Achtung!

Korkeajännityksen henkilöhahmot ovat hyvin samanlaisia tarinasta toiseen. Päähenkilönä on useimmiten englantilainen, mutta mutta toisinaan myös jenkki tai australialainen. Pahiksina nähdään yleensä aina saksalaiset, poikkeuksena Viidakon Korkeajännitys, jonka pahiksia ovat japanilaiset.

Tarinat ja niiden henkilöhahmot mahtuvat useimmiten muutamiin helposti tunnistettaviin kaavoihin. Keskityn tuossa alla olevissa yleistyksissä lähinnä vain peruskansallisuuksiin, eli britteihin ja saksalaisiin, mutta hahmot ovat kyllä kätevästi sovellettavissa muihinkin kansallisuuksiin.

Überdummkopf M!ka

Sankari

Tarinan Sankari on monesti ylenkatsottu, alemman yhteiskuntaluokan edustaja, pelkuriksi leimattu, armeijan järjestelmää vastaan kapinoija, joskus jopa pasifisti tai muuten puutteellinen henkilö tai pelkästään kovia kokenut, väärin kohdeltu kunnon sotilas, joka tarinan lopussa löytää itsensä, kostaa Pahalle Natsille, saa ylennyksen/kunnianpalautuksen ja loppulauseessa kerrotaan kuinka hän jatkoi taistelua natseja vastaan sodan loppuun saakka.

Riitapukari

Tarinan Sankarin päävihollisia ovat tietysti natsit. Tämä selviää pahimmallekin pasifisti- ja niskuroija-sankarille viimeistään tarinan loppupuolella, mutta toisinaan hänellä on vihamies myös omien kelpo brittien joukoissa.

Omien joukossa olevia vihamiehiä on kahta perustyyppiä, joista miedompi versio on Riitapukari. Hän voi olla niuhottava esimies tai omapäinen, kurista piittaamaton sotilas, mutta joka tapauksessa erityyppinen persoona kuin Sankari. Nämä kaksi joutuvat usein väärinkäsityksen tai omien vaillinaisten taipumustensa vuoksi riitoihin keskenään.

Sakuja mättäessä riidat lopulta selviävät, sillä molempien urheus taistelussa avaa riitelijöiden silmät. Sankari ja Riitapukari ystävystyvät ja kunnon sotilaan piirteet nousevat kaksikon tärkeimmiksi arvoiksi. Ylimpinä ystävinä he sitten jatkavat taistelua natseja vastaan sodan loppuun saakka.

Yleinen muunnos tavallisesta englantilaisesta Riitapukarista on jenkki- tai australialais-versio, jossa pienen lisäriitelyn aiheen antaa eri kansallisuuksien keskinäinen nokan koputtelu. Lopputulos on tietysti perusversion mukainen.

Harvoin nähtävillä venäläisillä Riitapukarin rooli on rutiinia.

Kelmi Britti - melkein kuin Saku

Joskus riitakumppani onkin oikea Kelmi Britti. Näissä tarinoissa päähenkilö ja Kelmi Britti ovat usein tunteneet toisensa jo ennen sotaa ja kaunaa on kertynyt valmiiksi.

Kelmi Britti on usein tarinan alussa paremmassa asemassa kuin Sankari. Hän voi olla vaikka ylemmästä kansanluokasta, esim. sankaria työllistävän kartanon isännän ylimielinen poika ja armeijassa sitten sankarin epäreilu esimies. Näissä tarinoissa kelmi osoittautuu lopussa lähes poikkeuksetta pelkuriksi. Pelkuruus johtaa hänet lopulta tuhoon, sillä pelkurin palkkahan on kuolema.

Sankari nousee esiin Kelmin varjosta ja jatkaa ylennyksen saaneena taistelua natseja vastaan sodan loppuun saakka.


	”Miehen halveksivat häntä pelkurina. hän oli toiminut saksalaisten haluamalla tavalla – luopunut taistelusta ja luovuttanut ryhmän viholliselle. Heille tämä merkitsi vankilaa sodan loppuun saakka. Mutta korpraali Bob Tracy ei pelännyt. hän oli ovela. Miehillä ei ollut aavistustakaan hänen suunnitelmistaan, ei natseillakaan!” Pelkuri –tarinan intro (Korkeajännitys 9/1971)

	”Yhteinen tehtävä oli tehnyt heistä ystävät. He lähtivät kumpikin taholleen miettien, saisivatko toistekin iskeä natseja yhdessä niin, että tuntuisi!” Ei-kenenkään-maa –tarinan loppulause (Aavikon kj. 1/1976)

	”Bill Blake oli vapautunut kahdesta joutavasta vihasta. hän oli saanut kaksi uutta ystävää, ja hän ja Joe taistelivat tovereina sodan loppuun asti.” Tunnussana -tarinan loppulause (Aavikon kj. 6/1978)

	”Kun sotilas tekee parhaansa, voi joutua vaikka linnaan, jos esimiehenä on valehteleva raukka...” Syytön hylkiö -tarinan kansiteksti (Korkeajännitys 20/1988)

Olen iskujoukko isänmaan, niin olenkin

natsifatsi uniformuun kasvatti

Olen iskujoukko isänmaan, niin olenkin

natsifatsi uniformuun kasvatti

Pikkupoikana

mua tönittiin

Pikkupoikana

lähdin kaupunkiin

Olen iskujoukko isänmaan, niin olenkin

natsifatsi uniformuun kasvatti

Olen iskujoukko isänmaan, niin olenkin

natsifatsi uniformuun kasvatti

Pikkupoikana

mua tönittiin

Pikkupoikana

lähdin kauppaan

Eins zwei drei vier

Nyt maailma me valloitetaan

(Ne Luumäet: Maailmanvalloitus)

Karl oli ylentynyt nopeasti uuden Wehrmachtin voimistuessa. Uskollisuus puolueelle ja ystävät oikeissa paikoissa olivat taanneet menestyksen. Alaistensa suosiossa hän ei ollut - hänen käytöksensä alempiaan kohtaan oli entisellään.

