Nati

Nimi: Sunsweet Child of the Night
Käytössä myös: Nati, Natiainen, Napero, Nappe, Napi, Nappenaattori, Napnap, Nitinati, Nakki...
Syntynyt: 14.7.2007
Sisarukset: Sunsweet Blue Jetsetter/Blue Wings/Wild Night
Strategiset mitat: 34 cm / 6 kg

Lonkat: B/A

Silmät: Terveet (07/08)

Näyttelyt: 2 x EH 

3v ja risat (Kuva: S. Tuomi)

CH Blenmerrow Lambada Lets Boogie TRI B/B 0/0 - CEA clear (gen)	Blenmerrow Barnaby TRI	Shelridge Socrates SO
		Blenmerrow Belinda SO
	Blenmerrow Muscadet At Lambada SO	CH Apsledene Xeryus SO
		Blenmerrow Mosel SO
CH Kuukivi Paike BLM CEA clear	CH Bermark's Pride n Presence TRI	CH Yosemite's Following Star SO A
		Bermarks Daniela TRI
	CH Kuukivi Kallike BLM	CH Scandyline Little Pepper TRI
		Scandyline Little Qui Vive BLM

Natin harrastukset

Tällä hetkellä Napero ei juuri harrasta muuta, kuin kaksijalkaisten hoviemestarien reipashenkistä ulkoiluttamista. Koitetetaan käydä myös mahdollisimman usein shelttilenkkeilemässä eri koostumuksissa (meistä saa kyllä aina seuraa :), jotta pikkuraketti pääsisi kirmailemaan minkä pienistä tassuista lähtee. Ja niistähän lähtee!

Puskarallin lisäksi meillä harrastetaan kotitemppuilua. Nati rrrrrakastaa uusien asioiden opettelua, koska se tarkoittaa namipaloja ja niiden eteen se vaikka tiskaisi ja siivoisi, jos niikseen tulee. Meille tullessa Napero osasi oikeastaan vain istua, joten ollaan saatu tosiaan temppurepertuaaria laajentaa ihan vapaasti. Nati osaa käskystä tavanomaisten lisäksi mm. ryömiä, antaa molempia tassuja, esittää oravaa, tanssia, heittäytyä selälleen, kieriä mukkelismakkelis, pyöriä, heittää yläviitosen, antaa pusun.

Tulevaisuudessa olisi tarkoituksena myöskin vähän tutustua agilityn saloihin, mutta ei mitenkään ryppyotsaisesti. Kokonsa puolesta Nati menisi mainiosti mineihin ja jos se vaan hyppäämisestä syttyy, niin saattaisi olla varsin passeli pikkukoiruus niihin harrastuksiin. Mitään kisakoiraa en ole tästä ajatellut, vaikkei tietenkään startit ole mitenkään poissuljettujakaan, vaan ihan vaan omaksi ja koiran iloksi olisi tarkoitus -näin ensi alkuun. Odotellaan nyt ensin mahdolliset pentukuviot pois alta ja sitten ruvetaan painiskelemaan espoolaisten koiranomistajien ikuisen ongelman kanssa, nimittäin seuroihin pääsemisen vaikeudesta.

Virallisiin näytelmiin tämän koiruuden kanssa ei oikein ole asiaa, kun toinen korva on vaan joltain pystykorvalta lainattu. Korva tekee taitoskohdassa mutkan juuri väärään suuntaan, niin saa meidän puolesta kyllä ollakkin eri paria, jos niin kerta haluaa. Mätsäreissä voisi kyllä käydä kääntymässä, jos sellainen hyvä sattuu kohdalle :)

Natin mielestä...

... Ikinä ei voi antaa liikaa pusuja. Määrä korvaa laadun!

... Kaikessa täytyy pienen koiran olla mukana.  Ai miten niin en voi muka lähteä töihin mukaan?! No renkaittenvaihdossa autan ainakin!

... Ei kannata kävellä, jos voi juosta. Pienen koiran mielestä maailma on niin kovin suuri, että kävellen ei vaan ehdi kaikkia kivoja asioita tarkastamaan.

... Ruokailu on parasta maailmassa. Joko syödään? Jos et jaksa omia sapuskoja, niin voin kyllä auttaa.

... Myös päätön juoksentelu on kamalan kivaa. Tuolta se tuli, tonne se meni ja tässä se on nyt - eikun ei enää okkaan!

... Kaikki kotiin tulevat vieraat ovat ihania. Niidenhän on täytynyt tulla juurikin minua varten.

... Aina on tilaa pienelle mustalle koiralle. Kyllä, karvainen hanuri mahtuu oikein näppärästi vaikka läppärin ja ihmisen väliin.

