|
Uskontojen perusongelma on niiden ydinopin perustuminen pelkkään uskoon. Nykyiset läntiset suur-uskonnot vaativat aina joidenkin perusasioiden hyväksymistä tosiksi ilman mitään todellisia perusteluita
Voit kuunnella tämän esseen myös ääneen luettuna tästä linkistä.
Yleensä nämä kyselemättä nieltäväksi tarkoitetut perusasiat kerrotaan kunkin uskon pyhässä kirjassa, joka taas on jumalan itsensä sanelema. Tällöin se on absoluuttisen tosi, eikä sitä voida millään tavalla kyseenalaistaa.
Väitettä jumalan ihmisen kautta kirjoittamasta kirjasta ei ole koskaan mahdollista tieteellisesti todistaa sen paremmin oikeaksi kuin vääräksikään.
Ei ole mitään keinoa oikeasti todistaa, että tuhansia vuosia sitten paperille pannut sanat olisivat tulleet nuo sanat paperille panneiden ihmisten päähän jotenkin yliluonnollisesti tai sitten ei.
Kirjoittajat ovat jopa hyvin voineet itsekin uskoa toimivansa vain jumalan kirjureina. Kiihkeässä luomisprosessissa tekstin voi hyvinkin kokea tulevan jostain valmiina, kun alitajunnan usein valmiiksi pureksimat asiat kirjataan ylös.
Tieteellisesti on toki selitetty esimerkiksi Raamatun luomiskertomuksen kulkeutuminen naapurikansoilta osaksi juutalaisten maailmanselitystä, tai selvitetty kuinka monenkirjavista erilaisista kirjallisista lähteistä vanha testamentti todellisuudessa on kursittu kokoon.
Tiede ei kuitenkaan voi selvittää sitä hämmentävää tosiasiaa, että ihmisille pitkään tarinoinut jumala sitten yht’äkkiä päättikin lopettaa sanelut, eikä viimeisen 2000 vuoden aikana ole kristittyjen iloksi enää saatu yhtään uutta kiistatonta jumalan sanaa.
Sosiologien on kuitenkin helppo ymmärtää miksi uutta jumalan sanaa ei voi löytyä enää uskontokunnan varsinaisen perustamisen jälkeen. Sellaista ei ole muuten tapahtunutkaan missään pyhiin kirjoihin perustuvista uskonnoista.
Uskohan voisi pian kääntyä mihin suuntaan tahansa, jos kirkon sisäisten kiistojen tueksi löytyisi koko ajan uusia ja tuoreita jumalan kannanottoja.
Jossain vaiheessa on siis vain pakko panna kirjan kannet kiinni ja todeta, että totuus oli nyt tässä. Niinpä kristittyjen uudessa testamentissa on mukana vain aivan ensimmäisten kirkkoisien ajatuksia ja erilaista kirjeenvaihtoa. Kristillisten kirkkojen osalta nämä päätökset tehtiin kirkolliskokouksissa kovan väännön jälkeen.
Muuttamattomien perustotuuksien ansaan ovat toki menneet myös jotkin poliittiset liikkeet, jolloin niistä onkin todellisuudessa tullut uskonnollisia liikkeitä.
Esimerkiksi kommunistit eivät voineet kyseenalaistaa Karl Marxin teoksien sanomaa yhtään sen enempää kuin kristityt voivat kyseenalaistaa omaa Raamattuaan. Kommunismi ei aatteena poikennutkaan muista uskonnoista käytännössä juuri millään tavalla. Sillä oli omat pyhät kirjansa, profeettansa, pyhiinvaelluspaikkansa ja kaanoninsa.
Monia kristittyjäkin naurattaa helposti kertomus siitä kuinka eräs tietty herra Smith löysi Pennsylvaniassa sijaitsevasta luolasta kultaisia tauluja, joissa kerrottiin mielikuvituksellisia tarinoita Amerikassa 1400 vuotta aikaisemmin vaikuttaneista Israelin kadonneista heimoista.
Kristittyjäkin voi hymyilyttää lukea kuinka tuo herra Smith kadotti nuo kultaiset alkuperäisvedokset, mutta sai onneksi Jumalan avulla talteen niissä olleet tekstit.
Tästä löydöstä sai kuitenkin alkunsa mormoniusko, johon edelleen aivan oikeasti uskoo yli 12 miljoonaa ihmistä. Tosin nuo herra Smithin löydöt ovat jo painuneet tämän kirkon opeissa jo taka-alalle ja he ovat lähentyneet kristillisten kirkkojen valtavirtaa.
Richard Dawkins muistuttaa, että jokainen kristittykin on ateisti muiden uskontojen ja niiden pyhien kirjojen suhteen.
Jokainen kristitty näkee heti, ettei Muhammedin seuraajien kirjoittama kirja ole muita kirjoja kummempi. Samalla tavalla meidän uusi testamenttimme on muhamettilaisille vain kirja muiden joukossa, vaikka he pitävätkin vanhaa testamenttia yhtenä oman uskonsa pyhistä teoksista.
Omien pyhien kirjojensa suhteen uskovat eivät kuitenkaan pysty vastaavaan selvänäköisyyteen.
Seuraava artikkeli “Usko ja ideologia”
|