|
Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus, laulaa Martti Syrjä ja esittää samalla hyvin mielenkiintoisen filosofisen väitteen. Douglas Adamsin Linnanradan käsikirja liftareille -kirjassa maailman kaiken tiedon omaavan tietokoneen vastaus kysymykseen elämän tarkoituksesta taas on tylysti: 42.
Tämä essee on kuultavissa myös ääneen luettuna tästä linkistä
Tarkoituksen ja suunnan etsiminen omaan elämään on varmasti perinteiden noudattamisen ohella tärkeimpiä syitä kaikkiin uskontokuntiin kuulumiseksi. Meidän on äärettömän vaikea hyväksyä sitä, että elämän tarkoitus on lopulta elämä itse, eikä mitään muuta.
Me hyväksymme mielellämme jopa älyllisesti täysin epätyydyttävän selityksen elämän tarkoitukselle, jos se vain antaa meille muutoin riittävää lohtua.
Meidän on hyvin vaikea hyväksyä luonnon ja elämän sattumanvaraisuutta. On vaikea kestää ajatusta, että puhdas tilastollinen sattuma voi korjata kenet tahansa pois pelikentältä koska tahansa.
Tämä elämän todellinen sattumanvaraisuus on paljon helpompi kohdata, kun nielaisee mihinkään tosiasioihin sinänsä perustumattoman väitteen siitä, että kaiken takana on sittenkin jokin suunnittelija, jolla on jokin salaperäinen suunnitelma kaikkien ihmisten varalle.
Tosin monet uskovat ovat varmoja siitä, että tällainen suunnitelma on varattu vain uskovaisille...
Sattumanvaraisuuden tunne on sitä suurempi mitä vähemmän me tunnemme luonnonlakeja kuten evoluutioteoriaa ja sosiaalisten ryhmien toimintamekanismeja, jotka todellisuudessa kuitenkin ohjaavat tätä yksilötasolla hyvin sattumanvaraiselta tuntuvaa maailmaa ja myös ihmisryhmien toimintaa.
Me myös lankeamme hyvin helposti käänteiseen todennäköisyyslaskentaan. Tästä klassinen esimerkki on kreationistien laskelma siitä kuinka todennäköinen oli elämän synty maailmaan. Todennäköisyyttä kun vain ei yksinkertaisesti voi tuohon tapaan laskea jo toteutuneesta asiasta taaksepäin.
Lasketaanpa malliksi sen todennäköisyys, että Matti tapaa 32-vuotispäivänään Riitan Hotelli Hesperian baarissa. Kun lähdemme liikkeelle Matin siittäneen siittiön todennäköisyydestä yhtyä juuri siihen munasoluun, josta Matti lopulta syntyi ja päätyen miljardien muiden todennäköisyyksien kautta sen todennäköisyyteen, että Matti päättää mennä juuri sinä päivänä Hotelli Hesperian baariin, päästään aivan loputtomaan epätodennäköisyyteen.
Saatu lukema osoittaa kiistatta, ettei Matti yksinkertaisesti voi koskaan tavata Riittaa. Matti kuitenkin vain meni, tapasi Riitan ja hänen elämänsä koko suunta muuttui ja uusi suku syntyi. Riitan ja Mati lastenlasten on kuitenkin jo mahdotonta uskoa, että suku olisi syntynyt pelkästä sattumasta.
Seuraava artikkeli “Tarvitaanko moraaliin uskontoa”
|