Leevi

Leevi tuli taloon 4.1.03 seitsemän viikon ja yhden päivän ikäisenä. Leevi, virallisemmin Bowmore's Cuff Link, on musta labradorinnoutajauros, kasvattajansa Bowmoren kenneli Maxmossa. Kuvista napsauttamalla hieman isompi otos, kokoa 35kb, jotta modeemistit ei kyllästy.

4.1.

Kotimatka meni hyvin nukkuessa ensin emännän, sitten isännän sylissä auton takapenkillä. Välillä pysähdyttiin pissatauolle ja joka kerralla kaikki sujui hienosti. Ensimmäinen ilta sujui rauhallisesti uuteen paikkaan tutustuessa. Ruoka maistui mainiosti ja oma petipaikkakin löytyi. Pahvilaatikko tosin osoittautui auttamattoman pieneksi ja jatkoksi piti hakea vanha peitto alakerran varastosta. Se kelpasi hyvin. Ajoittain tosin teki mieli nukkua siellä missä muutkin ovat ja sehän tarkoitti paljasta lattiaa. Ulkonakin käytiin, pakkasta tosin oli 25, joten käynnit olivat lyhyitä.

Portti olohuoneen ja muiden huoneiden välissä oli kova paikka, tännekö pitäisi jäädä. Yö meni ikävöidessä ja ulvoskellessa naapureiden iloksi. Muutamia tunteja tuli kuitenkin aina välillä nukuttua, sitten taas ahdisti. Aamu kuitenkin tuli ja seuraa oli taas.

-Tomi

5.1.

Ensimmäinen aamu uudessa kodissa. Vieläkin oli joitakin paikkoja nuuskimatta ja muutamia kohtia hampailla koittamatta. Päivä meni syöden, leikkien, pikaisesti ulkoillen (edelleen -25) ja hieman opiskellen. Istumista ja paikallaoloa harjoiteltiin ja yksinoloakin kokeiltiin. Oma nimi alkaa kuulostaa tutulta. Nyt tutustuttiin paremmin porttiin olohuoneen ja muiden tilojen välissä ja totuttauduttiin siihen, että se on paikoillaan ja että emäntä ja isäntä on välillä toisella puolella, mutta silti on turvallista olla. Illalla Leevi osasikin olla jo rauhassa yksin olohuoneessa. Iltapalan jälkeen ulkoilu hieman virkisti, mutta kun lähdimme nukkumaan, asettui Leevi rauhassa pedilleen. Pariin kertaan yön aikana vinkumista kuului, nyt kuitenkin aivan hiljaisena, eikä varmaan edes naapuriin kuulunut. Aamulla alkoi äänentaso nousta, nälkä varmaan jo oli. Seitsemän aikoihin noustiin sitten ylös ja kyllä leikki kelpasi.

-Tomi

6.1.

Nyt ollaan jo ihan kotoisasti, leikkiä voi itsekseenkin ja nukkua rauhassa, vaikka muut menevät miten menevät. Istuminen käskystä alkaa jo sujua, paikalla oleminen on vielä ihan tylsää. Pakkanen sen kuin lisääntyi, -30, eikä ulkona kärsi olla muutamaa minuuttia kauempaa. Tarpeen saa kuitenkin hyvin tehtyä, sitten pitää jo tassuja nostella. Yksinjääminen ei ole ongelma, nukkumaan voi rauhassa mennä, vaikka portti laitetaan paikoilleen. Seuraava yö meneekin sitten jo yhdellä voivottelukerralla, aamulla pitää jo pitää hieman isompaa ääntä, että isäntä osaa herätä töihin..

-Tomi

9.1.

Yö meni rauhallisesti, missään vaiheessa ei kuulunut ääntäkään ainakaan niin, että niihin olisi naapurihuoneessa herätty. Aamulla oli villiinnys päällä, sama jatkuu illalla. Koulutusta tulee taas, imuriin totuttelua ja nähdäänpä yksi naapurin koirakin. Se ei tosin kovin innokas tutustuja ole, haukkuu välillä, mutta antaa käydä haistamassa. Illalla huomaamme Leevin käyneen sohvalla, pitänee pitää oppituntia tästä aiheesta. Ulkoa tultaessa Leevi jatkuvasti yrittää mennä väärään rappuun, luultavasti kun ulos viedään lähes sopivalle tarpeidentekopaikalle, ettei vahinkoja pääsisi syntymään. Portaissa kulkeminen alkaa sujua, alaspäin meno on vielä pelottavaa ja vaikeaa, mutta ylös mennään jo melko reippaasti.

