedustaja Vistbacka saa sitä,
jonka hän oli saanut.
Vuoristo pyysi 26.1.2000 pöytäkirjaa voidakseen valittaa salaamispäätöksestä
Korkeimpaan Hallinto-oikeuteen. Pöytäkirjan salaamisen vaiheista tuonnempana.
KOKOUKSEEN OSALLISTUNEET
Kokoukseen osallistuneet ovat pääministeri Esko Aho ja ministerit Pertti
Salolainen, Heikki Haavisto, Sirpa Pietikäinen, Ilkka Kanerva, Toimi
Kankaanniemi sekä EU-ryhmän ulkopuolisena osallistujana sisäministeri Mauri
Pekkarinen. Kokouspöytäkirjeen salaista liitemuistiota 1075 esitteli
kokouksessa virkamiespääneuvottelija, alivaltiosihteeri Veli Sundbäck.
Mukana olivat myös osastopäällikkö Antti Satuli, ylijohtaja Bo Göran
Eriksson, apulaisosastopäällikkö Eikka Kosonen, toimistopäällikkö Marita
Eerikäinen, toimistopäällikkö Antti Kuosmanen, finanssineuvos Lasse
Aarnio, lainsäädäntöneuvos Niilo Jääskinen, kaupallinen neuvos Esa
Härmälä ja sihteerinä Kare Halonen.
Mukana olivat EU-virkamiesryhmän ulkopuolisina osp Jaakko Laajava ja Pekka
Huhtaniemi.
Pöytäkirjassa on maininta:
"JAKELU EU-ministeriryhmä, virkamiestason EU-neuvotteluryhmä, osp Laajava,
arkisto"
Muistion
1075 perään on kirjoitettu:
"TIEDOKSI:
Tasavallan Presidentti
JAKELU:
EU-ministeriryhmä
EU-neuvotteluvaltuuskunta
Arkisto"
UM:N SALASSAPITOPÄÄTÖS
Ulkoasiainministeriön virkamiehet Pertti Nummela ja Martti Favorin
allekirjoittivat 26.1.2000 Viljo
Vuoristolle Ulkoasiainministeriön salassapitopäätöksen HELT001-4, jossa
sanotaan, että pöytäkirja on salassapidettävä viranomaisen toiminnan
julkisuudesta annetun lain (621/1999) 24 §:n 1. mom. 2. kohdan mukaan.
Ks. UM:n salaamispäätös:
Tekivätkö
Nummela ja Favorin salaamispäätöksen keskenään?
Informoivatko Nummela ja Favorin salaamisesta presidentti Martti Ahtisaarta,
ulkoministeri Tarja Halosta ja pääministeri Paavo Lipposta?
UM:N LAUSUNTO KHO:LLE
Viljo Vuoristo valitti salassapidosta Korkeimpaan hallinto-oikeuteen,
jolle Ulkoministeriön virkamiehet Charles Murto ja Martti Favorin
allekirjoittivat 15.2.2000 KHO:lle mielenkiintoisen lausunnon HELT001-5:
”Ulkoministeriö katsoo, että tässä tapauksessa muiden valtioiden kantojen
julkistaminen heikentää Suomen edellytyksiä toimia kansainvälisessä
yhteistyössä. Lisäksi Suomen jäsenyysneuvottelujen yksityiskohtien tulo
julkisuuteen tilanteessa, jossa useat muut valtiot hakevat Euroopan unionin
jäsenyyttä, saattaa aiheuttaa haittaa niiden jäsenyysneuvotteluille. Näistä
syistä johtuen pöytäkirja ja liitemuistio kuuluvat niihin asiakirjoihin, jotka
on lain viranomaisen toiminnan julkisuudesta (621/1999) 24 §:n 1. mom. 2.
kohdan perusteella pidettävä salassa. ”
Murto ja Favorin kertoivat lausunnossaan, että pöytäkirjan ohessa oleva UM:n
muistio nro 1075 19.12.1993 on salainen.
Miksi Murto ja Favorin mainitsivat myös salattavasta muistiosta 1075, vaikkei
sitä edes tiedetty kysyä?