Lainaus Kuoleman työnantaja -tarinasta (Aavikon kj 5/1983)

Paha Sakunatsi

Tarinan suurin pahis on aina saksalainen, useimmiten kapteenin, majurin tai everstin arvoinen kiihkeä natsi.

Tämä Paha Sakunatsi tekee törkeitä sotarikoksia ja hänestä tulee Sankarin henkilökohtainen vihollinen. Joskus Sankari jahtaa Pahaa Sakua läpi sotivan Pohjois-Afrikan ja Euroopan. Onnekkaasti he saattavat sattua toistuvasti vastakkain samoille rintamaosuuksille Libyan aavikoilla, Italian vuoristoissa ja Belgian metsissä…

Paha Saku johtaa pahoista natsisotilaista koostuvaa osastoaan kiivaissa taisteluissa sodan säännöistä ja omista miestappioista välittämättä.

Toisinaan Paha Saku näyttää pahuudestaan huolimatta olevan tiukka sotilas, joka taistelee fanaattisesti koko Natsi-Saksan sortuessa ympärillä. Kovimmankin Paha Sakun todellinen luonne paljastuu tai muuttuu tarinan lopulla... Sotilaallisesti jopa hullunrohkeidenkin tekojen jälkeen hän paljastuu tietenkin vain kurjaksi pelkuriksi, joka hylkää pahan aatteensa ja omat sotilaansa ja pakenee.

Toisinaan paon syy on myös aarre, jonka pohjattoman ahne Paha Saku on löytänyt, eikä halua jakaa sitä edes lähimmän upseeritoverinsa kanssa.

Viimeisillä sivuilla Sankari tavoittaa Pahan Saku ja saa kostonsa, eli Paha Saku sanoo ”aargh!”. Sankari jatkaa keventynein mielin taisteluaan natseja vastaan sodan loppuun saakka.

Hauska tappaa vanha tuttu

Joskus Sankari ja Pahan Saku ovat tunteneet toisensa jo ennen sotaa. Sattuma ajoi heidät kilpailemaan keskenään vaikkapa autourheilussa, vuoristokiipeilyssä tai argeologiassa. Tuttu Paha Saku ei tuolloin ehkä ollut vielä avoimesti natsi, mutta pahuus oli jo tuolloin orastamassa.

Sodassa sattuma heittää heidät vastakkain. Paha Sakusta on tuolloin muokkaantunut pahemman luokan natsiupseeri, joka vihaa sankaria ja haluaa kostaa ennen sotaa kokemansa kirvelevät nöyryytykset.

Lopussa Paha Saku paljastuu tietenkin pelkuriksi, sanoo ”aargh!” ja paha on taas saanut palkkansa. Sankari jatkaa hyvillä mielin taisteluaan...

Rehti Saku

Joskus harvoin saksalaisista löytyy myös kunnollinen saksalainen, Rehti Saku. Hän on usein rivimies tai kersantti. Lentäjänä hän voi olla jopa luutnantti. Esimiehenä hänellä on tietenkin Paha Saku.

Rehti Saku ei ole koskaan uskonut natsien propagandaan ja poikkeaa siten muista yksikkönsä sotilaista. Rehti Sakulla saattaa olla hyvä ystävä, joka ei myöskään usko natseihin. Tämä ystävä kuolee Pahan Sakun ilkeyden tai piittaamattomuuden vuoksi, mikä saa Rehti Sakun vihaamaan esimiestään.

Lopulta Paha Sakun pahuus saa Rehti Sakun auttamaan tarinan englantilaista Sankaria omia maamiehiään vastaan.

Tarinan lopulla Paha Saku sanoo ”aargh!” ja Sankari ja Rehti Saku ystävystyvät. Rehti Saku antautuu kevein mielin brittien vangiksi ja viettää loppusodan vankileirillä, Sankarin taistellessa kunniakkaasti sodan loppuun saakka.

Sodan jälkeen Rehti Saku ja Sankari kohtaavat parhaimpina ystävinä.

Japsi- ja italialais-muunnoksia

Paha Saku ja harvinainen Rehti Saku muuntuvat vaivatta vaikkapa Paha Japsiksi ja Rehti Japsiksi.

Rehti Japsit ovat tosin saksalaisversiotaan huomattavasti harvinaisempia. Paha Japsit taas ovat usein paljon sekopäisempiä kuin Paha Sakut.

Samat muunnokset löytyvät myös italialaisista, vaikkakin italialaisista löytyy vähemmän Pahoja ja enemmän Rehtejä, jotka ovat joutuneen Paha Sakun jalkoihin. Mutta onneksi englantilainen Sankari tulee ja pelastaa...

Pahojen natsisotilaiden sijaan italialaisten solttujen osana on usein olla surkeita sivuroolinössöjä, jotka saksalaiset natsisotilaat mielellään ja hymyssä suin uhraavat turhaan, jotta lukija ymmärtäisi miten pahoja natsit ovat.