Aamun usva

Kun aamun usva lepää yllä metsän synkimmän
Ja en lintuakaan kuule ma laulavan
Niin silti sinun kauneutesi loistaa vielä kirkkain,
Säteilevin auringon silmin
Eikä toista ole sinun veroistasi,
vaikka koristautuisi kuningattaren helmin
Niin silti, kauneutesi tähden jaksaa metsä,
vielä uuteen aamuun kurkottaa
Ja oman mystisen kauneutensa,
Verhon alta paljastaa
Sekä usvan, pimeyden ja kammotuksen,
Sylkeä pois kidastaan