Kuulumisia

Uuden vuoden kunniaksi 2010 kuulumiset löytyvät blogistamme http://teamjavanas.blogspot.com! Arkistot säilyvät toki yhä täällä, mutta muuten naputtelut siirtyvät blogin puolelle :)

30.12.2009

Pienet hassut luminassut

Koirulit olivat olleet ilmeisen kiltisti menneen vuoden ja Javakin tietty elokuusta asti, kun hauvoja muistettiin useammalla lahjuksella. Pääasiassa sisältönä oli herkkuja, jotka meillä luonnollisesti otetaan vastaan huulia lipoen. Joulunahan saa ja pitääkin herkutella, jota meillä on totetutettu varsin mallikelpoisesti. Possunkorvia, rustoluita, häränhäntiä mm. sisältyi hauvojen jouluiseen ruokavalioon.


Sinne se possunkorva katoaa

Mikkelin seudulla joulu vietettiin varsin tiukoissa pakkaslukemissa, paikoitellen jopa yli -20 astetta näytti mittari. Tämähän luonnollisesti vaikuttaa pienten koirien ulkoilun määrään, ettei vaan voi lähteä metsään tarpomaan. Pitkät metsälenkit korvattiinkin sitten 5-15min pihareippailulla useasti päivässä, joka tuntui myös tälle laumalle toimivan. Hauvat ovenraosta pihalle ja itse vaan sisältä päivystää millonka iskee tarve tulla takaisin lämpimään :)) Ja sekin on todella näppärää, että hauvelit ulkoiluttavat itse itsensä revittelemällä pitkin kinoksia, ettei tarvitse sisällä riekkua.


Pakkasesta huolimatta meno on jo tutuksi tullutta

 Pennulla on tähän asti ollut vaan ohut vuorellinen vedenpitävä mantteli,  koska huvikseen en niitä viitsi pukea. Mutta nyt on pakko investoida talvinuttuunkin jo ihan sen itsensä vuoksi siltä varalta, että luvatut pakkaset saapuu vielä tänne eteläänkin. Javakaan kun ei juuri manttelista välitä, vaan pukemisen jälkeen riipaisee naamallensa hyvinkin sitruunaisen ilmeen ja katsoo äärimmäisen syyttävästi, että "vääränvärinen asu, meen VOI liikkua tässä" ;I. Sitten jurotetaan hetken aikaa paikallaan alta kulmien mulkoillen, kunnes jotenkin se asun olemassa olo unohtuu aivan täysin ja riekkuminen alkaa. Nytkun nuo kaksi karvakorvaa ovat kutakuinkin samankokoisia, voi Javalle ostaa takin ja siirtää sen sitten Nipen käyttöön, kun senttejä tulee pienelle miehelle vielä lisää.


Se mikään pentu enää oo :)

Koska meidän iso mies nyt vaan on niin iso mies, päätin sitten riipaista myös loputkin matot lattialle. Penneli on onneksi ollut käytännössä sisäsiisti jo 3kk ikäisestä lähtien, mutta varmuuden vuoksi isot ja vaaleat matot on pidetty vielä jemmassa hermoja raastavan mattopyykin mahdollisuuden vuoksi. Vaikka lattia on vähemmän liukasta (ja toki äärimmäisen muodikasta) muovimattoa, vauhdin ja hyppymisen lisääntyessä kakara on alkanut pannuttaa sen verran vaarallisen oloisesti, että pakko heittää matot alle. Toivotaan, että Jalmupalmu jatkaa tuttuun malliin ulospyytämistä, kun hätä iskee, eikä mene sieltä mistä aita on matalin :D

Pikkukaverista onkin kasvanut varsinainen mammanpoika. Sen lisäksi, että kaveri elelee äiskänsä kanssa, tykkää se myös nyhjätä mun kanssa varsin paljon. Ja jossain vaiheessa yötä kainaloon tumpsahtaa karvainen dalmatialainen, joka aamulla vaan unisena haukottelee vieressä eikä näytä ollenkaan sitä, että olisi kiire johonkin. Tämä pieni pullero järjesti mulle myös kivat botoxit ylähuuleen, kun eräs aamu joulunpyhinä leikittiin vetoleikkiä ja Java päättikin sitten kesken tiukimman väännön irroittaa solmulelusta. Solmu tärähti sitten täysiä kaksijalkaista naamaan ja Jalmulle ei oikein mennyt mitenkään jakeluun, että mihinkä sille mammalle nyt tuli kiire ja miksei se leiki mun kaa. Siinähän sitä sitten aamupäivä istuttiin jääpussi naamassa, jolla vältettiin ainakin mustelmat , mutta hienosti oli silti turvoksissa ja kipee kuitenkin. Että helppoa tää koiranomistaminen, kun pahoinpitelevätkin vielä joutessaan ;)

Team Javanas toivottaa kaikille mahtavaa uutta vuotta! Me lähdetään Tammisaareen pauketta karkuun viettämään rauhallista uudenvuodenaattoa, joten palaillaan astiastolle ensi vuonna.

 

21.12.2009

Meidän tiimi toivottaa kaikille kaksi- ja nelijalkaisille oikein mahtavaa joulunaikaa ja menestyksekästä uutta vuotta! Etenkin suuret kiitokset kuluneesta vuodesta lähtevät kasvattimamma Sarille, jonka ansiosta meillä nämä kaksi hassua karvakorvaa ylipäätään asustelevat. Haluamme myös kiitää kaikkia niin vanhoja tuttuja kuin uusia tuttavuuksiakin lenkki- & riehumisseurasta ja toivottavasti jatketaan taas ensi vuonna samoissa merkeissä :)

Joululahjaksi nämä pienet possut ovat toivoneet paljon leikkiaikaa ja ehkä muutaman herkun. Noh, Nipen lahjalistassa taitaa olla pallonheittelyn jälkeen lueteltuna aika monta erilaista syötävää asiaa, jotka maistuisivat tuolle pienelle nälkäiselle nappisilmälle. Ja Jalmu-Palmu toivoisi paljon riehuntaa ja mamman vetämistä hännästä!

Ensi vuonna tulemme luultavammin korkkaamaan näytelmäkehät pienen miehekkeen kanssa, joten sitä odotellessa *<:)

19.12.2009

Vuoden ahkerin blogipäivittäjä ilmoittautuu taas \o/ Meillä on elämä ollut taasen tasaista tallausta ja normiarkea, niin ei ole sitten tullut naputeltua edes tätäkään osastoa ajantasalle. Nyt sentään saatiin vihdoin sitä paljon kaivattua lunta maahan, joka on isosti pop. Ei tassupyykkiä ja ulkoilukin on kivempaa, kun näkee jopa omaa käsivarren mittaa pidemmälle. Jopa illalla voi lähteä koiria juoksuttamaan metsään, kun niiden havainnointi lumiseen aikaan on pimeällä kovin paljon helpompaa kuin ilman lunta.

