 |
|
|
|
|
|
 |
|
|
|
Tämä kolummi julkaistiin Länsi-Uusimaa -lehdessä vuonna 2005. Se sopii aiheensa vuoksi kuitenkin niin hyvin tähän esseekokoelmaan, että olen ottanut sen mukaan. Voit kuunnella tarinan tästä linkistä. Kotikaupunkiini pystytettiin tannoin muistomerkki 800 vuotta sitten tapahtuneen seudun kristinuskoon käännyttämisen kunniaksi. Perimätiedon mukaan tuolloin paikkunnalle saapui joukko lännestä tulleita asemiehiä, jotka “kutsuivat” paikalliset asukkaat eräälle lähteelle päivittämään uskontonsa modernimpaan versioon. Kaikki olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että lopputulos oli siinä mielessä hyvä, että Suomi ankkuroitui näiden asemiesten toiminnan myötä osaksi länsimaista kulttuuripiiriä, eikä joutunut esimerkiksi Moskovan patriarkaatin vaikutuspiiriin. Länsieurooppalainen kulttuuripiiri kun on kuluneiden 800 vuoden aikana kokenut ihmeenomaisen muutoksen erääksi maailmanhistoria sallivimmista monikulttuurisista yhteisöistä.
Nykyisten suomalaisten on varmasti todella vaikea kuvitella elävänsä minkään rajoittavamman ja ahdasmielisemmän uskontokunnan varjossa. Jo itärajan takana noudatettava kristinuskon versio on selkesti vanhanaikaisempaa ja taantumuksellisempaa sorttia kuin tämä tuttu oma luterilainen kirkkomme. Vaan näin hienosti asiat eivät suinkaan olleet tuolloin 800 vuotta sitten. Kristikunnan piiristä ei tuolloin löytynyt minkäänlaista ymmärrystä toisille uskonnoille tai elämäntavoille. Kaikki muut olivat pakanoita, jotka piti vaikka väkisin saada näkemään kristinuskon autuus. Suomeen retkeilemään lähteneitä läntisiä herroja elähdytti vahva vakaumus täydellisesti oikeassa olemisesta ja kaikkien vastaan tulevien alkuasukkaiden omien oppien täydellisestä mitättömyydestä. Taustalla oli tietysti myös halu tukea myös aivan maallisia valtapyyteitä paavin siunaamien sotaretkien avulla. Retki olikin todennäköisesti vain poliittisten valtapyyteiden suojakilpi, vaikka itse retkille mukana lähteneitä olisikin elähdyttänyt vahva ideologinen paatos. Vastaava tänä päivänä tapahtuva alkuperäiskulttuurin tuhoaminen ja oman uskonnon ja elämäntavan pakkotuputtaminen vieraalle kansalle tuomittaisiin tänä päivänä väistämättä Suomessakin hyvin yksimielisesti. Väistämättä herää epäilys, etteivät paikalliset kertyneet missään kevätretkitunnelmissa kastelähteelle, vaan lännen herrojen neuvottelutaitoja jouduttiin terästämään hyvinkin rajuin fyysisin keinoin. Saattaapi tosiaan olla niin, ettei vuosisataisista perinteistä luovuttu vieraan maan aseherrojen edessä pelkästään riemurinnoin, vaan vääntöä saattoi päivien ohjelmaan kuulua enemmänkin. Mitään kirjallisia lähteitä meillä ei ole ja näiden päivien todellisista tapahtumista emme tiedä mitään. Tiedämme vain, että historia on aina voittajien kirjoittamaa. Me tietysti toivomme, että suomalaiset 800 vuotta sitten kertyivät juoksujalkaa omasta halustaan kastelähteelle siunausta saamaan. Me emme halua uskoa, että meidän nykyinen yhteiskuntamme olisi olisi saanut alkunsa hyvin aseistautuneen muukalaisjoukkion raa’asta yllätyshyökkäyksestä rauhanomaisen vieraan kansan kimppuun. Nuo raa'an ja täysin provosoimattoman hyökkäyksen kohteeksi joutuneet ihmiset olivat omia esi-isiämme, joiden oma kulttuuri ja perinteet seuraavien vuosisatojen tuhottiin määrätietoisesti. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Jos haluat kommentoida sivuston sisältöä, lähetä sähköpostia osoitteeseen: |
|
|
|
|
|
|
|
MUUT SIVUSTONI: |
|
|
|
|
|
|
|||
 |
|||