"Paluu keskiajalle", "Ristiretket ja me" sekä "Usko ja ideologia" ovat vanhempia tekstejä, jotka olen ottanut mukaan tähän kirjoituskokoelmaan. Ne ovat peräisin ajalta ennen kuin olin tutustunut sen paremmin Sam Harrisin kuin Richard Dawkinsin ajatteluun. Nämä tekstit ovat aikoinaan syntyneet lähinnä vastareaktiona Muhammedin pilakuvista käytyyn keskusteluun, mutta niissä on kieltämättä idullaan hämmästyttävän paljon niitä ajatuksia, joita etenkin Sam Harris on myöhemmin tuonut omissa kirjoituksissaan esiin.

Voit kuunnella tämän esseen äänitiedostona tästä linkistä

Muhamettilaisuuden perusongelma on, että se on lukittu kehittymättömyyden tilaan. Useimmat kristilliset uskontokunnat ovat kehittyneet ja muuttuneet vuosisatojen mittaan ympäröivän yhteiskunnan ja maailman kehityksen mukana. Muuttumaton ja mukautumaton muhamettilaisuus taas pyrkii vetämään muun yhteiskunnan omalle vuosisatojen takaiselle kehitystasolleen.

Muhamettilaisuus pukee nyt väkisin yhteiskuntia sellaisen yhteiskunnan arvomaailmaan, jota ei enää ole olemassa. Esimerkiksi naisten asema on muhamettilaisen maailman ulkopuolelle muuttunut radikaalisti, mutta arabimaissa roikutaan edelleen sitkeästi keskiaikaisissa patriarkaattisissa asetelmissa ja naisia sorretaan avoimesti tavalla, jota ei länsimaissa siedettäisi hetkeäkään.

Muhamettilaisuus on uskonto, joka lukitsee kannattajansa ajattelua tavalla, jota mikään muu maailmanuskonto ei enää tee. Länsimaissa uskonto on Yhdysvaltojen ulkopuolella käytännössä siirretty yksityiseksi omantunnon kysymykseksi, eikä se enää pidä tieteitä, taiteita tai tutkimusta kahleissaan.

Tämä uskon aseman romahtam inen on tärkeimpiä länsimaisten yhteiskuntien nopean aineellisen kehityksen mahdollistaneista tekijöistä.

Ajatuksen vapaus on mahdollistanut lukemattomat innovaatiot ja aivan uudet tavat tehdä tuttujakin asioita. Tämä on ruokkinut kehitystä kaikilla tasoilla ja yhteiskunnan kokonaiskehitys on yksityisen ajattelun vapauttaneissa maissa noussut aivan uudelle tasolle.

Sama positiivinen kehityskulku on koettu myös itäisten suuruskontojen alueella. Nekään eivät pyri muhamettilaisuuden tapaan täydellisesti vangitsemaan kannattajiensa ajatusmaailmaan ja tapaa kohdata maailma. Itämaiset uskonnot ovat länsimaiseen tapaan useimmille tavallisen ihmisille yhä enemmän pelkkiä rituaaleja ja osa elämäntyyliä.

On ylipäätään hyvin mielenkiintoista tarkastella miten yhteiskuntien taloudellinen kehitys ja ajattelun vapaus korreloivat keskenään.

Poikkeuksellinen yhteiskunnallisen ja tieteellisen kehityksen huippu saavutettiin antiikin Kreikassa, jossa uskonto ei oikeastaan juuri lainkaan puuttunut yhteiskunnan jäsenten ajatteluun.

Kun tämä salliva ja vapaa uskonto korvattiin silloisella äärimmäisen jäykällä ja sallimattomalla kristinuskolla, pysähtyi yhteiskunnallinen kehitys vuosisadoiksi kaikkialla missä kristinusko sai vallan.

Vasta renessanssissa ja uskonpuhdistuksessa koettu uskonnon kahleiden kirpoaminen päästi kehityksen taas kristikunnan maissa valloilleen ja nykyisten länsimaisten tasa-arvoisten hyvinvointiyhteiskuntien kehitys pääsi alkamaan.

Venäläinen ajattelu ja yhteiskunta luutuivat tosin hyvin pian uuden kommunistisen uskonnon myötä vielä kristillistä Venäjääkin pahemmin ja yhteiskunnallinen kehitys siellä pysähtyi. Aikaa myöten ajattelun jäykistyminen kuitenkin johti kommunismin väistämättömään romahtamiseen.

Eräs muhamettilaisten maiden ongelmista on, että muhamettilaisuuden aiheuttamasta yhteiskunnan kehityskyvyttömyyden aiheuttamista ongelmista ovat paradoksaalista kyllä joutuneet pahiten vastuuseen näiden maisen eniten läntisesti suuntautuneet yhteiskuntaluokat.

Monen muslimivaltion johto on niiden itsenäistymisen jälkeen ollut länsimaissa koulutuksensa saaneet eliitin käsissä. He ovat joutuneet myös vastaajiksi, kun yhteiskunnallinen kehitys on kuitenkin pysähtynyt menneisyyteen ripustautuneen uskonnollisen eliitin vastarintaan ja näiden maiden talous on jäänyt jälkeen yleismaailmallisesta kehityksestä. Samaan aikaan tämä länsisuuntautunut eliitti on tosin usein itse myös korruptoitunut ja jäänyt vaille selkeää suuntaa.

Muhamettilainen herätysliike on näissä yhteiskunnissa pystynyt esiintymään muutosvoimana, joka rikkoo valtaeliitin ja herättää maan unesta.

Näissä maissa ei tietenkään nähdä sitä, että niiden ongelmana ei kuitenkaan ole liiallinen länsimaistuminen ja vapaus, vaan päinvastoin länsimaistumisen tuoman vapauden puute. Suvaitsematon ja jäykkä uskonto kahlitsee yhä pahemmin yhteiskunnan kehitystä ja muhamettilaiset valtiot jäävät yhä pahemmin jälkeen länsimaista niin taloudellisesti kuin kulttuurillisestikin.

Länsimaiden saavuttama etumatka taas koetaan suoranaisena loukkauksena. Jokainen ihminenhän haluaa olla ylpeä omasta maastaan ja sen saavutuksista. Kun arabit ovat joskus olleet lähes maailman valtiaita, on niiden nykyinen alennustila hyvin vaikea hyväksyä. Tämä häpeä muuttuu hyvin helposti vihaksi, joka purkautuu sopivan kohteen tullen rajustikin.

Otetaanpa lopuksi pieni ajatuskoe. Kuinka moni uskoo, että Suomi olisi voinut kehittyä nykyisen kaltaiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi, jos Suomen kirkko ja myös koko ylin valtiovalta olisi aikoinaan päätynyt laestadiolaisten kaltaisten lahkolaisten käsiin? Aivan vastaava tilanne on kuitenkin totta monissa muhamettilaisissa maissa.

Me länsimaiset vääräuskoiset emme tietystikään pysty suoraan vaikuttamaan muhamettilaisuuden kehitykseen. Me voimme kuitenkin antaa kaiken mahdollisen tukemme edistyksellisille ja muutosta hakeville voimille, joita muhamettilaisessa yhtenäiskulttuurissakin onneksi pinnan alla muhii.

Seuraava artikkeli “Ristiretket ja me”

Jos haluat kommentoida sivuston sisältöä, lähetä sähköpostia osoitteeseen:
ajatuksia.olemisesta@gmail.com

MUUT SIVUSTONI:

www.rakastatietokonettasi.net

www.bittitohtori.com

http://bittitohtori.blogs.fi