|
Richard Dawkinsin lanseeraama uskon viruksen käsite avaa aivan uusia näköaloja uskojen leviämistapojen ymmärtämiseen.
Tämä essee on myös ääneen luetteuna tästä linkistä.
Kun tarkastelee uskoa helposti tarttuvana sairautena, on helppo esimerkiksi ymmärtää, ettei usko ole suinkaan perinnöllinen sairaus, vaikka se hyvin usein peritäänkin.
Usko ei siis siirry lapseen syntymässä, vaan se useimmiten joko tarttuu infektoituneesta lapsuuskodista tai tartuntaa levittävästä koulusta.
Usko olisi aina parannettavissa, sillä uskosta parantuakseen ei tarvitse muuta kuin päättää olla uskomatta, tai päättää uskoa toisin.
Usko on kuitenkin vaiva, johon ei useimmiten liity minkäänlaista sairauden tunnetta eli tartunnan saanut ei tiedä tarvitsevansa muutosta.
Päinvastoin uskoja päinvastoin nimenomaan usein uskoo niiden olevan sairaita, joilla ei ole samaa tartuntaa.
Hän siis uskoo muiden parantuvan vain, jos hekin saavat saman tartunnan. Uskoja voikin uhrata koko elämänsä tartunnan levittämiseen, koska hän pelkää tartuntaa saamattomien onnen muutoin olevan uhattuna.
Pahinta on, että usko on voimakkaasti tarttuvaa ja se voi nopeasti levitä kokonaisiin populaatioihin. Rauhallisen käännyttämisen lisäksi uskon viruksen tartuttamat yksilöt ovat kuitenkin hyvin usein levittäneet tartuntaansa myös väkipakolla.
Myös kristinuskoa levitettiin aikoinaan väkivalloin laajoille alueille. Etenkin muhamettilaisuuden nykyisestä levinneisyysalueesta valtaosa on veristen ja raakojen valloitussotien tulosta.
Kun sitten riittävä tartuntatiheys populaatiossa on tavalla tai toisella saavutettu, alkaa puhdas sosiaalinen ryhmädynamiikkakin pitää tartuntaa yllä. Ihmisyhteisöissä kun on aina ollut pyrkimys ainakin ulkoiseen yhdenmukaisuuteen.
Porukasta ei voi liikaa erottua, sillä erottuja helposti karsitaan joukosta. Näin pelkkä uskon pääsy enemmistöasemaan takaa, että ryhmän yleistä hyväksyntää hakevat ryhmän jäsenet joutuvat omaksumaan ainakin tartunnan saaneiden ulkoisen käyttäytymismallin.
Tämä ulkoisen koheesion tarve on pitänyt esimerkiksi Suomessa kirkon aseman ulkoisesti vakaana, vaikka suuri osa ihmisistä onkin oikeasti jo päässyt varsinaisesta uskon tartunnasta eroon.
Tieteen edistys kun on länsimaissa nakertanut rajusti kaikkea tarvetta uskoa yliluonnollisiin selityksiin.
Myös kotimaisen kirkon sisällä muuten on jo valtavasti ihmisiä, jotka olisi vielä 50 vuotta sitten heitetty uskottomina välittömästi ulos seurakunnista.
Kirkko on täynnä ihmisiä, jotka yrittävät sovittaa länsimaisen tieteellisen elämänkatsomuksen ja uskon yliluonnollisen perusopin on toisiinsa. Tällöin kirkon sanomasta putoavat helposti pois kaikki sen ydinopit ja uskosta tulee pelkkä herttainen lohdutusjärjestelmä.
Pahimmin tarttuvat uskot kuitenkin kieltävät jyrkästi minkäänlaisen uskon perussisällön analysoinnin ja epäilyn. Muhamettilaisessa maailmassa ei vastaavaa uskon sekularisoitumista ole edes näkyvissä. Muhamettilaisuus onkin tällä hetkellä liikkeellä olevista uskon viruksista vakavin uhka ihmiskunnalle.
Muhamettilaisuudesta tekee hyvin problemaattisen esimerkiksi se, että muhamettilaisuus on ainoa uskonto, jossa uskosta luopumisesta seuraa ehdoton kuolemanrangaistus.
Tarttuva usko voi tietysti perinteisen uskonnon lisäksi tietysti olla vaikkapa usko uudenlaiseen tuotantovälineiden omistustapaan. Naapurivaltiossa näimme kuinka tätä uskoa levitettiin täsmälleen samoin keinoin kuin uskonnot levittävät omaa uskon tartuntaansa.
Usko on Länsi-Euroopassa taantunut flunssan kaltaiseksi pikkuvaivaksi, jonka kanssa kyllä useimmiten oppii elämään. Sairauden kaltainen tila uskosta kuitenkin tulee aina, kun mihinkään tosiasioihin perustumaton usko alkaa vaikuttaa ratkaisevalla tavalla tartunnan saaneen käytännön elämään ja ratkaisuihin.
Sairauden ulkoinen merkki voi olla esimerkiksi se, että jonkin vanhan kirjan tekstit riittävät perusteluiksi siihen, että jonkin ihmisryhmän ihmisoikeudet kokonaan kiistetään.
Uskon virus on suoranaisesti ja epäsuorasti aiheuttanut maailmanhistorian aikana satoja miljoonia kuolemia, kun ajatusvirus on ajanut ihmiset suorastaan vainoamaan ja tuhoamaan niitä, joilla samaa tartuntaa ei ole.
Seuraava artikkeli “Usko ja aatteet”
|