Mitä pitää tietää Raamatusta?

Varmasti me tiedämme, että kristillinen Raamattu koostuu kahdesta aivan erilaisesta osasta. Vanhempi osa koostuu 3000-4000 vuotta sitten yhteen kerätyistä Lähi-idässä asuneen seemiläisen kansan kulttuuriperinteestä, kuten sananlaskuista, runoista, näyistä ja kertomuksista.

Mukana on myös runsaasti tuon kansan suulliseen perinteeseen perustuvaa historiatietoa, jonka luotettavuus on kuitenkin hyvin kyseenalaista, kuten aina kaiken suullisen perinteen. Kirjaan on koottu myös tuohon aikaan yleisesti Lähi-idässä uskotut erikoiset selitykset maailman synnystä ja alkuvaiheista.

Kristittyjen käyttämän Raamatun version uudempi osa ei itse asiassa mitenkään erityisesti liity tuohon kirjan vanhempaan osaan. Tuo uudempi osa kertoo samassa maassa noin 2000 vuotta sitten asuneen saarnaajan ja uskonnollisen uudistajan elämäntaipaleesta ja hänen seuraajiensa vaiheista ja ajatuksista.

Tämä kaikki ei tarkoita, etteikö uuden testamentin päähenkilönä olevalla Jeesuksella olisi ollut aivan tärkeää sanottavaa monista asioista. Hänen vahvasti buddhalaisuudesta ja zoroasterilaisuudesta ammentaneet oppinsa kestävät vertailun monen muun vastaavan saman aikakauden ajattelijan oppien kanssa.

Hänen seuraajiensa keksimät ihmeet taas olivat 2000 vuotta sitten tarpeen, jotta uudesta uskosta olisi saatu uskottava tuossa vielä ihmeitä täynnä olleessa maailmassa. Nyt kun tieteen edistys on hävittänyt ihmeet maailmasta, ei näitä ihmejuttuja enää oikeastaan tarvita tuon uskonnon markkinoinnissa.

Siellä ne kuitenkin edelleen väijyvät Raamatussa nolaamassa niitä modernin kirkon apostoleita, jotka yrittävät paketoida jo pahasti vanhentumaan päässeestä uskosta uudenlaista moraalioppia, jonka myös tyypillinen moderni tieteelliseen ajatteluun tottunut ihminen voisi niellä.

Uskonto on kuitenkin joutunut läntisissä yhteiskunnissa peräytymään alueelta toisensa jälkeen, eikä sen pyhää kirjaa enää pidetä todellisena tietolähteenä oikeastaan missään reaalimaailman asioissa.

Tottakai edelleen on uskovia, jotka ovat valmiit uskomaan joka sanan näistä Jeesuksen seuraajien keksimistä tarinoista. Hehän suorastaan kilvoittelevat siinä kuka on valmis uskomaan hetkeäkään epäilemättä kaikkein paksuimpiakin Raamatun tarinoita, mukaan lukien vanhaan testamenttiin säilötyt vanhat juutalaisen suullisen kansanperinteen kokoelmat.

Tämä väki on kuitenkin ainakin Suomen kaltaisissa maissa valtionkirkoissa pienenä vähemmistönä. Valtakirkko on keskittynyt keksimään olemassaololleen jonkinlaisen tarkoituksen modernisti ajattelevana moraalisena vahtikoirana ja hengellisen suunnan näyttäjänä, eivätkä Raamatun nykyihmisestä jo sangen krouvit ihmeet oikein enää istu tähän sabluunaan.

Nykyiset läntisen kirkot ovatkin kummallisessa välikädessä. Toisaalta niiden olisi pidettävä tuo kaiken mahdollisen ilomielin uskova perusjengi mukana, mutta toisaalta olisi pystyttävä houkuttelemaan myös tieteellisen ajattelun omaksuneita ihmísiä, jos ne mielivät pysyä hengissä vielä vähänkään pitempään.

 

Gutenbergin Raamattu  

 

Kaksi kolmesta Raamattua pyhänä kirjana edelleen kunnioittavista suur-uskonnoista ei kristittyjen kirkkojen mukaan liittämää uusinta osaa koskaan hyväksynyt osaksi teosta, vaan heidän Raamattunsa käsittää edelleen vain tuon vanhemman osan.

Tämä kaikki on faktaa; Raamattu on siis kiistatta olemassa. Siihen on siis koottu erään pienen kansan kirjallista perintöä, josta on muodostunut myös tuon kansan uskonnon perusta.

