Taas täällä.. Vaikka kovin tuttukin, niin kovin mukava on Karhunkierrosta kierrellä. Viides kerta, eikä tunnu missään.
Lähtöpaikka oli vaihteeksi Hautajärvi. Oulusta pääsimme matkaan vasta puolilta päivin allekirjoittaneen pakollisen ryhmäopetuksen vuoksi, joten Hautajärvellä kello kulki jo melkoisia lukemia. Niinpä hämärä laskeutuikin melko nopeasti, mutta ensimmäiselle laavulle emme silti jääneet yöksi vaan jatkoimme Savilammen kämpälle. Täysi pimeyskin ehti tulla, mutta yllättävänkin pitkään sitä näkee kulkea ilman valoa. Lopulta, ehkä Rupakiven paikkeilla jouduimme kaivamaan taskulamput esiin. Ja mökkikin löytyi lopulta. Eikä ketään.
Aamulla saimme seuraa puiston työmiehestä, joka oli matkalla Puikkokämpälle. Kahviseurana tuo istuskeli ja jatkoi sitten matkaansa. Itse kuljeskelimme Taivalkönkäälle aamupuuron keittoon ja Runsulammelle päiväruualle. Seuraava yö oltiin Ansakämpällä. Siellä oli sitten väkeä enemmänkin, tyttöporukka, joka yöpyi pienemmällä puolella ja remuavampi poikajoukko, joka saapui kämppään aamuyöllä, ja joista osa olisi halunnut viereen nukkumaan. Aamutoimet saimme hoitaa melko rauhassa.
Päivän siirryimme hiljoksiin Jussinkämpälle. Illalla paistelimme lättyjä ja ihmettelimme pimeää. Aamulla Kulmakkajärvi näytti kadonneen sumuun. Matka jatkui kohti Jyrävää. Kuljimme ensimmäisen kerran Kallioportin kautta. Portaita riitti pitkäksi aikaa, mutta olihan maisema pienen ponnistelun arvoinen. Kiersimme Myllykosken kautta Siilastuvalle yöksi. Siellä yhytin yllätyksekseni Pienelle Karhunkierrokselle eri porukan mukana tulleen nykyisen kihlattuni. Iloinen ylläri kesken reissun :)
Seuraava päivä lipsahti taas viimeiseksi, vaikkakin kotiintulo ajoittui aamuyölle. Porontimajoesta kurvasimme ohi suoraan. Vielä alhaalta Konttainen oli pilviverhon alla, mutta huipulle ehtiessämme oli pilvet laskeutuneet sen verran, ettei alas enää näkynyt. Sumuinen keli jatkui loppumatkan. Valtavaaralta kävimme katsomassa alhaalla näkyvää kotaa yöksijäämisen ajatuksella, mutta kovin kapeat oli penkit, eikä vettä ollut missään (ainakaan tietääksemme). Valtavaaran lammen rannassa istuimme laavulla pitkän tovin kokkaillen. Yöksi olisimme jääneet, mutta laavu oli osin märkä. Siispä taas yön selkään kotia kohti.