 |
Tässä on eräs monista kokeilulähettimistä,
joita rakennettiin ennen kuin lopullinen lähetin saatiin toimimaan. |
 |
Tässä on yksinkertainen oskillaattori. Transisatorina BD-115.
Kun tähän transistoriin syötti virtaa kolmesta sarjaan kytketystä
auton akusta, tehoa lähti niin paljon, että lähetys kuului
lähes yhtä kauas kuin pääteasteella varustetulla lähettimellä. |
 |
Lähettimen kotelo oli itse väännelty alumiinipellistä.
Pääteasteessa käytettiin transistoria 2N4427. |
 |
"Sähkötarkastuslaitoksen hyväksymä". Ehkä
ei, vaikka tarra niin kertookin. Takaseinässä lienee ollut liittimiä
enemmän kuin olisi edes tarvittu. Laajennusvaraa kai. |
 |
Kotitekoiselta näyttää. |
 |
Etulevy oli päällystetty valokuvapaperipussista leikatulla
mattapintaisella paperilla. Pyöreät säätimet ovat 1950-luvun
putkiradiosta. |
 |
Tämä kuva Polariksen stdudiosta keväällä 1975
on pääasiassa lavastusta, vaikka pienimuotoista lähetystoimintaa
jo harrastettiinkin. |
 |
Kevään 1978 kakkoslähettimen rakentamisessa ei enää
panostettu ulkonäköön. Riitti, kunhan pömpelistä
lähti tehoa. Transistorina oli 2N3553. Suurtaajuusosat olisi ehkä
voinut koteloida paremmin. Kotelon seinässä oleva ferriittitanko
oli tarkoitettu poistamaan hurina äänestä. |
|