Tuota vanhaa uskontoa 2000 vuotta sitten perusteellisesti uudistaneen saarnaajan kannattajat ovat siis ottaneet tuon sitä edeltäneen uskonnon pyhät tekstit myös oman uskontonsa pohjaksi.

Tämä tapahtui siitä huolimatta, että he lopulta päätyivät perustamaan aivan uuden uskonnon, joka usein on suhtautunut hyvin vihamielisesti tuohon alkuperäiseen uskontoon.

Ongelmallista vain on, että eräiden ihmisten mielestä tuota kirjaa eivät olekaan kirjoittaneet ihmiset, vaan teos on Jumalan itsensä kirjoittama.

Heitä ei hämmästytä se, että heidän jumalansa on eri teksteissä kirjoittajana täysin erilainen ja puhuu säännöllisesti myös ristiin itsensä kanssa; aivan kuin hän ei olisi muistanut mitä aikaisemmin tuli puhuttua.

He uskovat löytävänsä tästä kauan sitten kadonnutta paimentolaisyhteiskuntaa kuvaavasta teoksesta lopullisen totuuden, joka selittää myös meidän nyky-yhteiskuntamme kaikki ilmiöt.

Tässä auttaa se, että suurin osa kirjan hämäristä ja monitulkintaisista teksteistä voidaan ymmärtää lukijan kulloinkin haluamalla tavalla. Samoista teksteistä onkin vuosisatojen mittaan vedetty aivan päinvastaisia johtopäätöksiä.

Kadonneen arkaaisen maailman kummalliset tekniset termit, monenkertaisen käännökset ja niissä syntyneet virheet lisäävät tekstien monitulkintaisuutta, mutta tuovat teksteihin kieltämättä myös salaperäistä mystistä sävyä.

Tuon vanhan kirjan kuvaama maailma on ikävä kyllä aivan erilainen kuin omamme. Ihmisen perusluonne toki on ollut jo satoja tuhansia vuosia samanlainen ja siksi me tunnistamme myös monet Raamatun kirjoittajien kuvaamat ihmiset.

Me voimme myös hämmästellä sitä kuinka vähän kirjallinen ilmaisu on muuttunut 4000 vuodessa. Monet Raamatun tekstit ovatkin kirjoitustekniseltä rakenteeltaan edelleen aivan käypää tavaraa.

Ihmiskunta on kuitenkin kehittynyt monissa suhteissa ja  etenkin moraaliopissa valtavasti Raamatun kokoamisen jälkeen.

Raamatun maailma orjineen, verikostoineen, täydellisen suvaitsemattomuuden perinteineen ja yleisinä julmuuksineen on kauan sitten taakse jätetty kehitysvaihe ainakin läntisen kulttuuripiirin historiassa.

Ongelmallista on se, että alkeellisen paimentolais- ja maanviljelysyhteiskunnan arvomaailma kaivetaan vuosisadasta toiseen esiin antamaan perusteluita päätöksille, jotka tehdään maailmassa, jolla ei ole enää juuri mitään kiinnekohtia tuon vanhan kirjan kuvaamaan maailmaan.

Raamattuun ripustautuvat vetävätkin ihmiskuntaa takaisin aikaan, jolloin väärin uskovan ihmishenki ei ollut minkään arvoinen ja ihminen voitiin surmata vain siksi,  että hän kantoi vettä kotiinsa sapattina, kuten tuo lasten oma Raamattu todellakin lämpimästi suosittelee.

Nyky-yhteiskunnassa itse asiassa pärjää jo vallan mainiosti tuntematta lainkaan kristillisen kirkon pyhää kirjaa. Moni uskonnon vastustajakin lankeaa silti edelleen siihen harhaluuloon, että jokaisen Raamatun tarinan totuusarvosta pitäisi voida erikseen väitellä ja keskustella, kun todellisuudessa riittää tuon kirjan todellisen kokonaisluonteen ymmärtäminen.

Raamattu on kuitenkin lopultakin vain tietyssä historiallisessa tilanteessa ja hyvin toisenlaisessa yhteiskunnassa eläneiden ihmisten yritys ymmärtää oma maailmansa ja selittää maailma tilanteessa, jossa maailmasta ja sen ilmiöistä vielä ei ollut todellista tieteellistä tietoa.

Tuon kirjat yksittäisten tarinoiden totuusarvosta ei tarvitse keskustella, kun ymmärtää että koko kirja on voimakkaan aatteen läpitunkemien ihmisten yritys vakuuttaa kaikki muut ihmiset oman aatteensa oikeellisuudesta, voimasta ja arvovallasta.

