 |
|
|
|
|
|
 |
|
|
|
Yksilön uskonnollisella vakaumuksella ei ole yhteiskunnan kannalta merkitystä niin kauan uskonto pysyy yksityisasiana. Ongelmaa ei siis ole niin kauan kuin johonkin vakaumukseen uskova ei yritä pakottaa muita ihmisiä elämään tai toimimaan oman vakaumuksensa mukaan. Tämän esseen voit kuunnella myös äänitiedostona tästä linkistä. Sama totuus pätee luonnollisesti kaikkiin muihinkin vakaumuksiin. Jokaista vakaumusta voidaan pitää demokraattisen yhteisön kannalta niin kauan vaarattomana, kun muihin yhteisön jäseniin vain yritetään vaikuttaa niin, että he omaksuisivat saman vakaumuksen. Silloinhan demokratia toimii ja elää juuri niin kuin pitääkin. Usko ei ole kuitenkaan enää ole vain yksityisasia, jos tuon vakaumuksen vuoksi yritetään muuttaa väkisin myös niiden ihmisten käyttäytymistä, jotka tätä uskoa eivät jaa. Silloin tuota uskoa pitää voida kritisoida ja vastustaa aivan samalla tavalla kuin muitakin aatteita.
Suomessa tällaisia pelkkään uskoon perustuen ratkaistavia asioita on onneksi yhä vähemmän. Tosin esimerkiksi kauppojen sunnuntaiaukioloista keskusteltaessa nousevat uskonnolliset vakaumukset edelleen syiksi miksi eräät oman yhteisömme jäsenet haluavat rajoittaa toisten mahdollisuuksia elää haluamallaan tavalla. En sivumennen sanoen todellakaan ymmärrä miksi sapattia kunnioittavat kristityt eivät yksinkertaisesti jätä käymättä kaupassa sunnuntaisin ja anna muiden ihmisten elää omalla tavallaan. Eihän näiden kristittyjen onnellisuutta voi mitenkään vähentää se, että jotkut muut ihmiset haluavat elää eri tavalla kuin he. Uskonto on ongelma myös silloin kuin se saa yhteiskunnan jäsenet käyttäytymään epärationaalisesti ja ajamaan yhteiskunnassa joidenkin muiden ihmisten elämää vaikeuttavia ajatuksia ja käsityksiä, joita he eivät ilman tuon uskon omaksumista tekisi. Uskoon perustuva vakaumus on tältä kannalta paljon vaikeampi ongelma kuin erilaiset poliittiset vakaumukset. Poliittiset linjanvedot kun voivat aina muuttua, kun maailma ja tosiasiat muuttuvat, kuten ne väkisinkin aina tekevät. Vaikkapa kokonaan 2000 vuotta sitten julkaistuun vanhaan kirjaan perustuvaa vakaumusta on kuitenkin paljon vaikeampi rukata muuttuvan maailman mukana En väitä, etteikö varsinkin läntinen kristillinen yhteisö olisi muuttunut valtavasti viimeisten 300 vuoden aikana. Nykyiset läntiset kirkot eivät enää halua tappaa väärin uskovia, eivätkä ne halua polttaa noitina pitämiään ihmisiä. Yhteiskuntien muutos vain on jo niin nopeata, että perinteiset uskonnolliset yhteisöt eivät ole pysyneet siinä enää perässä. Vain tosiuskovien parissa ei esimerkiksi homoilla tai naisilla ole vieläkään tasa-arvoisia ihmisoikeuksia. Mikä sitten voisi ottaa uskonnon paikan? Mielestäni usko tieteeseen on vahva vaihtoehto, jos halutaan johonkin välttämättä uskoa. Silloin ainakin uskottaisiin koko ihmiskunnan yhteisin ponnistuksin keräämiin tosiasioihin. Maailmankuvaa pystyttäisiin myös muuttamaan aina, kun tieto tai maailma muuttuvat. Tieteessä ei uuden tällaisen tiedeuskon rakentamiseen ole kuitenkaan ollut valmiuksia tai halua, sillä kaikkinainen uskominen on tiedeyhteisölle kauhistus. Usko-sanaan liittyy niin paljon painolastia, jonka mukaan usko on muuttumatonta ja jähmettynyttä takertumista vanhoihin tosiasioihin, etteivät tiedeyhteisön jäsenet halua olla sen kanssa missään tekemisessä. Tieteeseen uskominen voisi kuitenkin olla uuden ajan tapa uskoa. Miksi ei nykyaikaisessa kuitenkin käytännössä kokonaan tieteeseen ja sen saavutuksiin perustuvassa yhteiskunnassa