Ks. UM:n lausunto KHO:lle:
Pöytäkirja
sisältää vain Suomen kansallisia päätöksiä, sillä ulkovallat mainitaan
seuraavasti:
Kohta 3, ympäristö:
"Ministeri Pietikäinen katsoi, ettei ympäristöä koskevaa neuvottelulukua
olisi suljettava vaan Suomen tulisi ajaa ratkaisuihin samanlaisia muutoksia
kuin Ruotsi".
Kohta 4, alkoholimonopoli:
"- Ruotsin edellytetään suorittavan samanlaisen kirjeenvaihdon komission
kanssa."
Kohta 5:
"Todettiin, että Baltian vapaakaupan osalta Suomi voi ilmoittaa
hyväksyvänsä EU:n ratkaisuehdotuksen."
Pöytäkirjassa ei siis ole ollenkaan ulkovaltasuhteisiin haitallisesti
vaikuttavia asioita.
Salaamiseen on syynä liittovaltiokehitykseen johtavat Maastricht-aiheet:
1. Pöytäkirjan 6§:ään on kirjoitettu: "Todettiin, että talous- ja
rahaliiton osalta Suomi ilmoittaa ko. neuvotteluluvun olevan suljettavissa.
Siinä yhteydessä muistutetaan, että kansalliset päätökset, joita Suomen
osallistuminen EMU:n kolmanteen vaiheeseen edellyttää, tehdään aikanaan
eduskunnassa ja hallituksessa."
Merkittävää on, että ”EMU-varauma” olikin vain 5. ministeritason tapaamisessa
Brysselissä 21.12.1993 luettava muistutusvirke, jota eduskunnassa käyttäen
markka saatiin hävitettyä perustuslaista ilman lakiesitystä.
2. Yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvä EU:n uusilta
jäsenmailta vaatima yhteinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen (YUTP) julistus,
jolla neuvotteluissa olleet maat velvoitettiin yhteiseen puolustukseen (7 §).
3. Sisä- ja oikeusasiat sovittuina poliittisina ja institutionaalisina asioina,
johtavat yhteiseen perustuslakiin (8 §).
Kaikki kolme merkitsevät valtiollisesta itsemääräämisoikeudesta luopumisesta.
EMU-päätöksenteko kikkailtiin eduskunnan perustuslaillisen päätöksenteon
ulkopuolelle.
Muistiossa nro 1075 on ulkovaltasuhteita koskevia asioita: ”Olemme
Itävallan vankeja. Suomi yrittää pidättäytyä YUTP-julistuksen ulkopuolella.”
Liitteenä ollutta muistiota ei edes tiedetty pyytää. - Lisättiinkö muistio
salassapidossa verukkeeksi, jotta todella voidaan sanoa, että julkistaminen
heikentää Suomen toimia kansainvälisessä yhteistyössä? Sitä kysyttäköön
Murtolta ja Favorinilta.
Se, että julkistaminen todellakin heikentäisi jäsenmaiksi haluavien maiden
jäsenyysneuvotteluja, pitää paikkansa, kun muut maat saisivat kuulla,
millaisella huijauksella Maastricht-aiheiden hyväksyminen Suomen
perustuslakivaliokunnassa ja eduskunnassa hoidettiin.
PELIÄ KAKSILLA KORTEILLA
Muistutustekstien vertailu paljastaa ministerien pelin kaksilla korteilla.
EMU-varaumaa muistuttava salaisen pöytäkirjan 6 §:n muistutusteksti olikin
tehty kansallista harhautustarkoitusta varten.
Pöytäkirjaan 16/93 oli kirjoitettu: "Siinä yhteydessä muistutetaan,
että kansalliset päätökset, joita Suomen osallistuminen EMU:n kolmanteen
vaiheeseen edellyttää, tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa.”
Brysselissä 21.12.1993 luettu englanninkielinen teksti
kuuluu:
”The national decisions necessery for Finland’s participation in the
third phase in accordance with the provisions of the Treaty shall be taken in
due time by the parlament and the Governement.”
