|
Meillä luterilaisissa maissa uskonto ja kirkko ovat meidän onneksemme vetäytyneet kiltisti pois julkiselta areenalta. Ne eivät enää tosissaan yritäkään saada valtiovaltaa toimimaan puhdasoppisen kristinopin mukaisesti.
Voit kuunnella tämän esseen äänitiedostona tästä linkistä.
Meillä kirkko on jo hyväksynyt roolinsa siirtymäriittien hoitajana, jolla ei ole minkäänlaista roolia esimerkiksi tieteessä tai taiteessakaan. Ja näin on hyvä, koska uskolla ei ole näihin asioihin mitään annettavaa.
Näin onnellisesti eivät ikävä kyllä asiat ole kaikkialla, eikä ole pitkä aika siitä kun meillä Suomessakin on loukattu jumalan kunniaa oikein vankeustuomion arvoisesti.
Juutalais-kristillis-muhamettilaisten monoteististen uskontojen suurin ongelma on niihin sisäänrakennettu suvaitsemattomuuden vaatimus.
Ihmettelin joskus mielessäni mistä johtui oikeastaan kristittyjä vainonneiden roomalaisten kammo ja viha kristittyjä kohtaan. Missään historiateoksissa ei mielestäni koskaan oikein kunnolla selitetty miksi muut uskonnot saivat Roomassa rauhassa levitä ja kukoistaa, mutta kristittyjä pelättiin ja vainottiin.
Tajusin vasta hiljattain, että tärkeänä syynä on täytynyt olla jo varhaisia kristittyjä vaivannut täydellinen ja ehdoton suvaitsemattomuus muita uskontoja kohtaan.
Moniarvoinen ja suvaitsevainen roomalainen yhteiskunta puolustautui täydellistä suvaitsemattomuutta vastaan. Roomalaiset tiesivät miten muiden uskontojen kannattajien kävisi, jos kristityt saisivat vallan. Niinkuin sitten kävikin vuoden 300 jälkeen, kun kristityt pääsivät niskan päällä Rooman valtakunnassa.
Uskon sivumennen sanoen vakaasti myös, että tuhat vuotta suvaitsevien pakanoiden käsissä kestänyt Rooman valtakunta tuhoutui juuri kristittyjen suvaitsemattomuuden takia. Rooman puolustus kun oli jo pitkään nojannut liittolaiskansoihin, jotka uudet kristilliset vallanpitäjät torjuivat ja käänsivät Roomaa vastaan.
Monissa muhamettilaisissa maissa ollaan juuri nyt aivan vastaanvanlaisessa tilanteessa. Näissä maissa ei voida toteuttaa demokratiaa, koska demokratian vihollisilla on takanaan enemmistö kansasta.
Jos vaikkapa Algeriassa nyt pidettäisiin rehelliset demokraattiset vaalit, ne olisivat viimeiset demokraattiset vaalit tässä maassa koskaan. Uskonnollinen viha ja suvaitsemattomuus saisivat vallan maassa ja nyt tuossakin maassa tarjolla oleva vähäisinkin ajattelun vapaus loppuisi siihen paikkaan.
Seuraava artikkeli “Epäuskosta varmuuteen”
|