www.ramopunk.com

Ramopunk-uutisia   Häiriköt  Ne Luumäet lehdissä   Vieraskirja

Korkeajännitys on englantilaista alkuperää oleva sotasarjakuva, jonka pääareenana on toinen maailmansota. Tarinat kertovat useimmiten englantilaisten, mutta toisinaan myös jenkkien, tai brittiläisen kansainyhteisön sotilaiden sotaseikkailuista pahoja saksalaisia ja japanilaisia vastaan.

Tällä sivulla hieman piirteitä Korkkarin maailmassa.

Überdummkopf  M!ka

Tahatonta komiikkaa

Jos Korkeajännitystä lukee vakavissaan, se on huono sarjakuva, todella huono. Mutta ripauksella reipasta camp-huumoria Korkeajännityksen arvo nouseekin huomattavasti.

Tarinat keskittyvät lähinnä toiseen maailmansotaan, mutta nykyisin julkaistaan tuoreempienkin sotien tarinoita, useimmiten Korean ja Vietnamin sodista. Tarinoina ne ovat lähinnä vain tylsiä, eikä niissä ole samaa camp-huumorimeininkiä kuin sakunatsi-tarinoissa. Näillä sivuilla keskitytään siihen minne Korkeajännityksen tarinat oikeasti kuuluvat, eli "aitoon toisen maailmansodan irvikuvamaailmaan".

Korkkari-tarinat ovat yksioikoisia, häkellyttävän usein todella typeriä ja toistavat itseään niin huolellisesti, ettei loppuratkaisua tarvitse jännittää lainkaan. Joskus harvoin lehdestä löytyy poikkeavia ja oikeasti mielenkiintoisia tarinoita, mutta korkkari ei petä! Lopussa nekin lässähtävät aina aidolle matalaotsaiselle korkkaritasolle.

Korkkarin mustavalkoisessa maailmassa ihmisen persoona ja hyvyys tai pahuus on pääasiassa kiinni hahmon kansallisuudesta. Kansallisuuden ovat luonnollisesti pelkkiä karikatyyrejä, joilla on selkeät roolinsa tarinoissa. Sakun ovat pahoja, italialaiset kyvyttömiä ja pahoja, japsit hulluja ja pahoja, arabit kavalia ja pahoja... Liittoutuneiden edustajat ovat tietenkin niitä hyviä. 

Hyvät ja pahat jakaantuvat tiettyihin perustyyppeihin kansallisuuden antamissa rajoissa. Hyvistäkin löytyy joskus pahiksia ja päin vastoin. Henkilöhahmot löytyvät yleensä muutamien perustyyppien joukosta.

Rohkeus ennen kaikkea

Korkeajännityksen maailmassa pasifismi on arvostettava piirre pahoissa kansoissa, eli saksalaisissa, japanilaisissa ja italialaisissa, mutta moisia kerettiläisiä ajatuksia hautova britti oppii kyllä taistelujen kautta, että hienointa on taistella uljaasti natseja vastaan aina sodan loppuun saakka. 

Miehekkyys, toveruus ja ennen kaikkea rohkeus ovat Korkkarin arvomaailmassa kärkisijoilla. Pahinta mitä mies voi olla, on pelkuri ja pelkurin palkka on lähes poikkeuksetta kuolema, kansallisuuteen katsomatta.  Ja koska pelkuruus on Korkkarimaailman pahin ominaisuus, fanaattisinkin vihollinen osoittautuu tarinan lopulla pelkuriksi.

Naisia korkkarin maailmassa luonnollisestikaan ole. Sankaria ei hameväki kiinnosta. Lomakin voi olla kuin rangaistus. Lomalla, sairaalassa ja selustassa hän pitkästyy ja miettii  vain tuskastuneena "milloin pääsen taas tositoimiin".

-Sotamies Mellor kaatui, sir.

-Ikävä juttu, mutta taisimme tuhota sakujen ajopelit.

Tarinasta Tappajan jäljillä, Korkeajännitys 13/1977

Tavallisten taisteluiden miehistötappiot niellään hyvien puolella ilman suurempia tunteita, laskemalla vain, montako miestä meni. Ovathan taistelun päämäärät sentään kelpo rivimiehellekin tovereita tärkeämpiä. 

Sakut ja japsit eivät piittaa kuolleistaan senkään vertaa, että vaivautuisivat niitä laskeskelemaan. Jos britit eivät kuolleitaan murehdi, saku-upseeri saattaa vain yltyä kiroamaan eloonjääneiden sotilaidensa epäonnistumista. Japsi-upseerit taas eivät osaa edes laskea tappioitaan, ennen kuin miehet alkavat kokonaan loppua...

Hyvää ja pahaa vihaa

Viha voi olla hyvinkin arvostettava piirre. Sakun kohdalla viha on luonnollisesti pelkästään natsismin sairaalloinen ilmentymä ja japsilla muuten vaan luontaista, koska japsien ideologia ei korkkarissa suuremmin aukene. Mutta hyvien ja ennen kaikkea Sankarin fanaattinenkin viha vastustajaa kohtaan on lähes rohkeuden arvoinen piirre.

Arvostettu viha kohdistuu korostetusti vain natseihin. Korkkarimaailmassa kaikki sakut tosin ovat natseja harvinaista poikkeusta lukuunottamatta. Kaikki japsit taas ovat japseja ja siksi vihattavia.

Toisinaan Sankarilla on viha sakuja kohtaan valmiina varastossa. Isää kohdeltiin kaltoin ensimmäisessä maailmansodassa tai veli oli kuollut sodan alkumelskeissä... ja nyt on tullut aika kostaa kaikille sakunatseille. Joskus tuo ensimmäisen maailmansodan aikainen paha esinatsi tai hänen natsi-jälkeläisensä kohdataan kätevästi uudessa sodassa ja oikeutettu kosto on täydellinen!

Vaikka Sankari ei kaatuneita tovereita pahemmin ehdi surra, on siihen joskus aihetta. Jos Sankarille tarvitaan luoda vihaa tarinan pahista vastaan, tirautetaan kuolleelle toverille parit kyyneleet koston lupauksen ohessa. Näin menetetty taistelutoveri kuolee usein vihollisen pahuuden suorana uhrina, esimerkiksi ammutaan antautuessaan tai katalan juonen uhrina, eikä reilussa taistelussa. Katala juoni voi olla niinkin lattea juttu, kun taitavasti suoritettu väijytys. Täytyy kuitenkin korostaa, että Sankarin tekemänä väijytys ei ole katala teko, vaan esimerkillistä taistelutaitoa...

Lisää tietoa Korkkarien henkilöhahmoista ja juonikuvioista löytyy täältä:

Sankari, Paha Saku, Rehti Saku...