-Tomi

Leevi makoilee uudessa kodissaan. Kuvat ei onnistu juuri muuten kuin koira paikoillaan. Joko kuvaa ei muuten ehdi ottaa tai tarkennus ei pysy mukana.

Perhepotretti. Leevi näyttää tässä tosi pieneltä, nyt kokoa on jo kovasti enemmän. Mutta tunnetusti kuvat laahaa perässä..

29.1.

Leevi on nyt jo kohta 11 viikkoinen ja kyllä se onkin kasvanut. Tassut on kuin tanskandogilla ja häntäkin on tosi pitkä. Ruoka maittaa eikä mikään tunnu riittävän, ruoka menee alas hetkessä ja kun kuppi on tyhjä, Leevi odottaa uutta annosta. Päivällä ei enää isommat tarpeet tule sisälle, vaan tänäänkin se ihan oikeasti pyysi ulos. Se tuossa pyöriskeli eteisessä ja istahti sitten se päästi ilmoille valittavan yninän, joka ilmeisesti tarkoitti, että nyt on päästävä. Ulos päästyään tuli ensin pikapisu ja sitten oikopäätä kakituspaikalle metsään. Nyt Leevi on jo oppinut että polun sijasta on parempi tehdä tuotokset siihen sivummalle. Koulutus etenee hyvää vauhtia. Enää ei rynnätä ruokakupille vaan odotetaan nätisti että annetaan lupa. Istua Leevi osaa mainiosti ja makuullekin on päästy makupalan kera, välillä ilmankin. Tänne tulo on vielä opin alla. Jos muualla on jotain mielenkiintoista, ei luoksetulo tahdo aina huvittaa. Nimensä Leevi tuntee jo hyvin ja EIkin on sisäistetty.

-Outi

Kova on koiramme syömään. Alussa annoimme sille puruluun ja sitä se kalusikin vaikka kuinka pitkään kunnes tajusi, että sen voi syödä. Nyt puruluun laatu on vaihtunut puristeluuksi ja sepä ei enää tuhoudukaan aivan viidessä minuutissa. Sohvan kulmakin on kokenut kankaissaan Leevihirmun terävät piikkihampaat ja puuta on kiva nakertaa. Näitä ei kuitenkaan tehdä kuin visusti meiltä salassa, sillä herra on viisastunut jo sen verran että murinaahan siitä saa, jos kiinni jää. Yksinolo ei ole kivaa, mutta menee siinä sivussa. Yöllä jos Leevi herää, heräämme mekin, sillä mikään ei ole mukavampaa kuin kolistella patteria ja leikkiä keskellä yötä. Sen jälkeen tulee pisut ja kakat ja sitten voi taas nukkua aamuun asti. Päivällä jos joutuu pariksi tunniksi yksin, on aika mennyt mukavasti nukkuessa. Yhtenä päivänä kun tulin koululta kotiin, oli Leevi petillään nukkumassa. Siinä se sitten heräsi kun ovi kävi ja aivan unenpöpperöisenä kömpi katsomaan kuka tuli. Ajattelin heti, että kun paperilla ei näy tuotosta, on parempi käydä heti ulkona. Leevi raasu oli vielä ulkonakin niin uninen, että se vain istahti tielle ja oli silmät puoli ummessa. Kyllä sinne sitten pisut tuli, mutta mukavampi olisi ollut ilmeisesti vain jatkaa uniaan:

Rohkealta vaikuttaa armas koiranpentumme. Kun emäntä kaivaa kaapista imurin ja alkaa huristella sillä pitkin kämppää, on sitä huisin hauska seurata. Välillä voi käydä kauempana ihmettelemässä tuota hurisevaa kojetta, mutta sitten taas emännän jalkoihin ja imurin ympärille. Ensimmäisellä imurointi kerralla se oli vähän pelottava, mutta silloinkin piti äkkiä käydä katsomassa ja juosta pöydän alle piiloon. No entäs sitten kun emäntä kaivaa mopin ja alkaa pyyhkimään lattioita. Se vasta kivaa on. Moppi olisi niiiiin kiva leikkikalu, vaan ryökäleen emäntä kun ei anna pienen olennon leikkiä.

-Outi

9.2.

Ensimmäinen rokotus käytiin ottamassa perjantaina. Odotushuoneessa olisi vain pitänyt saada mennä tutustumaan muihin, mutta mokomat talutushihnan toisen pään haltijat eivät antaneet. Kyllä kismitti ja piti sitten vähän purra ja olla muuten levoton. Pistäminen meni sitten ihan hyvin, lääkäriltä tuli kehuja, että ihan hyvältä vaikuttava poika. Kuukausi odotellaan seuraavaa kertaa.