Tarkemmassa
tarkastelussa englanninkielinen muistutusvirke ei ollutkaan sisällöltään sama
kuin edellisenä päivänä kirjoitettu suomenkielinen teksti. Brysselissä luetun
muistutusvirkkeen englanninkieliseen tekstiin olikin lisätty sanat: "...in
accordance with the provisions of the Treaty... " eivät olleetkaan
Suomen EMU-varauma, vaan suomennettuna Suomen antama lupaus yhteiseen rahaan
siirtymisestä. ”perustamissopimuksen mukaisesti". Sanat ”in
due time” tarkoittavat suomeksi ”määräaikana” eli eräpäivänä,
liittymissopimuksen hyväksymisen yhteydessä, viimeistään 31.12.1994.
Jos pöytäkirjan 6 §:n muistutusvirkkeessä olisi ollut kaksi sanaa - ”perustamissopimuksen
mukaisesti” - ei neuvoteltaessa todetun EMU-varauman luonteista merkitystä
olisi syntynyt. Nämä kaksi sanaa ovat niin merkittävät, että ne antavat
neuvottelujen päättämisilmoituksessa annetulle sisällölle aivan toisen -
suomalaiskansallista harhautustarkoitusta palvelevan - merkityksen.
”Perustamissopimuksen mukaisesti” tarkoittaa Maastrichtin sopimuksen
mukaisesti.
KHO: PÖYTÄKIRJA ON SALASSA PIDETTÄVÄ
Korkein hallinto-oikeus vahvisti 17.10.2000 pöytäkirjan salassapidon
ratkaisulla dnro 279/1/00, taltionumero 2608. KHO otti asiakirjojen
substanssiin (sisältöön) kantaa muuttamalla salassapitoargumentteja. KHO:n
mielestä pöytäkirja ja liitemuistio 1075 ovat salassapidettävä julkisuuslain 24
§:n 1 momentin 1. kohdan mukaan, eikä 2. kohdan mukaan kuten ulkoministeriö
oli salaamisen tehnyt. KHO:n mukaan ”kysymyksessä on poliittisten ja
taloudellisten suhteiden järjestäminen Suomen ja eräiden toisten valtioiden
kesken”.
KHO:n päätöstä olivat tekemässä hallintoneuvokset Ritva Koljonen (pj), Hannu
Koskinen, Pekka Vihervuori, Marjatta Kajan ja Heikki Kanninen, esittelijänä
toimi hallintosihteeri Mikko Rautamaa .
Rautamaa, Koljonen ja Kanninen kuulivat ennen ratkaisun antamista pöytäkirjan
luiskahtamisesta sekä myös sen, että KHO:n pitäisi antaa päätös, jolla pöytäkirja
määrätään julkiseksi, ettei kenenkään koskaan tarvitse sanoa, että KHO ryhtyi
suojelemaan valtiopetokselliseen toimintaan ryhtyneitä henkilöitä.
KHO:n tuomarit kuitenkin uskoivat, että kysymyksessä on vain bluffaus
pöytäkirjaotteen luiskahtamisesta arkistosta, joten KHO uskalsi puuttua
substanssiin ja muutti salassapitoargumentteja UM:n määräämää salassapitoa
ankarammiksi.
Murto ja Favorin olivat lähettäneet KHO:lle lausunnon HELT001-5 ohessa
myös pöytäkirjan ja muistion.
Ks. KHO:n päätös:
TARKISTUSPYYNTÖ
Koska
salassapitoargumentit muuttuivat, Viljo Vuoristo halusi tarkistaa salaamisen.
Vedoten argumenttien muuttumiseen hän pyysi jälleen pöytäkirjaa.
UM:n VASTAUS
Ulkoministeriön virkamiehet Jyrki Paloposki ja Martti Favorin
allekirjoittivat 10.11.2000 ilmoituksen HELD-364-49, että asiakirjat ovat KHO:n
päätöksen mukaan salassa pidettäviä.
KIRJALLINEN KYSYMYS
Silloinen puhemies Riitta Uosukainen tietää asiasta. Hän sai
kansanedustaja Sulo Aittoniemen 5.4.2001 tekemän KIRJALLISEN KYSYMYKSEN
496/2001 vp. Kysymys leimattiin saapuneeksi Valtioneuvostoon 10.4.2001.
