Surkeutta

Eilinen oli huono päivä. Itkeskelin ja pelasin Värivalloitusta (niin, en edes Zookeeperiä!) vain koko päivän. Ja ajattelin kaikkea muuta kuin järkeviä ja loogisia ajatuksia.

Olin kai vaan sairastamisesta niin tolkuttoman väsynyt fyysisesti ja toisaalta pää oli väsynyt ihmisten kanssa olemisesta. Tuli sitten se pääsiäisen aikainen kurja olo nyt kerralla ulos.

Illalla nukahdin kuunnellen Sanovat sitä rakkaudeksi-levyä, Kotron lukemana. Ihmisen ääneen on ihanaa nukahtaa. Mökillä kipeänä ollessa M luki illalla Akkaria ääneen ja se oli kyllä ihan parasta siinä olotilassa. Ihmisen ääni rauhoittaa.

Tämä päivä tuntuu ainakin näin aamusta paljon paremmalle kuin eilinen. Taidan jopa jaksaa kävellä keskustaan. Toivottavasti aurinko paistaisi vielä hetken.