Toinen vaellus suuntautui taas Kuusamoon, tällä kertaa neljän hengen porukalla. Mukana oli minun ja Juhan lisäksi kaksi serkkuan, Susanna ja Teemu. Ajankohta oli muistaakseni edellistä reissua seuraava kesä, siis 1994 tai -95. Tarkemmin luultavasti alkukesään sijoittui tuo reissu, koska yhdessä ennen reissua otetussa kuvassa on rinkka melkein valmiina lähtöön ja pöydällä pääsykoemateriaalia. Olisiko pääsykokeiden perään tullut lähdettyä, siis kesäkuun puolivälissä.
Tukikohtana oli jälleen Viipuksen leirintäalue, jossa vietimme kostean yön. Testatuksi tuli yksinkertaisen teltan huono sateenkestävyys, tällä kertaa suojamuovi oli jäänyt pois matkasta. Suurimman osan yöstä kokeilimme sitten ooppelin soveltuvuutta yöpymiseen. Ei ihan sopivaksi katsottava yöuni ennen vaellusta.
Reissu alkoi jälleen Ristikallion tienhaarasta. Tällä kertaa paikkaan kiinnitettiin hieman enemmän huomiota, mutta enpä muista siltikään paikasta mitään tuolta reissulta (onhan siitä tietysti monta vuotta aikaa, mutta silti...).
Tällä kertaa vauhti oli hieman rauhallisempi ja jäimme yöksi Taivalkönkäälle. Yläkerrassa tarkeni, mutta onneksi itikoista ei ollut tällä kertaa kovasti haittaa. Kuvia otettiin taas aamulla ja matka jatkui. Ruokatauon pidimme tulistelupaikalla Taivalkönkään ja opastuskeskuksen välillä. Siellä testasin postimyynnistä ostamaani keitintä, joka osoittautui liekinheittimeksi. Varmasti käyttäjässäkin oli vikaa, mutta enpä ole laitosta sen jälkeen käyttänyt. Onneksi Juhalla oli Trangiansa mukana ja saimme lämmintä ruokaa. Muistan, että tuolla söimme muussia ja jotain tosi hyvää pataa.
Kiutakönkäällä pidimme seuraavan pidemmän tauon, taas ihmetellen paljoa vettä ja napsien kuvia.
Kuvista päätellen sää suosi jälleen. Nyt vain kävimme Ansakämpällä ja jatkoimme kohti Jussinkämppää. Matkalla oli puronylitys, jossa kasvoi jokseenkin runsaasti saniaisia.
Matka jatkui jälleen sopivasti taukoja pitäen. Seuraava yö vietettiin suunnitelmien mukaan Jussinkämpällä. Jälleen seuraa oli, mutta tällä kertaa ei hirvittävän lämmin, eikä itikoitakaan kummasti. Ihmeen hyvin on tuo kämppä saatu pidettyä itikoista vapaana, toisin kuin edellinen kämppä.
Jälleen kuvista päätellen seuraava päivä oli aurinkoinen. Jokivarren haasteellisesta polusta selvittiin kunnialla ja Juuman kautta mentiin taas. Tällä kertaa yöpaikaksi otettiin myllytupa, jossa saimme koko huoneen itsellemme. Ehdimme illalla napsia taas paljon kuvia ja katsastaa seutua muutenkin. Tässä kohtaa polkuja ja merkkejä menee ristiin rastiin, mutta oikea jatkosuunta löytyy helpost. Jonkin verran arvelutti, että miten kohinassa saa nukuttua, mutta huoli oli turha. Aamulla sai hyvän herätyksen, kun kävi kasvojaan huljauttamassa viileässä vedessä.
Viimeinen päivä ja edessä toisaalta pitkästi tylsää pätkää, mutta toisaalta matkamme korkein kohta. Porontimalla emme käyneet, joskin kanjoni on edelleen näkemättä. Konttaiselle Teemu kipaisi niin vikkelästi, että muut olimme vasta siinä tasanteella ennen koko kunnon nousua ja toinen sieltä viheltää huipulta. Kuvakin siitä on, mutta skannatessa katoaa varmaan tarkkuus sen verran, ettei vastaavaa hyötyä ole. No mutta, hienoja maisemia saimme sitten katsella, kun loputkin ylös pääsimme.
Jälleen lopetimme reitin seuraamisen tänne ja käppäilimme yllä
vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyvää tietä vitostien varteen. Nyt kahdesti
uudelleen käyneenä tietää, että Konttaisen nousu ei ole vielä mitään,
vaan heti tien ylityksen jälkeen odottaa isompi (tai ainakin isommalta
tuntuva) nousu ja vielä neljä kipuamista lisää. Vaikka matkaksi tieltä on
merkitty 6km Rukalle, menee matkassa aikaa. Mutta onpa maisematkin hienot. Ja
oma fiiliksensä on istua Valtavaaran laella palovartijan mökissäkin tuulen
vinkuessa jatkuvasti nurkissa.
Takaisin Vaellussivulle