... Vain sheltit on oikeita koiria. Ei ne muut kuitenkaan tajuaisi mitä hauskaa on järjettömässä juoksentelussa.

... Perhoset, hiirulaiset, pupujussit ja oravat ovat aivan mahtavia! Vielä, kun ne olisivat Naperosta samaa mieltä.

... Kaiken uuden opettelu on vaan niin kivaa. Pätee niin hyviin, kuin huonoihinkin tapoihin.

... Ajattelu on mielikuvituksettomien puuhaa. Tehdään ensin ja mietitään sitten - jos enää muistetaan!

Natin tarina

Nappe tulla tupsahti meidän elämään sijoituskoirana reilun vuoden ikäisenä ja siitä lähtien me ollaan oltu ihan totaalisen myytyjä tuohon valloittavaan pikkukoiraan. Oli ollut puhetta, että mahdollisesti voisi koiranpentu liittyä muonavahvuuteen ehkäpä kevään 2009 aikana, kun opiskelut loppusuoralla ja näin ollen pienelle koiralle paremmin aikaa järjestettävissä. Shelttien kysynnän tietäen otin jo sitten kesällä 2008 yhteyttä muutamaan kasvattajaan, jotka tuntuivat pitkällisen surffailun jälkeen meitä kiinnostavilta.

Elokuussa tuli sitten puhelu Sarilta, että hänellä olisi mahdollisesti reilun vuoden ikäinen trikki shelttineitokainen sijoitukseen ja olisikohan meillä kiinnostusta. Ei tullut pieneen mieleenkään edes ajatella koko sijoitusvaihtoehtoa, joten piti vähän pureksia asianlaitaa ja esitelmöidä kuvio myös kotosalla. Suurin kysymysmerkki oli ehkä aikuisen koiran ottaminen, kun henkisesti oli jo ajatellut valmistautua siihen sanomalehtirumbaan ja pureksittuun omaisuuteen. Tilaisuus kuitenkin vaikutti sen verran lupaavalta, että haluttiin lähteä katsomaan paikan päälle minkälainen karvakorva siellä oikein pyörii ja tietenkin tutustumaan kanssa kasvattajaan.

Niinhän siinä sitten kävi, että kun päästiin paikan päälle ja nähtiin pienenpieni miniraketti revittämässä pitkin pihaa Shakira -kaverin kanssa, me oltiin samantien silkkaa "AWWWW! Ihana!". Ihastuttiin valtavasti koiran pienuuteen, energisyyteen, iloisuuteen, ystävällisyyteen ja pohjattomaan söpöyteen. Sähköjänis piti itseasiassa ottaa ihan syliin rauhoittumaan, että nähtiin minkä näköinen se edes on, kun menoa ja meininkiä riitti :)

Meitä mietitytti, että mitenhän tuollainen aikuinen (noh, teinihän se vasta on) koiruus sopeutuu kerrostaloelämään omakotiasumisen jälkeen. Asia ratkesi samantien, kun Sari tarjosi meille Natia koeajoon viikoksi, että voidaan ihan itse todeta miten siinä sitten käy. Vaikka kuinka lähdettiin vaan katselemaan ja "tutustumaan", niin niinhän siinä sitten jälleen kävi, että kotiinpäin tullessa oli automatkustajat lisääntyneet yhdellä koiralla.

Nati yllätti kaikki sopeutumiskyvyllään! Ei haukkumista rappukäytävässä tassuttelijoille tai muillekkaan epämääräisille kolinoille, ei mitään yksinoloangstia, ei koirakaverien ikävöintiä etc. Nopeasti meillä opittiin myös remmilenkkeilyn salat, kun nyt ei ollut mahdollista päästää koiraa takapihalle revittelemään. Me oltiin jo muutaman päivän päästä ihan sitä mieltä, että eiköhän tämä koikku tullut jäädäkseen. Tilanne oli kuitenkin se, että viikon koeajon päätteeksi meillä oli lähtö kuukauden Euroopan reissulle ja Nappe palasi siksi aikaa Sarin huoltoon. Täytyy myöntää, että useamman kerran reissun aikana miettittiin, että mitähän Napelle kuuluu ja mitähän se puuhaa. 

Matkalta palatessa vastaanotto oli jo varsin tuttavallisen kostea; Napen tapaan pusuja ei voi ikinä antaa tarpeeksi ja määrä korvaa niin laadun. Näin Napero sitten tuli meille ja tosiaankin jäädäkseen. Syksyllä 2009 neiti pukkasi maailmaan upean pienen bimerlepojan, joten Natikin siirtyi virallisesti mun omistukseen lokakuussa 09. Kiitos Sarille tästä mahtavasta koirasta!

Muuta

Nati KoiraNetissä

Tulokset