Jalmari senkus kasvaa, niinkuin varmasti arvata saattaakin. Jalmupalmu sai menneenä viikkona vahvisterokotteet ja eläinlääkärin vaakakin näytti jo viiden kilon lukemia. Notta aikamoinen jässikkä ja pian jää äiskä kakkoseks.  Eläinlääkärin odotusaulassa Java koki kauhuja, kun sinne pelmahti kissa kantolaatikossa. Jestas sentään, kun pitikin puhista ja haukkua, kun laatikolla on silmät ja nenä! Ei mennyt pienellä koiralla käsittelyyn ollenkaan miten se on mahdollista. Kissojahan tämä on kyllä nähnyt aikaisemminkin, mutta silmällinen laatikko oli vallan uusi kokemus. Hetken siinä noiduttuaan pieni mies onneksi tuli siihen johtopäätökseen, että kyseessä ei ehkä ole erityisen vaarallinen kohde ja sitä voi jopa käydä nuuhkaisemassa. Kiitokset vaan sille lemmikinomistajalle, jolla pinna riitti puhisevaa karvanoppaa ja antoi vielä haistella boksinasukkia :)

Tänään olikin hauvoille tarjolla ihmeitä ja lisää koiratuttavuuksia, kun pakkasin koirat autoon ja suuntasin kohti Ellun tiluksia Vihdissä. Siellä meitä odotteli perheen uusin tulokas bimerlepoika Velho, joka on Jalmarin kanssa samaa ikäluokkaa ja tietenkin soma Kidi -shelttineiti. Olipas kiva nähdä Java ikäisessään seurassa, kun pystyi vertailemaan näitä kahta pojankloppia keskenään. 


Jalmarin piti sit just ko. hetkellä alkaa tuijottaa sauvakävelijää!

Velhon jenkkitaustaisuus näkyy pojassa hyvin, niin ulkomuodossa kuin luonteessa. Kaveri on Javaa skodempi, vähän isompi (tosin on niillä tietty se kymmenisen päivää ikäeroa Velhon hyväksi), karvaltaan jo nyt parempi ja muutenkin mahdottoman suloinen adhd pusupoika :). Kaikesta kokoedustaan huolimatta Javalla oli joku pakkomielle vähäisen "kuivaharjoitella"  Velholla ja toinen ei tajunnut yhtään, että mikä se tälläinen leikki on oikein olevinaan. Noh, onneksi Jalmarikin malttoi sitten polkemiseltaan keskittyä ennen pitkää ihan oikeeseen leikkimiseen, mutta hienosti nää hauvat aina osaa esittää ne parhaat puolensa myös kylässä ;)


Nati humputtelee

Koirilla oli kyllä ihan mahdottoman kivaa päästä revittelemään viereisellä lumisella pellolla ja Jalmarikin tuntui arvostavan ikäistään seuraa. Ainakin painikaveri oli samaa kokoluokkaa kerrankin! Ja sen lisäksi omistajallakin oli kivaa. Kerrankin mahtava aurinkoinen pakkaspäivä myös viikonloppuna, jolloin tämäkin kaksijalkainen pääsee siitä nauttimaan. Pitkästä aikaa pystyi kanssa ottamaan kameran messiin. Toki näillä keleillä ongelma meinaa olla se, että jäätyy akut ja kuvaajan sormet, mutta soon pientä se. Kiitokset Ellulle, että saatiin tulla mun huonotapaisten hauvojen kanssa kylään :D


Velho & Nati rellestää

10.12.2009

Meidän pikkumies on oppinut nostamaan jalkaa :OOO Minkähän hormoonihirmu, miesten mies tuosta oikein tulee. Muita juttuja se koittaa vaivihkaa kuivaharjoitella Nipsterillä ja sanomistahan siitä tulee, kun äiskä ei oikein tuollaista touhua sulata. Mutta juu, että koipea sitä vaan jo nostellaan ja ikää ruhtinaalliset 16vk. Eilen iltalenkillä ajattelin, että se varmaan vaan tuolleen hassusti nosteli takakoipia, mutta teki sitten samat tänään jo pari kertaa, niin oli se vaan pakko uskoa.


16-viikkoa potretti machosta "Piäni poika määää ooooon!"

Tiistaina käytiin myöskin Etelä Suomen Shelttien pikkujouluriennoissa Tuusulassa ja tällä kertaa mukaan lähti Java. Jalmari ei ookkaan aiemmin ollut tuollaisissa tilaisuuksissa ilman mammaa, joten oli mainio tsäänssi lähteä vähän laajentamaan pienen kaverin maailmankuvaa. Voi video, kun siitä saikin taas olla ylpee, kun soon niin mahdottoman reipas kaveri! Ja tuollaiset hauvanhajuiset sisätilat on vielä aika hyvä koetinkivi sisäsiisteyden kannalta, eikä pentunen pissinyt sinnekään sisälle! Jeeeee. Silmä tarkkana kyttäilin pienen hauvan tekemisiä, mutta ihan suotta näköjään.

Annoin sen sitten tosiaan viipottaa vapaana nuuskuttelemassa muiden hauvojen kanssa ja esitysten ajan se sitten istui superkiltisti sylissä. Mahtipoika <3  Saipa karvanoppa myös kamalasti kehuja ja rapsutuksia muilta pikkujoulunjuhlijoilta, joten kaikkiaan varsin onnistunut ensidebyytti tältä kaverilta. Automatkakin meni mainiosti Ramseksen kanssa samassa häkissä matkustellessa, kun pojat tulevat hyvin juttuun keskenään :)

Huomenna meidän porukka suuntaakin sitten Mikkeliin viikonlopuksi, joten ensiviikkoon!

5.12.2009

Vinkeää joulukuuta kaikille! Lunta saa yhäkin odottaa, mutta näköjään sitä vaan oppii olemaan iloinen pienistä asioista. Muutaman päivän kun täällä merenrannassakin oli pakkasta vuorokauden ympäri, niin johan kelpas koiranomistajan ulkona tepastella. Ei tassupyykkiä, wuhuuuuu. Meillä onneksi tuo pienikin kakara alkaa jo tottua siihen, että eteisestä ei oo mitään asiaa eteenpäin, ennenkuin on tassut ja alusta pyyhitty ja sittenkin vasta luvan kanssa.

Pentu?