Ks. Aittoniemen kysymys:
MINISTERI TUOMIOJAN VASTAUS
Ulkoministeri Erkki Tuomioja tutki pöytäkirjan ja liitemuistion
salassapidettävyyttä ja totesi 27.4.2001 ministerin vastauksessa HELD2064-9,
ettei salassapitoon ole enää aihetta.
Ks. ministerin vastaus:
Voiko
ministeri kumota KHO:n puoli vuotta aikaisemmin tekemän ratkaisun?
Onko Ulkoasiainministeriön salassapitopäätöksen HELT001-4 26.1.2000
jälkeen tapahtunut jotakin sellaista, johon vedoten pöytäkirja yllättäen
voitaisiin julkistaa? Julkistamisen syynä tietenkin voisi olla vain kiusallisen
salaamisen lopettaminen. Suomihan teki EU-liittymisasiakirjaan peräti yhden
oman julistuksen - avoimuudesta.
- Käyttikö ulkoministeri Erkki Tuomioja ministerin vastauksessaan toimivaltaa,
joka ulkoministeri Tarja Halosella olisi salaamispäätöstä 26.1.2000
tehtäessä ollut?
SATAKUNNAN KANSAN
UUTINEN
Tuomioja sekaantui asianosaiseksi ministerin vastauksellaan ja vastatessaan
Satakunnan Kansan ja Etelä-Suomen Sanomien toimittajan Maarit Raunion kysymyksiin.
Satakunnan
Kansassa 10.5. ja toistamiseen 16.5. 2001 olleen haastattelun mukaan Tuomioja
ei olisi kunnolla lukenut ko. pöytäkirjan salassapitoon liittyviä asioita.
Ensinnäkin haastattelusta käy ilmi, ettei Tuomioja huomannut seuraavia asioita:
salassapitoon ryhtymisajankohtaa, KHO:n salassapitoargumenttien muuttamista
(KHO:n puuttumista asiakirjojen substanssiin) eikä sitä, että ko. asiakirjojen
salaamista/julkistamista oli useammankin kerran tarkasteltu.
Toimittaja Maarit Raunio nimittäin kysyi Tuomiojalta: -Eikö ole
ristiriitaista, että viime syksynä KHO vahvisti ulkoministeriön päätöksen
salassapidosta?
Tuomioja vastasi: - Korkein hallinto-oikeus ei ota substanssiin kantaa vaan
siihen, onko ministeriö tehnyt toimivaltansa puitteissa aikanaan sen päätöksen.
Toimittaja Raunio teki jatkokysymyksen: - Voiko asiakirjojen
julkisuuslain 24 §:n 1. momentin 1. kohdan nojalla tehdä kaksi täysin
vastakkaista päätöstä?
Tuomioja vastasi: - No, on aikatekijä otettava huomioon. Aikanaan vuonna
1993 neuvottelujen ollessa kesken on varmasti ollut perusteita, että tämä on
pidetty salassa. Silloinhan se salassapitopäätös on tehty. Sitä vain ei ole
tullut tarkistettua sen jälkeen. Ei ole enää mitään perustetta olemassa.
Lopuksi toimittaja Raunio kysyi Tuomiojalta: -EU-ministeriryhmä totesi
20.12.1993 mm. että kansalliset päätökset osallistumisesta Emun kolmanteen
vaiheeseen tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa. Harhautettiinko
tällä "varaumalla" eduskuntaa, kuten jotkut katsovat?
Tuomioja vastasi: - Sitä pitää kysyä niiltä, jotka ovat tuolloin olleet
tätä mahdollista harhautusta tekemässä, edellisen edelliseltä hallitukselta.
Tämä kysymys on salaisen pöytäkirjan olennaisin kysymys. Tuomiojan kommentointeja
analysoitaessa näyttäisi, ettei tämä asiakirjoja vapauttaessaan tiennyt, tai ei
ollut tietävinään, milloin pöytäkirjaa oli ryhdytty salaamaan, eikä sitäkään,
että pöytäkirjan salassapitoa oli jo moneen kertaan tarkasteltu:
- positiivisin tuloksin jo 1.12.1999 ja 20.1.2000
- negatiivisin tuloksin 21.1.2000 ja 26.1.2000 ja vieläpä KHO:n ratkaisun
17.10.2000 jälkeenkin 10.11.2000.
