(Isot kuvat) Outin teksti reissuvihkosta vihreällä
Tätä reissua suunniteltiin ja odoteltiin pitkään. Suurelta osin siksi, että vapaata rakoa sitä varten ei tahtonut löytyä. Paikka piti olla suht lähellä, että ehtii vähässäkin ajassa ja että matkaan ei mene paljon aikaa. Toisaalta paikan piti olla sellainen, että koiran kanssa pärjätään siellä. Korouoma vaikutti sopivalta ja sitähän se olikin.
Torstai 26.8.
Menomatka oli jatkuvaa hirvivaaraa, ei sellaista kymmenen kilometrin pätkää ollut, etteikö olisi hirvien vuoksi joutunut hiljentämään. Mutta maltilla perille päästiin. Ajelimme varsin vasiten Iso-Syötteen ohi Posion tielle ja Posion kylän kautta koukaten Pernun läpi Koivukönkään kylkeen metsätien päähän. Kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy, oli jo pimeää, kun viimein perille ehdimme.
Ensimmäisen yön vietimme jo kohta kosken kulmilla laavulla. Alussa polkuja tuntui olevan hyvinkin valita asti, mutta maalimerkkejä säntillisesti seuraten tuli laavu vastaan. Saimme olla yön ihan isseksein, Leevi hihnalla Outin jalassa kiinni. Hyvin tarettiin.
Tultiin illankähmyssä Koivukönkäälle laavulle. Tyhjältä näytti ja ruvettiin heti ruokaa väsäämään. Makaronia ja jauhelihaa. Hyvältä maistui, mutta sitä oli niin paljon, että Leevillekin riitti. Sekin siis sai ruokansa. Sitten hammaspesulle ja yöpuulle virittäytymään. Lämmin oli nukkua ainakin meillä, Leevistä en tiedä. Se nimittäin istui valveilla aina kun heräsin.
Perjantai 27.8.
8 aikaan herättiin ja Leevi otti pienet hepulit, taisi olla vähän kylmissään yön jäljiltä. Lähdettiin kävelemään kohti Korouomaa. Parin kilometrin päästä oli jälleen kaksi laavua, laavulla tavattiin koira nimeltä Bella. Se ei oikein ollut sosiaalisuuden perikuva, vaan irvisteli Leeville. Matka jatkui Pirunkirkkoa sivuten. Kohta tulimme haarakohtaan, josta reippaina ajattelimme kipaista ylempää reittiä, tavoitteena oli tehdä enempi vähempi rengasharjoitus tästä reissusta. Siispä nousuun. Se ei ollutkaan niin helppoa kuin kartasta vilkaistuna vaikutti, asiaan saattoi osaltaan vaikuttaa vielä varsin keskeneräinen porrastusrakennelma (oletus).. Leevillä meinasi hätä tulla, kun oli niin jyrkkää ja kivikkoista eikä ylös meinannut päästä millään. Piti välillä pyllystä auttaa, mutta selvittiin ehjänä ylös.
Päältä läksimme lähes saman tien kohti tietä, siis 90 astetta polusta sivuun. Taukopaikka oli metsässä lähellä tietä, johon olimme suuntaamassa. Otimme pienet nokkaunet, paitsi Leevi, joka ansiokkaasti vahti ja puolusti meitä paikalle eksyneen poron sarvista :). Ruokaakin kokkailtiin ja syötiinkin oikein courmé pasta carbonara Leevin mutustellessa siansaparoa. Matka jatkui tietä pitkin ja taas oli poro eksyksissä. Kalkinpolttouunia ihmeteltiin tienvarressa ja suunnattiin kulkua kohti Piippukalliota, jonka lähellä täytettiin vesipullot (minä reippaana poikana kipaisin alhaalta vettä. Sitten takaisin ylös ja rinkan kanssa uusiksi alas.. Se ei tuo älli välillä turhia pakota.. Harjoituksen kannalta.). Leevi alkoi olla jo niin väsynyt, ettei tiennyt miten päin olisi ollut. Käytiin ihailemassa jylhiä maisemia näköalapaikalla ja matka jatkui alas kohti Kanjonilaavua.