Tassupyykistä puheenollen, mä oon vissiin lukenu Nipen pesuohjeet vähän huolimattomasta ja pessyt liian lämpimässä, ku soon kutistunu :O Kattoo nyt tuotakin yläkuvaa, niin koirahan on vallan kutistunut pentukokoon XS. Ja luonnollisesti vaa'ankin on pakko olla rikki, kun se näyttä tuon pienenpienenpentusen kohdalla jo yli neljän kilon lukemia! Huono koiranomistaja >:I

Tällä viikolla ollaan käyty moikkaamassa vähän shelttikavereita ja siinä samalla sitten törmätty myös uusiin tuttavuuksiin. Nipen mielestä oli ihan parasta päästä taas pitkästä aikaa kirmaamaan shelttilauman kanssa ja Javallakin meinasi mennä vähän tassu suuhun, kun äiskä juoksee niin kauheen lujaa. Alkuun se tosiaan tyytyi kattomaan vähän kauempaa pyörremyrskyn etenemistä, mutta pikkuhiljaa tuntui saavan kupletin juonesta kiinni. Samalla reissulla törmättiin myös irlanninterrieripentuun, joka on oli aika hassunnäköinen ilmestys. Se oli muuten aivan täydellinen miniatyyrikoira, mutta sen tassut oli VALTAVAT. Tassut ehkä vähän spoilas, että kyseessä ei tosiaan ole uusi chihuhauhaun kilpailija, vaan vielä vähän vaiheessa oleva tapaus.

Sillä taisi olla ikää jotain 13 viikkoa, joten hyvin samanikäinen Javan kanssa. Pientä pentupainia siellä harrastettiin ja Nappe muisti käydä kertomassa myös tälle innokkaalle pennulle, että missä on pentusten paikka Nipsterin hierarkiassa. Nenille ei hypitä ja piste. Pienellä terrierillä oli vähän rähinäpäivä päällä, kun se kovasti koitti haastaa Javaa ja Jalmari vaan rällätteli ympäriinsä. Ja tietty välillä voluumien noustessa hakeutui mun jalkoihin. Kiva aina tavata muita pentusia, kun Javalla ei tosiaan ainoana pentuna juuri sellaisia kontakteja ole ollut Karkkia lukuunottamatta.

Hauvareippailun päätteksi meidän kauhukakarat pääsi vielä kylän Ramseksen valtakuntaan ja siitä Nippe on aina äärimmäisen mielissään. Ramseksella kun on luita ja muita herkkuja, joita ei IKINÄ saa kotona ja joutuu sitten posket pullollaan niitä siellä vetämään. Onneksi Ram ei ole moksiskaan, vaikka se ahneuden ruumiillistuma kylään tuleekin. Javallekin teki hyvää päästä kyläilemään, vaikka toinen tuntukin olevan missä tahansa kuin kotonaan. Ja mikä parasta, myöskään vieraissa ei pissitä lattialle, jihuuu \o/. Kotioloissa kun tuo karvanoppa onkin jo suurelta osin sisäsiisti. Kiitos Sarille ja Ramsekselle meidän kestämisestä ja kestitsemisestä ;)


Isojen hauvojen eväät

Internetin ihmeitä surffailessa olen tässä huomannut kuinka kamala koiranomistaja olenkaan (sen lisäksi, että kutistin jo yhden sheltin). Vieläkin näköjään tuntuu olevan valloilla käsitys, jonka mukaan pentua tulee pitää lähestulkoon vakuumissa vähintään puolivuotiaaksi. Mitään ei käytännössä saisi tehdä, paitsi ulkoilla valvotusti hihnassa omalla pienellä pihalla ja tää ei kyllä mene ihan yksiin meidän metodien kanssa. Vapaana kakaka on pistetty metsässä juoksemaan jo ihan since day 1 ja siinä sivussa myöskin ruvettu tekemään pieniä hihnalenkkejä. Jossain oli maininta, että pentua saisi ulkoiluttaa vaan max 500metriä päivässä mukaanlukien pissityslenkit. Siis what?! Juu ei, meillä ollaan niin kamalia, että kyllä toi pieni on jo aika pitkäänkin tehnyt aamu- ja iltalenkit Nipsterin kanssa.

Ja koska ensimmäiset rokotukset saa vasta 12vk ikäisenä, sitä ennen ei kannata nuuhkia ulkoilmaa kuin omalla parvekkeella. Itse näkisin kyllä sheltin kanssa, että ennemmin otan ne ulkomaailman suuret riskit kuin aran koiran. Ollaan nuuskittu erilaisia hauvoja ja tutustuttu uusiin asioihin, kuten ääniin, autoihin, pyöräilijöihin, kävelijöihin, juoksijoihin jne. Tuosta itseasiassa näkeekin aika hyvin miten se reagoi nyt erilailla uusiin juttuihin, kun aiemmin se vaan tollotti kiinnostuneena ja otti asian annettuna. Nyt se jo reagoi näkemäänsä, esimerkiksi sanomalla wuf ja varmasti tässä vaiheessa olis vaikeampi lähteä koko maailmaankuvaa laajentamaan.

Jalmari päätti myös tällä viikolla oppia hyppäämään meidän sänkyyn ja kyseessä ei tosiaan ole ihan mikä tahansa futon, vaan jenkkisänky, jossa korkeutta lähemmäs 70cm. Tästä varmaan vakuumipentuihmiset ois varmaan ihan kauhuissaan, kun en ole kelannut ruveta sänkyä ja sohvaa blokkaamaan tämän takia. Ja juu, se hyppää myös alas itse. Voisin tietty liiimata sen pennun ehkä lattiaan kiinni, niin pysyis loikkimatta. En oikein tiedä millä eväillä tai edes miksi mun pitäisi sitten menoa rajoittaa, kun toinen tosiaan omaehtoisesti suorittaa näitä askareita ja alashyppykin on hyvin koordinoitua, eikä mikään mahalasku. Tämähän on näitä kamikazeloikkia tehnyt jo pitkän aikaa, mm. hauvaa hakiessa Sarilta se päätti tehdä sellaisen megahypyn terassin portailta, että meillä molemmilla jäi pari sydämenlyöntiä väliin sitä menoa seuratessa. Pennusta asti koordinaatiota ja lihaskuntoa on rakennettu juoksemalla vapaana vaihtelevassa maastossa, jonka uskoisin olevan aikalailla tärkeää tulevaisuuden kannalta.

Tacon tarkastus

Kaiken kukkuraksi tää huono koiranomistaja sitten päätti viettää koko lauantain ulkoillessa hauvojen kanssa. Ensin aamulenkki mentiin riehumaan metsään, sitten keskipäivällä käännettiin nokka kohti Kirkkonummea ja sieltä suoraan vielä leikkimään Karon lauman kanssa. Sarin luona käytiin tarkastamassa uusin tulokas mittelipentu Taco, ikää huimat 8 vk. Java oli ihan täpinöissään, kun kerrankin on älyllisesti just oikeanlaista seuraa tarjolla ja pienet pojat pääsikin nopeasti leikinmakuun. Natiakaan ei pentu pelottanut, vaan päinvastoin piti mennä riehuntaan mukaan.


Simsalabimsala, taioin sen karvahatuksi!
 

