 |
|
|
|
|
|
 |
|
|
|
Tämä essee on kuultavissa myös äänitiedostona tästä linkistä Olemme vaimoni kanssa molemmat olleet nuoresta asti uskonnottomia, mutta meille jouluna vieraisille tuleva tuskin huomaisi tätä tosiasiaa mistään. Joulukuusi rehottaa nurkassa, joulukinkku paistuu uunissa ja joululaulut raikuvat. Ja miksi eivät raikuisi, sillä jokainen historiaa tunteva tietää, ettei joulujuhlalla ole oikeasti alun perin mitään tekemistä kristillisen uskon kanssa. Joulu oli jo muinaisille pakanallisille germaanikansoille aivan yhtä suuri juhla jo ennen kuin heidät käännettiin kristinuskoon. Myös pakanallisille roomalaisille joulu oli tärkeä juhla kauan ennen Jeesusta. Vuoden lyhyin päivä kun on väistämättä ollut äärettömän tärkeä päivä kaikille pohjoisen kansoille. Kristilliset kirkot huomasivat pian, ettei pakanallisten juhlien kanssa kannattanut ryhtyä kilpailemaan, sillä vuoden kierron merkkipaalujen juhliminen on ollut aina hyvin tärkeää ihmisille. Kirkko etenikin koukkausliikkeellä ja julisti nopeaan tahtiin kaikki pakanoiden tärkeät päivät ihan omiksi juhlapäivikseen. Näin joulusta tuli kristillisen uskonnon perustajan syntymäpäivä, vaikka minkään suuntaisia todisteita uskonnon perustajan syntymähetken todellisesta ajankohdasta ei kirkkoisillä ole koskaan ollutkaan esittää. Todisteiden puute ei kuitenkaan ole koskaan ollut toiminnan esteenä uskon asioissa. Joulusta on myöhemmin kehittynyt hyvin tärkeä perheyhteyden ja anteliaisuuden juhla. Toisaalta samaan aikaan juhlan uskonnollinen sisältö on Länsi-Euroopassa viime vuosikymmeninä jo lähes kadonnut. Moni kokee jouluun nykyisin liittyvän rauhoittumisen ja hiljentymisen kuitenkin jotenkin uskonnollisina asioina ja uskonnon ansioina, vaikka uskontoa ei todellisuudessa tarvita mihinkään rauhan ja rakkauden tunteiden kokemiseksi perheyhteisön harvinaisissa yhteiskokoontumisissa. Joulu onkin varmasti monelle hyvin tärkeä syy pysyä kristillisen yhteisön jäsenenä, kun syvään perheyhteyteen ja joulun viettoon liittyvä mystisyyttä lähentyvä rauhan ja turvallisuuden tunne koetaan vanhan perinteen vuoksi uskonnollisena tuntemuksena. Upeita tuntemuksia ja perheyhteyttä merkitsevästi joulusta luopuminen olisi monelle liian suuri hinta uskon julkisesta hylkäämisestä. Minun mielestäni ei uskonnottomalla ole kuitenkaan mitään syytä olla juhlimatta perheyhteyden ja valon voiton juhlaa kaikkien ikivanhojen perinteiden mukaisesti. Pitää olla todella niuho uskonnon kieltäjä, jotta näkisi joulupukissa, joulukuusessa, joulukinkussa tai joulukoristeissa minkäänlaisia häiritseviä kristillisiä yhteyksiä. Joulujuhlan kautta on kuitenkin loppujen lopuksi aina juhlistettu valon voittoa pimeydestä, vaikka siinä ohessa osa väestöstä onkin halunnut viettää myös oman uskontonsa perustajan syntymäpäivää. Meillä ei olekaan mitään syytä hylätä yhteisiä ikivanhoja perinteitämme vain siksi, että vuosisatojen ajan maassamme täydellistä valtaa käyttänyt kristillisen kirkko on pystynyt kaappaamaan ne haltuunsa. Aivan samalla tavalla pääsiäinen on paljon, paljon kristinuskoa ja juutalaisuuttakin vanhempi kevään juhla. Munien maalauksella ja pupuilla ei kuitenkaan ole koskaan todellisuudessa ollut väestön valtaosan mielissä mitään sen suurempaa uskonnollista merkitystä, vaikka kirkko onkin hyvällä menestyksellä ominut tämänkin ikivanhan kevään juhlan uskon perustajan kuoleman sijoituttua juuri samoihin päiviin. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Jos haluat kommentoida sivuston sisältöä, lähetä sähköpostia osoitteeseen: |
|
|
|
|
|
|
|
MUUT SIVUSTONI: |
|
|
|
|
|
|
|||
 |
|||