Piippukota on varauskäytössä, mutta vieressä on kaksi "laavua", katosta paremminkin tulipaikkoineen, tuo Kanjonilaavun niminen paikka kuitenkin. Siellä oli paljon porukkaa, pääasiassa päivämatkalaisia. Tehtiin ruokaa ja nautiskeltiin hyvin maustetusta kana-riisi-ateriasta. Herneetkin meni alas jopa Outin kurkusta. Leevi piti pitkähkön vinkukonsertin kunnes nukahti mammansa viereen omalle alustalleen. Telttapaikkakin löytyi laavujen läheisyydestä. Vähän matkaa tästä tielle päin on aukea paikka, johon kävimme teltan pystyttämässä. Ruuat keittelimme tulipaikan luona, nuotiotakin pidimme ja tikkupullia paistelimme. Yksiksemme saimme yön olla tässäkin.
Lauantai 28.8.
Seuraavana päivänä läksimme käymään reissun etelämpänä olevalla kämpällä. Kävimme myös kävelemässä tästä tielle päin mutkan, mutta päätimme palata samaa reittiä takaisin. Välillä oli vanhoja heinäpeltoja ja muutamia latojakin, seipäillä oli nytkin heiniä. Polku seuraili Korojokea, välillä hankalastikin. Leevi ilahdutti ilveilyllään jälleen, vastaan tuli ilmeisesti leirikoululaisia tai vastaavia ja Leevi onnistui saamaan lippalakin joltakin. Sitä sitten jäljestettiin ja huudettiin jokunen hetki lakkia palauttamaan, epämukavan limainen taisi päähine olla "tutustelun" jälkeen. Reissulla Leevi kulki paljon irti, koko ajan silmälläpidon alla ja ihan tyylikkäästi pääosan matkaa. Välillä se oli sitten hihnassa, niin kuin oikeasti pitäisi olla.
Kanjonilaavuilta jatkoimme vielä Pirunkirkon laavulle yöksi. Toisella laavulla oli tällä kertaa pari poikaa. Vanhempi laavu oli lähempänä kivikon reunaa, joka väistämättä pisti miettimään, että mitä jos kuitenkin tuo kivireuna päättää lähteä vyörymään juuri tänä yönä.. Mutta ei lähtenyt. Pirunkirkkoa yritimme katsella seuraavana päivänä, mutta emme keksineet, että mikä se olisi ollut. Käppäilimme sitten autolle alkupäivän reittiä. Kotiin huristellessamme kävimme Pernun kohdilla kulkevan hiekkatiereitin ajamassa läpi, tämä armeija-aikojen muisteluksi. Tuloreittiä sitten muuten takaisin koti-Ouluun, nyt selvästi vähemmin hirvihavainnoin.
Olipa eräs vaeltaja oikeassa, että toiseksi tahtoo huomiossa jäädä, jos koira on mukana. Se vaatii kovasti huomiota koko ajan. Kiinni ollessaan tyypillisesti onnistuu kiertämään hihnansa joka ainoan esineen ympärille, mihin sen vaan mitenkään onnistuu saamaan ja kaataa kaikki kaadettavissa olevat esineet ja tavarat kahvipannuja myöten. Mutta onpahan hauskaa ja erilaista. Ja nukkuu reissun jälkeen enimmittä yrittelyittä, kun matkan päällä ei osaa nukkua. Leevi oli joka kerta, kun sen onnistui pimeässä näkemään yöllä, pää pystyssä kuuntelemassa ympäristön ääniä.
Paikkana Korouoma on vaihteleva ja maisemiltaan mukava. Hankaluutena tosin rengasmaisuuden puute, joka ainakin näin omaa autoa suosivalla on miinusta. Kyydin tosin varmasti pystyy järjestämään reitin päästä toiseen jollain kyydillä, olipa lähtöpaikalla paikallisen taksin mainos odottamassa metsästä tulijoita.. Mutta toisaalta, miksikäs ei voisi maisemia katsella samalla reissulla molempiin suuntiin, kun erilaisethan ne on?
Ja sitten seuraavan reissun suunnitteluun..