Päätimme käydä katsastamassa ennen syksyn Karhunkierrosta lähempää Ison Syötteen maastosta Syötteen kierroksen, 17 kilometrin pituisen lenkin, joka kiertää Ison Syötteen koukaten etelässä hieman kauemmas. Jokseenkin hyvää polkua, ei liian vaativa. Kaksi päivää saimme menemään, kun iltapäivällä lähdimme ja tarkoituksenakin oli olla yötä matkalla.
31.8.
Yön päivystyksen jälkeen virkeänä saattoi pakata tavarat rinkkaan ja lähteä kohti Syötettä. Talvella oli paikalla tullut käytyäkin, mutta kesällä ei koskaan. Rinteet oli tyhjät, eikä muutenkaan paikalla ollut ketään. Matkamuistomyymälä oli auki.
Polun alku oli hakemisessa, mutta löytyi sitten tien vartta kulkemalla. Oranssit maalimerkit, niin kuin Karhunkierroksella. Saman tien polku menikin tien yli ja pitkospuille. Perään oli melko kapeaa polkua, jossa korkeat reunat. Melko vaikea kulkea. Kohta ylitettiin tie uudelleen. Pyöräreitin merkkejä oli koko ajan, saman ringin voi mennä myös maastopyörällä, osan matkaa tosin näytti aika vaikealta pyöräiltävältä, mutta tulipa yksi pyörämies vastaankin.
Polku oli melko tasaista, loivia mäkiä ylös alas. Etelään menevän osan lopulla oli isompi suo, jonka yli päästiin pitkospuita pitkin. Täällä moottorikelkkareitti leikkasi polun. Hieman nousua ja polun haara, vasemmalle olisi päässyt Naamangan kylään ja aina Pintamoon asti, me jatkoimme oikealle hiekkaharjua pitkin. Polku oli nyt kuin korvauksena alkuun verrattuna hyvin leveää. Kohta oikealle ilmaantui Hanhilampi, jylhän näköinen lammikko. Vasemmalla näkyi jokin mökki, vähän matkan päässä olisi ollut laavu. Hanhilammen päässä oikealla oli kota ja laituri, ihmisiäkin taisi olla paikalla. Vastaantulijoitakin oli. Täällä polku ilmeisesti haarautui, pyöräreitin merkit menivät oikealle ja punaiset nauhatkin olisivat sinne ohjanneet, mutta reitti muuten näytti menevän suoraa, joten mekin menimme. Nyt polku meni ihan tietä pitkin. Portaita pääsimme Lauttalammen laavulle. Tulistelimme ja teimme ruokaa keittimellä. Sitten etsimme telttapaikan.
1.9.
Aamu valkeni viimein, pitkältä ja pimeältä tuntui yö pitkästä aikaa teltassa. Muutama lenkkeilijä oli jo liikkeellä. Aamupalan jälkeen lähdimme matkaan. Jälleen melko tasaista polkua, kohta näimme porotokan, joka osan matkaa kiersi meidät kaukaa ja lähti sitten juoksemaan mukaan. Taas tien ylitys ja saimme ihmetellä vanhoja Syötteen kierroksen ennätysmiehiä. Nimitaulu oli tien ja polun risteyskohdassa. Vielä hetki tasaista ja sitten laskeuduimme hieman Vannekosken kohdilla Pärjänjoen rannoille. Kohta ohitimme Romesuvannon varaustuvan, iso tupa ihan polun vieressä. Samalla kaarroimme oikealle hiekkaiseen nousuun. Ohitimme hyvin soistuneen Romelammen ja ylitimme taas tien. Olimme valinneet retkipäivämme osuvasti, Syötteen kierroksen juoksijoita meni vähän väliä ohitsemme. Ensin nuoret, sitten naiset ja lopuksi miehet.
Polku alkoi pikkuhiljaa kohota Syötekankaan sivua. Ohitimme vanhan saunan, kaarrattelimme hieman oikealle ja kohta olimme laavupaikalla. Tai siinä piti olla laavu. Oli vain jälki, joka sopi laavun jättämäksi. Kokkasimme ruokaa ja odottelimme juoksijoiden loppumista. Sitten vielä viimeinen pätkä. Kohta alkoivat pitkospuut ja ajoittain olevat luontopolun opasteet. UKK-reitti lähti kohta vasemmalle kohti pohjoista. Pätkä metsäautotietä ja kohta olimme Syötteen hiihtostadionin nurkilla, missä vielä ilmeisesti juoksijoita odoteltiin. Reitti seurasi pätkän matkaa parkkipaikkaa, meni sitten suolle. Pyöränjälkiä oli täälläkin, joku reipas oli harrastanut suopyöräilyä. Lisää parkkipaikkoja ja viimein jotain vihreää näkyi yhden aukean päässä. Ennen poislähtöä katsastimme vielä matkamuistoliikkeen, sitten kotia kohti suunnittelemaan taas uutta Karhunkierrosta..