Taco jäi nukkumaan kauneusunia sillävälin kun me muut (Javan ja Natin lisäksi Cenylla, Chili ja Topi) suunnattiin sitten metsänsiimekseen reippailemaan. Maasto oli paikoitellen aika haastavaa hakkuun takia, mutta Javapa ei ollut siitä moksiskaan, vaan tuli perässä ihankuin muutkin isot koirat. Alkuun meinasi kyllä vähän pelottaa Topi -collien ylitsepursuava uteliaisuus ja hillitön vauhti, mutta siitäkin jännityksestä pieni mies pääsi onneksi nopeasti ylitse. Just tälläisiä kokemuksia Jalmari tartteekin, ettei isoja koiria tarvi jännittää. Niitä kyllä kannattaa polulla väistää, jos mahdollista ja etenkin jos kyseessä on lolliecollie ;)

Sieltä sitten hauvat senkun autoon ja auto kohti Espoon Eestinkalliota. Siellä meitä odottelikin sitten Karon hassuturboduo Shokki ja Kriisi, isä ja poika samoilla duracelleillä. Mä jo vähän epäilin, että mitenhän tuo pikkuinen karvanoppa oikein jaksaa tsemppaa, kun takana oli jo toista tuntia metsälenkkiä. Ilmeisen turhaan, kun pellolle päästyä nää molemmat kirmaili siellä ihankun ei ois ikinä mihinkään päässy. Javakin veti mainiota rallia isojen perässä ja Nipster revitteli ihan koko rahalla poikien kanssa. Täytyy reffaa toistekin, kun koirat tuli niin mainiosti juttuun, joten kiitos lenkkiseurasta myös Karolle!

Että sellaista meille, ensi viikonloppu vietetäänkin Mikkelin suunnalla koko konkkaronkka. Ja siellä saattaa olla luntakin, jos on oikein kilttejä lapsia 0:) Koska silloin on ohjelmistossa pikkujoulut, heitetäämpäs tähän loppuun aiheeseen sopiva kuva.

Nappenaattori toivottaa kaikille oikein maistuvaa joulunodotusta!

 

29.11.2009

Saiskos sitä lunta jo? Kurakelit on aina koiranomistajien suosikkiaikaa ja nyt etenkin kahden koiran kanssa se on vielä sitä potenssiin kaksi. Pahimmilla litslätsilmoilla molemmat hauvelit pukeutuvat nuttuun, kun vapaana riehuessa Nipellä on yhä charmantti taipumus pyöritellä Javaa vähän tantereessa siinä leikin lomassa. Java ei toki tuosta painikäsittelystä ole moksiskaan, mutta omistaja kyllä on: On nimittäin sen verran vakuuttavannäköistä, kun pieni sininen on yltäpäätä mudassa.

Viimeaikoina ei ole tullut mitään kuviakaan otettua, kun syykin on ilmeisen selvä. Turhaa se on tuolla ulkona kameran kanssa heilua, kun jonkinasteinen yö siellä on kokoajan päällä. Sentään 14 viikkoisposeeraukset sain napattua ja ne löytyvätkin Javan omalta sivulta. Hassu juttu muuten, kun ihmettelin tuossa miksi kuvanlaatu on niissä ihan yhtä schaissea ja aloin jo vakavasti epäillä omiakin taitoja, niin syy huonoon kuvanlaatuun olikin yks nenänjälki linssissä :)) Mulla on epäilys, että sen verran pieni nenä löytyy Javalta.

Jalmarin kuulumisia sen verran, että pienellä kaverilla on ollut viimeisen viikon aikana vähän pakki sekaisin - välillä enemmän ja välillä vähemmän. Mitään vahinkoja ei ole kyllä sisälle tehty, vaan se alkaa piippaamaan vaikka keskellä yötä, että nyt pitäis mennä ulkoilemaan. Se on kyllä tosi hieno juttu, paitsi mulla tulee kohta ikävä kunnon yöunia, kun etenkin tähän pimeeseen vuodenaikaan ne on suoraan verrannollisia työnteon tehokkuuteen. Ja yks yö heräsin toistamiseen pennelin kanssa ulos, enkä siinä pimeessä unipöllyissäni nähnyt mihin omat koipeni tungin ja luonnollisesti lipesivät sitten pihan ainoaan mutalammikkoon. Ai että, siinä pisteessä oikein kulminoitui koiran omistamisen riemut ja ne huonot puolet, kun hanurillani siinä mutalammikossa vietin aikaa. Oikeesti vika oli kyllä naapurirapun laiskoissa teekkareissa, jotka on fillaroinut ruohoalueen poikki kotiinsa ja edesauttaneet tuollaisen ansan syntymistä ;)

Mut onne vaan niin ihania <3 Nippeihkupihku on päättänyt aloittaa karvankasvun, mikä on aika iso jee. Johan sitä kulipulia ja karvanlähtöä tässä puolisen vuotta katseltiin. Mitään pehkoa sillä ei vieläkään toki ole, mutta sililtellessä huomaa, että siinähän on jo jotain paijjattavaa. Ilmeisesti Neiti Näppärä on katsonut parhaaksi ajoittaa sen karvankasvun vasta siihen paikkaan, kun se oikea talvikin saapuu. Selviää sitten mamikin vähemmällä tassupyykillä, kun ne kolme haiventa on nopeasta pyyhitty masunalta. Mielenkiinnolla odotamme minkälainen frisyyri sieltä oikein kuoriutuu, kun sillähän tosiaan oli tuossa kesän alussa paras turkki, mikä sillä on ikinä vielä ollut. Normisheltin mittakaavalla sekään ei toki ollut paljoa, mutta Naperuusin malliin jo aikalailla :)

Javan kanssa on viime viikkoina myöskin aloiteltu naksutinkoulutusta ja on se vaan viksu poika. Kaveri oli helppo ehdollistaa naksulle ja namille, josta ollaan jo siirrytty kosketuskeppiin. Sekin sujui heti ekalla kerralla jo muutaman toiston jälkeen, kun Java pääsi kärryille mitä tässä oikeen vaaditaan ja miten niitä nameja tippuu. Tosin harmillisesti tämä viikko on mennyt reenauksenkin osalta ihan ohi, kun pieni koira on ollut aikalailla tiukalla ruokavaliolla ja vaan vähän on palkkiona käytetty sitten kanajauhelihaa. Mutta tästä on taasen hyvä jatkaa ja mikäs kiire meillä, kun pentuhan se vaan on. Katsellaan tässä pikkuhiljaa myös pentukursseja, joihin voisi mennä jo sen häiriötekijän lisääntymisen takia. Onko kenelläkään vinkkejä missäpäin pk-seutua olisi hyviä pentukursseja?

Täräytetäämpäs tähän loppuun vielä fotonen hauveleista. Nää on otettu tuossa muutama viikko sitten, mutta kattokaa ja ihastelkaa miten voikaan äiskä ja poika olla samannäköisiä :D Ja toooooosi viksunoloisia myös suurimmassa osassa kuvia. Klikkaamalla saa isommaksi.

