|
On merkillistä miten menneisyyden kärsimykset ja vääryydet tuntuvat aina paljon vähäisemmiltä kuin tuoreet epäkohdat. Me emme varmasti haluaisi itse asua yhteiskunnassa, jossa yhteisön ainoa tavoite on jättimäisten uskonnollisten rakennusten rakentaminen. Kuitenkin me olemme täysin valmiita ihastelemaan Egyptin pyramidien tai Angkor Watin kaltaisia suorastaan järjettömiä vain uskonnon vuoksi rakennettuja uskon koristeita.Tämä essee on nyt kuunneltavissa myös äänitiedostona tästä linkistä
Tämä essee on nyt kuunneltavissa myös äänitiedostona tästä linkistä
Me emme normaalitilanteessa ajattele lainkaan niitä kärsimyksiä, joita näiden turhien rakennelmien rakentaminen on ne rakentaneissa yhteisöissä väistämättä aiheuttanut.
Meistä on mukavaa, että voimme nyt ihastella ja ihmetellä näitä upeita ihmiskäsien luomuksia. Me emme halua ajatella, että pyramidin jokainen kivi on kasteltu läpikotaisin polttavassa auringossa raataneiden orjien tai uskon sokeuttamien ihmisten hiellä ja verellä. Jokainen päivä, jonka he ovat näillä tarpeettomilla ja turhilla työmailla raataneet on kuitenkin ollut pois tuon yhteiskunnan todellisesta kehittämisestä.
Uskonnollinen rakentaminen on synnyttänyt valtavasti yhteiseen maailmanperintöömme kuuluvia arvorakennuksia. Maailma olisi varmasti köyhempi paikka ilman Angkor Watia, Westminster Abbeytä tai Notre Damea. Ne ovat kaikilla mittareilla mitattuna eräitä maailman upeimmista rakennuksista.
Toisaalta voi hyvällä syyllä kysyä minkälaisia upeita raatihuoneita, yliopistoja, kirjastoja, teattereita tai kylpylöitä maailmaan olisi syntynyt, jos voimavaroja ei olisi tällä tavalla tuhlattu näiden yhteiskunnan kehitystasoon nähden valtavien jumalan huoneiden rakentamiseen.
Muinaiset egyptiläiset tuskin olisivat rakentaneet kirjastoja pyramidien sijaan. Jo keskiajalla olisi aivan tolkuttomaksi äityneen kirkkojen rakentelun sijaan voitu kuitenkin samoilla voimavaroilla rakentaa paljon sellaista kaunista ja pysyvää, joka olisi toiminnallisesti jotenkin todella hyödyttänyt yhteiskuntaa.
Vuosituhansien mittaan nähty tolkuton uskonnollinen rakentaminen on ollut aina mahdollista vain uskon epärationaalisen luonteen vuoksi. Uskon avulla ihmiset on saatu uhraamaan valtavasti aikaa ja vaivaa erilaisten kivilinnojen tekemiseen, koska joku uskonnon avulla vallan saavuttanut ihminen on uskonut siitä olevan uskonnolleen hyötyä.
Keskiaikaisiin köyhiin ja kehittymättömiin yhteiskuntiin nousseiden kerskailevien uskon kivilinnojen rakentaminen on aina ollut pois jostakin muusta. Yhteisön niukat voimavarat on suunnattu tavoitteisiin, joista ei todellisuudessa ole ollut yhteisölle mitään käytännöllistä hyötyä.
Kaiken rehellisyyden nimissä on muistettava, että kaikki rakentaminen yhteiskunnassa vilkastuttaa talouselämää. Jos uskonoppineet määräävät uskovat kaivamaan ja täyttämään ojia, syntyy siinäkin taloudellista toimeliaisuutta, joka osaltaan pitää yhteiskunnan rattaita pyörimässä.
Samalla tavalla kylmän sodan aikana aseisiin hukatut miljardit vauhdittivat Yhdysvaltojen talouselämää, vaikka käytännössä rahat vain kaivattiin ohjussiiloihin maan alle jossakin preerialla.
Kysymys kuuluukin olisivatko nuo valtaviin kirkkorakennuksiin tuhlatut voimavarat tuottaneet koko yhteiskunnan kannalta paremman kokonaistuloksen, jos ne olisikin käytetty esimerkiksi koulujen, sairaaloiden, teiden tai kirjastojen rakentamiseen.
Rahavirtojen yhteiskuntaa elvyttävä vaikutus olisi ollut sama, mutta samalla olisi syntynyt jotakin, joka synnyttää jatkossakin uutta lisäarvoa yhteiskuntaan. Vanhat kivikirkot toki hyödyttävät edelleen turismibisnestä, mutta juuri muuta hyötyä niistä ei koskaan ollut.
Toisaalta kristillinen kirkko ylipäätään jäädytti antiikin Kreikassa jo melkoisen hyvään vauhtiin päässeen tieteen kehityksen vuosisadoiksi kaikkialla länsimaissa. Joku koiranleuka onkin todennut, että ilman kristillisen kirkon valtaannousua jo Kristoffer Kolumbus olisi matkustanut Amerikan sijaan kuuhun.
En ole nähnyt laskelmia siitä minkälainen taloudellinen taakka vaikkapa kotikuntani Lohjan valtavan keskiaikaisen kivikirkon rakentaminen on ollut keskiaikaiselle maaseutupitäjälle, mutta suhteellisen rasituksen on täytynyt olla valtaisa.
Nämä esi-isämme eivät todellisuudessa hyötyneet tästä valtavasta ponnistuksestaan millään tavalla. Keskiaikainen kivikirkkojen rakenteluvimma oli varmasti osittain seurausta eri paikkakuntien välisestä kilpailusta, mutta kirkkojen rakentamisen tärkein tehtävä oli konkretisoida ja kirkastaa läntisten valloittajien mukana maahan vast’ikään saapuneen kirkon mahti jokaisen alamaisen ymmärrettävissä olevalla tavalla.
Vierasmaalaisten valloittajien maahan tuoman uuden kirkon mahdin todistaminen vaati uskomattomia ponnistuksia valtavalta joukolta suomalaisia. Heidän oli ehkä vaikea ymmärtää miksi jumalan sanaa ei voinut julistaa vaikkapa puisessa talossa, vaan siihen kelpasi vain korskein sen aikaisella rakennustekniikalla toteutettavissa oleva kivilinna.
Seuraava artikkeli “Uskon vahvistamisesta”
|