|
Tämä kirjoituskokoelma syntyi, kun päätin kirjoittaa päästäni ulos siellä jo kolmen vuosikymmenen ajan liikkuneet ajatukset uskosta ja etenkin omaksi tiekseni jo varhaisessa teini-iässä valitsemastani uskonnottomuudesta.
Voit kuunnella tämän tekstin myös ääniversiona tästä linkistä.
Esittelen erityisesti Sam Harrisin ja Richard Dawkinsin ajatuksia. Mukana on tietysti paljon myös omia ajatuksiani, joita olen mietiskellyt jo reippaasti yli 30 vuoden ajan.
Sam Harrisin ajatuksia ei ole käsittääkseni Suomessa juuri julkisuudessa aikaisemmin käsitelty.
Mukana on muutamia jo aikaisemmin kirjoittamiani tekstirunkoja, joita olen vain tuorestanut ja terävöittänyt.
Tämä kirjoituskokoelma syntyi, kun juuri Sam Harrisin ajatuksiin tutustuessani tajusin, että täsmälleen omieni kaltaisia ajatuksia on muillakin ajattelevilla ihmisilla.
Huomasin kuitenkin samalla, että minullakin voisi oma panokseni annettavissa tähän keskusteluun. Sam Harris kuitenkin kirjoittaa amerikkalaisista lähtökohdista ja uskonnon asema on meillä aivan toisenlainen kuin Atlantin takana.
Ihminen on aina epävarma omien ainutlaatuisten ajatustensa pätevyydestä. Tunnustetuilta kansainvälisiltä auktoriteereiltä saatu vahvistus siitä, että omat ajatukset ovat olleet aivan oikealla tiellä, on mannaa sielulle.
Ajattelin vielä hieman kertoa lukijalle ja kuulijalle ketä hän oikeastaan kuuntelee.
Olen 48-vuotias perheellinen taloustoimittaja pienestä etelä-suomalaisesta kaupungista, joka on tunnettu omenoistaan ja kalkkikaivoksestaan.
Asun pienessä omakotitalossa ja istun tätä kirjoittamassa työtilaksi muutetussa autotallissa, jossa korjaan sanomalehdessä tekemäni päivätyöni ohella iltaisin ja viikonloppuisin hyvien kaupunkilaisten tietokoneita.
Viimeiset kymmenen vuotta olenkin viettänyt vapaa-aikani lähes kokonaan tietokoneiden maailmassa. Ensin opettelin itsekseni aivan uuden alan ja viitsen vuotta sitten ryhdyin soveltamaan hankkimiani oppeja myös käytäntöön.
Olen harrastanut intohimoisesti historiaa jo kahdeksanvuotiaasta asti, jolloin luin Pienen maailmanhistorian kannesta kanteen, mikä ei ole kahdeksanvuotiaalle mikään vaatimaton temppu.
Tosin minun on myönnettävä, että loikin monet tylsät kulttuurihistoriaa käsittelleet kohdat yli...
Jossain hieman myöhemmässä vaiheessa olisin voinut kehuskella lukeneeni silloisen kotikaupunkini Valkeakosken kaupunginkirjaston historiaosaston läpi, jos sellaisilla asioilla voisi jossain kehuskella...
Opiskelinkin sitten yliopistossa sekä poliittista historiaa että historiaa, vaikka syistä, joita en pysty selittämään, pääaineeni alkuun olikin sosiologia. Opinnot kuitenkin jäivät kesken lyhyen, mutta sitä kiihkeämmän opiskelijapoliittisen uran viedessä miehen mukanaan.
Historian lisäksi toinen intohimoni on aina ollut kirjoittaminen. Onneksi kesken jääneet muodolliset opinnot eivät vielä 80-luvun alussa estäneet toimittajan uralle pääsyä, vaan riittävä yleissivistys ja kyky kirjoittaaa selkeästi riittivät vielä silloin alalle pääsyyn.
Uusi tieto on ollut minulle aina parasta viihdettä. Olenkin ilmeisesti hyvin tyypillinen oikean aivopuoliskon ihminen. Olen kieltämättä lähellä klassista insinöörityyppiä, vaikka en ole mitään insinööritieteitä koskaan opiskellutkaan.
Olen aina valmis oppimaan ja hankkimaan tietoa, mutta olen jo kauan sitten tajunnut, että minun on tehtävä se omilla ehdoillani.
Viihdyn tosiaan paremmin siellä paljon puhutun umpihangen puolella kuin valmiiksi tallatuilla ja hyvin viitoitetuilla ajatuspoluilla.
Kauniiksi lopuksi lainaan vielä viisautta, jonka alkuperäistä lausujaa en nyt pysty tavoittamaan:
''Maassa jossa kaikki ajattelevat samalla tavalla, ei ajatella paljoakaan.''
Lohjalla keväällä 2007 Jaakko Wallenius
|