Suomi on iso maa ja täällä olisi tilaa rakentaa ja asua nykyistä väljemmin. Nyt halutaan ympäristön säästämisen nimissä asuttaa ihmiset ahtaammin ja isompiin keskuksiin.
Matalaenergiatalotekniikan ja maalämmön hyödyntämisen ansiosta nykyaikainen pientalo kuluttaa tilavuuteensa nähdän hyvin vähän energiaa.
Päästöjä taajamien reunoilla ja maaseudulla asumisesta syntyykin lähinnä henkilöautoilusta, sillä kaupat ja työpaikat sijaitsevat kaukana ja julkiset liikenneyhteydet ovat varsinkin ruuhka-ajan ulkopuolella suorastaan olemattomat.
Aihe on noussut jälleen esille Vihtiin suunnitellun ostoskeskuksen myötä. En osaa arvioida, missä määrin ostoskeskus toteutuessaan lisäisi autoliikennettä – kaavaillulta palvelualueelta tullaan varmaan autoilemaan nykyään Kehä III:n erikoismyymälöihin tai Helsinkiin asti.
En kuitenkaan näkisi keskittämistä ainoana ratkaisuna päästöjen vähentämiseksi. Suomalaisiin asumismieltymyksiin sopivampana ehdottaisin pikaraitiotien rakentamista Helsingistä Nummelaan ja toisaalta Hangon ja Hyvinkään välisen radan kunnostamista takaisin henkilöliikenteelle – mahdollisesti pikaraitiovaunuin liikennöitynä.
Pikaraitiovaunut ovat täkäläisiä junia keveämpiä, mutta suurempia kuin raitiovaunut. Jotta pikaraitiovaunut lunastavat nimessään olevan pika-sanan, järjestetään niiden kulkureitti siten, ettei raitioliikenne takkua muun liikenteen takia.
Tämä saadaan aikaa muun muassa rakentamalla niille omat kulkuväylät siten, etteivät autot kulje samalla kaistalla, järjestämällä raitiovaunuille liikennevaloetuudet muuhun liikenteeseen nähden ja tarvittaessa rakentamalla eritasoliittymiä.
Koska pikaraitiovaunuihin mahtuu huomattavasti enemmän matkustajia kuin tavallisiin raitiovaunuihin, riittää niille harvempi vuoroväli, jolloin ne eivät ole jatkuvasti katkaisemassa autoliikenteen kulkua.
Helsinkiläisittäin harva vuoroväli, esimerkiksi 15 minuuttia, ei ole ongelma, kun liikennöinti on täsmällistä ja aikataulut helposti muistettavia sekä eri linjojen vaihtoyhteydet synkronoituja.
Pikaraitiovaunuille riittää yleensä matala laituri ja odottelukatos eikä juna-asemien tapaisia kalliita rakennelmia tarvita. Pysäkkejä voidaan tehdä edullisesti lisää sitä mukaa, kun uusia asuinalueita aletaan rakentaa.
Asuinalueet kannattaisi rakentaa nimenomaan tällä hetkellä rakentamattomille alueille, jolloin päästäisiin suunnittelemaan viihtyisiä ja toimivia asuin-, työpaikka- ja palvelualueita. Raitiotien rakentamiskustannukset pystyttäisiin tällöin rahoittamaan kaavoitusmaksuilla tai alueen tonttien kiinteistöveroa nostamalla (lisääntyvä rakennusoikeus nostaa tontin arvoa), mikäli näin halutaan.
Pysäkkien yhteydessä voisi olla tiiviimpää asutusta ja palveluja, vähän ulompana pienkerrostaloja, rivitaloja ja kauempana omakotitaloja, kuitenkin kävely- tai pyöräilymatkan päässä.
Kauempaa voisivat raitiovaunujen kulkuun tahdistetut liityntäbussit tuoda matkustajia pysäkille. Henkilöautoillaan liikkuvat puolestaan ajaa pysäkin lähellä olevalle liityntäpysäköintialueelle.
Pääkaupunkiseudulla Vantaankosken rata ja sen piiriin kuuluvat asuinalueet ovat hieno esimerkki kaupunkisuunnittelusta, jossa joukkoliikenteestä on saatu aidosti kilpailukykyinen vaihtoehto henkilöautoon nähden, joskin valitettavasti lähinnä pohjois-etelä-suunnassa.
Pikaraitiotie mahdollistaisi edullisemman liikennöinnin harvempaan asutetulle alueelle verrattuna raskaampaan junajärjestelmään.
Luonnollisestikaan mainitsemani kaksi pikaraitiotielinjaa eivät riittäisi poistamaan henkilöauton tarvetta useimmissa tapauksissa. Lisäksi tarvittaisiin muun muassa Jokeri-linjan saattaminen (pika-)raitiotieksi sekä suunnitteilla olevan Jokeri II -linjan toteuttaminen suoraan pikaraitiotienä.
Nämä yhdessä mainion lähijunaverkostomme, metron ja bussien kanssa tarjoaisivat jo huomattavasti kilpailukykyisemmän joukkoliikenteen.
Harri Turunen
Helsinki