 |
|
|
|
|
|
 |
|
|
|
Yhdysvaltalaiset tutkijat ovat pystyneet osoittamaan, että tietyn aivojen alueen stimuloiminen voi aiheuttaa eräille ihmisille uskonnollisiksi tulkittavia tuntemuksia ja kokemuksia. Voit kuunnella tämän esseen myös äänitiedostona tästä linkistä Tulos ei suinkaan todista sitä, että uskonto olisi jotenkin fyysisesti sisäänrakennettu ihmisiin. Päinvastoin on kyse siitä, että jotkut ihmiset voivat kokea uskonnollisia tuntemuksia, vaikka todellista syytä näihin tuntemuksiin ei olisikaan tarjolla. Pelkkä sähköinen stimulaatio aiheuttaa siis heille tuntemuksia, jotka he automaattisesti tulkitsevat uskonnollisiksi. Ihminen ei ole kone ja kaikki me koemme ja janoamme yliaistillisia henkisiä tuntemuksia. Pääkysymys onkin miten nämä tuntemukset tulkitaan. Richard Dawkins korostaa, että vaikkapa poikkeuksellisen upea luontoelämys voi nimittäin tuottaa vierekkäin samaa maisemaa tarkastelevissa ihmisissä aivan erilaisia tuntemuksia. Voimakkaan uskonnollisen kasvatuksen saanut ihminen voi kokea voimakkaan uskonnollisen elämyksen. Samaa maisemaa ihasteleva uskontoon välinpitämättömästi suhtautuvassa perheessä kasvanut ihminen voi kokea täsmälleen saman elämyksen voimakkaana yhteytenä luontoon ja maailmankaikkeuteen sinänsä.
Jutun juju on, että jo varhaislapsuudessa alitajuntaamme ajetut ajatusmallit helposti hallitsevat ajatteluamme meidän tietämättämme. Jos meille on ennen oman ajattelukyvyn kehittymistä saatu ujutettua päähän tietyt peruskaavat maailmaan ja sen ilmiöihin suhtautumisessa, me hyvin helposti tulkitsemme maailmaa ja sen ilmiöitä näiden valmiiden mallien mukaan. Me emme kuitenkaan välttämättä ole näiden mallien olemassaolosta mitenkään tietoisia, vaan kuvittelemme tekevämme itsenäisiä ratkaisuja. Siksi kaikki pelkkään uskoon perustuvat opit haluavat päästä lapsiin käsiksi heti kun he alkavat ymmärtää puhetta. Siksi päiväkotien ja alakoulujen uskontokasvatus on kotoiselle kirkollemmekin edelleen hyvin tärkeää. Juuri siksi seurakunnat järjestävät vähillä rahoillaan äärettömän innokkaasti pienten lasten päiväkerhoja, vaikka rahat eivät muuhun sosiaalityöhön sitten juuri riittäisikään. Ihminen kaipaa yliaistillisia kokemuksia. Ihmiset ovat tässä suhteessa kuitenkin yhtä erilaisia kuin musikaalisuuden tai juoksukyvyn suhteen. Toisilla ihmisille riittävät esimerkiksi luonnon, musiikin tai maalaustaiteen tuottamat henkiset elämykset. Toisten on kuitenkin suorastaan pakko päästä todella sukeltamaan yliaistillisiin kokemuksiin. Irrationaaliseen elämysuskoon perustuvat uskonnot tarjoavat näille ihmisille kodin. Varsinkin erilaiset herätysliikkeet ovat oppineet kuinka luodaan näitä henkisiä aistimuksia janoaville ihmisille tilanteita, jossa he voivat heittäytyä vapaasti henkisten aistimusten virtaan mukaan. Toisaalta taas ihminen, jolla ei ole samanlaista henkisen kokemisen tarvetta, voi kokea samat tilanteet äärettömän tylsinä ja mitään antamattomina. Aivan samalla tavalla epämusikaalinen ihminen pitkästyy ja tylsistyy mitä upeimmissa konserteissa. Ikävä kyllä upeiden henkisten elämysten hintana uskojen harjoittajat joutuvatkin yleensä omaksumaan koko uskonopin karvoineen päivineen. Jos näitä usein hyvinkin irrationaalisia oppeja ei omaksu, ei voi olla yhteisön jäsen, eikä pääse nauttimaan yhteisistä henkisistä kokemuksistakaan. Nämä uskonnolliset oppirakennelmat ovat valitettavasti hyvin usein myös äärimmäisen konservatiivisia, ahdasmielisiä ja rajoittuneita. Yksityisten henkisten kokemusten etsiminen muuttaa silloin ihmisen asennetta koko yhteiskuntaan ja sen kehitykseen. Aivan vastaavia henkisen yhteyden ja hurmoksenkin kokemuksia on kuitenkin tarjolla esimerkiksi luonnossa, erilaisessa järjestötoiminnassa, kulttuurissa ja erityisesti joukkueurheilussa. Urheilujoukkueessa tiiminä tehtävä raju ponnistelu yhteisen päämäärän hyväksi voi tuottaa jopa vahvempia henkisiä elämyksiä kuin uskonnollisessa yhteisössä voidaan koskaan saavuttaa. Jooga ja mietiskely taas ovat henkisen kokemisen keinoja niille, joita ei kilpailu ja fyysinen kontakti kiinnosta. Uskonto ei siis todellakaan ole ainoa väline henkisten elämysten ja yhteyden saavuttamisessa. Ilman varhaislapsuudessa tehtävää voimakasta uskonnollista indoktrinointia olisi muiden henkisten elämysten etsiminen varmasti jopa uskontoja yleisempi tapa tavoitella henkisyyttä. Lapsuudessa opitut mallit saavat kuitenkin yhä monet hakemaan henkisen yhteytensä ahdasmielisistä ja rajoittuneista uskontokunnista, koska henkisen kokemisen ja yhteyden jano on monelle yhä suurempi kuin siitä rationaalisesta ajattelusta ja omasta vapaasta tahdosta luopumisena maksettava hinta. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Jos haluat kommentoida sivuston sisältöä, lähetä sähköpostia osoitteeseen: |
|
|
|
|
|
|
|
MUUT SIVUSTONI: |
|
|
|
|
|
|
|||
 |
|||