22.11.2009

Koska meillä viime viikolla vietettiin "3kk synttäreitä", oli alkuviikosta tiedossa rokotuksia pienelle kaverille. Ja samalla eläinlääkäri sai rapsutella Nipen kulmahampaista hammaskivet pois, niin silläkin taas jenkkihymy loistaa. Olikin hassu juttu, kun muistivat heti klinikalla Javan, kun vauvatarkissa se oli käynyt samassa paikassa. Kuulemma jäänyt väri mieleen :)

Java oli jälleen kerran reipasta miestä ja rokotuksien tuikkaaminen ei aiheuttanut juuri minkäänlaista reaktiota. Muilta osin kakara todettiin myös priimaksi, joten tästä on hyvä jatkaa. Seuraavaksi varmaan jännitetään hampaiden vaihtumista, jos ei sitä ennen muuta keksitä. Tietty korvashow'ta saa harrastaa muutaman viikon välein, kun aika ilmavilta nuo vastaanottimet meinaa vaikuttaa.


Marraskuiset maisemat

Tänään hauvojen olisi pitänyt päästä shelttilenkkeilemään Nurmijärven suuntaan, mutta tämän kaksijalkaisen laiva oli perillä satamassa vasta sen verran myöhään, että skipattiin ne lenkkeilyt ja kehiteltiin omat ulkoilut. Lähdettiin Luukkiin tarpomaan pitkin poikin metsiä ja siitäkös nuokin epelit tykkäsivät. Java niinkin paljon, että päätti sitten heittää talviturkin.

Voi kiesus sentään, sinne se utelias rotta sitten mulskahti, kun jotain se kuikuili rantapusikossa. Hienosti pikkumies kyllä ui, siitä pointsit, mutta kylmähän se pienelle eläimelle tulee tuommoisen jälkeen. Onneksi mulla on hauvojen retkirepussa yksi mikrokuitupyyhe mukana, mutta ei meinannut sekään riittää, kun toinen oli ihan läpimärkä. Niimpä se oli sitten pieni hauva tungettava oman takin sisään kaikkine mutaisine tassuineen.

Että sellainen reissu tällä kertaa. Kaikkeen noiden kanssa pitääkin varautua :D

16.11.2009

Penneli se sitten humautti jo 3kk täyteen ja ai että sitä ollaankin isoa hauvaa jo. Mm. sisäsiisteys alkaa merirosvolla olla jo niin hyvin hallussa, että on tosiaan jo päiviä, ettei mitään vahinkoja tule sisälle ja soon aika iso jee. Aamulla kuuden maissa penneli alkaa ilmoitella, että "nyt ois koivet ristissä ja ulos ois kiva päästä, kun moon jo niin aikuinen hauva, että en sisälle tee".


Tälläinen koipeliini se nyt sitten on :)

Pienen kanssa ei ole paljoa tarvinnut jarrutella, niin käytiin myös tutustumassa pieniin kaksilahkeisiin. Nyt on Javalle tosiaan esitelty myös ne huutavat, kiljuvat ja juoksevat ihmislapset, eikä hauva ollut moksiskaan. Se olis vaan halunnu leikkiä niiden kanssa :) Nippe sitävastoin oli sitä mieltä, että desibelit on pystykorville liikaa ja toinen kärtti koko ajan mamman sylkkyyn kauheita lapsosia karkuun.

Jottei kävisi pienen pennun elämä liian yksinkertaiseksi, käytiin kanssa hauvakaverien Nupun ja Nanan luona kylässä vierailemassa. Toi pieni mies on kyllä niin huippu, kun toinen on ihan kotonaan mihin tahansa mennään. Nytkin se asettui oikein mukavasti talon hauvojen makuupaikalle ja alkoi muina hauvoina mutustaa lattialle jätettyä luuta. Tietty välillä piti käydä riekkumassa Nuppu -sheltin iholla ja siitä madame ei pitänyt ollenkaan - ja muisti myös kakaralle sen kertoa, että parempi vaan pysyä omalla tontilla. Ei menny viesti perille kuin muutamaksi sekunniksi ;)


Mikkelistä löytyi jopa oikeaa lunta hauvoille

Viikonlopuksi suunnattiinkin sitten Mikkeliin, kun sieltä tulee aina tasaisin väliajoin tilauksia pienen koiran näkemisen suhteen. On se kyllä hauvojen kanssakin niin luksusta käydä siellä, kun voi ovesta laskea kakarat pihalle revittelemään aina, kun niistä vaan vähän siltä tuntuu. Ja niistähän tuntui :D Aina kun ulko-voi rapsahti, ovenraossa oli kolme innokasta kuonoa jonottamassa ulkoiluvuoroa: Nati, Java ja walesinspringerspanieli Sulo.


Kolmikko oli myös innokas keittiön puolella

Sen lisäksi, että riehuttiin pihamaa uuteen uskoon, käytiin kanssa koko poppoolla retkeilemässä. Pikkuhiljaa pieni sininen jääkarhu alkaa kanssa hiffata, että sehän tarkottaa yleensä makkaransyöntiä ja siihen niitä vapaaehtoisia kyllä löytyy. Myöskään hangessa kahlailu ei tuota pienelle kaverille minkäänlaista päänvaivaa; iso koira kun jo on.


Kepu koiraa myöten

Päivä meinaa jo olla niin lyhyt, että iltapäivällä ulkoillessa se pimeyskin tahtoo aina yllättää. Siitä johtuen nuo kuvatkin on sinisiä, kun napsittu juuri ennen  pimeän tuloa ja tietenkään mukana ei ole ollut valovoimaisempaa obiskaa. Fiilis on kuitenkin tärkein, eiks je :)

8.11.2009

Koska meillä täällä merenrannassa syksyn lumitilanne on yleensä aika vetinen, lähdettiin lauantaina ihan vallan "ulkomaille" asti etsimään kadonnutta ensilunta - nimittäin Sipooseen. Tai på Sibbo. Javasta tulee kohta kansainvälinen koira, kun sitä näin hienosti altistetaan toiselle kotimaiselle jo pienestä pitäen :))



Seuraksi meille lähti taasen sprinkkuherra Sulo, joka ei meinannut kyllä karvaisissa housuissaan kestää, kun havaitsi metsäulkoilun olevan käsillä. Sama tauti taisi vallata nämäkin kakarat :) Sipoossa oli tosiaan meidänkin hämmästykseksi varsin mukavasti lunta metsässä, joten pääsivät koko porukalla sitten ottamaan siitä valkoisestta ihmetyksestä ilon irti.