Myöhemmin on käynyt ilmi, että EU-neuvottelujen aikana käytyjen
ministerikokousten 1.2. ja 20.-22.12.1993 pöytäkirjoista liitteineen oli jo 6.5.1999
olemassa epäämispäätös HELD364-7, johon UM:n tietohallintojohtaja Martti
Favorin ja ylitarkastaja Jyrki Paloposki olivat kirjoittaneet tekstin:
”Kyseiset asiakirjat kuuluvat niihin asiakirjoihin, jotka on asetuksen
sisältävä eräitä poikkeuksia yleisten asiakirjojen julkisuudesta (650/1951)
1§:n 1 momentin 2 kohdan mukaan pidettävä salassa.”
OIKEUSKANSLERIN VIRASTO
Apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen ja esittelijä Risto Hiekkataipale
tietävät asiasta, sillä ote salaisesta pöytäkirjasta on lähetetty
sotilasvalanmukaisena 10.7.2000 päivättynä ilmoituksena oikeuskanslerin
arkistoon. Tallennenumero on Dnro 726/1/00. Oikeuskansleria pyydettiin
tutkimaan mm. salaiseksi määrätyn pöytäkirjan yhteyden perustuslakivaliokunnan
syksyllä 1994 saamaan valheelliseen EMU-selontekoon.
APULAISOIKEUSKANSLERIN VASTAUS
Apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen vastasi 24.8.2000 päivätyllä
vastauksellaan Dnro 726/1/00 ”…ulkoministeriössä laaditun
EU-ministeriryhmän kokouksen 20.12. 1993 pöytäkirjan 22.12.1993 nro 16/93 ote
ei sisällä kirjoituksessa mainitusta asiasta sellaista oikeuskanslerin
laillisuusvalvonnan alaan kuuluvaa uutta tietoa tai selvitystä, jonka
perusteella asiassa voitaisiin päätyä toisenlaiseen ratkaisuun kuin mitä samaa
asiaa koskevaan aikaisempaan kanteluun drno 226/1/97 apulaisoikeuskansleri
Jukka Pasasen antamassa ratkaisussa on ilmoitettu.
Tuolloin Pasanen oli vastannut mm. ”Hallituksen aikanaan tekemä
eduskunnassa tapahtuvan EMU-päätöksenteon muodonvalinta on poliittinen
tarkoituksenmukaisuuskysymys, johon oikeuskansleri ei voi toimivaltansa
rajoissa puuttua.”
Mainittakoon, että Pasasen aikaisemmin antama vastaus koski kantelua, jossa
pyydettiin tutkimaan vuosien 1994-1997 aikana tapahtuneita
perustuslakirikkomuksia. Nyt oli kuitenkin kysymyksessä
uusi asia; salaiseksi määrätyn kokouspöytäkirjan 16/93 20.12.1993 yhteyden
tutkiminen perustuslakivaliokunnan saamaan valheelliseen EMU-varaumaan.
Esittelijä Hiekkataipale ei vastausta luonnostellessaan huomannut kysyttyjen
asioiden oleellista eroa, vaan kytki vastaukset toisiinsa. Hiekkataipale
halveksi tavallista kansalaista vastauksellaan, mutta kaivoi huomaamattaan
kuopan Pasasen ja itsensä alle.
Oikeuskanslerin ensisijainen tehtävä on presidentin ja hallituksen toimien perustuslainmukaisuuden valvominen.
KYSYMYKSIÄ: - MIKÄ LAKI?
Minkä
Suomen hallituksen antaman lakiesityksen hyväksyessään Suomen eduskunta päätti
luovuttaa Suomen valtion itsenäisen valtiontalouden hoitoon tarkoitetun
instrumentin (Suomen markka) ja päätösvallan EU-jäsenmaista riippumattoman
EKP:n hallintaan ja hoitoon?
Mikä on kyseisen lain tallennenumero ja päiväys?
