 |
|
|
|
|
|
 |
|
|
|
Uskontoihin leimautuneet ihmiset muistuttavat mielellään kuinka uskonto on toiminut innoittajana valtavalle määrälle keskeisiin kulttuuriperimäämme kuuluvista taideteoksista. Valitettavasti useimpien näiden teosten osalta on todettava, että ne eivät ole olemassa uskonnon ansiosta, vaan nimenomaan uskonnosta huolimatta. Tämä tiedosto on tarjolla myös äänitiedostona tästä linkistä Meiltä unohtuu helposti minkälaisessa kristillisen kirkon luomassa henkisessä diktatuurissa länsimaisenkin kulttuuripiirin ihmiset elivät oikeastaan tämän vuosisadan alkuun asti. Kirkko vartioi mustasukkaisesti kaikkea mitä yhteiskunnassa tapahtui. Kaikki poikkeamat ja yrityksen minkäänlaiseen omaan ajatteluun tukahdutettiin kautta kristikunnan välittömästi usein hyvinkin väkivaltaisin keinoin. Tämä kirkon vallankäytön kohteeksi joutumisen ja jopa suoranaisen väkivallan uhka leijui erityisesti kaikkien kulttuurin parissa askartelevien ihmisten yllä. Kirkko valvoi jokaisen taideteoksen, jokaisen kirjan ja jokaisen sävelenkin oikeellisuutta ja puhtautta pitkälle 1800-luvulle asti. Kirkko oli sitä paitsi satojen vuosien ajan ainoa taho, joka sai ylipäätään levittää minkäänlaista tietoa yhteiskunnassa. Jokaisen yhteisön jäsenen päämäärätietoinen ja koko eliniän jatkuva indoktrinoiminen kirkon oppeihin alkoi heti kun lapsi alkoi ymmärtää puhetta. Siten ei ole mitenkään ihmeellistä, että usko oli kiinteä osa myös taiteilijoiden elämässä, koska he eivät todellisuudessa koskaan saaneet tietää mitään vaihtoehdoista.
Maailmaa havainnoitiin ja tulkittiin vuosisatojen ajan kautta koko yhteiskunnan uskon ja uskonnon vääristävän linssin läpi. Oli todellinen ihme, että jotkut taiteilijat ja tiedemiehet lopulta pystyivät ravistamaan tämän pakkopaidan päältään ja he pystyivät lähtemään etsimään totuutta myös kirkon oppien ulkopuolelta henkensä ja perheensäkin vaarantaen. Vielä tärkeämpää “kristillisen taiteen” synnylle oli, että taiteeseen käytettävissä oleva yhteiskunnallijen ylijäämä kertyi vuosisatojen ajan suurelta osin rikkaan kirkon käsiin. Muita taiteen tilaajia ei yksinkertaisesti juuri ollut, kun yhteiskuntaan kertyvä ylijäämä käytettiin pääosin ajoittain täysin tolkuttomaksi yltyneeseen kirkkojen rakentamiseen. Kirkko oli siis vuosisatojen ajan kaikkien taiteilijoiden ylivoimaisesti suurin asiakas ja taiteesta tuli väistämättä tilaajan näköistä. Taiteilijat toki keksivät kaikenlaisia nokkelia tapoja olla muka kuvaavinaan kristinopin tai Raamatun tapahtumia, kun he todellisuudessa halusivat kuvata omaan aikaansa ja tuntemiaan ihmisiä, tai kuvata omia tuntemuksiaan. Kirkon kannattajat muistuttavat samalla tavalla usein kuinka maineikkaat tieteen läpimurron käynnistäneet tiedemiehet olivat usein hartaita uskovaisia ja kuinka he usein yrittivät epätoivoisesti viimeiseen asti sovittaa löytönsä kirkon oppeihin sopiviksi. Tieteellisen ajattelun syntyvuosina ja varhaislapsuudessa 1600- ja 1700-luvuilla tiedemiehet olivat tosiaankin lähes poikkeuksetta hartaita kirkon jäseniä, koska heillä ei ollut minkäänlaisia todellisia mahdollisuuksia olla mitään muuta. Jos he olisivat ilmaisseet pienimpiäkään epäilyksiä kirkon oppeja vastaan, olisi heiltä viety välittömästi kaikki mahdollisuudet tehdä tutkimustyötään, tai ainakin julkaista sen tuloksia kotimaassaan. Toisaalta tiedemiehet olivat oman yhteisönsä lapsia aivan samalla tavalla kuin taiteilijatkin. Kun kirkon opin julistus läpäisi koko elämän, eikä mitään muuta tietoa ollut saatavilla, olisi heidän tarvinnut olla todellisia ihmemiehiä, jos he olisivat pystyneet tämän taakan ravistamaan päältään. Tuon ajan kirjallinen tyyli oli ylipäätään täynnä viittauksia jumalaan ja uskonasioihin, eivätkä tiedemiehetkään helposti päässeet irti näistä konventioista. Vasta ja 1700-luvun lopulla alkanut ajattelun vapautuminen kirkon holhouksesta mahdollisti ensimmäiset julkiset ateistiset kannanotot ja myös kirkon oppeja vastaan asettuvan todellisen tutkivan ja vertailevan tieteellisen tutkimustyön. Länsimainen taide ja tiede sellaisena kuin me ne nykyisin tunnemme ovat siis syntyneet vasta kirkon otteen herpaantumisen jälkeen. Todellinen vapaa taiteen tai tieteen harjoittaminen on ylipäätään hyvin vaikeaa, jos taiteilija tai tiedemies lukitsee itsensä johonkin uskomukseen sitoutumisen luomaan henkiseen vankilaan. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Jos haluat kommentoida sivuston sisältöä, lähetä sähköpostia osoitteeseen: |
|
|
|
|
|
|
|
MUUT SIVUSTONI: |
|
|
|
|
|
|
|||
 |
|||