 |
|
|
|
|
|
 |
|
|
|
Motto: Tämä essee on kuultavissa ääniversiona tästä linkistä. Lähi-idässä syntyneet vanhoihin kirjoihin perustuvat uskonnot ovat mielestäni jääneet pahan kerran jälkeen niitä ympäröivän maailman kehityksestä, eikä niillä ole enää oikeastaan mitään todellista annettavaa tämän päivän ihmiselle. Onkin oikeutettua kysyä mitä tapahtuisi, jos uskonnot toivomallani tavalla kuihtuisivat pois kannatuksen puutteessa. Tässä välissä täytyy kuitenkin ensin heti kiirehtiä korostamaan, että en ainakaan itse ole käännyttämässä ketään pois omasta uskostaan. Uskon vakaasti, että aika hoitaa asian luonnollisella tavalla ainakin niissä länsimaissa, joissa tieteellinen tieto on kaikille tarjolla. Sen sijaan uskonnon diktatuurin alla kärsivien muhamettilaisten maiden suhteen en ole yhtä optimistinen, sillä niissä pitää tapahtua suuria muutoksia ennen kuin ne voivat päästä mukaan länsimaisten yhteiskuntien kehitykseen.
Mitä siis tapahtuu kun kirkot kuihtuvat pois? Vastaus: Ei mitään merkittävää. Kirkot muuttuvat virallisestikin museoiksi ja konserttitiloiksi, jollaisia ne käytännössä jo ovat, yhteiskunta ottaa sille todellisuudessa kuuluvan vastuun seurakuntien nyt hoitamista päiväkerhoista ja teologisen tiedekunnan väki siirtyy opiskelemaan joitain oikeasti yhteiskuntaa hyödyttävää. Kirkkojen kuihtuminen on joka tapauksessa niin hidasta, että kirkot eivät joudu organisaatioitaan sopeuttaessaan turvautumaan edes irtisanomisiin, vaan luonnollinen poistuma riittää hoitamaan asian. Kirkon tulotkin kääntyvät tosin väistämättä pian laskuun, kun kirkosta eroaminen tulee entistä hyväksytymmäksi ja rutiininomaisesti tiettyyn ikävaiheeseen kuuluvaksi tapahtumaksi. Pian kirkosta eronneiden lapsia on niin paljon, että tämä kasvava ryhmä on pakko ottaa vakavasti ja päiväkoteihin millään tavalla kuulumaton uskonnon tuputtaminen loppuu. Myös koulujen uskontokasvatus muuttuu yhden uskon tyrkyttämisestä filosofian ja eri uskomistapojen historian esittelyksi, jollaista sen pitäisi ehdottomasti jo nyt ollakin. Kun tämä tapahtuu, on valtiokirkkojen valta-aseman loppu lähellä. Päiväkotien ja koulujen uskontokasvatus on nimittäin se voima, joka vielä on pitänyt kirkot edes jollakin tavalla hengissä länsimaissa. Kun puolustuskyvyttömien lasten indoktrinointi loppuu, katoaa myös se automaatti, joka nyt tuo suuret massat kirkkojen taikapiiriin. Kirkot ja uskonnot eivät tietystikään kokonaan katoa mihinkään, sillä aina tulee olemaan ihmisiä, jotka hakevat lohtua uskomuksista, kun todellisuus on liian pelottavaa. Valtionkirkkojen kuihtuminen ikävä kyllä tosin helposti johtaa siihen, että erilaiset lahkot valtaavat lisää tilaa. Uskonnollisten ryhmien pirstoutuminen ja supistuminen kuitenkin vähentää väistämättä niiden vaikutusvaltaa, mikä on aina koko yhteiskunnan kehityksen kannalta positiivinen kehityskulku. Muinaisista paimentolaiskulttuureista edelleen roolimallinsa hakeva uskonnollisuus kun on ollut iso käytännön este esimerkiksi tasa-arvon rakentamisen, tai erilaisten vähemmistöjen ihmisoikeuksien turvaamisen tiellä.
Olen tarkoituksella jättänyt siirtymäriittien hoitamisen viimeiseksi, vaikka ne ovat päiväkotien ja koulujen uskontokasvatuksen ohelle tärkein jäljellä oleva syy miksi aivan järkevät ihmiset edelleen roikkuvat sellaisen organisaation jäsenenä, jonka tavoitteisiin he eivät todellisuudessa usko lainkaan. Näiden rituaalien hoitaminen nimittäin muodostaa vaikeimmin purtavan pähkinän, joka on ratkaistava ennen kuin kirkon valtaa pönkittävä tapakristillisyys voi kokonaan kadota. Ripille pääsy, häät ja hautajaiset ovat uskontojen todellisia valttikortteja. Kirkot ovatkin tehneet kaikkensa, että ne voisivat pitää näiden siirtymäriittien hoitamisen itsellään. Todella moni ihminen kun olisi varmasti valmis vaikka heti luopumaan kirkollisverojen maksamisesta, jos nämä perinteiset siirtymäriitit voisi hoitaa tyylikkäästi, tunteikkaasti ja arvokkaasti ilman kirkon apua. Kaikille näille rituaaleille on toki jo olemassa kirkottomat vastineet, mutta niiltä puuttuu kirkon tarjoamien rituaalinen eleganssi ja vaikuttavuus. Prometheus-leirien päätökseksi voi jo aivan hyvin järjestää rippijuhlaa vastaavan tilaisuuden, mutta konfirmaatiota vastaavaa aikuisuuteen siirtymisen rituaalia ei ole tarjolla. Naimisiinkin pääsee maistraatissa, mutta kirkkohäiden mahtipontisuutta ja juhlavuutta on maistraatissa lähes mahdotonta saavuttaa.
Myös hautajaiset onnistuvat mainiosti ilman papin apua, mutta kirkolla on maahanpanijaisten hoitamisessa vuosisatojen mittaan hioutunut rutiini ja osaaminen, jonka kanssa on todella vaikea kilpailla. Kirkkohäiden kaipuu pitää valtavan määrän käytännössä uskonnottomia ihmisiä kirkon jäseninä. Uskonnottomien järjestöjen ja organisaatioiden tulisikin pystyä luomaan houkuttelevia vaihtoehtoja ja rituaaleja, jotka voisivat tarjota tyylikkään ja mieliin jäävän tavan astua aikuisten joukkoon, vaihtaa aviosäätyä tai surra poismennyttä läheistä. Tämä on ongelma, jonka ratkaiseminen vaikuttaisi jopa ratkaisevalla tavalla uskonnollisten instituutioiden valta-asemaan länsimaissa. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Jos haluat kommentoida sivuston sisältöä, lähetä sähköpostia osoitteeseen: |
|
|
|
|
|
|
|
MUUT SIVUSTONI: |
|
|
|
|
|
|
|||
 |
|||