KORKEAOJAN TUNNUSTUS
Kansanedustaja
Juha Korkeaoja on SataSeutu-lehdelle (25.10.2001) antamassaan haastattelussa
kertonut, että eduskunta ei ole saanut lakiesitystä markasta luopumisesta.
Kaksi sitaattia:
”Perustuslakiin kirjattuja poikkeusmahdollisuuksia käyttivät äärimmilleen
venyttäen enemmistönä eduskunnassa olleet kansanedustajat sitoessaan Suomen
rahaliittoon ja Euroon. - Itse olisin halunnut eduskunnan käsittelevän
erillisen lakiesityksen Suomen markkaa koskevan hallitusmuodon 72 §:n
kumoamisesta. Erillistä lakia ei ole annettu.”
”Kansanedustaja Juha Korkeaoja kertoi jääneensä vähemmistöön omasta rahasta
päätettäessä.
- Olen kuitenkin omaksunut kannan, että jäin vähemmistöön tässä asiassa
ja olen tyytynyt enemmistön päätökseen. Demokratiassa toimitaan tällä tavalla,
vaikka päätökset eivät olisi aina oman kannan mukaisia.”
Ks.
http://www.satanen.com/index.php?k=yleista&sivu=show&id=200
Kysymys Korkeaojalle: -Voiko eduskunnassa olla enemmistöä tai vähemmistöä silloin, jos Hallitusmuotoon kirjoitetun Suomen markan hävittämiseksi ei ole olemassa lakiesitystäkään!
Kyseessä on petos, ei pelkkä perustuslain äärimmilleen venytys.
ESKO AHON TUNNUSTUS
Presidenttiehdokas Esko Aho oli vaalikiertueellaan Huittisten Risto
Ryti-salissa 1.12.1999, jolloin EMU-pöytäkirjaote pääsi luiskahtamaan UM:n
arkistosta. Aho sai noin 150 hengen yleisön läsnä ollessa kuulla
”neuvoteltaessa todetun EMU-varauman” paljastuneen kyseisestä pöytäkirjasta.
Tilaisuudessa Aho joutui vastaamaan kysymykseeni: ”Mikä on Suomen hallitusmuodonmukainen
rahayksikkö tällä hetkellä?”
Aho vastasi : "Se on markka."
Esitin Aholle muitakin kysymyksiä, joiden jälkeen Aholta pääsi suusta sanoja,
jotka Radio-Tuplan toimittaja Matti Kulonen uutisoi "Kulosen kuulumisissa”
heti Ahon vaalitilaisuuden jälkeen. RadioTuplan referenssinauhakopion mukaan
Kulonen kertoi radion kuuntelijoille: "... ja muutamat kyselyt,
jotka liittyivät lähinnä EU-liittymisasioihin ja EMU, ... EMU-hankkeeseen
mukaan menoon, ja tuon arvostelun Aho kuittasi perustuslakiin liittyvänä
kikkailuna, - ja oikeastaan tuo asia tuli sillä selväksi".
Satakunnan Kansan Huittisten toimituksen esimies Hannu Aaltonen uutisoi
Ryti-salin vaalitilaisuuden tapahtumia seuraavana päivänä (2.12.1999)
väliotsikolla ”Tuhdimmat aplodit tullessa kuin mennessä”: ”Niin
papereitta sujuvasti kuin puhuikin, mikään kansanvillitsijä Aho ei eilenkään
ollut. Vähän viileäksi hän väen jätti: aplodit Ryti-saliin marssiessa olivat
kosolti tuhdimmat kuin sieltä puolen tunnin puheiden ja muutamiin kysymyksiin
vastaamisen jälkeen pois lähtiessä.”
Satakunnan Kansan päätoimittaja Erkki Teikari kirjoitti 14.12.1999
"Yläoikeassa", että Aho on joutunut
"perustuslakikikkailulla" selittelemään Suomen viemistä Emuun.