Kotona on maisteltu edelleen ajoittain tv-tason reunoja ja sohvallekin päästy, ilman lupaa. Nyt on sohvan seutuun tehty semmoinen viritys, että eipä sinne ihan helpolla pääsekään. Tässä yhtenä päivänä oli Leevi järjestänyt isännälle yllätyksen, oli pudottanut tv-tasolta kaiuttimen lattialle. Oli tosin onneksi säästänyt sen liiemmältä puremiselta.

Yöt ovat kohtalaisesti rauhoittuneet, meteliä ei isommin kuulu. Viime yönä ei paperille ollut ilmaantunut mitään ja ulos mennessä oli sitten kova hätä. Taitaa pikkuinen oppia hiljoksiin pidättämään.

Autokyytiä on otettu, eilen Leevi oli ensimmäisen kerran auton perällä ja hyvinhän se meni. Aluksi piti tietenkin vähän vinkua, kun yksin joutui olemaan, mutta sitten alkoi tuttu tuhina taas kuulumaan. Paluumatkalla vierailureissulta (jossa villinä piti mennä koko ajan) piti kesken matkankin ihmetellä, että täälläkö sitä nyt pitää olla, mutta ihan hyvin pärjäili Leevi siellä.

-Outi

6.4

Kevät tekee tuloaan ja kura lentää. Onneksi Leevillä on lyhyt musta karva eikä moskaa siis aivan niin paljon kantaudu sisälle. Leeviä ei varmasti haittaisi vaikka se olisi yltäpäältä kurassa se nimittäin tietää suihkua ja siitäkös koirulimme tykkää. Se menee aina innoissaan luvan saatuaan vessaan suihkun alle odottamaan ja kun vettä tulee se on aivan mielissään. Joskus se riehaantuu aivan täysin ja kun se on kuivattu pyyhkeeseen se saa armottoman hepulin ja juoksee pää viidentenä jalkana pitkin huoneistoa.

Koulutus on edistynyt mallikkaasti. Nyt tosin alkaa ilmeisesti jonkinlainen uhma/murrosikä tehdä tuloaan ja poika koittaa välillä päästä pomoksi. . Se osaa jo istua, mennä maate, olla paikallaan, tulla luokse, "sivulle" käskykin lienee mennyt perille ainakin toiminnasta päätellen ja noutaminenkin sujuu kuin vanhalta tekijältä. Myös "seis" käsky on hanskassa. Yleensä Leevillä on mahdoton miellyttämisen halu. Kun annan sen mennä metsässä irrallaan ja sanon seis ja annan merkin pillillä, se oikein hypähtää ympäri, pysähtyy ja istuu odottamaan mitä seuraavaksi. Jos jossain sitten liikkuu ihminen saatikka koira, ei mitään käskyjä ole koskaan kuultukaan. Kun kaukonäkö alkaa olla kunnossa, se huomaa pitkänkin matkan päästä ihmiset ja koirat ja sitten mentiin. Ihmisrakkaus ja sosiaalisuus ovat kyllä erittäin hyviä luonteenpiirteitä, mutta rajansa kaikella:) Omapäisyys tuli esiin tässä päivänä muutamana kun olimme kylässä ja lähdössä kotiin. Ulkona armas Leevimme päätti mennä syömään pensaita eikä kotiin olisi lähdetty millään hinnalla.  Meinasihan se tulla hätä käteen kun auto sitten lähti isäntä ja emäntä kyydissä. Melkoinen jääräpää tuo meidän koira osaa olla.

Pentukouluunkin ollaan menossa, kävi vain niin harmillisesti että edellinen pentukurssi alkoi jo tammikuussa eikä siihen tietenkään voitu mennä. Seuraava kurssi alkaa sitten vasta toukokuussa jolloin Leevi on jo 6 kk. No parempi myöhään kun ei milloinkaan. Nyt kun rokotukset on kunnossa on Leevi päässyt käymään myös koirapuistossa. Nuorimpana se saa aina kunnon kyytiä ja rökitystä, mutta eipä tunnu vauhtia hidastavan. Se oikein tahallaan ärsyttää ja kerjää rökitystä hyppien muiden koirien päälle, näykkien ja tassuilla huitoen. Kohta se on selällään toinen koira päällään anomassa armoa ja sitten taas mennään. Se on vielä hiukan kömpelö ja hidas mutta kehittyy kyllä koko ajan. Toiset saattavat olla puistossa tuntikausia, me käymme siihen verrattuna vain kääntymässä ettei pikkuinen aivan liikaa väsähdä. Hauskaa tuntuu kuitenkin olevan.

-Outi

Melkein poseerauskuva