Sen tarinat ovat varmasti olleet kirjoittajiensa mielestä varmasti parhaita heidän käytössään olleita selityksiä maailmasta ja käypiä toimintaohjeita ihmisyhteisön toiminnalle.

Raamatun selitysten ja elämänmallien käyttöarvo on kuitenkin ensin vähentynyt ja sitten kadonnut kokonaan, kun olemme saaneet todellista tietoa maailmasta ja yhteiskunnat ovat muuttuneet aivan toisenlaisiksi.

Silloin ymmärtää, että tuon paksun vanhan kirjan sisältämien tarinoiden, faabeleiden, näkyjen, satujen, kansankertomusten ja elämänohjeiden merkitys koko yhteiskunnan kannalta on enää lähinnä siinä, että yhteiskunnassa on ryhmiä, jotka valitettavasti yrittävät yhä tulkita maailmaa näiden 2000 vuotta vanhojen ja aivan toisenlaisessa maailmassa syntyneiden tekstien pohjalta.

Raamatun tarinoiden tunteminen on todellisuudessa perusteltua lähinnä vain yleissivistyksen kannalta. Tämäkin merkitys liittyy enää lähinnä kulttuurihistoriaan, sillä käytännössä moderni kulttuuri ei sisällä juuri lainkaan viitteitä Raamatun teksteihin, kuten muinoin oli asia, kun koko yhteiskunnan läpi tunkenut usko työnsi luonnollisesti lonkeronsa myös kaikkeen kulttuurin harjoittamiseen.

 

Seuraava artikkeli “Vielä sananen pyhistä kirjoista

 

 

MUUT SIVUSTONI

www.rakastatietokonettasi.net

www.bittitohtori.com

http://bittitohtori.blogs.fi

[Ajatuksia olemisesta] [Aseita tieteen puolustajille] [Uskontoja pitää voida kritisoida] [Uskonto on vaara] [Uskon virus] [Uskon viruksen levittäjät] [Usko ja auktoriteetit] [Usko ja aatteet] [Mitä elämän jälkeen?] [Mikä on elämän tarkoitus?] [Tarvitaanko moraaliin uskontoa?] [Mitä pitää tietää Raamatusta?] [Vielä sananen pyhistä kirjoista] [Usko ja ideologia] [Kirkko taiteen vanginvartijana] [Paluu keskiajalle] [Ristiretket ja me] [Henkisistä kokemuksista] [Uskosta ja hyvydestä] [Ylimielisyydestä] [Vapauden taakasta] [Uskontojen rakennusvimmasta] [Uskon vahvistamisesta] [Lopullisesta totuudesta] [Tieteestä uskonnon korvaaja] [Mikä uskoa horjuttaa?] [Häitä ja hautajaisia] [Joulu ilman Jeesusta] [800 vuotta herruutta] [Usko ja tasa-arvo] [Perustajat] [Suvaitsevaisuudesta] [Kirkko ilman uskoa] [Epäuskosta varmuuteen] [Kuka ja miksi?] [English Summary]

Jos haluat kommentoida sivuston sisältöä, lähetä sähköpostia osoitteeseen:
ajatuksia.olemisesta@gmail.com

Ajatuksia olemisesta
Aseita tieteen puolustajille
Uskontoja pitää voida kritisoida
Uskonto on vaara
Uskon virus
Uskon viruksen levittäjät
Usko ja auktoriteetit
Usko ja aatteet
Mitä elämän jälkeen?
Mikä on elämän tarkoitus?
Tarvitaanko moraaliin uskontoa?
Mitä pitää tietää Raamatusta?
Vielä sananen pyhistä kirjoista
Usko ja ideologia
Kirkko taiteen vanginvartijana
Paluu keskiajalle
Ristiretket ja me
Henkisistä kokemuksista
Uskosta ja hyvydestä
Ylimielisyydestä
Vapauden taakasta
Uskontojen rakennusvimmasta
Uskon vahvistamisesta
Lopullisesta totuudesta
Tieteestä uskonnon korvaaja
Mikä uskoa horjuttaa?
Häitä ja hautajaisia
Joulu ilman Jeesusta
800 vuotta herruutta
Usko ja tasa-arvo
Perustajat
Suvaitsevaisuudesta
Kirkko ilman uskoa
Epäuskosta varmuuteen
Kuka ja miksi?
English Summary

 

MUUT SIVUSTONI:

www.rakastatietokonettasi.net

www.bittitohtori.com

http://bittitohtori.blogs.fi