 |
|
|
|
|
|
 |
|
|
|
Oletko koskaan miettinyt miksi uskovien pitää kokoontua säännöllisesti yhteen julistamaan toisilleen ainoaa totuuttaan, mutta ateisteilla ei tällaista tarvetta ole? Tämä essee on kuunneltavissa myös äänitiedostona tästä linkistä Kyse on luonnollisesti vahvistamisesta. Kun ihminen omaksuu kokonaan todistamattomissa oleville väittämille perustuvan opin, on suorastaan väistämätöntä, että hän jossain vaiheessa alkaa kuitenkin myös itse miettiä näiden väitteiden perusteita. Kaikkien pelkkään uskoon perustuvien oppirakennelmien perusongelma on tämän oman ajattelun torjuminen. Vahvistaminen on se keino, jolla tosiasioihin perustumattomat uskomukset ylipäätään yleensä pidetään yllä. Kun jotain asiaa vain näennäisellä auktoriteetilla tarpeeksi usein toistetaan totena, hyväksyy ihminen sen helposti sen enempää ajattelematta. Jos uskomuksia levittävä vielä oikeasti itsekin uskoo tarinaansa, on sen vaikutus aina vain vahvempi. Kun vahvistamisen tekee auktoriteetilta vaikuttava taho, peliin tulee mukaan ihmiseen evoluution myötä sisäänrakentunut sinänsä aivan tarpeellinen auktoriteettien uskomisen tarve. Kirkkoherra voi todellakin tuntua samanlaiselta auktoriteetilta kuin ihmiskunnan yhteistä tietoperimää jakava opettaja. Itse asiassa kirkkoherra kuitenkin saattaa levittää vanhoihin paimentolaiskansan uskomuksiin ja tarinoihin perustuvaa kokoelmaa vanhentuneita oppeja ja vain opettaja kertookin oikeasti tunnetuista tosiasioista.
Vuosisatojen ajan sunnuntain kirkonmenot olivat länsimaissakin ainoa todellinen tiedon lähde, eikä kilpailevaa tietoa itse asiassa ollut edes mistään saatavila. Miksi sitten kirkonmenoihin osallistuminen oli pakollista ja sitä yhtä ainoaa totuutta piti edelleen julistaa tauotta? Koska pelkkiin uskomuksiin perustuva oppi joutuu aina taistelemaan ihmisten omaa ajattelua vastaan, vaikka ihminen ei edes saisi epäilyksilleen tukea mistään ulkopuolelta. Pelkkkiin uskomuksiin perustuvaa oppia on pakko koko ajan vahvistaa ihmisten mielissä. Muutoin ihmiset alkavat itsekseen miettiä asioita ja osa heistä väistämättä ajautuu uskonkappaleiden asettamien ahtaiden rajojen ulkopuolelle. Uskojen onneksi halu uskoa ja olla osa saman uskon jakavaa yhteisöä on kuitenkin aina ollut useimmille ihmisille voimaakkaampi kuin halu etsiä totuutta. Tieto tästä järjen tuomasta uhasta on kuitenkin kaikkien uskojen levittäjien tiedossa. He tietävät, että järkeä vastaan on taisteltava leppymättömästi, jos oman uskomusjärjestelmän halutaan säilyvän. En väitä, että uskontojen levittävät olisivat ollet pahoja ihmisiä, kun he ovat rakentaneet näitä omaa uskoansa ylläpitäviä järjestelmiä. Evoluutio on kuitenkin toiminut tässäkin. Uskomusten alituisessa kilpailussa pysyvästi elämään ovat jääneet ne uskomusjärjestelmät, jotka todella myös pystyvät pitämään laumansa todella kurissa. Uskon sisältä päin nähtynä uskon jatkuvuutta ylläpitävät keinot näyttävät aina hyvinkin tarpeellisilta ja hyödyllisiltä. Pahinkin aivopesu ja indoktrinointi on toisin päin katsottuna kuitenkin vain hyvin tehokasta sanan levittämistä. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Jos haluat kommentoida sivuston sisältöä, lähetä sähköpostia osoitteeseen: |
|
|
|
|
|
|
|
MUUT SIVUSTONI: |
|
|
|
|
|
|
|||
 |
|||