Hangessa rämpimisen jälkeen mulla olikin kaksi väsyneen onnellista hauvaa. Pieni ainakin veteli unenpäitä jo automatkalla kotiin ja isompikin taisi vaan esittää, että ei siellä autossa oikeesti väsyttäny yhtään. Mahtava juttu kyllä miten reippaasti pieni merirosvo paahtaa hankalissakin maastoissa, valkoinen hännänpää vaan vipattaa kun pieni mies menee just siellä missä isommatkin hauvat.


Nipellekin löytyi mieluinen talvinen harrastus

Sunnuntaina pienen koiran maailmaan mahtui taas uusi ahaa -elämys. Soli nimittäin se, miten mamia voidaan taluttaa hihnassa! Toinen meni niiiiin polleena naru suussa tuolla lenkillä koko matkan, että taisi ihan tosissaan luulla miten niitä kaksijalkaisia oikein käytetään lenkillä :D

7.11.2009

Tiistaina kävin Natin kanssa kuuntelemassa ESS:n kerhoiltaa Tuusulassa aiheesta "hajutunnistus". Oli ihan mielenkiintoista tavaraa ja varmasti kokeilemisen arvoinen asia tuonkin hauvelin kanssa. Välillä nimittäin tuntuu, että ei tuolla touholla ole mitään hajuaistia, vaan se bongaa asioita vaan näkemällä ne. Mutta ilmeisemmin se ei vaan tiedä mitä sen pitäisi nenullaan etsiä, kun kukaan ei ole kertonut.

Lähdin tosiaan kerhoiltaan varustuksena vaan yksi sheltti, jotta Nippe saisi vapaaillan lastenhoidosta. Sille olisi kyllä ilmeisesti pitänyt liimata vähän karvaa takaisin, kun julkisille paikoille lähdetään. Esimerkiksi neidin häntä sai kummastelua osakseen, että onko sitä saksittu tyvestä vai onko se oikeesti niin karmeen näköinen ja vastaus on jälkimmäinen :D En ole treenannut Nipellä puudelitrimmiä, vaan se on keksinyt tiputtaa karvat myös hännäntyvestä. Toistaiseksi siellä hännän päässä töröttää vielä tupsu karvaa, mutta mikäli ennusteet pitää paikkansa, ei ole sitäkään enää pitkään.


Ai että meillä onkin komea kauluri! Ai mikä...

Että karvankasvua odotellessa... Noh sillä välin kakara pitää Natin kiireisenä. Kuten kuvasta näkyy, niin meininki meillä on todella seesteistä ja rauhallista tuon pentusen kanssa!



Vai mitenkä se nyt meni. Kakara kiipeilee seinillä ja Nati menee perässä. Nippe on kyllä hauska, kun se käy omatoimisesti ipanaa komentamassa, jos kakara tekee jotain tyhmää tai luvatonta. Muutenkin ne viettää todella paljon aikaa keskenään leikkien, vaikka enemmän se näyttää ulkopuolisen silmiin nahisemiselta.

Kakaran kanssa ollaan jo vähän aloiteltu oikean toiminnan palkkaamista. Namia sataa kontaktista, luoksetuloa reenaillaan enimmäkseen ulkona, istutaan nätisti odottamassa lupaa safkata, seisomista ja pöydälläoloa ollaan palkittu nakkisateella. Hampaita katsotaan, korvia tutkitaan, kynsiä leikataan. Ihan siis peruspennelin elämää palkinnoilla sävytettynä. Naksutinkin on otettu jo käyttöön, mutta pääasiassa vielä palkan ehdollistamisessa.

Perjantaina käytiin myös kyläilemässä koko lauman voimin walesinspringerspanieli Sulon luona, jotta pieni kakara tottuu toisiin koiriin myös niiden omalla reviirillä. Pieni mies oli jälleen kylässä kuin kotonaan ja aina hieno nähdä miten luontevasti se nuuskuttelee myös isojakin hauvoja. Ajateltiin tosiaan jo pienestä pitäen tutustuttaa pihvikorva ja merirosvo toisiinsa, niin tulevat sitten isompanakin toivottavasti hyvin toimeen. Joutuvat kuitenkin kesälomilla jakamaan mökkisaaren, eikä sinne kovin montaa alfaa mahdu ;)

30.10.2009

Tällä viikolla ollaankin jatkettu tutustumista suureen, jännittävään maailmaan. Ja voi hitsinvimpulat, kun pienestä voi ollakkin niin kovin ylpeä!

 Pieni mies on myös perinyt äiskältään varsin kevyet korvat ja siihen asiaan on oikeastaan vähän pakko puuttua jo nyt, jos meinaa edes muutamat näyttelytulokset saada. Niimpä suunnattiin taasen Volvon nokka kohti Kirkkonummea ja kasvattimamma-Sarin tiluksille. Kävikin niin mainiosti, että sain jättää molemmat hauvat parkkiin Sarille siksi aikaa, kun itse kipaisin muutaman kilometrin päässä ratsastamassa.

Oli kyllä taas sellainen ulkoiluelämys sekin ratsastuskeikka, että olisi ehkä itsekin pitänyt jäädä vaan sen sijaan muutamaksi tunniksi Sarille telmimään hauvojen kanssa, kuten meidän perheen tehoduo teki :D Sattui olemaan nimittäin aitoa kaatosadetta tarjolla ja siihen kun yhdistetään vielä syksyn aikaisin koittava pimeys, niin siellähän sitä sitten köpöteltiin pilkkopimeässä metsässä kaatosateessa. Nam. Ja pisteenä i:n päälle muistin vasta siellä pusikossa minkä takia keväällä mun piti laittaa kantapäälenkit sadehousuihin - kengän takaa sisään lorotteleva vilponen vesi tuntuu kauheeeeeeen kivalta varsinkin, kun ei ole mitään
 vaihtosukkia messissä.

Nojuu, siinähän sitä sitten sukka märkänä istuskeltiin loppuilta :)) Mutta pääasia, että hauvoilla oli taasen jättekivaa ja varmasti Javallekin tosi tärkeää päästä pienestä pitäen ottamaan mittaa myös muista hauvoista, kun tuosta Natista. Kuuleman mukaan olivat kyllä ottaneet varsin relasti paikoitellen ja muistaneet myös ottaa pieniä torkkuja. Pääasia oli tosiaan korvien laittaminen nättiin kuosiin, joten sain sitten mukaani kotiinlähtiessä pienen Mikki Hiiren -näköisen shelttinuorukaisen liimattuine korvineen. Kiitos jälleen kerran Sarille!


Viikon älykkäin shetlantilainen lempparipuuhassaan

Saatiin myös mukavia vieraita tällä viikolla, kun Tiina pistäytyi kylässä Nikita -neidin kanssa. Pentuset ei kyllä juuri tajunneet toistensa kanssa telmiä, kun Nati oli vähän party blooper tällä kertaa. Se halusi kovasti paimentaa Nikitaa, että mitä saa tehdä ja missä saa hiippailla (luulikohan rassukka, että nyt mamma päätti ottaa toisen pennelin taloon :D) ja niimpä ennen pitkää Nippe meni sitten aidan taakse, jotta Nikitan ei tartteis kokoajan hätkyillä perässä hiihtävää Naperoa. Nati ei ole tosiaan mitenkään ilkeä vierailijoille, mutta ehkä liian huolehtiva ja määräilevä.