Ryti-salin tilaisuudesta tuli niin kiusallinen, että Aho ”unohti” kirjoittaa
päiväkirjaansa ”Kolme kierrosta” Ryti-salin tapahtuman. Mainittakoon, että
Risto Ryti-sali on Huittisten ylpeydenaihe, komea Koulutus- ja
kulttuurikeskuksen auditorio, joka rakennettiin huittislaisen presidentin Risto
Rytin mukaan nimetyillä piirustuksilla. Seuraavana päivänä (2.12.1999) Aho
kertoo presidentinvaalipäiväkirjassaan: ”Olin umpiväsynyt.”
EMU-pöytäkirjan paljastuminen oli Aholle kova paikka, sillä perustuslakivaliokunta
perusti EU-liittymislakia koskevan lausuntonsa (PeVL 14/1994 vp:n) Esko
Ahon ja Veli Sundbäckin antamiin EMU-varauman luonteisiin lausumiin.
PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA
PeVL
14/1994 vp:n teksti kuluu: "Valiokunnan saaman selvityksen mukaan
Suomen puolelta on jäsenyydestä neuvoteltaessa todettu, että talous- ja rahaliiton
kolmanteen vaiheeseen siirtyminen edellyttää valtiosäännön mukaan eduskunnan
myötävaikutusta.
Tähän viitaten perustuslakivaliokunta katsoo, että liittymissopimus ei vielä
voi merkitä sitoutumista osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen."
Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana toimi kansanedustaja Sauli Niinistö. Tekaistun EMU-varauman asianosaisia ovat kaikki perustuslakivaliokunnan jäsenet, nimittäin yllä siteeratun lausunnon toisen virkkeen teksti oli Ahon hallitukselle niin merkittävä, että jos sitä ei olisi ollut olemassa, olisi hallituksen pitänyt EU-liittymislain yhteydessä antaa eduskunnalle lakiesitys markan hävittämiseksi Hallitusmuodon 72 §:stä.
ERIÄVÄ MIELIPIDE
Edellä olevaan perustuslakivaliokunnan lausuntoon on liitetty kansanedustaja Ensio Laineen eriävä mielipide, joka koski valiokunnassa asiantuntijoina olleiden pääministeri Esko Ahon ja virkamiespääneuvottelija Veli Sundbäck'in EMU-varaumanluontoisia lausumia: "Käsitykseni mukaan valiokunnan kuulemat asiantuntijat eivät esittäneet asiaa näin, vaan valiokunnan enemmistö tulkitsi asian tällä tavoin."
OIKEUSMINISTERI NIINISTÖ
Kun Lipposen I hallitus vuonna 1998 ”valitsi menettelytavan” euroon
siirtymisestä, ei kyseessä ollut perustuslain muutosesitys markasta luopumisesta.
Satakunnan Kansassa oli 21.2.1998 oikeusministeri Sauli Niinistön
haastattelu alaotsikolla ”Tiedonanto on luonteva tapa”: ”Niinistö
puolusti jälleen torstaina hallituksen päätöstä tuoda Emu-esityksensä
eduskuntaan tiedonantona. Tiedonanto on niitä kaikkein vaikutusvaltaisempia
keinoja, keskeisempiä keinoja, jolla hallitus voi eduskuntaa lähestyä. Niinistö
on kaiken aikaa tyrmännyt suoralla iskulla lakivaateet. Ei lakiin olisi mitään
sisältöä, Niinistö tokaisi.”
Niinpä eduskunta historialliseksi uutisoidussa EMU-päätöksessä 17.4.1998
äänesti vain valtioneuvoston tiedonannosta VNT1/1998 vp. eikä
lakiesityksestä. Tiedonannoista eduskunta äänestää vain hallituksen
luottamuslauseäänestyksenä.
Oikeuskansleri
ei valvonut hallituksen toimia eli tapaa, jolla siirryttiin euroon ja Suomen
markka hävitettiin. Tätä menettelyä koskevaan kanteluun oikeuskansleri vastasi
vastauksessaan drno 226/1/97: ”Hallituksen aikanaan tekemä
eduskunnassa tapahtuvan EMU-päätöksenteon muodonvalinta on poliittinen
tarkoituksenmukaisuuskysymys, johon oikeuskansleri ei voi toimivaltansa
rajoissa puuttua.”
