 |
|
|
|
|
|
 |
|
|
|
Suomalainen tutkija sanoi taannoin muhamettilaisen maailman kärsivän edelleen väkivaltaisten ristiretkien aiheuttamasta traumasta. Tutkijan mukaan tämä trauma hiertää edelleen läntisen maailman ja muhamettilaisen maailman välejä. Tämä essee on kuunneltavissa myös äänitiedostona tästä linkistä Tämä on taas sitä tyypillistä länsimaista itsekriittisyyttä, jossa vika on aina meissä itsessämme, jos joku vihaa meitä. Jos ristiretket ovat aiheuttaneet muhamettilaisuudelle näin pysyvän henkisen vamman, niin miksi läntisessä kristikunnassa ei koeta samanlaista tuskaa paljon tuoreemmista verisistä osmannivalloituksista, jotka veivät vuosisadoiksi vieraan vallotushaluisen uskon ikeen alle esimerkiksi kreikkalaiset, bulgaarit ja romanialaiset? Yhtä hyvin voisi länsimaiden yhteinen muisti vaatia hyvitystä myös muhamettilaisten ensimmäisistä raaoista ja veriristä valloitusretkistä, jotka veivät tuolloin jo vuosisataisen kristillisen tradition omanneet Egyptin ja nykyisen Turkin alueella sijainneet Bysantin alueet. Jos uuden uskon elähdyttämät aavikon hurjat miekkamiehet eivät olisi tuhonneet näiden hyvinvoineiden maiden omaa länteen suuntautunutta kulttuuria, olisivat nämä maat todennäköisesti nyt aivan erilaisella kehitystasolla kuin ahdasmieliseksi ja taantumukselliseksi voimaksi vuosisatojen aikana luutuneen muhamettilaisuuden vallan alla. Itse uskon muhamettilaisissa maissa vellovan lännen vihan kumpuavan paljon tuoreemmista asioista. Mukana on paljon alemmuudentuntoa ja loukattua ylpeyttä, jotka ovat suoraa seurausta siitä, että läntinen kulttuuri on mahdollistanut aivan toisenlaisen yhteiskunnallisen ja aineellisen kehityksen kuin ahdasmieliseksi ja rajoittavaksi ajatusluutumaksi vuosisatojen mittaan kovettunut muhamettilaisuus.
Heti Lähi-Idän arabivalloituksen jälkeen muhamettilainen maailma oli sekä henkisesti että aineellisesti aivan pitemmällä kuin kristikunta. Nykyisen muhamettilaisuuden kaltaisesti läntisiä yhteiskuntia kuristuotteessa tuolloin pitänyt kristillinen kirkko oli kehityksen jarruna ja sen kaatuminen vapautti Välimeren alueella valtavasti henkisiä voimia. Kun verisesti valloittamissaan maissa mitättömänä vähemmistönä alkuun olleet arabit joutuivat ottamaan hyvin vapaamielisen asenteen muihin kirkkokuntiin, syntyi vapaamielinen kukoistuskausi, jota arabimaissa nyt muistellaan kaihoisasti. Kehitys kuitenkin kääntyi pian. Kristikunta koki uskonpuhdistuksen, vastauskonpuhdistúksen ja yleisen maallistumisen. Tämä kehitys vapautti ajattelun ja yhteiskunnallisen kehityksen ja mahdollisti lopulta lännen nousun nykysieen valta-asemaansa. Samaan aikaan muhamettilainen usko luutui paikoilleen ja muodosti tekijän, joka tehokkaasti jarrutti kaikkea uudenlaista ajattelua ja sitä myötä myös yhteiskunnallista kehitystä kautta koko muhamettilaisen maailman. Muhamettilainen maailman taantui suhteessa läntiseen maailman kaikissa kehityksen suhteissa ja suuret osat siitä jäivät myös länsimaiden siirtomaiksi, mitä ei pidä unohtaa, kun mietitään vihan taustoja. Entistä pakkoisäntää harvemmin kun muistellaan lämmöllä. Vain Turkki pystyi rikkomaan muhamettilaisuuden pakkopaidan ja onkin päässyt aivan toisenlaiseen kehitysvauhtiin kuin naapurinsa. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Jos haluat kommentoida sivuston sisältöä, lähetä sähköpostia osoitteeseen: |
|
|
|
|
|
|
|
MUUT SIVUSTONI: |
|
|
|
|
|
|
|||
 |
|||