Mulla on myöskin nykyään ihan aito räyhäsheltti! Ja soon Nati. Sillä on tosiaan nyt ilmesemmin joku vauvapuuhiin liittyvä arkailu meneillään ja se puhisee asioille, joita ei ennen tarvinnut niin kärkkäästi kommentoida. Kuulemma olotila on ohimenevä, joten sitä tässä toivotaan ja koitetaan elää asian kanssa. Jotkut koirat on sellaisia, että niitä ei vaan voi sietää ja sitten mennään häntä pystyssä puhisten ohi. Eniten hanurista touhu on tuossa läheisessä merenlahdenniemessä hauvaa ulkoiluttaessa, kun paikka on varsin suosittu kaikkien Otaniemen koirien kesken. Paikka ei ole mikään kovin iso, mutta kuitenkin sen verran lääniä, että siinä tohtii koiraa pitää vapaana (hyi minä kamala rikollinen ;().

Me aina katsotaan onko niemessä jo joku ennen sinne menoa, jolloin jätetään paikka väliin ja mennään muualle reippailemaan. Sitten on koiranomistajia, jotka pamahtavat paikalle ihan takki auki rekku viipottaen ties missä ja ai että, kun Naperuusi ottaakin kierroksia tälläisistä yllätyksistä. Wäywäywäyyyyyyy ja häntä töttöröllä juoksujalkaa hauvalle ulisemaan. Kutsumalla se onneksi tulee takaisin, mutta on se silti persiistä.  Jos me nähdään, että joku haluaa niemeen ängetä hauvoinensa, niin me tehdään tilaa ja liuetaan silloin paikalta. Mutta jos sinne tosiaan pelmahdetaan paikalle hauvat irrallaan, niin mulle ei vaan oikein jää aikaa ottaa hauvoja kiinni ja lähteä pois.

Pentu on sitä vastoin ollut todella reipas ja utelias kaikkien uusien koirien kanssa. Olisi myöskin mukavaa, että se ei alkaisi Natilta matkia tuota puhinaa, koska sitten se vasta kivaa onkin :D Ollaan käyty katselemassa uusia paikkoja mm. Tammisaaressa, jossa pieni hassunvärinen sheltti sai kyllä paljon ruotsinkielistä ihailua osakseen. Samalla tuli myös ensikosketus pikkuihmisiin, kun naapurin juniori tahtoi hauvelia taputella.


10 vk

Että tälläistä meillä. Kakara lenkkeilee jo hienosti hihnassa ja esimerkiksi iltalenkit voidaankin tehdä jo duon kanssa kahdestaan. Tällä hetkellä meillä koitetaan vielä muistaa, että hihnoissa ei riekuta eikä telmitä keskenään, mutta muuten meneekin jo todella hienosti molemmilta. Koirulit leikkii keskenään muutenkin todella paljon, joten yhteiselossakaan ei ole valittamista :) Nappe jaksaa olla pitkähermoinen naskalihampaan kanssa, mutta osaa myös ottaa kovemmat otteet käyttöön ja pistää pennun ruotuun, jos ei muuten mene perille.

25.10.2009

Nyt Mikkelistä kotiuduttua ehtii taas muutaman sanasen tarinoida hauvavauvelin kuulumisia. Tai ainakin tuntuu, että ei se enää mikään vauva ole, kun kaveri kasvaa suurinpiirtein silmissä - ainakin joka kerta, kun se nukkuu, niin häntä pitenee ;)


Akkujen lataus

Natikin on jo alkanut huomaamaan, että välttämättä pelkkä pahan silmän jakaminen ei mene tuolle tollikalle päähän, vaan se tarvitsee ihan oikeasti kunnolla äiskän sanaa ennen kuin asia on sisäistetty. Tähän mennessä Nippepieni, kun on lehmänhermoineen jaksanut aikamoista myllytystä pienen eläimen taholta ja se on saanut jopa Natin luita viedä sen naaman edestä. Nyt viikonloppuna alkoi sitten tosiaan kovemmat otteet ja etenkin ulkona pienellä koiralla joskus pyyhitään nurmikkoa ihan huolella.




Eikä pieni ole näköjään moksiskaan pienestä koulutuksesta, kun se menee Teh Ilme (tuota samaa tasoa, kuin yläpalkin kuvassa) naamalla vaan uudestaan härnäämään. Välillä sitä on joutunut vinkaisemaan ihan tosissaan ja pienen miehen ilmeestä voi päätellä, että "ÄISKÄ PURI OIKEESTI :OOOO". Sitten pompitaan minuutti kolmella jalalla ja esitetään suuresti loukkaantunutta. Kunnes kuudenkymmenen sekuntin kuluttua ampaistaan takaisin mamman kimppuun. Tosi hyvä vaan, että Nati alkaa ottaa vanhemman roolia talossa tässä vaiheessa, kun se vielä fyysisesti pärjää tuolle jässikälle.

Viikonloppu meillä tosiaan meni riehuessa ja uusia asioita/ihmisiä/koiria ihmetellessä. Perjantaina itseasiassa otin koirat mukaan töihin iltapäiväksi, kun sattui olemaan Lahdessa nopea pyrähdys ennen viikonlopunviettoon suuntaamista ja se kun sitten tosiaan on tunti jo lähempänä Mikkeliä. Hauvelit odotteli kiltisti puoli tuntia autossa omissa bokseissaan, jonka jälkeen käytiin tassuttelemassa ja sitten startattiin jälleen kohti Mikkeliä. Takapenkki matkusti ihan hiljaa ja tyytyväisenä, joten pisteet siitä molemmille raksuille <3

Mikkelissä Java -herra sulatti sitten käytännössä kaikkien sydämmet. Kaveri vaan ottaa tilan kuin tilan haltuun ja kieputtelee pahaa aavistamattomat ihmiset pienen karvaisen tassunsa ympärille. Sille kun kaikki ihmiset on ihan mahtavia, uudet paikat ei aiheuta minkäänlaista hämmennystä jne. Uusien ihmisten lisäksi saatiin kylään vielä naapurista Javaa kaksi päivää nuorempi pomeranian pentu Rudi, joka oli kyllä aika elämys näille kavereille. Natin mielestä se olis ollut aivan mahtava uusi leikkikalu, johon Javan ei tartteis koskea, kun hän haluais eka leikkiä ja mamman pitäis samanlainen hommata kotiinkin! Rudi vähän kainosteli ensi alkuun meidän touhutiimiä, mutta lämpeni sitten pikkuhiljaa tutustuttua nuuskuttelemaan Javan kanssa.