PERTTI SALOLAINEN
Pertti Salolainen kertoi Nykypäivä-lehden haastattelussa (24.3.2005) markasta luopumisesta:
" Onneksi markan katoamisesta ei puhuttu...
Entä nyt? Kriitikot ovat väittäneet, ettei silloin tiedetty mihin oltiin menossa. Jäsenyysneuvottelujen yhteydessä ei juuri painotettu yhteistä valuuttaa, puhumattakaan unionin perustuslaista.
-On totta, ettei silloin tiedetty, kuinka pitkälle integraatio tulee etenemään. Mutta tiedettiin, että integraatio syvenee. Jos silloin olisi sanottu, että markka häviää, olisimme takuulla hävinneet kansanäänestyksen, Salolainen uskoo.
Hän pitää myös valtioviisautena sitä, ettei euroa alistettu kansanäänestykseen, vaan siitä päätti eduskunta. Salolainen ei kuitenkaan hyväksy ajatusta, että näitä asioita olisi pyritty kansalta salaamaan."
Huom! Salolainen oli mukana ministeriryhmän EMU-kokouksessa, jonka pöytäkirja julistettiin salaiseksi!
Kommentit Salolaisen haastatteluun: Ketkä me? Salolainen sanoi: ”olisimme takuulla hävinneet kansanäänestyksen”.
EY-/EU-neuvotteluvaltuuskunnan puheenjohtajana toimineen Pertti Salolaisen on EMU-varaumakokouksessa mukana olleena tunnustettava se, että EMU-päätöksentekoon liittyy kansalta salattuja pöytäkirjoja.
LOPUKSI
Euro-ajalta löytyy todisteena vuonna 1999 lyötyjä suomalaistunnuksilla
varustettuja kolikoita. Laittomuudesta jäi Suomen Lakiin (1999) todisteeksi
hallitusmuodon 72§:ään kirjoitettu teksti: ”Suomen on rahayksikkö markka”. Tämän
Esko Aho joutui tunnustamaan Huittisten Risto Ryti-salissa 1.12.1999.
Tämän raportin sekä Tuomiojan ja Korkeaojan haastattelujen kiteyttämät
kysymykset:
-Onko eduskuntaa harhautettu UM:n salaiseen pöytäkirjaan tekaistulla
EMU-varaumalla?
-Onko eduskunnan enemmistöä olemassa silloin, jos eduskunta ei ole edes saanut
lakiesitystä?
-Onko demokratiaa, että julkisen hallinnon asiakirjoja salataan.
Mainittakoon vielä, että EY-/EU-ministeriryhmän kokouksien muita pöytäkirjoja
ei ole julistettu salaisiksi.
Kokemäellä 11.2.2011 Jorma Jaakkola
Jorma Jaakkola, Kokemäki
044-565 9234
jorjaa(a)suomi24.fi
Liite 2:
Liittymisasiakirja
EU-liittymisasiakirjan (ns. Korfun sopimus) sisällysluettelo, josta selviää, että maatalousartiklat 141 ja 142 ovat vain siirtymäkauden tukia.
Antti Kuosmanen paljasti asian sivulla. 123; luku ”21.30 EU alkaa vesittää”:
”Aivan täysin tyydyttävään ratkaisuun ei silti päästy, sillä kansallisia tukia koskevat määräykset jäivät liittymisasiakirjassa siirtymäjärjestelyjä koskevaan lukuun.”
Katso otsikko "Neljäs osa Siirtymätoimenpiteet", jonka alla kaikki artiklat (138-144) ovat lueteltuina sivunumero 46:n edessä.
Huom!
Yllä olevasta liitteestä eli Liittymisasiakirjasta on sähköpostitse tiedotettu ministeri Anttilalle ja MTK-puheenjohtajistolle jo 25.7.2007.
Nauttivatko he viljelijöiden luottamusta, jos eivät puutu esille nostamiini tosiasioihin?
Katso tämä viesti.
Liite 3:
Taustaraportti
Linkki nettikirjaan: "Suomalainen vaalipetos – Salaten ja valehdellen EU:hun"
Jorma Jaakkola, Kokemäki
044-565 9234
jorjaa(a)suomi24.fi