voisi olla myös tieteeseen pohjautuvaa uskoa? Ilman ulkoa saatua ja helposti opittavaa valmista uskoa eläminen vaatii aina ihmiseltä paljon, eikä kaikilla ihmisillä tule koskaan olemaan siihen valmiuksia. Heille pitäisi olla tarjota tieteeseen perustuva vaihtoehto järjestäytyneille elämysuskonnoille. On paljon ihmisiä, jotka hakevat uskonnollisista yhteisöistä läheisyyttä, seuraa ja elämyksiä, joita he eivät välttämättä muualta saa, vaikka ajatus jokaisen ajatuksesi kuulevasta henkilökohtaisesta jumalasta olisikin heille jo itse asiassa vieras. Jos olisi olemassa todella toimivia tieteeseen uskovien yhteisöjä, jotka voisivat kokoontua vaikkapa kerran viikossa kuulemaan tieteen tuoreimpia uutisia, olisi tämä läheisyyden ja yhteisön tarvekin tyydytetty. Tiedeuskon ylläpitämät kerhot voisivat myös tarjota alle kouluikäisten lasten äideille viikoittaisen lepohetken aivan kuten seurakuntien päiväkerhot nyt tekevät. Kirkkoihin kuulutaan tietysti myös mystisten kokemusten saavuttamiseksi. Tämä on tieteelliselle uskolle toki isompi haaste kuin pelkkä yhteisön ja läheisyyden tarjoaminen. Kyllä kuitenkin myös tieteeseen uskovat voisivat halutessaan hakea rajojaan ja mystisiä kokemuksia vaikkapa intensiivisen hämärissä ja oudon salaperäisissä huoneissa tehdyn mietiskelyn avulla. Nykykirkkojen kaikkein tärkein tehtävä kuitenkin on erilaisten siirtymäriittien suorittaminen. Kirkon riitit julistavat lapsen syntyneeksi, nuorukaisen mieheksi, pariskunnan yhteen liittyneeksi ja maallisen taipaleen päättyneeksi. Tiedeusko voisi luoda organisaation, jossa vahvan elämänkokemuksen ja ihmissuhdeosaamisen omaavat tiedeuskon edustajat kävisivät perheissä kertomassa tärkeitä asioita kuhunkin elämänmuutokseen liittyvistä tärkeistä asioista. He sitten hyväntahtoisesti myhäilisivät kahvitilaisuuksissa ja lohduttaisivat lohtua tarvitsevia. Tarvittaisiin tietysti myös vakituiset tilat näiden riittien pitopaikaksi. Niinpä, tässä ajatusleikissä tuli käytyä läpi kaikki ne tehtävät, joita kirkko meidän yhteisössämme todellisuudessa hoitaa. Mihinkään niihin ei oikeasti tarvita minkäänlaista Jeesusta tai Jumalaa. Kaikki nämä tehtävät vain on otettu kirkon käsiin, koska vain niitä hallitsemalla se on pystynyt varmistamaan oman asemansa ja jatkuvuutensa yhteiskunnassa. Niin, liittyisinkö itse tuon äsken hahmottamani tiedeuskon jäseneksi. Enpä usko, sillä useimpien kunnon uskonnottomien tavoin meno ajatuksia edes jollakin tavalla vangitsevan yhteisön jäseneksi olisi minulle todennäköisesti aivan liian vaikea paikka. Yleisesti levinnyttä tiedeuskoa ei ole olemassa juuri tästä syystä, vaikka sosiaalinen tilaus sellaiselle varmasti olisikin olemassa. Uskoksi kutsuttu aate vaatisi kuitenkin edes jonkinlaisten yhteisten opinkappaleiden olemassaoloa, eikä kissalaumaan usein verratussa uskottomien yhteisössä ole todennäköisesti valmiutta lähteä sellaisia etsimäänkään. Erilaisia tiedeuskovien yhteisöjä varmasti maailmalla varmasti on jo olemassa. On kuitenkin vaikea uskoa, että niistä kehittyisi todellisia haastajia perinteisille vanhoihin kirjoihin perustuville uskonnoille. Se on suuri sääli, sillä paljon vihaa, ennakkoluuloja ja sortoa katoaisi maailmasta, jos ihmiset palvoisivat tietoa, eivätkä perustaisi elämäänsä kauan sitten kadonnutta paimentolaisyhteiskuntaa heijastaviin vanhoihin teksteihin. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Jos haluat kommentoida sivuston sisältöä, lähetä sähköpostia osoitteeseen: |
|
|
|
|
|
|
|
MUUT SIVUSTONI: |
|
|
|
|
|
|
|||
 |
|||