Tässä seurassa jopa Java näyttää jo ihan isolta koiralta ;)

Kotimatkaa ajatellen juoksutettiin hauveleita pihalla ja metsässä sen verran, että uni alkaa tuntua varteenotettavalta vaihtoehdolta. Ruuan päälle se alkoikin silmä luppaista sen verran, että lastasin koko lauman autoon ja lähdin köröttelemään kohti kotia. Ja korvat höröllä kuuntelin takapenkin meininkiä sillä ajatuksella, että pysähdytään sitten "tyhjennysbreikille", kun akut ovat latautuneet, mutta suureksi hämmästykseksi sain kaivaa kotiparkkiksella kantolaukusta yhden todella unisen sheltin.

Kakara on kyllä niiiiiin mahtava. Ja ollut ehkä jopa helpompaa tämä penturundi, mitä alkuun pelättiin, kun toi pieni on niin kovin viksu. Ulkona tiedetään mitä siellä pitäisi tehdä ennen leikkimistä ja sisälläkin paperille tähtäillään sitten jo aika hyvällä prosentilla muut. Ja koska kakara on myöskin niin reipas, en ole katsonut tarpeelliseksi mitään viikkojen kotikarenssia pitää. Meinaan hyödyntää tän sosialistamisjakson kyllä mahdollisimman hyvin, jotta sitten on hyvä jatkaa harjoituksia myös 4kk:n ja rokotuksien jälkeenkin. Ollaankin tavattu jo kivasti tuttuja hauvoja kotosalla, jotta tulisi pienelle miehelle isommat ja vähän pienemmätkin hauvat tutuiksi.

Viikolla meitä kävi moikkaamassa walesinspringerspanieli Sulo, jonka vierailu ajoittui juuri reippaan ulkoilun päätteksi ja kakara muina miehinä sitten nukkui 10 sentin päässä Sulon jättimäisestä kuonosta. Myöskin noheva shelttiherra Ramses kävi kylässä ja osoitti hienosti aikuisen merkkejä olemalla todella rauhallinen pennun kanssa, vaikka yleensä siitä koirasta riittäisi virtaa vaikka pieneen pitäjään. Sen lisäksi ulkona ollaan moikattu puolivuotiasta norfolk-Karpoa muutamaan otteeseen. Notta jatkossakin on pennun lulluttelijat ja hauvelit meille tervetulleita kattomaan minkälainen kakara sitä onkaan taloon muuttanut :)

Täräytetään loppuun vielä kuva mussukoista <3

 Java 9vk ja totaalikarvaton Nati -äiskä

18.10.2009

On vähän kuulumisten kirjoittaminen taas laahannut, mutta tälläkin kertaa siihen on oikein hyvä syy. Täällä on nimittäin luututtu lattioita ja koodattu uusia kotisivuja. Pitäähän sitä perheen uusin Suuripienimies olla myös sivuilla edustettuna. Meille siis kotiutui viime torstaina Naperon kakara, aiemmin työnimellä Enska-penska tunnettu ja sittemmin nimeen Java totutteleva nelijalkainen.


Ei paljon kaveria jännittänyt ekana iltana uudessa kodissa :)

Kakara on osoittanut todella reippaan hauvavauvan piirteitä myös uuteen kotiin muuttaessa :)  Kaveri mm. matkustaa autossa ihan muina koirina, kun sitä on jo aiemminkin Sari ajeluttanut. Sen lisäksi pojalla on jo selkeä ajatus ulkoillessa, että mitä siellä pitäisi tehdä, joten sisäsiisteys opettelukin on hyvässä vauhdissa. Mitään piipittämisiä ei ole öisinkään harrastettu, vaan kaveri nukkuu ihan tyytyväisenä omassa aitauksessaan.

Nati on ottanu tulokkaan todella mainiosti vastaan ja varmasti asiaa helpottaa se, että ollaan käyty Natin kanssa kasvattajan luona penneliä leikittämässä. Ja tietty neiti oli kanssa hakureissulla mukana. Nyt ne jo leikkii, riehuu ja painii keskenään. Menoa katellessa on aika helppo perustella itselleen miksi niitä koiria oikeesti pitäisi olla kaksi, kun Naperokin taantuu taas vauvatasolle juniorin seurassa :D Tosin ensimmäinen ilta meni kilpaluunsyönnin parissa, kun Nati ajatteli imuroida kaikki luut naamariinsa ennen kuin pentu ehtii.

Sitä paitsi, veikkaan, että itse tässä pääsee vähemmällä, kun Nati hoitaa omalla tontillaan pennun tapakasvatusta. Leikeissä ei purra tai palaute tulee välittömästi, ruokia ei oteta toisilta, leikki alkaa vaan silloin, kuin Naperoa huvittaa jne. Tuo riiviö ainoana koirana olisi kyllä todella työläs, kun energiaa siinä on kuin pienessä pitäjässä yhdistettynä voimakkaaseen omaan tahtoon.

Eilen käytiin myös jo shelttilenkkeilemässä tuplan kanssa. Tuon kanssa uskaltaa tehdä asioita jo pienestä pitäen, koska se ei ole arka eikä pelokas (ja sitä ajattelin kyllä hyödyntää koko tämän sosialistamiskauden). Eikä mennyt lukkoon Sarinkaan luona, kun kymmenpäinen shelttilauma halusi tulla tutustumaan karvamakkaraan. Paikalla olikin varsin mukava osanotto: Elvis, Dea, Zen, Mocca (iiih, kuukauden päästä tääkin on mamma), Cindy, Peppi, Minni ja tietysti Sarin oma lauma. Uudet ihmiset ja hauvat kakara ottaa vastaan tuubihäntä heiluen, kun sen mielestä kaikki on luonnollisesti tullut juurikin sitä ihailemaan.


Nätskät neidit Nati & Dea

Kahvittelujen jälkeen nappailtiin vähän kuvia pihalla ja siitä sitten jatkettiin Kauhalaan metsälenkkeilemään. Sattuikin olemaan tosiaan mun ratsastusmaastot, niin tunsin vähän sieltä metsälenkkejä, kun humman kanssa ollaan juurikin samoja pusikoita samoiltu. Koirilla tuntui olevan kyllä kivaa isolla K:lla ja täytyy myöskin olla todella ylpeä Javasta: pieni koiruus tuli superreippaasti pitkän metsälenkin isojen hauvojen kanssa ja sitä piti sitten vaan loppumatkasta kantaa, kun meinasi uni tulla silmään. Kuvia lauantailta löytyy taas mun Picasasta ja kiitokset kaikille mukana olleille + Sarille järjestämisestä!

Loppuun vielä soma kuva duosta. Kävi jo mielessä, että pitäisköhän tästä teettää ihan canvastaulu seinälle....

Arkisto

05-10/2009

01-05/2009