Opiskeluajat

Törmäsin aamulla keskuspuistossa Jimiin, HDO:n aikaiseen kaveriini. Hämmentävän mukavaa oli nähdä.

Kuusi vuotta sitten olin aloittanut innokkaana opiskelun ja kevät tuntui ensimmäistä kertaa elämässä hyvälle. Tuntui, että oli oppinut ihan valtavasti itsestään ja opiskelu oli juuri sitä mitä halusi. Jimin ja Jennin kanssa oli hauskaa iltapäivisin kun ei oikein enää jaksanut keskittyä opiskeluun. Vaikka moni asia oli silloinkin pielessä, jotenkin jaksoi todella uskoa tulevaisuuteen.

Siitä ajasta on ikuisuus.

Vaikeaa kuvitella itseään enää opiskelijaksi. Ainakaan osaksi opiskelijaporukkaa. Sitä on jo liian aikuinen. Kamalaa olla näin aikuinen.