 |
|
|
|
|
|
 |
|
|
|
Jopa tärkeimpänä perusteluna uskonnolle esitetään usein väite, että vain uskonto tuo moraalin yhteiskuntaan. Väitetään jopa, että ilman uskontoa ei voi olla moraalia. Jos Raamattu todella olisi kirkon ajaman moraalikäsityksen perusta, siunaisi kirkko edelleen myös orjanomistajien oikeudet. Meidän nykyiset moraalikäsityksemme eivät tosiaankaan ole peräisin Raamatusta, vaan moraali on kaikissa yhteisöissä syntynyt yhteisön hyvinvoinnin ylläpidon omista tarpeista. Moraalisena on aina pidetty niiden asioiden tekemistä, jotka tuottavat yhteisölle hyötyä ja epämoraalisina niitä asioita, jotka häiritsevät yhteisön yhteiselämää ja harmoniaa jollakin tavalla. Moraalisina ja epämoraalisina pidetyt asiat ovat kuitenkin eri aikoina ja eri yhteisöissä vaihdelleet, vaikkakin esimerkiksi varastamisen tai tappamisen kielto ovat olleet hyvin universaaleja ja pysyviä. Juutalaisten oma anti yleismaailmallisesti hyväksi havaittuihin moraalisäädöksiin oli kuitenkin se, että moraalikoodi koskee vain oman yhteisön jäseniä ja oman uskonyhteisön ulkopuolisia saa kohdella miten ikävästi tahansa. Juutalaisten keräämistä vanhoista teksteistä innoituksensa ammentaneet maailmanuskonnot eli juutalaisuuden lisäksi kristillinen oppi ja muhamettilaisuus ovat kaikki historiansa mittaan olleet poikkeuksellisen raakoja ja julmia omaan uskonyhteisöönsä kuulumattomia tai sen virallisesta opista harhautuneita kohtaan. Jos väitetään moraalin olevan vanha juutalainen keksintö, väitetään samalla että esimerkiksi zoroasterilaisilla, jainalaisilla tai buddhalaisilla ei olisi moraalia, mikä on melkoisen rohkea väite. Näiden idän suuruskontojen kannattajien hyväksymään moraaliin ei kuitenkaan kuulu tätä uskoa jakamattomien tuhoaminen, kuten abrahamilaisen perinteen jakavat uskovat ovat lukemattomia kertoja tehneet ja tekevät monin paikoin edelleen. Yhteisössä noudatetun moraalikoodin noudattamisen seuranta oli kehittymättömissä yhteiskunnissa tuhansia vuosia sitten toki usein papiston käsissä, koska juuri muuta virkakoneistoa ei alkeellisissa paimentolais- ja viljelijäyhteisöissä ollut. Tuo tehtävä on kuitenkin siirtynyt kaikissa länsimaissa yhteiskunnan muille toimijoille jo kauan sitten. Ei kirkko, vaan vaan demokraattinen lainsäädäntöjärjestelmä ja oikeuslaitos hoitavat nykyisen moraalikoodin päivittämisen ja sen noudattamisen seurannan. Kirkko ei ole enää pitkään aikaan todellisuudessa ohjannut sitä mitä läntiseen kulttuuripiiriin kuuluvissa maissa yleisesti pidetään moraalisena toimintana ja mitä ei. Lähimmäisten elämään negatiivisesti vaikuttavia eli epämoraalisia tekoja ei tehdä todellisuudessa lähes ateistisiksi luettavissa Pohjoismaissa ainakaan yhtään enempää kuin monissa uskonnon läpitunkemissa eteläisemmän ilmanalan maissa; tilanne taitaa ikävä kyllä olla aivan päinvastainen. Richard Dawkins on muistuttanut, että ei todellakaan kerro hyvää ihmisen todellisesta moraalisesta tilasta, jos hän pidättäytyy lähimmäistensä vahingoittamisesta vain, koska hän voisi saada siitä rangaistuksen kuoleman jälkeisessä elämässä. Paimentolaisyhteisöissä ja ensimmäisissä alkeellisissa maatalousyhteisöissä yritettiin käyttää uskontoa myös pelotuskeinona pahojen ja yhteisöä vahingoittavien tekojen estämiseksi, koska oikeuskoneisto oli kehittymätöntä. Uskonto oli näissä alkeellisissa yhteisöissä aivan toisella tavalla osa valtajärjestelmää kuin nykyisissä kehittyneissä läntisissä yhteiskunnissa, joissa uskonto on lähinnä perinteitä ja tapajärjestelmiä ylläpitävä voima. Uusien monoteististen uskontojen harjoittajat eivät kuitenkaan millään tavalla keksineet tai luoneet uutta moraalia. Ne perivät moraalioppinsa edeltäjiltään, joilla jo oli aivan samanlainen moraalikoodisto. Ihmisyhteisöt kun eivät yksinkertaisesti pysty toimimaan ilman yhteisesti sovittua kaavaa siitä mitä kukin yhteisön jäsen voi tehdä ja mitä ei. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Jos haluat kommentoida sivuston sisältöä, lähetä sähköpostia osoitteeseen: |
|
|
|
|
|
|
|
MUUT SIVUSTONI: |
|
|
|
|
|
|
|||
 |
|||