Sukkia neulakinnastekniikalla


 Krapin kylmävärillä värjätty punainen Kauhavan kangas-aitan karstavillalanka tex 180x3 päätyi 38-kokoisiksi sukiksi. Pistona UUOO/UUOOU, lankaa näihin meni 100 g.

Toiset 47-kokoiset sukat, lankana taas Kauhavan kangas-aitan karstavillalankaa, tex 180x3 sipulilla värjättynä. Pistona suomalainen, UUOO/UUOOO. Lankaa näihin meni kunnioitettavat 200 g.
Ja tilaushommaa vielä kerran, tällä kertaa koossa 47.  Lankana Kauhavan kangas-aitan karstavillalankaa, tex 180x3. Vihreä on värjätty pujolla, beigestä en muista. Pisto on suomalaista, UUOO/UUOOO.
Taas tilaushommaa, toiset 43-koon sukat. Langoista ei oikein kovin viisasta voi sanoa kun kummastakaan, violetista tai valkoisesta, en tiedä että mitä oikeastaan merkiltäänkään ovat... Valkoinen on virolaista, vielä hiukkasen rasvaistakin villaa, värjäämätöntä ja hiukkasen 7veikkaa ohuempaa, violetti on australialaista villaa kokenillilla värjättynä. Pistona käytetty ihan ehtaa suomalaista, UUOO/UUOOO. Hyvin näemmä toimi sukassa sekin.
Paluu ruotuun, nilkkapituiset sukat pyysi kaverini ja nilkkapituiset sai, eli 43-kokoiset miehen sukat ovat kuvassa. Pisto on sitä samaa kuin edellisissäkin, sukkiin vallan hienosti sopivaa UUOO/UUOOU-pistoa. Kantapäässä koitettiin taas sitä ensimmäistä oppimaani tekniikkaa, eli nauha nilkan ympäri ja sitten tasaista kavennusta  pohjaa kohti.

Lankana on tällä kertaa kahta eri lankaa, beige on männynkävyillä värjättyä Kauhavan Kangas-aitan kolmisäikeistä karstavillalankaa, kun taas vihreä on  jo edelläkin mainittua Jämsän huopatehtaan Paulaa värjättynä poronjäkälällä.
Polvipituiset sukat tällä kertaa, sovellettu samaa kasaamistekniikkaa kuin edellisessä eli kantapää on erillisenä kuppina neulattu ja sitten ommeltu kiinni. On se näköjään mahdollista tälläkin tavalla saada ylikokoiset sukat...

Vaikka suurin osa löydetyistä neulakinnassukista onkin nilkkapituisia, on yksi pitkäkin sukka jäänyt jälkipolville ihmeteltäväksi, perimätiedon mukaan peräti pyhimyksen, (St. Germain) jälkeensä jättämänä Sveitsistä. Perimätietoon luottaen sukka ajoittuisi 600-luvulle, todnnäköisempi ajankohta on kuitenkin sydänkeskiaika 1100-1300. Erikoisen sukasta tekee lisäksi se, että se on pellavainen (Heather Rose Jones). Kuvatodisteita pitkistä sukista onkin sitten enemmän, mm. Maciejowskin raamatussa... (

Lanka on samaa kuin edellisessä, Jämsän huopatehtaan Paula-käsityölankaa. Keltainen on värjätty naavalla, kaksi eri vihreää olivat jämäpätkiä, toinen poronjäkälällä ja toinen sananjalalla värjättynä.
Vähän isommat töppöset! Uutta kasaamisteknkiikkaa koitin, eli tässä on kantapää tehty erillisenä kuppina ja sitten ommeltu kiinni. Uppsalasta on keskiaikainen sukkalöytö joka on kasattu samalla tavalla! (Shelagh Lewins: Nalbinding socks, method of construction) On muuten paljon helpompi tapa saada koosta oikea, sanoo hän joka on jo tehnyt kahdet liian isot...

Lanka on vallan ihanaa ja vielä kotimaistakin villaa, Jämsän huopatehtaan Paula-käsityölankaa. Tumma ruskea on värjätty pihlajanlehdillä, oranssihtava keltainen nummitateilla. Tätä lankaa ei juuri voi kuin suositella neulakinnasprojekteihin :D
Ja toiset töppöset! Edellisistä kun tuli vähän isot josta syystä päätyivt lahjaksi, niin pitihän sitä omat kuitenkin saada. Ja niinhän siinä kävi näissäkin, isot tuli, samalla tekniikalla ja vielä ihan samoilla mitoillakin -kantapään kavennuksia kun ei millään näköjään uskalla tehdä tarpeeksi tiuhaan. Mutta toisaalta, pitämiskuntoiset kuitenkin ja ennen kaikkea lämpimät, en valita!

Seiskaveikka eksyi langaksi ja sen huomaa liitoskohdista. Ei edelleenkään kovin hyvä ajatus jos haluaa huovuttaa langat yhteen... Väri on peräisin pietaryrtistä, vihreä raudalla terästettynä ja keltainen ilman rautaa.
Ekat töppöset! Nyt uskalsi jo ottaa kasvivärjätyt langat käyttöön. Joka mahdollisessa välissä joutui sovittamaan mutta silti tuli hiukan isot -mutta niin kivat :). Omaan jalkaan siis olivat vähän ylikokoiset, tästä hyvästä päätyivätkin ystäväni jalkoja lämmittämään.

Eli niin kuin sanottu, langat on kasvivärjättyä villaa, jonkinsorttista Australialaista alkuperää olevaa noin seiskaveikan paksuista. Vaalea punertava on värjätty rakkolevällä (että oli kivan tuoksuinen liemi *g*) ja keltainen sipulinkuorilla. Neulos taas perus-suomalaisen piston variaatiota (UUOO/UUOOU)  -ylläri ylläri- ja reunuksessa kolme kerrosta ihan tavallista pykäpistoa.